Mutta jos ne pirut sitä viinan hintaa nostaa...

Alkoholin verotukseen on vuoden 2007 budjetissa sitten tulossa 15% korotus.

Kukkahattutätien, terveysintoilijoiden ja uusmoralistien ajama veronkorotus meni läpi. Sitä perustellaan milloin kurinpalautuksella, milloin kansanterveysdellä, milloin alkoholismin ehkäisyllä. Kylmä tosiasia kuitenkin lienee, että taustalla ovat fiskaaliset syyt. Samaan budjettiin ajettiin perintöveron alennus, niin se aukko pitää lapioida umpeen.

Elämän karu tosiasia on, että alkoholin todellinen hinta määräytyy aina markkinamekanismien kautta, ei säätelyn kautta, ja rajoittamalla laillisen alkoholin saantia tehdään markkinoita laittomalle. Kysyntä, joka tähän saakka on suuntautunut lailliseen, Alkosta ja vähittäiskaupasta hankittuun 'turvalliseen' (etanolin turvallisuudesta voidaan olla monta mieltä) alkoholiin, avataan nyt tarjontaa laittomalle alkoholille - Arska-marketin trokatulle, salakuljetetulle, kotipolttoiselle, taxfreelle ja pahimmassa tapauksessa rajan takaa muilutetulle teollisuusspriille, tuhoisin surauksin. Ensinnäkin kysynnän laskiessa valtio tosiasiassa menettää verotulojaan ja toiseksi korvikeaineiden aiheuttamista myrkytyksistä koituu lisäkustannuksia.

Viiksu ja Tallink taatusti taputtavat suuria, karvaisia kämmeniään - viinaralli Stokikseen ja Tallinnaan alkaa taas, uskaliaimmat hakevat alkoholia sitten Venäjältä ja Saksasta - ja varmaa on, että ystävämme Igor odottaa myrkkyviinansa ja teollisuusalkoholinsa kanssa valtatie 7:n varressa.

Kuinka monta metanolimyrkytystä hallituksemme on valmis hyväksymään hintana veronkorotuksille?

Tämä ei ollut vitsi. Vanhan suomalaiskansallisen alkoholipolitiikan aikana korvikealkoholit olivat todellinen riesa ja joka vuosi kymmeniä ihmisiä kuoli tai sokeutui metanolimyrkytyksiin tai pakkasnesteen aiheuttamiin munuaisvaurioihin. Norjassa, jossa alkoholin hinta on korkea ja jossa alkoholin saatavuutta säädellään Vinmonopolin taholta, korvikealkoholit ovat todellinen riesa, ja joka vuosi kuolee 100-200 ihmistä korvikealkoholimyrkytyksiin. Korkea alkoholin hinta tuo myös mukanaan rappioalkoholismin, joka Suomessa on ollut vähenemään päin.

Ruukinmatruuna on aina ollut sitä mieltä, että ryypätä saa muttei rähjätä, ja ruukinmatruunan oma suu ei ole tuohesta. Ruukinmatruuna on myös sitä mieltä, että aikuinen ihminen osaa itse ottaa vastuun itsestään, aikuinen ihminen tuntee rajansa - ja aikuinen ihminen tuntee itse rajansa tai sitten tulee poliisi ja lyö baarikärpäslätkällä. Samoin aikuinen ihminen tietää, ettei alaikäisille dilkata. Et punctum. Mutta ruukinmatruuna vastustaa holhousta viimeiseen saakka. Jos aikuisia ihmisiä holhotaan kuin pikkulapsia, he myös alkavat käyttäytyä kuten pikkulapset - ryyppäävät ja rähjäävät.

Ruukinmatruuna kaivaakin sitten käymisastian ja kolonnin naftaliinista, ja vanhan kunnon CRC:n, mistä löytyvät etanolin höyrynpaineet eri lämpötiloissa. Raoultin laki on ruukinmatruunalle tuttu, ja samoin McCabe-Thiele-metodi. Ja itse käyttämällä saa paljon parempaa olutta kuin kaupan liukuhihnalager - varsinkin erilaiset alet, bitterit ja muut pintahiivaoluet maistuvat ruukinmatruunalle oikein hyvin. Mutta ruukinmatruuna tuntee rajansa ja osaa sanoa "Nyt ei fingerborgillistakaan enempää!". Lieneekin syytä panna panos käymään vielä tänä iltana.

Sillä välin itse kukin voi laulaa sitä vanhaa teekkarilaulua "Mannakorven mailla", etenkin sitä viimeistä säkeistöä:

Mutta jos ne pirut sitä viinan hintaa nostaa
niin pianhan sen pontikka heille kyllä kostaa
hura huh-hah-hei, siellä Mannakorven mailla
siellä kohta taas tiputellaan pontikkaa!

Homo cani lupus

Ihminen tunnetusti on ihmiselle susi. Ja kaupan päälle hän on sitä koirallekin.

http://www.sfgate.com/cgi-bin/article.cgi?f=/n/a/2007/08/30/international/i152136D47.DTL&feed=rss.news

Katsoin kyseisen dokkarin. Minua oksetti sen katsomisen jälkeen. Kuinka yksikään ihminen - varsinkaan nainen - voi olla noin empatiakyvytön, kipeä, tunteeton ja brutaali?

