Koska sananvapautta koskevat asiat ovat olleet tapetilla viime aikoina, ruukinmatruuna käsittelee tänään sananvapautta.
Sananvapaus on yksi länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion kulmakiviä. Sananvapaus kattaa, paitsi puheen, myös muut ilmaisun ja viestinnän muodot ja oikeuden kuulla ja vastaanottaa viestejä.
Mutta vastoin yleistä luuloa sananvapaus ei tarkoita vapautta sanoa mitä sylki suuhun tuo. Sorry - jos sitä kuvittelitte, niin väärässä olitte. Sananvapaus ei milloinkaan ole oikeuttanut ketään kunnianloukkukseen, kiihottamiseen tai kapinaan tai muuhun väkivallantekoon yllyttämiseen - se on oikeastaan aina ja kaikkialla katsottu kielletyksi. Sananvapaus on Suomessa noudatettavassa roomalaisgermaanisessa oikeusjärjestelmässä positiivinen vapaus - vapaus johonkin . Perustuslain 12 § määrittää seuraavia asioita sananvapaudesta:
12§ Sananvapaus ja julkisuus
Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Sananvapaus on sen verran perustavanlaatuinen oikeus, että sen rajoittamisesta annetaan laeilla - ei asetuksin eikä tulkinnoin. Mitkä asiat sitten rajoittavat sananvapautta?
Koska sananvapaus koskee ihmistenvälistä kommunikaatiota ja kommunkointia voidaan käyttää ihmisten oikeushyvien loukkaamiseen, sananvapautta rajoittavat negatiiviset vapaudet. Negatiivinen vapaus on vapautta jostakin - kuten vaikka itseen kohdistuvasta verbaalisesta ahdistelusta. Ja länsimainen demokratia on aina pitänyt negatiivisia vapauksia vahvempina kuin positiivisia.
Sananvapautta voidaan EN:n ihmisoikeussopimuksen 10. artiklan mukaan rajoittaa vain lailla ja syistä
jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojelemiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuimen arvovallan tai puolueettomuuden turvaamiseksi.
Tässä luetellaankin niitä negatiivisia vapauksia, jotka rajoittavat positiivista sananvapautta:
- vapaus yhteiskunnallisesta levottomuudesta
- vapaus alueeseen kohdistuvasta ahdistelusta
- vapaus anarkiasta ja laittomuuden tilasta
- vapaus fyysiseen habitukseen kohdistuvasta väkivallasta ja sen uhasta
- vapaus sosiaaliseen habitukseen kohdistuvasta väkivallasta ja sen uhasta
- vapaus diskriminaatiosta
- vapaus kompromettoinnista
- vapaus intimiteettiloukkauksista
- vapaus mielivallasta
Eli yksilön oikeus olla vapaa diskriminoinnista, verbaalis-sosiaalisesta ahdistelusta ja intimiteettiloukkauksista (vapaus omiin oikeushyviin, kuten henkinen ja sosiaalinen koskemattomuus kohdistuvista loukkauksista) on aina vahvempi kuin toisen yksilön vapaus sanoihinsa. Tämä ei ole sensuuria, vaan normaali oikeusvaltion menettelytapa. Yksikään oikeusvaltio ei hyväksy kunnianloukkausta, kansanryhmään vastaan kiihotusta, vallankumouksen lietsontaa tai kehottamsita rikokseen sananvapautena, vaan ko. asiat ovat aina rikoksia, sillä ne rikkovat joko yksilön tai yhteisön negatiivisia vapauksia vastaan.
Rikoslain 24 luku käsittelee kunnianloukkausta. Yhdessä intimiteettisuojarikkomusten kanssa kunnianloukkaus on tärkein sananvapauden raja. Eräässä toisessa blogissa tätä asiaa on käsitelty hyvin. Mutta ehkä kauaskantoisimmat seuraukset ovat kiihottamisella kansanryhmää vastaan (RL 11:8§). Pahaksi onneksi kyseinen pykälä vaikuttaa kuuluvan sarjaan "blankopykälät" - suunnilleen mikä tahansa kritiikki mitä tahansa kansanryhmää vastaan voi virkaintoisen lainpalvojan käsissä johtaa leivättömän pöydän ääreen.
Tiivistettynä siis: Meillä on sananvapaus. Mutta ei vapautta seuraamuksista.
Periaatteessa jokainen suomalainen on samanarvoinen lain edessä. Perustuslain 6§ 1 momentti sanoo asian selvästi:Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta jo 2 momentissa sitten tehdäänkin poikkeus: Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.. Sananvapauden osalta poikkeukset ovat pikemminkin sääntöjä. Yleisesti katsotaan, että kahden instanssin konfliktissa sillä osapuolella, kumman katsotaan olevan heikommassa asemassa, on lain edessä laajemmat vapaudet - myös sananvapaus - kuin vahvemmassa asemassa olevan.
Ergo: Kaukaso-europidista Cavalli-Sforza-suurklusteria edustavan lihaasyövän heteromiehen sananvapaus on de facto kapeampi kuin sellaisen ihmisen, jolla ei oheisia attribuutteja ole, sillä KECSSK:ta edustavan lihaasyövän heteromiehen katsotaan yhteiskunnassa olevan dominoivassa asemassa ei-KECSSK:ihin, ei-lihaasyöviin, ei-heteroihin ja ei-miehiin nähden. Tästä syystä esimerkiksi ateistilla ja muslimilla katsotaan olevan laajempi sananvapaus uskonasioissa kuin kristityillä, sillä kristinuskon katsotaan olevan dominoivassa asemassa uskontomarkkinoilla. Mutta jos asetelma jostakin syystä kääntyisi toisinpäin, tällöin "alisteiseen" asemaan joutuneella ryhmittymällä tällöin olisi nyt laajempi sananvapaus kuin ennen, eli esimerkiksi kristityille olisi tällöin täysin sallittua kaivella gulagien hirveyksiä ja Kamputsean kuoleman kenttiä siinä missä ateistit nyt kaivelevat ristiretkien joukkohautoja.
Sama pätee myös muihin asioihin. Ruukinmatruunalla on buddhalaisuuteen kallistuvana agnostikkonaisena paljon laajempi sananvapaus esimerkiksi islamin asioihin kuin kristityllä tai ateistimiehellä, sillä islam suhtautuu hyvin nuivasti buddhalaisuuteen (itse asiassa ruukinmatruunalla on syytä pelätä henkensä edestä muslimeja tässä suhteessa, kun taas kristityillä ei ole), eikä islam ole myöskään erityisen tunnettu filogyniasta. Toisaalta muslimeilla ilmeisesti katsotaan olevan Lähi-Idän konfliktin takia oikeus sanoa juutalaisista sellaisia asioita, jotka kantasuomalaisen sanomana veisivät hänet lakitupaan.
Onko tämä oikein vai väärin?
