To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Sunday, September 9, 2007

Dialektiset ideologiat

Dialektiikka tarkoittaa laajemmassa merkityksessään väittelutaitoa ja suppeammassa merkityksessään Georg Wilhelm Hegelin luomaa maailmanselitysmallia, jossa kehitys kulkee kamppailun - alunperin Fichteltä peräisin olevan teesi-antiteesi-synteesi-jatkumon -kautta kohti korkeampaa päämäärää. Ruukinmatruunan tarkoituksena on tässä tekstissä tarkastella tätä jälkimmäistä.

Lukijoille tiedoksi, että jos joku kuvittelee, että ruukinmatruuna olisi sivistynyt tai intellektuelli, niin ruukinmatruuna kiistää sen raivokkaasti. Ruukinmatruuna on vain pitkälle lukenut amisgimma, jolla on luonnontiteellinen koulutus ja joka toteaa filosofiasta, että filosofeja kautta historian leimaa surkea luonnontieteiden tuntemus - varsinkin dialektikkoja -, ja joka itse asiassa on ylpeä sivistymättömyydestään intellektuelleiksi julistautuvien ihmisten silmissä.

Dialektiikka pähkinänkuoressa lähtee seuraavista lähtökohdista:

1) Kaikki koostuu vastakohdista ja sisältää sisäisiä ristiriitoja (ristiriitojen laki)
2) Asteittaiset muutokset johtavat käännepisteisiin (kvaliteetin muuttuminen kvantiteetiksi)
3) Muutokset tapahtuvat spiraaleina, ei sykleinä (kieltämisen kiellon laki)

Dialektiikassa siis maailma käsitetään vastakohtien väliseksi systeemiksi ja kamppailuksi, jossa konfliktit johtavat kehitykseen ja vanhan tuho luo uutta ja kvalitatiivisesti parempaa.

Dialektiikalle vastakkainen maailmankatsomus on evolutionismi, joka pohjaa luonnontieteille ja empiiris-rationaaliseen perinteeseen. Evolutionismin vastaukset dialektiikalle ja oletettuihin dialektiikan lakeihin ovat seuraavat:

1) Mikäli jokin asia koostuu vastakohdista, vastakohdat ovat joko subjektiivisia ja retorisia (mielipidekysymyksiä) tai virtuaalisia (näennäisiä), sillä objektiivisesti sisäisesti ristiriitaiset järjestelmät luhistuvat ennemmin tai myöhemmin
2) Mikäli jossakin asiassa on käännepiste, se merkitsee vain sitä, että asiasta muodostettu funktio derivoituu useammassa kuin kahdessa kertaluvussa. Muutokset voivat olla myös täysin asteittaisia, graduaalisia, ilman mitään käännepistettä, kuten esimerkiksi lasin sulaminen - Myös kvantiteetti voi muutua kvaliteetiksi.
3) Jonkin asian spiraalisuus merkitsee vain, että napakoordinaatistossa siitä muodostetun funktion eksponentti on positiivinen - mikään ei merkitse, että eksponentin pitäisi olla nollaa suurempi. Syklinen muutos tarkoittaa, että eksponentti on nolla, ja mikäli eksponentti on negatiivinen, seuraus on luhistuminen.

Dialektiikan perusideat ovat siis tiivistettyinä:

1) Maailma on kamppailua
2) Historia kulkee käännepisteiden kautta
3) Historian kulku on predestinoitu (etukäteen määrätty)

On helppoa havaita, että dialektiikka johtaa nopeasti filosofiseen mestarointiin. Dialektiikan kantava idea on se, että historian kulku on etukäteen määrätty (predestinoitu) - ainoa ongelma on enää löytää se systeemi, joka predestinoi historiankulun ja olla voittajan puolella siinä kamppailussa.