Koiratappelut (samoin kuin kukkotappelut) ovat jäänne ihmiskunnan sivistymättömästä, pakanallisesta menneisyydestä, ja ne ovat vain edelleen osoitus siitä, miten ihminen on pohjimmiltaan paha olento.

Yksikään koira ei luonnostaan kasva taistelukoiraksi, ei edes amerikanstaffordshirenterrieri (tuttavallisemmin pitbull), vaan ne täytyy erikseen kasvattaa (lue: niiden luonto turmella) sellaisiksi. Tällaiset koirat ovat käytännössä nelijalkaisia aikapommeja - ne voivat koska tahansa naksahtaa.

Paitsi, että koiratappelut jo sellaisenaan ovat todella sairasta ja oksettavaa katseltavaa - kaksi luonnevikaista koiraa yrittää raadella toisensa verille hengiltä - tällainen tappelukoira käydessään ihmisen kimppuun saa aikaan ruumiita. Yhdeksänvuotiaan pikkutytön kuolema tällaisen tappelukoiran raatelemana pitäisi soittaa kelloja.

Kaikkein irvoikkainta koko jutussa on, että amerikanstaffordshirenterrieri on oikein kasvatettuna erinomainen ja rohkea koira - yksi kilteimmistä, suloisimmista ja rohkeimmista koirista, mitä olen ikinä tuntenut, oli amstaffi. Mielestäni se kertoo jo paljon ihmisestä, kutsuuko hän koiraansa amstaffiksi vaiko pitbulliksi.

Ihminen on koirallekin susi.

Sorry, you don't have the permission to be born

And I thought the certain type of inanity was only the sphere of religious people, but apparently it isn't

http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/article2194682.ece

"But, sir, my karma needs to run over your dogma!"

Oma vika - oma sika?

Panimo- ja virvoitusjuomaliitto on aloittanut kampanjan, jossa valistetaan alkoholin ja humalajuomisen vaaroista. Ei, ei sitä perinteistä Turmiolan Tommi -kampanjaa, vaan että kännissä olet ääliö, eli että on typerää juoda itsensä niin tuiteriin, että menee tolkku ja itsekontrolli.

Spoilerina todettakoon, että jotta asia menisi todella perille, sivustolta löytyy video, jossa kaksi tappavilla pippeleillä varustettua saalistajaa raiskaa itsensä täysin faaraoksi balsamoineen naisen. Naisparka on juopotellut itsensä täysin tiedottomassa tilaan, eikä edes tajua, missä mennään.

Jokaiselle Homo sapiens -apinalajin edustajalle, jolla älykkyysosamäärä on suurempi kuin lapamadolla, videon viesti pitäisi olla sanomattakin selvää: ota vastuu itsestäsi äläkä kännää itseäsi tilaan, jossa et kykene huolehtimaan itsestäsi ja koskemattomuudestasi. Tuon vakavammin ei enää voi sanoa kenellekään, että kännissä olet ääliö.

Nyt kuitenkin feministit ja eri naisjärjestöt sekä yksittäiset blogaajat ovat nostaneet hirvittävän älämölön ja parun tästä videosta: siinä syyllistetään nainen ja vieritetään syy raiskaajan niskoilta naisen itsensä niskaan: vain raiskaaja yksin on syyllinen.

Voi pyhä jysäys.

Noh, ruukinmatruuna on kiertänyt muutakin kuin mankelia ja hänellä on melkoinen elämänkokemus, johon kuuluu myös se puhallus - muunkin kuin masuunin puhaltaminen. Lienee ruukinmatruunan aika kertoa muutama niinsanottu elämän karu tosiasia:

Reality check #1: Ruukinmatruunalla on jalkovälissään sellainen pieni posliinimalja, johon pääsystä hyvin moni mies haaveilee, mutta joka on ruukinmatruunan itsensä omaisuutta ja hallittavissa. Siksi ruukinmatruunan itsensä velvollisuus on valvoa itseään ja käytöstään, jottei kukaan mies tunkeudu sinne väkisin, ilman hänen lupaansa. Kukaan muu ihminen kuin ruukinmatruuna itse ei sitä voi tehdä.

Reality check #2: Riippumatta siitä, onko raiskaaja yksin syyllinen vaiko ei, se että ylipäänsä antaa raiskata itsensä on vähintäänkin tuottamuksellisuutta. Tyhmyydestä sakotetaan, ja holtiton käytös katsotaan oikeudessa tuottamuksellisuudeksi, joka joko alentaa syytetyn syyllisyyttä tai pahimmassa tapauksessa poistaa sen kokonaan. Se, että balsamoi itsensä sisäisesti niin että on täysin faaraona, on suoraansanoen veren kaivamista nenästä ja kuin avoimen valtakirjan antamista raiskaajalle - katso, olen avuton, käytä minua hyväksesi, en pysty päättämään itsestäni enkä hallitsemaan itseäni.

