To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Monday, December 10, 2007

Viimeinen dinosauri

Ruukinmatruuna on viime aikoina heltynyt runolliseksi.

Syy on siinä, että runous - lyriikka - kaikista kirjallisuuden lajeista - on samaan aikaan sekä herkin että purevin. Vaikka ruukinmatruuna yleensä pitää kiinni tiukasta ja kuivasta asialinjasta, hänellä on myös tunteet, ja runous on hänelle tapa setviä tunteitaan.

Runous voi olla joko vapaamuotoista että mitallista. Vapaamuotoinen runous toimii paremmin visuaalisesti, luettuna - kun taas mitallinen runous toimii paremmin ääneen luettuna. Tästä syystä lähes kaikki musiikkilyriikka on mitallista, sillä se toimii sävellettynä parhaimmin ja painuu näin mieleen.

Mutta vaikka 1900-luku oli modernismin aikaa ja ruukinmatruuna lainasi jo vapaan mitan kruunaamatonta kuningatarta, Katri Valaa, hänen aikalaisensa, Aaro Hellaakoski, kirjoitti mitallista lyriikkaa. Juuri sodan jälkeen tehty runo, Viimeinen dinosauri, heijastaa oman aikansa tuntoja - vanha maailma oli tuhoutunut, revitty alas ja uudet voimat olivat nousseet dominanssiin. Mutta Hellaakosken runo voi hyvin kuvata oman aikammekin tuntoja, mikäli tulkitsemme sitä Oswald Spenglerin hengessä.

VIIMEINEN DINOSAURI

Minä, yksinäinen ja ylhäinen,
dinosaurien suvusta viimeinen.
Vai suvusta? Ei, vaan maailmasta,
joka ympärilläni sammui vasta.
Jos olenkin yksin ja ylhäinen,
olen kaikelle vieras samallakertaa
niin, ettei kohtalolleni vertaa.

Me olimme suuret ja voimakkaat.
Ken astui, kumisi mannut, maat,
ken ui, hänen kyljistä kuohut lähti,
ken lensi, pimeni päivän tähti.
Niin, olimme suuret ja voimakkaat
ja ylväimmät kaikista, joissa on henki,
maan, vesien herrat ja ilmojenki.

Meiss' asui puhtain kauneus
ja täydellisyyteen kutsumus,
iho suomuinen välkkyi, valossa kylpein,
ylös kaula kohosi kaartein ylpein.
Näin hahmoja, joiss' oli kauneus,
ilo yksin olla, ja jokaisella
oma vapaus kaulaansa kanniskella.

Tuho sentään tuli. Se hiipi ja söi.
Se laumoina meidät ympäröi.
Me olimme harvat, heit' oli monta
polun kieron käynnissä voittamatonta.
Tuho ympäri kiertyi. Se hiipi ja söi,
joka pensaassa kyyhötti matala suku,
joka varjosta vilahti karvapuku.

Mitä on he? Ulvova lauma vain,
joka laukkaa nuuskien, ahdistain
ja kantaen rumia pentujansa
mahan alla, piilossa, pussissansa.
He tulivat, ulvova lauma vain,
täin, kirpun syömä, ja kuumat aivot
joka hetki ravinnon himosta raivot.

Suku imettäväin, suku nälkäinen,
teit tyhjäksi tarun dinosaurien,
mut et ole koskaan nouseva maasta
kuin me; olet multa ja saasta,
suku, laumoja suosiva, nälkäinen.
Kai sinäkin loastas ylenet kerran.
Saat itse mitata, minkä verran.

5 comments:

Adelphi said...

Tästä syystä kaikki musiikkilyriikka on mitallista

Esim. Jacques Prévertin "musiikkilyriikka" ei ole mitallista, kuten sinulle jossain aiemmassa kommenttiketjussa jo kerroinkin. Lyriikan ei ylimalkaan täydy olla mitallista kelvatakseen sävellettäväksi: rytmi ei ole sama asia kuin mitta.

Ironmistress said...

Ruukinmatruuna voisi kysyä: kuka on Jacques Prévert?

Jos mietimme sellaisia todellisia suomalaisia musiikkilyriikan verbaaliakrobaatteja, kuten Juhani (Juice) Leskinen, Martti Syrjä, Pekka Myllykoski tai Heikki Harma (Hector), niin heidän runoutensa on lähes poikkeuksetta mitallista ja rytmillistä. Tai toisaalta oikeastaan ihan ketä tahansa pop- ja rock-musiikin sanoittajaa, alkaen vaikkapa Freddie Mercurystä, Jim Morrisonista tai Don McLeanista.

Itse asiassa ruukinmatruuna ei ikinä ole kuullutkaan Jacques Prévertistä, mutta hän kyllä tuntee populaarimusiikin puolelta valtavan määrän sanoittajia - ja kaikesta musiikista noin 99% nykypäivänä on populaarimusiikkia.

Adelphi said...

Käytä Wikipediaa. Onhan se sinulta aiemminkin onnistunut:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jacques_Pr%C3%A9vert

Nähtävästi et ole koskaan kuullutkaan sellaisista kappaleista kuin Kuolleet lehdet ja Barbara.

...niin heidän runoutensa on lähes poikkeuksetta mitallista ja rytmillistä.

Sekä vapaamitallinen että mitallinen runous on rytmillistä.

Ironmistress said...

Ruukinmatruuna googlasi jo Prévertin.

Hän tuntee tuon "Kuolleet lehdet" vain Paul Ankan englanninkielisenä versiona - joka on mitallinen. "Barbara" on hänelle täysin tuntematon biisi.

IDA said...

Kaikki laululyriikka ei kyllä muutu mitalliseksi vaikka kuka sanoisi mitä. Tai sitten runomitan käsite pitää laajentaa niin, että kaikki puhe on mitallista.