Ruukinmatruuna itse on voimakas egalitaristi ja hän katsoo, että tällainen "positiivinen syrjintä" heikomman osapuolen hyväksi saa itse asiassa enemmän vahinkoa kuin hyvää aikaan. Lain pitäisi olla kaikille sama ja neutraali, eikä taata kenellekään erivapauksia. Tuo liukumavara itseasiassa vain pönkittää stereotypioita: jos naisen katsotaan oikeudessa olevan joissakin asioissa tasa-arvoisempi kuin miehen, se on piiloviittaus siihen suuntaan, että miehen tunnustetaan olevan vahvempi tai parempi sukupuoli - ja tämä on omiaan traumatisoimaan naisia ja aiheuttamaan miehissä katkeruutta. Tästä syystä ruukinmatruuna itse ei suostu myöntämään olevansa miehiä heikommassa asemassa eikä vaadi kiintiöitä eikä erityiskohtelua itselleen, sillä se olisi samaa kuin heikommuuden myöntämiminen. Ja tasa-arvostaan ruukinmatruuna ei tingi - vain kuolleen ruumiini yli!.
Suomalainen oikeuskäytäntö on oma lukunsa. Jos jokin viesti johtaa oikeuteen saakka, sitä ei arvioida yksittäisten kohtien, sanamuotojen tai pilkunviilauksen kautta, vaan kokonaisuutena. Siis julkaisuun käytetyn median, tekstin, sanavalintojen, kieliasun, kuvien - jopa taustapaperin - kautta. Kokonaisuutena. Samoin katsotaan myös, onko kyseessä viaton asiatarkastelu, mikä on kirjoituksen motiivi ja onko kenties toimittu mala fide, vahingoittamistarkoituksessa.
Samoin se media ja se kanava, jossa julkaisu tehdään, painaa vaa'assa. On sallittua sanoa, että eri CSSK:illa on merkittäviä älykkyyseroja, jos kyseessä on vaikkapa Journal of Methodological Anthropology ja kyseessä on tieteellinen teksti, mutta saman sanominen vaikka omassa blogissa tai ison median keskustelupalstalla voi johtaa tutkintapyyntöön. Toisaalta jokin Suomi24, jolla on "kansakunnan vessanseinän" maine, voidaan ehkä katsoa sellaiseksi mediaksi, jolla ei ole minkäänlaista uskottavuutta ja joka on rinnastettavissa juoppojen horinoihin.
Mutta aina kannattaa pitää mielessä se webikeskustelun ensimmäinen laki: Kaikki, mikä ylipäänsä voidaan ymmärtää väärin, ymmärretään väistämättä väärin. Aina. Tästä syystä sanoissaan kannattaa olla hyvin tarkka: olennaista ei ole se, mitä sanot, vaan se, miten sanot.
Friday, November 16, 2007
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
18 comments:
Sananvapaudesta on hyvä ja toimivat käytännön esimerkki Yhdysvalloissa. Jos haluaa toteuttaa sananvapauden niin sieltä voi ottaa käytännön mallia. Siellä ei saisi Ellillää tuomituksi millään. Tai julkinen mielipide voisi tuomita, mutta laki suojelisi.
Ellei taas halua edistää sananvapauden toteutumista niin voisi keskittyä siihen miten ja miksi sananvapautta pitäisi käytännössä rajoittaa.
Itsekin olen sitä mieltä, että muoto muodostaa sisällön, mutta tyylistä puhuminen sananvapauden yhteydessä on kuitenkin outoa ja elitistäkin koska on selvää, että kovinkaan monet ihmiset eivät osaa muunnella kirjoitustyyliään ja useimmiten niilläkin, jotka osaavat se on läpinäkyvää.
Historiahan osoittaa senkin, että useat glossokratian suurista taitureista ovat istuneet sanoistaan linnassa, ellei pahempaakin, vaikka he ovat tyylitelleet kuin parhaatkin nuoralla tanssijat. Jälkikäteen se usein unohtuu.
Eli tällä hetkellä, tässä nyt, sananvapaus on aina poliittinen kysymys. Taiteellinen siitä tulee, jos tulee, tapauskohtaisesti joskus historiassa.
Etkö koskaan kyllästy toistamaan itseäsi?
Katsotaan toimiiko:
http://en.wikipedia.org/wiki/Psychedelic_psychotherapy
Sananvapauslainsäädännön pitää olla kansankokonaisuuden edun - eikä jonkin maahan vasta muuttaneen pienen vähemmistön - asialla. Jos lainsäädäntö on kansaa vastaan niin lainsäädäntöä pitää muuttaa.
Ellilä on tarttunut todella merkittävään ongelmaan rohkeasti. Itse en ilmaisisi asiaa samalla tavalla kuin hän, mutta arvostan hänen toimiaan suuresti.
Venäjällä esimerkiksi tsetseenien etua ei asetettaisi venäläisen kansan edun edelle koska Putinin hallitus asettaa kansankokonaisuuden edun jonkin ulkomailta tuotujen poliittisten teorioiden edelle.
Miksi Eurooppa on niin surkean heikko eikä edes aja omaa etuaan.
Ja miksi me sidomme kohtalomme tuohon onnettomaan kuolleeseen Euroopan ideaan.
Positiivisten ja negatiivisten vapauksien erottelu ja siteeraamasi lainkohdat ja sopimusmääräykset sopivat huonosti sen kiihotusnormin analysointiin, josta Ellilän tapauksessa on kysymys. Näin siksi, että ne on laadittu yksilöiden näkökulmasta käsin, ei suojaamaan ryhmien oikeuksia.
Länsimainen (porvarillinen) ihmisoikeuskäsitys on jo satoja vuosia perustunut yksilöiden oikeuksien turvaamiseen ja suhtautunut kielteisesti siihen, että väestöryhmille voisi kuulua jotain oikeuksia (vrt. ylempien säätyjen etuoikeuksien alasajo). 1970-luvulta lähtien on sosialistisesta perinteestä ponnistaen kehitetty ns. kolmannen sukupolven ihmisoikeuksia, joissa oikeuksien subjektina eivät olekaan yksilöt vaan ryhmät. Näitä kollektiivisia oikeuksia on sitten lähinnä käytetty keppinä, joilla vähemmistöt voivat nuijia valkoisia heteromiehiä vallan ja rahan saamiseksi itselleen.
Niin kuin Ida huomautti, väittämällä, että
"[y]ksikään oikeusvaltio ei hyväksy [...] kansanryhmää vastaan kiihotusta", suljet Yhdysvallat oikeusvaltioiden piirin ulkopuolelle. Lueskelepa vähän amerikkalaisen poliittisen kartan laidoilla majailevien webbisaitteja: suomeksi julkaistuna niistä oltaisiin varmasti rosiksessa, mutta Amerikan Bill of Rights suojaa kirjoittajia.
Yleisesti katsotaan, että kahden instanssin konfliktissa sillä osapuolella, kumman katsotaan olevan heikommassa asemassa, on lain edessä laajemmat vapaudet - myös sananvapaus - kuin vahvemmassa asemassa olevan.
Mitään tällaista yleistä oikeusohjetta ei missään tapauksessa ole olemassa länsimaissa, ei etenkään rikosoikeudessa. Sen, että mediassa ja julkisessa keskustelussa heikommaksi väitetylle sallitaan enemmän kuin vastapuolelle, ei pitäisi heijastua tuomioistuinten ratkaisutoimintaan.
