To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Monday, December 31, 2007

Svensktalande sämre folk

Vanha Matruuna antoi ruukinmatruunalle tehtäväksi penkoa sukua.

Ruukinmatruunan vanhemmilla oli isoisän perintönä vanha Raamattu, på svenska, johon oli merkitty joukko nimiä. Äippä sanoi sitten, että "sinä kun olet sellainen fretti, niin jäljittäisitkö sukujuuria niin pitkälle kuin pääsee". Ja ruukinmatruuna lähti nuuskimaan.

Överraskandet var ju ruskig - bruksmatronen fann att sitt släkt av modersidan har ursprungligen varit Grönroos. Dom har varit strandhurrar från generation till generation. Skraddare, torpare, smeder, dränger, garvare och sjömän - bruksmatronen kom upp med ord "svenska skräp" eller "svensktalande sämre folk" som parodi för A. O. Freudenthals sykofanter. Ruukinmatruunan äidinisän isä oli suomentanut nimen jossakin vaiheessa 1800-luvun lopussa. Äipän mukaan kyseinen ihminen oli ollut viinaanmenevä väkivallakko, joten hän oli enemmän kiinnostunut isän äidinpuoleisesta suvusta.

Moderssidan har före detta varit B. - morfars mor var Olga B., dotter av smed V. B. i Industristaden. Kun ruukinmatruuna alkoi penkomaan Hiskiä syvemmältä, hän pääsi Olga B.:n isälinjaa 1700-luvulle saakka. Äidin linja johti vielä pidemmälle ja Vaasaan, jossa sukulaiset olivat olleet merimiehiä.

Ruukinmatruuna ei oikein tiennyt, että miten suhtautua. Järkytys oli melkoinen - ruukinmatruunahan on itseasiassa puolihurri. Hän ei löytänyt sitä jokaisen sukututkijan tavoitetta eli sitä karjavarkaudesta hirtettyä tai jalkapuuhun joutunutta maantierosvoa, mutta nyt tuli myös äidinpuolen suku tutuksi. Ja samalla hän sai myös vastauksen häntä monta vuotta hiertäneeseen kysymykseen: onko ruotsi vihatun siirtomaaherran kieli, vai onko se juuri se kieli, jota hän puhui mamman kanssa lapsena?

Kyllä, ruukinmatruunalle ruotsi se on se kieli, jota hän puhui isoäitinsä kanssa lapsena. Sin moderssida är äkta svenska skräp från Österbotten.

Suomenruotsalaisia nimitetään usein loukkaavasti "hurreiksi" ja "bättre folkiksi" - osansa asiassa on varmasti sillä, että sekä väkivalta- että rahaeliitti (aatelisto ja porvaristo) olivat säätyvallan aikana ruotsinkielisiä, ja päästäkseen "piireihin" piti osata ruotsia - hengellinen sääty, papisto, sentään oli suomenkielistä. Mutta valtaosa suomenruotsalaisista ei säätyvallan aikana kuulunut mihinkään säätyihin! Heistäkin suurin osa on ollut kaikkea muuta kuin bättre folk - työläisiä, tilatonta väestöä, merimiehiä, itsellisiä, sääty-yhteiskunnan ulkopuolisia, joita bättre folk on taatusti katsonut kuovin tavoin nokanvartta pitkin. Ja ruukinmatruuna epäilee, että suomalaisessa väestössä on ollut ketään niin köyhiä kuin saariston svensktalande kalastaja-Eemelit ovat olleet.

Suomenruotsalaista väestöä kutsutaan usein nimellä ankdammen, ankkalammikko. Kaikki tuntevat toisensa ja ovat tavalla tai toisella sukua tai ystäviä keskenään, ja yhdistävänä tekijänä on juuri tuo kieli. Mutta ei ole liioiteltua väittää, että ankdammen muodostui vasta kielitaistelun jälkeen. Kielitaistelu, kansallinen herääminen ja voimakas taloudellinen nousu merkitsi siihen saakka alisteisessa asemassa olleelle suomenkieliselle väestölle valtavaa yhteiskunnallista buustia, ja eliitti - niin väkivaltaeliitti (armeija), virkamieseliitti, valtaeliitti kuin talouseliittikin suomalaistui. Enää ruotsin osaaminen ei ollut avain piireihin, vaan suomalaisesta yhteiskunnasta tuli meritokratia.

Mutta samalla yliopistojen ja korkeakoulujen demokratisoituessa erään opiskelijalaulun säkeessä sanotaan asia hyvin:

Vi är alla noblessen
både Karlsson och von Essen


eli että enää pelkkkä syntyperä ei ollut avain etuoikeuksiin eikä valtaan, vaan osaaminen. Ja koska von Essenien ohella korkeakoulut nyt täyttyivät Karlssoneista, Lindbladeista, Sundströmeistä ja Strandbergeista, yhdistävänä tekijänä oli nyt syntyperän sijaan kieli. Suomenruotsalainen identiteetti - nimenomaan suomalaisena - muodostui sotienvälisenä aikana. Tämä oli ankdammenin synty.

