Japani on itsemurhien luvattu maa.
Vaikka kristillinen kulttuuri on perinteisesti suhtautunut itsemurhaan hyvin vihamielisesti ja ateistinen vähintäänkin torjuen, japanilaisessa kulttuurissa itsemurhaa voidaan pitää kansanperinteenä, ja itsemurha on siellä sosiaalisesti hyväksyttävä tapa sanoa, että nyt riittää tämä elämä tältäerää.
E. Durkheim jaottelee jo klassikoksi käyneessä kirjassaan Itsemurha itsemurhat altruistisiin ja egoistisiin. Mutta hän tutki lähinnä länsimaista itsemurhakulttuuria, ja häneltä puuttui ymmärtämys japanilaisesta kulttuurista. Japanilainen itsemurha ei ole sen enempää egoistinen kuin altruistinenkaan teko. Sen tarkoitus on ensisijaisesti olla anteeksipyyntö ja hyvitys - epäonnistuja hyvittää oman epäonnistumisensa ja sen tuottaman häpeän ja kasvojen menetyksen omalla hengellään.
Siinä, missä länsimainen kulttuuri on syyllisyyskulttuuri, seemiläiset kulttuurit ovat kunniakulttuureja, japanilainen kulttuuri on häpeäkulttuuri. Japanissa ei tunneta "kunnian" käsitettä samalla tavoin kuin seemiläisissä kulttuureissa eikä "maineen" samalla tavoin kuin länsimaissa, mutta Japani on ensisijaisesti häpeän kulttuuri, jossa kasvot (kao) ja niiden säilyttäminen tai menettäminen näyttelevät tärkeää osaa. Japanilainen kulttuuri tavoittelee kaikessa täydellisyyttä ja onnistumista - ja johonkin asiaan ryhtyvän oletetaan myös onnistuvan siinä. Epäonnistuminen merkitsee kasvojen menettämistä.
Buddhalaisuus ei tunne anteeksiantoa, mutta se tuntee jälleensyntymän ja uudelleenyrittämisen. Itsemurha on tästä looginen seuraus - itsemurha on tapa sanoa olen todella, todella, todella pahoillani japaniksi. Itsemurhan tekijä siis annihiloi itsensä päästäkseen syntymään uudelleen ja alkamaan alusta. Tämä on yksi syy, miksi kristinusko ei koskaan ole menestynyt Japanissa: kristinusko suhtautuu elämään aivan liian arvostavasti ja itsemurhaan aivan liian torjuen.
Japanin kielessä on perinteisesti ollut seitsemäntoista eri termiä itsemurhalle:
* jisatsu: yleisnimi mille tahansa itsemurhalle
* seppuku: samurain tapa tehdä itsemurha viiltämällä vatsa auki (kunnioittava)
* harakiri: kuten edellä, mutta epäkunnioittava tai hutiloitu
* taiatari: itsemurha ajamalla jollakin kulkuvälineellä päin jotain objektia
* inseki jisatsu: itsemurha syyllisyyden lievittämiseksi
* jyunshi: itsemurha jonka tarkoitus on johtajan seuraaminen kuolemaan
* jumonji-giri: kuten seppuku, mutta ilman avustajaa ja kahdella viillolla (japaniksi olen aivan erittäin, erittäin, todella, pahoillani!)
* shinju: kaksoisitsemurha
* joshi: rakastavaisten itsemurha
* oyako shinju: vanhempien ja lasten itsemurha
* boshi shinju: äidin ja lasten itsemurha
* fushi shinju: isän ja lasten itsemurha
* ikka shinju: koko perheen itsemurha
* goi shinju: vapaaehtoinen kaksoisitsemurha
* muri shinju: murha-itsemurha
* funshi: itsemurha protestina jollekin asialle
* oibara: seppuku kuolleen johtajan seuraamiseksi kuolemaan
Tämä makaaberi lista on nyt saanut viime vuosina kahdeksannentoista jäsenen: netto jisatsu eli sopimusitsemurha.
Netto jisatsu tarkoittaa sitä, että joukko elämästään eroonhaluavia japanilaisia tekee sopimuksen kuolla yhdessä. He tapaavat jossakin yhteisessä tapaamispaikassa, pitävät viimeiset bileet yhdessä - ja tekevät joukkoitsemurhan. Internet on suosittu yhteydenpidon väline, ja usein joku suisidiaalinen nihonjin kysyykin jossakin keskusteluryhmässä, että "haluan kuolla, onko ketään muita jotka haluavat tulla mukaan".
Yleisin netto jisatsun toteuttamistapa on hiiligrilli. Eli viimeiset bileet pidetään teltassa tai autotallissa. Kun pääruoka on paistettu ja syöty, pippaloidaan ja juodaan biirua, o-sakea tai mitä tahansa etanolipitoista juomaa niin paljon, että tolkku lähtee (ja japanilaisten asetaldehydiaineenvaihdunnalla se on hyvin helppoa). Viimeinen jaloillaanoleva tyhjentää grillihiilipussin grilliin ja sulkee oven ja sammuttaa valon.
No siinähän sitten tietenkin tapahtuu Boudouardin tasapainoreaktio, täsmälleen sama kuin masuunissa:
C + O2 -> CO2
CO2 + C <-> 2 CO
Mitä pitemmälle reaktio etenee, sitä vähäisemmäksi käy hapen osapaine - ja sitä suuremmaksi hiilimonoksidin, sillä hiilen palaminen on eksoterminen reaktio ja käy loppuun. Seurauksena on tuon hajuttoman, mauttoman ja värittömän kaasun aiheuttama myrkytys - ja kuolema. Ei natsien ja amerikkalaisten kaasukammioiden syaanivedyn karmeaa hajua, myrkkykäärmeen sihinää kaasun vapautuessa eikä syaanivedyn aiheuttamia tuskallisia kuolinkouristuksia, vaan lähinnä valojen sammuttamiseen rinnastettava nopea ja suhteellisen tuskaton kuolema.
Ennenmuinoin, ennen työsuojelulainsäädäntöä, häkämyrkytys oli terästehtaissa toiseksi yleisin kuolemaan johtanut onnettomuus, heti "jonkun ison ja painavan objektin putoamisen päälle" jälkeen - Bethlehem Steeliltä tunnetaan tapaus, jossa 14 työläistä kuoli häkään samana päivänä vuotavan masuunikaasuputken takia.
Mitä tästä voidaan päätellä? Ruukinmatruuna kirjoitti tuolla aiemmin siitä, että Japani on todella kipeä kulttuuri, ja siloitellun pinnan alla on niin valtava määrä kieroumia ettei ole tosikaan. Ja tämä itsemurhien makaaberi kulttuuri on yksi niitä. Itsemurhaa ei pelkästään pidetä sosiaalisesti sallittuna tapana lähteä pois tästä murheen alhosta - sitä jopa ihannoidaan.
Yhteisöllisyys ei suojaa itsemurhalta, ellei kulttuuri ole syyllisyyskulttuuri. Kunniakulttuurissa kunniansa menettäneen ihmisen suorastaan odotetaan riistävän henkensä itseltään (jollei ihminen itse ymmärrä tappaa itseään, joku sukulaismies sen kyllä tekee!), ja häpeäkulttuurissa sitä pidetään suotavana. Häpeäkulttuureissa rikoksen, väärinteon tai epäonnistumisen tunnustamista - ja siitä seuraavaa häpeää - pyritään välttämään viimeiseen saakka, ja itsemurha on tapa välttää tämä häpeä ja hyvittää häpeään johtanut teko. Koska japanilaisessa kulttuurissa tunteiden käsittely on iie! ja avun hakeminen merkitsee vian myöntämistä ja häpeää, suisidiaaliset japanilaiset yleensä eivät lähde hakemaan ammattiauttajan apua vaan mieluummin surmaavat itsensä. Oikeastaan vasta häpeäkulttuurin hajoaminen länsimaisen kulttuuri-imperialismin takia ja perhejärjestelmien (ie) hajoaminen ydinperheiksi on myös merkinnyt sitä, että nuoremmalla sukupolvella ei enää ole samoja "kasvojen menettämisen" käsitteitä kuin X-sukupolvella ja sitä vanhemmilla, ja he uskaltavat hakea apua kriisissä.
Ehkä se valo tunnelin päässä ei sittenkään ole vastaantulevan junan etulyhty.
Friday, October 19, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
36 comments:
Tuntemukseni japanilaista kulttuuria kohtaan ovat hyvin samanlaisia kuin sinulla.
Häpeä on ehkä väärä sana.
Musta itämainen ja länsimainen kulttuuri törmäävät ehkä pahimmin siinä, kuinka länsimaiset aivan estoitta ja idioottimaisesti arvostelevat kuolleita. Se ei oikein ole sopivaa.
Suomessa on vielä tervettä järkeä, mutta toisaalta tännekin on pesiytynyt - ehkä anglojen tai germanien vaikutuksesta - noitatohtoreita, jotka esittelevät suurina löydöksinä esimerkiksi kapinan ja sotien aikaisten ihmisten motiiveja ja tekoja pyrkien tuomitsemaan niitä nykyisten moraalikäsitysten mukaan.
Eikö asiaa voi tarkastella myös tältä kannalta: miksi yksilöllä ei olisi oikeutta tappaa itseään, jos siltä tuntuu?
Tähän voi tietenkin sanoa, että omaisille ym. jälkeenjääville tulee paha mieli, mutta mielestäni tämä on kestämätön peruste. Kyllähän muslimi-isällekin tulee paha mieli siitä, että tytär ei pukeudu burqaan ja menee naimisiin vääräuskoisen kanssa. Silti musliminaisella tulee minusta olla oikeus pukeutua burqaan ja mennä naimisiin vääräuskoisen kanssa.
Eikö asiaa voi tarkastella myös tältä kannalta: miksi yksilöllä ei olisi oikeutta tappaa itseään, jos siltä tuntuu?
Kun anteeksipyyntöitsemurhassa ei on nimenomaan toimimisesta tavalla, jota yhteisö pitää kunniallisena.