Reality check #3 Kun ruukinmatruuna oli pikkutyttö ja hän meni tekemään jotain hyvin typerää, kuten vaikka painelemaan veljiensä nappuloita ja sai siitä hyvästä vaikkapa dunkkuunsa, ruukinmatruunan äidillä oli tapana sanoa: Oma vika - oma sika. Se oli ruukinmatruunan äidin tapa ilmaista, että typeryys ei ansaitse minkäänlaista myötätuntoa, että itseaiheutetun typeryyden seuraukset pitää myös itse kärsiä, ja vaikka veli kiistattomasti olikin syyllinen kun hänen nyrkkinsä osui ruukinmatruunan fyysiseen habitukseen, ruukinmatruuna itse oli kaivanut verta nenästään ja oli tuottamuksellisesti vaikuttanut rikokseen syntyyn omalla käytöksellään. Ruukinmatruuna itse pitää sitä, että hänen äitinsä uskalsi sanoa hänelle Oma vika - oma sika - eikä käynyt paapomaan ja pyyhkimään hänen kyyneliään onnistuneen nappulanpainelun ja sitä seuranneen vielä onnistuneemman retaliaation jälkeen - yhtenä elämänsä tärkeimmistä ns. elämän oppitunneista.

Reality check #4: Vaikka raiskaaminen olisi miten tahansa kiellettyä ja vaikka raiskaus olisi miten yksinomaan raiskaajan syy, raiskauksia tapahtuu silti - varsinkin, jos itse antaa raiskaajalle tilaisuuden siihen, vaikkapa juomalla, narkkaamalla tai muutoin intoksikoimalla itsensä tiedottomaan tilaan. Raiskaukset eivät ole mitään pyörremyrskyyn tai maanjäristykseen verrattavia luonnonkatastrofeja, vaan uhrillisia rikoksia - ja rikolliset pyrkivät minkä tahansa petoeläimen tavoin etsimään mahdollisimman helpon ja puolustuskyvyttömän uhrin. Tämä on ns. elämän karu tosiasia. Raiskauksen tapahtumiseen voi itse myötävaikuttaa holtittomalla käytöksellä ja niitä voi ehkäistä ottamalla vastuuta itsestään ja käytöksestään - mukaanlukien juomatavat. Tämäkin on ns. elämän karu tosiasia.

Kun ruukinmatruuna oli pikkutyttö, hänkin tykkäsi leikkiä prinsessaleikkejä. Mutta sitten ruukinmatruuna huomasi, että paita oli liian pieni, ja että hänen oli aika kasvaa aikuiseksi. Kuninkaanlinnan ja prinsessaelämän sijaan hänen tiensä vei ensin tehtaaseen, masuunille ja sitten labraan ja sitten isona ruukinmatruunaksi. Eräät kirjoittajat tuntuvat sensijaan jääneen kokonaan sinne prinsessa-asteelle - kyvyttömiksi tai pikemminkin haluttomiksi ottamaan itse vastuuta omasta käytöksestään ja haluttomiksi myöntää sitä, että oma käytös voi johtaa siihen, että itselle tapahtuu jotain ikävää, vaikka aiheuttajana olisi sitten joku toinen.

Onko naisen vika, jos hän sammuu - ja jotkut paskiaiset käyttävät tilaisuutta hyväksi ja raiskaavat hänet?

Kyllä, se on naisen itsensä vika. Vaikka se raiskaaja joutuisikin leivättömän pöydän ääreen (jonne hän vastaansanomatta kuuluukin), kyseinen nainen voisi hiukan miettiä, että kannattiko lärvätä jos siitä voi koitua iso vahinko itselle.

Oma vika, oma sika. Nainen on onnekas, jos hän selviää pelkillä ruhjeilla ja henkisillä hiertymillä. Gonorrea, syfilis ja HIV ovatkin sitten astetta vakavampia seurauksia.

Ja kaikki sen takia, että vielä aikuisena haluaa leikkiä prinsessaleikkejä eikä halua ottaa vastuuta itsestään ja juomatavoistaan. Kyllä, kännissä prinsessakin on ääliö.

* Fakta on, että alkoholi vaikuttaa miehiin ja naisiin eri tavalla.
* Fakta on, että naiset ovat lihasvoimaltaan (ja sitä myötä taistelukunnoltaan) miehiä heikompia. Tämä ei ole seksismiä, vaan biologinen fakta.
* Fakta on, että tilaisuus tekee varkaan.
* Fakta on, että monet miehet ovat täysin hormoniensa vietävissä olevia kusipäisiä idiootteja, jotka ilman mitään estoja raiskaavat avuttomassa tilassa olevan naisen, jos kohdalle sattuu, vaikka kuinka sanottaisiin ettei naista saa raiskata.
* Fakta on, että tuottamuksellinen käytös provosoi rikollisuutta.
* Fakta on, että kännissä olet ääliö.

Ja jos joku nyt haluaa pystytellä olkinukkeja tilittämällä jotain burkhaan pukeutumisesta, todettakoon että yksi gramma ennaltaehkäisyä vastaa kiloa lääkettä ja tonnia jälkihoitoa.

Älyllistä glykolia

Glykoli maistuu hyvältä, mutta se on tappavan myrkyllistä.