Itse uskon ja toivon, että Ellilää ei tulla rankaisemaan. Hänen tekstinsä eivät kehota ketään esimerkiksi väkivaltaan tai muuhun rikolliseen vaan ovat osa normaalia yhteiskunnallista keskustelua.
Mainittakoon vielä, että toisin kuin luulet, se että kirjoitat nimimerkin takaa, ei suojaa sinua esim. kunnianloukkaussyytteiltä. Jos esim. kirjoitat että "Ruukinmatruuna tietää Paavo Lipposen olevan eläimiinsekaantuja", poliisi kyllä kaivaa henkilöllisyytesi selville ja syyte napsahtaa.
Puolimieli, ruukinmatruuna tietää oikein mainiosti, kuinka heikko nimimerkin takana turva tosiasiallisesti on - security by obscurity is no security, mutta niin kauan kun hän ei ylitä soveliaisuuden rajoja, häneen tuskin kiinnitetään huomiota.
Ja juuri siksi tämä blogi on masuuni, ei terästehdas. Täällä tehdään vain puolivalmisteita, ei sanansäilöjä.
Matruuna, puhun uskoakseni monien lukijoiden suulla, kun sanon, että tekstejäsi on vaikea mieltää puolivalmisteiksi. Niin ehdottomia ja kovia ne ovat.
Tässä ei ole kyse siitä, että sanomisiasi tulkittaisiin väärin suosikkimaksiimisi mukaisesti, vaan siitä miten kirjoitat. Esimerkiksi sellaiset sanat kuin "ehkä" ja "mahdollisesti" eivät tunnu lainkaan kuuluvan sanavarastoosi. Sellaisistakin aiheista, joista et selvästi tiedä paljon, kirjoitat, Raamattua mukaillakseni, kuin se jolla valta on eikä niin kuin bloginpitäjät:) Kun tunnut lisäksi suhtautuvan hyvin nyreästi siihen, jos sinua oikaistaan, ei ole ihme, että saat välistä hyvin äkäistä palautetta.
Mutta tämän bloggauksen aiheesta vielä: Ihmisoikeusloukkauksen perusedellytyksiä on, että on olemassa uhri, joka on kärsinyt konkreettista haittaa. Mutta kuka on uhri esim. Ellilän tapauksessa? Onko joku ilmoittautunut uhriksi? Jos on, niin miten hän on kärsinyt konkreettisesti? Tietääkseni mitään tällaista ei ole, vaan valtio on omaksunut sijaisuhrin roolin. Ellilä siis on rikkonut valtiota vastaan, ei ketään ihmisiä. Valtio tuntee itsensä loukatuksi ja vaatii hyvitystä yksityiseltä kansalaiselta!
Edelleen käytät virheellisesti termejä positiivinen vapaus ja negatiivinen vapaus.
Jos haluat, voin kyllä selittää noita käsitteitä sinulle. Älä kuitenkaan väitä minun loukanneen sinua äläkä uhkaa deletoida viestejäni. En voi korjata terminologisia virheitäsi, jos etukäteen ilmoitat aikovasi deletoida tulevat viestini.
Älä väitä, että virheistä huomauttaminen olisi loukkaamista. Rationaalinen ihminen haluaa, että hänen virheensä korjataan; virheiden korjaaminen taas ei ole mahdollista, jos virheitä tehnyt kirjoittajaa ilmoittaa pitävänsä virheiden olemassaolon mainitsemista henkilökohtaisena loukkauksena.
Saanko siis selittää sinulle, millä tavalla olet käsittänyt väärin termit positiivinen vapaus ja negatiivinen vapaus?
Mikko, jos väität ruukinmatruunan käyttävän termejä "positiivinen vapaus" ja "negatiivinen vapaus" väärin, niin olisitko hyvä ja osoittaisit että missä kohden menee väärin. Nuo määrritelmät nimittäin löytyvät sekä Wikipediasta että jo edellä mainitusta teoksesta Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään, joka on oikiksen pääsykoekirja, ja ruukinmatruuna haluaa pysytellä täsmälleen niissä määritelmissä.
Ruukinmatruuna kyllä tietää, että erilaisilla poliittisilla suuntauksilla on ko. termeille omat määritelmänsä, aivan samalla tavoin kuin esimerkiksi kommunisteille oli sanalle "demokratia", mutta ruukinmatruuna haluaa pysytellä yleisesti hyväksytyissä määritelmissä, sillä juristeilla näin yleensä on hyvin huono huumorintaju tässä asiassa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Positiivinen_ja_negatiivinen_vapaus
Eli siis: positiivinen vapaus on vapautta johonkin, negatiivinen vapaus on vapautta jostakin, ja yleisesti länsimaisessa demokratiassa yleisesti katsotaan, että negatiiviset vapaudet ovat vahvempia kuin positiiviset eli niiden takana olevat oikeushyvät ovat arvokkaampia kuin positiivisten.
On myös muistettava, että USA:ssa noudatetaan anglosaksista oikeusjärjestelmää ja Suomessa roomalaisgermaanista, eli USA:n ja Suomen oikeusjärjestelmiä ei voi tässä asiassa verrata toisiinsa.
IM: Eli siis: positiivinen vapaus on vapautta johonkin, negatiivinen vapaus on vapautta jostakin, ja yleisesti länsimaisessa demokratiassa yleisesti katsotaan, että negatiiviset vapaudet ovat vahvempia kuin positiiviset eli niiden takana olevat oikeushyvät ovat arvokkaampia kuin positiivisten.
Negatiiviset vapaudet nimen omaan eivät ole vahvempia kuin positiiviset. Esimerkiksi Wikipediassa todetaan positiivisten vapauksien yhteydessä seuraavaa: ”mahdollisuuteen saada osa yleisesti arvokkaina pidetyistä asioista (koulutus, terveydenhoito, työ, asunto, kulttuuri ym.) ja siten myös oikeuteen tulla autetuksi.”
Tämähän nimen omaan kumoaa täysin negatiivisen vapauden. Wikipedian sanoin:”Negatiivisessa vapauskäsityksessä tarkoitetaan vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta: väkivallasta ja pakkovallasta.”
Jos negatiiviset oikeudet olisivat ihan oikeasti vahvempia kuin positiiviset niin ihmisiä ei voitaisi pakottaa työskentelemään toisten hyväksi. Positiiviset oikeudet eli koulutus, terveydenhoito, asunto (osittain), kulttuuri (osittain) ym. ovat mahdollisia vain ja ainostaan jos ihmisten negatiisia vapauksia sorretaan.
Lainaan Ilkka Pekkarisen gradua, jossa todetaan positiivisista oikeuksista seuraavaa: ”Jos yksilöllä S on positiivinen oikeus vaikkapa tiettyyn toimeentulominimiin, merkitsee se sitä, että muilla on velvollisuus tarjota tämä minimi hyödykkeiden tai palvelujen muodossa. Tällainen velvolisuus puolestaan merkitsee sitä, että muut joutuvat uhraamaan ainakin osan työtään ja aikaansa näiden hyödykkeiden ja palveluiden tuottamiseksi. Tärkeätä on huomata, että muut eivät välttämättä halua tuottaa näitä hyödykkeitä tai palveluita - tai ainakaan antamaan niitä S:lle. Positiivisten oikeuksien olemassaolo merkitsee sitä, että osa ihmisistä pakotetaan tai voidaan pakottaa tekemään jotain, mitä he eivät itse tekisi jos he itse saisivat valita.”
