Palloilua

Slummien asukit pelaavat koripalloa.
Duunarit pelaavat jalkapalloa.
Keskiluokka pelaa jääkiekkoa.
Jupit pelaavat tennistä.
Sikariporras golfaa.

Johtopäätös: Mitä korkeampi asema, sitä pienemmät boltsit.

Thought for today

Common sense is wisdom with sleeves wrapped up.

Päivän mietelmä

Tshekkien pitäisi tehdä olutta ja amerikkalaisten autoja.

Ei päinvastoin.

Viet Nam, eli miten sotaa ei pidä käydä

Vietnamin sodassa Vietnamin kansa taisteli itsenäisyytensä puolesta amerikkalaisten imperialismia vastaan, jotka pommittivat maan tuusannuuskaksi. Vietnamilaisten sotajoukko, Viet Cong, kävi sissisotaa amerikkalaisia vastaan, jotka eivät mahtaneet sisseille mitään. Lopulta uutena vuotena, Tetinä 1968, tehty hyökkäys musersi amerikkalaiset aivan täysin, jotka henkensä kaupalla pakenivat maasta niin, että tukialuksilla piti työntää helikopterit mereen että kaikki olisivat mahtuneet. Sota päättyi lopuksi Vietnamin itsenäisyyteen ja demokratian voittoon

Tuttua tekstiä ja täyttä tuubaa alusta loppuun - tuossa kappaleessa ei ollut ensimmäistäkään virkettä, joka olisi pitänyt paikkaansa.

Ruukinmatruuna harrastaa historiaa, ja koska historia on pitkälti sotahistoriaa, Vietnamin sota (1963-1975) tarjoaa esimerkin siitä, miten sotaa ei pidä käydä.

Vietnamin sota sai alkunsa toisen maailmansodan jälkimainingeista ja Ranskan imperiumin romahtamisesta. Ranskan Indokiina - Vietnam, Laos, Kambodzha - repeili liitoksissaan ja Ho Chi Minh käynnisti Viet Minh -vapautusliikkeen, joka kävi sotaa ranskalaisia vastaan. Ylimielisyyden, puutteellisen varustuksen ja kehnon johdon riivaama ranskalaisarmeija pelasi viimeisen uhkapelinsä Dien Bien Phu:n tulitukikohdassa - ja hävisi. Vietnam itsenäistyi 1954.

Maassa oli kuitenkin kaksi hallitusta. Etelä-Vietnamissa valtaan oli nostettu siirtomaavaltaa edeltänyt monarkia ja keisari Bao Dai, joka edusti legitiimiä valtaa. Pohjoisessa valtaa piti faktuaalista valtaa (siis sitä, joka Maon sanoin kasvaa kiväärinpiipusta) Ho Chi Minhin johtama kommunistiliike. Rauhansopimuksessa maa jaettiin Korean tapaan kommunistiseksi Pohjois-Vietnamiksi ja ei-kommunistiseksi Etelä-Vietnamiksi. Noin 100,000 ihmistä muutti tällöin etelästä pohjoiseen ja päinvastoin. Maat oli tarkoitus myöhemmin YK:n johdolla yhdistää.

Keisari Bao Daita pidettiin ranskalaisten nukkehallitsijana, ja kansallismieliset syöksivät hänet vallasta 1955. Hänen tilalleen nousi Ngo Dinh Diem, joka katolisuutensa vuoksi oli USA:n mieleen. Hänestä toivottiin vastapainoa kommunisteille, jotka vetosivat maattomaan väestöön julistuksillaan maareformista ja uusjaosta. Diemissä kuitenkin yhdistyivät Benito Mussolini ja Francisco Franco epämiellyttävällä tavalla. Kiistattomista saavutuksistaan (järjestäytyneen rikollisuuden murskaaminen, terveydenhoito- ja koulutusohjelma, korruptionvastaiset kampanjat, moraalikampanja ja yleinen kurinpalautus) huolimatta Diem oli julma ja kovaotteinen diktaattori, ja hänen umpimielisyytensä herätti närää maan buddhalaisisissa. Armeija ja rikolliset olivat saaneet hänestä tarpeekseen, ja hänet murhattiin 1963. Vallan kaappasi Duong Van Minhin johtama sotilasjuntta. On todennäköistä, että Diemin murha oli se lopullinen niitti siihen arkkuun, jossa Etelä-Vietnam haudattiin - Diem oli ainoa auktoriteetti, joka piti maan pystyssä.

Pohjoisessa puolestaan kommunistit hallitsivat maata diktatuurina. Maa kollektivisoitiin, yksityisomaisuus kansallistettiin ja toisinajattelijat hävisivät uudelleenkoulutusleireille. Koska kommunistit eivät saaneet Diemin takia kansanäänestystä aikaan ja maata haltuunsa demokraattisin keinoin, he päättivät ottaa sen väkivalloin. Vietminhin pohjalta oli muodostettu uusi sissiliike, Viet Cong, ja Etelä-Vietnamia aloitettiin kaikessa hiljaisuudessa soluttaa kommunisteilla. Samanaikaisesti Pohjois-Vietnamin vakinainen armeija (NVA) sai valtavan määrän kalusto- ja sotilasapua Neuvostoliitolta. Maahan säädettiin asevelvollisuus ja armeija valmistautui hyökkäyssotaan.

Kyseessä ei siis ollut missään vaiheessa vapaussota - Vietnam oli saanut itsenäisyytensä jo 1955. Kyseessä oli sisällissota kahden diktatuurin, kommunistisen ja kleptokraattisen, välillä. Hinnan siitä maksoi tavallinen vietnamilainen.

Vihollisuudet aloitettiin jälleen Diemin murhan aikoihin ja ne eskaloituivat hänen murhansa jälkeen avoimeksi sodaksi. USA lähetti ensin sotilasneuvonantajia (mm. Mannerheim-ristin ritarin Lauri Törnin) Etelä-Vietnamin avuksi. Vähitellen presidentti Lyndon Johnson lisäsi Vietnamissa olleiden joukkojen määrää. Maahan alettiin lähettää USA:n armeijan asevelvollisia taistelemaan Etelä-Vietnamin armeijan rinnalla. Ensimmäinen yksikkö oli prikaatillinen USMC:n sotilaita, jotka tekivät maihinnousun Da Nangiin 1965.