Kyse on yhdenlaisesta orientaalisen tyrannian muodosta, joka ulkopuolisesta voi näyttää pehmeältä, mutta joka ei sitä asianosaisten näkökulmasta todellakaan ole. Noihin odotuksiin kasvetaan sisään.
Adelphi, sanotaanko näin, että ruukinmatruuna itse tietää, että sieltä käyttölabran hyllystä löytyy monta sellaista pulloa, joissa on pääkallonkuva, ja hänen on tehnyt mieli sekoittaa niistä drinksu.
Mitä älykkäämpi ja fiksumpi ihminen on, pääsääntöisesti myös sitä itsetuhoisempi ja taipuvampi maanis-depressiivisyyteen. Ja varsinkaan aasialaiset kulttuurit eivät ole tästä poikkeus.
Ruukinmatruuna itse on miettinyt tuota samaa asiaa. Kukaan ei ole kysynyt meiltä, haluammeko me syntyä tänne, joten miksi meidän pitäisi kysyä keneltäkään lupaa lähteä täältä jos siltä tuntuu, emmekä me voi vaikuttaa toistemme tunteisiin. Puhtaasti ateistiselta kannalta itsemurha on Camus'n sanoin ainoa rationaalinen teko - elämällä ei per se ole mitään arvoa, vaan se on pelkkä sarja merkityksettömiä biokemiallisia reaktoreita, eikä yksikään ainutlaatuinen ihminen ole yhtään sen arvokkaampi otus kuin yksikään ainutlaatuinen lumihiutale tai puun lehtikään. Eli jainoa manhdollinen ateistinen vastaus on, että jos joku haluaa offata itsensä, niin siitä vaan.
Mutta ruukinmatruuna on taipuvainen agnostismiin ja buddhalaisuuteen. Mielekkäintä on tällöin nähdä tämä elämä perverssinä rangaistuksena, joka täytyy suorittaa - itsemurha on rinnastettavissa vankikarkuruuteen. Jos ihminen tappaa itsensä, siitä seuraa kovennettu rangaistus eli jälleensyntymä ja sitten vielä paljon kovempi ja hullumpi elämä kuin mitä se olisi nyt. Kannattaako se riski ottaa?
Kuten Markku totesi, itämainen kulttuuri on häpeäkulttuuri, ja Japanissa ihmisen odotetaan joko onnistuvan - tai tuhoutuvan. Anteeksipyynnöt, kuten sumimasen tai shitsurei desu viittaavat juuri kasvojen menettämiseen ja sen pelkoon, ja koska itsemurhaa pidetään äärimmäisenä anteeksipyyntönä, hänen myös odotetaan tappavan itsensä joutuessaan vaikeuksiin, ei hankkivan ammattiapua. Näihin odotuksiin todellakin kasvetaan sisään.
Koska kilpailu kiristyy jatkuvasti, ja Japanissa kilpailu alkaa jo lastentarhasta ja koska kaikki eivät voi voittaa, japanilainen yhteiskunta luo valtavan määrän häviäjiä. Ja koska japanilaiseen kulttuuriin ei kuulu tunteiden käsittely eikä niiden kohtaaminen, japanilaisessa kulttuurissa on valtava määrä perversiota ja todella kipeitä puolia. Erilaiset alakulttuurit ovat pitkälti juuri näiden häviäjien tapa purkaa tuntemuksiaan - ikävämpiä tapoja ovat sitten itsemurha, hikikomori tai kireru. Ja valtava määrä japanilaisnuoria on kertakaikkiaan flipannut tirppaa koko sarariman-kulttuurille, ja irtautunut kokonaan suvustaan ja primääriperheestään ja alkanut elämään täysin mistään kunnia- ja soveliaisuuskäsityksistä piittaamatta tai muuttanut ulkomaille.
Saburo Sakai kertoo kirjassaan Samurai, miten hän tuli Tokiosta koulusta maitojunalla, ja koko kylä häpesi häntä - ja hyvittääkseen häpeän hän liittyi laivastoon 16-vuotiaana. Eräänlainen pitkitetty itsemurha siis. Sakai kuitenkin selvisi toisesta maailmansodasta hengissä, ja hän myöhemmin kritisoi voimakkaasti japanilaista yhteiskuntaa - ja laivastoa - joka hänen mukaansa haaskasi valtavan määrän inhimillistä pääomaa ja potentiaalia.
Puhtaasti ateistiselta kannalta itsemurha on Camus'n sanoin ainoa rationaalinen teko - elämällä ei per se ole mitään arvoa, vaan se on pelkkä sarja merkityksettömiä biokemiallisia reaktoreita, eikä yksikään ainutlaatuinen ihminen ole yhtään sen arvokkaampi otus kuin yksikään ainutlaatuinen lumihiutale tai puun lehtikään. Eli jainoa manhdollinen ateistinen vastaus on, että jos joku haluaa offata itsensä, niin siitä vaan.
Tällaiseen johtopäätökseen varmaan päätyy, jos on pakkomielle hakea elämälle jotain ulkopuolista tai jopa kosmista oikeutusta. Minulle ateismini on ekonomiaa, koska en usko Jumalaan sen enempää kuin uskon Lentävään spagettihirviöönkään. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa onko elämälläni jokin ulkoinen tarkoitus. Minä luon elämälleni itse tarkoituksen sikäli, kun valmiit geneettiset lajityypilliset ohjelmani eivät ota siihen kantaa.
Minun on hyvin vaikea eläytyä sellaiseen merkityksen kaipuuseen, jollainen tekee ateistina olemisen sietämättömäksi joillekin ihmisille. Minua kiinnostaa suuresti mikä sellaiseen kaipuun aiheuttaa.
Markku, ruukinmatruuna itse on kävellyt sen tien loppuun, jonka kestopäällysteenä ovat materialismi, naturalismi, luonnontieteet, ateismi ja evolutionismi, ja sen tien päässä odottavat nihilismi ja tyhjyys.
Se tie ei tarjoa mitään lohdullista eikä mitään armoa. Eikä myöskään mitään toivoa. Life is a bitch and then you become one.
Kuten ruukinmatruuna jo totesi, oli aika, jolloin hän mietti että käyttölabrassa oli paljon pääkallonkuvalla varustettuja pulloja - minkähänlaisen drinksun niistä litkuista saisi?
Miehelle on niin paljon helpompaa olla ateisti kuin naiselle. Jokainen nainen on potentiaalinen äiti, ja jokainen nainen joutuu käymään ne kaikki samat tunteet ja ajatukset läpi, ja äitiys jos mikä panee miettimään elämän tarkoitusta. Miksi me olemme täällä ja miksi me luomme uutta elämää. Isä Taivas ja Äiti Maa. Luontoa ei turhaan personifioida. Naiselle on niin helppoa personifioida Taivaasta tuleva sade ja auringonpaiste, joka hedelmöittää Maan, joka kasvaa kaikkea vihantaa. Miehelle ne ovat vain luonnonilmiöitä. Mies on aina objektiivisempi ja abstrakti, enemmän irrallaan luonnosta ja materiasta kuin nainen, jolle elämän tarkoituksen miettiminen on luonnollista.
Koska siellä tien päässä on nihilismi ja tyhjyys, se ei ole kauhean hyvä idea käveltäväksi loppuun saakka - varsinkaan, jos on taipuvainen depressioon ja suisidiaalisuuteen. Tämän vuoksi, ja sen vuoksi, että ruukinmatruuna on joskus ollut hirveän kiinnostunut japanilaisuudesta (ano hito wa nihongo wo hanashimasu), hän on buddhalaisuuteen taipuva agnostikko. Siksi hänelle on luonnollista ajatella sinisen iskiessä, että tämä elämä on ikäänkuin jonkinlainen perverssi rangaistus - kuin vankila - joka on suoritettava läpi, ennenkuin siitä pääsee vapaaksi.
Ateistille kaikki uskonnot ovat yhtä vääriä.
Agnostikolle kaikki uskonnot ovat yhtä mahdollisia.
Poliitikolle kaikki uskonnot ovat yhtä käyttökelpoisia.
Miehelle on niin paljon helpompaa olla ateisti kuin naiselle. Jokainen nainen on potentiaalinen äiti, ja jokainen nainen joutuu käymään ne kaikki samat tunteet ja ajatukset läpi, ja äitiys jos mikä panee miettimään elämän tarkoitusta. Miksi me olemme täällä ja miksi me luomme uutta elämää. Isä Taivas ja Äiti Maa. Luontoa ei turhaan personifioida. Naiselle on niin helppoa personifioida Taivaasta tuleva sade ja auringonpaiste, joka hedelmöittää Maan, joka kasvaa kaikkea vihantaa. Miehelle ne ovat vain luonnonilmiöitä. Mies on aina objektiivisempi ja abstrakti, enemmän irrallaan luonnosta ja materiasta kuin nainen, jolle elämän tarkoituksen miettiminen on luonnollista.
Selität siis elämän tarkoituksen miettimisen sukupuolella? Ehkä jonkinlainen korrelaatio on olemassa. Naiset ovat keskimäärin miehiä uskonnollisempia, joskaan eivät filosofisempia.
Muistetaan kuitenkin, että tämä kuva japanilaisesta kulttuurista on aika kärjistetty.
Eivät siellä kaikki eloon jääneet mitään suuria onnistujia ole eikä ihmisiltä nyt varsinaisesti mahdottomia menestystarinoita odoteta.
Jos japanilaista kulttuuria pidetään itsemurhakulttuurina niin vastaavasti läntistä kulttuuria voisi sitten pitää murha- ja väkivaltakulttuurina. Meistä ei ole ollenkaan outoa, että ihmisiä mielivaltaisesti pahoinpidellään ja tapetaan vaan se kuuluu ikään kuin elämänmenoon. Japanilaiset voisivat ihmetellä tätä.
Markku, hyvä havainto. Länsimaisen henkisyyden historia tuntee valtavan määrän naispuolisia pyhimyksiä, muttei Hypatian jälkeen yhtään naispuolista filosofia (Ayn Randia, Julia Kristevaa ja Simone de Beauvoiria ei lasketa filosofeiksi, sillä he ovat kirjailijoita).