Marxismi on älyllistä glykolia - se maistuu ja tuntuu hyvältä, mutta se vaikuttaa ajattelukykyyn, todellisuudentajuun sekä yhteiskuntaan tappavan myrkyn tavoin, ja siinä, missä glykoli tuhoaa keskushermoston ja munuaiset, marxismi mädättää sekä talouden että yhteiskuntamoraalin aivan täysin ja myrkyttää yksilön, saaden hänestä Uuno Turhapuron kaltaisen Homo Sovieticuksen - laiskan, saamattoman, aloitekyvyttömän, ahneen, moraalittoman ja täysin pikkulapsen kaltaisen vastuukyvyttömän väkivallakon.

Mikä meni pieleen? Paperillahan marxismi vaikuttaa niin hyvältä - lupaahan se yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Se lupaa paratiisin maan päällä - miksi sitten väistämättä tuloksena on maanpäällinen helvetti?

Syytä pitää alkaa tutkimaan marxismin perusrakenteista - Grundrisse - kuten Marx itse totesi. Marxismi on dialektinen ideologia. Dialektiikan käsitteen Karl Marx peri Hegeliltä. Dialektiikka merkitsee karkeasti sanottuna vastakkainasettelua: teesi-anbtiteesi-synteesi: että on olemassa vastakkainasettelu - karkeimmillaan "hyvikset" ja "pahikset", ja että tästä konfliktista sitten syntyy uutta, usi "teesi". Hegelille tämä dialektiikka oli ensisijaisesti idealistista, "ajan hengen" (Zeitgeist) eteenpäin viemää prosessia. Marx käänsi tämän päälaelleen (omien sanojensa mukaan "jaloilleen"), olettaen dialektiikan olevan ensisijaisesti materialistinen prosessi.

Ja tässä on ensimmäinen, katkera ja karkea virhe.

Marxismi on aina ottanut tulta nimenomaan humanistien ja histfiilarien keskuudessa, muttei milloinkaan luonnontieteilijöiden, insinöörien eikä ekonomien keskuudessa. Ja syy on ilmeinen: luonnontieteellinen maailmankuva.

Luonnontieteet (scientia) perustuvat objektiiviselle havainnoille, luonnontieteelliselle metodille ja ankaralle realismille - maailma on sellainen, kuin havaitsemme sen olevan, ei sellainen kuin haluaisimme sen olevan. Humanistisissa tieteissä (studia) luonnontieteellistä metodia ei voida käyttää - siellä vallitsee hermeneuttinen metodi, joten kaikenlaiset villit konstruktiot, joilla ei ole tosielmän kanssa mitään tekemistä, ovat humanistisella puolella mahdollisia. Mutta valitettava tosiasia on, että kaikki sellainen teoretisointi, mikä koskee materiaalista maailmaa, on välittömästi alisteinen luonnontieteelliselle metodille - sitä voidaan (ja tuleekin) tarkastella ankaran objektiivisesti ja luonnontieteellisesti. Ja tämän vuoksi kemistit, fyysikot, biologit, insinöörit, ekonomit ja kaikki luonnon- ja taloustieteiden (ja vähäisemmässä määrin juridiikan) kanssa tekemisiin joutuvat ihmiset ovat kautta aikojen olleet immuuneja marxismille. Tämä siksi, että heillä on luonnontieteellinen maailmankuva. Lyhyesti sanottuna: luonnontieteellisen maailmankuvan omaavat ihmiset yrittävät sovittaa teorian vastaamaan todellisuutta, kun taas humanistit yrittävät sovittaa todellisuuden vastaamaan teoriaa.

Luonnontieteissä dialektiikka on täyttä potaskaa. Luonnontieteissä kehitys ei suinkaan tapahdu dialektisen metodin kautta, vaan evolutiivisen metodin kautta. Evolutiivinen metodi ja dialektinen metodi ovat toisensa poissulkevia teorioita, ja koska jo Aristotelreen ajoista saakka kaksi ristiriitaista teesiä eivät voi samanaikaisesti olla tosia, ja koska evoluutio on empiirisesti osoitettavissa todeksi, dialektisen metodin on pakko olla pelkkää hölynpölyä.

Tämä asia on truismi meille paljon lukeneille amisgimmoille, mutta mahdotonta sivistyneen ihmisen sisäistää.

Evolutiivinen metodi tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että maailmassa on paljon erilaisia evolutiivisia yksikköjä (organelleja), jotka kilpailevat keskenään, ja se organelli, joka kykenee parhaimmin vastaamaan ympäristön sille asettamiin haasteisiin ja tuottamaan parhaimman vasteen, dominoi. Tätä dominanssia sitten jatkuu joko niin kauan, kunnes ympäristön ulkoiset olosuhteet muuttuvat tai jostakin mutatoituu vielä kelvollisempi ja vastauskykyisempi organelli, joka syrjäyttää edellisen. Evolutiivinen olemassaolotaistelu ei siis etene konfliktin, vaan kehittymisen, kautta, ja teesi sekä antiteesi eivät suinkaan synnytä synteesiä, vaan taistelun, jossa jompikumpi joko pääsee dominoimaan. Evoluution lajeista triviaalein on darwinistinen biologinen evoluutio, mutta myös lamarckistinen kulttuurievoluutio, John Stuart Millin lanseeraama sosiaalinen evoluutio sekä Adam Smithin ajoista tunnettu taloudellinen evoluutio noudattavat näitä samoja evolutiivisen metodin, eivät dialektiikan, pelisääntöjä.

