Syy, miksi agnostikoilla on vaikeaa tässä yhteiskunnassa, on se, että uskovaiset ovat yleensä hyvin vähäisellä älykkyydellä varustettuja ihmisiä, ja ateistit hyvin vähäisellä viisaudella.
Älykkyys ja viisaus ovat kaksi eri asiaa. Älykkyys on kognitiivista kykyä suoriutua monimutkaisista tehtävistä, ymmärtää asioita ja hahmottaa niitä sekä käyttää kielellisiä taitoja. Viisaus puolestaan on kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja asioiden syy-seuraussuhteita sekä käyttää suhteellisuudentajua.
Uskonnot vetoavat kaikkein eniten ihmisiin, jotka ovat auktoriteettihakuisia - joilla on alhainen älykkyysosamäärä, heikko itsetunto ja jotka eivät halua ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään, ja jotka tarvitsevat selkeät säännöt itselleen ja elämälleen - hyvin usein Asperger-potilaat ovat voimakkaasti uskonnollisia ihmisiä. Ateismi puolestaan vetoaa korkean älykkyysosamäärän omaaviin epäsosiaalisiin nörtteihin (oikeistolainen ateismi) tai jonkun dialektisen ideologian omaksuneisiin ns. intellektuelleihin (vasemmistolainen ateismi): oikeistolainen ateismi pohjaa luonnontieteille, naturalismille, nihilismille sekä sosiobiologialle, kun taas vasemmistolainen puolestaan rousseaulais-marxistisille ideaaleille. Yleensä ateisteja leimaa hyvin voimakas mustavalkoajattelu ja uskonnollisuuden pelkistäminen olkinukkeen - siis kristinuskoon ja sen kaikkein lapsellis-fundamentalistisimpiin muotoihin.
Agnostikot ovat tässä asteikossa väliinputoajia - tai pikemminkin ulkopuolisia. He sanovat yksinkertaisesti kysymys metafysiikasta on muu - emme tiedä emmekä edes kykene tietämään - mistä syystä emme ota kantaa. Oikeastaan ainoa tapa saada empiiristä tietoa kysymykseen siitä, onko jumalia olemassa vaiko ei, on vaihtaa hiippakuntaa, ja se puolestaan on äärimmäisen epäeettistä.
Buddhalaisuuteen tutustuminen on varma tapa tulla agnostikoksi. Usein väitetään, että "buddhalaisuus on ateistinen uskonto" - tämä on täyttä K2CO3:a. Buddhalaisuus nimittäin ei ole ateistinen uskonto - se vain ei tunnusta antropomorfisia jumalia kuten hindulaisuudessa, vaan kiistää transkendentit antropomorfiset jumaluudet. Sensijaan buddhalaisuus ei kiistä metafysiikkaa eikä varsinkaan tathaghata-garbhaa Kysymykseen siitä, onko aabrahamilaisten uskontojen kaltaista immateriaalista, ei-antropomorfista, luojajumaluutta olemassa, buddhalaisuuden vastaus on muu. Tällainen ei-antropomorfinen luojajumaluus ei kuulu buddhalaisuuteen, mutta sitä ei myöskään kiistetä. Buddhalaisuus tunnustaa, että vallan hyvin vo iolla olemassa transientteja, antropomorfisia jumaluuksia, jotka kuitenkin ovat kuolevaisia ja katoavaisia kuten materiaalisen maailman ilmiöt näin yleensäkin. Se ei ole ateismia! Samoin buddhalaisuus on Kauko-Idässä useimmiten synkretisoitunut mitä karkeimpien pakanuuden ja taikauskon muotojen kanssa, ja Siddharta Gotaman opista on hyvin vähän jäljellä. Länsimainen buddhalaisuus puolestaan on kristinuskoon ja tunnustukselliseen ateismiin kyllästyneiden älykköjen oma viritelmä, jolla on hyvin vähän yhteistä perinteisiin buddhalaisuuden muotoihin.
Mutta pointti on juuri tuo emme tiedä, emmekä edes kykene tietämään. Tämä konsepti tulee buddhalaisuudessa vastaan kerran jos toisenkin. Se, että jokin asia ei ole 1, ei merkitse sitä, että se olisi 0, ja sama kääntäen. Schrödingerin kissa on tästä tunnetuin esimerkki. Koanien ratkominen on hyvä tapa päästä turhasta itsevarmuudesta, mustavalkoisuudesta ja rationaalisuudesta eroon.
Uskovaisten argumentit ovat yleensä joko kehäpäätelmiä, argumentum ad auctoritatemeja ta tai argumentum ad baculumeja. Kristityt yleensä argumentoivat kehäpäätelmin, muslimit ad baculumilla sekä argumentum ad hominem tu quoquella, jos viitsivät ylipäänsä argumentoida lainkaan. Ateistien argumentit puolestaan ovat lähes poikkeuksetta joko olkinukkeja, argumentum ad ignorantiameja tai muslimien tapaan tu quoque on hyvin suosittu. Ateistit lähes poikkeuksetta pelkistävät uskonnon pelkästään kristinuskoksi, ja sen kaikkein älyttömimmiksi ja lapsellisimmiksi muodoiksi.
Uskovaisten kanssa argumentointi on hyvin helppoa. Koska he yleensä eivät ole mitään älyn jättiläisiä, heitä voi pyörittää asia-argumenteilla kuin vintilää ja ainoa, mitä saa vastaukseksi, on epämääräinen kasa raamatunlauseita (tai jonkun muun pyhän kirjan) ja toteamus: "Älkää te kuunnelko ihmisviisautta vaan Jumalan pyhää sanaa!". Helppous on kuitenkin vain näennäistä. Uskovaisen kanssa väittely on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa: se ei välitä säännöistä, tyhjentää suolensa laudalle, kaataa nappulat ja kun koko hommaan kypsyy, se lentää pois kujertaen kavereilleen, että voitinpas ottelun. Tähän mennessä yksikään uskovainen ei ikinä ole kyennyt voittamaan ruukinmatruunaa väittelyssä eikä koskaan tule kykenemäänkään.