Ida, tuokin on hyvä havainto - ja vieläpä niin, että mitä avoimempaa tunteiden ilmaisu ja käsittely on, sitä avoimempaa myös on väkivalta. Jokainen kamppailulajeja harrastanut tietää, miten ritualisoitunutta niissä väkivalta on.
Samoin seksuaalisuus ja väkivalta käyvät käsi kädessä. Mitä seksuaalisempi ja eroottisempi jokin kulttuuri on, sitä väkivaltaisempi se myös on. Tämä ei ole yllätys, sillä testosteroni vaikuttaa sekä seksuaalisuuteen että aggressiivisuuteen - varsinkin miehellä, mutta myös naisella.
Jos ihminen tappaa itsensä, siitä seuraa kovennettu rangaistus eli jälleensyntymä ja sitten vielä paljon kovempi ja hullumpi elämä kuin mitä se olisi nyt. Kannattaako se riski ottaa?
Jaa, no itse en näe mitään syytä uskoa, että itsemurhasta seuraisi kovennettu rangaistus jälleensyntymän muodossa. Miksi seuraisi? Ja vaikka seuraisi, eikö olisi mahdollista, että se hullumpi elämä ei olisi kovempi, vaan kivempi?
Markku, ruukinmatruuna itse on kävellyt sen tien loppuun, jonka kestopäällysteenä ovat materialismi, naturalismi, luonnontieteet, ateismi ja evolutionismi, ja sen tien päässä odottavat nihilismi ja tyhjyys.
Itsekin olen kyllä materialisti, naturalisti, luonnontieteellisen maailmankuvan omaava ateisti ja evolutionisti, vaan eivätpä ole vielä nihilismi ja tyhjyys yllättäneet – päinvastoin, pidän ainakin itse elämääni verrattain sisällökkäänä ja minulla on arvoja, joihin uskon voimakkaastikin. (En vain ole kokenut tarvetta johtaa näitä arvoja mistään yliluonnollisesta eli toisin sanoen myönnän niiden subjektiivisen luonteen.) Enkö kenties ole vielä kulkenut tätä tietä tarpeeksi vai missä lienee ongelma?
Samoin seksuaalisuus ja väkivalta käyvät käsi kädessä. Mitä seksuaalisempi ja eroottisempi jokin kulttuuri on, sitä väkivaltaisempi se myös on. Tämä ei ole yllätys, sillä testosteroni vaikuttaa sekä seksuaalisuuteen että aggressiivisuuteen - varsinkin miehellä, mutta myös naisella.
Vaikkeivät Rushtonin tutkimukset riittäisikään osoittamaan nimenomaan geneettisiä eroja rotujen välillä, ne osoittavat kyllä minkä IM toteaa yllä.
Adelphi sanoi:
Jaa, no itse en näe mitään syytä uskoa, että itsemurhasta seuraisi kovennettu rangaistus jälleensyntymän muodossa. Miksi seuraisi?
Kuten ruukinmatruuna totesi, ihminen on pohjimmiltaan paha olento ja tämä maailma on läpeensä ilkeä, hullu, epäoikeudenmukainen ja paha paikka. Siksi on helpointa olettaa, että tämä elämä on rangaistus, mikä pitää suorittaa että täältä pääsee vapaaksi (muistanet ne buddhalaisuuden neljä jaloa totuutta). Itsemurha on ikäänkuin vankilapako - yritys omin luvin päästä täältä pois. Lain - tässä tapauksessa karman lain - rikkomisesta luonnollisesti seuraa rangaistus. Buddhalaisuus ei tunne armon käsitettä, toisin kuin kristinusko.
Ja vaikka seuraisi, eikö olisi mahdollista, että se hullumpi elämä ei olisi kovempi, vaan kivempi?
Miksi olisi?
Ruukinmatruunalle itselleen on paljon mielekkäämpää odottaa, että kaikki menee aina kohti pahempaa ja huonompaa, jos yrität itse ottaa karman lain omiin käsiisi ja rikkoa sitä vastaan. Koska tämä maailma on kova, julma ja ilkeä paikka - kuin kosminen vankimielisairaala, johon meidät on suljettu - on luontevaa olettaa, että jos menemme omine lupinemme tekemään jotain, mikä ei meille ole sallittua, siitä luonnollisesti rangaistaan, ei palkita.
Muistanet, että tieteen, ja sen aivolapsen, teknologian virallinen ideologia on epätoivo, ja ruukinmatruuna itse on tiedenainen, metallurgi. Entropia kasvaa koko ajan ja maailma menee kohti koko ajan hullumpaa tilaa. Siksi täällä on mielekkäintä suorittaa rangaistuksensa kiltisti ja päästä pois - parhaat meistä pääsevät aikaisin, hyvän käytöksen perusteella, ja kuolevat nuorina.
Itsekin olen kyllä materialisti, naturalisti, luonnontieteellisen maailmankuvan omaava ateisti ja evolutionisti, vaan eivätpä ole vielä nihilismi ja tyhjyys yllättäneet – päinvastoin, pidän ainakin itse elämääni verrattain sisällökkäänä ja minulla on arvoja, joihin uskon voimakkaastikin. (En vain ole kokenut tarvetta johtaa näitä arvoja mistään yliluonnollisesta eli toisin sanoen myönnän niiden subjektiivisen luonteen.) Enkö kenties ole vielä kulkenut tätä tietä tarpeeksi vai missä lienee ongelma?
Et ole kulkenut sitä tietä vielä riittävän pitkälle - etkä kohdannut sitä epätoivoa, nihilismiä ja tyhjyyttä, mikä siellä odottaa.
Markku, ruukinmatruunalla olivat mielessä nimenomaan kulttuurihistorian kokemukset viimeisen neljäntuhannen vuoden ajalta. Ääriesimerkkeinä muinaisten seemiläisten kulttuurit, joissa erilaisilla seksi- ja hedelmällisyysrituaaleilla oli valtava merkitys ja temppeliprostituutio jokapäiväistä - ja jotka olivat äärimmäisen julmia ja verisiä.
Oikeastaan koko nykyinen sivilisaatiomme on ylipäänsä mahdollinen siksi, että kykenemme tukahduttamaan seksuaalisuutemme ja sukupuoliviettimme ja käyttämään aivojamme muuhunkin kuin vain kilpakosijoittemme listimiseen ja seksiin.
Ruukinmatruunalle itselleen on paljon mielekkäämpää odottaa, että kaikki menee aina kohti pahempaa ja huonompaa, jos yrität itse ottaa karman lain omiin käsiisi ja rikkoa sitä vastaan. Koska tämä maailma on kova, julma ja ilkeä paikka - kuin kosminen vankimielisairaala, johon meidät on suljettu - on luontevaa olettaa, että jos menemme omine lupinemme tekemään jotain, mikä ei meille ole sallittua, siitä luonnollisesti rangaistaan, ei palkita.
Muistanet, että tieteen, ja sen aivolapsen, teknologian virallinen ideologia on epätoivo, ja ruukinmatruuna itse on tiedenainen, metallurgi. Entropia kasvaa koko ajan ja maailma menee kohti koko ajan hullumpaa tilaa. Siksi täällä on mielekkäintä suorittaa rangaistuksensa kiltisti ja päästä pois - parhaat meistä pääsevät aikaisin, hyvän käytöksen perusteella, ja kuolevat nuorina.
Jos tuo on sitä buddhalaisuutta, joka on näivettymässä Suomessa, niin good riddance. Kuulostaa tosi ankealta filosofialta.
Markku, ei kukaan sanonutkaan, että totuuden pitäisi olla kivaa. Silti se on mielekkäämpää kuin nihilismi, irrationaalinen kristinusko, irstas ja väkivaltainen pakanuus tai (minkähän attribuutin keksii) islam.
Juuri noiden nejän jalon totuuden
- elämä on kärsimystä
- kärsimys johtuu elämänjanosta
- kärsimys lakkaa kun elämänjano tukahdutetaan
- elämänjano tukahdutetaan Jalolla Kahdeksanosaisella Tiellä
sisäistäminen auttaa ymmärtämään paljon tätä maailmaa, ja sitä, miksi se on sellainen kuin se on, ja miksi tämä maailma on paha paikka.
Siksi on helpointa olettaa, että tämä elämä on rangaistus, mikä pitää suorittaa että täältä pääsee vapaaksi
Ehkä helpointa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko näin vai ei. On myös helpointa olettaa, että taivaassa on Jumala, jonka kädessä kaikki on, eikä kenenkään tarvitse siis ottaa vastuuta mistään. Seuraako tästä, että taivaassa on Jumala?
Buddhalaisuus ei tunne armon käsitettä, toisin kuin kristinusko.
So? Entä jos ei ole buddhalainen?
Miksi olisi?
En minä tiedä. Miksi se olisi kovempi? Miksi ylipäänsä elävät olennot syntyisivät uudelleen? Miksi? Miksi? Miksi? Äläkä pliis selitä taas jotain buddhalaisuudesta. Minua kiinnostaa vain tietää, miten "luonnontieteellisen maailmankuvan" omaava henkilö voi joskua johonkin jälleensyntymisoppiin.
Muistanet, että tieteen, ja sen aivolapsen, teknologian virallinen ideologia on epätoivo
Enpä ole koskaan kuullutkaan. En tiennyt että tietellä on jokin virallinen ideologia. Luulin että tiede on arvovapaata pyrkimystä totuuden löytämiseen.
Et ole kulkenut sitä tietä vielä riittävän pitkälle - etkä kohdannut sitä epätoivoa, nihilismiä ja tyhjyyttä, mikä siellä odottaa.
Jaaha, no täytyy sitten varmaankin jatkaa matkaa.
Ayn Randia, Julia Kristevaa ja Simone de Beauvoiria ei lasketa filosofeiksi, sillä he ovat kirjailijoita
Randin kohdalla aika joutava perustelu. Rand ei kirjoittanut pelkästään kaunokirjallisuutta vaan myös filosofisia teoksia. Eikö Bertrand Russellkaan ole filosofi, koska hän kirjoitti kaunokirjallisuutta? Ja miksei filosofiaa voi esittää kaunokirjallisuuden muodossa?