Etelä-Vietnamin oma armeija oli huono vitsi. Maan läpeensä korruptoitunut sotilasjuntta, rikolliset joita Diem oli vainonnut ja huonosti motivoituneet sotilaat jättivät taistelemisen lähes kokonaan USA:n harteille, keskittyen itse porsasteluun avustusrahoilla. Monesti kävi niin, että taistelukontaktissa etelävietnamilaiset juoksivat laukaustenvaihdon jälkeen pakoon häntä koipien välissä, jättäen amerikkalaiset taistelemaan. Amerikkalaiset huomasivat nopeasti liittolaistensa kiittämättömyyden ja selkärangattomuuden, mikä oli äärimmäisen demotivoivaa.

USA teki kaikki ne virheet, joista sekä Sun Tzu että Carl von Clausewitz varoittavat. Sota on yksi politiikanteon muoto, ja kun sotaan ryhdytään, sitä pitää käydä tosissaan. Kaikki tai ei mitään, ja poliitikkojen pitää antaa työrauha ammattilaisille eli sotilaille, jos he haluavat saada tuloksia aikaan. Tätä USA:n poliitikot eivät milloinkaan ymmärtäneet. He sekaantuivat jatkuvasti sotilaiden asioihin, asettivat heille rajoituksia, vaativat heiltä herrasmiespeliä ja antamaan suojavyöhykkeitä pommituksille ja kielsivät hyökkäämästä Pohjois-Vietnamin maaperälle. USA:n poliittinen johto halusi välttää sodan eskaloitumisen (laajenemisen Venäjää ja/tai Kiinaa vastaan käytäväksi sodaksi), joten Pohjois-Vietnamin alueelle ei saanut hyökätä maavoimien avulla ja ilmasotakin Pohjois-Vietnamin alueella oli hyvin rajoitettua. Poliittinen johto päätti maaleista kerran viikossa pidetyn lounaskokouksen yhteydessä - aluksi tilaisuuksissa ei ollut edes yhtään sotilasta mukana. Presidentti asetti monia rajoituksia ilmahyökkäyksille. Hanoin ympäristö oli rauhoitettu 48 km säteellä, Hai Phongin satamakaupunki 16 km säteellä ja Kiinan rajalla oli 48 km syvyinen turvavyöhyke. Amerikkalaiset tiesivät, että ilmapuolustusjoukoissa oli paljon venäläisiä kouluttajia, joille ei haluttu aiheuttaa tappioita ja ärsyttää venäläisiä. Myös siviiliväestöä haluttiin säästää. Sotilasjohto ja varsinkin ilmavoimien upseerit suhtautuivat näihin rajoituksiin hyvin kielteisesti, koska ne osaltaan estivät tehokkaan toiminnan.

Tämä poliitikkojen sekoilu oli se liipaisin, joka laukaisi katastrofin. Toisen osapuolen sotiessa toinen käsi selän takana ja jalat yhteen sidottuna ja toisen sotiessa tosissaan ja täysillä, katastrofi on valmis. Herrasmiessota onnistuu vain silloin, jos molemmat noudattavat herrasmiessääntöjä, ja niitähän kommunistit eivät milloinkaan noudata, eikä Ho Chi Minh ollut poikkeus. Pohjois-Vietnam soti tosissaan, mistään sopimuksista ja säännöistä piittaamatta ja Clausewitzin sanoin sota oli sille väkivallan käyttöä, joka ei tunne mitään rajoja, kun taas USA yritti koko ajan minimoida oman osallistumisensa silti antamatta Etelä-Vietnamin luhistua. Ja juuri tästä Clausewitz varoittaa. Georges Clemenceaun filosofia "sota on liian arvokas asia jätettäväksi kenraaleille" on tuhon siemen. Voidaan sanoa, että Vietnamin sota paukutti Clausewitzin lähtemättömästi USA:n armeijan mieleen.

Kaikesta huolimatta USA:n armeija oli erittäin taistelukykyinen. Pohjoisvietnamilaiset saivat huomata, että amerikkalaiset olivat aivan toista maata sotilaina kuin etelän serkkunsa - tai ranskalaiset. Amerikkalaiset sotilaat saattoiva olla demoralisoituneita ja demotivoituneita, mutta he osasivat työnsä. Samoin Viet Congin sodankäyntitapa ja sen etelävietnamilaiseen siviiliväestöön kohdistamat julmuudet olivat herättänyt amerikkalaisissa totaalisen vihan, eikä Viet Cong saanut osakseen mitään armoa. Viet Cong (VC) sai lempinimensä C:n radiokoodin mukaan, "Charlie".

Kaikessa sissisodasssa siviiliväestö on aina ensisijainen kohde, eikä Vietnam ollut poikkeus. Viet Cong kävi ensisijaisesti sotaa etelävietnamilaisia siviilejä vastaan, ja pyrkivät välttämään taistelukontaktia vihollisen taistelujoukkoihin milloin mahdollista, taistellen vain väijytyksin, miinoin ja ansoin. Viet Congin pääasiallinen taistelukeino oli siviiliväestöön kohdistunut terrori; sen tarkoituksena oli toisaalta tuhota luokkaviholliset (ks. ruukinmatruunan essee "Dialektiset ideologiat") ja toisaalta pelotella siviiliväestö tukemaan itseään uhkailemalla kostolla.Etelä-Vietnamin siviilit jäivät kahden tulen väliin. Toisaalta he eivät rakastaneet Saigonin läpeensä korruptoitunutta kleptokratiaa, ja toisaalta he eivät tunteneet mitään sympatiaa pohjoisen kommunisteja kohtaan. Kuitenkin jatkuva väkivallan ja terrorin pelko sekä toive maareformista saivat useat maanviljelijät alistumaan Viet Congin tahtoon. USA:n ratkaisu tähän oli "linnoitetut kylät" eli kollektiivitilat, joihin maanviljelijät koottiin turvaan.

Mutta niin paljon kuin sissisotaa ylistetään ja ihannoidaan, se kylmä totuus on, että sissit voivat kyllä kiusata, mutta eivät saada mitään todellista aikaan. Niinpä varsinaisen sodankäyntivastuun kävi Pohjois-Vietnamin armeija (NVA), jota usein kutsuttiin nimellä November Victor, Charlien vastapainoksi. Kyseessä oli siis vakinainen armeija, joka kävi sotaa vakinaisen armeijan keinoin - rintamahyökkäyksin, tykistöllä ja ilmavoimin. Sitä komensi kenraali Vo Nguyen Giap, Dien Bien Phun sankari.

