Perhe ja sukupuolidimorfismi

Sukupuolidimorfismilla tarkoitetaan sitä, että saman eliölajin välillä sukupuolet ovat erilaisia - joko kooltaan, ulkonäöltään, käytökseltään tai ekologialtaan. Sukupuolidimorfismi voi olla joko koiraspainotteista, kuten leijonilla, metsäkanalinnuilla tai märehtijöillä, tai naaraspainotteista, kuten päiväpetolinnuilla, hyeenoilla tai petokaloilla. Sukupuolidimorfismi on vähäistä monilla linnuilla, hyönteisillä ja kädellisillä.

Ekologiassa on selkeä trendi: mitä koiraspainotteisempaa ja syvempää sukupuolidimorfismi on, sitä todennäköisemmin perhemalli on alfauroksen hallitsema haaremi. Eli haaremimallisilla laumaeläimillä koiraat ovat poikkeuksetta suurempikokoisia ja aggressiivisempia kuin naaraat, ja ne voidaan välittömästi erottaa ulkonäöltään naaraista (erilainen turkki tai suomu/sulkapeite, sarvet jne). Tällaiset eläimet ovat poikkeuksetta pesäjättöisiä (= niiden jälkeläiset kehittyvät nopeasti selviämään omillaan) ja niillä poikaskuolleisuus on suurta. Sensijaan mitä vähäisempää on sukupuolidimorfismi, sitä todennäköisemmin laji on pesäviipyinen ja sitä todennäköisemmin perhemalli on parisuhde. Äärimmillään tämä on havaittavissa monilla lintulajeilla, kuten joutsenella, jonka koiraita ja naaraita on lähes mahdotonta erottaa toisistaan.

Ihmisellä sukupuolidimorfismi on hyvin vähäistä. Kuten aiemmissa ruukinmatruunan teksteissä on todettu, ihminen on pesäviipyinen laji, ja ihminen on myös sikäli poikkeava, että ihmisellä voi samassa perheessä olla monen ikäisiä lapsia, ja lapset pitävät yhteyttä perheeseensä vielä aikuisinakin. Tästä voisi päätellä, että ihmisen luonnollinen perhemalli olkisi parisuhde. Ja ydinperhe onkin lähes kaikissa maailman yhteiskunnissa perusyksikkö.

Ennen kuin kukaan ehtii huutaa "Humen giljotiini!" tai "Naturalistinen virhepäätelmä!", todettakoon, että ihmisellä toimii myös kulttuurievoluutio, ja histroian saatossa on kokeiltu monia erilaisia perhemalleja, joista soveliain (engl. fittest) on voittanut. Ydinperhe siis on osoittautunut sekä biologisen evoluution että myös kulttuurievoluution kannalta ihmisellä optimaaliseksi perhemalliksi.

Ja mielenkiintoista kyllä, mitä enemmän puolisot muistuttavat toisiaan, sitä lujempi ja vahvempi parisuhde on.

Voidaanko tästä päätellä, että mitä androgyynisempiä puolisot ovat, sitä vahavempi parisuhde olisi?

Tämä on kysymys, johon voidaan antaa tyhjentävä vastaus, ja joka myös on falsifioitavissa.

Vastaus on: kyllä. Mitä enemmän puolisot muistuttavat toisiaan - mitä maskuliinisempi on vaimo ja femmempi mies, sitä lujempi on parisuhde (sillä provisolla toki, etteivät sukupuoliroolit ole kääntyneet ylösalaisin!) Tästä syystä monet naiset naimisiin mentyään alkavat maskulinisoitumaan - leikkaavat tukkansa, lopettavat meikkaamisen, pukeutuvat järkevästi - he uhraavat sukupuolisen viehätysvoimansa parisuhteen pysyvyydelle. Samalla myös lapsen syntymä vaikuttaa miehen hormonitoimintaan: miehen testosteronitaso laskee ja miehen tunne-elämä femininisoituu - tämä sen vuoksi, että lapsen kasvatus vaatii molempien puolisoiden osanoton, ja näin myös miehen seksuaalisuus sopeutuu vastuunottoon ja huoltamiseen.

Ruukinmatruuna totesi myös, että johtopäätös on falsifioitavissa. Eli kun tarkastelemme sellaisia kulttuureita, jotka ovat voimakkaasti joko haaremipainotteista, joissa pettäminen ja promiskuiteetti on tavallista tai joissa avioerot ja yksinhuoltajuus ovat yleisiä, huomaamme että kyseisissä kulttuureissa miehet ja naiset ovat erilaisia - niin käytökseltään, ulkonäöltään, pukeutumiseltaan kuin habitukseltaankin. Espanjan kielen sanaa macho käytetään yleensä tarkoittamaan kukkoilevaa, öykkäröivää, testosteronille löyhkäävää miestä, mutta tosiasiallisesti se tarkoittaa mitä tahansa urosta ("naarasta" tarkoittava espanjan kielen sana on hembra). Äärimmillään tämä näkyy islamilaisen kulttuuripiirin maissa, joissa miesten on pakko tuoda esiin silmiinpistävin sukupuolituntomerkkinsä, parta - ja naisten on pukeuduttava koko vartalon peittävään kaapuun (burqha, hiyab, chador) - islamilainen kulttuuri on ainoa haaremikulttuuri nykypäivänä. Samoin islam on ainoa maailmanuskonto (ruukinmatruuna ei laske wiccaa maailmanuskonnoksi), jossa sukupuolet on kodifioitu kategorisesti eriarvoiseen asemaan. Mutta samanlainen sukupuolidimorfismi on nähtävissä myös esimerkiksi järjestäytyneessä rikollisuudessa ja moottoripyöräjengeissä, joissa miehet ovat äärimmäisen aggressiivisia, seksuaalisesti hyvin polygaamisia ja mustasukkaisia - ja naiset puolestaan kikattavia, äärifeminiinisiä bimboja. Tämä on puhtaasti sukupuolidimorfiaa - tyypillisen pesäjättöisen, haaremimallisen lajin käyttäytymistä. Tällaisen lajin ekologia suosii mahdollisimman aggressiivista ja kukkoilevaa koirasta, ja mahdollisimman alistuvaa, orjamaista ja keikistelevää naarasta. Kukko kukkoilee, koska Gallus domesticus on voimakkaasti pesäjättöinen laji, ja kanat ovat kanamaisia, koska Gallus domesticus on polygaaminen laji - ja tämän vuoksi myös Gallus domesticuksella on nokkimisjärjestys - haaremin arvojärjestys tuodaan selkeästi esiin. Eli mitä aggressiivisempi, seksuaalisesti ekstrovertimpi, kukkoilevampi ja machompi mies on, sitä todennäköisemmin hän pettää puolisoaan, hylkää perheensä ja on hyvin huono isä. Tämä on asia, joka olisi syytä muistaa puolisoa valittaessa. Jos nainen kaipaa hyvän puolison lapsilleen, hänen tulisi välttää tällaisia miehiä niin pitkään kuin mahdollista - vaikka sellainen kiltimpi ja hiukan nörtimpi mies olisikin yhtä jännittävä kuin eilinen kaurapuuro. Kysymys on siitä, antaako hetken huuman olla itselleen tärkeämpää kuin pitkän aikavälin kiintymyksen. Ja sama kääntäen: mitä erilaisemmiksi sukupuolet kasvatetaan, ja mitä enemmän kasvatuksessa tehdään eroa tyttöjen ja poikien välille, sitä enemmän kannustetaan polygaamisuuteen ja rikkinäisiin perheisiin.

Meillä on tapana ajatella keskiajan naisia prinsessamekossa ja hennin-päähineessä keikisteleviksi kainoiksi linnanneidoiksi, ja miehiä aggressiivisiksi koirasleijoniksi. Todellisuus ei voisi olla kauempana tästä mielikuvasta. Tosiasiassa keskiajalla miehet olivat toki miehiä, mutta naiset vain hiukan vähemmän karvaisia. Sydänkeskiajalla ei ollut tavatonta, että aateliston keskuudessa naiset opetettiin ratsastamaan, käyttämään miekkaa, lukemaan ja laskemaan siinä missä pojatkin. Syy oli siinä, että linnanherran (patriarkan) ollessa poissa, linnanrouvan (matriarkan) tuli osata johtaa linnaa tai kartanoa, sen taloutta - ja tarvittaessa myös sen puolustusta. Keskiajalla sukupuolidimorfismi länsimaisessa kulttuuripiirissä oli tosiasiallisesti useinkin hyvin vähäistä - juuri siksi, että molempia sukupuolia tarvittiin hoitamaan kotia, perhettä ja taloutta. Äärimmäinen esimerkki vaatetuksesta löytyy 1100- ja 1200-luvuilta, jolloin miehen ja naisen puvun erotti vain hihan leveydestä - molemmat sukupuolet käyttivät mekkoa. Eikä tämä vähäinen sukupuolidimorfismi rajoittunut pelkästään aateliin, vaan kaikkiin säätyihin.

Mikä on ruukinmatruunan oma kanta asiaan? Ruukinmatruunan mielestä androgynia on hyvä asia. Eli että lapset tulisi kasvattaa samalla tavoin, ketään suosimatta ja kenellekään antamatta etuoikeuksia - ilman, että stereotypisoitaisiin "tytöt ovat kilttejä ja ahkeria" tai että "pojat ovat poikia", vaan niin, että jokainen saisi kasvaa sellaiseksi kuin on, biologisesta sukupuolestaan riippumatta. Luonto kyllä ajaa tikanpojan puuhun eli biologia ohjaa meidän itse jokaisen käyttäytymistä myös sukupuolen mukaan. Näin myös saadaan aikaan kestävimmät perheet ja lapsille parhaat kasvuolosuhteet. Tytöistä kasvaa kyllä naisia ja pojista miehiä ihan luonnostaan.

Entäpä se hennin? Sitä käytettiin hyvin lyhyen aikaa - noin vuodesta 1440-1490 - ja vain Burgundin sekä Ranskan hoveissa. Näyttävyytensä vuoksi siitä on tullut jokaisen satukirjaneidon ja hyvän haltiattaren vakioasuun kuuluva päähine - vaikka se oli keskiaikaisessa pukeutumisessa poikkeus, ei sääntö.

Päivän mietelmä

Mustassa takissa on punainen vuori.

Ja sama kääntäen.

Paha, pahempi, patriarkaatti

Yksi feministien suosimia iskusanoja on patriarkaatti, joka voi, samoin kuin kommunisteille sana "fasisti", merkitä suunnilleen mitä tahansa vastenmielistä hallintomuotoa.

Mutta mikä tämä patriarkaatti oikein on?

Kreikan kielen πατριαρχία (patriarkhia) tulee sanoista "pater", isä, ja "arkhein", hallita. Se siis määritelmällisesti tarkoittaa "isän valtaa". Patriarkka on siis isä-hallitsija - suvun tai yhteisön kantaisä, jonka lapsia tai sukuun naituja yksilöitä muut yhteisön jäsenet ovat.

Vastoin yleistä luuloa "patriarkaatti" ei tarkoita miesvaltaa (se olisi kauniisti "androkratia", miesvalta tai rumasti "fallokratia", veitikkavalta). Patriarkaattitarkoittaa nimenomaan sukulaisuussuhteisiin perustuvaa isän valtaa. Patriarkaattia ei legitimoi väkivaltapotentiaali (kuten despotiassa) eikä uskonto (kuten teokratiassa) eikä pätevyys (kuten meritokratiassa) vaan verisiteet Patriarkka on grand old man, yhteisön vanhin elossaoleva kantaisä.

Joissakin uskontokunnissa, kuten ortodoksisuudessa, patriarkaatti tarkoittaa suurinta hallinnollista yksikköä, jonka johdossa on hengellinen isä. Olennaista patriarkaatissa on juuri nuo verisiteet tai hengellinen isyys, ei sukupuoli per sé

Miten partiarkaatti sitten syntyy ja miten se legitimoituu - ja miksi sellainen ylipäänsä on olemassa?

Koko juttu alkaa purkautumaan "vallan" käsitteestä. Karkeimmillaan ja alkeellisimmillaan valta merkitsee nokkimisjärjestystä, eli sitä kuka pääsee bylsimään kenenkin kanssa ja kuka vetää ketäkin dunkkuun. Sana "valta" on germaanista alkuperää ja sama kuin ruotsin våld. Sana "väkivalta" tarkoittaa väellä (väki= vanha suomen kielen "voimaa" tarkoittava sana) ylläpidettyä valtaa - fyysinen voimankäyttö on kaikkein triviaalein ja samalla äärimmisin tapa vaikuttaa toisen Homo sapiens-lajin edustajaan ja tämän käytökseen. Koska nyt vain on niin (anteeksi, siskot!) että miehet ovat fyysisesti isokokoisempia, lihaksistoltaan voimakkaampia ja testosteronin takia aggressiivisempia kuin naiset, miehillä on kirjaimellisesti etulyöntiasema tässä kamppailussa ja siksi joka ainoa villiheimo ennemmin tai myöhemmin muuttuu jonkun miehen hallitsemaksi yhteisöksi - puhtaasti fyysisen väkivallan tai sen uhan kautta. Primitiivisin tapa ratkaista hallitsija on fyysinen väkivalta.

Mutta koska pelkät puhtaat lihaskimput ovat yleensä pelkkiä öykkäreitä, myöhemmin kulttuurievoluutiossa huomattiin, ettei pelkkä fyysinen väkivaltapotentiaali ole hyvä tapa ratkoa valtaa ja johtajuutta. Koska jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa ympöristö luo koko ajan muuttuvia haasteita yhteisöille, kulttuurievoluutio nousi lopulta sille tasolle, jossa johtajan kannalta merkittävin lihas olikin se aivolihas. Eli siis sellaiset yhteisöt, joissa johtaja oli sekä älykäs (hyvä kognitiivinen suorituskyky) että viisas (hyvä arvostelukyky) osoittautuivat menestyksekkäämmiksi kuin puhtaaeen öykkärivaltaan perustuneet yhteisöt - sellainen yhteisö, jonka alfauros oli riittävän älykäs tietääkseen, milloin viholliset olivat vahvempia kuin omat ja milloin heikompia, riittävän viisas hyökätäkseen kun vihollinen oli heikko ja välttääkseen konfliktia sen ollessa vahva ja fyysisesti riittävän vahva kukistaakseen kilpailijauroksensa, menestyi parhaimmin. Gynarkiaa, naisvaltaa, on esiintynyt luonnonkansojen keskuudessa vain äärimmäisen harvoin, ja poikkeuksetta eristyneissä yhteisöissä - sellaisissa, missä ei tarvitse pelätä vihollisen aggressiota. Joka haluaa väittää vastaan, tutustukoon järjestäytyneen rikollisuuden ja moottoripyöräjengien sosiaalisiin suhteisiin.