Tämän esimerkin jälkeen on mahdoton uskoa, että negatiiviset vapaudet ovat vahvempia. Suomi ei olisi ns. ”hyvinvointivaltio” jos positiiviset oikeudet eivät olisi vallitsevia.
Ironmistress said...
Mikko, jos väität ruukinmatruunan käyttävän termejä "positiivinen vapaus" ja "negatiivinen vapaus" väärin, niin olisitko hyvä ja osoittaisit että missä kohden menee väärin.
Näin olen nimenomaan koko ajan halunnut tehdä.
Nuo määrritelmät nimittäin löytyvät sekä Wikipediasta
Olen itse kirjoittanut suuren osan Wikipediasta löytyvästä näitä käsitteitä selittävästä tekstistä, joten älä turhaan kehota minua lukemaan Wikipediasta omia tekstejäni. Sinä käytät noita käsitteitä sellaisella tavalla, joka on ristiriidassa Wikipediassa esitetyn määritelmän kanssa.
että jo edellä mainitusta teoksesta Johdatus Suomen oikeusjärjestelmään, joka on oikiksen pääsykoekirja, ja ruukinmatruuna haluaa pysytellä täsmälleen niissä määritelmissä.
Olet kuitenkin sekoittanut toisiinsa termit oikeustoimi, oikeushenkilö ja toimihenkilö. Olet käyttänyt näitä termejä tavalla, joka on ristiriidassa tuossa pääsykoekirjassa esitettyjen määritelmien kanssa.
Ruukinmatruuna kyllä tietää, että erilaisilla poliittisilla suuntauksilla on ko. termeille omat määritelmänsä, aivan samalla tavoin kuin esimerkiksi kommunisteille oli sanalle "demokratia", mutta ruukinmatruuna haluaa pysytellä yleisesti hyväksytyissä määritelmissä,
Niin minäkin haluan, mutta sinä olet käyttänyt em. termejä yleisesti hyväksytyistä määritelmistä poikkeavalla tavalla.
sillä juristeilla näin yleensä on hyvin huono huumorintaju tässä asiassa.
Oikeudenkäynnissä ei käytetä käsiteparia positiivinen ja negatiivinen vapaus.
Eli siis: positiivinen vapaus on vapautta johonkin, negatiivinen vapaus on vapautta jostakin, ja yleisesti länsimaisessa demokratiassa yleisesti katsotaan, että negatiiviset vapaudet ovat vahvempia kuin positiiviset eli niiden takana olevat oikeushyvät ovat arvokkaampia kuin positiivisten.
Näin on asia.
On myös muistettava, että USA:ssa noudatetaan anglosaksista oikeusjärjestelmää ja Suomessa roomalaisgermaanista, eli USA:n ja Suomen oikeusjärjestelmiä ei voi tässä asiassa verrata toisiinsa.
En ole väittänytkään, että voitaisiin.
Väärinkäsityksesi termeistä positiivinen vapaus ja negatiivinen vapaus johtuu siitä, että tuijotat liikaa sanoja "vapaus johonkin" (freedom to) ja "vapaus jostakin" (freedom from).
Et voi määritellä jotain asiaa mielivaltaisesti negatiiviseksi vapaudeksi esittämällä sen muodossa "vapaus jostakin" tai positiiviseksi vapaudeksi esittämällä sen muodossa "vapaus johonkin". Esimerkiksi "vapaus nälästä" ei ole negatiivinen vapaus, jos "vapaus nälästä" tarkoittaa oikeutta saada ilmaisia lounaita toisten kustannuksella.
Positiivisia vapauksia ovat kaikki sellaiset oikeudet, jotka edellyttävät toisilta tahoilta jotain aktiivista toimintaa näiden oikeuksien toteutumisen takaamiseksi ko. oikeuden omaavalle henkilölle. Esimerkiksi oikeus julkiseen terveydenhoitoon on positiivinen vapaus, jonka toteutuminen vaatii veronmaksajia kustantamaan julkisia terveydenhoitopalveluja. Tehyn lakkouhan aikana monet poliitikot katsoivat kansalaisten oikeuden julkiseen terveydenhoitoon edellyttävän jopa sairaanhoitajien pakottamista töihin vankilatuomion uhalla. Positiiviset vapaudet ovat nimenomaan tällaisia joidenkin ihmisten subjektiivisia oikeuksia vaatia itselleen jotakin, jonka saaminen edellyttää toisten ihmisten pakottamista johonkin, esim. maksamaan veroja tai tekemään pakkotöitä sairaanhoitajana tai asevelvollisena.
Negatiiviset vapaudet sen sijaan ovat sellaisia oikeuksia, joiden toteutuminen edellyttää toisilta ihmisiltä vain pidättäytymistä jostain väkivaltaisesta teosta.
Näitä määritelmiä ei voi muuttaa pyörittelemällä "vapaus johonkin"- ja "vapaus jostakin"-tyylisiä lauseita. Esimerkiksi subjektiivinen oikeus julkiseen terveydenhoitoon on positiivinen vapaus, vaikka se esitettäisiin muodossa "vapaus sairaudesta".
Sananvapaus on negatiivinen vapaus, toisin kuten väität. Sananvapaus tarkoittaa vapautta sensuurista. Sananvapauden toteutuminen edellyttää vain sitä, että ihmisen tuottamat tekstit tms. ilmaisut eivät joudu väkivaltaisen sensuurin kohteeksi. Sensuuria ei ole se, että esimerkiksi sanomalehti kieltäytyy julkaisemasta jonkun ihmisen mielipidekirjoitusta. Jos sananvapaudella tarkoitettaisiin ihmisen oikeutta saada itselleen ilmaista palstatilaa sanomalehdistä, ilmaista lähetysaikaa radio- ja tv-kanavilta tai muuta vastaavaa oikeutta saada käyttöönsä tiedotusvälineitä ilmaiseksi toisten ihmisten kustannuksella, silloin sananvapaus olisi positiivinen vapaus. Kukaan ei kuitenkaan tarkoita sananvapaudella tätä. Sananvapaus sellaisena kuin siitä yleensä puhutaan (eli vapautena sensuurista) on nimenomaan negatiivinen vapaus.
Käytät muuten väärin myös termejä yhdenvertaisuus lain edessä ja egalitarismi.
Ironmistress said...
Periaatteessa jokainen suomalainen on samanarvoinen lain edessä. Perustuslain 6§ 1 momentti sanoo asian selvästi:Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta jo 2 momentissa sitten tehdäänkin poikkeus: Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Tuo ei ole poikkeus, vaan täsmennys.
Kyseessä ei ole ajatus "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, mutta ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan", kuten sinä ilmeisesti luulet.