Koska Etelä-Vietnamin armeija oli pelleporukkaa ja sodankäyntivastuu jäi koko ajan enenevässä määrin USA:n harteille, USA:n armeija joutui käymään toisaalta konventionaalista sotaa November Victoria vastaan ja toisaalta vastasissitoimintaa Charlieta vastaan. Ja juuri tuo vastasissitoiminta - etsi ja tuhoa-iskut - olivat se, mikä jäyti amerikkalaisten henkisen selkärangan. He taistelivat hermosotaa sellaista vihollista vastaan, joka ei tapellut reilusti ja sellaisen liittolaisen kanssa, joka oli harvinaisen kiittämätön.

Etsi-ja-tuhoa -toiminnassa on neljän Foxtrotin periaate: Find - Fix - Fight - Finish, eli suomeksi Etsi-Estä-Taistele-Tuhoa. Ensin sissit pitää löytää, sen jälkeen heidän pakonsa estää, sen jälkeen luoda taistelukosketus ja lopuksi tuhota ja tehdä jälkihoito. Sissien etsiminen on se vaikein pala - heidät pitää ensin löytää. Kaikkein parhaimmaksi tavaksi tähän osoittautui paradoksaalisesti syötittäminen - sisseille heitettiin syötti, vaikkapa mehukas saattue - jonka kimppuun heidän toivottiin iskevän. Ja tämä taktiikka on kaikkein eniten omia vaarantava.

Paradoksaalisesti tämän vastasissitaktiikan loi Viet Cong itse. Viet Cong hyökkäsi 1965-1966 kaikkein mieluimmin nimenomaan amerikkalaisten huoltokuljetuksia vastaan - väijyttäen kolonnia tiellä. Tähän taktiikkaan keksittiin lopulta vastalääke, taistelurekka. Taistelurekka oli viattoman näköinen kuormuri, johon oli sisäpuolelle hitsattu iso määrä panssarilevyä ja hiekkasäkkejä moottorin ja miehistön suojaksi, ja lavalla oli konekiväärejä ja ilmatorjuntatykkejä. Kun sissit iskivät, miehistö avasi lavan luukut, ja antoi soittaa - kuusiputkisen Gatling-konekiväärin, Minigunin, tuli-isku oli ikävä yllätys, ja Viet Cong kärsi valtavat tappiot näissä iskuissa. Saattueet lopulta jätettiin rauhaan. Sama keksintö on toiminut myös Irakissa - irakilaiset taistelijat eivät enää hyökkää ihmisvoimin amerikkalaisten huoltokolonnien kimppuun. Monet taistelurekat saivat ironisia nimiä, kuten "Untouchable", "The Outlaw", "Iron Butterfly", "Pandemonium", "Ho Chi's Hearse", "Satisfaction" jne.

Mutta hermopeli oli kovaa. Molemmat osapuolet järjestivät väijytyksiä ja ansoja toisilleen, ja armoa ei annettu kumminkaan päin. Viet Congin "raukkamainen", Geneven sopimuksesta piittaamaton, sodankäyntitapa ja julmuudet toisaalta siviilejä ja toisaalta vangiksi jääneitä amerikkalaisia kohtaan herättivät amerikkalaisissa pedon ja valtavan kostonhimon, ja vangiksi saadut Charliet yleensä teloitettiin suoralta kädeltä. Geneven sopimus ei taannut heille sotavangin asemaa. Viet Congilla ei ollut juurikaan vaikutusta taistelujen kulkuun.

November Victor oli sensijaan paha pala. Kenraali Giap ei ollut typerä, mutta hän ei myöskään piitannut ihmishengistä, ja mitä hän ei saanut aikaan taidolla, hän sai määrällä. Hän tapatti valtavan määrän pohjoisvietnamilaisia sotilaita aivottomissa ja sydämettömissä ihmisaaltohyökkäyksissä, mutta amerikkalaiset olivat niitä vastaan vaikeuksissa - elokuvan Platoon loppukohtauksen kaltaiset taistelut eivät olleet harvinaisia. Kenraali William Westmoreland totesi hänestä: "such a disregard for human life [i.e. Giap's own men] may make a formidable adversary, but it does not make a military genius."

Entäpä ilmassa? USA:lla oli selkeä lukumääräinen ylivoima, mutta Pohjois-Vietnamilla laadullinen. USAF:in alkuperäiskalusto oli pääosin torjuntahävittäjiä ja strategisen ilmasodan koneita, jotka eivät olleet omiaan taktisessa. USAF:lta puuttuivat täysin kunnolliset maataistelukoneet. Sokerina pohjalla USAF:n parhaassa hävittäjäkoneessa, F-4C Phantomissa, ei ollut lainkaan tykkejä - USAF oletti, että pelkillä ohjuksilla pärjää. No eihän niillä pärjännyt. Pohjois-Vietnamin ilmapuolustus oli erinomainen, kiitos Neuvostoliiton ase- ja asiantuntija-avun, ja amerikkalaiset menettivät valtavan määrän lentokoneita ja lentäjiä. Pohjois-Vietnam kykeni riistämään usein ilmaherruuden ja torjumaan amerikkalaisten ja etelävietnamilaisten ilmaiskut. Sodan alussa ilmapuolustuksen kalustona oli lähinnä keskiraskaita ilmatorjuntatykkejä, mutta varsin pian myös venäläisiä ilmatorjuntaohjuksia. Venäläisen kenraaliluutnantti Konstantin Rezakovin mukaan Hanoin ilmapuolustus oli Moskovan jälkeen maailman vahvin. Mekongin jokilaaksoa kutsuttiin vahvan ilmatorjunnan vuoksi nimellä "Flak Alley".