Ateistit ovat paljon vaikeampi pala, sillä he yleensä ovat älykkäitä, osaavat keskustella ja tuntevat aiheen. Kuitenkin heidän kanssaan keskustellessa on tärkeää tuntea kolme yleistä sudenkuoppaa: olkinukke, savuverho sekä argumentum ad auctoritatem tu quoque. Lisäksi ateisteilla yleensä on hyvin heikko kyky ymmärtää syy-seuraussuhteita, kokonaisuuksia sekä ihmisluontoa yleensäkin - tämä siksi, että useimmat julkiateistit ovat joko nörttejä tai sitten jonkun dialektisen ideologian läpisyövyttämiä, ja tästä ideologiasta on tullut ko. ihmiselle oma pseudouskonto - varsinkin kommunistit ovat tällaisia.
Ateisteja samoin vaivaa täydellinen suhteellisuudentajun puute. He eivät ymmärrä sitä, että a) kansa kaipaa oopiumiaan, sillä jos se riistetään kansalta, se alkaa käyttämään amfetamiinia, ei suinkaan raitistu (voit ottaa ihmisen pois uskonnosta mutta et uskontoa pois ihmisestä) ja b) uskonnoissa ja uskonnoissa on eroa, aivan samalla tavoin kuin käärmeillä ja käärmeillä on eroa. Ateistien päävihollinen on aina ja poikkeuksetta kristinusko, ja tämä on mitä suurinta älyllistä epärehellisyyttä. Kristinusko on rinnastettavissa tiikeripytoniin: iso, kömpelö, pelottava mutta enimmäkseen vaaraton ja kelpaa lemmikiksi (tai inhokiksi): sensijaan islam on kuin egyptinkobra tai malesiankraitti: aggressiivinen ja tappavan myrkyllinen.
Jos aikuinen, täysipäinen ihminen julistaa suureen ääneen kuolemaa jollekulle ihmisryhmälle, ja hänen auktoriteettikirjaansa on kirjattuna tämä sama asia, niin silloin tämä ihminen mitä todennäköisimmin on vakavissaan ja häneen tulee suhtautua kuin potentiaaliseen rikolliseen, ei kuten harmittomaan hörhöön. Natsismi onnistui, koska kukaan ei ottanut Hitleriä tosissaan ennenkuin hän oli kasvanut liian isoksi. Kommunismi onnistui, koska kukaan ei ottanut Leniniä tosissaan ennenkuin hän oli kasvanut liian isoksi. Jos Puola ja Ranska olisivat yhteistoimin hyökänneet Saksaan 1936, toista maailmansotaa ei olisi koskaan syntynyt. Jos Ludendorffille ei olisi tullut välkkyideaa lähettää Leniniä Venäjälle 1917, kommunismilta olisi vältytty ja Lenin olisi kuollut kuppaan katkeroituneena boheemina Sveitsissä, ja hänet olisi unohdettu. Ja tämä asia on sellainen, mitä ateistit eivät ymmärrä. Muslimit ovat tosissaan. Heidän pyhä kirjansa käskee tappamaan kaikki ateistit, (Katumuksen suura 9:5) ja he myös tekevät sitä. Silti yksikään ateisti ei ota islamia tosissaan, vaan pitää sitä harmittomien hörhöjen uskontona, joka tulee häviämään ja maallistumaan samoin kuin kristinusko. Tosiasiassa näin ei ole missään käynyt, ja syy on siinä, että islam on kokonaisvaltainen uskonto, se ei erottele toisistaan hengellistä ja maallista, kuten kristinusko, vaan muslimeille hengellinen on maallista.
Ruukinmatruunalla ei kertakaikkiaan ole varaa olla ottamatta islamia ja sen aiheuttamaa uhkaa todesta. Ruukinmatruuna on itsenäinen, ammatissa toimiva nainen, jollainen on muslimeille wastagferullah. Korkean älykkyysosamäärän omaavana voimakasluonteisena naisena ruukinmatruuna edustaa fitnaa muslimeille, ja varmasti mielellään moni muslimi sovittelisi hirttosilmukkaa ruukinmatruunan kaulaan tungettuaan ensin saastuttimensa hänen sisäänsä ilman kysymättä ruukinmatruunan lupaa. Koska ruukinmatruuna ei halua pukeutua säkkiin eikä peittää kasvojaan (kasvokontakti on äärimmäisen tärkeä osa ihmistenvälistä kommunikointia) eikä tulla tapetuksi, eikä hän myöskään suostu alistumaan eikä nöyrtymään väkivallan edessä tai tulla kohdelluksi toisen luokan kansalaisena sukupuolensa takia, hän pitää muslimeja vihollisinaan kunnes toisin osoitetaan. Aivan samalla tavoin kuin ruukinmatruuna tuntee antipatiaa dialektisten ideologioiden, kuten marxilaisuuden, kannattajia kohtaan. He ovat tosissaan.
Agnostikot pääsääntöisesti ymmärtävät, että uskonnoilla ja uskonnoilla on eroa, ja eri uskonnot aikaansaavat erilaisen yhteiskunnan. Olivatpa uskonnot sitten valideja tai eivät, ne ovat osa kulttuuria siinä missä kirjoitusjärjestelmät tai etiikkakin. Joitakin uskontoja on syytä sietää, toisia suosia, kolmansia nuivia ja neljänsiä ihan oikeasti pelätä. Mutta ei ideologiapohjalta vaan uskonnon ominaisuuksien pohjalta.
Kyllä, buddhalaisuuteen kallistuvana ihmisenä ruukinmatruuna pelkää islamia. Mutta se pelko ei ole irrationaalista fobiaa, vaan rationaalista misoa. Hänellä on rationaaliset syyt pelätä islamia ja muslimeja. Buddhalaiset eivät ole kirjan kansa, vaan he ovat pakanoita, ja heille annetaan täsmälleen kaksi vaihtoehtoa: jokio käännyt islamiin tai sinut tapetaan.Tämä on asia, mitä ateistit eivät ymmärrä, eivätkä he ymmärrä sitä vielä siinäkään vaiheessa, kun heillä on hirttosilmukka kaulassa. He pääsääntöisesti pitävät ihmisiä järkevinä, rationaalisina, fiksuina, sosiaalisina ja muutoinkin ihanina olentoina, eivätkä ymmärrä ihmisen perimmäistä biologista pahuutta. Jos vaaraton uskonto (kristinusko, buddhalaisuus, juutalaisuus jne) tuhotaan, se väistämättä korvautuu - ennemmin tai myöhemmin - vaarallisella uskonnolla, kuten islamilla tai pakanallisuudella. Uskontotyhjiö, kuten kaikki tyhjiöt, pyrkii täyttymään. Jollei joku usko, niin katsokoon miten itäblokin maissa, varsinkin Venäjällä, kävi kommunismin romahdettua. Ateismi on kuin raivoraittiusideologia: toimii yksilöillä, mutta yhteiskuntaan sovellettuna aikaansaa katastrofin - vertaa kieltolaki.