Hegelille kantava voima tässä kamppailussa oli Ajanhenki (Zeitgeist) ja hänelle historiasubjektit olivat valtioita. Hegelille historiassa oli kolme vaihetta: seemiläisten sivilisaatioiden despotiat, joissa yksi oli vapaa; romanohelleenististen sivilisaatioiden aristokratiat, joissa jotkut olivat vapaita; ja lopulta germaanisten kansojen valtiot, joissa kaikki ovat vapaita. Hegel kuitenkaan ei tunnusta yksilön oikeuksia eikä yksilönvapauksia tippaakaan, vaan hänelle vapaus on ensisijaisesti vapautta totella - vapaus alistua valtion hallintoalamaiseksi sensijaan, että yksilö olisi pelkkä esine. Hegel siis edustaa idealistista dialektiikkaa.

Marx puolestaan käänsi tämän asetelman päälaelleen (omien sanojensa mukaan "jaloilleen", ottaen kantavaksi voimaksi talouden ja subjekteiksi ihmiset ja yhteiskuntaluokat. Marxin dialektiikka kulkee omistus- ja tuotantosuhteiden mukaan. Omien sanojensa mukaan Marx edustaisi dialektista materialismia, mutta hänen dialektiikkansa on aivan yhtä idealistista kuin Hegelinkin, sillä se ei ole luonnontietesiin redusoituvaa eikä sitä voida tarkastella tieteellisen metodin kautta. Pelkkä retoriikka ei tee Marxin dialektiikasta materialistista.

Mutta myös Hitler oli Hegelin aivolapsi. Tämä itseoppinut elämänfilosofi yhdisteli omaan oppiinsa Hegeliä, Fichteä, Darwinia, Herbert Spenceriä, Chamberlainia ja de Gobineauta. Kansallissosialismi oli pohjimmiltaan Hegelin dialektiikkaa, jossa kantavana voimana on biologia ja darwinistinen olemassaolotaistelu, ja subjekteina biologiset yksiköt, rodut. Marxilaiset ovat usein vähätelleet Hitleriä ja pitäneet kansallissosialismia täysin irrationaalisena ja filosofiattomana ideologiana, mutta se ei ole sitä. Tästä - ja siitä, että kansallissosialismi oli aivan samanlainen dialektinen ideologia kuin marxismikin, voi vakuuttua lukemalla vaikkapa William Shirerin "Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho", jossa kansallissosialismin ideologiapohja käydään selkeästi läpi.

Dialektiikalle siis olennaista on nähdä historia kahden vastakkaisen substanssin, nimitettäköön niitä vaikka "hyviksiksi" ja "pahiksiksi" - kamppailu kautta aikojen, ja historiankulun predestinoituminen pisteestä A pisteeseen B. Nämä substanssit voivat olla valtiot (hegelianismi), yhteiskuntaluokat (marxismi), rodut (kansallisosialismi), sukupuoli (feminismi), kieli (svekomania), kansakunnat (snellmanilaisuus) jne. Olennaista on tuo universaali sotatila, jossa globaali onnentila saavutetaan, kun "pahikset" on tuhottu.

Kaikki dialektiset ideologiat ovat muunnelmia Hegelistä. Marxismiin päästään, kun käännetään Hegelin zeitgeist-idea päälaelleen ja nojataan vulgaarimaterialismiin, seurataan humanistisia tieteitä ja otetaan substanssiksi yhteiskuntaluokat: kansallissosialismiin päästään, kun nojataan mytologiaan, seurataan vulgaaridarwinismia ja otetaan substanssiksi rodut; feminismiin päästään, kun nojataan satukirjaan, seurataan kioskikirjallisuutta ja otetaan substanssiksi sukupuoli jne. Kaikki dialektiset ideologiat ovat vain muunnelmia toisistaan.

Mitä dialektiikka antaa? Se antaa eräänlaisen uskonnollisen viitekehyksen sekä halki-poikki-pinoon -maailmanselityksen, jolla voidaan oikeuttaa aivan millaiset tahansa julmuudet, verityöt ja terrori. Maailman näkeminen mustavalkoisena, hyvisten ja pahisten välisenä kamppailuna, jossa kaikki on sallittua, johtaa väistämättä väkivaltaan. Dialektiset ideologiat ovat erinomaisia työkaluja vallan kaappaamiseen ja sen haltuunottoon, mutta ne eivät anna minkäänlaisia keinoja yhteiskunnan rakentamiseen tai ylipäänsä realiteettien hallitsemiseen.

