Enfants perdus

Ranskassa rettelöidään taas.

Kaksi lähiössä asunutta jenginuorta, iältään 16- ja 17-vuotiaat, olivat varastaneet mopon, kaahanneett sillä ylinopeutta, ja lopulta ajaneet päin poliisiautoa.

Selvin päin.

Newtonin lait olivat lopulta perineet voiton, eli ilman kypärää ajaneet nuorukaiset kauniisti sanoen vaihtoivat hiippakuntaa.

Tästä innostuneena sitten paikalliset lähiönuoret - ja ilmeisesti Villiers-le-Belin vähän vanhempikin väki - on alkanut perinteiseen ranskalaiseen meininkiin eli rettelöintiin, autonpolttoon ja poliisiasematkin ovat saaneet osansa. Selvin päin kuolemaan kaahanneiden nuorukaisten omaiset ovat kiihottaneet paikallisia asukkaita mellakkaan, ja tähän mennessä kuutisenkymmentä poliisia on saanut vammoja; viisi poliisia on vammautunut vakavasti. Selväpäisten nuorukaisten omaiset ovat syyttäneet poliisia poikien kuolemasta ja tapahtumapaikalta pakenemisesta - ihmekös tuo, kun paikalle tuli viidenkymmenen selväpäisen aikuisen ihmisen lynkkausjoukko, jonka tarkoituksena oli päästää poliiseista ilmat pihalle. Toisen pojan veli oli kommentoinut, etteivät mellakat ole väkivaltaisuuksia eivätkä levotttomuuksia, vaan nuorten tahtoa ilmaista itseään ja vihaansa, joka etsii ilmaisumuotoaan. Ranskan presidentti Nicholas Sarkoszy on jo ehtinyt kommentoida, että poliiseja ampuneet ihmiset ovat rikollisia. (Filosofisesti tuo kommentti tunnetaan nimellä truismi.)

Toisaalla Pariisissa 23-vuotias journalismin opiskelija sai surmansa. 44-vuotias mies oli sattunut samaan metrovaunuun tämän kanssa, ja yrittänyt raiskata hänet. Neitonen oli yritttänyt puolustautua, jolloin mies oli iskenyt hänet puukolla hengiltä. Neitoselta laskettiin noin 30 puukoniskua.

Syyllinen on 44-vuotias mies, jolla on tilillään aiempia vastaavia tapauksia ja tuomio samanlaisesta yksinäisen naisen törkeästä raiskauksesta Pariisin Metrossa vuodelta 1996. Mies sanoi yrittäneensä raiskata neitosen vain siksi, että hän oli ollut yksin vaunussa, ja puukottaneensa hänet siksi, että tämä oli yrittänyt puolustautua.

Ranskanmaassa on jotakin mätää. Selkeästi sekä poliisilta että poliitikoilta on jopo karannut käsistä. Ranskan poliisi on tunnettu saamattomuudestaan - siitä, että se katsoo väkivaltaisuuksia ja rikoksia läpi sormiensa, eikä viitsi puuttua esimerkiksi siihen, jos lakkovahdit pieksevät rikkurin henkihieveriin tai nuoriso demonstroi vihaa, joka etsii ilmaisumuotoaan. Joulunalusmellakat ovat Ranskassa jokavuotinen kansanhuvi, ja vuoden 2005 levottomuudet, jotka saivat alkunsa, kun kaksi selväpäistä nuorukaista pakeni poliisia muuntajaan, sillä seurauksella, että heistä tuli ohmimakkaraa, ja mellakat kestivät viikkokausia. Tämä laissez-faire- suhtautuminen rettelöintiin on toisaalta aiheuttanut poliisin arvovallan täydellisen romahtamisen Ranskassa, ja Ranskan poliisia pidetään enää huonona vitsinä.

Ranskassa lähiöt ovat täynnä samankaltaisia enfants perrdus, kadotettuja lapsia - kouluttamattomia, ammattitaidottomia, kielitaidottomia ja antisosiaalisia nuorukaisia, joilla ei nykyaikaisessa maailmassa ole mitään sijaa, joilla ei ole mitän toivoa milloinkaan saada ensimmäistäkään työpaikkaa ja jotka elävät yhteiskunnan elätteinä, purren sitä kättä, joka ruokkii heitä. Niinpä heillä on paha taipumus sekoilla tuhoisin seurauksin - kuten nyt olemme saaneet nähdä.

Mitä taas 23-vuotiaan neitosen surmaamisen puolestaan tulee, niin jos lähdemme siitä, ettei ihmisellä ole sielua eikä ihminen eroa missään suhteessa muista eläimistä, todettakoon, että sukuvietiltään vaaralliset koiraseläimet on tapana kuohita. Koska Ranskassa giljotiini on jo pilkottu saunaklapeiksi, niin ruukinmatruunan oma arvio on, että tuon 44-vuotiaan salvaaminen estäisi häntä raiskaamasta enää ketään Homo sapiens-eläinlajin naaraspuolista edustajaa. Ruukinmatruuna on itse joutunut kahdesti päällekarkaamisen kohteeksi, mutta toistaiseksi häntä ei ole onnistuttu sen enempää penetroimaan kuin perforoimaankaan, vaan päällekarkaajat valitsivat väärän uhrin. Kastraatiota on Suomessa käytetty menestyksellisesti esimerkiksi pedofilian hoitamisessa.

Suomessa suurin osa rikoksista tehdään kännipäissä, ja yleensä poliisiin suhtaudutaan suurinpiirtein kunnioittaen. Siinä vaiheessa, kun Suomessa väkivalta- ja seksuaalirikoksia aletaan tekemään pääsääntöisesti selvin päin ja rikolliset alkavat olemaan absolutisteja, silloin on syytä huoleen.