Onko ateismi uskonto? On, aivan samalla tavoin kuin kaljuus on hiusten väri. Jollet usko, katso passiasi - kaljuus merkitään sinne hiusten värinä.
Saturday, September 22, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
19 feedbacks:
"Silti yksikään ateisti ei ota islamia tosissaan, vaan pitää sitä harmittomien hörhöjen uskontona, joka tulee häviämään ja maallistumaan samoin kuin kristinusko. "
Olisin hiukan eri mieltä. Olen hilluskellut jonkin verran "maahanmuuttokriittisillä" (sanahirviö) foorumeilla, missä islamiin noin yleisesti suhtaudutaan lievimmillään kriittisesti, karkeimmillaan suunnatonta vihaa uhkuen. Ja osa siitä porukasta on ateisteja.
Ateismin vertaaminen raivioraittiusideologiaan on erittäin osuvaa. Asia on todistusaineiston valossa päivänselvä: uskonnollisuuden voi yrittää tukahduttaa, mutta se tulee aina takaisin. Siksi kannatan mielelläni nykyistä pohjoismaista kastroitua luterilaisuutta: se toimii yhteiskunnan tasolla rokotteena vaarallisempia uskontoja vastaan.
Toisaalta nykyluterilaisuus saattaa olla jo niin heikko, että sen vastustuskyky islamia vastaan ei enää toimi toivotulla tavalla. Katso vaikkapa Kirkko ja Kaupunki -lehden viimeaikaisia islamia puolustelevia puheenvuoroja tai arkkipiispamme lausuntoja viimevuotisen pilakuvajupakan yhteydessä. Lällyluterilaisuus ehkä kokee olevansa niin pahasti ahdingossa sekularisaation paineissa, että se tukee mitä tahansa kilpailevaa uskontoa saadakseen hetkeksi helpotusta.
Kiitoksia, Arawn ja Markku kommenteistanne. Ne olivat hyviä. Kommentoidaan ensiksi Arawnia:
Ruukinmatruuna on itsekin seikkaillut "maahanmuuttokriittisillä" sivustoilla, eikä ruukinmatruuna oikein tiedä, miten niihin pitäisi suhtautua. Ne ovat usein mielenkiintoinen - ja pelottava - sekametelisoppa sosiobiologiaa, älyllistä analyysiä, kiistattomia faktoja, seksuaalista turhautumista ja rasismia. Eräs nimeltämainitsematon suomalainen joutui jo ongelmiin oman sivustonsa takia. Vaikka hänestä yritettiinkin tehdä sananvapauden marttyyriä, hänen tekstinsä oli ruukinmatruunan mielestä suoraansanoen rasistista - ja täysin ansaitsi sen, että häneltä vedettiin blogi alta. Sananvapaudella nimittäin on rajansa, ja ruukinmatruunan mielestä hän ylitti ne.
Sosiobiologia yhdistyneenä frustraatioon ja oikeistolaiseen ateismiin on pahimmillaan todella vaarallinen yhdistelmä.
Nuo islamkriittiset ateistit hyvin usein ovat äärimmäisen kiihkomielisiä ihmisiä. Heidän teksteistään usein tuntuu puhkuvan voitonriemu siitä, että nyt on löydetty jälleen uusi ryhmä, jota vihata. Ja ruukinmatruuna itse kamppailu-urheilua harrastavana tietää, että vastustajaa (vihollista) ei milloinkaan saa vihata, sillä se sotkee ajatuskyvyn ja keksittymisen. Pelätä saa, mutta pelon ei saa antaa muuttua vihaksi, ja vihalle ei saa milloinkaan antaa valtaa.
Ruukinmatruuna aivan oikeasti pelkää islamia, sillä jos aikuinen ihminen - jonka olettaa olevan suunnilleen tolkuissaan ja omaavan tiettyä kypsyyttä, tietoisuutta ja vastuullisuutta itsestään, sanoistaan ja teoistaan - tuolla tavoin kuin islamistit menevät julistamaan vihaa, kuolemaa vääräuskoisille ja pyhää sotaa, hän on tosissaan. Ja koska ruukinmatruuna kokee tämän uhkaksi itselleen ja sekä fyysiselle että ruumiilliselle habitukselleen, pelko on hänen mielestään perusteltua. Mutta viha ei ole. Buddhalaisuuteen kuuluu, että viha ja katkeruus, ollessaan tekojen motiiveina, aiheuttaa enemmän karmaa kuin itse teot.
Islamilainen maailma aivan oikeasti kaipaa lisää Kemal Atatürkeja.
Sitten Markku:
Ruukinmatruunan mielestä valtiokirkko on kertakaikkiaan erinomainen idea. Ensinnäkin se tarjoaa suurelle yleisölle väylän, jonka kautta tyydyttää uskonnollisia tarpeitaan, ja toisaalta valtiokirkon seinät ovat leveät ja katto korkealla - sinne mahtuu jos jonkinlaista yksityisajattelijaa. Ja kun kirkko on valtionkirkko, sitä on helppoa kontrolloida, eikä se pääse alkamaan rettelöimään ja toisaalta se kykenee toimimaan vallanpitäjien legitiiminä omanatuntona. Ja mikäli valtiokirkko ei miellytä - no, meillä on uskonvapaus.
