Verbaalista metallurgiaa

Ruukinmatruunaa on syytetty närän lietsomisesta. Koska vikaa on niin sysissä kuin sepissäkin, ruukinmatruuna aikookin liennyttää ja tarkastella lingvistiikkaa tänään.

Monet arkipäiväisesti käyttämämme termit tosiasiallisesti viittaavat metallityöskentelyyn. Tässäpä muutama.

Lietsominen tarkoittaa ilman pumppaamista ahjoon, masuuniin tai vaikkapa nuotioon jollakin apuvälineellä - tyypillisimmillään palkeilla, keskipakopumpulla (= lietsolla) tai kompressorilla. Lietsomisen tarkoituksena on lisätä hapen konsentraatiota palopesäkkeessä - kun hehkuvia hiiliä lietsotaan, tuli yltyy ja kuumentuu ja leviää.

Jos joku tai jokin on kuonaa, se tarkoittaa reaktorissa erottuvia epäpuhtauksia ja sivukiveä, jotka reagoivat kalkkikiven kanssa ja nousevat kellumaan sulan metallin päälle. Kuona on helppoa kuoria pois, sillä se ei sekoitu pelkistyneen metallin kanssa.

Jos joku toivotetaan hornan tuuttiin, hänelle tulee kuumat oltavat. Hornan osat ovat kaikesta päätellen tuutti, piippu ja kattila. Tuutti on sama kuin syöttösuppilo, josta materiaali kaadetaan hornankattilaan. Sana horna tarkoittaa uunia, ja sen takana todennäköisesti on latinan fornax, tulisija, josta englannin sana "furnace" ja espanjan "horno".

Jos hornassa on kuumaa kuin pätsissä, lämpötila pyörii noin 1200 asteen tietämillä. Pätsi on sama kuin rautaharkkouuni eli katalonialainen ahjo, jossa rautaa pelkistetään sulattamatta sitä. Sana tulee venäjästä (petsh), ja tarkoittaa uunia.

Jos jokin on sysimustaa, sillä on sama väri kuin sydellä, puuhiilellä. Sysi on siis sama kuin puuhiili, ja se on itämerensuomalaisissa kielissä alkuperäine hiiltä tarkoittava sana - eestin süsi tarkoittaa hiiltä kaikissa sen muodoissaan. Vian ollessa sekä sysissä että sepissä mukaan on eksynyt epäpuhtaita puuhiiliä - kenties koksaamatonta kivihiiltä? Metallitöissä se on perinteinen pelkistin ja polttoaine, sillä puuhiilen rikkipitoisuus on hyvin alhainen, eikä sitä tarvitse koksata. Jos hiilessä on mukana rikkiä, se pilaa helposti raudan.

Tälle sanonnalle on sukua meni syteen tai saveen! Sanonta viittaa viikatteen karkaisuun, jossa terä on tarkoitus saada kovaksi ja kirpeäksi, kun taas lavan pitää jäädä joustavaksi. Viikatteen terä tehdään korkeahiilisestä teräksestä, ja karkaistaessa lapa suojataan savikerroksella niin, että terään muodostuu lämpötilagradientti. Ahjossa kuumennettaessa terän lämpötila nousee yli Curie-pisteen (jolloin tapahtuu kidemuodon muutos), mutta savi suojaa lapaa niin, että sen lämpötila jää paljon alhaisemmaksi. Kun terä sitten jäähdytetään äkisti, terä karkaistuu, mutta lapa jää melloksi. Viittaus meni syteen viittaa, että terä saa liikaa hiiltä ja muuttuu lasinhauraaksi, tai saveen puolestaan sitä, että savi suojaa metallia niin hyvin, ettei lämpötilaa saada riittävän korkeaksi.

Rauta puolestaan on meltoa, jos sen rautapitoisuus jää alle 0,5% - sitä ei tällöin voi karkaista. Mellotus tarkoittaa pataraudan hiilipitoisuuden alentamista niin, että teräspitoisuus laskee noin 0,5% - 1,5% välille, jolloin metallia kutsutaan teräkseksi ja sitä voidaan karkaista.

Karkaisu eli karaiseminen, mitä se on? Se merkitsee hiiliteräksen kidemuodon muuttamista niostamalla sen lämpötila Curie-pisteen (773 °C) yläpuolelle ja jäähdyttämällä esine äkisti vedessä niin, että kidemuoto muuttuu ensin austenniittiseksi ja siitä martensiittiseksi. Tuloksena on hyvin kova mutta lasinhauras, kirpeä, esine. Pelkkä karaiseminen ei siis riitä: terä pitää lisäksi päästää, eli se lämmitetään päästölämpötilaan ja annetaan jäähtyä hitaasti, jolloin martensiittia muuttuu ferriitiksi ja perliitiksi. Ihminen, joka on karaistunut, on kyllä kova ja kokenut, mutta hauras ja hajoaa vastoinkäymisistä - pelkkä karaistuminen ilman päästämistä aiheuttaa vain vahinkoa. Teräksen päästäminen on sen liennyttämistä - liika kovuus liennytetään niin, että teräksestä tulee sekä kovaa että sitkeää.

Patarautateknologia puolestaan on hyvin yksinkertaista. Patoja on perinteisesti valmistettu valamalla - siis laskemalla mellottamatonta raakarautaa suoraan masuunista valuimuotteihin, ilman että sitä ensin konvertoidaan teräkseksi. Patarauta on siis käytännössä takkirautaa, jolle ei ole tehty yhtään mitään. Sitä voidaan valaa muttei takoa, mutta sen valmistaminen on yksinkertaista ja halpaa, koska koko mellotus- ja teräksentekoprosessi jää pois.

Entäpä sitten ahjo, kuten opinahjo? Ahjo on kuumennusuuni, jossa metalli on uunin pohjalla, ja polttoaineen liekit ja palokaasut lämmittävät metallia yläpuolelta. Näin metalli lämpiää tasaisesti eikä joudu polttoaineen kanssa kosketuksiin. Ahjossa ovidaan kuumentaa metalli taottavaksi, tai se voidaan mellottaa ahjossa, kuten Siemens-Martin -prosessissa tai putlauksessa.

Käyttämässämme kielessä on paljon sanoja ja sanontija, joiden alkuperä emme tule ajatelleeksi, ja jotka viittaavat metallityöskentelyyn.