Ei ole liioiteltua sanoa, että dialektiikka on jättänyt jälkensä 20. vuosisadan mannermaiseen ajatteluun - marxismi, kansallissosialismi, fascismi, feminismi - kun taas anglosaksinen ajattelu on aina nojannut voimakkaasti Locken, Millin, Darwinin ja Smithin ajatteluun, pohjaten positivismille ja evolutionismille. Ruukinmatruuna itse on pikemminkin angloamerikkalaisen koulukunnan ajattelija kuin mannermaisen, ja luonnontieteiden ammattilaisena nojaa ankarasti evolutionismille.

Mitä dialektiset ideologiat ovat saaneet aikaan? Paitsi tietysti valtavan määrän ruumiita, myös länsimaisen yhteiskunnan henkisen ja moraalisen konkurssin. Dialektisiin ideologioihin kuuluu olennaisena osana eettinen relativismi, ja relativismista on vain kukonaskel nihilismiin. Koska dialektiset ideologiat pohjaavat vahvasti viholliskuviin ja vastakkainasetteluun sekä taistelulle ja näkemys historiallisesta predestinaatiosta, dialektisiin ideologioihin sisältyy aina pyrkimys destruktioon - tuhoamistaisteluun - konstruktion tai edes kompromissien sijaan. Oikeastaan ainoa syy, miksi länsimainen yhteiskunta ylipäänsä enää on pystyssä, on että sen talouspohja on terve - kiitos evolutiivisesti ajattelevan ammattilaiston.

Luonnontieteiden valossa dialektiset ideologiat ovat täyttä hölynpölyä, mutta ongelma on siinä, että dialektiset ideologiat vetoavat tunteisiin, kun taas luonnontieteet vetoavat järkeen. Ja kun suuret tunteet puhuvat, järjen hiljainen ääni vaikenee. Bertrand Russellin sanoin "hölynpölyn julistajat ovat aina ehdottoman varmoja ja kovaäänisiä oikeutuksestaan, kun taas totuuden etsijöitä leimaa epäilys omasta asiastaan". Luonnontieteiden ammattilaiset suuntautuvatkin yksityissektorille, pois politiikasta, kun taas dialektisten ideologiioiden kannattajat julkiselle sektorille. Dialektisten ideologoiden kannattajat yleisesti vihaavat kapitalismia, länsimaista sivilisaatiota, europidista rotua ja miessukupuolta - ei ole vaikeaa päätellä, mikä on näiden ideologioiden kannattajien motiivina ideologialleen.

Koska dialektisten ideologioiden modus vivendi on sotatila, tähän liittyy myös katsomus "vihollisesi vihollinen on sinun ystäväsi". Niinpä marxistit ovat aina valmiita liittoutumaan natsien kanssa länsimaisten demokratioiden pään menoksi, feministit naisia halveksivien kulttuurien machokukkoilijamiesten kanssa länsimaisen miehen pään menoksi, vapaa-ajattelijat muslimien kanssa kristittyjen pään menoksi jne - piittaamatta lainkaan seurauksista (politiikka tekee outoja petikavereita). Koska dialektisiin ideologioihin kuuluu olennaisena osana järkkymätön usko siihen, että historian kulku on ennaltakäsin predestinoitu, ja että hyvikset voittavat väistämättä kuin luonnonlain seurauksena, lopputulos on yleensä enemmän tai vähemmän katastrofi, kuten Espanjan sisällissodassa.