Kyseessä on päinvastoin ajatus "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja nimenomaan siksi ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan".
Sananvapauden osalta poikkeukset ovat pikemminkin sääntöjä. Yleisesti katsotaan, että kahden instanssin konfliktissa sillä osapuolella, kumman katsotaan olevan heikommassa asemassa, on lain edessä laajemmat vapaudet - myös sananvapaus - kuin vahvemmassa asemassa olevan.
Tällaista periaatetta ei Suomen laki tai perustuslaki tunne sananvapauden suhteen.
Tuollaista periaatetta on kyllä käytetty oikeusteoriassa esimerkiksi palkansaajien oikeuksien suojaamiseen lainsäädännöllä; palkansaajien on katsottu olevan heikommassa neuvotteluasemassa kuin työnantaja, joten lailla on katsottu tarvittavan puolustaa nimenomaan heikompaa osapuolta eli palkansaajaa. Tätä periaatetta ei kuitenkaan ole eksplisiittisesti esitetty lainsäädännössä. Myöskään oikeuskäytännössä ei ole poikettu lakitekstistä heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevan osapuolen hyväksi.
Ergo: Kaukaso-europidista Cavalli-Sforza-suurklusteria edustavan lihaasyövän heteromiehen sananvapaus on de facto kapeampi kuin sellaisen ihmisen, jolla ei oheisia attribuutteja ole, sillä KECSSK:ta edustavan lihaasyövän heteromiehen katsotaan yhteiskunnassa olevan dominoivassa asemassa ei-KECSSK:ihin, ei-lihaasyöviin, ei-heteroihin ja ei-miehiin nähden.
Tuollainen käsitys ei perustu Suomen lakiin, perustuslakiin, kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin eikä oikeuskäytäntöön.
Tuo käsitys voi olla kyllä pätevä kuvaus Suomen ja muiden länsimaiden nykyisestä poliittisesta ilmapiiristä, mutta ei oikeusjärjestelmästä.
Tästä syystä esimerkiksi ateistilla ja muslimilla katsotaan olevan laajempi sananvapaus uskonasioissa kuin kristityillä
Näin ei todellakaan ole katsottu Suomen oikeusjärjestelmässä. Kristityillä on päinvastoin jonkinlainen erivapaus levittää kaikenlaista vihapropagandaa mm. ateisteja vastaan, mutta ateistit joutuvat helposti poliisikuulusteluihin ja oikeuden eteen "jumalanpilkasta" eli "uskonrauhan loukkaamisesta".
Mutta jos asetelma jostakin syystä kääntyisi toisinpäin, tällöin "alisteiseen" asemaan joutuneella ryhmittymällä tällöin olisi nyt laajempi sananvapaus kuin ennen, eli esimerkiksi kristityille olisi tällöin täysin sallittua kaivella gulagien hirveyksiä ja Kamputsean kuoleman kenttiä siinä missä ateistit nyt kaivelevat ristiretkien joukkohautoja.
Totta kai kristityillä ja kenellä tahansa on oikeus kaivella gulagien hirveyksiä ja Kamputsean kuoleman kenttiä nytkin. Ei sitä kukaan mitenkään estä.
Ateistit eivät erityisesti kaivele ristiretkien joukkohautoja, koska ateisteille ei ole mitenkään tätkeää keskittyä joidenkin keskiaikaisten julmuuksien tutkimiseen.
Nykyaikana ihmiset ovat paljon tietoisempia Neuvostoliiton vankileireistä ym. ihmisoikeusrikoksista kuin ristiretkiajan tapahtumista, mikä onkin mielestäni oikein. Neuvostoliiton aika vaikuttaa nykymaailmaan paljon enemmän kuin ristiretkiaika. En ole koskaan tavannut ketään ateistia, joka yrittäisi peitellä Neuvostoliiton ihmisoikeusrikoksia. Neuvostoliittoa eivät puolustele ketkään muut ateistit kuin kommunistit eikä kommunistien osuus ateisteista ole nykyään kovin suuri. Voisin heittää mutu-arvauksena, että ateisteja on n.10% suomalaisista ja kommunisteja alle 1% suomalaisista. Vaikka kaikki kommunistit olisivat ateisteja, valtaenemmistö ateisteista olisi muita kuin kommunisteja. Sitä paitsi ei ole mitenkään selvää, että kaikki kommunistit olisivat ateisteja. Kaikki kommunistit eivät ole puhdasoppisia marxilaisia. Joku voi uskoa johonkin jumalaan tms. yliluonnolliseen fiktioon ja samanaikaisesti kannattaa Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestelmää. Ei tässä ole mitään ristiriitaa.
Sama pätee myös muihin asioihin. Ruukinmatruunalla on buddhalaisuuteen kallistuvana agnostikkonaisena paljon laajempi sananvapaus esimerkiksi islamin asioihin kuin kristityllä tai ateistimiehellä, sillä islam suhtautuu hyvin nuivasti buddhalaisuuteen (itse asiassa ruukinmatruunalla on syytä pelätä henkensä edestä muslimeja tässä suhteessa, kun taas kristityillä ei ole), eikä islam ole myöskään erityisen tunnettu filogyniasta.
Tämä ei anna naisille tai buddhalaisille mitään erivapauksia islamin arvostelun suhteen. Jos islamin kritisointi on sallittua naisille tai buddhalaisille, toki se on sallittua myös miehille, ateisteille, kristityille jne.
Toisaalta muslimeilla ilmeisesti katsotaan olevan Lähi-Idän konfliktin takia oikeus sanoa juutalaisista sellaisia asioita, jotka kantasuomalaisen sanomana veisivät hänet lakitupaan.
Näin ei Suomen oikeusjärjestelmässä ole katsottu.
Onko tämä oikein vai väärin?
Ruukinmatruuna itse on voimakas egalitaristi ja hän katsoo, että tällainen "positiivinen syrjintä" heikomman osapuolen hyväksi saa itse asiassa enemmän vahinkoa kuin hyvää aikaan. Lain pitäisi olla kaikille sama ja neutraali, eikä taata kenellekään erivapauksia.
Tässä käytät väärin sanaa egalitaristi. Ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä ei ole egalitarismia. Egalitarismi tarkoittaa äärivasemmistolaista tasapäistämistä eli aineellisen hyvinvoinnin jakamista tasan riippumatta yksilön omista meriiteistä.
Sami Holmström sanoi...
Negatiiviset vapaudet nimen omaan eivät ole vahvempia kuin positiiviset. Esimerkiksi Wikipediassa todetaan positiivisten vapauksien yhteydessä seuraavaa: ”mahdollisuuteen saada osa yleisesti arvokkaina pidetyistä asioista (koulutus, terveydenhoito, työ, asunto, kulttuuri ym.) ja siten myös oikeuteen tulla autetuksi.”
Tämähän nimen omaan kumoaa täysin negatiivisen vapauden.
Ei kumoa. Se täydentää sitä.
Asiaan liittyviä negatiivisia vapauksia ovat vapaus tietämättömyydestä, vapaus sairauksista, vapaus köyhyydestä, vapaus kodittomuudesta jne, joita yleisesti pidetään arvokkaina asioina.