Ruukinmatruuna pelkää, että lähivuosina edessä on kulttuurien konflikti. Jollei täysimittaista sotaa (aika epätodennäköisesti, toivotaan!) niin ainakin verbaalis-sosiaalinen sellainen. Ja tämän kulttuurikonfliktin seurauksena voi olla, että ateismille käy kuin raittiusliikkeelle: täydellinen on hyvän pahin vihollinen, ja kieltolain seurauksena raittiusliike kärsi täydellisen aatteellisen konkurssin. Ruukinmatruuna pitää selviönä, että siitä konfliktista länsimainen yhteiskunta selviää valtavan älyllisen, sosiaalisen, sotilaallisen ja taloudellisen potentiaalinsa ansiosta voittajana - mutta ei vaurioitta eikä varsinkaan tappioitta, ja voi olla, että ateisteja aletaan sen jälkeen pitämään oman pesän likaajina ja oman puolen pettureina - kristinuskon konkurssi länsimaissa on merkinnyt myös länsimaisen yhteiskunnan moraalisen selkärangan katkeamista. Ja tässä kehityksellä ateisteilla ei ole ollut ihan pieni osuus.
Mutta myös ateismi on jo nykyisellään kärsinyt konkurssin. Se tapahtui Neuvostoliiton romahtaessa. Se tuho oli niin valtava henkinen järkytys hyvin suurelle määrälle ateisteja, että ei ole tosikaan. Nykyateisteista suurin osa on joko uskonnollisesti täysin välinpitämättömiä nihilistisiä hedonisteja, tai sitten sosiobiologiaan ja luonnontieteille nojaavia materialisteja - jotka yleensä eivät ole kuulleet sellaisesta asiasta kuin Humen giljotiini. Ei ole liioiteltua sanoa, että kristinusko ja ateismi taistelivat toisensa hengiltä, ja potin korjasivat huuhaa ja islam. Se, että 40% suomalaisista uskoo horoskooppeihin, on paljon huolestuttavampaa kuin että 40% uskoo luomiskertomukseen. Huuhaa on paljon vaarallisempaa kuin organisoitunut uskonto.
Ihminen ei ole järkiolento. Ihminen on tunneolento - ja mitä villimmin ja irrationaalisemmin tunteet laukkaavat, sitä vaarallisempi voi olla lopputulema. Ruukinmatruuna tietää, miten tunteet voivat poukkoilla, vaikka niitä kuinka yrittäisi hallita. Ruukinmatruunan tekstit ovat usein hyvin kyynisiä, pessimistisiä ja julmia ihmisyyttä kohtaan. Mutta ne perustuvat kokemukselle - sekä omakohtaiselle että a posteriori -kokemukselle - ja yleensä pessimismi on parasta realismia.
Ateistien ajama kirkon erottaminen valtiosta on käytännössä oikean käden hakkaamista vasemmalla irti. Niissä maissa, joissa ei ole valtiokirkkoa, väki ei ole maallistunutta eikä rationaalista. Päinvastoin, siellä vallitsee uskontojen Villi Länsi. Malliesimerkki tästä on USA - siellä ei ole valtiokirkkoa, ja tulokset ovat nähtävissämme.
"Sananvapaudella nimittäin on rajansa, ja ruukinmatruunan mielestä hän ylitti ne."
Tuossa ammut kyllä itseäsi jalkaan, jos hyväksyt valtion toimenpiteet ja mahdolliset tuomiot Ellilää kohtaan.
Joillakin on nykyään taipumus supistella sananvapauden rajoja eikä tiedä minne asti ne supistuvat, jos tuossa tapauksessa lähdetään sensuurin ja tuomioiden tielle.
Todettakoon näin, että olennaista ei ole mitä sinä sanot. Olennaista on, miten sinä sen sanot. Tämä on asia, joka opetetaan journalistikoulussa.
Tämä nimeltämainitsematon suomalainen (ruukinmatruuna ei mainitse ketään nimeltä, vaikka tuntisikin heidät) ei tätä ymmärtänyt.
Hän sanoi sanottavansa sillä tavoin, mikä ylitti sananvapauden rajat ja täytti kansanryhmää vastaan kiihotuksen tunnusmerkit. Olennaista ei siis ollut se, mitä hän sanoi, ja oliko se totta vaiko ei. Olennaista oli se, miten hän sen sanoi. Hän sanoi sanottavansa niin, että se voitiin tulkita rasistiseksi kiihotukseksi. Sananvapauden positiivinen vapaus loppuu siihen, mistä kohteen negatiivinen vapaus olla vapaa vainoamisesta ja ahdistelusta alkaa.
Netissä kaikki, mikä ylipäänsä voidaan tulkita väärin, tulkitaan väistämättä väärin. Siksi tyyli ja muotoseikat ovatkin äärimmäisen tärkeitä, ja mm. siksi ruukinmatruuna ei ikinä käytä sanaa "minä" eikä ikinä puhu ensimmäisessä persoonassa.
Ja ruukinmatruuna itse koki ko. tekstin rasistiseksi kiihotukseksi - vaikka ruukinmatruunan sekä järki että rationaalinen ajattelu sanoikin, että ko. ihmisen teksteissä oli totta lähes joka sana. Se oli kirjoitettu sellaiseen tyyliin, joka olisi saanut kenen tahansa sanomalehden vastaavan toimittajan nostamaan niskakarvat pystyyn. Juuri se tyyli, ei sen asiasisältö, teki siitä rasistista kiihotusta.
Kyynisesti sanoen, joko tämä kyseinen nimeltämainitsematon suomalainen oli äärimmäisen lapsellinen ja varomaton, tai sitten hän sai mitä tilasikin. Jos itse olisin ollut vähemmistövaltuutettu, todennäköisesti olisin toiminut aivan samalla tavoin. Ja samalla tavoin myös palveluntarjoaja toimi aivan oikein kiskaistessaan tältä maton alta. Jos teksti ylipäänsä voitiin tulkita rasistiseksi kiihotukseksi, se oli sitä.