Ruukinmatruunalla itsellään on täysin biologinen ihmiskäsitys ja ruukinmatruunalla on luonnontieteellinen ammattikoulutus, joten hänelle maailma on ensisijaisesti evolutiivinen kokonaisuus, ei dialektinen. Ruukinmatruuna käsitteli jo marxismia esseessään Älyllistä glykolia. Ruukinmatruuna kiistää sen, että historia olisi mitenkään predestinoitu tai että kehitys olisi edistystä tai että taistelusta seuraisi mitään hyvää: evoluutio on sokea voima, joka vaikuttaa tässä ja nyt, ei koskaan tulevaisuudessa, ja se johtaa soveliaimpien (fittest) eloonjäämiseen, ei oikeassaolevien. Ruukinmatruuna näkee yhteiskunnan ensisijaisesti kulttuurievoluution ja biologisen evoluution yhteistuotteena, joka tuottaa sellaisia tuloksia luonnostaan, jotka takaavat kaikille mahdollisimman vähän huonot olosuhteet, eivät ehkä parhaat. Ruukinmatruuna siis kiistää dialektisten ideologioiden perusväittämät:

* Kapitalismi ei ole paras talousjärjestelmä, mutta se on vähimmin huono - kaikki muut talousjärjestelmät tuottavat vielä huonompia tai jopa katastrofaalisia tuloksia (marxismi)
* Demokratia ei ole paras yhteiskuntamalli, mutta se on vähimmin huono - kaikki muut yhteiskuntamallit tuottavat vielä huonompia tai jopa katastrofaalisia tuloksia (kansallissosialismi)
* Ydinperhe ei ole paras perhemalli, mutta se on vähimmin huono - kaikki muut perhemallit tuottavat vielä huonompia tai katastrofaalisia tuloksia (feminismi)
* Kansainvälinen yhteisö ei ole paras valtiomalli, mutta se on vähimmin huono - kaikki muut poliittiset mallit tuottavat vielä huonompia tai katastrofaalisia tuloksia (hegelismi)

Lyhyesti: dialektiset ideologiat tuottavat pahoinvointia ja saavat aikaan katastrofin, kun taas evolutionismi tuottaa vaurautta ja saa aikaan hyvinvoinnin. Luonnontieteet ovat oikeassa ja humanistit väärässä - jälleen kerran, sillä luonnontieteet perustuvat tieteelliselle metodille, kun taas humanistisissa sitä ei voida soveltaa eli ne eivät ole tieteitä vaan oppeja.

7 comments:

Dr. Doctor said...

Näin minäkin olen asian ymmärtänyt.

Idiootti said...

"Muutokset voivat olla myös täysin asteittaisia, graduaalisia, ilman mitään käännepistettä, kuten esimerkiksi lasin sulaminen - Myös kvantiteetti voi muutua kvaliteetiksi."

Juuri näinhän Marx sanoo Pääomassa. Miten tämä muka on "evolutionismin vastaus dialektiikalle"?

Anonymous said...

Vähän vanha blogi postaus, mutta pakko kommentoida.

Saan näppylöitä väittämästä "vähiten huono", koska siitä seuraa, että kiistetään paremman mahdollisuuden olemassaolokin. Tästä taas seuraa, että kaikki vastarinta on turhaa kun kaikki muut vaihtoehdot ovat se katastrofi vailla mitään hyviä puolia.

En ole ikinä elämässä kaivannut muuta kuin oikeuttani käydä tuulta ja tuntematonta päin vaikka tulisi virheitäkin ennemmin kuin elämää vähiten huonossa yhteiskunnassa. Sen takia täällä nuorilla meneekin niin huonosti, kun on vain tarjolla vähiten huonoa mikään ei ole parempaa kuten Star Trekissä sanotaan "Assamilation resistance is futile" yhteiskuntaa. Borgit on vallassa ja borgit päättää mikä on kaikille paras. Ei se sinun peräänkuuluttamasi konservatismi muuta mitään paitsi korkeintaan borgin väriä.

Jos aikaisemmat sukupolvet saivat käydä tuntematonta ja tuulta päin miksi minun sukupolveni ei saa? Eikö tämä oikeus ole erottamaton osa elämää ja elolliseksi tuloa?