Jos negatiiviset oikeudet olisivat ihan oikeasti vahvempia kuin positiiviset niin ihmisiä ei voitaisi pakottaa työskentelemään toisten hyväksi.
Eihän heitä pakotetakaan. [Paitsi mitä nyt miehiä pakotetaan armeijaan.]
Positiiviset oikeudet eli koulutus, terveydenhoito, asunto (osittain), kulttuuri (osittain) ym. ovat mahdollisia vain ja ainostaan jos ihmisten negatiisia vapauksia sorretaan.
Eivät ole. Päinvastoin em. positiivisten vapauksien riistäminen vaatii pakkovallan käyttöä, mikä puolestaan rikkoo negatiivisia vapauksia vastaan.
Lainaan Ilkka Pekkarisen gradua, jossa todetaan positiivisista oikeuksista seuraavaa: ”Jos yksilöllä S on positiivinen oikeus vaikkapa tiettyyn toimeentulominimiin, merkitsee se sitä, että muilla on velvollisuus tarjota tämä minimi hyödykkeiden tai palvelujen muodossa. Tällainen velvolisuus puolestaan merkitsee sitä, että muut joutuvat uhraamaan ainakin osan työtään ja aikaansa näiden hyödykkeiden ja palveluiden tuottamiseksi.
Ei tarvitse. Armeija on Suomessa ainoa laitos, missä teetetään pakkotyötä. Kaikissa muissa työpaikoissa ollaan vapaaehtoisesti. Mitä verovarojen käyttöön tulee, niin jokaisella valtiolla on oikeus käyttää verovaransa niinkuin itse parhaaksi katsoo.
Tärkeätä on huomata, että muut eivät välttämättä halua tuottaa näitä hyödykkeitä tai palveluita - tai ainakaan antamaan niitä S:lle.
Mutta saattavat haluta, jos ja kun he itse hyötyvät siitä myös, esimerkiksi palkan muodossa..
Positiivisten oikeuksien olemassaolo merkitsee sitä, että osa ihmisistä pakotetaan tai voidaan pakottaa tekemään jotain, mitä he eivät itse tekisi jos he itse saisivat valita.”
Mistäpä sinä tiedät, etteivät tekisi?
Tämän esimerkin jälkeen on mahdoton uskoa, että negatiiviset vapaudet ovat vahvempia. Suomi ei olisi ns. ”hyvinvointivaltio” jos positiiviset oikeudet eivät olisi vallitsevia.
Ei, vaan ensin negatiivisien vapauksien pitää olla kunnossa, ennenkuin niiden päälle aletaan rakentamaan positiivisia.
Mikko Ellilä sanoi:
"Oikeudenkäynnissä ei käytetä käsiteparia positiivinen ja negatiivinen vapaus."
Kyseiset käsitteet löytyvät lakipykälien takaa oikeusnormeista ja oikeusnormihierarkiasta. Niitä ei toki lakituvassa sellaisenaan käytetä, mutta jokainen juristi tietää ne oikeusfilosofian kautta.
Et voi määritellä jotain asiaa mielivaltaisesti negatiiviseksi vapaudeksi esittämällä sen muodossa "vapaus jostakin" tai positiiviseksi vapaudeksi esittämällä sen muodossa "vapaus johonkin".
Tästä voidaan olla montaa eri mieltä, ja eriävä mielipide (tai useampi) on esitetty osoitteessa http://www.filosofia.fi/node/2814
Esimerkiksi "vapaus nälästä" ei ole negatiivinen vapaus, jos "vapaus nälästä" tarkoittaa oikeutta saada ilmaisia lounaita toisten kustannuksella.
Mutta se on negatiivinen vapaus mitä suurimmassa määrin silloin, jos meillä on olemassa esivalta, joka estää sotaherroja tuhoamasta satoja, ryöstämästä ruokaa kansalta ja kaappaamasta ruokalogistiikkaa haltuunsa. Nälkä nimittäin on maailman vanhin sodankäynnin keino, ja nykypäivänä suurin osa maailman nälästä johtuu nimenomaan sodasta.
Positiivisia vapauksia ovat kaikki sellaiset oikeudet, jotka edellyttävät toisilta tahoilta jotain aktiivista toimintaa näiden oikeuksien toteutumisen takaamiseksi ko. oikeuden omaavalle henkilölle.
Ei välttämättä. Esimerkiksi jokamiehenoikeudet ovat perinteinen skandinaavinen esimerkki positiivisista oikeuksista, jotka eivät edellytä aktiivista toimintaa kenenkään taholta.
Samalla tavoin sananvapaus on ensisijaisesti positiivinen vapaus - sitä rajoittavat kunnianloukkaus-, kiihotus- ja petosrikoksista annetut säädökset.
On huomattava, että vapaus johonkin ei ole sama kuin oikeus johonkin. Meillä on liikkumisenvapaus, mutta ei oikeutta liikkua missä haluamme (vaikkapa kävellä junaradalla) tai oikeutta ajaa autoa ilman ajokorttia.
Negatiiviset vapaudet sen sijaan ovat sellaisia oikeuksia, joiden toteutuminen edellyttää toisilta ihmisiltä vain pidättäytymistä jostain väkivaltaisesta teosta.
Ei välttämättä. Esimerkiksi vapaus sairaudesta ei vaadi keneltäkään pidättäytymistä väkivaltaisesta teosta.
Näitä määritelmiä ei voi muuttaa pyörittelemällä "vapaus johonkin"- ja "vapaus jostakin"-tyylisiä lauseita.
Ei. Tästä asiasta on monia eri käsityksiä, ja siitä on väännetty kättä aina Jeremy Benthamista saakka, ja esittämäsi näkemys on vain yksi oikeusfilosofinen sellainen.
Esimerkiksi subjektiivinen oikeus julkiseen terveydenhoitoon on positiivinen vapaus, vaikka se esitettäisiin muodossa "vapaus sairaudesta".
Ei välttämättä. Vapaus sairaudesta voidaan toteuttaa myös muilla tavoin (joskin tehottomammin ja/tai kalliimmin) kuin julkisen terveydenhoitojärjestelmän kautta. Implikaatio käy toiseen suuntaan: vapaus ei ole sama asia kuin oikeus.
Sananvapaus on negatiivinen vapaus, toisin kuten väität.
Ei ole.
Jos nyt aletaan oikein saivartelemaan, niin ainoa sananvapaus, mitä ihmisellä on ilman toisten ihmisten aktiivista puuttumista asiaan on puhe. Jos aiot kirjoittaa, jonkun on valmistettava sinulle kynä ja paperi. Jos aiot geekata, jonkun on järjestettävä sinulle tietokone, nettiyhteys ja intetrnetinfrastruktuuri. Jos aiot käyttää massamedioita, jonkun on tehtävä sinulle radio- tai televisiolähetin jne. Jotta sananvapaus voisi toteutua muuten kuin ihmisten kasvokkaisessa kanssakäymisessä, siihen tarvitaan toisten ihmisten aktiivista väliintuloa eli sananvapaus on positiivinen vapaus omassa katsantokannassasi.