Ruukinmatruuna itse tietää koko ajan tanssivansa sillä samalla ohuella rajaköydellä, ja siksi ruukinmatruuna pyrkii olemaan koko ajan hyvin tarkka sanomisistaan. Ennenkaikkea ruukinmatruuna pyrkii olemaan hyvin tarkka siitä tyylistä, millä hän sanottavansa sanoo. Vaikka tietäsimmekin uskonnon X edustajien olevan usein murhanhimoisia psykopaatteja, sitä ei saa sanoa ääneen ellei sitä perustele vaikkapa tämän kyseisen uskonnon pyhiin kirjoihin ja käytäntöön viittaamalla, ja se pitää sanoa niin, ettei sanomista voida tulkita kiihotukseksi ko. uskonnon harjoittajia kohtaan. Hyvä journalistinen tapa vaatii tällöin X:n vertaamisen johonkin toiseen lukijalle todennäköisesti vieraaseen uskontoon, kuten ruukinmatruunan omalla kohdalla buddhalaisuuteen. Sitä kutsutaan tällöin objektiivisuudeksi. Uskontoa X ei saa missään tapauksessa verrata kristinuskoon, koska se tekee vertauksesta subjektiivisen, ja se voidaan tulkita kannanotoksi ja kiihotukseksi.
Tästä on kyse. Ei sananvapauden rajoittamisesta.
Ja jos Ruotsin poliisi katselee sormiensa läpi siitä, että muslimit jatkuvasti syyllistyvät rasistiseen ja antisemitistiseen kiihotukseen, tällöin ollaan syyllistytty virkavirheeseen. Sillä, onko Palestiinassa täysi rähinä päällä vaiko ei, ei saa olla mitään vaikutusta siihen, miten Ruotsissa sananvapautta tulkitaan. Olkoon Palestiinassa miten tahansa sota, Ruotsissa pitää toimia Ruotsin lakien mukaan eikä Palestiinan, ja vihan pitää olla raskauttavas asianhaara Ruotsissa tehtyyn kiihotusrikokseen, ei koskaan lieventävä. Lain pitää olla kaikille sama, eikä ns. "sorretuille" saa antaa tässä mitään erivapauksia, sillä muutoin toimitaan yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan. Tämä pitää muistaa myös.
Todettakoon vielä, että ruukinmatruunan sananvapaudellinen liikkumavara islamin suhteen on suurempi kuin Valkoisen Kristityn Heteromiehen (TM), koska a) hän on nainen eli hänellä on syytä olettaa uhkaa islamin taholta sosiaalisen asemansa ja tasa-arvoisuutensa puolesta ja b) koska hän ei kuulu Kirjan Kansaan eli hän on muslimien silmissä pakana, eli hänellä on syytä olettaa uhkaa islamin taholta fyysiselle habitukselleen. Valkoisella Kristityllä Heteromiehellä ei tällaista uhkaa ole. Siksi hänen tekstinsä koetaan helpommin kiihotukseksi.
Mitä enemmän ihmisellä on pelättävänään islamin taholta, sitä suurempi hänen sananvapaudellinen liikkumavaransa myös on. Mutta silti ruukinmatruunallakaan ei ole oikeutta kiihotukseen kansanryhmää kohtaan eikä oikeutta avoimeen vihanjulistukseen. Kovaa kieltä toki saa käyttää - kunhan sen tekee objektiivisesti ja asianeutraalisti, ja ruukinmatruunan omassa tekstissä objektiivisuuden mittatikkuna on aina buddhalaisuus, ei suinkaan kristinusko.
Itse suosin konfutselaisuutta ;)
Aika lailla samaa mieltä tyylijutuista, mutta muuten eri. Mielestäni sananvapauden rajoitukset vedetään liian pitkälle, jos niitä nyt tässä tapauksessa käytetään.
Tässä on vähän sitäkin, että kukaan varsinaisesti loukkaantunut ei ole tullut vaatimaan oikeutta, vaan viranomaiset tekevät sitä oletetusti luokkaantuneiden puolesta.
Hyvä kirjoitus taas.
Täytyykin ryhdistäytyä omassa kirjoittelussa. Runoillessa täytyy olla vapaus, mutta muissa tuo (kristillis konservatiivinen minulle)subjektiivisuus ja tieteellinen objektiivisuus on ihan terve lähestymistapa.
Siitä pahamaineisesta rajatapauksesta.
"Yhteiskunta koostuu ihmisistä" on tärkeä huomio. Kuvasto kirjoituksessa oli taideteos.
ko. syytteessä mainittiin oppikirjamaisuus. Se ei kyllä noussut päälimmäiseksi lukiessa. Keskustelun keskipisteenä ollut kirjoitus on suoraviivaisuudessaan kirjoittajan paras, kaikkia muita kirjoittajan kirjoituksia en yksiselitteisesti olisi puolustamassa.
Ida ja Dr Doctor:
Myönnettäköön, että vähemmistövaltuutetun toimenpiteet olivat ylimitoitettuja ko. tilanteessa. Ruukinmatruunan mielestä teksti oli tulkittavissa hyvin rasistiseksi (en tiedä, oliko tämä ko. ihmisen tarkoitus vai kärsiikö hän vain Aspergerin syndroomasta, kuten monet libertaristit tuntuvat kärsivän)), mutta toisaalta vähemmistövaltuutettu myös ampui tykillä hyttysiä. Oli oikein älähtää, mutta ei ollut oikein vetää härkäpapua nenukkiin.
Luojan kiitos meillä on kuitenkin virkamieskunta, joka toimii omien sääntöjensä vuoksi. demokratian hyvä puoli on siinä, että se luo melko konservatiivisen virkamiehistön, jonka jähmeys ja tietty tolkullisuus vie terän kansanedustuslaitoksen pahimmilta ylilyönneiltä. Tästä syystä vähemmistövaltuutetun tutkintapyyntökään tuskin tulee johtamaan enempään kuin myrskyyn vesilasissa.
Mitä itse mainitsemaasi tekstiin tulee, kuvat olivat OK, mutta monet kuvatekstit olivat suoraansanoen loukkaavia, kuten se, missä burkhapukuista naista kutsuttiin "säkkiämmäksi". Olkoonkin, että kerran rengashaarniskaan pukeutunutta naista ei enää ikinä saada burkhaan, itse koen ämmittelyn loukkauksena sukupuoltani kohtaan, vaikka se kohdistuisikin burkhapukuiseen naiseen. Tuskin hänkään on itse valinnut nyrkkeilypallon ja synnytyskoneen osaa (vaikka jotkut kyllä valitsevat).