Miksi minun sukupolveni ainoa mahdollisuus on muuttaa valtiosta eli vankilasta toiseen jossa kaikissa on joku kertomassa, että tää on sitten se vähiten huono häpätiti hää? Jos sä teet jotankin kaikesta seuraa vaan katastrofi häh häh hää…

Edelliset sukupolvet sentään saivat lähteä siirtomaihin ja rakentamaan tyhjästä juuri sellaista yhteisöä kuin halusivat. Mitään muuta en kaipaa kuin oikeuttani käydä tuulta päin ja tehdä virheitä ja yrityksen ja erehdyksen kautta rakentaa juuri sellaista kun halua, mutta sitä ei sallita minun sukupolvelleni. Kaikki on valmista ja vähiten huonoa. Joten ainoa vaihtoehto on mene kouluun 20 vuodeksi ja tuki suusi niin ehkä saat mahdollisuuden tai et jos sanot liikaa et saa sitä mahdollisuuttakaan.

Tämä on minun näkemykseni miksi euroopassa on 50% nuorisotyöttömyys ja miksi kukaan ei usko mihinkään ainakaan nuorista. Eikä kukaan tee lapsia enää tai perusta perheitä. Se sinun peräänkuuluttama konservatismi ei pelasta asiaa se on vain kirsikka olemassa olevan kakun päälle millä vain siunataan oikeus viedä nuorten viimeisetkin oikeudet rakentaa sitä mitä he ovat aina halunneet rakentaa.

Ironmistress said...

Saan näppylöitä väittämästä "vähiten huono", koska siitä seuraa, että kiistetään paremman mahdollisuuden olemassaolokin.

Pääsääntöisesti nuo "paremmat" mahdollisuudet aiheuttavat enemmän kärsimystä ja kaikkein pahimmin niistä "paremmista" mahdollisuuksista kärsivät ne kaikkein heikoimmat eli naiset, lapset, vanhukset, työttömät, vammaiset ja syrjäytyneet.

En ole ikinä elämässä kaivannut muuta kuin oikeuttani käydä tuulta ja tuntematonta päin vaikka tulisi virheitäkin ennemmin kuin elämää vähiten huonossa yhteiskunnassa.

Ja kukahan sen pelastamisen maksaa kun kaikki menee pieleen?

Sen takia täällä nuorilla meneekin niin huonosti, kun on vain tarjolla vähiten huonoa mikään ei ole parempaa /i>

Voit aina ryhtyä yrittäjäksi. Vain taivas on silloin rajana. Jos vain rahkeet kestävät.

Ei se sinun peräänkuuluttamasi konservatismi muuta mitään paitsi korkeintaan borgin väriä.

Se jää nähtäväksi. Rukoile, että sen vallankumouksen teemme me ettekä te.

Jos aikaisemmat sukupolvet saivat käydä tuntematonta ja tuulta päin miksi minun sukupolveni ei saa? Eikö tämä oikeus ole erottamaton osa elämää ja elolliseksi tuloa?

Ryhdy yrittäjäksi. Sillähän se ratkeaa. Mutta sinulla ei ole mitään oikeutta tuottaa vahinkoa ja kärsimystä kenellekään lähimmäisillesi.

Edelliset sukupolvet sentään saivat lähteä siirtomaihin ja rakentamaan tyhjästä juuri sellaista yhteisöä kuin halusivat.


Niin. Nuo uudet siirtomaat ja uusi rintama ovat nyt kyberavaruudessa. Kokeile Second Lifea.

Mitään muuta en kaipaa kuin oikeuttani käydä tuulta päin ja tehdä virheitä ja yrityksen ja erehdyksen kautta rakentaa juuri sellaista kun halua,

Senkun teet. Kunhan et aiheuta vahinkoa kenellekään toiselle. Suomi on demokratia, joten täällä asiat hoituvat vaalien ja edustajien kautta, ei väkivaltaisesti mellakoimalla.

Tämä on minun näkemykseni miksi euroopassa on 50% nuorisotyöttömyys ja miksi kukaan ei usko mihinkään ainakaan nuorista.

Elämä on.

Anonymous said...