Ensimmäisen neuvonantajaryhmän väitetään lähteneen Venäjältä Vietnamiin huhtikuussa 1965. Ryhmässä oli noin 1 000 henkilöä, joista pääosa oli ilmatorjuntaohjusalan asiantuntijoita. Aluksi venäläiset toimivat itse avaintehtävissä, mutta taidon parantuessa vastuu siirtyi vähitellen vietnamilaisille. Eräiden tietojen mukaan Pohjois-Vietnamin alueella Kiinan rajan tuntumassa olisi ollut kiinalaisia ilmatorjuntajoukkoja, ja kiinalaisia sotilaita olisi ollut myös vietnamilaisten ilmatorjuntajoukoissa. Kiinan rajalla olleet ohjusyksiköt pystyivät ampumaan 20-30 km Pohjois-Vietnamin puolelle. Venäläisiä asiantuntijoita oli Pohjois-Vietnamissa enimmillään 39 000, heistä 24 000 sotilaita.

24.7.1965 tapahtui 50 km Hanoin koillispuolella historian ensimmäinen sotatilanteessa suoritettu ohjuspudotus. Kenraalieversti Anatoli Hjupenen kertoo muistelmissaan, että kysymyksessä oli tuliylläkkö, jossa laukaistiin neljä ohjusta ja pudotettiin kolme F-4C -konetta. Vietnamilaisissa lähteissä mainitaan kaksi konetta, ja amerikkalaiset ovat ilmoittaneet menettäneensä vain yhden koneen. Operaatio Rolling Thunder, jonka tarkoitus oli tuhota Pohjois-Vietnamin logistiikka, epäonnistui ja pommitukset jouduttiin keskeyttämään.

Pommitustauon aikana vuonna 1966 amerikkalaiset varustivat koneensa ohjusvaroittimilla ja häirintälähettimillä sekä osan koneista tutkaan hakeutuvilla AGM-45 Shrike-ohjuksilla. Iskuja tutkakohteisiin kutsuttiin nimellä "Wild Weasel". Venäläisasiantuntijoiden kertomuksissa todetaan, että tutkaan hakeutuvat ohjukset aiheuttivat aika ajoin suuriakin tappioita. Kaikkein tuhoisimpia olivat ilmatorjunta-asemia vastaan käytetyt rypälepommit, joille venäläiset antoivat nimen "julma äiti" - rypälepommien kylvämät laakerinkuulat tuhosivat herkkää elektroniikkaa ja surmasivat elävää voimaa.

Pohjois-Vietnamin ilmavoimilla oli vuonna 1968 länsimaisten arvioiden mukaan 128 taistelukonetta, joista 100 MiG-15­ ja MiG-17 -hävittäjää, 20 MiG-21 -hävittäjää, 8 pommikonetta, 60 kuljetuskonetta sekä 26 helikopteria. Ilmavoimat sai myös parempia MiG-19 ja MiG-21-hävittäjiä, jotka tarjosivat jo huomattavan vastuksen amerikkalaisten piloteille. Ilmavoimien henkilövahvuus oli noin 4 500. Pohjois-Vietnamin ilmavoimissa arvioitiin olevan noin 1 000 venäläistä neuvonantajaa. Lentäjien koulutustaso oli yleisesti hyvä, kun taas amerikkalaiset lähettivät usein taisteluun lentäjiä suoraan lentokoulusta "saamaan taistelukokemusta". Pohjoisvietnamilaisten tietojen mukaan heidän lentäjänsä olisivat ampuneet hävittäjillään alas yhteensä 138 konetta. Amerikkalaisten ilmavoittojen määrä oli yhteensä 137 konetta.

Amerikkalaisten tärkeimpänä tavoitteena oli pysäyttää joukkojen ja materiaalin kuljettaminen Pohjois-Vietnamista etelään kuuluisaksi tullutta Ho Chi Minhin polkua pitkin. Nimitys "polku" on propagandistinen, sillä todellisuudessa se oli 13 645 km pitkä autokelpoinen tieverkosto. Reitit kulkivat Laosin ja Kambodzhan alueiden kautta, joka johti myös niiden alueiden pommittamiseen. Polttoaineen pumppaamiseksi autokuljetuksia varten rakennettiin vuonna 1968 osittain maan alle piilotettu 5 000 km pitkä putki harjanteiden ylitse ja viidakon läpi. Sillat rakennettiin veden alle, jottei niitä voisi havaita maasta käsin. Amerikkalaiset ja etelävietnamilaiset tuhosivat kuitenkin lähes 10,000 kommunistien ajoneuvoa tälle tiereitille.

Vietnamin sodassa suoritettiin suuressa mittakaavassa kasvillisuutta tuhoavien kemikaalien (defoliaganttien) ruiskutuksia viidakkoon. Tarkoituksena oli mm. tuoda näkyviin "Ho Chi Minhin polun" nimellä tunnettu kuljetusreitti, jotta sitä pitkin Etelä-Vietnamiin kuljetettavaa sotavarustusta ja sotajoukkoja olisi nähty tulittaa. Myös omien teiden varsilta yritettiin tuhota kasvillisuutta, ettei vihollisella olisi piilopaikkoja tien välittömässä läheisyydessä. Kemikaaliruiskutuksissa käytettiin useita erilaisia "rikkaruohomyrkkyjä", mutta julkisuudessa muistetaan nimi Agent Orange, sillä amerikkalaiset Vietnamin sodan veteraanit alkoivat 1970-luvulla syyttämään sairauksistaan näitä kemikaaliruiskutuksia. Ruiskutuskokeilut aloitettiin vuonna 1961. Tammikuussa 1971 suoritettiin viimeiset ruiskutukset.

Surullisenkuuluisa Tet-hyökkäys alkoi kiinalaisena uutena vuotena, 31. tammikuuta 1968. Vietnamilaisten vuoden tärkein juhla on uuden vuoden vastaanotto (Tet), jota nykyisinkin juhlitaan neljä päivää. Pohjoisvietnamilaiset käyttivät tätä hyväkseen, ja soluttautuivat siviilivaatteissa Etelän suuriin kaupunkeihin. Vaikka kyseessä teknisesti on sotapetos (josta kiinnijääneet saa teloittaa suoralta kädeltä), taktiikka toimi pahaa-aavistamattomia etelävietnamilaisia vastaan. Täydeksi yllätykseksi Tet-juhlan päätteksi 31. tammikuuta 1968 alkoi Etelä-Vietnamissa maaseudun sissien suuri hyökkäys kaupunkeihin. Cu Chi -tunnelit tekivät yllätyshyökkäyksen mahdolliseksi. Hyökkäyksen tarkoitus oli lopettaa sota parissa viikossa. 70 000 sissiä valtasi yhteensä sata pientä ja suurta asutuskeskusta, ja iskuja tehtiin kaikkiin suurimpiin asutuskeskuksiin. Kenraali Giap oli aloittanut hyökkäyksen suunnittelun jo vuonna 1967. Ensisäikähdyksen jälkeen amerikkalaiset aloittivat vastaiskut ja kaupunkien puhdistukset. Vaikkei Tet-hyökkäys täysin onnistunutkaan tavoitteessaan, se jäi historiaan suurena sissien hyökkäysoperaationa. Hyökkäys tehtiin Viet Congin ehdotuksesta solmitun aselevon aikaan.