Mutta ruukinmatruuna aikoo lähiaikoina kirjoittaa aiheesta "Kuka pelkää keltaista naista?" Rasismi ei rajoitu pelkästään sikaniskasovinistimiehiin. Myös femakot ovat täsmälleen yhtä rasistisia - mutta toisella tavalla. ruukinmatruunan on pakko myöntää, että hän on monessa kateellinen aasialaisille naisille - älykkäille, hienostuneille, hyvätapaisille ja naisellisille naisille, jotka vievät meidän miehet.
"aasialaisille naisille - älykkäille, hienostuneille, hyvätapaisille ja naisellisille naisille, jotka vievät meidän miehet."
: ) : ) : ) tuli kahvia nenästä"
P.S Tätä perinteikkäämpää "ne vie meidän miehet" pelkoa on aina lievennetty sanomalla foobikolle "koolla ei ole väliä",...
siis...
Tätä perinteikkäämpää "ne vie meidän naiset" pelkoa...
Heti alkuun, olen eri Markku kuin tässä threadissa aiemmin esiintynyt. Kutsutaan minua vaikka nimellä "Naljor".
Kysymykseen siitä, onko aabrahamilaisten uskontojen kaltaista immateriaalista, ei-antropomorfista, luojajumaluutta olemassa, buddhalaisuuden vastaus on muu. Tällainen ei-antropomorfinen luojajumaluus ei kuulu buddhalaisuuteen, mutta sitä ei myöskään kiistetä.
Olen aina kuvitellut, että vaikka buddhalaiset eivät kiistä devojen olemassaoloa, pitävät he luojajumalaa loogisena mahdottomuutena. Yksi alkusyy (luojajumala) ei voi olla syynä kaikkeen siihen moninaisuuteen mitä samsara pitää sisällään. Samoin "luominen" ei voi olla joskus, yhden kerran tapahtunut asia, koska syntymistä ja tuhoutumista tapahtuu kaiken aikaa. Nämä ulkomuistista, perustellumpaa ja pidemmälle menevää kritiikkiä löytyy kirjoista.
Buddha Shakyamunin väitetään sanoneen aikalaistensa pääjumalan Brahman olevan suht' tavallinen jumala, mutta jolla on pollea harhakuvitelma maailman luomisesta. Yksi syy jumal- /puolijumalmaailmoihin syntymiseen on juuri ylpeys... Hassuna yhteensattumana, muistan nähneeni mainintoja psykedeelisiä huumeita käyttäneiden trippikertomuksista, joissa henkilö on kuvitellut pitävänsä maailman käynnissä tyyliin "nyt nostan auringon taivaalle", "kasvatan ruohoa" jne. Varmasti äärimmäisen epätavallista, mutta mahdollista.
Islamin suhteen lainaan täältä:
My late friend, the Ngakpa Gonpo Tsetan, was fond of telling me (many years ago) that the fundamental tenet of Islam is destruction, and that this has always been Islam's role. He liked to say that there was nothing anybody could do about this except sit back and accept the truth.
Naljor, buddhalaisuuden iso sudenkuoppa on juuri tuo syklinen aikakäsitys. Me taas tiedämme ajan olevan lineaarinen - me tiedämme, että aika kulkee eteenpäin kohti entropiamaksimia ja maailmankaikkeuden lämpökuolemaa, ja me tiedämme, että maailmankaikkeus on saanut alkunsa alkuräjähdyksessä - jota ennen ei ollut käsitettä "aika". Aikahan on fysikaalisessa mielessä entropian gradientti.
Ergo: maailmalla on alku, eli sen on täytynyt syntyä. Tämä on luonnontieteellisesti verifioitavissa oleva fakta, ja se kalvaa fundamentalistisen buddhalaisuuden perusteita aivan samalla tavoin kuin evoluutioteoria fundamentalistisen kristinuskon. Termodynamiikka osoittaa syklisen aikakäsityksen mahdottomaksi.
Todettakoon näin, että jos ruukinmatruuna itse olisi Jumala, niin hän suunnittelisi maailman sellaiseksi ja asettaisi luonnonlait ja luonnonvakiot niin, että se itse purkautuisi itsestään kuin itseaukeava zippipaketti ja ennemmin tai myöhemmin loisi evoluution kautta älyllistä elämää - ilman, että hänen itsensä tarvitsisi mitenkään puuttua asiaan.
Mutta luotan Siddharta Gotaman sanoihin: älkää takertuko dogmeihin, vaan ajatelkaa maailmaa sellaisena kuin se on ja hyväksykää ne ajatukset, mitkä ovat sopusoinnussa sen kanssa . Eli on helpompaa sovittaa dharma tieteellisiin tosiasioihin kuin toisin päin.
Tässäpä siis se, mitä Buddha sanoi:
Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen. Älä usko mihinkään tapaan koska se on kulkenut sukupolvelta toiselle. Älä usko yhtään mihinkään koska se on kirjoitettu johonkin pyhään kirjaan. Älä usko mihinkään opettajaasi tai vanhempaasi vain koska he ovat auktoriteetteja. Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan." -
Eli jos pyhät tekstit ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa, silloin tingitään teksteistä.
Naljor jatkaa:
Ergo: maailmalla on alku, eli sen on täytynyt syntyä. Tämä on luonnontieteellisesti verifioitavissa oleva fakta, ja se kalvaa fundamentalistisen buddhalaisuuden perusteita aivan samalla tavoin kuin evoluutioteoria fundamentalistisen kristinuskon. Termodynamiikka osoittaa syklisen aikakäsityksen mahdottomaksi.
Buddhalaiselta kannalta aika on pohjimmiltaan vain mielelle ilmenevää harhaa. Koska buddhalaisuus tekee jaon suhteellisen ja perimmäisen totuuden välillä, termiä "aika" voi käyttää konventionaalisesti, kunhan ymmärtää että perimmäisen totuuden kannalta sekin on vain käsite vailla itsellistä olemassaoloa.
Tavanomaisella/suhteellisella tasolla buddhalainen aikakäsitys periytynee brahmanismista, jossa ajateltiin, että on olemassa mittaamattoman pitkiä maailmankausia (kalpa), joiden päätyttyä maailma tuhoutuu ja joskus myöhemmin taas "ulospuhalletaan". En tiedä onko edes tämä todella ristiriidassa nykytieteen vallitsevan käsityksen kanssa.