En ole itsekään mikään randroidi, mutta jotenkin epäilen Randin nuivinnan johtuvan siitä, että hän on yksi libertarismin pääideologeista.
Markku, ei kukaan sanonutkaan, että totuuden pitäisi olla kivaa. Silti se on mielekkäämpää kuin nihilismi, irrationaalinen kristinusko, irstas ja väkivaltainen pakanuus tai (minkähän attribuutin keksii) islam.
...
sisäistäminen auttaa ymmärtämään paljon tätä maailmaa, ja sitä, miksi se on sellainen kuin se on, ja miksi tämä maailma on paha paikka.
"Maailma on paha" on arvoarvostelma eikä arvoarvostelmilla ole totuusarvoa. Jos sinun tekee mieli velloa maailmantuskassa, niin pidä tunkkisi.
Markku, ei kyse ole maailmantuskasta, vaan siitä yksinkertaisesta asiasta, että nuo neljä jaloa totuutta - sellaisina kuin Siddharta Gotama Guddha ne esitti - pitävät sanasta sanaan paikkaansa.
Teit mitä tahansa ja yritit mitä tahansa, lopputulema on aina kärsimystä. Nautintoa seuraa tyhjyys. Humalaa seuraa krapula. Mitä kiihkeämmin etsit tästä maailmasta onnea, sitä pahemmin petyt. Se vanha suomalainen sananlasku "itku pitkästä ilosta" sanoo saman toisilla sanoilla. Eli mitä kovempaa tähän maailmaan yrittää takertua - rahaan, materiaan, nautintoihin, toisiin ihmisiin - sitä enemmän siitä seuraa pelkkää kärsimystä, dukhaa - ja sitä tiukemmin takertuu samsaraan. Tämä mailma on kuin painotettu rulettipöytä, missä voi vain hävitä. Ei tarvitse kohdata vanhusta, sairasta, kerjäläistä eikä munkkia tajutakseen saman minkä prinssi Gotama tajusi.
Eli ainoa rationaalinen ratkaisu on yrittää päästä pois tästä kosmisesta vankimielisairaalasta. Jos ruukinmatruuna olisi ateisti, hän olisi tappanut itsensä jo kauan sitten. Mutta koska hän ei ole ja koska hän kirjoittelee yhä tänne, rangaistuksen pelko pidättelee häntä yhä täällä. Ja tieto siitä, että hän on monille ihmisille tärkeä.
Voit toki sanoa "pidä tunkkisi", mutta kokemus vahvistaa arvoasetelman todeksi, ja kuten jo tuli todettua, tieteen virallinen ideologia on epätoivo. Siksi tiedenaiselle on helppoa olla buddhalaisuuteen kallistuva agnostikko, sillä sekin näkee tämän materiaalisen maailman ja samsaran epätoivoisena. Sellaista ihmistä, jolla ei ole arvoja tai joka suhtautuu arvoihin yhdentekevästi, puolestaan voi täydellä syyllä pitää joko arvonihilistinä - tai psykopaattina. Kumpikaan tuskin lienee toivottava tila.
Paasikivi kuitenkin sanoi: Kuoleman pelosta ei kannata tehdä itsemurhaa. Siinä kuitenkin tehdään pahaa elävälle olennolle (itsellemme) ja lisätään kärsimystä - ihminen lisää siinä karmataakkaansa oman murhansa verran, eli lopputuloksena on jälleensyntymä entistä hullumpiin oloihin. Voihan toki olla, että ateismi on totta ja me vain haihdumme olemattomiin, mutta kannattaako se riski ottaa? Rangaistuksen pelko on kuitenkin aina voimakkaampi motivoija kuin palkkion toivo.
Terästehtaalla on helppoa uskoa, että helvetti on olemassa. Koksaamon hiilien lapioiminen, masuunin tulivirta, LD-konvertterin räiske ja kattilat täynnä sulaa tulta, valssaamon kidutuskoneet ja katku jne, kaikki kuin klassisesta Danten kuvauksesta. Mutta kumpi on pahempaa, joutua töihin kosmiseen terästehtaaseen - vai syntyä uudelleen tänne murheen alhoon, käymään läpi kaikki se tuska, mitä tähänkin saakka?
Jos ruukinmatruuna olisi ateisti, hän olisi tappanut itsensä jo kauan sitten.
Miksi ihmeessä?
Voit toki sanoa "pidä tunkkisi", mutta kokemus vahvistaa arvoasetelman todeksi, ja kuten jo tuli todettua, tieteen virallinen ideologia on epätoivo.
Miten niin on? Se että toistelet tuota väitettä ei tee siitä yhtään todempaa. Tieteellä ei ol mitään "virallista ideologiaa". Epätoivo on arvoarvostelma. Tiede käsittelee tosiasia-arvostelmia.
Terästehtaalla on helppoa uskoa, että helvetti on olemassa.
Taas puhut siitä, mikä on helppoa. Puhuisit mieluummin siitä, mikä on todennäköistä.
On myös helppoa uskoa, että enkeleitä on olemassa, rotuja ei ole, kaikki ihmiset ovat samanlaisia, kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä jne. So?
Adelphi kirjoitti:
Ehkä helpointa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko näin vai ei.
Kaikessa on kyse todennäköisyyksistä. Kannattaako se riski ottaa?
On myös helpointa olettaa, että taivaassa on Jumala, jonka kädessä kaikki on, eikä kenenkään tarvitse siis ottaa vastuuta mistään. Seuraako tästä, että taivaassa on Jumala?
Vastaus on: muu. Emme tiedä.
So? Entä jos ei ole buddhalainen?
Siitäkin huolimatta.
En minä tiedä. Miksi se olisi kovempi?
1) Itsemurhassa teet vahinkoa elävälle olennolle eli itsellesi, ja karmataakkasi lisääntyy oman murhasi verran.
2) Yrität omin luvin päästä vapaaksi samsarasta ja rikot karman lakia vastaan, eli kyseessä on vankilapakoon rinnastettava yritys.
Tästä luonnollisesti seuraa rangaistus, eli itsemurhan jälkeen uusi jälleensyntymä on aina pahempi kuin edellinen.
Miksi ylipäänsä elävät olennot syntyisivät uudelleen? Miksi? Miksi? Miksi? Äläkä pliis selitä taas jotain buddhalaisuudesta. Minua kiinnostaa vain tietää, miten "luonnontieteellisen maailmankuvan" omaava henkilö voi joskua johonkin jälleensyntymisoppiin.
Miksi ei?
Tässä maailmassa kaikki on ikuisessa kierrossa ja kaikki virtaa. Päivä seuraa toistaan, vuodenajat vaihtuvat, Maa kiertää aurinkoa. Naiselle - äidille, joka luo itse uutta elämää - on täysin luonnollista pitää reinkarnaation käsitystä täysin validina. Me synnymme, elämme ja kuolemme, ja kierto jatkuu. Siksi on täysin luonnollista olettaa tämän kierron jatkuvan ikuisuuksiin (tai ainakin siihen saakka, kun aurinko ryhtyy punaiseksi jättiläiseksi). Ainoa ongelma enää on löytää se mekanismi, mikä saa sen kaiken aikaiseksi.
Kuten ruukinmatruuna jo totesi, jos me kerran vain olemme täällä sattuman satona, jos tietoisuutemme on vain pieni murheen ja tuskan hetki kahden olemattomuuden välillä ja elämä on pelkkää merkityksettömien biokemiallisten reaktioiden satunnaista sarjaa, jonka ainoa tarkoitus on entropian kasvattaminen, niin ainoa rationaalinen teko on itsemurha. Ja raskasmielisyyteen taipuvaisena ihmisenä ruukinmatruuna olisikin jo sellaisen tehnyt, jollei hän pelkäisi rangaistusta. Rangaistuksen pelko pitää hänet yhä tässä murheen alhossa. Ei helvetin, sillä helvetti on metallurgille tuttu paikka - vaan sen, että ensi kerta täällä on entistä pahempi.
Randin kohdalla aika joutava perustelu. Rand ei kirjoittanut pelkästään kaunokirjallisuutta vaan myös filosofisia teoksia.
Randia ei yksikään vakavasti filosofiaa tunteva ihminen ota sen vakavammin kuin vaikkapa Leniniä tai Stirneriäkään. Hänen filosofiansa on täynnä aukkoja, ristiriitaisuuksia ja kehäpäätelmiä. Hän on pelkkä kuriositeetti. Sen enempää Rand kuin Leninkään ei olisi omilla tuotoksillaan päässyt läpi yhdestäkään filosofian tentistä. Hänen "objektivisminsa" on vain eufemismi sosiopatialle.
Eikö Bertrand Russellkaan ole filosofi, koska hän kirjoitti kaunokirjallisuutta? Ja miksei filosofiaa voi esittää kaunokirjallisuuden muodossa?
Russell ei ollut nainen, ja kyse oli naisfiliosofeista - onko heitä. :-)
Russell oli kaupan päälle vielä matemaatikko, ja merkittävä sellainen. Mutta samaan hengenvetoon voidaan kysyä, että onko ruukinmatruuna itse filosofi vaiko ei näissä pohdiskeluissaan. Hän ei pidä itseään sellaisena, vaan pelkkänä nörttinä.
Adelphi sanoi...
Jos ruukinmatruuna olisi ateisti, hän olisi tappanut itsensä jo kauan sitten.
Miksi ihmeessä?
Miksi ei?
Kirjoitat tämän threadin ensimmäisessä tekstissäsi: "miksi yksilöllä ei olisi oikeutta tappaa itseään, jos siltä tuntuu", ja ruukinmatruuna jo totesikin asiaan jotain. Ja koska ruukinmatruuna on raskasmielisyyteen taipuvainen ihminen ja koska neljä jaloa totuutta pitävät paikkaansa riippumatta siitä, uskoiko niihin vaiko ei (ruukinmatruuna itse sisäisti ne jo kauan ennen kuin hän oli edes kuullutkaan buddhalaisuudesta), niin hänelle ainoa rationaalinen ratkaisu tähän asiaan olisi oman henkensä riistäminen. Kärsimys loppuu kun subjekti annihiloidaan.