Sananvapaus tarkoittaa vapautta sensuurista.
Ei tarkoita. Se tarkoittaa vapautta ilmaisuun loukkaamatta toisten oikeushyviä.
Sananvapauden toteutuminen edellyttää vain sitä, että ihmisen tuottamat tekstit tms. ilmaisut eivät joudu väkivaltaisen sensuurin kohteeksi.
Ei vaadi. Se vaatii sitä, että jotenkin estetään, etteivät sananvapauden käyttäjät joudu sanankäytön kohteen väkivaltaisen retaliaation kohteeksi.
Maailmassa on käyty tuhansia kaksintaisteluita loukkauksen takia ja tapettu miljoonittain ihmisiä kunnian takia. Ja sananvapaudesta annetut pykälät ovat olemassa juuri sen takia, ettei sananvapauden väärinkäyttö johtaisi murhiin ja vältyttäisiin henkirikoksista. Me ihmiset kun emme ole järkiolentoja vaan tunneolentoja, ja monissa kulttuureissa kunnian loukkaaminen vaatii väkivaltaista kostoa. Jukan Kansankokonaisuus-blogi on tarkastellut näitä kulttuureita.
Kyseessä on päinvastoin ajatus "Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä ja nimenomaan siksi ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan".
Mutta niitä hyväksyttäviä perusteita sitten löytyy koko leegio ja pari kohorttia päälle, riippuen siitä, millä tuulella lainlukija sattuu olemaan.
Tällaista periaatetta ei Suomen laki tai perustuslaki tunne sananvapauden suhteen.
Ei tunne, mutta lain takana olevat oikeusperiaatteet kyllä tuntevat.
Tuollaista periaatetta on kyllä käytetty oikeusteoriassa esimerkiksi palkansaajien oikeuksien suojaamiseen lainsäädännöllä; palkansaajien on katsottu olevan heikommassa neuvotteluasemassa kuin työnantaja, joten lailla on katsottu tarvittavan puolustaa nimenomaan heikompaa osapuolta eli palkansaajaa.
Kyse on samasta asiasta.
Tätä periaatetta ei kuitenkaan ole eksplisiittisesti esitetty lainsäädännössä. Myöskään oikeuskäytännössä ei ole poikettu lakitekstistä heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevan osapuolen hyväksi.
Itse asiassa tällaisia ratkaisuja on tehty valtava määrä. Koska Suomen oikeusjärjestelmä antaa tuomarille valtavan ratkaisuvallan, tuomari kykenee tekemään päätöksissään hyvin pitkälti sellaisia ratkaisuja, miten hän itse tulkitsee subjektiivisen käsityksensä pohjalta oikeusperiaatteita. Saattaa olla, että esimerkiksi nakkivarkauden osalta hän toteaa, että työttömälle kulkuripojalle nakin varastaminen menee hätään ja tarpeeseen, kun taas pankinjohtaja tekee sitä huvikseen ja jättää työttömän kulkuripojan rankaisematta kokonaan, ja toinen tuomari taas tuumii, että elämäntilanteeseen nähden työttömän kulkuripojan rikos on suhteessa isompi kuin kleptomaanisen pankinjohtajan, ja lätkäisee työttömälle kulkuripojalle kaksi vuotta vankeutta. Laki on kaikille sama, mutta sitä luetaan eri tavoin, tuomarista riippuen.
Tuollainen käsitys ei perustu Suomen lakiin, perustuslakiin, kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin eikä oikeuskäytäntöön.
Ei perustukaan, mutta se perustuu oikeusperiaatteiden sovellettuun tulkintaan. Sitä ei ole kirjattu minnekään (roomalaisgermaanisessa oikeudessa oikeusperiaatteita ei yleensä kirjata), mutta niiden tulkinta antaa tuon mahdollisuuden, ja näin myös yleisesti tehdään.
Ruukinmatruunalla ei kuitenkaan ole tarkoitusta kokeilla omien vapauksiensa ja oikeuksiensa rajoja.
Näin ei todellakaan ole katsottu Suomen oikeusjärjestelmässä. Kristityillä on päinvastoin jonkinlainen erivapaus levittää kaikenlaista vihapropagandaa mm. ateisteja vastaan, mutta ateistit joutuvat helposti poliisikuulusteluihin ja oikeuden eteen "jumalanpilkasta" eli "uskonrauhan loukkaamisesta".
Näin ei ole. Tilanne on juuri päinvastoin. Kaupan päälle jumalanpilkkakäsite on laajennettu myös kaikkiin muihinkin uskontoihin, ja esimerkiksi Muhammedin pilkkaamisesta on Suomessa jo tuomittu. Voimme olla hyvin varmoja siitä, että muslimit tulevat käyttämään tuota pykälää hyvin hanakasti.
Tämä ei anna naisille tai buddhalaisille mitään erivapauksia islamin arvostelun suhteen. Jos islamin kritisointi on sallittua naisille tai buddhalaisille, toki se on sallittua myös miehille, ateisteille, kristityille jne.
Kak bumaga vot bumaga, kak praktika vot praktika, sanovat venäläiset. Mitä on paperilla, on paperilla, ja mikä on käytäntö, on käytäntö. Tietenkään mikään lakiteksti ei anna kenellekään mitään erivapauksia, mutta käytännössä sellaisia on olemassa, kiitos oikeusperiaatetulkinnan.
Tässä käytät väärin sanaa egalitaristi. Ihmisten yhdenvertaisuus lain edessä ei ole egalitarismia. Egalitarismi tarkoittaa äärivasemmistolaista tasapäistämistä eli
Ehkä sinun sanakirjassasi.
Ruukinmatruunan sanakirjassa egalitarismi tarkoittaa pyrkimystä tasa-arvoon, vastakohtana feminismille, joka myös väittää pyrkivänsä tasa-arvoon, ehkä kuitenkin niin, että jotku ovat toisia hiukkasen tasa-arvoisempia.
Vapaus-käsitteeseen liittyvää filosofista saivartelua lisää urlissa http://www.netn.fi/197/netn_197_kainu.html
Vapaus voidaan näemmä määritellä yhtä monella tavalla kuin on määrittelijöitäkin.
IM: Vapaus voidaan näemmä määritellä yhtä monella tavalla kuin on määrittelijöitäkin.
Joo. Tästä syystä en jaksa asiasta alkaa vääntämään. Vaikka tietenkin pidän omaa määritelmääni parhaimpana LOL
Sami Holmström sanoi...
Jos negatiiviset oikeudet olisivat ihan oikeasti vahvempia kuin positiiviset niin ihmisiä ei voitaisi pakottaa työskentelemään toisten hyväksi.
Ironmistress sanoi...
Eihän heitä pakotetakaan. [Paitsi mitä nyt miehiä pakotetaan armeijaan.]
Positiivisten vapauksien (oikeus julkiseen terveydenhoitoon, koulutukseen, sosiaaliturvaan jne.) takaaminen edellyttää verovaroja, joiden kerääminen tarkoittaa nimenomaan veronmaksajien pakottamista työskentelemään muiden hyväksi eli julkisia palveluita käyttävien ihmisten hyväksi.
ensin negatiivisien vapauksien pitää olla kunnossa, ennenkuin niiden päälle aletaan rakentamaan positiivisia.