Luonnonkansojen keskuudessa ei tunneta ehkäisyä eikä syntyvyyden säännöstelyä. Niinpä jokainen luonnonkansojen nainen on ensisijaisesti synnytyskone, sillä kuolleisuuden ollessa suuri, myös syntyvyyden on oltava suuri, ja heimon olemassaolo riippuu ensisijaisesti naisten hedelmällisyydestä. Sama kääntäen: heimo, joka lähettää naisensa miesten rinnalla taisteluun, on nopeasti entinen heimo. Miehet ovat toisaalta potentiaalisia johtajia, mutta samalla myös kulutustavaraa. Naiset ovat heimon olemassaolon pullonkaula, mutta juuri sen vuoksi alisteisessa asemassa, koska heitä tulee suojella vaaroilta. Tämä on puhtaasti käytännön sanelema asia.

Niinpä legitimiteetti syrjäytti ennemmin tai myöhemmin vallanperimyksessä puhtaan tappelemisen. Valta ei enää periytynytkään heikommalta vahvemmalle, vaan kuolleilta eläville. Kulttuurievoluution myötä valta ei ollutkaan enää pelkkää nokkimisjärjestyksen ratkomista, vaan siihen liittyi myös vastuu ja velvotteita, ja vallan katsottiin olevan enemmän kuin pelkkä oikeus vetää heikompia dunkkuun.

Edellisessä esseessään "Pyhä perhe" ruukinmatruuna käsitteli perhettä ja ennenkaikkea ydinperhettä biologian sekä ekologian ja kulttuurievoluution näkökulmasta. Koska Homo sapiens on pesäviipyinen laji ja laumaeläin, ja sen sukupuolidimorfisuus on vähäistä, tällöin parisuhde on kaikkein luontevin perhemalli. Tämä sama ilmiö on havaittavissa myös bonoboilla ja hyeenoilla. Pesäjättöisillä laumaeläimillä yleisin perhemalli on alfauroksen johtama haaremi, kun taas pesäjättöisillä yksilöeläimillä se puolestaan on yksinhuoltajuus. (Näillä malleilla on myös ihmiseen sovellettuna takaisinkytkentä, mutta siitä enemmän tuonnempana.) On luontevaa olettaa, että kulttuurievoluutiossa on kautta aikojen kokeiltu monia erilaisia kuviteltavissaolevia perhemalleja, mutta soveliain (fittest) on voittanut.

Alfauroksen kannalta haaremimalli varmasti on kaikkein mieluisin. Samoin monille naisille se varmasti tuntuu mieluisalta, koska vaikka naiset ovatkin siinä orjina, seksilelun ja huonekalun statuksessa, ja henki on jatkuvasti höllässä, he pääsevät pariutumaan. Sensijaan suurin osa miehistä jää väistämättä ilman. (Ollako orjana vai orpona, kas siinäpä kysymys.) Tämä puolestaan johtaa valtavaan aggressiivisuuteen ja kilpailuun toisaalta puolisoista - ja toisaalta myös haarmein sisällä sekä perimyksestä että vallasta. Tämä johtaa siihen, että haaremimallinen yhteiskunta keskittyy jatkuvasti pelkkään seksuaalisuuteen, se on jatkuvasti joko sotatilassa tai sisällissodassa (testosteroni, joka ylläpitää seksuaalisuutta sekä miehellä että naisella, on linkissä myös aggressiivisuuteen) eikä se milloinkaan kykene luomaan kansalaisyhteiskuntaa eikä legitimiteettiä. Haaremimallinen yhteiskunta on tuomittu jäämään ikuisiksi ajoiksi despotiaksi - joka on sodassa joko naapuriensa tai itsensä kanssa. Islamilainen maailma on surullinen esimerkki siitä, mihin polygamia johtaa.

Haaremimalli on stabiili vain, jos a) sukukypsät miehet tapetaan, kuohitaan tai karkotetaan ja b) haareminaisia estetään kilpailemasta keskenään ja surmaamasta toisiaan ja toistensa lapsia. Alfauroksella on poikkeuksetta aina joku suosikkivaimo, ja muut haareminaiset ovat jalkavaimon osassa. Turkin sulttaanikunnasta säilyneistä kuvaukista voi päätellä, että haaremit ovat olleet todellisia käärmeenpesiä! Nuoren prinssin tai prinsessan elämä on usein päättynyt hukutettuna kylpyyn, aterialla myrkkyyn, hämärässä nurkassa tikariin tai turkkilaisittain kuristettuna jousenjänteeseen. Mikäli haareminaisen poika ei päässyt valtaistuimelle, paras kohtalo minkä haareminainen saattoi toivoa, oli tulla kastroiduksi ja päätyä jonkun visiirin jalkavaimoksi. Kastroiduksi sen takia, ettei hän kykenisi synnyttämään kilpailijaa haaremista tulevalle perilliselle. Ongelma stabiilissa polygaamisessa yhteiskunnassa on se, että se on lähes puolustuskyvytön muunlaista yhteiskuntaa vastaan - sukukypsiä miehiä tarvitaan muodostamaan armeija. Tästä syystä polygaamiset yhteiskunnat ovat äärimmäisen epästabiileja, ja jatkuvasti joko sisällissodan partaalla tai sodassa naapureitaan vastaan. Tämä on havaittavissa nykyisessä maailmanpolitiikassa.

Ergo: polygamia ei ole Homo sapiensille hyvä yhteiskuntamalli, sillä se merkitsee kulttuurievolutiivista umpikujaa. Siksi ne yhteisöt, joissa jokin muu perhemalli on vallitseva, ovat kyenneet etenemään kulttuurievoluutiossa pitemmälle ja näin tulemaan kilpailukykyisemmiksi kuin polygaamiset yhteisöt, mariginalisoiden ja syrjäyttäen ne. (Tämä oli syy, miksi naurettavan pieni Jerusalemin kuningaskunta, jonka armeijassa ei ikinä ollut kahtatuhatta ritaria enempää miehiä, kykeni selviämään liki 200 vuotta itseään paljon voimakkaampia islamilaisia valtioita vastaan: joka kerta kun naapurissa sulttaani kuoli, naapurimaa romahti sisällissotaan, mutta Jerusalemin kuningaskunnassa vallanperimys oli aina legitiimi ja tapahtui ilman konflikteja.)

Siispä Homo sapiens tarvitsi muunlaisen perhemallin yhteiskunnan perusyksiköksi. Koska yksinhuoltajuus suurella todennäköisyydellä merkitsi pesäviipyisellä lajilla sekä huoltajan että huollettavan nälkäkuolemaa, soveliaimmaksi malliksi nousi sellainen perhemalli, joka perustui tavalla tai toisella parisuhteelle. Näitä ovat ydinperhe ja suurperhe

Suurperhe ei merkitse lapsiluvultaan valtavaa perhettä, vaan perhettä, jossa monta sukupolvea ja monta sukuhaaraa asuu saman katon alla. Ja nimenomaan suurperhe on patriarkaatin perusyksikkö. Suurperhettä hallitsee aina talon isäntä - joka on vanhin elossaoleva täysipäinen mies eli patriarkka. Hänen puolisonsa on emäntä, babushka, okaasan, matriarkka. Patriarkan ja matriarkan vanhin poika on perillinen. Kaikki muut suurperheen jäsenet, riippumatta iästä ja sukulaisuussuhteissa, ovat lapsen asemassa. Heillä ei ole valtaa perheen asioihin - eikä vastuutakaan. koska patriarkan asema perustuu toisaalta omistajuuteen ja verisiteisiin, hän on käytännössä suurperheen yksinvaltias. Kaikkein tukalin asema on taloon naiduilla miniöillä, joiden asema nokkimisjärjestyksessä riippuu siitä, millaisissa väleissä he ovat matriarkan, emännän, kanssa, sillä perinteisesti isäntä hoitaa talon ja emäntä talonväen asioita. Talon emännän tunnus on Suomessa perinteisesti ollut emännänpuukko ja avain - emäntä on johtanut logistiikkaa ja hänen takanaan ovat olleet talon aitat ja varannot. Matriarkka on suurperheessä ollut kotivääpeli: hänen sanansa on ollut laki. Ja valitettavan perinteisesti mulier mulieribus lupa. Miniän ja talon muiden naisten asema on riippunut siitä, kuinka hyvin he ovat tulleet emännän kanssa toimeen. Tarja Halonen osoitti ensimmäisissä presidenttikauden Linnan-juhlissaan olevansa emäntä talossa - pukeutumalla kansallispukuun ja kalevalaisen emännän tunnusmerkkeihin, puukko- ja avainvyöhön.

Ja koska emäntä itse kuitenkin on alisteisuussuhteessa isäntään nähden, ei ole lainkaan tavatonta, että emäntä käyttää valtaansa hyvin autoritaarisesti - isäntää kohtaan nöyristellen ja madellen, ja talonväkeä kohtaan itsevaltaisesti.

Patriarkaalinen suurperhe on ollut tavallisin perhemuoto siellä, missä on eletty feodaalitaloudessa. Suurperhe voi olla käärmeenpesä siinä asuville, mutta se on pytoninpesä. Surperhe on taloudellisesti yleensä hyvin vahva yksikkö, ja varsinkin feodaalitaloudessa se on merkinnyt valtavaa työvoimareserviä sekä suojaa ja turvaa kaikille sen jäsenille. Suurperhe on organismi, jossa itsenäisyys ja vapaus on korvattu turvallisuudella ja huolenpidolla. Suurperheessä naisen asema on tukala, mutta siinä yhteiskuntaluokassa kuitenkin parempi kuin sen ulkopuolella.

Ydinperhe puolestaan on ollut kautta historian yleisin perhemalli siellä, missä taloudelliset olot ovat olleet stabiilit ja yhteiskunta vapaa. Tämä siksi, että ydinperhe vastaa täydellisimmin pesäviipyisen lajin ekologista ideaalia - perheen lapsilla on tällöin stabiileimmat ja emotionaalisesti turvallisimmat lähtökohdat kasvulleen ja aikuistumiselleen. Ydinperhe ei merkitse patriarkaattia! Jos naisella on saksanpähkinänkään vertaa aivoja ja yhtään sosiaalisia taitoja, hän osaa käyttä ns. naisellisia avujaan miehensä hallitsemiseen. Sensijaan suurperheen matriarkan - talon emännän - peippaaminen onkin toinen juttu. Oikeastaan vasta ydinperheessä puolisot kykenevät todella olemaan tasaveroisia keskenään. Miehen suurempaa lihasvoimaa ja aggressiota tasapainottaa naisen vikkelämpi sosiaalisuus. Jollei nainen kykene kääntämään miehensä päätä tai jos hän on jatkuvasti nyrkkeilysäkin asemassa, sopii katsoa peiliin. Silloin on tullut joko skipattua naiseksi kasvaminen - tai valittua väärä puoliso.

Suomessa ydinperhe syrjäytti lopullisesti suurperheen 1800-luvulle tultaessa siitä syystä, että ensimmäisen kerran keskiajan jälkeen elintaso alkoi jälleen nousta ja taloudelliset olot stabilisoituivat. Viljelymaata raivattiin taas uutta, ja Suomi alkoi teollistua - enää ei ollut tarvetta sille, että sukupolvi toisensa jälkeen raatoi samalla tilalla. Ydinperhe on Länsi-Suomessa ollut vallitseva malli jo kalevalaiselta ajalta; Itä-Suomi oli suurperheiden valtakuntaa.

Patriarkaatti siis perustuu suurperheille. Patriarkaatti pysyy pystyssä, koska siitä on matriarkalle etua. Ilman matriarkkaa suurperhe luhistuisi helposti haaremimalliksi, joka puolestaan ei ole stabiili malli - eikä hyödytä yhtäkään naista. Patriarkaatti on naiselle paha malli, koska vain matriarkka on siinä todella vapaa eikä hänkään ole täysin vapaa. Myöskään muiden miesten kuin isännän tai perillisen asema ei patriarkaatissa ole ollut kovin auvoinen.

Miksi siis feministit ovat käyneet ydinperheen kimppuun - vaikka tosiasiallisesti vain ydinperhe luo naiselle todellisen mahdollisuuden tasa-arvoon? Feministit puhuvat "vapautuksesta" - mihin? Hillittömään hedonismiinko, jonka tuloksena on viinaaaanmeneviä yksinhuoltajia tai sitten avainlapsia? Theodore Dalrymple tarkastelee tätä ydinperheen hajottamisprosessia essesssään Tough Love - ja mihin se johtaa.

Syy on siinä, että feminismillä ja kommunismilla on yhteiset juuret ja kaikki tunnetuimmat feministivaikuttajat ovat aina olleet kommunisteja tai vasemmistolaisia. Kommunismi ei voi menestyä tasa-arvoisessa ja onnellisessa maaperässä, eikä se menesty yhteiskunnassa, jossa perheet ovat vahvoja. Kommunismi voi menestyä vain rikkinäisessä yhteiskunnassa, ja rikkomalla perheet rikotaan samalla yhteiskunta. On vain niin kovin ikävää, että dialektiset ideologiat ovat hölynpölyä, ja tuloksena ei ole apolloninen, intellektuaalinen vapauden paratiisi, vaan dionysinen, hedonistinen helvetti.

Tuolla aiemmin ruukinmatruuna totesi, että biologian ja kulttuurievoluution - jotka ovat siis falsifioitavissa olevia teorioita - suhteessa ihmisen perhemalliin saattaisi vallita takaisinkytkentä. Tämä merkitsisi sitä, että mitä rikkinäisemmästä perheestä lapsi on syntyisin, sitä pesäjättöisempi hän olisi. Tämä on luonnollisesti selvitettävissä empiirisellä kokeilulla ja tarkastelulla:

* Yhteiskunnallisen aseman sekä koulutustason ja perheen yhtenäisyyden välillä on selkeä korrelaatio. Yhteiskunnan yläkerroksissa lapset ovat poikkeuksetta pitkälle koulutettuja, he ovat hyvin pesäviipyisiä, avioerot ovat harvinaisia ja suvut äärimmäisen tiiviitä - jopa kolmannen polven serkut lasketaan kuuluvaksi sukuun. Akateemiset vanhemmat saavat akateemisia lapsia, jotka astuvat usein työelämään lähempänä kahtaviittä kuin viittätoista ja aloittavat säännöllisen sukupuolielämän kahdenkympin jälkeen - ja jotka vanhemmiten itsekin sijoittuvat yläluokkaan.

*Yksinhuoltajuus alentaa voimakkaasti pesäviipyisyyttä . Sama suomeksi: yksinhuoltajienl apset vain aniharvoin hakeutuvat opisto- tai korkea-asteen koulutukseen. Yksinhuoltajuus on yleisin malli lajeilla, jotka ovat yksilöeläimiä ja pesäjättöisiä. Ja Theodore Dalrymplen havainnot Britannian alaluokasta todella vahvistavat tämän havainnon - yksinhuoltajien lapset ovat keskimääräistä taipuvaisempia tulemaan itsekin yksinhuoltajiksi, tulemaan epäsosiaalisiksi, väkivaltaisiksi tai rikollisiksi, taipuvaisempia yksinäisyyteen ja he harvoin hakeutuvat opiskelemaan. He myös aloittavat säännöllisen sukupuolielämän hyvin varhain ja menevät töihin varhain - tai syrjäytyvät varhain. Tätä aihetta käsittelee, paitsi Tough Love, myös We Don't Want No Education ja The Rush from Judgment. Tämä myös johtaa siihen, että äidillä on usein lapsia monelta isältä, ja että lapset eivät tunne muita sukulaisiaan kuin sisaruksensa ja sisaruspuolensa.