Ai ai. Amerikkalaisilta oli jäänyt sekä Clausewitz että myös Sun Tzu lukematta. Hyökkäys oli aivan suoraan Sun Tzusta: Jos vihollinen haluaa aselepoa, mutta samaan aikaan varustautuu, hän aikoo hyökätä. Ja Viet Cong toimi juuri näin.

Viet Congin sissit valtasivat Mekong-joen suiston 16 kaupungista 13. Pieni sissien kommandoryhmä kaappasi Yhdysvaltain lähetystön Saigonissa. Jopa 50 miljoonaa yhdysvaltalaista näki TV-vastaanottimestaan kommunistisissien järjestämän verilöylyn. Sissit hyökkäsivät myös Yhdysvaltain ja Vietnamin armeijan päämajoja vastaan. 14 kommandoa kaappasi Vietnamin radioaseman, ja jäi 14 tunniksi aseman sisälle loukkuun kunnes amerikkalaiset räjäyttivät heidät aseman mukana.

Maaliskuun puoliväliin mennessä hyökkäyksessä oli kuollut 50 000 vietnamilaista ja noin 6 000 Yhdysvaltain ja Etelä-Vietnamin armeijan sotilasta. Verisimmät taistelut käyttiin Huessa. Hue oli Etelä-Vietnamin toiseksi merkittävin kaupunki Saigonin ohella. Viet Cong murhasi kaupungissa 5,000 ihmistä - poliittisia toisinajattelijoita, oppineita, älymystön jäseniä, liikemiehiä - siis kaikenkaikkiaan niitä ihmisiä, jotka kommunistit julistavatkin murhaavansa - luokkavihollisia.

Huen taistelut kulminoituivat Khe Sanhin tulitukikohtaan. Tämä USA:n merijalkaväen tukikohta oli muodostunut huolto- ja lentotoiminnan painopisteeksi, ja USA lisäsi sinne joukkojaan. Giap sai tilanteen selville, ja heitti Khe Sanhia vastaan valtavan määrän miehiä ja kalustoa, yrittäen uusia Dien Bien Phun menestyksen. Ja turpaanhan siitä tuli. Khe Sanhissa vastassa ei ollutkaan mitään epämääräistä muukalaislegioonaa, vaan USA:n merijalkaväki, ja Khe Sanhin tukikohtaa voitiin huoltaa menestyksekkäästi, eikä NVA kyennyt tykistöllään samaan menestykseen kuin Dien Bien Phussa.

Turpiinhan siitä tuli. Giap huomasi epäonnistuneensa. 10 000 pohjoisvietnamilaista kuoli, mutta yhdysvaltalaisia merijalkaväen sotilaita menehtyi vain 500. Tet-hyökkäys osoittautui sotilaalliseksi katastrofiksi: kaikki kaupungit jäivät USA:n hallintaan, kymmeniätuhansia pohjoisvietnamilaisia oli kuollut, ja kenellekään ei enää jäänyt epäselväksi Viet Congin todellinen karva. Viet Cong oli tullut maan pinnalle - ja tuhottu täysin taisteluvoimana. Sodankäyntivastuu jäi tästä eteenpäin NVA:n harteille.

Mutta vaikka Tet-hyökkäys epäonnistui sotilaallisesti, se oli pohjoisvietnamilaisille suuri psykologinen voitto, ja alkoi kääntää Yhdysvalloissa yleistä mielipidettä sotaa vastaan. Se, mitä Giap ei saanut aikaan aseilla, sen saivat kommunistit propagandalla ja psykologialla. Tet-hyökkäyksen jälkeen yhdellekään amerikkalaiselle ei enää ollut epäselvää, että liittolaisena oli läpeensä korruptoitunut, selkärangaton ja epäluotettava diktatuuri, ja vastassa päättäväinen ja mitään pelkäämätön vihollinen.

Amerikkalaisten kannalta tilanne oli nyt päämäärätön sota - juuri se, mistä Clausewitz varoittaa. Jos ja kun sota on politiikkaa fyysisen väkivallan keinoin, silloin sota on pelkkä keino, ei itsetarkoitus, ja keino ilman päämäärää on typeryyttä. USA:lla ei ollut enää selkeää poliittista päämäärää miksi käydä sotaa. Kommunisteilla oli - maan alistaminen kommunistiseen diktatuuriin ja sen yhdistäminen. Amerikkalaiset olivat alunperin liittolaisia, mutta nyt heistä olikin tulossa pääsotija, ja ollakseen pääsotija, valtio tarvitsee selkeät poliittiset päämäärät sodalle. Etelä-Vietnamin moraalinen selkäranka oli katkennut presidentti Diemin murhaan 1963, ja sitä hallitsi läpikorruptoitunut juntta. Myöskään Sun Tzun sanoin yksikään valtio ei ikinä ole hyötynyt pitkittyneestä sodasta, ja sille oli käymässä juuri näin. Pahaksi onneksi USA:n poliitikot sotkeutuivat koko ajan sotilaiden asioihin - sotilaat kokivat, että poliitikot sabotoivat heidän työtään. Asevelvollisten moraali oli pohjalukemissa, ja armeija lähes kapinatilassa. Tässä tilanteessa ainoa mielekäs poliittinen tavoite olisi ollut Pohjois-Vietnamin kukistaminen, ja poliitikot eivät halunneet ryhtyä siihen - he pelkäsivät Kiinan ja Neuvostoliiton reaktiota. Todettakoon tässä, että CIA on pelkkää pelleporukkaa. Maailmassa on täsmälleen kolme suunnilleen hyvää tiedusteluorganisaatiota, ja ne ovat FSB, Mossad ja MI5. CIA oli pelkkä vitsi - ja on sitä yhä. Jos amerikkalaisilla olisi ollut kunnollinen tiedusteluorganisaatio, he olisivat älynneet, että Vietnam on Kiinan perinteinen vihollinen eikä Neuvostoliitto halunnut riskeerata suursotaa Vietnamin takia.