Kuten jo totesin, siellä ateismin jne tien päässä on pelkkä tyhjyys, ja tyhjyys ei poista kärsimyksen ongelmaa eikä ole myöskään avuksi raskasmielisyyteen. Ja juuri siksi ruukinmatruuna olisikin jo ajat sitten annihiloinut itsensä päästäkseen raskasmielisyydestään, jollei hän spekuloisi rangaistuksella ja sen pelolla. Rangaistuksen pelko pitää hänet yhä tässä murheen alhossa. Siksi ruukinmatruuna ei olekaan suhteessaan tähän asiaan rationaalinen, vaan irrationaalinen - emotionaalinen siis. Mutta se hänelle sallittakoon naisena.
Miten niin on? Se että toistelet tuota väitettä ei tee siitä yhtään todempaa. Tieteellä ei ol mitään "virallista ideologiaa". Epätoivo on arvoarvostelma. Tiede käsittelee tosiasia-arvostelmia.
Oletko lukenut termodynamiikkaa? Tiedätkö, miten termodynamiikan II laki menee?
Epätoivo ei ole arvoasetelma, vaan looginen päätelmä tosiasioiden pohjalta.
Taas puhut siitä, mikä on helppoa. Puhuisit mieluummin siitä, mikä on todennäköistä.
Ruukinmatruuna tuntee Occamin partaveitsen oikein mainiosti, ja sen mukaan yksinkertaisin teoria on todennäköisimmin oikea. Mutta mitä todennäköisyyksiin tulee, kannattaako se riski todella ottaa, että tiedossa on kosminen rangaistus? Ruukinmatruuna ei pelkää helvettiä (syistä, jotka hän jo totesi, pyrometallurgia on helvetillistä puuhaa), mutta sensijaan hän pelkää entistä hullumpaa jälleensyntymää, ja annihiliaatioon verrattuna se on todella ikävä riski. Todennäköisyys on pieni, mutta seuraukset todella valtavia.
Riskihän on, kuten tiedämme, todennäköisyyden ja seurausten tulo. Ja ruukinmatruuna itse laskee, että tuossa tilanteessa mielekkäintä on ottaa vakuutus eli miettiä uskontoa tai ideologiaa, joka tuossa tilanteessa olisi mielekkäin. Ja ruukinmatruunalle se on buddhalaisuus.
On myös helppoa uskoa, että enkeleitä on olemassa, rotuja ei ole, kaikki ihmiset ovat samanlaisia, kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä jne. So?
On toki, mutta onko meillä perusteita myöskään uskoa toisin? Maailma ei ole mustavalkoinen, harmaasävyjen lisäksi on olemassa myös punainen ja kromi.
Kaikessa on kyse todennäköisyyksistä. Kannattaako se riski ottaa?
No miksi olisi todennäköisintä, että "elämä on rangaistus" ja että itsemurhasta rangaistaan jälleensyntymisellä? Kuka sen rangaistuksen muuten antaa? Ja mistä tiedät, että tällaisia rangaistuksia ylipäänsä jaellaan?
Jos taas lähtee tuolle pascalilaiselle "kannattaako riski ottaa"-linjalle, niin voi yhtä hyvin olla uskomatta jälleensyntymiseen tms. kuin olla uskomatta. Onhan sekin mahdollista, että kohtalomme on sellaisen korkeamman voiman käsissä, jonka mielestä usko jälleensyntymiseen on harhaoppi ja joka siis nakkaa siihen uskovat syvimpään kadotukseen. Kannattaako silloin ottaa se riski, että uskoo jälleensyntymiseen?
Itsemurhassa teet vahinkoa elävälle olennolle eli itsellesi, ja karmataakkasi lisääntyy oman murhasi verran.
Mikä on "karmataakka"? Onko sellaisen olemassaoloa todistettu?
Yrität omin luvin päästä vapaaksi samsarasta ja rikot karman lakia vastaan, eli kyseessä on vankilapakoon rinnastettava yritys.
Mikä on "karman laki"? Onko se luonnonlaki?
Hänen "objektivisminsa" on vain eufemismi sosiopatialle.
Jaaha, tätä epäilinkin. Rand siis dissataan sillä perusteella, että hän oli libertaari eli "sosiopaatti".
Voit toki olla eri mieltä Randin filosofiasta, mutta se ei vielä tarkoita, ettei Randia voisi pitää filosofina.
Sen enempää Rand kuin Leninkään ei olisi omilla tuotoksillaan päässyt läpi yhdestäkään filosofian tentistä.
Tämä on lähinnä ad hominem -argumentti, jolle et esitä mitään perusteita. Lisäksi ei ole mitenkään mielekästä arvioida filosofisia teoksia sillä, pääsisikö niistä "filosofian tentistä läpi".
On varsin todennäköistä, että monetkaan filosofista ajattelua uudistaneet eivät olisi päässeet aikansa filosofian tenteistä läpi juuri siksi, että ne ovat kyseenalaistaneet niitä perusteita, joita filosofian tenteissä on pidetty itsestään selvinä. Esim. Kant ei olisi kenties päässyt Puhtaan järjen kritiikillään 1700-luvun lopun filosofian tentistä läpi. So?
Russell ei ollut nainen, ja kyse oli naisfilosofeista - onko heitä. :-)
Et tainnut oikein ymmärtää analogiaani. Väitit ettei Randia voi pitää filosofina sillä perusteella, että Rand on filosofisten teostensa ohella kirjoittanut kaunokirjallisia teoksia. Myös Russell on kirjoittanut filosofisten teostensa ohella kaunokirjallisia teoksia. Kysyin siis, eikö Russelliakaan voi tällä perusteella pitää filosofina.
Et myöskään selittänyt minulle, miksi filosofiaa ei voisi esittää kaunokirjallisuuden muodossa. (Esimerkkejä: Rousseaun La nouvelle Héloïse, Randin Atlas Shrugged.)
Adelphi sanoi...
No miksi olisi todennäköisintä, että "elämä on rangaistus" ja että itsemurhasta rangaistaan jälleensyntymisellä?
Meillä on periaatteessa kolme mahdollisuutta:
a) Elämä on jonkinlainen etuoikeus tai palkinto.
b) Elämä on rangaistus.
c) Elämä on vain pelkkää sattumaa.
Näistä kaikkein todennäköisin on c), mutta ruukinmatruunan omassa tilanteessa se vaihtoehto on laskettu pois siksi, että jos hän olettaisi tämän olevan validi, hän olisi offannut itsensä jo ajat sitten. Eli jää jäljelle vain kaksi vaihtoehtoa: joko elämä on jonkinlainen etuoikeus tai palkinto, tai sitten elämä on rangaistus. Ja kun katsoo ympärilleen ja miettii elämän todellisuutta, tuo jälkimmäinen on paljon todennäköisempää.
Kuka sen rangaistuksen muuten antaa?
Pitääkö sen rangaistuksen olla jokin persoonallinen olio? Se voi aivan hyvin olla "mikä" - jokin persoonaton ja mieletön voima, tai luonnonlaki.
Ja mistä tiedät, että tällaisia rangaistuksia ylipäänsä jaellaan?
Mietipä sananlaskua itku pitkästä ilosta. Eli teit mitä tahansa, rangaistus on aina tiedossa. se ensimmäinen niistä neljästä jalosta totuufdesta - elämä on kärsimystä on selvä merkki siitä, että joku, jokin tai jotain niitä rangaistuksia jakelee.
Jos taas lähtee tuolle pascalilaiselle "kannattaako riski ottaa"-linjalle, niin voi yhtä hyvin olla uskomatta jälleensyntymiseen tms. kuin olla uskomatta. Onhan sekin mahdollista, että kohtalomme on sellaisen korkeamman voiman käsissä, jonka mielestä usko jälleensyntymiseen on harhaoppi ja joka siis nakkaa siihen uskovat syvimpään kadotukseen. Kannattaako silloin ottaa se riski, että uskoo jälleensyntymiseen?
Tuo on toki aivan validi ajatusketju, mutta se vaatisi ensinnäkin olettamuksen että a) tuo korkeampi voima ylipäänsä olisi olemassa ja b) että se korkeampi voima olisi täysin irrationaalinen, egomaaninen kusipää ja c) että elämä olisi jokin palkinto tai etuoikeus, sillä mikäpä tuollaiselle kosmiselle dorkalle olisi inhottavampi temppu ihmislapselle kuin "palaa takaisin lähtö-ruutuun". Mustanet, että ruukinmatruuna ei pelkää helvettiä, sillä eihän helvetti ole muuta kuin kosminen terästehdas.
Ergo: esilletuotujen asianhaarojen valossa tämä vaihtoehto on todennäköisyydeltään ja riskianalyysin valossa pienempi paha kuin ruukinmatruunan esittämä.
Mikä on "karmataakka"? Onko sellaisen olemassaoloa todistettu?
Karman laki on sama kuin syyn ja seuraamuksen laki. Eli kaikesta, mitä teet, koituu aina seurauksia, tavalla tai toisella.
Hänen "objektivisminsa" on vain eufemismi sosiopatialle.
Jaaha, tätä epäilinkin. Rand siis dissataan sillä perusteella, että hän oli libertaari eli "sosiopaatti".
Ei, vaan hänet dissataan samalla perusteella kuin Nietzschekin: molempien filosofia oli vain pelkkää sosiopatiaa filosofian valekaavussa. Kukaan täysipäinen ihminen ei ota Nietzscheä vakavasti: hänen ainoa arvonsa filosofian historiassa on pelkkä kuriositeettiarvo. Samalla tavoin Rand on pelkkä Marxin huono negaatio; Rand polttaa sitä, mitä Marx palvoo ja sama kääntäen. Mutta käännettäessö hölynpöly (Marx) ylösalaisin, tuloksena on hölynpölyä. Tästä syystä Randia ei mainita missään vakavastiotettavassa filosofiaa käsittelevässä teoksessa, eikä hänen filosofiaansa opeteta yhdessäkään julkisessa oppilaitoksessa.