* Kollektiivikasvatus luo tunnevammaisia sosiopaatteja. Tämä on helposti havaittavissa kasvatuslaitosten ja koulukotien asukeista. He saattavat menestyä myöhemmässä elämässään,mutta heitä leimaa lähes poikkeuksetta tunnekylmyys, kovuus ja täydellinen empatian puute. Tämä sama ilmentää myös monien uusperheiden lapsia: keskinäinen kilpailu, klikkiytyminen ja selkäänpuukotus sekä suosikkijärjestelmät leimaavat monia uusperheitä. Uusperheet, joissa on lapsia monilta vanhemmilta, ovat vanhemmille erityisen haastavia - miten estää nepotismin, suosikkijärjestelmien ja klikkien syntyminen ja perheen lasten sisäiset valtataistelut?

*Haaremit ovat todellisia käärmeenpesiä. Niissä selkäpuukko viuhuu, niistä tulee väkivaltaisia ja autoritaarisia miehiä, ja niissä lapset joutuvat osallistumaan macchiavellistisiin juonitteluihin jo pikkulapsesta alkaen. Ne lisäksi tuottavat valtavan väestöylijäämän, joka puolestaan johtaa jatkuvaan sodanvaarassa elämiseen. Polygaamisten liittojen lapset eivät tunne minkäänlaista keskinäistä solidaarisuutta, ja polygaamisissa liitoissa naisen asema on erityisen huono.

Kaikenkaikkiaan ydinperhe on vähimmin huono vaihtoehto, ja yksinhuoltajuuden tulisi olla vaihtoehto vain silloin, kun ydinperhe ei enää kertakaikkiaan toimi. Ruukinmatruunan mielestä ainoat todella legitiimit syyt avioeroon ovat puolison väkivaltaisuus, antisosiaalisuus tai päihteidenkäyttö, puolison rikollinen elämä, holtittomuus rahojen kanssa tai puolison kieroontunut seksuaalisuus (pedofilia, insesti tms). Kaikki muut syyt ovat enemmän tai vähemmän tekosyitä. Ei niin, etteikö yksinhuoltajaperheissä voisi kasvaa aivan OK lapsia, mutta kannattaako se riski todella ottaa, ellei ole aivan pakko?

Jos haluamme vapautua ydinperheestä, oikea kysymys ei ole mistä haluamme vapautua, vaan mihin haluamme vapautua. Ja jos tuloksena on Dalrymplen kuvaama hedonistinen helvetti ja kulttuurievolutiivinen umpikuja, niin ruukinmatruuna itse mieluummin pysyy masuunillaan ja menee töiden jälkeen kotiin kuten ennenkin.

Päivän mietelmä

Netissä kinastelu on kuin mutapaini sian kanssa.

Sika nauttii siitä, yleisö ei erota kumpi on kumpi ja ainoa varma lopputulema on, että siinä ryvettyy.

Pyhä perhe

Yksi feministien perimmäisiä vihan kohteita on perhe.

Feministien tavoite kautta aikojen on ollut naisten vapauttaminen - rikkomalla perheet ja tuhoamalla yhteiskunnan perusyksikön käsite. Voidaan tosin kysyä, että mistä vapautetaan, ja mihin - täydelliseen vastuuttomuuteen ja huithapeliuteenko? Feministien viha perhettä kohtaan juontaa juurensa jo Friedrich Engelsiin, jonka mielestä naisen työ perheessä - lasten synnyttäminen, kasvattaminen ja sen hoito - oli palkoatonta työn uusintamista. Feminismillä ja kommunismilla on siis yhteiset, dialektiset, juuret.

Koska ruukinmatruunalla kuitenkin on luonnontieteellinen maailmankatsomus, hän skippaa feministis-marxilaisen teorian perheen olemuksesta stiiknafuuliana ja tarkastelee asiaa luonnontieteellisestä ja kultuurievoluution viitekehyksestä käsin.

Eli siis pätkä I-palkkia suoraan valssaamosta:

Ihminen (Homo sapiens) on nisäkäs, jolla on kaksi sukupuolta (koiras ja naaras), ja jonka naaras synnyttää 1-2 poikasta (lasta) kerrallaan Samoin ihmisen tiineys kestää ihmisen elinaikaan verrattuna hyvin lyhyen aikaa (9 kk vs 70 v). Ihmisen jälkeläiset siis syntyvät lyhyen tiineysajan vuoksi hyvin kehittymättöminä ja avuttomina - jos ihmisen tiineys olisi suhteessa hänen elinaikaansa, raskaus kestäisi 3 v ja lapset syntyisivät 3-vuotiaan kehitystasolla. Ihmisen jälkeläiset ovat siis pesäviipyisiä, mikä mahdollistaa pitkällisen oppimis- ja kehittymisjakson, verrattuna monien muiden nisäkäslajien pesäjättöisyyteen - ne viipuvät pesässä vain niin kauan, kunnes ne kykenevät itse hankkimaan ruokansa.

Ihminen on siis tiineytensä ja jälkeläistuotantonsa suhteen paljon enemmän rinanstettavissa lintuihin kuin muihin nisäkkäisiin. Linnut synnyttävät samalla tavoin poikasensa hyvin kehittymättöminä - munista pesässä.

Biologiassa on havaittavissa selkeä trendi: mitä avuttomampina ja kehittymättömämpinä jonkun lajin poikaset syntyvät, sitä todennäköisemmin lajin perhemalli on parisuhde eli sekä koiras että naaras kasvattavat poikasensa yhdessä.. Ennenkuin joku ehtii huutaa sanan "Humen giljotiini!" niin todettakoon, että tälle on olemassa selkeät syyt. Ensinnäkin pesäviipyisyys merkitsee, että jälkeläinen vatii valtavan määrän resursseja ja kun molemmat vanhemmat ottavat huolenpitoon osaa, resurssi-investoinnit maksimoituvat. Toiseksi pesäviipyisyys mahdollistaa lajin yksilöiden eliniän mahdollisimman pitkäksi, sillä poikastuotto jää väistämättä pienemmäksi kuin pesäjättöisillä, mutta pesäviipyiset lajit yleensä ovat ravintoketjun huipulla. Kolmanneksi pesäviipyisyys mahdollistaa hyvin pitkän oppimis- ja omaksumisvaiheen, mikä mahdollistaa yksilöiden selviämisen hengissä lisääntymiskykyisiksi paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin pesäjättöisillä lajeilla. Pesäjättöiset lajit yleensä lisääntyvät kuin kaniinit - toivoen, että ainakin joku poikasista selviää aikuiseksi asti. Ergo: silloin, kun molemmat vanhemmat ottavat osaa jälkeläistensä hoitoon ja kasvatukseen, jälkeläiset menestyvät ja selväivät hengissä paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin silloin, jos vain toinen hoitaa tai jälkeläiset jätetään kokonaan hoitamatta.

Nisäkkäillä pesäviipyisyys on hyvin harvinaista. Ihmisen lisäksi vain bonobot, lepakot, majavat ja ketut muodostavat ydinperheitä. Linnuilla sensijaan ydinperhe on sääntö - ja mitä pitkäikäisemmästä ja pesäviipyisemmästä lajista on kyse, sitä vahvempi perheside on. Samoin mitä pesäviipyisempi laji on, sitä vähäisempää on sukupuolidimorfismi ja sukupuolten väliset erot.

Emme tiedä, mikä ihmisen perhemalli on ollut ennen kulttuurievoluution käynnistymistä, mutta historian saatossa on ehditty kokeilla monenlaisia eri perhemalleja - paitsi kaikki nisäkkäillä luonnossa esiintyvät, myös koko joukko erilaisia keinotekoisia. Ja tässäpä kokemuksia:

* Kollektiivikasvatus. On ollut käytössä erilaisten luonnonkansojen ja barbaariheimojen keskuudessa, eräissä Kreikan kaupunkivaltioissa sekä sosialistisissa maissa. Lapset erotetaan perheistään, siirretään erillisiin kasvatuslaitoksiin ja ammattilaiset kasvattavat heidät. Seurauksena on lasten tasapäistäminen ja nyhtäminen irti juuristaan. Lapset eivät tiedä, ketkä ovat heidän vanhempiaan, ja heidän uskollisuutensa on sokeasti valtiota kohtaan. Hyvä puoli tässä on, että näin saadaan kasvatettua erinomaisia sotilaita. Huono puoli tässä mallissa on, että se tuottaa väkivaltaisia, empatiakyvyttömiä sosiopaatteja, sillä lapset eivät saa minkäänlaista huomiota kasvattajiltaan, empatiasiteet ja tunne-elämä jää kehittymättä ja lasten maailmassa vallitsevat viidakon lait. Tuloksena on siis Thukydideen Spartan kaltainen yhteiskunta - militaristinen, läpeensä korruptoitunut sotilasdiktatuuri, jota hallitaan voimalla ja pelolla. Naisilla on synnytyskoneen ja seksiautomaatin asema.

* Haaremi. Lähes jokainen sivilisaatio on jossakin historiansa vaiheessa ollut yläkerroksistaan haaremimallinen - ja poikkeuksetta polygyyninen, eli yksi alfauros on bylsinyt kymmeniä tai satoja naisia. Haaremimalli on kaikista perhemalleista kaikkein epätasa-arvoisin, mutta se on nisäkkäillä hyvin yleinen malli ja myös kanalinnuilla, joiden poikaset ovat hyvin pesäjättöisiä jayleensäkin lajeilla, joilla on voimakas sukupuolidimorfisuus, ylsiein malli. Tämä malli, jossa suurin osa miehistä jää vääjäämättä ilman partneria ja jossa naiset alistetaan orjan tai huonekalun asemaan, johtaa vääjäämättä valtavaan poikastuotantoon, mutta koska kaikille ei riitä resursseja, naisten keskuudessa valtavaan juonitteluun, selkäänpuukotukseen ja kilpailijoiden sekä heidän lastensa eliminoimiseen. On arvioitu, että Turkin sulttaanikunnassa haareminainen selvisi keskimäärin 5 v hengissä, jollei hänen poikansa päässyt valtaistuimelle, ja noin 99% kaikista haaremissa syntyneistä lapsista joko tapettiin tai kuohittiin ennen puberteetti-ikää. Haaremimalli estää siviilisaatiota kehittymästä korkeammalle kuin despotiaksi. Haaremimalli luo äärimmäisen väkivaltaisen, epätasa-arvoisen ja räjähdysherkän yhteiskunnan - sellaisessa yhteiskunnassa on hirveä määrä tarpeettomia poikia sekä valtavasti orjan, panopuun ja synnytyskoneen asemaan alistettuja naisia - ja poikkeuksetta läpeensä korruptoitunut ja mielivaltainen alfauros. Vallanperimys tällaisessa yhteiskunnassa johtaa aina väistämättä sisällissotaan - despotioissa tyypillinen vallanperimysmuoto on, että alfauroksen kuollessa hänen poikansa eri äideiltä alkavat tappamaan toisiaan, kunnes enää yksi on jäljellä joka perii vallan. Sana "haaremi" tulee arabian kielen sanasta haram, kielletty - haaremi oli suljettu sekä ulkopuolisilta, joila ei sinne ollut mitään asiaa, että myös naisille, jotka eivät kuolemanrangaistuksen uhalla saaneet poistua sieltä - mitä alfamaisempi alfauros on, sitä mustasukkaisempi hän on.

* Yksinhuoltajuus. Tässä mallissa yksi vanhemmista, yleensä äiti, hoitaa ja kasvattaa lapset, ja toinen (yleensä isä) ei osallistu lasten kasvattamiseen. Tämä on yleisin malli niillä nisäkkäillä, jotka eivät muodosta laumoja, ja joiden jälkeläiset ovat pesäjättöisiä. Yleensä tällöin koiras on hyvin epäsotiaalinen, ja parittelun jälkeen hylkää jälkeläisensä ja usein saattaa surmata vieraan naaraan lapset päästäkseen parittelemaan näiden äidin kanssa. Ihmisellä, pesäviipyisenä lajina, yksinhuoltajuus on kautta historian merkinnyt usein nälkäkuolemaa tai heitteillejättöä: yksinhuoltajuudesta on tullut validi malli vasta hyvinvointiyuhteiskunnan myötä. Yksinhuoltajuuden ongelma on useinkin kurnpito: mitä useampia lapsia huoltajalla on, sitä vähemmän hän kykenee allokoimaan näille resursseja, ja puberteetissa kurinpito tulee usein ongelmaksi lasten haastaessa äidin auktoriteetin. Termi son-of-a-bitch on usein seurausta juuri kyvyttömyydestä kurinpitoon tai vastuunottoon. Yksinhuoltajien lapsilla on normaalia suurempi taipumus syrjäytyä tai tulla rikollisiksi.

* Suurperhe. Suurperhe ei tarkoita lapsiluvultaan valtavaa perhettä, vaan perhemallia, joka kattaa useamman sukupolven sekä eri sukulaisuussuhteiden edustajat. Yleensä suurperhe on isänvaltainen, eli perhettä hallitsee patriarkkana isoisä ja matriarkkana hänen puolisonsa. Tällainen perhemalli on äärimmääisen tiivis ja yhtenäinen, mutta siinä oikeastaan vain patriarkka ja matriarkka ovat todella aikuisia ja vastuullisia - ja vain vanhin poika todella voi periä jotain, muiden lasten ollessa lasten ja työntekijäin asemassa. Suurperheessä miniöiden asema on erityisen huono, joskaan ei yhtä huono kuin haaremimallissa.

* Erilaiset uusperheet. Uusperheissä on useimmiten eri isien ja äitien lapsia. Seurauksena on perheen sisäinen kilpailu suosiosta, vaikutusvallasta ja nokkimisjärjestyksestä samaan tapaan kuin kollektiivikasvatuksessa, ja uusperheissä syntyy usein erilaisia klikkejä ja ryhmittymiä. Uusperheet ovat pitkälti rinnastettavissa juuri kollektiivikasvatukseen vaikutuksiltaan.

Eli mitä tästä opimme? Ydinperhe ei ole syuntynyt patriarkaatin halusta sortaa naisia ja alistaa heidät orjiksi, vaan se on syntynyt luontaisen kulttuurievoluution kautta. Se on perhemalli, joka kykenee parhaimmin vastaamaan ympäristön sille asettamiin vaatimuksiin - perhemalli, joka pesäviipyisellä lajilla (Homo sapiens tuottaa todennäköisimmin suurimman määrän hengissä selviäviä lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Ja tämä on havaittavissa yhteiskunnan eri kerroksissa. Yhteiskunnan huipulla, siellä missä raha ja valta haisevat - perheet ovat hyvin tiiviitä, perhesiteet tiukkoja ja läheisiä, avioerot harvinaisia ja lapsista huolehditaan pitkälle ja heidät koulutetaan pitkälle. Sensijaan yhteiskunnan pohjakerroksissa avioerot ovat sääntö, lapset useinkaan eivät tunne isäänsä, yksinhuoltajuus on normi, lasten heitteillejättö yleistä ja väkivalta, niin henkinen kuin fyysinenkin, tavallista. Theodore Dalrymple on käsitellyt tätä esseessään All sex, all the time.