Jokaiselle luonnontieteitä lukeneelle ihmiselle on päivänselvää, että jos luonnonlakeja noudattavassa systeemissä aletaan soveltamaan sinne kuulumatonta metodia (dialektiikkaa), tuloksena on vääjäämätön katastrofi - kyseinen systeemi vastaa paljon huonommin ympäristön sille asettamiin haasteisiin ja tuottaa paljon heikommat tulokset kuin jos sen olisi annettu evolutionoitua itsellään optimitilaan.

Toinen, vielä karkeampi ja katkerampi, virhepäätelmä liittyy marxismin ihmiskuvaan. Marxismin ihmiskuva on vahvan positivistinen - se on valistusajan perillinen ja vastustaa ankarasti kristillistä ihmiskuvaa, jonka mukaan ihminen on perisynnin turmelema ja pohjimmiltaan paha. Marxismin ihmiskuva lähtee siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja jalo olento, mutta joukossa on joitakuita turmeltuneita olentoja jotka tulee joko eliminoida tai tuhota tai uudelleenkouluttaa, jonka jälkeen tie paratiisiin on auki taivasta myöten.

Ja tämä on jälleen traaginen virhe, jolle luonnontieteilijät ovat immuuneja mutta humanistit eivät. Sanottiinpa kristinuskosta mitä tahansa, sen ihmiskuva on oikea. Ihminen on biologinen olento ja sellaisena loppuun saakka egoistinen, itsekäs, omaa etuaan ajava ja toimii aina ryhmän intressejä vastaan, jos siitä itselle saatavat edut ovat suuremmat kuin siitä koituvat sanktiot. Jos pahuus on äärimmäistä hulluutta tai äärimmäistä itsekkyyttä, niin tällöin on perusteltua sanoa, että ihminen on pohjimmiltaan paha olento. Se ei ole ideologinen argumentti, se on biologisiin tosiasioihin pohjaava havainto.

Koska biologisessa katsantokannassa evoluutio nähdään intresssiristiriitojen välisenä konfliktina mutta koska kaikki ovat pahoja, seuraus on, että intressiristiriidat pyritään ratkaisemaan niin, että siitä koituu itselle mahdollisimman vähän vahinkoa, ja päädytään sellaiseen kompromissitilaan, missä kenenkään oloja ei voida parantaa huonontamatta samalla muiden. tätä kutsutaan Pareto-optimaalisuudeksi. Marxismi puolestaan lähtee siitä, että dialektinen kamppailu on"hyvän" ja "pahan" välistä konfliktia, jota käydään katkerasti kuolemaan saakka - luokkataistelu on siis avointa sotaa - ja jossa "edistyksellisen" luokan tavoitteena ei siis ole tasapainotila, vaan vihollisen tuhoaminen läpikotaisin. Reaalimaailmassa tämä merkitsee valtavaa määrää kärsimystä, hirvittävää määrää tuhottuja ja haaskattuja materiaalisia ja inhimillisiä resursseja sekä megaskaalan verenvuodatusta.

Sota on rauhaa. Vapaus on orjuutta. Tietämättömyys on voimaa.

Se, että marxismi merkitsee aivan mieletöntä kurjuutta, kärsimystä ja tuhoa on päivänselvää kenelle tahansa luonnontieteilijälle - kapitalismi ei ehkä ole paras mahdollinen järjestelmä, mutta varmasti se on vähiten huonoin - mutta humanisteihin tämä (valheellinen) lupaus paremmasta huomisesta on aina vedonnut.

Jos kerran marxismi on sellaista älyllistä glykolia kuin mitä se on, ja vaikuttaa tappavan myrkyn tavoin yhteiskuntaan, niin miksi sillä on niin vankka asema länsimaisessa yhteiskunnassa ja yhteiskunnallisessa ajattelussa?

Syy on yksinkertainen: ne ihmiset, jotka ovat riittävän älykkäitä hankkiakseen itselleen luonnontieteellisen koulutuksen (ei siis sivistystä, vaan koulutuksen) ja jotka ovat riittävän fiksuja tietääkseen, mikä on derivaatta, pääsääntöisesti ovat oikeistolaisia, ja itsekkäinä sekä läpeensä pahoina otuksina yleensä materian sekä mammonan perään. He eivät ole kiinnostuneita politiikasta (jonka he näkevät julmana selkäänpuukotuksena, valehteluna, likaisena pelinä ja kieroiluna), vaan he sijoittuvat hyväpalkkaisiin ja rahakkaisiin töihin yksityissektorilla - asiantuntijoiksi, konsulteiksi, insinööreiksi, johtajiksi jne (aivan sukupuolestaan riippumatta) ja menevät naimisiin, perustavat perheen ja rakentavat itselleen pikkuporvarillisen idyllin.