Niinpä amerikkalaiset alkoivat hankkiutua sodasta eroon tavalla tai toisella. Vuoden 1968 jälkeen joukkoja pienennettiin jatkuvasti ja vedettiin pois. Asevelvollisten määrää vähennettiin ja heitä korvattiin vapaaehtoisilla. Seuraavat neljä vuotta - 1968-1972 - sota oli enemmän tai vähemmän pattitilanteessa. Pohjois-Vietnam ei kyennyt voittamaan Etelää eikä Etelä Pohjoista. Kaikki Pohjois-Vietnamin yritykset kilpistyivät amerikkalaisjoukkojen sitkeään vastarintaan. Amerikkalaiset eivät enää taistellet voittaakseen, sillä he katsoivat poliitikkojensa sörssineen sodan. He taistelivat tuhotakseen, sillä he vihasivat kommunisteja katkerasti.

Pohjois-Vietnam aloitti "pääsiäisoperaation" 30.3.1972. Koska Viet Cong oli tuhottu, operaatio tehtiin täysin konventionaalisen sodankäynnin keinoin, NVA:n joukoilla. Suurhyökkäys suuntautui osittain demilitarisoidun vyöhykkeen yli. Osa joukoista hyökkäsi Laosin alueelta kohti Kontumia ja Pleikua, sekä osa Kambodzan alueelta kohti An Locia ja Loe Ninhia, josta oli lyhyt matka Saigoniin. Joukkojen vahvuudeksi arvioitiin 120 000 miestä. Vaikka kyseessä oli jälleen sotapetos, kyseessä oli konventionaalinen operaatio - vahvojen panssarijoukkojen tukema ihmisaalto.

Tämä hyökkäys osoitti että oltiin siirtymässä sissisodan viimeiseen vaiheeseen - molempien osapuolten voimat olivat ehtymässä. Kun pohjoisvietnamilaisten hyökkäys jatkui, aloitettiin Pohjois-Vietnamin laajat pommitukset (operaatio Linebacker) toukokuussa pitkän tauon jälkeen uudelleen. Kenraali Giap oli ehkä arvioinut väärin vastustajan puolustuskyvyn, sillä operaatio epäonnistui. Hyökkäys onnistuttiin torjumaan erityisesti USA:n ilmavoimien tuen turvin. Presidentti Nixon totesi nyt, että herrasmiespeli on päättynyt, ja komensi ilmavoimansa tositoimiin. Suojavyöhykkeet lakkautettiin, ja raskaat pommikoneet tuhosivat Pohjois-Vietnamin teollisuuden ja infrastruktuurin.

Kolme kuukautta pommituksia teki sen, mitä yhdeksä vuotta sotaa ei saanut aikaan. Pohjois-Vietnamin sodankäynti-infrastruktuuri oli raunioina, sen logistiikka hajalla, ihmiset näkivät nälkää, maalla ei ollut sähköä eikä polttoainetta, ja Pohjois-Vietnam oli luhistumisen partaalla. Operaatioiden kohteena joulukuussa 1972 olivat Hanoi ja Haiphong. Pohjois-Vietnamin kotialueen ilmapuolustus oli tehokasta, mutta ei pystynyt estämään suuria tuhoja. Mutta pommitukset olivat aiheuttaneet maailmalla valtavan vastalauseiden myrskyn. Nixon joutui sisäpoliittisiin vaikeuksiin.

Ai ai. Ruukinmatruuna on todennut jotain viidestä vaarallisesta ominaisuudesta poliitikolle, ja yksi niistä on liiallinen arkuus ja kunniantunto. Nixon piittasi enemmän itsestään kuin politiikastaan. Kuukausi lisää pommituksia ja kommunistihallinto olisi kaatunut. Mutta samalla olisi kaatunut myös Richard Milhous Nixon ja hänen hallintonsa. Nixonilla ei ollut rohkeutta gambitoida itseään pelastaakseen politiikkansa (vrt. Risto Ryti). Pommitukset kuitenkin pakottivat Pohjois-Vietnamin neuvottelupöytään.

Tammikuussa 1973 rauhanneuvottelut Pariisissa jatkuivat ja johtivat tulokseenkin. Rauhaa oli Pohjois-Vietnamin kommunisteille tarjottu jo usean vuoden ajan, mutta he eivät olleet kiinnostuneita ennen kuin Nixonin eskalaatio osoitti, kuinka rauhasta kieltäytyminen ei sittenkään kannattanut. Tuloksena oli aselepo, ja USA irrottautui sodasta. Se näytti keskisormea läpeensä korruptoituneelle, kiittämättömälle, ahneelle ja selkärangattomalle liittolaiselleen ja jätti tämän oman onnensa nojaan. Viimeiset amerikkalaiset jättivät maan maaliskuussa 1973, ja ainoat amerikkalaissotilaat olivat enää suurlähetystön henkivartijat.

Paradoksaalisesti sotilaallisesti Yhdysvallat voitti Vietnamissa. USA:n armeija voitti joka ainoan käymänsä taistelun, ja se tuhosi Viet Congin, ja aiheutti pohjoisvietnamilaisille lähes kahden miljoonan sotilaan tappiot. Giap ei piitannut ihmishengistä, vaan teurastutti heitä tuhansittain epäonnisissa ihmisaalloissa. Khe Sanhista ei tullut Dien Bien Phun kaltaista menestystä, vaan katastrofi. USA kukistui kotimaassa. Suuri osa 1960- ja 1970-lukujen amerikkalaisia sodanvastustajia oli kommunisteja, jotka avoimesti pyrkivät paitsi Pohjois-Vietnamin voittoon, myös vallankumoukseen kotona. Jälkimmäistä tavoitetta he eivät saavuttaneet, mutta yleisen mielipiteen he käänsivät sotaa vastaan. Ja tämä tikarinisku selkään tuhosi amerikkalaissotilaiden moraalin, ja muutti heidän osaltaan taistelun voitosta pelkäksi taisteluksi vihollisen tuhoamiseksi. Kotona USA:ssa sotilaita suoraansanoen vihattiin, ja ei ollut harvinaista, että sodasta kotiutunut ja äärimmäisen nuivan ja vihamielisen vastaanoton saanut nuorukainen värväytyi vapaaehtoisena takaisin Vietnamiin, päästäkseen takaisin yhteisöön, jossa hän koki olevansa tärkeä ja ystävien joukossa.