Ydinperhe ei ehkä ole paras perhemalli, mutta se on vähiten huonoin Vain noin 13% rikollisista tulee perinteisistä ydinperheistä, ja heistäkin suuri osa muista kuin suomalaisista.

Onko ydinperhe sitten naisen alistamista? Jos tavoitteena on täydellinen vastuuttomuus - eli tila, jossa ihmiset saavat toeuttaa seksuaalisia himojaan ja mielihalujaan täysin piittaamatta seuraamuksista ja toisistaan, mikä tahansa perhemalli on naisen alistamista. Jos taas lähdemme siitä, että ihminen on kuolevainen otus ja seksuaalisuus on tapa uusintaa ihmiskuntaa tuottamalla jälkeläisiä, ja että jälkeläistuotantoon kannattaa panostaa ja investoida, tällöin ydinperhe tuottaa suurperheen ohella taatusti parhaimmat tulokset.

Kaikissa muissa perhemalleissa kuin ydinperheessä nainen on joko panopuun tai seksiorjan asemassa tai sitten sidottuna lapsiinsa vielä tiiviimmin kuin ydinperheessä. Tämä on terveellinen reality check niille, jotka puhuvat jotain palkattomasta työstä tai orjuudesta.

Sama suomeksi: muut perhemallit ovat kilpailleet kulttuurievoluutiossa ydinperheen kanssa ja hävinneet. Paras tai ainakin vähiten huono on voittanut. Ydinperheen tuhoaminen on vain ja ainoastaan askel evoluutiossa taaksepäin ja huonompaan perhemalliin.

Entäpä sitten naisen halu ja vapaus tehdä omaa uraa?

Se iso kysymys (jota ei saa kysyä) on, että kuinka moni nainen ylipäänsä haluaa tehdä mitään uraa, jos ei ole ihan pakko, ja samaan elintasoon pääsee naimalla varakkaan ja menestyvän miehen?

Tätä kutsutaan rumasti "reittä pitkin kiipeämiseksi", mutta se on naisille perinteinen tapa päästä kiinni rahaan, valtaan ja asemaan. Kilpailu miesten kanssa miesten säännöillä - sellaisten miesten kanssa, jotka ovat tottuneet tähän säälimättömään, kovaan ja raakaan kilpailuun jo pikkupojasta lähtien - ei tosiasiallisesti ole kovin monelle naiselle mieleen. Ruukinmatruuna katsoi itse aikoinaan olevansa riittävän pätevä mukaan tähän kilpailuun. Moni nainen tyytyykin mieluummin vähän pienempään palkkaan mutta vähäisempään kilpailuun.

Sitten on erikseen vielä se näkemys, jota ruukinmatruuna kutsuu nimellä "asennevamma". Tähän voi tutustua vaikkapa Russin sivuilla., jossa hän tarkastelee tätä prinsessatyyppiä murhaavan tarkasti. eli että eräiden naisten, jotka ansaitsevat englanniksi sellaisia vähemmän mainittelevia nimityksiä kuin "bimbo", "slut", "skank" ja "gold-digger", elämässä pärjätään ja tuleekin pärjätä nimenomaan ns. naisellisilla avuilla.

Ruukinmatruunan oma mielipide näistä bimboista on, että tällaiset naiset ovat naisten yhteiskunnalliselle asemalle ja oikeuksille vielä tappavampaa myrkkyä kuin mikään islamilainen öyhötys. Tuollaiset naiset ovat lähinnä sabotöörejä ja quislingeja sukupuolten välisessä sodassa! Eivätkö nuo bimbot tajua, että he omalla käytöksellään lähinnä todistavat oikeaksi sen, mitä sovinistisiat ovat viimeisen kolmenkymmenen sukupolven aikana väittäneet naisista ja käyttäneet keppihevosena kaikkeen naisiin kohdistuvaan syrjintään ja sortoon!!! tuota samaa quislingiutta edustivat ne eräät anarkofeministit, joiden mukaan naisilla tulee olla oikeus mennä mukaan haaremiin. Yeah. Seuraavaksi varmaan nuo anarkofeministit kannattavat tyttöjen oikeutta ympärileikkaukseenkin tai naisten oikeutta tulla alistetuiksi orjuuteen.

Ruukinmatruunalla on hyvin vähän empatiaa quislingeja kohtaan. Vaikka edustaisivat samaa sukupuolta kuin ruukinmatruuna itse.

Miksi perhe on pyhä? Siksi, että ydinperhemalli on vähiten huonoin malli

* naisille: vain ydinperheessä nainen todella pääsee tasa-arvoiseksi puolisonsa kanssa ja pääsee parhaaseen elintasoon kaikista malleista
* miehelle: vain ydinperheessä miehet pääsevät keskenään tasa-arvoiseen asemaan ja kykenevät sekä ottamaan vastuuta itsestään että lapsistaan ja kasvamaan kypsyyteen yhteiskunnassa sekä valtaan
* lapsille: vain ydinperheessä lapsi saa riittävästi huolenpitoa ja resurssien fokusointia, ja turvallisimman kasvuympäristön kaikista malleista.

On selvää, että ideaalia ei aina saavuteta, ja on tilanteita, jolloin avio- tai avoero on vähimmin huono vaihtoehto - vaikkapa, isä isä on väkivaltainen alkoholisti, huumeidenkäyttäjä, rikollinen tai patologinen huoripukki. Mutta avioeron pitäisi aina olla se viimeinen konsti solmun aukomiseen, ei ensimmäinen.

Kaikista eri perhemalliesta juuri ydinperheissä kasvavat keskimäärin kaikkein onnellisimmat lapset, ja avioero on aina tragedia, vaikka se olisikin kuinka tuskaton tahansa. Feministien yritykset tuhota perhe ovat siis käytännössä oikean käden hakkaamista irti vasemmalla, ja kahleen kiinnittämistä siihen vasempaan.

The Cosmic Steel Mill

Heaven is usually described as a place where everything shines and sparkles and which obviously is full of stainless steel. But obviously that steel must be produced somewhere.

If your hell involves in shoveling coals and pushing coals into ovens with a poker and it is hot and smells sulfur and brimstone, no need to worry. You have been assigned to prepare metallurgic coke. Your task is to make coke for the blast furnaces for reduction of ore.

If, on the other hand, your hell contains a pools or river of hot lava and fire, the noise is infernal, it is hot and there are demons hassling around with pokers, you obviously have been assigned to blast furnaces. That pool of lava is just blast furnace slag and the fiery river is pig iron being tapped off. The guy with the poker is just collecting samples for the laboratory.

If your hell involves in awful hot atmosphere, rumble and noise, roar and blasts of fire with molten fire poured in giant ladles, you have been assigned to BOF converter. You are just decarburizing the hot metal for primary steelmaking.

If your hell involves in monstrous torture instruments, glowing hot slabs, ear-piercing noise and pungent odours of burning metal, stone and sulfur, there is no need to worry. You have been assigned to rolling mill to shape the metal into slabs, profiles and bars.

So if your final deposit after death is Hell, there is no need to get upset. You have just been assigned to the cosmic steel mill - to produce all that stainless steel for Heaven. Just pay your union fee and you will be doing allright.

Päivän mietelmä

Sukupuolten välisessä sodassa molemmat osapuolet pitävät miehiä vihollisinaan, mutta kumpikaan osapuoli ei pidä naisia liittolaisinaan.

Kuka pelkää keltaista naista?

Suomalaiset poliitikot ovat huolissaan rasismista ja rasismin yleisyydestä Suomessa, ja varsinkin feministien syyttävä sormi kohdistuu suomalaisiin miehiin. Koska rasismiksi mielletään sellainen diskriminaatio, mikä kohdistuu europidisen Cavalli-Sforza -geeniklusteria edustavan ihmisen toimesta sellaista kohtaan, jonka ihon melaniinipitoisuus ylittää 2500 μg/cm², tästä syystä esimerkiksi Helsingin sanomissa ei rikosepäilyjen kohdalla milloinkaan mainita uhrin kansallisuutta eikä Cavalli-Sforza -geeniklusterityyppiä.

Kun ruukinmatruuna oli lapsi, hänellä oli tapana pihan tyttöjen ja poikien kanssa leikkiä leikkiä Kuka pelkää mustaa miestä? - nykyisin tuo leikki lienee jo kielletty rasistisena, mutta pikkulapsilla ei tuolloin ollut aavistustakaan asian rasistisuudesta, kuten ei Mustan Pekan tai Mustan Maijan korttipeluustakaan. Sitä kyllä vitsailtiin, että miksei Etelä-Afrikassa saa pelata shakkia? Koska ei saa olla mustaa kuningasta! - Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaan suhtauduttiin asian vaatimalla halveksunnalla.

Mutta asiaan. Ruukinmatruunalle oli shokki lukea Wikipediasta Cavalli-Sforza-geeniklusterien välisistä älykkyys- ja lahjakkuuseroista. Niitä on olemassa äkkipäätä lukien tutkimus täytti tieteen kriteerit, ja asia ei, ikävä kyllä, häviä se kiistämällä. Oma kysymyksensä toki on, että johtuvatko erot sitten genetiikasta vaiko ympäristötekijöistä vaiko niiden yhteistekijöistä - varmuudella voidaan sanoa, että Flynn-efekti on nostanut ihmisten keskimääräsitä ÄO:ta liki 20 pistettä alle 50 vuodessa, vaikka genomimme on pysynyt samana. Korkein keskimääräinen ÄO löytyy itäaasialaisilta, europidit ovat siinä puolessavälissä.

Se sensijaan ei ollut ruukinmatruunalle yllätys, että kansainvälisistä parisuhteista suomalaisnaiset suosivat etelämaalaisten machokulttuurien miehiä - joko katolisten latinomaiden, ortodoksisen Kreikan tai sitten islamilaisen maailman miehiä, sekä afrikkalaisen geeniklusterin miehiä. 1980-luvulla Kreikassa sanottiin, että Skandinavian passi on huoran merkki, ja kreetalaiselle pojalle skandinaavinaisen makaaminen on miehuuskoe. Rukinmatruunan oma matkailupreferenssi suuntautui tuolloin rantalomakohteiden sijaan kaupunkikohteisiin, joten hän kieltäytyy ottamasta kantaa. Mutta tilastojen mukaan Suomessa etnisen suomalaisen ja tummaihoisen liitoista noin 75% on sellaisia, joissa mies on tummaihoinen ja nainen suomalainen. Suomalaisnaiset siis kokevat vetoa tummaan ja tuliseen. Ruukinmatruunan läheinen ystävä sensijaan on ollut saada Italiassa dunkkuunsa - katkeroitunut italialaisnainen kävi hänen kimppuunsa yökerhossa kiroillen, että "skandinaavit vievät meidän miehet!"

Mutta miehet eivät jää pekkaa pahemmiksi. Suomalaismiehet eivät tähyile etelän señoritojen perään. He suuntaavat katseensa itään.

Kun suomalaismies muodostaa suhteen ulkomaalaisen kanssa, niin jollei siippa löydy Euroopasta tai Yhdysvalloista, se löytyy auringonnousun suunnasta. Suomalaismiehet ovat kuin sulaa vahaa aasialaisnaisten käsissä, ja Noriko Salo, tuon villin aurigan kesyttäjä, on vain jäävuoren huippu. Suomalaismiehet eivät tee pelkästään seksimatkoja Thaimaahan ja Filippiineille. Sieltä lähdetään aivan vakavissaan hakemaan ihmissuhteita - tositarkoituksella. Kauko-Idän naarastiikeri saakin suomalaiskollin kehräämään siinä missä etelän rantaleijona suomalaismisun.

Kansainvälisiä avioliittoja solmitaan miehissä ja naisissa suunnilleen yhtä paljon. Mutta tilastojen mukaan suomalaismiesten kansainvälisavioliitot ovat kestävämpiä. Ruukinmatruuna itse pitää tähän syynä sitä, että tasa-arvomies tulee hyvin toimeen feminiinisen naisen kanssa, mutta tasa-arvonainen ei tule toimeen machokulttuurin miehen kanssa. Tämä voidaan tulkita myös niin, että suomalaisnaisten kansainväliset avioliitot ovat kiihkeitä ja tulisia, kun taas suomalaismiesten yhtä jännittäviä kuin eilinen kaurapuuro.

Sama trendi on havaittavissa myös muissa maissa. Intergeneettisiklustraalisista avioliitoista valkoihoiset naiset solmivat eniten liittoja tummien miesten kanssa, kun taas valkoihoiset miehet aasialaisten naisten kanssa.

Ruukinmatruunan on pakko myöntää olevansa kateellinen aasialaisille naisille. Heidän sirot piirteensä, hienostuneet käytöstapansa, se taito millä he hillitsevät itsensä ja tunteensa, heidän älykkyytensä ja kunniantuntonsa, kaikki se, mikä heissä vetoaa suomalaismiehiin, ovat aivan eri luokkaa kuin suomalaisnaisilla. Sanalla sanoen aasialaiset naiset ovat samaan aikaan sekä feminiinisiä että itsellisiä. Kaikista ulkomaalaisryhmistä juuri aasialaiset naiset syyllistyvät kaikkein vähimmin suomessa rikoksiin. Uskonnoltaan aasialaiset naiset ovat yleensä joko buddhalaisia, shintolaisia tai katolisia - eli heidän tapakulttuurinsa ja eettis-yhteiskunnallinen arvomaailmansa on äärimmäisen lähellä suomalaisluterilasita. He integroituvat helposti suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan.

Sanalla sanoen: aasialaiset naiset ovat kertakaikkiaan ihanneainesta maahanmuuttoa silmälläpitäen.

Kuitenkin feministit suhtautuvat aasialaisiin naisiin todella vihamielisesti, ja feministit pitävät heitä pääsääntöisesti joko seksileluina tai ilotyttöinä, jollei kotiorjina. Feministit suhtautuvat aasialaisiin naisiin hyvin alentuvasti ja halveksivasti, kuin pikkutyttöihin, joita pitää holhota. Feministien suhtautumistapa aasialaisnaisiin on lähes yhtä vihamielinen - joskaan ei yhtä fyysisesti väkivaltainen - kuin pulipääpilottirotsikollien afrikkalaisen Cavalli-Sforza -geeniklusterin koiraspuolisiin edustajiin.

Koska femnistisen määritelmän mukaan nainen ei milloinkaan voi syyllistyä rasismiin eikä rasismin kohteena tuolloin myöskään voi olla keltaisen suurklusterin edustaja, rikosepäilyissä tuodaan tällöin epäillyn sekä sukupuoli, kansallisuus että etninen tausta välittömästi esiin. Helsingin Sanomat raportoi thaihierontapaikkoihin tehdyistä prostituutioepäilyratsioista. Eli siis tuotiin esiin se, että thaimaalaisia naisia epäillään prostituutiosta (joka ei ole rikos, mutta voi liittyä veronkiertoon) eli maksullisten seksipalvelujen tarjoamisesta suomalaismiehille. Ikävä (vai toivottu?) sivuvaikutus oli, että kaikki thaimaalaiset naiset kompromettoitiin huoriksi.