Humanisteja puolestaan leimaa kautta linjan alhaisempi ÄO kuin luonnontieteilijöitä, ja syy on ilmeinen. Luonnontieteet vaativat laajaa perehtymistä, omaehtoista oppimista, laajojen kokonaisuuksien havainnointia sekä syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä sekä oivalluskykyä. Luonnontieteitä ei voi opiskella ulkoaopettelulla tai auktoriteetin sokealla seuraamisella, vaan ne pitää oppia kantapään kautta, ymmärtämällä ne, sisäistämällä ne ja ymmärtämällä teorian ja todellisuuden vastaavuus esimerkiksi labrojen kautta. Koska humanisteilla yleisesti ei ole kykyä (jonsei haluakaan) omaksua sen enempää luonnontieteellistä maailmankuvaa kuin luonnontieteitä/insinööritieteitä/ekonomitieteitä, heidän maailmankuvansa on parhaimmillaan joko täysin auktoriteetille perustuva (kuten marxisteilla yleensä) tai pahimmillaan maaginen.

Humanisteilla ei ole sijaa yksityisellä sektorilla, vaan he pääsääntöisesti sijoittuvat julkiselle sektorille. Siellä palkat ovat alhaisemmat, mutta julkisella sektorilla pääsee käyttämään ns. pikkuihmisen valtaa eli pomottamaan, tyyttömään ja määräilemään muita ihmisiä sekä päättämään heidän asioistaan ja jopa elämästään. Ja tämä näkyy kautta linjan sosiaali- ja opetustoimessa, hallinnossa ja kunnallisvirkamiehissä - jopa nimellisesti "porvarillisten" puolueiden edustajien ajatusmaalimassa on selkeästi marxistisia piirteitä.

Kun itse olin peruskoulussa, silloin historiassa ja yhteiskuntaopissa marxismia opetettiin totuutena, ei historiallisena kuriositeettina (kuten vaikkapa Nietzscheä) - ja tämän opetuksen poisoppiminen voi olla äärimmäisen vaikeaa. Kaikilta se ei onnistu ikinä. Koska julkinen sektori on täynnänsä 1960-luvulla politoisoitumisen ja rähmälläänolon aikana oppinsa saaneita vanhoja marxilaisia dinosauruksia, jotka eivät ikinä ole tehneet mitään itsekritiikkiä eivätkä ikinä myöntäneet mitään virheitään - ja jotka ovat vain levittäneet meemejään eteenpäin, on varmaa, että marxilainen ajattelu pysyy valtiosektorilla, kunnallissektorilla, mediassa ja koulumaailmassa voimissaan - tuhoisin seurauksin - vielä pitkään.

Marxismi on samoin täysin amoraalinen ideologia - sen perusaksiooma on, että todellisuus luo tietoisuuden, eli että ihmisen moraali heijastaa hänen yhteiskuntaluokkaansa, ja että eri yhteiskuntaluokkien edustajilla on erilaiset moraalikäsitykset. Tämä on räikeässä ristiriidassa evolutionistisen moraalikäsityksen kanssa: todellisuus ei suinkaan luo tietoisuutta, vaan tietoisuus määrää todellisuuden - kykenemme vaikuttamaan todellisuuteen omalla ajattelullamme, omilla toimenpiteillämme, omilla valinnoillamme, omalla ahkeruudellamme ja omilla päätöksillämme. Marxismi kiistää tämän kaiken ja olettaa yhteiskuntaluokan olevan sama asia kuin predestinaatio - marxismille yhteiskuntaluokka on sama kuin natseille rotu. Vertaus marxismin ja natsismin väliläl on tässä hyyvätimmillään yhdensuuntainen - kyseessä on yksi ja sama ideologia, jossa toisessa murhataan miljoonittain viattomia ihmisiä heidän rotunsa ja toisessa yhteiskuntaluokkansa takia.

Moraali tarkoittaa triviaaleimmillaan niitä yhteisiä pelisääntöjä, jolla estetään läpeensä pahojen olentojen muodostamaa yhteiskuntaa romahtamasta kaikkien sodaksi kaikkia vastaan, ja jos nämä pelisäännöt (jotka pohjimmiltaan evolutionistisessa viitekehyksessä ovat siis universaalit, kaikille samat, kun taas marxilaisessa partikulaariset, tilannekohtaiset) tuhotaan tai niitä aletaan muuttelemaan vastoin ihmisen biologista luontoa, tuloksena on katastrofi. Väitteestä, jonka mukaan todellisuus loisi tietoisuuden, seuraa se, ettei ihminen kykenisi vaikuttamaan mitenkään elämäänsä, vaan että hän olisi täysin olosuhteiden armoilla oleva lapsenkaltainen olento, joka ei kykene mitenkään valinnoillaan vaikuttamaan elämäänsä, vaan joka olisi täysin yhteiskunnan ja päättäjien armiolla oleva otus - ja reaalimaaliman seuraus on Homo Sovieticus.