Voit toki olla eri mieltä Randin filosofiasta, mutta se ei vielä tarkoita, ettei Randia voisi pitää filosofina.
Se, että ihminen kutsuu itseään filosofiksi, ei tee hänestä vielä sellaista.
Tämä on lähinnä ad hominem -argumentti, jolle et esitä mitään perusteita.
Molempien filosifia on niin täynnä aukkoja, virheitä ja kehäpäätelmiä sekä perusteettomia olettamuksia, että ne on pakko sivuuttaa lähinnä vain kaunokirjallisuutena, mutta ei vakavastiotettavana filosofiana. Sääli, jos joku jompaankumpaan uskoo.
Lisäksi ei ole mitenkään mielekästä arvioida filosofisia teoksia sillä, pääsisikö niistä "filosofian tentistä läpi".
Jos tietokirja ei täytä tieteenalansa kriteerejä, kyse ei ole tieteestä vaan kaunokirjallisuudesta. Rand kirjoitti aivan mukiinmenevää fiktiota, Lenin ei sitäkään.
On varsin todennäköistä, että monetkaan filosofista ajattelua uudistaneet eivät olisi päässeet aikansa filosofian tenteistä läpi juuri siksi, että ne ovat kyseenalaistaneet niitä perusteita, joita filosofian tenteissä on pidetty itsestään selvinä. Esim. Kant ei olisi kenties päässyt Puhtaan järjen kritiikillään 1700-luvun lopun filosofian tentistä läpi.
Miksi ei olisi? Toki paradigman saa kyseenalaistaa ja jopa kiistää - kunhan vain osoittaa sitovasti ja perustellen sekä reaalimaailman esimerkein, miksi näin on.
Ruukinmatruuna näin yleensä suhtautuu kaikkeen "filosofian" nimellä esitettyyn vähintäänkin epäluuloisesti. Filosofeja pääsääntöisesti leimaa hyvin heikko luonnontieteiden tuntemus, eivätkä sen enempää Lenin kuin Randkaan tee poikkeusta.
Et myöskään selittänyt minulle, miksi filosofiaa ei voisi esittää kaunokirjallisuuden muodossa. (Esimerkkejä: Rousseaun La nouvelle Héloïse, Randin Atlas Shrugged.)
Fiktio on fiktiota ja filosofia filosofiaa. Rousseau on jälleen kerran yksi näistä kynäilijöistä, joka on saanut aikaan vain lähinnä vahinkoa - maailma ei kertakaikkiaan vain ole sellainen, kuin mitä hän esittää..
Samalla tavallahan jonkun Afghanistanin tai Somalian pitäisi olla oikea libertaristin paratiisi. Vaan kun ei ole. Kun keskusvalta heikkenee riittävästi ja valtiovalta romahtaa, kaikenkarvaiset rosvopäälliköt, mafiapomot ja klaanipäälliköt ryhtyvät sotaherroiksi - valta ei kasva älystä eikä rahasta, vaan kiväärinpiipusta - ja ryhtyvät itse pikkuruhtinaiksi omalla alueellaan.
Kiitos vastauksista. Näitä jäin vielä miettimään:
Näistä kaikkein todennäköisin on c), mutta ruukinmatruunan omassa tilanteessa se vaihtoehto on laskettu pois siksi, että jos hän olettaisi tämän olevan validi, hän olisi offannut itsensä jo ajat sitten. Eli jää jäljelle vain kaksi vaihtoehtoa: joko elämä on jonkinlainen etuoikeus tai palkinto, tai sitten elämä on rangaistus. Ja kun katsoo ympärilleen ja miettii elämän todellisuutta, tuo jälkimmäinen on paljon todennäköisempää.
Minusta et voi rehellisesti sanoen väittää omaavasi luonnontieteellistä maailmankuvaa, jos hylkäät kaikkein todennäköisimmän vaihtoehdon sillä perusteella, että sillä olisi epämiellyttäviä vaikutuksia (tässä tapauksessa omaan elämääsi). Kuten varmaan hyvin tiedät, tuo on vakava argumenttivirhe nimeltä argumentum ad consequentiam. Tosiasiassa asiat ovat niin kuin ovat täysin riippumatta siitä, onko niillä miellyttäviä vai epämiellyttäviä vaikutuksia.
Mietipä sananlaskua itku pitkästä ilosta. Eli teit mitä tahansa, rangaistus on aina tiedossa. Se ensimmäinen niistä neljästä jalosta totuudesta - elämä on kärsimystä on selvä merkki siitä, että joku, jokin tai jotain niitä rangaistuksia jakelee.
Vaikka iloa seuraisi aina itku ja vaikka elämä olisi voittopuoleisesti kärsimystä (en ole itse mitenkään vakuuttunut kummankaan "totuuden" totuusarvosta), niin siitä ei vielä mitenkään seuraa, että joku tai jokin jakelisi jotakin rangaistuksia. Kyse voi tässäkin olla pelkästä sattuman leikistä, eikä siinä ole – ainakaan minulle – mitään kauheaa. Ei ainakaan niin kauheaa, että pitäisi henki riistää. Ja minullakin on kyllä taipumusta raskasmielisyyteen.
Molempien filosofia on niin täynnä aukkoja, virheitä ja kehäpäätelmiä sekä perusteettomia olettamuksia, että ne on pakko sivuuttaa lähinnä vain kaunokirjallisuutena, mutta ei vakavastiotettavana filosofiana.
Voitko mainita Randilta joitakin esimerkkejä näistä aukoista, virheistä ja kehäpäätelmistä? (Leniniltä ei tarvitse mainita.) Jokin linkki niitä käsittelevälle nettisivullekin riittää.
Mielenkiintoisia turinoita ruukinmatruunalta.
Oletko koskaan ajatellut, että nuo japanilaisen kulttuurin synkät puolet voisivat johtua juuri puheena olleesta budhalaisuudesta? Maailmankatsomus (vai uskonto?), joka ei tunne käsitettä armo, kuulostaa juuri sellaiselta joka tuottaa juuri kuvauksesi mukaisia ongelmia. Se luo armottoman kulttuurin.
Kuvauksesi budhalaisesta maailmankuvasta on mielenkiintoinen. Se on oikeastaan hyvin lähellä kristillistä.
"Teit mitä tahansa ja yritit mitä tahansa, lopputulema on aina kärsimystä. Nautintoa seuraa tyhjyys. Humalaa seuraa krapula. Mitä kiihkeämmin etsit tästä maailmasta onnea, sitä pahemmin petyt. Se vanha suomalainen sananlasku "itku pitkästä ilosta" sanoo saman toisilla sanoilla. Eli mitä kovempaa tähän maailmaan yrittää takertua - rahaan, materiaan, nautintoihin, toisiin ihmisiin - sitä enemmän siitä seuraa pelkkää kärsimystä, dukhaa - ja sitä tiukemmin takertuu samsaraan."
Muutama vastaava kohta Raamatusta:
Saarnaaja 1:
1 Saarnaajan, Daavidin pojan, Jerusalemin kuninkaan, sanoja.
2 Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja, turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta!
3 Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstä, jolla hän itseään rasittaa auringon alla?
4 Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti.
Room. 3:
"10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
Mutta kristinuskon johtopäätökset ovat täysin erilaiset.
Ilmestyskirja 21.
1 Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.
2 Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten.
3 Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan,
4 ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut."
Kristinuskon sanoma on pohjimmiltaan juuri anteeksiantamuksen ja uuden alun mahdollisuus kaikille ja sitä se on myös koko maailmankaikkeudelle. Olen vakuuttunut että tämä näkyy länsimaisissa, kristillisissä kulttuureissa. Kristinuskon vaikutus kuitenkin ohenee koko ajan enkä tiedä, mikä sitten on tilalle tuleva sanoma.
Adelphi, argumentum ad consequentiam on argumentointivirhe logiikassa, mutta ei politiikassa eikä arkielämässä. Samalla tavoin myös argumentum ad baculum on täysin pätevä argumentti politiikassa. Ruukinmatruuna toteaa jälleen the question is not about who is right but who is left. Tuota lausahdusta ei voi kääntää suomeksi, mutta se on silti totta. Sen takia ruukinmatruuna joutuu sivuuttamaan - ollakseen left albeit not right tuon kaikkein todennäköisimmän selityksen ollakseen rehellinen itseään ja elämäänsä kohtaan.
Mitä taas tähän murheen alhoon tulee, niin ruukinmatruunalla on tunne, että hänet on suljettu kosmiseen vankimielisairaalaan täynnä kriminellejä hulluja - ihmisyyden voi tiivistää neljään sanaan: ahneus, irstaus, laiskuus ja typeryys - ja hän haluaa pois. Ja se halu päästä pois on niin voimakas, että ainoa tapa estää häntä vahingoittamasta fyysistä habitustaan on ajatella, että jos hän yrittää vankilapakoa, siitä rangaistaan.
Muistanet, että poliitikolle kaikki uskonnot ovat yhtä käyttökelpoisia. Uskonnon tai ideologian totuusarvolla ei ole mitään merkitystä - vain tuloksilla on merkitystä. Jos jokin täysin irrationaalinen ja pöhkö uskonto aikaansaa sen, että ihmiset eivät satuta itseään ja toisiaan ja muutenkin alkavat elää siististi ja tykätä toisistaan, niin tällöin tämä uskonto on ehdottomasti käyttökelpoinen, vaikka se olisi kuinka puutaheinää. Vain tuloksilla on merkitystä, ei käytetyillä keinoilla. Ruukinmatruuna on tarkastellut aiemmissa teksteissään juuri tätä.
Pähkinänkuoressa:
Jos buddhalaisuus estää ruukinmatruunaa satuttamasta itseään, se on ehdottomasti hyödyllinen ja käyttökelpoinen uskonto, vaikka se kuinka olisi epätosi järjestelmänä.