Miksi? Mikseivät feministit ryhdy puolustamaan thainaisia, vaan käyvät heidän kimppuunsa turkki pörhöllä ja kynnet esillä?

Syy on sama kuin sillä italialaisnaisella, joka hyökkäsi ruukinmatruunan ystävättären kimppuun. Ne vievät meidän miehemme.

Omakohtaiseen kokemukseen nojaten keskimääräinen feministi ei ole miellyttävä tuttavuus. Katkeroituneeseen, keskenkasvuisen ja epäkypsän prisnessaluonteen yhdistyessä dialektiseen ideologiaan sekä piittaamattomuuteen omasta kilpailukyvystä ihmissuhdemarkkinoilla omaava ihminen sopii yhteen feminiinisen, kauniin, herkän, itsellisen ja sydämensivistyneen samaa sukupuolta edustavan ihmisen kanssa suunnilleen yhtä hyvin kuin typpihappo ja glyseroli.

Lievimmillään kyse on siitä, että ne vievät meidän miehemme. Aivan samalla tavoin kuin pulipääskini sanoo ne vievät meidän naisemme -mutta vain loogisena inverssinä. Pahimmillaan kyse on siitä että nuo aasialaiset naiset auttavat sukupuolisia vihollisiamme voimautumaan ja pariutumaan ja ovat heidän liittolaisiaan sukupuolten välisessä sodassa, joten heidät pitää tuhota.

Siksi feministi pelkää keltaista naista - vaikka kaikista ulkomaalaisista keltainen nainen on tosiasiallisesti kaikkein vähimmin pelättävä ihminen, ja juuri heidän osaltaan monikulttuurisuus tuottaa kaikkein positiivisimmat, rohkaisevimmat ja myönteisimmät tulokset.

Ja siinä, missä suomalaisnaisen ulkomailta raijaama tummaihoinen kesäkolliseksilelu päätyy usein aseman kulmalle notkumaan fattapokaksi tai pahimmillaan väkivalta- ja seksirikolliseksi, vastaavassa tilanteessa aasialainen nainen menee yhteisönsä suojiin. Hän ei käänny feministien eikä fattan turviin, vaan hän luottaa omiinsa. Koska hierontaa pystyy harjoittamaan vähän vähäisemmälläkin ammattitaidolla ja kielitaidolla, eikä siihen välttämättä tarvita fysioterapeutin tutkintoa, moni eronnut thainainen on löytänyt työtä thaihierontapaikoista. Mitä taas prostituutioon tulee, se ei ole Suomessa rikos, mutta tulojen ilmoittamatta jättäminen verotuksessa on, ja samoin on paritus. Aikuinen ihminen tietää, mitä tekee ja ottaa vastuun tekemisistään. Kaikenkaikkiaan prostituutiosta kuitenkin koituu vähemmän riesaa yhteiskunnalle kuin ryöstöstä ja raiskauksista.

Pelkääkö ruukinmatruuna keltaista naista? Kyllä ja ei. Ruukinmatruuna ei ole femme sanan marilyniläisessä merkityksessä, eikä hän ole välttämättä viehättävä keskimääräisen suomaisamiksen silmissä. Hän tietää, että aasialaisnaiset ovat hänen kilpailijoitaan. Mutta samalla hän tietää myös, että hänellä on boorinitridin kovuinen ammattitaito ja osaaminen, hän on älykäs ja osaava, ja häntä arvostetaan sen vuoksi, mikä ja kuka hän on eikä miltä hän näyttää. Hän ei pelkää aasialaisnaisten taholta tulevaa ihmissuhde- eikä ammattikilpailua. Hän on Erja Häkkinen siinä missä joku Noriko on Saro-san. Ja ehkäpä hän seuraavassa inkarnaatiossaan syntyy aasialaiseksi.

Ai niin.

K: Millä nimellä kutsutaan naista, jonka kanssa 35-vuotias italialaismies asuu?
V: Äiti.

Genetiikka ja memetiikka

Jokin aika sitten ruukinmatruuna kirjoitti tekstin Evoluutiosta ja vähän muustakin, jossa hän tarkasteli evoluutita ja sen mekanismeja sekä evolutiivista metodia ja vertasi sitä humanistien suosimaan dialektiseen metodiin.

Biologiassa evoluutio - biologinen evoluutio - on paradigma. Sen analogia kulttuuripuolella on kulttuurievoluutio, jonka katsotaan olevan verifioitavissa oleva fakta, ehkei jo paradigma. Biologisen evoluution mekanismit ovat jo melko hyvin tiedossamme, ja biologinen evoluutio tunnetaan darwinistisena prosessina, jossa vain perityt ominaisuudet periytyvät, ja jossa biologista informaatiota kantavat geenit (jotka puolestaan ovat yhtä tiettyä proteiinia koodaavia pätkiä DNA:ta, joka löytyy solutuman kromosomien kromomeereistä, ja ihmisellä on noin 25,000 geeniä.

Koska biologisen evoluution mekanismit ovat tiedossamme, niin tästä on luonnollisesti noussut kysymys: löytyykö kulttuurievoluutiosta samanlainen organismi, jolla kulttuurievoluution mekanismit voidaan selittää?

Kulttuurievoluutio on lamarckistinen prosessi. Siinä hankitut ominaisuudet periytyvät, ja siinä ominaisuuksien kantajat kykenevät muokkaamaan ominaisuuksia. Kulttuurievoluutiossa ominaisuuksilla ja kantajilla on siis takaisinkytkentä, mikä mahdollistaa paljon suuremman mutatoitumistaajuuden - ja paljon suuremman kehittymisnopeuden - kuin biologisessa evoluutiossa.

Richard Dawkins on esittänyt, että kulttuurievoluutiossa pienin, biologisen evoluution geeniä, vastaava informaatioyksikkö olisi geenille analoginen meemi. Meemit olisivat hänen mukaansa "informandeja" - pieniä kokonaisuuksia informaatiota, sävelmiä, arvoja tms, jotka muodostavat meemipleksejä, memeettisiä järjestelmiä, jotka kopioituvat ja pyrkivät yleistymään. Periaate memetiikassa olisi Dawkinsin, Susan Blackmoren ja muiden memeetikkojen tavoin sama kuin biologisessakin evoluutiossa:

1) Systeemit ovat jatkuvassa muutoksen tilassa, jolleivät ne ole saavuttaneet entropiamaksimiaan (termodynaamista tasapainotilaansa). Tämä periaate tunnetaan nimellä "panta rhei" eli kaikki virtaa. Muutoksia tapahtuu epäsäännöllisin väliajoin ja satunnaisesti, mutta niillä on takaisinkytkentä sekä toisiinsa että muihin evoluution muotoihin että miljööseen.

2) Kun resursseja on vähemmän kuin jakajia, syntyy kilpailu resursseista (olemassaolon taistelu). resurssit voivat olla ravinto, lisääntymiskumppanit, markkinat, hallintoalamaiset, rahavarat jne. Eri meemipleksit siis alkavat kilpailemaan keskenään ja joko lisääntymään mahdollisimman tehokkaasti tai eliminoimaan kilpailijoitaan.

3) Luonnonvalinnan seurauksena tässä kilpailussa parhaimmin menestyvät ne meemipleksit, jotka parhaimmin kykenevät vastaamaan ympäristön niille aiheuttamiin haasteisiin sekä tuottamaan suurimman määrän hengissäselviäviä ja lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Tämä tunnetaan nimellä kelvollisimpien eloonjääminen (survival of the fittest), joka usein suomennetaan väärin "vahvimmiksi".

4) Evoluutio ei tunne mitään suuntaa eikä päämääriä eikä se ole edeltäkäsin predestinoitua, vaan meemipleksit pyrkivät kehittymään sellaisiksi, että ne kykenevät mahdollisimman täydellisesti ja tehokkaasti hyödyntämään kaikki resurssinsa ja antamaan maksimaalisen vasteensa ympäristön niille asettamiin haasteisiin. Evoluutio siis vaikuttaa tässä ja nyt, ei milloinkaan tulevaisuudessa. Erilaisissa olosuhteissa samasta äitiorganismista voi evolvoitua lukuisia täysin erilaisia tytärorganismeja eri miljöissä. Samoin eri ominaisuudet voivat toisissa olosuhteissa olla hyviä ja toisissa huonoja.

Karkeita esimerkkejä meemeistä ja meemiplekseistä voisivat olla vaikkapa:

* Teknologia ja teknologiset artefaktit: koneet, autot, klemmarit jne. Teknologia demonstroi selkeästi sekä evoluutiota että kehittymistä - ja sitä, miten yksi innovaatio voi johtaa satoihin eri muunnelmiin, joista vain yksi tai muutama lopulta selviytyy voittajana.
* Sävelmät: melodiat, riffit, sävelkulut jne. Deep Purplen "Smoke on the Water" ja sen riffi on tunnettu esimerkki, samoin The Nokia Tune. Länsimaisen musiikin diatonia, harmonia, rytmi ja skaalat ovat tärkeitä perusasioita.
* Vitsit, aforismit ja sananlaskut, riippumatta ovatko ne valideja vaiko eivät
* Juorut ja iskulauseet
* Lastenkulttuuri, kuten leikit, pelit ja värssyt
* Eeppinen, runomittainen runous, joka on menneinä aikoina ollut hyvin tärkeä memeettisen informaation kantaja
* Tieteelliset teoriat ja paradigmat ovat hyvin tärkeitä meemipleksejä ja kehittyvät evolutiivisen metodin kautta
* Myös salaliittoteoriat noudattavat samaa kaavaa
* Nippelitieto
* Muotivirtaukset
* Ohjeet ja neuvot sekä maksiimit
* Uskonto ja ideologiat
* Pop-kulttuurin sanonnat, iskulauseet, aforismit jne
* Moraali- ja eettiset käsitteet, kuten vapaus, oikeus, omistajuus jne
* Poliittiset käsitteet, kuten oklokratia, oikeusvaltio, tasavalta jne
* Massapsykoosit, kuten antisemitismi, rasismi, cargo-kultit jne
* Murteet, jargonit ja slangit
* Tietoisuus ja ego
* Anekdootit, sadut ja tarut

Kaikenkaikkiaan meemiteorialla on hyvä ja vankka teoreettinen pohja sja sen perusteet ovat validit. Todellisuus näyttäisi siis tukevan teoriaa. Ongelma vain on siinä, että meemin käsitteelle ei ole olemassa (tai ainakaan löydetty) samanlaista konkreettista, kouriintuntuvaa informaatioyksikköä kuin geeni biologian puolella - se on puhtaasti virtuaalinen konsepti! Tästä syystä meemiteoriaa on kritisoitu voimakkaasti ja monet pitävät sitä hölynpölynä. Ongelma on vain siinä, että se selittää asiat liian hyvin ollakseen hölynpölyjä ja ollakseen pelkkä ad hoc.

Meemit ja meemipleksit siis teorian mukaan näyttäisivät osallistuvan kulttuurievoluutioon ja sen lamarckistiseen olemassaolon kamppailuun aivan samoin kuin geenit ja niiden muodostamat organismit darwinistiseen biologiseen. Tässä olemassaolokamppailussa on olemassa lukuisia eri strategioita:

1) Eliminoi vastustajasi mahdollisimman tehokkaasti. Meemi voi provosoida kantajansa äärimmäiseen väkivaltaan ja suvaitsemattomuuteen kilpailijameemejä kohtaan (vrt. aggressiiviset ideologiat tai uskonnot, jotka leimaavat kilpailijameemipleksit "luokkavihollisiksi", "alempirotuisiksi", "vääräuskoisiksi", "harhaoppisiksi" jne. Fyysinen väkivalta on siis yksi tapa eliminoida kilpailevat meemipleksit.

2) Leviä mahdollisimman tehokkaasti. Joka ainoa länsimaalainen ihminen tuntee Smoke on the Waterin riffin. Ritchie Blackmore synnytti äärimmäisen tehokkaasti leviävän meemin. Samoin roomalaiset kirjaimet ovat äärimmäisen tehokkaasti leviävä meemipleksi.

3) Valtaa kulttuurillinen lokero mahdollisimman tehokkaasti. Kapitalismi on osoittautunut paljon tehokkaammaksi talousjärjestelmäksi kuin mikään muu - juuri siksi, että se kykenee käyttämään resurssit mahdollisimman tehokkaasti ja vastaamaan paljon tehokkaammin ympäristön sille asettamiin haasteisiin - verrattuna vaikkapa orjanomistajayhteiskuntaan tai sosialismiin (jotka usein ovat sama asia).

4) Kehitä itsellesi mahdollisimman tehokas puolustuskyky. Vakiintunut teknologia pysyy hengissä uudesta teknologiasta huolimatta, vrt. amerikkalaisten naulajalkamittajärjestelmä.

Muitakin strategioita toki on Meemit kykenevät myös vaikuttamaan toisiinsa ja vaihtamaan informaatiota keskenään - hyvä esimerkki tästä on SI-järjestelmän kertoimet (kilo-, mega-, giga- jne), jotka ovat levinneet myös muihin mittajärjestelmiin ja mittaamsien ulkopuolellekin.

Onko olemassa "memeettisiä lokeroita" samalla tavoin kuin "ekologisia lokeroita"? Varmasti on - mietitäänpä vaikka muodit, pukeutumistyylit, liikennemuodot, musiikkityylit jne. Yhden ekologisen lokeron vapautuessa alkaa memeettinen kilpailu sen täyttymisestä.

Uskonto on esimerkki memeettisestä lokerosta. Jos sivuutamme sekä Marxin toteamuksen "uskonto on oopiumia kansalle" ja Dawkinsin "uskonnot ovat mielen viruksia" ja tarkastelemme asiaa pelkästi memetiikan kannalta, uskonto on selkeästi memeettinen lokero, jolla on selkeä vaikutus - se antaa mielihyvää ja elämälle tarkoituksen, se luo moraalisen järjestelmän pohjan ja sillä on hyvin tärkeä vaikutus ihmisen identiteetin muodostumiselle sekä kansankokonaisuuden synnylle - riippumata siitä, onko uskonto validi meemi vaiko ei, sille on olemassa selkeä tilaus. Ruukinmatruuna totesi tuolla aiemmin, että ateismi on kuin raivoraittiusideologia - toimii yksilöllä, mutta kansakuntaan sovellettuna aikaansaa katastrofin. Memeettinen lokero, samoin kuin ekologinen, pyrkii täyttymään. Jos memetiikka todella pitää paikkaansa, tällöin ateistien yritys luoda uskonnoton yhteiskunta on tuhoon tuomittu - ainoa, mitä sillä saadaan aikaan, on uskontotyhjiö, joka täyttyy keskenään villisti kilpailevilla uskonnoilla, joista yksi lopulta nousee dominoivaan asemaan, kukistaen muut - näin kävi esimerkiksi Rooman valtakunnassa perinteisen roomalaisen pakanuuden romahtaessa, ja tämä kilpailu on käynnissä esimerkiksi Kiinassa, jossa kommunismi on menettänyt uskottavuutensa, ja USA:ssa, joka on virallisesti uskonnoton valtio. Uskonnonvastainen työ voi tyhjentää memeettisen lokeron muttei tuhota memeettistä lokeroa - tämä tukee ruukinmatruunan lausahdusta voit ottaa ihmisen pois uskonnosta, mutta et uskontoa pois ihmisestä.