Yksi kansakunta, kaksi kieltä. Niin paljon kuin fennomaanit haluavatkin asian kiistää, tämä on juuri nimenomaan tilanne tänään. Suomenruotsalaiset identifioivat itsensä ensisijaisesti Suomeen - eivät Ruotsiin. Tilanne on täysin rinnastettavissa siihen, miten Irlannissa identifioidutaan - olipa äidinkieli sitten iiri tai englanti, irlantilaiset ovat nimenomaan irlantilaisia, eivät brittejä.

Suomenruotsalaisen kulttuurin on ennustettu häviävän tai kuolevan niin kauan kuin ruukinmatruuna muistaa. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan ankkalammikossa käy kova kaakatus ja polske. Vaikka useimmat suomenruotsalaiset ovat enemmän tai vähemmän kaksikielisiä, suomenruotsista pidetään kiinni, eikä riikinruotsalaisilla ole asiaa ankkalammikkoon - sensijaan suomenkielisillä puolisoilla on, ja lapset yleensä kasvavat kaksikielisiksi. Suomenruotsi on muototutunut šibboletiksi - sen osaaminen on merkki sosiaalisesta identiteetistä.

Pari tekstiä aiemmin ruukinmatruuna kirjoitti siirtolaisuudesta USA:han ja kansainvälisyydestä. Hänen isälinjansa on vankan suomalainen, mutta äitilinja näyttääkin olevan nyt sekä äidinisän että äidinäidin sukujen puolelta svensktalande sämre folk.

Ilmankos ruukinmatruuna on aina kokenut olevansa hanhi ankkalammikolla.

6 comments:

IDA said...

"Yksi kansakunta, kaksi kieltä. Niin paljon kuin fennomaanit haluavatkin asian kiistää, tämä on juuri nimenomaan tilanne tänään."

No ei se vain ole. Suomen valtiollinen kaksikielisyys on aika puhdas valhe. Voi sitä juhlapuhein tai lainsäädännöllä yrittää pönkittää, mutta todellisuudessa se ei pidä paikkaansa. Aika harva suomenkielinen osaa oikeasti ruotsia.

Tästä voi jatkaa näin ja odotella kuinka suomenruotsalainen kulttuuri hiipuu parissa sukupolvessa jonkinlaiseksi rajoitetuksi maaseutukulttuuriksi tai sitten ruveta tekemään jotain todellisesta sen aseman turvaamiseksi. Yksi järkevä liike olisi vähemmistökielen aseman turvaaminen ja luopuminen nykyisestä, kaikkia rassaavasta pelleilystä.

Hyvää Uutta vuotta! Ja Gott let Nytt År!

Mikko Ellilä said...

Hyvää uutta vuotta. Olen suomenruotsalaisuudesta melko pitkälle samaa mieltä kuin Ruukinmatruuna. Blogipostauksen ruotsinkielisissä osuuksissa oli kuitenkin useita kirjoitus- ja kielioppivirheitä, jotka voisi korjata.

Dr. Doctor said...

Periaatteessa IDA linjoilla, mutta ne on yksilötasolla yleensä aika hyvänlaatuisia....

Tai kuten tutkimus todistaa...

Ne on rehtiä yksinkertaista väkeä... ; )

http://www.nykypaiva.fi/default.asp?sa=91199

lahtari said...

Jag påstår att jag verkligen kan svenska. Det är möjligt att jag t.o.m. är släkt med bruksmatronen.

Vasarahammer said...

Minullakin on suomenruotsalaista sukujuurta. Tosin sain sen selville vasta, kun joku Pohjanmaan rannikkoalueelta kotoisin oleva sukututkija soitti.

Sinänsä tämä ei tietysti ole yllättävää, koska molempien vanhempieni suvut ovat kotoisin läheltä kielirajaa.

Tuohon kaksikielisyyteen sanon vain, että kaksikielisiä ovat yleensä suomenruotsalaiset itse, varsinkin Etelä-Suomessa asuvat. Pohjanmaalla taas on mahdollista tavata huonosti suomea puhuvia suomenruotsalaisia. Suomenkieliset taas puhuvat ruotsia keskimäärin huonosti, koska ruotsin kielen käytännön harjoitteluun ei yksikielisellä alueella ole paljon mahdollisuuksia.

Ironmistress said...

Todettäköön näin, että kaksikielisyys toteutuu kaikkein parhaimmin silloin, kun molempien kieliryhmien välisiä kontakteja on riittävästi ja paikkakunnilla, joissa kummankaan edustajalla ei ole selkeää ylivaltaa. On totta, että harva suomalainen osaa oikeasti ruotsia - allekirjoittaneellakin on aivan liian vähän tilaisuuksia ylläpitää kielitaitoa. Mutta pointti on siinä, että ankdammen identifioi itsensä ensisijaisesti Suomeen, ei Ruotsiin.

Ruukinmatruuna on pakkoruotsia vastaan. Siksi, että pakottamalla ei saada kuin kapinahenkeä aikaan. Kaikessa oppimisessa A ja O on motivaatio, ja voidaan kysyä, että mikä on oppimismotivaatio silloin, kun jotain asiaa pitää oppia vain siksi että sanotaan niin. Ruotsin, samoin kuin kaikkien muidenkin kielten, oppimisessa oma halu on se ratkaiseva tekijä.

Lahtari, tuo mitä kerroit, on mielenkiintoista. Maailma on jälleen kovin pieni.