Mitä puolestaan Randiin tulee, kritiikkiä häntä ja hänen filosofiaansa kohtaan on esitetty vaikkapa sivustolla http://mikkoellila.thinkertothinker.com/?m=200607
ja sieltä 10.6.2006 postaus.
Adelphi, argumentum ad consequentiam on argumentointivirhe logiikassa, mutta ei politiikassa eikä arkielämässä.
Niin, mutta puhe olikin nyt maailmankatsomuksellisista seikoista, ei politiikasta eikä arkielämästä. Maailmankatsomuksessa logiikan pitäisi päteä. Ainakin jos väittää omistavansa luonnontieteellisen maailmankuvan.
Mitä puolestaan Randiin tulee, kritiikkiä häntä ja hänen filosofiaansa kohtaan on esitetty vaikkapa sivustolla http://mikkoellila.thinkertothinker.com/?m=200607
Kyseessä on käsittääkseni Randin poliittisten pitämysten, ei hänen filosofiansa (objektivismin) kritiikki. Kyseinen blogikirjoittaja (jonka nimeä ei jostain minulle käsittämättömästä syystä ilmeisesti saa mainita tässä blogissa) on kirjoituksessaan 12. 7. 2006 maininnutkin, että ei pidä sekoittaa Randin henkilökohtaisia mielipiteitä hänen filosofiaansa:
"Omasta mielestäni Randin filosofia oli pääosin rationaalista ja tervettä, mutta Rand itse oli ihmisenä idiootti. Sekä Randin vastustajat että hänen kannattajansa tekevät usein sen virheen, että eivät osaa erottaa Randin filosofiaa Randin henkilöstä: Randin vastustajat hylkäävät koko filosofian Randin henkilökohtaisen typeryyden ja vastenmielisyyden vuoksi, Randin kannattajat pitävät kaikkea Randin henkilöön kohdistuvaa kritiikkiä hyökkäyksenä Randin filosofiaa vastaan. Olen itse Randin filosofiaa kuvatessani aina yrittänyt dehomogenisoida Randin filosofiaa ja Randin henkilöä, mutta tuossakin ASC:n keskusteluviestiketjussa tämä lähestymistapa tuntui olevan monille aika vieras."
http://mikkoellila.thinkertothinker.com/?p=98
Edelleen jäi siis epäselväksi, mitä aukkoja, virheitä ja kehäpäätelmiä objektivismi sisältää.
Adelphi kirjoitti:
Niin, mutta puhe olikin nyt maailmankatsomuksellisista seikoista, ei politiikasta eikä arkielämästä.
Voidaanko maailmankatsomusta inhimillisen subjektin osalta erottaa politiikasta ja arkielämästä? Ruukinmatruunan mielestä ei voida. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tai kuten venäläiset asian ilmaisisivat: kak bumaga vot bumaga, kak praktika vot praktika. Teoreettis-filosofisen tarkastelun ja inhimillisen subjektin välillä on eroa.
Maailmankatsomuksessa logiikan pitäisi päteä. Ainakin jos väittää omistavansa luonnontieteellisen maailmankuvan.
Ja juuri siksi ruukinmatruuna onkin agnostikko. Ei uskovainen eikä ateisti - molemmat väittävät tietävänsä< totuuden, ja toisen totuus on toisen totuuden negaatio. Agnostikolle tämä kysymys on muu - emme tiedä emmekä voi tietääkään, ja koko kysymys metafysiikasta menee luonnontieteiden ulkopuolelle - luonnontieteiden maailmankuva rajoittuu materiaaliseen maailmaan. Se, mitä sen tuolla puolen on - jos ylipäänsä mitään on - kuuluu sitten metafysiikan piiriin, ja sen osalta ruukinmatruunan vastaus on jyrkkä ehkä. Ja myös tästä syystä ruukinmatruuna on buddhalaisuuteen taipuvainen, ei buddhalainen.
Luonnontieteellinen maailmankuva ei merkitse samaa kuin "materialistinen ateistinen nihilistinen maailmankuva". Se merkitsee vain, että ihminen tekee selkeän pesäeron fysiikan ja metafysiikan välille, ja joko kiistää metafysiikan täysin tai jättää kysymyksen avoimeksi, mutta suhtautuu "tämänpuoleiseen" täysin luonnontieteellisesti..
Muistutan jälleen, että "käyttökelpoinen" ei ole synonyymi "verifioitavissa todeksi" kanssa. Vain tuloksilla on merkitystä, ei käyteyillä keinoilla. Polisiitkassa, jos missä, tarkoitus pyhittää keinon ja muoto on politiikassa paljon tärkeämpää kuin sisältö.
Kyseessä on käsittääkseni Randin poliittisten pitämysten, ei hänen filosofiansa (objektivismin) kritiikki
Jos ihminen ei elä kuten hän opettaa, silloin hänen opetuksensa on syytä kyseenalaistaa.
Mutta lisää aiheesta http://www.amazon.com/Ayn-Rand-Contra-Human-Nature/dp/0595196330
Aiheesta siis on tehty aivan kirjakin:
Ayn Rand Contra Human Nature (Paperback)
by Greg S. Nyquist (Author)
Ayn Rand Contra Human Nature represents a major contribution to a critical understanding of Rand’s so-called “Objectivist” ideology. The book provides an entirely original and path-breaking interpretation of the motivational underpinnings of Rand’s philosophy. Based on extensive research of Rand’s writings, including her journals and letters, the book demonstrates how Objectivism sprung from Rand’s romantic and idealistic view of human nature. Rand repeatedly claimed that the goal of her writing was “the projection of an ideal man” and that her philosophy was merely “a necessary means to that end.” Using this insight as an interpretive touchstone, the book proceeds to explain how Rand’s views on history, human knowledge, morality, and aesthetics were profoundly influenced by her idolatry of the “ideal man.” Rand, in order to explain why her view of human nature did not accord with the facts of history or the findings of scholars and scientists, had to formulate an elaborate rationalization in defense of her vision of man. Ayn Rand Contra Human Nature follows Rand’s tortured logic and refutes not only her ideas about human nature, but her ideas about history, ethics, politics, and art as well.
Voit toki itsekin googlata hakusanoilla "ayn rand fallacies".
. Kyseinen blogikirjoittaja (jonka nimeä ei jostain minulle käsittämättömästä syystä ilmeisesti saa mainita tässä blogissa)
Ruukinmatruuna ei halua joutua hänen takiaan hankaluuksiin Ison Veljen kanssa. Samasta syystä ruukinmatruuna ei myöskään kirjoita nimellään eikä milloinkaan käytä minä-pronominia.
1) Älä ajattele
2) Jos ajattelet, älä puhu
3) Jos puhut, älä kirjoita
4) Jos kirjoitat, älä allekirjoita
5) Jos allekirjoitat, älä hämmästy.
Tämä vanha sosialismin aikainen ohje pätee yhä tänäkin päivänä poliittisen korrektiuden läpisyövyttämässä länsimaailmassa..
"Omasta mielestäni Randin filosofia oli pääosin rationaalista ja tervettä, mutta Rand itse oli ihmisenä idiootti.
Se on jälleen _hänen_ subjektiivinen mielipiteensä.
Todettakoon, että Rand kirjoitti ideaalinen ihminen ja ideaalimaailma mielessä: me elämme reaalimaailmassa. Häneen sopii sama kritiikki kuin Marxiinkin: toteutuakseen hänen filosofiansa vaatisi sen, että ihminen olisi pohjimmiltaan hyvä, mutta ihminen vain reaalimaailmassa sattuu olemaan pohjimmiltaan paha. (Tätä asiaa on käsitelty tässä blogissa aiemmin syyskuussa.)
Rand esimerkiksi kiistää genetiikan vaikutuksen ja olettaa ihmisen olevan "tabula rasa" jo syntyessään. Näinhän ei ole, kuten tiedämme. Samoin hän demonisoi valtion, mutta ihmisoikeudet ja yksilönvapaudet voivat olla olemassa vain järjestäytyneessä yhteiskunnassa - ja jotta sellainen voisi olla olemassa, vaaditaan valtio (esimerkki kehäpäätelmästä). Reaalimaailmassa anarkia merkitsee aina romahtamista kaikkien sotaan kaikkia vastaan, jossa erilaiset mafiapomot, isot roistot ja klaanipäälliköt nousevat sotaherroiksi ja diktaattoreiksi omalla alueellaan - ja he eivät todellakaan suvaitse mitään muuta kuin oman määräusvaltansa diktatorisina hallitsijoina.
Ihmisoikeuksia - tai ylipäänsä mitään oikeuksia - ei ole olemassa ilman väkivaltapotentiaalia niiden taakse. Oikeudet siis eivät ole abstraktioita, vaan viime kädessä ainoa oikeus tässä maailmassa on vahvimman oikeus, ja kaikki muu on lässynläätä. Ja tämä on asia, jota libertaristit pääsääntöisesti eivät ymmärrä - he elättelevät täsmälleen samoja ruusunpunaisia kuvitelmia ihmisluonnosta kuin kommunistitkin.
Voidaanko maailmankatsomusta inhimillisen subjektin osalta erottaa politiikasta ja arkielämästä? Ruukinmatruunan mielestä ei voida.
No, minusta voidaan. Voinemme agree to disagree, koska jatkokeskustelu asiasta olisi vain saman jankkausta.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tai kuten venäläiset asian ilmaisisivat: kak bumaga vot bumaga, kak praktika vot praktika.
Minusta tuossa on kyse vain siitä, että ihmiset eivät aina elä maailmankatsomuksensa mukaan. Tämä ei kuitenkaan vielä ole argumentti heidän maailmankatsomuksensa oikeellisuutta vastaan, vaikka näin Randin tapauksessa väitätkin ("Jos ihminen ei elä kuten hän opettaa, silloin hänen opetuksensa on syytä kyseenalaistaa"). Maailmankatsomus on oikea tai väärä täysin riippumatta siitä, mitä sitä kannattava inhimillinen subjekti sattuu tekemään. Sama pätee opetuksiin.
Tämä vanha sosialismin aikainen ohje pätee yhä tänäkin päivänä poliittisen korrektiuden läpisyövyttämässä länsimaailmassa.