Eri uskonnoilla on erilaisia memeettisiä kilpailumekanismeja. Toiset pyrkivät olemaan mahdollisimman fanaattisia, aggressiivisia ja umpimielisiä (eliminoimaan kilpailijat ja puolustautumaan itse kilpailulta), toiset taas mahdollisimman yksinkertaisia ja huomaamattomia (helppoja omaksua), toiset taas synkretisoituvat helposti (levittävät oman memeettisen informaationsa muihin) jne. Suvaitsevaisuus kilpailijoita kohtaan merkitsee useinkin tappiolle joutumista, ellei suvaitsevainen uskonto kykene synkretisoimaan itseään muihin tehokkaasti..

Kielellinen evoluutio - kantakielen pirstoutuminen tytärkieliksi - on hyvin havainnollinen esimerkki memeettisestä evoluutiosta. Lingvistiikassa tärkein esimerkkikieli on latinan kieli ja sen pirstoutuminen romaanisiksi kieliksi. Tämä on hyvin tärkeä esimerkki, sillä sen pohjalta voidaan evoluutiossa liikkua molempiin suuntiin, ja esimerkiksi oppimisessa sitä voidaan käyttää hyväksi. Osaamalla yhtä romaanista kieltä, oppii helposti muut. Samalla tavoin yhden "meemipuun" oksan omaksumalla on helppoa kulkea kohti meemipuun "runkoa" ja omaksua muut.

Perheen kehitys (ydinperhe) on myös helppoa selittää memetiikalla. Perhemalli on pyrkinyt kehittymään sellaiseksi, että se tuottaa mahdollisimman tehokkaan vasteen ja niin, että kaikkien sidosryhmien - miehen, naisen, lasten ja yhteiskunnan - intressit maksimoituvat. Verrattuna muihin malleihin edut ovat kiistattomat. Polygamia ja haaremimalli merkitsee, että valtava määrä miehiä jää ilman puolisoa, josta seuraa verinen kilpailu ja jatkuva sisällissota - ja naiset ovat orjan asemassa, ja jtkuva kilailu merkitsee jatkuvaa lasten murhaamista. Suurperhemalli merkitsee, että kerrallaan vain yksi mies ja yksi nainen ovat todella itsenäisiä, ja muut perheenjäsenet alistussuhteessa heihin. ja valtavaa sisäistä kilpailua. Erilaiset kommuuni- ja kollektiivimallit merkitsevät valtavaa mustasukkaisuutta ja kilpailua sekä lasten heitteillejättöä. Yksinhuoltajuus merkitsee, että lasten kilpailuasema on merkittävästi heikompi kuin perheessä kasvaneiden. Ydinperhe siis ei ole orjuuden muoto, vaan perhemalli, joka tuottaa kaikkien intressiryhmien kannalta parhaat tulokset.

Ruukinmatruunan mielestä varsin hyvä olettamus sille, mikä on kulttuurievoluution mekanismi.

Uskovaiset ja ateistit

Syy, miksi agnostikoilla on vaikeaa tässä yhteiskunnassa, on se, että uskovaiset ovat yleensä hyvin vähäisellä älykkyydellä varustettuja ihmisiä, ja ateistit hyvin vähäisellä viisaudella.

Älykkyys ja viisaus ovat kaksi eri asiaa. Älykkyys on kognitiivista kykyä suoriutua monimutkaisista tehtävistä, ymmärtää asioita ja hahmottaa niitä sekä käyttää kielellisiä taitoja. Viisaus puolestaan on kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja asioiden syy-seuraussuhteita sekä käyttää suhteellisuudentajua.

Uskonnot vetoavat kaikkein eniten ihmisiin, jotka ovat auktoriteettihakuisia - joilla on alhainen älykkyysosamäärä, heikko itsetunto ja jotka eivät halua ottaa vastuuta itsestään ja tekemisistään, ja jotka tarvitsevat selkeät säännöt itselleen ja elämälleen - hyvin usein Asperger-potilaat ovat voimakkaasti uskonnollisia ihmisiä. Ateismi puolestaan vetoaa korkean älykkyysosamäärän omaaviin epäsosiaalisiin nörtteihin (oikeistolainen ateismi) tai jonkun dialektisen ideologian omaksuneisiin ns. intellektuelleihin (vasemmistolainen ateismi): oikeistolainen ateismi pohjaa luonnontieteille, naturalismille, nihilismille sekä sosiobiologialle, kun taas vasemmistolainen puolestaan rousseaulais-marxistisille ideaaleille. Yleensä ateisteja leimaa hyvin voimakas mustavalkoajattelu ja uskonnollisuuden pelkistäminen olkinukkeen - siis kristinuskoon ja sen kaikkein lapsellis-fundamentalistisimpiin muotoihin.

Agnostikot ovat tässä asteikossa väliinputoajia - tai pikemminkin ulkopuolisia. He sanovat yksinkertaisesti kysymys metafysiikasta on muu - emme tiedä emmekä edes kykene tietämään - mistä syystä emme ota kantaa. Oikeastaan ainoa tapa saada empiiristä tietoa kysymykseen siitä, onko jumalia olemassa vaiko ei, on vaihtaa hiippakuntaa, ja se puolestaan on äärimmäisen epäeettistä.

Buddhalaisuuteen tutustuminen on varma tapa tulla agnostikoksi. Usein väitetään, että "buddhalaisuus on ateistinen uskonto" - tämä on täyttä K₂CO₃:a. Buddhalaisuus nimittäin ei ole ateistinen uskonto - se vain ei tunnusta antropomorfisia jumalia kuten hindulaisuudessa, vaan kiistää transkendentit antropomorfiset jumaluudet. Sensijaan buddhalaisuus ei kiistä metafysiikkaa eikä varsinkaan tathaghata-garbhaa Kysymykseen siitä, onko aabrahamilaisten uskontojen kaltaista immateriaalista, ei-antropomorfista, luojajumaluutta olemassa, buddhalaisuuden vastaus on muu. Tällainen ei-antropomorfinen luojajumaluus ei kuulu buddhalaisuuteen, mutta sitä ei myöskään kiistetä. Buddhalaisuus tunnustaa, että vallan hyvin vo iolla olemassa transientteja, antropomorfisia jumaluuksia, jotka kuitenkin ovat kuolevaisia ja katoavaisia kuten materiaalisen maailman ilmiöt näin yleensäkin. Se ei ole ateismia! Samoin buddhalaisuus on Kauko-Idässä useimmiten synkretisoitunut mitä karkeimpien pakanuuden ja taikauskon muotojen kanssa, ja Siddharta Gotaman opista on hyvin vähän jäljellä. Länsimainen buddhalaisuus puolestaan on kristinuskoon ja tunnustukselliseen ateismiin kyllästyneiden älykköjen oma viritelmä, jolla on hyvin vähän yhteistä perinteisiin buddhalaisuuden muotoihin.

Mutta pointti on juuri tuo emme tiedä, emmekä edes kykene tietämään. Tämä konsepti tulee buddhalaisuudessa vastaan kerran jos toisenkin. Se, että jokin asia ei ole 1, ei merkitse sitä, että se olisi 0, ja sama kääntäen. Schrödingerin kissa on tästä tunnetuin esimerkki. Koanien ratkominen on hyvä tapa päästä turhasta itsevarmuudesta, mustavalkoisuudesta ja rationaalisuudesta eroon.

Uskovaisten argumentit ovat yleensä joko kehäpäätelmiä, argumentum ad auctoritatemeja ta tai argumentum ad baculumeja. Kristityt yleensä argumentoivat kehäpäätelmin, muslimit ad baculumilla sekä argumentum ad hominem tu quoquella, jos viitsivät ylipäänsä argumentoida lainkaan. Ateistien argumentit puolestaan ovat lähes poikkeuksetta joko olkinukkeja, argumentum ad ignorantiameja tai muslimien tapaan tu quoque on hyvin suosittu. Ateistit lähes poikkeuksetta pelkistävät uskonnon pelkästään kristinuskoksi, ja sen kaikkein älyttömimmiksi ja lapsellisimmiksi muodoiksi.

Uskovaisten kanssa argumentointi on hyvin helppoa. Koska he yleensä eivät ole mitään älyn jättiläisiä, heitä voi pyörittää asia-argumenteilla kuin vintilää ja ainoa, mitä saa vastaukseksi, on epämääräinen kasa raamatunlauseita (tai jonkun muun pyhän kirjan) ja toteamus: "Älkää te kuunnelko ihmisviisautta vaan Jumalan pyhää sanaa!". Helppous on kuitenkin vain näennäistä. Uskovaisen kanssa väittely on kuin pelaisi shakkia pulun kanssa: se ei välitä säännöistä, tyhjentää suolensa laudalle, kaataa nappulat ja kun koko hommaan kypsyy, se lentää pois kujertaen kavereilleen, että voitinpas ottelun. Tähän mennessä yksikään uskovainen ei ikinä ole kyennyt voittamaan ruukinmatruunaa väittelyssä eikä koskaan tule kykenemäänkään.

Ateistit ovat paljon vaikeampi pala, sillä he yleensä ovat älykkäitä, osaavat keskustella ja tuntevat aiheen. Kuitenkin heidän kanssaan keskustellessa on tärkeää tuntea kolme yleistä sudenkuoppaa: olkinukke, savuverho sekä argumentum ad auctoritatem tu quoque. Lisäksi ateisteilla yleensä on hyvin heikko kyky ymmärtää syy-seuraussuhteita, kokonaisuuksia sekä ihmisluontoa yleensäkin - tämä siksi, että useimmat julkiateistit ovat joko nörttejä tai sitten jonkun dialektisen ideologian läpisyövyttämiä, ja tästä ideologiasta on tullut ko. ihmiselle oma pseudouskonto - varsinkin kommunistit ovat tällaisia.

Ateisteja samoin vaivaa täydellinen suhteellisuudentajun puute. He eivät ymmärrä sitä, että a) kansa kaipaa oopiumiaan, sillä jos se riistetään kansalta, se alkaa käyttämään amfetamiinia, ei suinkaan raitistu (voit ottaa ihmisen pois uskonnosta mutta et uskontoa pois ihmisestä) ja b) uskonnoissa ja uskonnoissa on eroa, aivan samalla tavoin kuin käärmeillä ja käärmeillä on eroa. Ateistien päävihollinen on aina ja poikkeuksetta kristinusko, ja tämä on mitä suurinta älyllistä epärehellisyyttä. Kristinusko on rinnastettavissa tiikeripytoniin: iso, kömpelö, pelottava mutta enimmäkseen vaaraton ja kelpaa lemmikiksi (tai inhokiksi): sensijaan islam on kuin egyptinkobra tai malesiankraitti: aggressiivinen ja tappavan myrkyllinen.

Jos aikuinen, täysipäinen ihminen julistaa suureen ääneen kuolemaa jollekulle ihmisryhmälle, ja hänen auktoriteettikirjaansa on kirjattuna tämä sama asia, niin silloin tämä ihminen mitä todennäköisimmin on vakavissaan ja häneen tulee suhtautua kuin potentiaaliseen rikolliseen, ei kuten harmittomaan hörhöön. Natsismi onnistui, koska kukaan ei ottanut Hitleriä tosissaan ennenkuin hän oli kasvanut liian isoksi. Kommunismi onnistui, koska kukaan ei ottanut Leniniä tosissaan ennenkuin hän oli kasvanut liian isoksi. Jos Puola ja Ranska olisivat yhteistoimin hyökänneet Saksaan 1936, toista maailmansotaa ei olisi koskaan syntynyt. Jos Ludendorffille ei olisi tullut välkkyideaa lähettää Leniniä Venäjälle 1917, kommunismilta olisi vältytty ja Lenin olisi kuollut kuppaan katkeroituneena boheemina Sveitsissä, ja hänet olisi unohdettu. Ja tämä asia on sellainen, mitä ateistit eivät ymmärrä. Muslimit ovat tosissaan. Heidän pyhä kirjansa käskee tappamaan kaikki ateistit, (Katumuksen suura 9:5) ja he myös tekevät sitä. Silti yksikään ateisti ei ota islamia tosissaan, vaan pitää sitä harmittomien hörhöjen uskontona, joka tulee häviämään ja maallistumaan samoin kuin kristinusko. Tosiasiassa näin ei ole missään käynyt, ja syy on siinä, että islam on kokonaisvaltainen uskonto, se ei erottele toisistaan hengellistä ja maallista, kuten kristinusko, vaan muslimeille hengellinen on maallista.

Ruukinmatruunalla ei kertakaikkiaan ole varaa olla ottamatta islamia ja sen aiheuttamaa uhkaa todesta. Ruukinmatruuna on itsenäinen, ammatissa toimiva nainen, jollainen on muslimeille wastagferullah. Korkean älykkyysosamäärän omaavana voimakasluonteisena naisena ruukinmatruuna edustaa fitnaa muslimeille, ja varmasti mielellään moni muslimi sovittelisi hirttosilmukkaa ruukinmatruunan kaulaan tungettuaan ensin saastuttimensa hänen sisäänsä ilman kysymättä ruukinmatruunan lupaa. Koska ruukinmatruuna ei halua pukeutua säkkiin eikä peittää kasvojaan (kasvokontakti on äärimmäisen tärkeä osa ihmistenvälistä kommunikointia) eikä tulla tapetuksi, eikä hän myöskään suostu alistumaan eikä nöyrtymään väkivallan edessä tai tulla kohdelluksi toisen luokan kansalaisena sukupuolensa takia, hän pitää muslimeja vihollisinaan kunnes toisin osoitetaan. Aivan samalla tavoin kuin ruukinmatruuna tuntee antipatiaa dialektisten ideologioiden, kuten marxilaisuuden, kannattajia kohtaan. He ovat tosissaan.

Agnostikot pääsääntöisesti ymmärtävät, että uskonnoilla ja uskonnoilla on eroa, ja eri uskonnot aikaansaavat erilaisen yhteiskunnan. Olivatpa uskonnot sitten valideja tai eivät, ne ovat osa kulttuuria siinä missä kirjoitusjärjestelmät tai etiikkakin. Joitakin uskontoja on syytä sietää, toisia suosia, kolmansia nuivia ja neljänsiä ihan oikeasti pelätä. Mutta ei ideologiapohjalta vaan uskonnon ominaisuuksien pohjalta.