Mitä teki Pohjois-Vietnam 1973? Niinkuin kunnon kommunisti tekeekin, eli söi sanansa. Heti kun viimeinen amerikkalaissotilas oli lähtenyt, Pohjois-Vietnam rikkoi aselevon, aloitti sodan uudelleen ja hyökkäsi Etelä-Vietnamiin. Omilleen jätetty läpikorruptoitunut diktatuuri ei kestänyt kommunistien rynnistystä, vaan luhistui. Saigon kaatui vappuna 1975. Etelä-Vietnamin häviön varmistuessa 81 Yhdysvaltain helikopteria kuljetti pois 1000 yhdysvaltalaista ja 6000 etelävietnamilaista 19 tunnissa. Jokaista evakuoitua etelävietnamilaista kohden oli kymmeniä, jotka olisivat halunneet mukaan helikoptereihin.

Mikä jäi kymmenen vuoden katkerasta sodasta saldoksi? Amerikkalaiset menettivät 58,000 miestä kaatuneina ja saman verran loppuiäkseen vamautuneina. Etelävietnamilaiset menettivät yli 200,000 miestä. Pohjoisvietnamilaisten tappiot olivat hirvittävät - noin 1,5-2 miljoonaa NVA:n ja VC:n taistelijaa - sydämettömät taktiikat ja aivoton miesten haaskaaminen kulutti hirveän määrän sotilaita. Mutta pahimmin kärsivät - kuten kaikissa sodissa aina - siviilit. Noin 2 miljoonaa siviiliä kuoli sodassa, ja toinen mokoma lähti pakolaisiksi. USA:ssa sodanvastainen liike sai aikaan sen, että Vietnamin veteraanit kärsivät liki 30 vuotta vihaa, halveksuntaa, syrjintää ja katkeruutta - sen lisäksi, että heillä olivat omat traumansa itse sodasta. Pohjoisvietnamilaisilla sotilailla puolestaan ei ollut terapiaa ja hoitoa saatavana omiin traumoihinsa edes rahalla.

Sodan jälkeen kommunistit panivat toimeen kansanmurhan - Ho Chi Minhin sanoin viisi prosenttia ihmisistä on aina kansanvihollisia, ja lukemattomat oppineet, toisinajattelijat, älymystön jäsenet, maanviljelijät ja muiden taantumuksellisten luokkien edustajat menettivät henkensä. Tuhansia lähetettiin uudelleenkoulutusleireihin aivopestäviksi. Vuosi 1978 sai lopulta aikaan venepalkolaisuuden aallon: kommunisteista tarpeekseen saaneet vietnamilaiset lähtivät veneillä Tyynelle valtamerelle, uhmaten merta, säätä, merirosvoja ja rannikkovartiostoja - päästäkseen edes jonnekin pois.

Entäpä ne mereentyönnetyt helikopterit? USA:n laivastolla on periaate, että jos kone vaurioituu operatiivisissa toimissa, sitä ei enää korjata, vaan se työnnetään mereen, sillä lentolaitteen kuljettaminen kotiin maksaa enemmän kuin sen uusiminen. Niinpä vaurioituneet helikopterit yksinkertaisesti poistettiin vahvuudesta työntämällä ne lentokannen laidan yli. Kyseessä siis olivat vaurioita kärsineet kopterit.

Vietnamin sota oli sota, jossa kaikki lopulta hävisivät.

Päivän mietelmä

Konservatiivi on liberaali, joka on joutunut ryöstetyksi.

Liberaali on konservatiivi, joka on joutunut pidätetyksi.

Päivän mietelmä

Jos sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua, niin miksi molempien seurauksena pahimmin kärsivät ne, jotka siihen vähimmin ovat syyllisiä?

Kun puujalka katkesi

Suomen elinkeinoelämä on tähän saakka ollut kahden jalan varassa: puujalan ja teräsjalan.

Eilen kuitenkin puujalka sahattiin poikki. Ruukinmatruuna haluaa osoittaa myötätuntoaan kaikille paperimiehille ja -naisille, ja hän summasi eilen tunteitaan laulun muodossa. Sävel on Don McLeanin "An American Pie" - tai siis Hectorin esittämänä "Suomi-neito".

Long long time ago,
I can still remember
how the paper mills they used to run
When I was in the grammar school
they taught me paper was so cool -
it brought us jobs and money get things done
But year two thousand and, oh-seven
demolished was the worker's heaven
bad news to the nation
- the mills faced termination -
I can remember sleepless nights
those closed-up plants, employment fights
and all those other so sad sights
- the day when Paper died

So bye, bye, Kamyr tower, goodbye
You're memorial of - an industry which died
Now those paper mills, they have gone now for real
and so many of us were left to cry
and so many of us were left to cry

Did you read the chemistry?
Do you know what is entropy?
Do you know what is cellulose?
Do you master the calander?
Can you produce the Kraft paper?
Do you know where the dryer section goes?
Men worked hard but with no avail
unemployment hit like nail
The mills were doing well
but yet did toll the bell -
I was shocked and scared when I heard the news
of the shut-down plants and laid-off crews
Two-thousand seven did wail the blues
- the day when Paper died!