Minusta poliittinen korrektius on päässyt syövyttämään länsimaailmaa nimenomaan siksi, että useimmat ihmiset yhä noudattavat tuota sosialismin aikaista ohjetta. Sen noudattaminen vain edistää poliittista korrektiutta entisestään. Ainoa tapa taistella poliittista korrektiutta vastaan olisi toimia järjestelmällisesti mainitsemaasi ohjetta vastaan eli näin:
1) Ajattele.
2) Jos ajattelet, puhu.
3) Jos puhut, kirjoita.
4) Jos kirjoitat, allekirjoita.
5) Jos allekirjoitat, allekirjoita omalla nimelläsi.
(Okei, viimeinen ohje ei ihan vastaa alkuperäistä, mutta en keksinyt siihen parempaakaan.)
Toinen korkealle arvostamani blogikirjoittaja Jussi Halla-aho (jonka nimen toivottavasti saa mainita täällä, toisin kuin Panun blogissa) kirjoitti muutama tunti sitten juuri tästä asiasta niin hyvin, etten ryhdy keksimään pyörää uudelleen vaan tyydyn vain lainaamaan hänen sanojaan:
"Tein sen päätöksen, että kirjoitan asioista [omalla nimelläni] riippumatta siitä, mitä siitä seuraa, koska oivalsin yhden yksinkertaisen tosiasian: Se, että maahanmuuttoa ei voi ilman rangaistuksen pelkoa arvostella omalla nimellään, johtuu siitä, että kukaan ei tee sitä. Keskustelua hallitaan kauhulla.
Tilanne ei muutu niin kauan kuin kriitikot itse pitävät tilannetta yllä toimimalla nimettömyyden ja kasvottomuuden suojissa kuin pahantekijät.
En halua arvostella ketään. Kukin tekee omat päätöksensä itse. Painotan vain, että niillä päätöksillä on seurauksensa.
Monet tuntuvat odottavan, että kunhan ilmapiiri muuttuu ensin sallivammaksi, niin kyllä minäkin sitten. Sitä päivää ei tule. Yleisen mielipiteen ärsyyntymiskynnys laskee vain, jos sitä ärsytetään. Maahanmuuttokritiikistä tulee salonkikelpoista vain, jos sitä harrastetaan salongeissa."
Siinäpä sinullekin mietittävää. (En tarkoita tätä ad hominem -kommenttina vaan yksinkertaisesti siten, että asiaa kannattaa miettiä tuoltakin kannalta.)
Itsemurha voi olla hedonistinen ja narsistinen teko.
Mutta se voi myös olla yhteisöä säilyttävä teko. Esimerkkinä vaikkapa balilaisten Puputan tai vastaavat rajashtanilaiset joukkoitsemurhat.
Kun Chittogarghin kaupungin asukkaat päättivät tuhoutua mieluummin kuin antaa prinsessansa muslimihallitsijalle vaimoksi, he tekivät yhteisöllisen teon joka nosti koko rajput-kastin kunniaa.
Muistan lukeneeni Japanista siitä, että mikäli pientalonpoika joutuu herransa kaltoin kohtelemaksi, hän saattaa tehdä itsemurhan jolloin herra joutuu häpeän kohteeksi. Teko on tällöin ilman muuta katsottava altruistiseksi muita pientalopoikia kohtaan.
Samoin Chittogarghin kaupungin asukkaitten teko on altruistinen rajputteja kohtaan.
Termi kunnia on ongelmallinen koska sillä ei ole 100%:sta tieteellistä pohjaa. Mutta peliteoreettisesti kunniankulttuuri liittyy tilanteeseen jossa pelillä ei ole "pienen ihmisen" kannalta edullista "subgame perfect" tasapainotilaa.
Esimerkiksi pientalonpojan uhkaus "tapan itseni ellet anna lapsilleni ruokaa" jää tyhjäksi, koska sen jälkeen kun herra on kieltäytynyt antamasta ruokaa pientalonpojan lapselle, pientalonpojalle ei ole hyötyä tehdä itsemurhaa.
Mutta jos pientalonpojan oma yhteisö vaatii pientalonpoikaa toteuttamaan kaikki uhkaukset - muuten pientalonpojan koko perhe menettää kunniansa - pientalonpojan uhkauksesta tulee "credible".
Näin ollen sanoisin, että en usko väitteeseen että häpeän kulttuuri ja kunnian kulttuuri olisivat kokonaan eri asia. Enkä pidä itsemurhaa yksikantaan negatiivisena asiana.
Markku, ei kyse ole maailmantuskasta, vaan siitä yksinkertaisesta asiasta, että nuo neljä jaloa totuutta - sellaisina kuin Siddharta Gotama Guddha ne esitti - pitävät sanasta sanaan paikkaansa.
Ne eivät ainakaan ole koko totuus. Tarkastellaanpa:
- elämä on kärsimystä
Elämä ei ole pelkkää kärsimystä vaan myös iloa. Minun elämäni on välillä voimakasta iloa, välillä tuskaa mutta useimmiten hiljaista tyytyväisyyttä.
- kärsimys johtuu elämänjanosta
Ks. ylle.
- kärsimys lakkaa kun elämänjano tukahdutetaan
Niin lakkaa ilokin.
Teit mitä tahansa ja yritit mitä tahansa, lopputulema on aina kärsimystä. Nautintoa seuraa tyhjyys. Humalaa seuraa krapula. Mitä kiihkeämmin etsit tästä maailmasta onnea, sitä pahemmin petyt. Se vanha suomalainen sananlasku "itku pitkästä ilosta" sanoo saman toisilla sanoilla. Eli mitä kovempaa tähän maailmaan yrittää takertua - rahaan, materiaan, nautintoihin, toisiin ihmisiin - sitä enemmän siitä seuraa pelkkää kärsimystä, dukhaa - ja sitä tiukemmin takertuu samsaraan. Tämä mailma on kuin painotettu rulettipöytä, missä voi vain hävitä. Ei tarvitse kohdata vanhusta, sairasta, kerjäläistä eikä munkkia tajutakseen saman minkä prinssi Gotama tajusi.
Tuo ei ole muuta kuin elämän negatiivisiin puoliin tarkertumista. Kaikki ilo ja positiivisuus sivuutetaan täysin.
Olin mukana hautaamassa isoisääni tänään. Sinun mukaasi minun pitäisi varsinkin nyt olla sitä mieltä, että olisi parempi, etten olisi koskaan tuntenut häntä. Olen täysin eri mieltä.
Eli ainoa rationaalinen ratkaisu on yrittää päästä pois tästä kosmisesta vankimielisairaalasta. Jos ruukinmatruuna olisi ateisti, hän olisi tappanut itsensä jo kauan sitten. Mutta koska hän ei ole ja koska hän kirjoittelee yhä tänne, rangaistuksen pelko pidättelee häntä yhä täällä. Ja tieto siitä, että hän on monille ihmisille tärkeä.
Saat buddhalaisuuden kuulostamaan hoitamattomalta depressiolta. Anhedonia eli tunne, että mikään ei merkitse mitään ja mikään ei tuota iloa löytyy suoraan psykiatrian tautiluokitusmanuaaleista depression kohdalta.
Voit toki sanoa "pidä tunkkisi", mutta kokemus vahvistaa arvoasetelman todeksi,
Varmasti kokemus vahvistaa, että sinä koet maailman noin.
ja kuten jo tuli todettua, tieteen virallinen ideologia on epätoivo.
Vai niin. No missä tällainen virallinen ideologia on julkituotu? Jos se on virallinen, niin kai se nyt on tiedepoliittisissa ohjelmissa mainittu.
Siksi tiedenaiselle on helppoa olla buddhalaisuuteen kallistuva agnostikko, sillä sekin näkee tämän materiaalisen maailman ja samsaran epätoivoisena.
Mistä tämä "tieteen virallinen ideologia on epätoivo" -läppä on oikein peräisin?
Minusta tieteenteon henki on ennemminkin uteliaisuus. Ja teknologian henki on hyödyn tai vallan tavoittelu.
Paljon ajatuksia herättäviä kommentteja on tullut tähän paljon ajatuksia herättävään kirjoitukseesi.
Itse kovinkin maallisena ja pragmaattisena ihmisenä olen harrastanut nuorempana ja kauniimpana ihmisenä japanilaisuuttakin budo-lajien piirissä - enemmän tai vähemmän filosofisesti.
Eräs lapsuudenystäväni kulki näiden kautta tiensä loppuun saakka. Hän tarttui wakisashiin ja hukkui siihen.
(Olet aina muistoissani Peter)
Omat nuoremmat tyttäreni harrastavat nykyisin niin kovin trendikästä J-rock-kulttuuria.
Olen tutustunut lasteni kautta uusiin aikuisiin ihmisiin ja olemme olleet kaikki mukana tavallla tai toisella tässä touhussa.
Lapset ovat vuoroin vieraissa meillä - vuoroin vieraissa. Elämään on tullut aivan uusia sävyjä ja värejä.
Eräs nuorimman tyttäreni kaverin äiti lähetti minulle kovin huolestuneena äskettäin seuraavan linkin:
http://www.ilmatar.net/~np/opinions/jrock.html
Katselin ja tutustuin.
Katselin lastani ja kysyin.
Kuuntelin häntä.
Totesin Marjalle:
"Jos kotimme ovat kunnossa, ei huolta. Tämä on aika tavalla sama juttu kuin Rockabilly oli meidän nuoruudessamme".
Voin olla oikeassa - voin olla väärässä.
Aika näyttää. Mutta nuorelta ei voi riistää tämän omaa nuoruutta.
Ylhäällä olevalle kommentoijalle vain tiedoksi, että Niilo Paasivirran "Oikeat Mielipiteet" ovat satiiria ja täysin puutaheinää. Kannattaa lukea ne saitin muutkin jutut.
Ai ihax tosi? Tota mä en olis tajunukkaa. Kiva kun kerroit. :)
Kalma:
Sinulla on vielä paljon opittava...
Post a Comment