Kyllä, buddhalaisuuteen kallistuvana ihmisenä ruukinmatruuna pelkää islamia. Mutta se pelko ei ole irrationaalista fobiaa, vaan rationaalista misoa. Hänellä on rationaaliset syyt pelätä islamia ja muslimeja. Buddhalaiset eivät ole kirjan kansa, vaan he ovat pakanoita, ja heille annetaan täsmälleen kaksi vaihtoehtoa: jokio käännyt islamiin tai sinut tapetaan.Tämä on asia, mitä ateistit eivät ymmärrä, eivätkä he ymmärrä sitä vielä siinäkään vaiheessa, kun heillä on hirttosilmukka kaulassa. He pääsääntöisesti pitävät ihmisiä järkevinä, rationaalisina, fiksuina, sosiaalisina ja muutoinkin ihanina olentoina, eivätkä ymmärrä ihmisen perimmäistä biologista pahuutta. Jos vaaraton uskonto (kristinusko, buddhalaisuus, juutalaisuus jne) tuhotaan, se väistämättä korvautuu - ennemmin tai myöhemmin - vaarallisella uskonnolla, kuten islamilla tai pakanallisuudella. Uskontotyhjiö, kuten kaikki tyhjiöt, pyrkii täyttymään. Jollei joku usko, niin katsokoon miten itäblokin maissa, varsinkin Venäjällä, kävi kommunismin romahdettua. Ateismi on kuin raivoraittiusideologia: toimii yksilöillä, mutta yhteiskuntaan sovellettuna aikaansaa katastrofin - vertaa kieltolaki.

Onko ateismi uskonto? On, aivan samalla tavoin kuin kaljuus on hiusten väri. Jollet usko, katso passiasi - kaljuus merkitään sinne hiusten värinä.

The Essence of Humanity

The very essence of humanity can be condensed in four words:

1. Greed
2. Lechery
3. Stupidity
4. Laziness

The representants of Homo sapiens are by nature greedy, lazy, horny and stupid. Unlike Humanists claim, people are not noble, wise, eager nor good. We are animals and we have animals' instincts. But why are we that way?

1. We are greedy because we are selfish to the boot and our deepest desire is to maximize the survival of our genes in our offsprting. By hoarding resources we both allocate them in our own use - and deny them from others. The inverse of greed is the prevalent will to vandalize anything we can - by vandalizing any loose property we deny those resources from the use of others.

2. We are horny and lecherous because our sexuality and instincts of spreading our genes and maximize our offspring. Our genes have deep coded a tendency to cheat our partners and loved ones at will and violate against any ethical principles whenever it suits us. With very few exceptions (usually geeks), we are slaves to our hormones and genes.

3. We are stupid because we rather follow our emotions rather than reason. Emotions and feelings are strong and they yell: the common sense whispers. Compared to the dim light of common sense, emotions are like a stream of molten, white-hot steel. By following your emotions you are preserved from difficult situations, decisions and comparisons, and emotions usually provide instant feedback.

4. We are lazy because of the Second Law of Thermodynamics. Entropy grows and chaos expands. Energy cannot be created from scratch but it can be used and expended into heat - ergo, our desire is to conserve as much energy as possible and expend as little effort on anything as possible.

Sometimes Ironmistress feels she has been locked in a cosmic institution of criminally insane. Even her mill feels like a homely place. admittedly, life can be sometimes be a drag. But knowing the Four Noble Truths gives her consolation. If Buddhism is correct, one day you can get away, and Siddharta Gotama himself promised enlightment and exit off samsara within maximum of seven incarnations and no more. If Buddhism is incorrect - well, the most likely outcome is just to expire into nothingness, and non-existence is certainly a preferable state than reasonless existence.

Päivän mietelmä

Typerän ja viisaan ihmisen joutuessa konfliktiin viisas antaa aina periksi.

Siksi typerykset dominoivat tätä maailmaa.

Koanien salattu kauneus

Zenbuddhalaisuuteen, varsinkin sen nichiren-suuntaukseen kuuluvat olennaisena osana koanit. Koan on äkkipäätä ajatellen absurdi kysymys, johon on mahdotonta saada vastausta rationaalisesti, mutta joka voidaan kyllä saada intuitiolla. Useinkaan koaniin ei ole olemassa yhtä ja eksaktia vastausta, vaan niitä voi olla useita.

Koanin tarkoitus on kitkeä pois liiallinen älyllistäminen - joka on varsinkin nörttiväelle paha ongelma. Koanit vaikeutuvat sitä mukaa, mitä pitemmälle zenissä päästään. Alkajaisiksi opettajan antama koan voi olla helppo, kuten Metsässä kaatuu puu, eikä kukaan ole näkemässä sitä. Millainen ääni siitä kuuluu.?, ja ne vaikeutuvat sitämukaa kun edetään.

Tunnettu koan on kysymys siitä, onko lehmällä buddha-luontoa. Muita tunnettuja koaneita ovat mm:

- Millaiset olivat kasvosi ennen isovanhempiesi syntymää?
- Kahden käden ääni on taputus. Mikä on yhden käden ääni?
- Ilman ääntä, ilman hiljaisuutta, miten voidaan sanoa totuus?
- Vaikka ajatustakaan ei syntyisi, onko silti syntiä olemassa?
- Kuka on minä?

On suloista nähdä ihmisen pähkäilevän koanin kimpussa - 98 ihmistä sadasta toteaa hetken mietittyään, että "olipas aivoton kysymys" ja jatkaa arkiaskareitaan: yksi toimii Aleksanteri Suuren tavoin ja sivaltaa älyllisen Gordionin solmun poikki sanansäilällään keksien jonkun näennäisesti oikean (mutta kategorisesti väärän) selityksen koanille, ja vain ehkä joka sadas osaa keksiä valaistuneen selityksen. Ihminen, joka löytää rationaalisen ratkaisun koanille, on kuin sokea mies, joka etsii pimeässä hiilikellarissa mustaa kissaa, jota siellä ei ole - ja löytää sen.

Mutta koanit eivät rajoitu vain buddhalaiseen kulttuuripiiriin. Ne on keksitty myös Lännessä, ja ne ovat silti koaneita:

- Voiko kaikkivaltias Jumala luoda niin ison kiven, ettei hän itse jaksa sitä nostaa?
- Kuinka monta enkeliä mahtuu tanssimaan neulannupille?
- Mitä Jumala teki ennenkuin hän loi ajan?

Nämä ovat tunnetuimmat länsimaiset koanit, joita on mietitty päät puhki läpi vuosisatojen, ja joiihn varsinkin ateistit mielellään takertuvat - täysin ymmärtämättä sitä tosiseikkaa, että ne ovat koaneita, eikä niihin ole edes mahdollista saada rationaalista vastausta!!! - poikkeuksetta tulematta hullua hurskaammaksi. Kokonainen kristinuskon haara - negatiivinen teologia, eli se, miten Jumala selitetään sen perusteella, mitä hän ei ole, pohjautuu koaneille. Myös Jeesus puhuu, varsinkin synoptisissa evankeliumeissa, usein sanoin, jotka ovat aivan puhtaita koaneita!

Mutta koaneita voi miettiä itsekin. Ruukinmatruuna joutui kerran erääseen melko rumaan uskonnollis-poliittiseen riitaan, jossa eräs ns. "edistysmielinen" väitti Buddhaa läskiksi ihramahaksi ja tyhjäntoimittajien kuninkaaksi, joka eli proletaarien työstä. Ruukinmatruuna muotoili ja esitti tästä sitten koanin:

Jos Buddha on läski ihramaha, niin laihtuuko hän Atkinsin dieetillä?

Koanin kysymyksestä tekee luonnollisesti se, että Atkins ja muut alakarppidieetit ovat hyvin proteiinipitoisia ja vähähiilihydraattisia, ja vaikka Atkins on hyvin tehokas dieetti, se ensinnäkin panee elimistön sekaisin ja toiseksi sen noudattaminen puhtaasti vegaanipohjalta on äärimmäisen vaikeaa (joskin kyllä mahdollista!) - se siis käytännössä on buddhalaisuuden ulottumattomissa.

Kolme filosofia näki lipun liehumassa tuulessa.

Ensimmäinen sanoi: "Lippu liikkuu".
Toinen sanoi: "Ei, tuuli liikkuu".
Kolmas sanoi: "Olette väärässä - ei lippu, ei tuuli - vaan mieli liikkuu".

Neljä jaloa totuutta

1. Elämä on kärsimystä.
2. Kärsimys johtuu elämänjanosta.
3. Kärsimys lakkaa, kun elämänjano tukahdutetaan.
4. Elämänjano tukahdutetaan Jalolla Kahdeksanosaisella Polulla.

Nämä neljä jaloa totuutta ovat peräisin Siddharta Gotamalta eli Buddhalta. Ne muodostavat buddhalaisen opin eli dharman perustan. Buddhalaisuudessa tavoite on siirtyminen samsarasta, täältä murheen alhosta, nirvanaan, autuuden, rakkauden ja kaikkitietävyyden tilaan. Termi samsara tarkoittaa siis, paitsi tätä materiaalista maailmaa, myös elämänmuotojen jatkuvaa kiertokulkua ja reinkarnoitumista tänne uudelleen - jatkuvaan kärsimykseen

Buddhalaisuus on helpointa summata suomalaiseen sananlaskuun itku pitkästä ilosta. Teit mitä tahansa tai yritit mitä tahansa, odotettavissa on vain pelkkää kärsimystä, eikä tämä matoinen maailma tarjoa mitään hyvää. Buddhalaisuus on siis hyvin pessimistinen uskonto - siinä ainoa hyvä löytyy tästä maailmasta poispääsyssä, valaistumisessa.

Mutta ehkä juuri tuon pessimistisyytensä vuoksi buddhalaisuus on kautta aikojen vedonnut nörtteihin. Varsinkin luonnontieteiden ja teknologian alan ihmiset kokevat vetoa buddhalaisuuteen, sillä he kokevat buddhalaisuuden pessimismin erittäin hyvin yhteensopivaksi teknologian perimmäisen filosofian, epätoivon, kanssa. Elämä on kärsimystä, mutta onneksi olemme masokisteja. Samoin se, että buddhalaisuus on, länsimaisessa muodossaan, pitkälti no-bullshit -uskonto - ei rituaaleja, ei mystiikkaa, ei eskatologiaa, ei irrationaalisia olettamuksia, ei metafysiikkaa - vetoaa rationaaliseen mieleen. Mutta ehkä myös juuri sen takia buddhalaisuus onkin jäänyt länsimaissa pienen piirin uskonnoksi. Se yksinkertaisesti on liian vaikea uskonto vedotakseen kansan syviin riveihin.

Mutta Buddhan neljä jaloa totuutta voidaan ymmärtää myös toisella tavalla. Ne nimittäin ovat ongelmanhallintaprosessin prosessikaaviossa ongelman neljä eri elämänkaaren vaihetta. Siddharta Gotamaa voidaan siksi pitää ITILin henkisenä isänä.

1: Elämä on kärsimystä (ongelman havainti ja sen kirjaus)
2: Kärsimys johtuu elämänjanosta (alkusyyn analysointi)
3: Kärsimys lakkaa, kun elämänjano tukahdutetaan (korjaustoimenpiteen identifiominen)
4. Elämänjano tukahdutetaan jalolla kahdeksanosaisella polulla (korjaava toimenpide)

Mikä tuo jalo kahdeksanosainen polku sitten on? Lyhyesti summattuna se on:

1. Oikea ymmärrys (tai oikea näkemys, oikea perspektiivi): Ymärrys siitä, että erään virren sanoin "ei ole täällä mitään pysyvää" - maailmassa kaikki on muutoksen alaista, mikään tässä maailmassa ei tuota pysyvää onnea, eikä mikään tässä materiassa ole absoluuttia.
2.Oikea aie (tai oikea päättäväisyys, oikea ajattelu): se, että pyritään vapautumaan pahantahtoisuudesta, pahansuopuudesta ja toisten vahingoittamisesta.
3. Oikea puhe - ole rehellinen, älä valehtele, älä juoruile, älä tee väärää valaa äläkä kylvä epäsopua vaan rakenna rauhaa - älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi
4. Oikea toiminta - älä tapa, älä varasta äläkä tee huorin.
5. Oikea elinkeino - älä ansaitse elantoasi millään sellaisella tavalla, josta koituu tietoista ja tuottamuksellista vahinkoa kenellekään tai joka on moraaliton tai epäsiveellinen.

6. Oikea yritteliäisyys - tahto ja yritys pois egon kahleista ja maailmaan takertumisesta, "vanhasta Aatamista".
7. Oikea valppaus - irtautuminen materiaalisen maailman kiusauksista, himoista ja vieteistä ja niiden vastustaminen, lihan kuolettaminen
8. Oikea meditaatio - pyrkimys kohti valaistumista (illuminatio, dhanya)

”Ja mitä, munkit, on oikea keskittyminen? (i) On tapaus, jossa munkki — vetäytyneenä aistinautinnoista, vetäytyneenä taitamattomista (mielen) ominaisuuksista — tulee ensimmäiseen dhyanaan: vetäytymisestä syntyvään mielihyvään ja iloon, johon liittyy suunnattua ajattelua ja tarkastelua. (ii) Ajattelun ja tarkastelun vaiettua hän tulee toiseen dhyanaan: keskittymisestä syntyvään mielihyvään ja iloon, tietoisuuden yhdentymiseen johon ei liity suunnattua ajattelua ja tarkastelua — sisäiseen vakuuttumiseen. (iii) Ilon hälvettyä hän pysyy tyynessä tasapuolisuudessa, tietoisena ja valppaana sekä tietoisena fyysisestä mielihyvästä. Hän tulee kolmanteen dhyanaan, josta Jalot sanovat: 'Tyynenä ja tarkkaavaisena, hänellä on mieluisa asumus.” (iv) Ylitettyään niin mielihyvän kuin kärsimyksenkin — kuten aikaisemmin katosivat ilo ja vastenmielisyys — hän tulee neljänteen dhyanaan: tyyneyden ja valppauden kirkkauteen, jossa ei ole mielihyvää eikä kärsimystä. Tätä, munkit, on oikea keskittyminen.

Näin siis teoriassa.

Käytännössä buddhalaisuus on pirstoutunut lukuisiksi eri koulukunniksi jotka - kaikkien muiden uskontojen tavoin - ovat toistensa kurkuissa kiinni, ja usein buddhalaisuuteen on synkretisoitunut mitä karkeinta pakanuutta ja taikauskoa, kuten esimerkiksi Thaimaassa. Jotkut buddhalaisuuden muodot ovat hyvin misogynistisiä. Kaupan päälle tuo nirvanan autuuden tila on kyetty selvittämään psykiatrian keinoin "vain" muuntuneeksi tajunnan tilaksi, jossa ei ole mitään mystistä.

The second thought-stopping technique is Meditation. If you spend 90 minutes or more a day in meditation, after a few weeks, there is high probability that you will not return to full Beta consciousness. You will remain in a fixed state of Alpha for as long as you continue to meditate. I'm not saying this is bad. If you do it yourself, it may be very beneficial. But know that you are causing your mind to go flat. I've worked with meditators on an EEG machine and the results are conclusive: the more you meditate, the flatter your mind becomes until, eventually and especially if used to excess or in combination with decognition, all thought ceases. Some spiritual groups call this nirvana -- which is just another manipulation. The mental state is simply a predictable physiological result. If heaven on earth is non-thinking and non-involvement, I really question why we are here.