Jälleen evolutionismi on oikeassa ja dialektiikka väärässä. Tietoisuus luo todellisuuden. Jos opiskelet, kvalifioidut ja graduoit vaativampiin tehtäviin kuin ilman opiskelua. Jos valitset hyväpalkkaisen ja raskaan työn, pääset paremmille palkoille ja elintasolle kuin huonompipalkkaisessa mutta kevyemmässä. Jos olet ahkera, työteliäs ja sinulla on itsekuria, pääset elämässä pitemmälle kuin vain ryyppäämällä, rellestämällä ja noudattamalla eläimen viettejäsi. Tämän pitäisi olla itsestään selvää jokaiselle luonnontieteilijälle, insinöörille ja ekonomille, mutta humanistit haluavat kiistää nämä evolutionistiset itsestäänselvyydet.

Lenin vihasi intellektuelleja, sillä hän halveksi heitä koko sydämestään ja piti heitä inhimillisenä roskaväkenä - helposti nenästävedettävinä, naiiveina, lapsellisina ja haihattelijoina. Kohteliain lausahdus, jota Lenin käytti humanisti-intellektuelleista, oli "hyödyllinen idiootti". Marxismi siis tuhosi koko yhteiskunnan ja lopuksi söi omat lapsensa.

Marxismi siis todellakin on älyllistä glykolia. Se maistuu makealle, mutta se tappaa.

Intellektuelli - kirosana vaiko oksimoroni?

Ei ole mitään niin typerää tekstiä, mitä ei joku itseään intellektuelliksi tai ajattelijaksi tituleeraava henkilö olisi suustaan tahi kynästään päästänyt.

Ruukkimatruuna ei ole intellektuelli, eikä hän myöskään ole sivistynyt ihminen. Akateemisesta koulutuksestaan (luonnontieteellinen) huolimatta hän ei ole mitään muuta kuin pitkälle lukenut amisgimma. Niinpä hänelle sellaiset lausahdukset kuin Omaisuus on varkautta (Proudhon) tai "Tuho luo uutta" (Bakunin) eivät ole mitään muuta kuin ns. aivopieruja, tai Lutherin sanoin flatus voci , tyhjää sanahelinää ilman mitään substanssia.

Koska ruukkimatruunalla on luonnontieteellinen koulutus (ei siis sivistys), hän on tottunut ajattelemaan asioista objektiivisesti ja luonnontieteellisen metodin mukaisesti, realistisesti. Niinpä hän ensisijaisesti pyrkii mielessään muodostamaan kokonaisuuksia ja syy-seurausjatkumoita sen sijaan, että hän miettisi asioista ideologisen pohjansa mukaan. Tästä myös seuraa, että hänellä on myös biologinen ihmiskäsitys. Siihen kuuluu sen tosiasian tunnustaminen, että ihminen on geneettisistä syistä pohjimmiltaan ja loppuun saakka itsekäs ja egoistinen olio, joka toimii vain omaksi hyväkseen ja on valmis loukkaamaan toisten ihmisten ja yhteisön intressiä oman etunsa ajamiseen, jollei häntä sanktioida siitä. Biologia siis sanoo ruukkimatruunalle sen saman, mitä kristinusko esittää: ihminen on pohjimmiltaan paha.

Ja tämä on vastoin sitä, mitä ns. intellektuellit (= humanistisen sivistyksen saaneet mutta ilman kunnollista ammattikoulutusta jääneet, ruumiilliseen työhön kykenemättömät hienohelmat) ovat valistusajalta lähtien julistaneet: että ihminen olisi pohjimmiltaan jalo, hyvä, onneen tarkoitettu ja suunnilleen enkelistä seuraava - ja paha johtuu vain siitä, että jotkut ihmiset ovat korruptoituneita (ja kun heidät joko liiskataan, nirtsitään tai uudelleenkoulutetaan, saadaan paratiisi maan päälle). Ja tunnetusti tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla.

On typerää uskoa jumaliin, mutta kertakaikkiaan pähkähullua uskoa ihmiseen.

Mietitäänpä vaikkapa tuota Proudhonin aivopierua. Hänen mukaansa omaisuus on varkautta, koska se merkitsee resurssien allokoimista privaattikäyttöön, pois yhteisestä resurssipoolista. Teoriassa hyvä perustelu, mutta reaalimaailmassa kestämätön.

Omistusoikeus on yksi perustavimmanlaatuisia oikeuksia ja merkitsee yksilön hallinta-, käyttö- ja ylläpito-oikeuksia materiaaliseen tai immateriaaliseen omaisuuteen. Read, write, execute. Omaisuus hankitaan legitiimisti joko valmistamalla omaisuus itse, vaihdannalla (joko suoraan toiseen omaisuuteen tai käyttäen vaihdon välinettä (rahaa) tai luovuttamalla se lahjana (donatio) tai perintönä (inheritantia). Varkaus on siis illegitiimiä omaisuuden konfiskointia.

Jos vielä pureksitaan Proudhonia, niin todettakoon, että reaalimaailmassa yhteinen omaisuus on sellaista, mitä kukaan ei omista. . Eli sitä joko hyödynnetään yli sen kantokyvyn (yhteismaan tragedia) koska jokainen pyrkii maksimoimaan oman panos-tuottosuhteensa, muista piittaamatta - tai sitä alihyödynnetään (kukaan ei uskalla hyödyntää ko. resurssia joko koston, rangaistuksen, verotuksen tai muun sanktion pelossa tai yksinkertaisesti hänellä ei ole taitoja ja/tai intressiä hyödyntää sitä), tai kyseinen resurssi - aivan suruttomasti - vandalisoidaan. Tuo vandalisoiminen on ihmiselle geeneihin syväkoodattu taipumus: tuhoamalla resurssit, joita ihminen itse ei kykene käyttämään, ne viedään myös pois kilpailijoiden käytöstä ja näin estetään kilpailijoita saavuttamasta etulyöntiasemaa.