” Pääsääntöisesti nuo "paremmat" mahdollisuudet aiheuttavat enemmän kärsimystä ja kaikkein pahimmin niistä "paremmista" mahdollisuuksista kärsivät ne kaikkein heikoimmat eli naiset, lapset, vanhukset, työttömät, vammaiset ja syrjäytyneet.”

Nykypäivänä kaikki kilpailevat siitä kuka saa olla uhri, koska se kenellä on oikeus olla uhri, hänellä on oikeus ikuiseen sympatiaan muilta. Tiedättekö mikä täällä on menestyksen salaisuus? Se on se, että tietää ketä syyttää omista epäonnistumisista, koska on muodikasta olla uhri. Uhri voittaa kaikki väittelyt jo ennen kuin niitä on käyty.

Uhrina olemisen perusasenne on se, että minä en ole vastuullinen, olen moraalisesti oikeassa, joten olen ikuisesti oikeutettu sympatiaan. Jotta voisi leikkiä uhria laillisesti, pitää leikkiä synnitöntä ja moraalisesti ylivoimaista. Tällöin voittaminen on melkein taattu, koska kukaan ei voi taistella uhria vastaan. Uhria voi vain rauhoitella ja tyynnytellä.

Nyt kaikki valitsemaan aseita, kapitalismi, seksismi, sukupuolisyrjintä, huumeet, alkoholi, masennus, antisemitismi, kansanmurha. Tämä on sotaa jonka tulokset päätellään siinä kuka saa olla tarpeeksi moraalinen voittaakseen oikeus taisteluja ja säätääkseen lakeja. Joiden tavoitteena on saada valtaa ja etuja.

Valtiomme suojelee heikkoja, ajattelematta kuinka kauan vahvat jaksavat olla vahvoja. Lakimiehet ja psykologit lietsovat uhri ajattelua, jotta he itse voisivat saada lisää tuloja ja etuja. Uhri kulttuuri väsyttää myötätuntoiset ja estää auttamasta todellisia uhreja. Tämä estää auttamasta todellisia uhreja, koska vale uhrit huutavat kovempaa ja vaativat kaiken huomion itselleen.

Anonymous said...

” Ja kukahan sen pelastamisen maksaa kun kaikki menee pieleen?”

Ei kukaan, mutta mielestäni elämän tarkoitus on käydä tuulta päin. kohti tuntemattomaan ja kokea löytämisen iloa. Kuolema korjaa kaikki virheet viimeistään. Jos en edes saisi seikkailla ei minulla olisi enää mitään jäljellä.

” Voit aina ryhtyä yrittäjäksi. Vain taivas on silloin rajana. Jos vain rahkeet kestävät.”

Yrittäjäksi ryhtymisestä olisi ollut apua ehkä viisi vuotta sitten, mutta nykyään taloudelliset vaikeuteni ovat sen verran pahat, että kunnon kansalaisten polkuja kulkemalla tilanne ei oikene ennen kuin olen vanha papparainen ja menettänyt kaikki elämäni parhaat vuodet.

En voi luottotietoni menivät vuosia sitten työttömyyden ja talousongelmien takia. Hyvä kun saan pankista edes peruspankkipalvelut söhkölaskun ja vuokran maksamista varten. On ihan turha edes yrittää avata tiliä millekään firmalle kohtelevat pankissa luottotiedotonta kuin rikollista vaikka en ole ikinä maksuvaikeuksia lukuun ottamatta syyllistynyt mihinkään rikokseen. Luottotiedottomuus on täällä sellanen kakku, että joissakin tapauksissa se kestää elinkautistakin pitenpään.

Eikä minulla edes ole ketään sukulaista kenellä olisi rahaa auttaa. Olen yksin Suomalaiset eivät ole minua ikinä auttaneet korkeintaan alkavat viisastella täti tai setämäisesti jotain mistä ei ole tilanteessani mitään apua tai katoavat jonnekin jos kerron tilanteestani. Yrittäjä isäni, jolla oli eniten oman alansa patentteja ennen konkurssiaan teki itsemurhan talousvaikeuksien takia viime lamassa.