Näin pitäisi olla, mutta Suomessa näin ei ole.
Tästä voidaan olla montaa eri
mieltä, ja eriävä mielipide (tai useampi) on esitetty osoitteessa http://www.filosofia.fi/node/2814
Mikään tuossa artikkelissa esitetty näkökohta ei ole ristiriidassa sen kanssa, mitä minä sanoin.
Sen sijaan tuossa artikkelissa esitetty kuvaus käsiteparista positiivinen vapaus ja negatiivinen vapaus on ristiriidassa sen kanssa, miten sinä olet käyttänyt tuota käsiteparia.
Esimerkiksi jokamiehenoikeudet ovat perinteinen skandinaavinen esimerkki positiivisista oikeuksista, jotka eivät edellytä aktiivista toimintaa kenenkään taholta.
Jokamiehenoikeus ei ole varsinaisesti positiivinen vapaus, koska sen voidaan katsoa kuuluvan liikkumisvapauteen. Liikkumisvapaus on negatiivinen vapaus. Jokamiehenoikeuden poistaminen olisi liikkumisvapauden rajoittamista eli negatiivisen vapauden rajoittamista.
Samalla tavoin sananvapaus on ensisijaisesti positiivinen vapaus
Ei missään nimessä. Sananvapaus olisi positiivinen vapaus vain, jos se tarkoittaisi ihmisen oikeutta vaatia itselleen ilmaiseksi palstatilaa sanomalehdistä, lähetysaikaa radio- ja tv-kanavilta jne. Kukaan ei kuitenkaan tarkoita sananvapaudella tätä. Sananvapaudella tarkoitetaan vain ja ainoastaan negatiivista vapautta eli vapautta sensuurista.
- sitä rajoittavat kunnianloukkaus-, kiihotus- ja petosrikoksista annetut säädökset.
Kunnianloukkaus (merkityksessä perättömän tiedon esittäminen toisen ihmisen vahingoittamiseksi), kiihotus (merkityksessä tappouhkauksien esittäminen, esim. muslimien esittämät kehotukset juutalaisten tappamiseen) ja petos ovat nimenomaan negatiivisen vapauden vastaisia rikoksia, joten niiden kieltäminen ei rajoita negatiiviseen vapauteen kuuluvaa sananvapautta.
Esimerkiksi vapaus sairaudesta ei vaadi keneltäkään pidättäytymistä väkivaltaisesta teosta.
Et ilmeisesti edelleenkään ollenkaan ymmärrä käsiteparia negatiivinen ja positiivinen vapaus. Ei ole olemassa mitään vapautta sairaudesta, koska sairaudet eivät ole toisten ihmisten tahallaan aiheuttamia. Kaikki negatiiviset vapaudet ovat vapautta toisten ihmisten väkivalloin ylläpitämistä rajoituksista.
Tästä asiasta on monia eri käsityksiä, ja siitä on väännetty kättä aina Jeremy Benthamista saakka, ja esittämäsi näkemys on vain yksi oikeusfilosofinen sellainen.
Minun näkemykseni on juuri se, jonka voit lukea Benthamilta tai vaikkapa Isaiah Berliniltä.
Vapaus sairaudesta voidaan toteuttaa myös muilla tavoin (joskin tehottomammin ja/tai kalliimmin) kuin julkisen terveydenhoitojärjestelmän kautta.
Ei ole olemassa mitään vapautta sairaudesta. Terveet ihmiset eivät ole sen vapaampia kuin sairaat. Terveys ei ole vapaus.
Jos nyt aletaan oikein saivartelemaan, niin ainoa sananvapaus, mitä ihmisellä on ilman toisten ihmisten aktiivista puuttumista asiaan on puhe. Jos aiot kirjoittaa, jonkun on valmistettava sinulle kynä ja paperi. Jos aiot geekata, jonkun on järjestettävä sinulle tietokone, nettiyhteys ja intetrnetinfrastruktuuri. Jos aiot käyttää massamedioita, jonkun on tehtävä sinulle radio- tai televisiolähetin jne. Jotta sananvapaus voisi toteutua muuten kuin ihmisten kasvokkaisessa kanssakäymisessä, siihen tarvitaan toisten ihmisten aktiivista väliintuloa eli sananvapaus on positiivinen vapaus omassa katsantokannassasi.
Väärin. Viestintään tarvittavien välineiden (kynä, paperi, tietokone jne.) olemassaolo ei ole mikään positiivinen vapaus. Sananvapaus olisi positiivinen vapaus vain, jos se tarkoittaisi ihmisen oikeutta vaatia itselleen ilmaiseksi palstatilaa sanomalehdistä jne. Sen sijaan sanomalehden omistajan oikeus printata omaa lehteään omilla painokoneillaan ei ole positiivinen vapaus, vaan negatiivinen vapaus: jos valtio estäisi sanomalehden omistajaa käyttämästä omia painokoneitaan oman lehtensä painamiseen, kyseessä olisi nimenomaan negatiivisen vapauden loukkaus.
Positiivisia vapauksia ovat vain sellaiset oikeudet, joiden toteuttaminen aiheuttaa toisille ihmisille jotain kustannuksia. Sanomalehden omistaja ei aiheuta toisille ihmisille mitään kustannuksia ostaessaan itselleen painokoneen, paperia, painomustetta jne. Hän käyttää omia rahojaan oman negatiivisen vapautensa puitteissa.
Positiiviset vapaudet ovat sellaisia, joita toteutetaan toisten rahoilla.
Se vaatii sitä, että jotenkin estetään, etteivät sananvapauden käyttäjät joudu sanankäytön kohteen väkivaltaisen retaliaation kohteeksi.
Sanankäyttäjän uhkaaminen väkivallalla on sensuurin muoto.
Muhammedin pilkkaamisesta on Suomessa jo tuomittu.
Lähde?
Tietenkään mikään lakiteksti ei anna kenellekään mitään erivapauksia
Kyllä Suomen laki antaa mm. naisille erivapauden asevelvollisuudesta.
Ruukinmatruunan sanakirjassa egalitarismi tarkoittaa pyrkimystä tasa-arvoon,
Katso uudelleen sieltä sanakirjastasi. Egalitarismi tarkoittaa tasa-arvolla nimenomaan aineellisen hyvinvoinnin tasaamista. Egalitarismi siis nimenomaan vastustaa kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä.
vastakohtana feminismille, joka myös väittää pyrkivänsä tasa-arvoon, ehkä kuitenkin niin, että jotku ovat toisia hiukkasen tasa-arvoisempia.
No, feministien puheet tasa-arvosta ovat tunnetusti pelkkää valhetta.
Kirjoitin itse mm. "naisen euro on 80 senttiä"-huuhaasta tässä postauksessa:
http://mikkoellila.thinkertothinker.com/?p=13
Palasin tähän tasa-arvon käsitteen väärinkäyttöön sittemmin vielä tässä postauksessa:
http://mikkoellila.thinkertothinker.com/?p=124
Post a Comment