Näin siis reaalimaailmassa.

Proudhon on anarkistien oppi-isä. Mutta reaalimaailmassa kaikki liittyy kaikkeen: yksilön oikeudet eivät ole mahdollisia ilman yksityistä omistusoikeutta. Mietitäänpä vaikkapa sananvapautta.. Sananvapaus ei ole mahdollinen ilman yksityisten ihmisten ja juridisten henkilöiden oikeutta omistaa kyniä, paperia, kirjoituskoneita, tulostimia, sanomalehtiä, kirjapainoja, blogeja ym. tiedotusvälineitä, uskonnonvapaus ei ole mahdollinen ilman yksityisten ihmisten (ja heidän muodostamiensa seurakuntien) oikeutta omistaa kirkkoja, Raamattuja, alttaritauluja, papinkaapuja ym. uskonnollista materiaalia, liikkumisvapaus ei ole mahdollinen ilman yksityisten ihmisten (ja heidän muodostamiensa yritysten) oikeutta omistaa hevosia, polkupyöriä, autoja, lentokoneita, laivoja ym. liikkumisvälineitä; mitkään oikeudet eivät siis reaalimaailmassa ole mahdollisia ilman yksityistä omistusoikeutta.

Joku voisi sitten protestoida: entäpä, jos keskitetään kaikki omaisuus juridisen henkilön, siis valtion haltuun? No, valtio on, paitsi kasvoton instanssi, myös aina jonkun vallanpitäjän (ihmisen) hallitsema instanssi, ja jo George Orwell totesi valtion omistusmonopolin johtavan totalitarismiin ja oligarkiaan - kommunismin teorian soveltaminen käytäntöön johtaa aina totalitaristiseen diktatuuriin, väistämättä. Tällaisessa yhteiskunnassa myös hyödykkeiden hyödyntämisen Pareto-tehokkuus on hyvin heikoissa kantimissa. Reaalimaailmassa ihminen on se itsekäs elukka kuin mikä se on, eikä tee yhtään mitään ilman palkkion toivoa tai rangaistuksen pelkoa - seurauksena on väistämättä orjuusyhteiskunta, kuten Neuvostoliitto tai uusfeodalismi, kuten Kuuba.

Proudhon siis yksinkertaisesti oli väärässä eli päästi aivopierun. Intellectual not so intelligent. Älykköys ei merkitse samaa asiaa kuin älykkyys - eli kykyä nähdä syy-seuraussuhteita, laajoja kokonaisuuksia ja ymmärtää teorian ja käytännön kompatibiliteetti.

Sana "intellektuelli" pääsääntöisesti on oksimoroni - intellektuelleilla harvoin on intelligenssiä, mutta sitä enemmän hienoilta kuulostavia iskulauseita ja latteuksia. Ruukinmatruunalle, teollisuuden piirissä leipänsä ansaitsevalle naiselle sana "intellektuelli" tarkoittaa pääsääntöisesti sellaista ihmistä, joka kuvittelee, ettei hänen outputtinsa haise.

On aivan pakko lainata Buddhaa:

Älä usko mihinkään yksinkertaisesti koska olet kuullut sen. Älä usko mihinkään tapaan koska se on kulkenut sukupolvelta toiselle. Älä usko yhtään mihinkään koska se on kirjoitettu johonkin pyhään kirjaan. Älä usko mihinkään opettajaasi tai vanhempaasi vain koska he ovat auktoriteetteja. Mutta kun havaitset ja analysoit, kun löydät kaiken olevan sopusoinnussa järjen kanssa ja kun huomaat että se on kaikkien eduksi, hyväksy se ja elä sen mukaan." -

Ja kyllä, ruukkimatruuna on ihan oikeasti tehnyt ruumiillista työtä metalliteollisuudessa.

Masuuni on sytytetty - Blast furnace has been blown in

Tämä on ruukkimatruunan masuunin ensimmäinen lasku.

Ruukkimatruuna laskee masuunistaan epäsäännöllisin välein sekä kuonaa että takkirautaa. Toisinaan masuuni käy ylikierroksilla, ja vaarana on joko malmikerroksen luhistuminen tai kaasuräjähdys. Silloin masuunin varoventtiilistä päästetään ilmat pihalle.

Ainoa varma asia on, että ruukkimatruunalla on joko täysi häkä päällä tai häkää pää täynnä.

This is the first tapping of the blast furnace of the Ironmistress.

The Ironmistress will tap off either slag or pig iron off her furnace. At some instances the blast furnace might run on overspeed, and the dangers are either collapse of the ore column or gaseous explosion. Such situation will ask bleeding of the blast furnace by safety valve.

The only certain thing is that the Ironmistress will have either hot blast on or blast off hot.