Ainoastaan ajatelma siitä, että olen ja tulen todennäköisesti olemaan ikuinen seikkailija pitää minut jotenkin järjissäni. Mitä tahansa minulle tehdäänkään kukaan eikä mikään voima maailmassa voi viedä minulta tarvettani seikkailla. Rahaahan ei seikkailemiseen tarvitse riittää kun pistää repun selkään ja matkustaa vaikka pummilla jos rahaa ei ole.

Kun ei ole rahaa joutuu käyttämään älyään siitä miten päästä minnekin. Ne ketkä turvaavat rahaan eivät ikinä uskalla elää vaarallisesti. Eivätkä ikinä ymmärrä elämää. Raha on hyvä tekosyy olla pelkuri ja olla ikinä käyttämättä älyään.

” Senkun teet. Kunhan et aiheuta vahinkoa kenellekään toiselle. Suomi on demokratia, joten täällä asiat hoituvat vaalien ja edustajien kautta, ei väkivaltaisesti mellakoimalla.”

Jos äänestämällä oikeasti voisi vaikuttaa se olisi säädetty laittomaksi aikoja sitten. Kaikki täällä ovat sitä mieltä, että köyhiä ja talousvaikeuksissa olevia pitäisi auttaa, mutta todellisuudessa kukaan ei ole itse valmis tekemään mitään.

Vaikka, itse en ole osallistunut yhteenkään mellakkaan ikinä. Mielestäni mellakointi ei ole yksistään paha asia, koska se on merkki siitä, että myös köyhät kykenevät yhteisöllisyyteen ja takertumaan edes johonkin toivoon kaiken hajotessa ympäriltä. Kun riehumme ehkä joku huomaa edes kerran elämässä. Huomiota huonokin huomio on.

Monen epätoivoisessa tilanteessa olevan mielenterveys on kiinni siitä, että on edes joku ryhmä johon identifioitua ja joka välittää sinusta. Jos anarkisteja ja vasemmistoa ei olisi ollenkaan meillä olisi paljon enemmän äärimmäistä väkivaltaa.

Jos itse joutuisit ongelmiin ja saisit tuomion rikoksesta johon et ole syyllinen tai valtio muuttuisi korruptoituneeksi ja sortavaksi kenen luulet auttavan sinua kunnon kansalaisten vai meidän seikkalijoiden, anarkistien ja todellisten toisinajattelijoiden? Voi olla karu huomata Takkiraudalle jos onnesi kääntyisi miten kunnon kansalaiset kääntävät sinulle selkänsä ja ainoa apu mitä löydät löytyykin vain meidän toisinajattelijoiden riveistä. Jos annat meidän tuhoutua sitten sinulla ei ole ketään kuka auttaisi juuri sinua pahimmissakin ongelmissa. Se maailmassa on tragikoomista, että ihmiset yrittävät tuhota ainoan avun, joka auttaa myrskyssäkin.

Kunnon kansalaiset auttavat yhteiskunnan marginaaliin joutuneita yhtä paljon kuin kaasukammioon juutalaisia kärräävät vartijat. Kaasukammio vartijat olivat kaikki äärimmäisen kunnon kansalaisia.

Anonymous said...

Dialektiset ideologiat ovat seuraus.

Primääri ongelma on dialektinen "ajattelu" eli varsinaisen ajattelun korvaaminen dikotomioiden asettelulla, retorisella perseilyllä, erimielisyyden näkemisenä vihollisuutena tai pahuutena, siinä että tekemisen, rakentamisen ja aikaansaamisen sijaan keskitytään valtaideologiakamppailuihin, kompromettoidaan luonnontieteitä ja luonnontieteellistä tietoa + ajattelua…

Dialektiset ideologiat ovat seuraus dialektisestä "ajattelusta". Periaatteessa riittää että ihan mistä tahansa rakennetaan dikotomiapari, saadaan joku dialektisesti "ajatteleva" kokemaan sen toinen pää äärimmäisen tärkeäksi ja tuloksena on todellisuudesta irtaantuva dialektinen ideologia ja sen puolesta sotiminen.