Ylipäätään Buddha Shakyamuni näyttää pitäneen pohdiskelua maailmankaikkeuden alusta ja lopusta toisarvoisena suhteessa siihen kuinka tärkeää on puhdistaa oma mielensä. Neljä Jaloa Totuutta, Kahdeksankertainen polku, Valaistumisen Seitsemän Tekijää...
Eli jos pyhät tekstit ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa, silloin tingitään teksteistä.
Tuosta olen samaa mieltä, sillä varauksella että tiede ei ole sama kuin todellisuus. Kuten zen-perinteessä tavataan toistaa, "Kuuta osoittava sormi ei ole sama kuin kuu". Sanoilla voi yrittää osoittaa kohti totuutta, mutta sanat eivät ole totuus. Tieteellä voi osoittaa kohti totuutta, mutta ei koskettaa sitä. Todellisuus, absoluutti, totuus tai miksi sitä kutsuukaan, on luonteeltaan kaikkien määritelmien ulkopuolella.
Olen heikoilla jäillä puhuessani fysiikasta, mutta tieteellisillä teorioilla on taipumus muuttua ajan mittaan, enkä näe miksi esim. alkuräjähdysteoria olisi se lopullinen totuus, edes sillä suhteellisella totuuden tasolla. Sitä ei ole kiistatta oikeaksi todistettu (miksi muuten olisi olemassa kilpailevia malleja?). Esim. tämä teoria voi olla lopulta paljastua jopa paremmaksi.
Lisäksi; se Kalama suttan teksti on hyvä laittaa historialliseen kontekstiin.
"Partly in reaction to dogmatic religion, partly in subservience to the reigning paradigm of objective scientific knowledge, it has become fashionable to hold, by appeal to the Kalama Sutta, that the Buddha's teaching dispenses with faith and formulated doctrine and asks us to accept only what we can personally verify. This interpretation of the sutta, however, forgets that the advice the Buddha gave the Kalamas was contingent upon the understanding that they were not yet prepared to place faith in him and his doctrine; it also forgets that the sutta omits, for that very reason, all mention of right view and of the entire perspective that opens up when right view is acquired. It offers instead the most reasonable counsel on wholesome living possible when the issue of ultimate beliefs has been put into brackets."
Naljor jatkaa:
Buddhalaiselta kannalta aika on pohjimmiltaan vain mielelle ilmenevää harhaa. Koska buddhalaisuus tekee jaon suhteellisen ja perimmäisen totuuden välillä, termiä "aika" voi käyttää konventionaalisesti, kunhan ymmärtää että perimmäisen totuuden kannalta sekin on vain käsite vailla itsellistä olemassaoloa.
Jos ajan osalta kyse olisikin vain subjektiivisesta käsityksestä, "mielelle ilmenevästä harhasta", tuon voisi ottaa viisautena, mutta koko länsimainen filosofia lähtee objektiivisuuden käsityksestä: siitä, että on olemassa havainnoitsijasta riippumaton(objektiivinen) todellisuus, josta voidaan tehdä objektiivisia, havainnoitsijasta riippumattomia, havaintoja. tällöin tämän todellisuuden ominaisuudet eivät riipu havainnoitsijasta täi hänen mielenliikkeistään. Tälle näkemykselle vastakkaisia ovat subjektivistiset näkemykset, joista äärimmäisin on solipsismi. Solipsismin paha puoli on siinä, että sitä on mahdotonta kumota - mutta se johtaa täydelliseen filosofiseen umpikujaan. Dick Sutphenia lainaten voi kysyä: "if the purpose of life is non-involvement and non-thinking, I must question why are we here at all".
Ergo:päästäksemme meidän on otettava maailma sellaisena kuin se on, ei sellaisena kuin haluamme sen olevan. Aika on enemmän kuin pelkkä illuusio: se on entropian gradientti - se osoittaa sen tapahtumien tilan, missä entropia on suurempi kuin alkutilanteessa.
Samoin jako "perimmäisen" ja "suhteellisen" totuuden välillä on filosofisesti ad hoc eli tyhjä olettamus, mikäli ei voida sitovasti osoittaa, että todella on olemassa "perimmäinen" ja "suhteellinen" totuus - ilman, että joudutaan kehäpäätelmiin tai catch-22 -tilanteisiin. Occamin partaveitsen mukaan ei pidä olettaa mitään teorian ulkopuolisia entiteettejä, jollei niitä voida sitovasti osoittaa - Occamin partaveitsi karsii tämän jaon pois. On siis olemassa vain objektiivinen totuus, ellei toisin kyetä osoittamaan.
Mutta ruukinmatruuna ei olisi ruukinmatruuna, ellei hän osaisi epäillä virallisia totuuksia. Tästä aiheesta kannattaa käydä vilkaisemassa http://www.nderf.org. Ruukinmatruuna tokaisi, että ainoa tapa saada selvää on vaihtaa hiippakuntaa - ja tuhannet ihmiset ovatkin jo tehneet sen, ja tulleet siitä kertomaan.
Tavanomaisella/suhteellisella tasolla buddhalainen aikakäsitys periytynee brahmanismista, jossa ajateltiin, että on olemassa mittaamattoman pitkiä maailmankausia (kalpa), joiden päätyttyä maailma tuhoutuu ja joskus myöhemmin taas "ulospuhalletaan". En tiedä onko edes tämä todella ristiriidassa nykytieteen vallitsevan käsityksen kanssa."
On. Ongelma on siinä, että aika on entropian gradientti ja entropia on rajallinen suure - kun systeemi saavuttaa entropiamaksiminsa, kaikki toiminta sen jälkeen on mahdotonta, ja esimerkiksi elämä biologisena ilmiönä on tällöin ahdotonta. Tätä kutsutaan nimellä "maailmankaikkeuden lämpökuolema".
Jos maailmankaikkeus olisi mittaamattoman vanha, tällöin myös entropia olisi ehtinyt saavuttaa jo maksimiarvonsa ja kokea lämpökuoleman. Meitä ei olisi täällä, jos maailma olisi ollut olemassa ikuisesti. Ergo: maailmalla on täytynyt joskus olla alku, ja koska entropia ei vielä ole saavuttanut maksimiarvoaan, se ei ole voinut olla olemassa ikuisesti.