(Dick Sutphen)

Pahaksi onneksi vielä buddhalaisuuteen on liittynyt syklinen aikakäsitys, jonka osoittautuminen tieteellisesti kestämättömäksi on ollut samanlainen hirttoköysi buddhalaisuudelle kuin darwinismi kristinuskolle. Sanalla sanoen buddhalaisuus on kokenut itämaissa samanlaisen henkisen konkurssin kuin kristinusko länsimaissa - ja siksi länsimainen buddhalaisuus eroaa itämaisesta kuin yö päivästä.

Mutta kaikista maailman uskonnoista buddhalaisuus muistuttaa eniten kristinuskoa - ja kristinusko muistuttaa buddhalaisuutta paljon enemmän kuin yhtäkään "aabrahamilaista" uskontoa (vaikka kristityt kyllä mielellään halauvatkin tämän kiistää). Sensijaan islam ja buddhalaisuus ovat toisistaan yhtä kaukana kuin kuu on maasta, ja islam on kaikkea sitä, mitä buddhalaisuus ei ole -

Islam on väkivaltainen - buddhalaisuus on pasifistinen
Islam on maailmallinen - buddhalaisuus on maailmapakoinen
Islam on eroottinen - buddhalaisuus on seksuaalikielteinen
Islam on nautintohakuinen - buddhalaisuus on askeettinen
Islam on hedonistinen - buddhalaisuus on intellektuaalinen
Islam on dogmaattinen - buddhalaisuus on individualistinen
Islam on ritualistinen - buddhalaisuus on meditatiivinen
Islam on suvaitsematon - buddhalaisuus on suvaitsevainen
Islam on fanaattinen - buddhalaisuus on vapaamielinen
Islam on autoritaarinen - buddhalaisuus on auktoriteettikielteinen
Islam on patriarkaalinen - buddhalaisuus on egalitaristinen

Kaikista maailmanuskonnoista buddhalaisuus on kestänyt huonoimmin islamin ekspansiota. Buddhalaisuus oli aikoinaan valtauskonto koko Keski-Aasiasa aina Afghanistanin rajoilta Pohjois-Intian kautta Indokiinaan ja Thaimaahan - hindulaisuuden nousu 500-luvulla merkitsi Intian menetystä, ja islamin ekspansio 900-luvulla merkitsi buddhalaisuuden väkivaltaista hävittämistä kaikkialta Keski-Aasiasta aina Myanmariin (Burmaan) saakka. Malesia menetettiin 1400-luvulla, ja nykyään myös Thaimaa on vaaravyöhykkeessä - siellä on vahva islamilainen vähemmistö, joka pyrkii sisällissotaan.

Sensijaan kristinuskon kanssa buddhalaisuudella on ollut hyvin vähän konflikteja ja hyvin paljon yhteistä. Ensimmäisen kerran buddhalaisuus ja sen opit mainitaan 200-luvulla kristillisessä kirjallisuudessa, ja pyhä Hieronymus tarkastelee buddhalaisuutta ja vetää sen kanssa yhtäläisyyttä kristillisyyteen. Buddhalaisuus ja kristillisyys ovat muistuttaneet toisiaan niin paljon, että Japanissa kristittyjä aluksi luultiin vain yhdeksi buddhalaisuuden lahkoksi - ja nykyäänkin on paljon synkretistisiä oppisuuntia, joissa molempien opit yhdistyvät. Molemmille yhteinen sääntö on kultainen sääntö, jonka Buddha opetti passiivimuodossa ja Jeesus aktiivimuodossa, ja joka muodostaa molempien eettisen perustan kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan.

Entäpä ruukinmatruuna itse? On selvää, että buddhalaisuus on vaikuttanut matruunan omaan ajatteluun, ja hän allekirjoittaa kaikki neljä jaloa totuutta. Ruukinmatruuna on kävellyt naturalismin, materialismin ja skientismin polun loppuun saakka ja siellä on pelkkä tyhjyys, ja naturalismin, materialismin ja skientismin säikeet kiertyvät yhteen nihilismin köydeksi, joka on riittävän vahva hirttämään koko sivilisaation.

Kristinuskon konkurssin jälkeen länsimaissa on jäänyt hirvittävä henkinen tyhjiö. Ruukinmatruuna totesi jo aiemmin voit ottaa ihmisen pois uskonnosta, mutta et uskontoa pois ihmisestä, ja kehitysmaista länsimaihin muuttaneet ihmiset kauhistelevat länsimaissa eniten länsimaalaisten köyhyyttä - ei materiaalista, vaan henkistä ja hengellistä köyhyyttä, kaikkea sitä matalamielisyyttä, avointa ja estelemätöntä irstautta, nihilismiä, tarkoituksettomuutta ja samsaraan takertumista, minkä kaksi maailmansotaa ja marxismi sai aikaan. Theodore Dalrymple tarkastelee tätä esseissään.

Kristinuskon konkurssi ei tehnyt länsimaalaisista rationaalisia, ateistisia tai mitenkään fiksuja ihmisiä. Se teki heistä kyynisiä ja hedonistisia nihilistejä, jättäen jälkeensä arvo-, moraali- ja uskontotyhjiön. Se tyhjiö täyttyy ennemmin tai myöhemmin, mutta se ei täyty ateismilla eikä materialismilla. Ja sopii toivoa, että täyttäjänä on jokin muu uskonto kuin islam.

Pareton laki

Pareton laki tai Pareton periaate tunnetaan myös 20-80 -sääntönä. Pähkinänkuoressa se tarkoittaa, että 80% seurauksista johtuu 20% syistä. Lain esitti ensimmäisenä italialainen taloustieteilijä Vilfredo Pareto, joka huomasi, että 20% ihmisistä omistaa 80% kaikesta varallisuudesta.

Pareton laki on tilastomatemaattinen jakauma, joka merkitsee tilastojen vinoutumaa ja sitä, että tilastoissa pieni määrä syitä aiheuttaa valtavan määrän seurauksia. Se voidaan laskea auki seuraavasti:

20% syistä aiheuttaa 80% seurauksista.
4% syistä aiheuttaa 64% seurauksista (0,2²:0,8²)
1% syistä aiheuttaa 50% seurauksista (0,2³:0,8³)

Pareton laki pätee kaikkeen tilastomatemaattiseen jakaumaan.
.
20% ihmisistä omistaa 80% kaikesta omaisuudesta.
20% pelaajista tekee 80% maaleista
20% työajasta aikaansaa 80% tuloksista
20% asiakkaista tuo 80% liikevaihdosta
20% kuluttajista juo 80% alkoholista
20% rikollisista tekee 80% rikoksista

jne.

Kun tilastoja tulkitaan, niitä pitää aina tulkita Pareto-jakauman valossa. Jos vaikka sanotaan, että "20% naisista on joutunut perheväkivallan kohteeksi elämässään", niin se tarkottaa, että näistä 20% naisista 20% (4% kaikista naisista) kerää 80% kaikesta naisiin kohdistuvasta väkivallasta itseensä - ja 64% kaikesta naisiin kohdistuvasta perheväkivallasta kohdistuu 1% naisista. Pareto-jakauma merkitsee sitä, että perheväkivallan kohteeksi joutuneista naisista valtaosa on joskus elämässään saanut litsarin, ja sitten on hyvin vähälukuinen määrä nyrkkimagneetteja, jotka keräävät leijonanosan kaikesta väkivallasta itseensä. Väkivaltaiset parisuhteet eivät ole väkivaltaisia samalla tavalla, vaan suurimmassa osassa väkivalta on hyvin harvinaista, ja pienessä vähemmistössä väkivalta on jokapäiväistä.

Kun sataa, sataa kaatamalla, ja kun paistaa, silloin porottaa.

Elämä ei ole tasapuolista eikä oikeudenmukaista. Pareton laki on tilastomatemaattinen luonnonlaki, eikä sitä voi kumota millään ideologialla. Oikeudenmukaisuus ei jakaannu maailmassa tasaisesti, vaan väistämättä jotkut ovat aina tasa-arvoisempia kuin toiset.

Pareton laki johtaa siihen, että yksinkertainen, aritmeettinen, keskiarvo ei kerro totuutta. Leijonanosa syistä on voimakkaasti alle keskiarvon, kun taas pieni huippu vääristää keskiarvoa. Geometrinen keskiarvo (keskiverto) kertoo totuuden aritmeettista paremmin. Jos sanotaan vaikka, että "naisen euro on 80 senttiä", ei se tarkoita sitä, että jokainen mies tienaisi samasta työstä 20% parempaa palkkaa kuin naiset, vaan se tarkoittaa sitä, että noin 99% miehistä saa täsmälleen samaa palkkaa kuin 99% naisista, mutta miehissä on se 1% huippu joka tienaa 50% kaikesta palkkapotista, kun taas 1% naisista tämä huippupotti jää vähäisemmäksi. Jorma Ollila tienaa paremmin kuin Sari Baldauf, mutta Baldauf vetää huippupalkkaa Pertti Perusinsinööriin nähden. Ja ikävä kyllä myös miehissä on tilastomatemaattisesti enemmän sekä huippulahjakkuuksia että pohjasakkaa kuin naisissa - naisilla lahjakkuusjakauma on tasaisempi kuin miehillä, joilla ääripäät ovat molempiin suuntiin enemmän edustettuja. 90% toimitusjohtajista on miehiä, mutta niin on myös 90% rikollisista ja sosiaalipummeistakin. Naisilla on lasikatto, mutta sen vastapainoksi myös lasilattia.

Pareton laki ei merkitse epäoikeudenmukaisuutta. Esimerkiksi pöly kertyy Pareton lain mukaisesti - 80% pölystä löytyy 20% paikoista. Siivoamalla vain portaista, nurkista ja pöydänkulmista saadaan kymmenen minuutin imuroinnilla lähes sama tulos aikaan kuin jos käytäisiin koko huoneisto läpi ja aikaa palaisi tunnin verran. Imuroimalla vain nuo 20% paikoista saadaan påois 80% pölystä - on siksi paljon mielekkäämpää imuroida huoneistosta päivittäin vain ne kriittiset paikat ja kerran kuukaudessa pitää suursiivous kuin imuroida koko huoneisto päivittäin.

Tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Pareton laki kannustaa luovaan laiskuuteen. Koska 20% töistä johtaa 80% tuloksista, ja 80% työstä tehdään 20% kaikesta työajasta, perfektionisti ei saa ikinä mitään valmista, kun taas luovasti laiska kerää pisteet kotiin. Jakamalla työt neljään ryhmään - aikaaviepä ja tärkeä, aikaaviepä ja tarpeeton, nopea ja tärkeä sekä nopea ja tarpeeton, voidaan analysoida että mitkä töistä todella ovat olennaisia ja mihin kannattaa panostaa, ja mitkä kannattaa hoitaa vasemmalla kädellä ja mitkä jättää kokonaan tekemättä.

* Aikaaviepä ja tärkeä: hoida ASAP
* Nopea ja tärkeä: hoida kakkosprioriteetilla
* Aikaaviepä ja tarpeeton: jätä tekemättä
* Nopea ja tarpeeton: hoida vasemmalla kädellä

Jos tulkitaan, että 10% suomalaisista on alkoholin suurkuluttajia, se ei tarkoita sitä, että 10% suomalaisista olisi juoppoja tai alkoholisteja, vaan sitä, että 8% suomalaisista juo vain hiukan enemmän kuin geometrinen keskiarvo antaa ymmärtää, ja 2% suomalaisista juo noin 50% kaikesta Suomessa kulutetusta alkoholista. Vain hyvin pieni määrä suomalaisista tällöin - noin 1-2% - on todellisia alkoholisteja.

Poikkeamaa Pareton jakaumasta kutsutaan gini-indeksiksi. Jos gini-indeksi on suurempi kuin 1 (enemmän kuin 80% seurauksista johtuu vähemmästä kuin 20% syistä), tällöin systeemi toimii tehottomasti ja resursseja haaskaten - esimerkiksi kehitysmaissa vähemmän kuin 1% ihmisistä omistaa enemmän kuin 50% omaisuudesta, ja niissä on häviävän pieni upporikkaiden ja valtava rutiköyhien joukko. Vastaavasti, jos gini-indeksi on pienempi kuin 1, jakauma on liian tasainen ja systeemi toimii alitehoisesti - systeemissä kyllä toteutuu tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, mutta tehokkuuden kustannuksella. Suomessa tulonjaon gini-indeksi on noin 0.45 - Suomi on hyvin tasa-arvoinen maa, ja Suomea on kritisoitu siitä, että meillä on liian pienet tuloerot jotta elinkeinoelämästä saataisiin kaikki tehokkuus irti - kun taas Venäjän gini-indeksi on yli 40 - Venäjä on äärimmäisen epätasa-arvoinen yhteiskunta ja se toimii tehottomasti sekä resursseja haaskaten.

Pareton lakia voidaan käyttää myös kriminaalipolitiikan välineenä. Kun tiedetään, että 20% rikollisista tekee 80% rikoksista, niin tällöin tiedetään, että hyvin pieni joukko rikollisista tekee leijonanosan kaiksita rikoksista. Tuomitsemalla nämä "kingit" pitkiin vapausrangaistuksiin ilman armahdus- tai lomamahdollisuutta eristetään heidät samalla potentiaalisista uhreistaan ja näin estetään leijonanosa rikoksista. Esimerkiksi eristämällä se 1% rikollisista täysin yhteiskunnasta estetään 50% kaikista rikoksista. Kun rikollinen on fyysisesti erossa uhreistaan, lukkojen takana, hän on kykenemätön tällöin rikoksiin. Samalla tavoin kuohitsemalla 1% kaikista seksuaalirikollisista estetään 50% kaikista raiskauksista.

Erään brittitutkimuksen mukaan 10% kaikista syntyvistä lapsista biologinen isä on joku muu kuin naisen aviopuoliso. Äkkipäätä voisi päätellä, että brittinaiset olisivat varsinaisia jakorasioita, mutta kun muistetaan Pareton laki, niin oikea tulkinta tilastoista on, että 80% näistä petoksista koituu 20% perheille - eli noin 99% perheistä juridinen isä on myös biologinen isä, mutta niissä 1% perheistä petetäänkin sitten urakalla. Ei ole vaikeaa tulkita, että koska avioerot, yksinhuoltajuus, rikkinäiset perhesuhteet, rikollisuus, työttömyys ja sosiaaliset ongelmat kasautuu yhteiskunnan kaikkein köyhimpään osaan, niin valtaosa myös aviollisesta uskottomuudesta kasautuu samoille ihmisille - Theodore Dalrymple on kirjoittanut asiasta hyvin pistävään sävyyn. Jälleen kerran - kun sataa, sataa kaatamalla.

Tai mietitäänpä ruukinmatruunan omia tuotoksia. Ruukinmatruuna jaottelee verbaalisen masuuninsa tuotokset erilaisiin kategorioihin, joita on kymmenkunta. Niistä tuotoksista leijonanosa menee yhden tai kahden kategorian alle, ja muihin kategorioihin putoaa vain aniharva teksti.

Sturgeonin laki sanoo "90% kaikesta on roskaa". Mutta vähemmän tunnettu jatke on "se loppuosa 10% kannattaakin sitten ottaa vakavasti". Sturgeonin laki on erityistapaus Pareton laista.