Ja juuri tätä tarkoitan sillä, että tuo syklinen aikakäsitys on kuin tikittävä pommi buddhalaisuuden perusteissa. Buddhalaisuuden on pakko hylätä tämä käsitys, sillä muussa tapauksessa joudutaan ristiriitaan todellisuuden kanssa - ja tällöin todellisuus on aina oikeassa. Uskonnon ja tieteen ollessa ristiriidassa tiede on aina oikeassa.
Ylipäätään Buddha Shakyamuni näyttää pitäneen pohdiskelua maailmankaikkeuden alusta ja lopusta toisarvoisena suhteessa siihen kuinka tärkeää on puhdistaa oma mielensä. Neljä Jaloa Totuutta, Kahdeksankertainen polku, Valaistumisen Seitsemän Tekijää...
Noinhan sen pitäisikin olla. silti kosmologinen pohdiskelu kuuluu - ja sen tuleekin kuulua - myös uskonnollis-filosofiseen pohdiskeluun.
On selvää, että alkuperäinen buddhalainen kosmologia on suoraan satukirjasta reväisty siinä missä viikinkien maailmanpuu ja muinaissuomalaisten juustokupumaailmakin. Mutta buddhalaisuuden positiivinen puoli on siinä, että se on a) hyvin mukautuva uskonto ja b) siinä on hyvin vähän dogmeja. eli siddharta Gotaman omat viisaat sanat Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen. Älä usko mihinkään tapaan koska se on kulkenut sukupolvelta toiselle. Älä usko yhtään mihinkään koska se on kirjoitettu johonkin pyhään kirjaan. Älä usko mihinkään opettajaasi tai vanhempaasi vain koska he ovat auktoriteetteja. Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan" - pitää nyt nostaa etusijalle. Satukirjakosmologia tulee hylätä, ja tilalle ottaa tieteiskirjakosmologia. Ja buddhalaisuutta tuntien se ei ole lainkaan mahdotonta.
Tuosta olen samaa mieltä, sillä varauksella että tiede ei ole sama kuin todellisuus. Kuten zen-perinteessä tavataan toistaa, "Kuuta osoittava sormi ei ole sama kuin kuu".
Ei, mutta me näemme kuun, emme kuun kuvaa. Me kykenemme saamaan luotettavaa tietoa meitä ympäröivästä maasta. Tiede ei ole sama kuin todellisuus, mutta se mallintaa todellisuutta.
Todellisuus, absoluutti, totuus tai miksi sitä kutsuukaan, on luonteeltaan kaikkien määritelmien ulkopuolella.
Ruukinmatruuna totesi jo, että ainoa tapa saada määritelmä absoluutista on vaihtaa hiippakuntaa, ja se puolestaan on äärimmäisen epäeettistä,
Olen heikoilla jäillä puhuessani fysiikasta, mutta tieteellisillä teorioilla on taipumus muuttua ajan mittaan,
Ongelma on siinä, että se, mikä on kerran osoitettu matemaattisesti oikeaksi, on mahdotonta enää milloinkaan osoittaa vääräksi. Sitä voidaan kyllä täsmentää ja sitä voidaan hienosäätää, muttei osoittaa vääräksi.
enkä näe miksi esim. alkuräjähdysteoria olisi se lopullinen totuus, edes sillä suhteellisella totuuden tasolla. Sitä ei ole kiistatta oikeaksi todistettu (miksi muuten olisi olemassa kilpailevia malleja?).
Sanotaanko näin, että nykyinen kosmologa on paradigman asemassa. Alkuräjähdysteoria _on_ osoitettu matemaattisesti oikeaksi. Sitä on siksi mahdotonta osoittaa enää vääräksi. Sitä voidaan täsmentää ja nykyinen paradigma hylätä, mutta myös mahdollinen uusi teoria tulee käsittämään alkuräjähdyksen - tasolla tai toisella. Kilpailevia malleja toki on olemassa, mutta ne selittävät todellisuuden vallitsevaa heikommin. Sitä kutsutaan kulttuurievoluutioksi :-)
"Partly in reaction to dogmatic religion, partly in subservience to the reigning paradigm of objective scientific knowledge, it has become fashionable to hold, by appeal to the Kalama Sutta, that the Buddha's teaching dispenses with faith and formulated doctrine and asks us to accept only what we can personally verify. This interpretation of the sutta, however, forgets that the advice the Buddha gave the Kalamas was contingent upon the understanding that they were not yet prepared to place faith in him and his doctrine; it also forgets that the sutta omits, for that very reason, all mention of right view and of the entire perspective that opens up when right view is acquired. It offers instead the most reasonable counsel on wholesome living possible when the issue of ultimate beliefs has been put into brackets."
Tuohon voi sanoa:
"Anna minulle kärsivällisyyttä hyväksyä ne asiat, joita ei voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa ne, joita voi
ja viisautta erottaa, kumpi on kumpaa."
Hyviä pointteja !
Semmonen varaus, että uskovaisia on ehkä paria tyyppiä: Hiukan yksinkertaisia on aika paljon. Mutta firmojen toimitusjohtajista yms. monet ovat uskovaisia. (Nokiallakin on ollut johtotehtävissä uskovaisia - ei pelkästään jenkeissä.)
Ehkä jälkimmäisillä painottuu tuo viisaus paljon paljon enemmän kuin älykkyyden puute. Usko sulkee heidän elämästään pois jotain asioita mutta antaa heille ehkä sellaista viisautta jota tarvitaan henkilöiden kanssa pärjäämisessä.
Usko antaa heille myös sosiaalisen verkon - paljon ihmisiä joihin voi luottaa. Luottamuksen merkitystähän nykyään paljon painotetaan.
"ateistit hyvin vähäisellä viisaudella"
Pätee myös näitten Finnjäveleitten antirasismi-kiihkoiluun:
Prodoksen blogilla Finnjävel selittää älykkäästi, että älykkyyseroja ihmisryhmien välillä kyllä on, että on epäselvää ovatko erot perinnöllisiä vai muita jne. kne-
Kaikki ihan fiksua. Mutta sitten alkaa hirveä kirkuminen siitä, että miten jokainen joka vastustaa afrikkalaisten maahanmuuttoa on hirveä
Post a Comment