So bye, bye, Kamyr tower, goodbye
You're memorial of - an industry which died
Now those paper mills, they have gone now for real
and so many of us were left to cry
and so many of us were left to cry

For hundred years, paper fit the bill
Now moss grows fat on abandoned mill
And that's not how it's used to be
When depression hit, paper saved this land
and post-war time saw it growing grand
Paper - it gave wealth for you and me -
Oh, and when the nineties downfall came
The land was hurt, and its gov'ment lame
the imports run so well
- and Paper did money smell -
And when collapsed the world of Marx
the cynics got their dog-like barks
our generation was left in dark
- the day when Paper died

So bye, bye, Kamyr tower, goodbye
You're memorial of - an industry which died
Now those paper mills, they have gone now for real
and so many of us were left to cry
and so many of us were left to cry

Those nineties, they were living hell
unemployment, it did swell and swell
20 percent high, and climbing fast -
Those plants which nineties did survive
no more would any one more hire
to research lab or paper mills at last
Now the SO₂ was foul perfume
While the gov'ment played the same old tune
We all prepared to dance,
Oh, but we never got the chance!
As we youngsters tried to enter field
the old farts they refused to yield
The wounds we got were hard to heal
- the day when Paper died

So bye, bye, Kamyr tower, goodbye
You're memorial of - an industry which died
Now those paper mills, they have gone now for real
and so many of us were left to cry
and so many of us were left to cry

Oh and there we were all unemployed,
X generation lost in void
all over had to start again,
so we went temps, McJobs and the part time stuff
but soon did have it quite enough
as paper is the worker's only friend
Oh, and as I watched mills shutting down
My hands were clenched in fists of moan
No one whos' born of Finn
Could take that mess we were in
And as the Kamyr climbed high into the night
but the smoke was gone and end was fight
All in all - it did feel not right
- the day when Paper died

So bye, bye, Kamyr tower, goodbye
You're memorial of - an industry which died
Now those paper mills, they have gone now for real
and so many of us were left to cry
and so many of us were left to cry

I met a girl who used to be
a college mate and friend to me
and I asked her, "so, how's it been?"
"Well, you know how we were let down
there were no jobs in my hometown
so I've too changed for good my own career"
And all the streets were graffiti-ed,
The business dead, town vandalized.
And not a word was spoken;
The church bells all were broken.
And the three men who'd deserve the cheer -
The worker, foreman and engineer
They caught the last train away from there
- the day when Paper died -

So bye, bye, Kamyr tower, goodbye
You're memorial of - an industry which died
Now those paper mills, they have gone now for real
and so many of us were left to cry
and so many of us were left to cry

Päivän mietelmä

Kokemus on paras koulu,
mutta sen lukukausimaksut ovat kovin korkeat

Pikkusormi pirulle?

Jokin aika sitten mediassa oli kiistelyä siitä, että pitäisikö muslimipoikien ympärileikkaukset kriminalisoida vaiko kustantaa julkisen terveydenhoidon varoin. Ruukinmatruuna seurasi niskakarvat pystyssä tätä väittelyä.

Puhtaasti juridiselta kantilta katsoen kyseessä on törkeä pahoinpitely ja ruumiinvamman tuottaminen. Tästä ei ole mitään epäilystä: puolustuskyvyttömältä lapselta ensin pannaan taju kankaalle ja sen jälkeen terävällä instrumentilla silvotaan pois tervettä kudosta ja kaupan päälle sukupuolielinten alueelta.

Mutta ympärileikkaukseen liittyy paljon muitakin aspekteja kuin pelkkä sukuelinten silpominen. Ympärileikkaus on vanha seemiläisiin uskontoihin kuuluva riitti, jonka alkuperä liittyy magiaan: esinahan tai klitoriksen hupun poistaminen on verrannollinen käärmeen nahanluomiseen ja uudestisyntymään; ympärileikkaus siis symboloi uudestisyntymää. Käärme on monissa uskonnoissa peniksen - ja seksuaalisuuden - symboli. Meille ympärileikkaus lienee tunnetuin juutalaisten bris milah-rituaalina, mutta se esiintyy myös monissa muissakin uskonnoissa, tärkeimpänä islam. Se on siis tärkeä uskonnollinen rituaali.

Ruukinmatruuna on tunnetusti raskasmielinen ihminen ja hänen näkemyksensä ihmisyydestä on, että ihminen on pohjimmiltaan paha. Niinpä hän tuumasi, että perustaako Piruismin uskonto, jossa pääjumalana olisi Piru, paholainen. Tämän uskonnon teemana olisi crowleylaisittain tee ihan mitä itse haluat äläkä tunne mitään syyllisyyttä, se olkoon ainoa lakisi ja pääjumalana olisi tietysti pahuuden jumala, Piru, ja sen pyhänä kirjana Pirun Raamattu.

Ukontoon kääntyvien tulisi rituaalisesti leikata itseltään vasemman käden pikkusormi pois, "antaa pikkusormi Pirulle" ja symbolina Vasemman Käden Polun kulkemisesta.

Koska Suomessa on uskonnonvapaus, niin tietysti ruukinmatruuna vaatisi tätä oikeutta itselleen, ja piruistivanhemmille oikeutta leikata lapsiltaan pikkusormi vasemmasta kädestä pois. Ja kun tämä oikeus lopulta myönnettäisiin (sen verran ruukinmatruunakin osaa esittää luterilaisen pakkovallan ja patriarkaatin sorron nujertamaa uhria feministeillekin, että varmasti joku alkaisi ajaa tätäkin oikeutta), niin uskonnonvapauteen nojaten ruukinmatruuna alkaisi vaatia lasten pikkusormiamputaatioita julksien terveydenhoidon piikkin.

Kuulostaa sairaalta, eikö vain?

Mutta kyseessä ei ole sen sairaampi uskonnollinnen riitti kuin pikkulasten sukupuolielinten silpominenkaan. Vaikka kuinka kyseessä olisi vanha ja monoteistinen uskonto.

Suomenlaissa tyttöjen ympärileikkaus on kriminalisoitu, ja hyvä niin. Pikkutytön sukuelinten silpomisesta saa putkaa, linnaa ja vankeutta ja aivan aiheesta. Klitan silpominen on törkeä pahoinpitely, ja ylipäänsä kaikki operaatitot sillä alueella vaativat neurokirurgian taitoja ja mikrokirurgian instrumentteja - pullonsirpaleella tai puukolla toheloiva puoskari saa helposti aikaan kuolion. Tästä ei kai kenelläkään liene mitään epäselvää, ettei tyttöjen värkkeihin kosketa tässä maassa ilman lääketieteellistä syytä.

Sensijaan pikkupoikien veitikat ovat nyky-Suomessa vapaata riistaa.

Koska pippeli on huomattavasti häpykieltä isompi elin, sen leikkeleminen on jopa kotikonstein helpompaa ja esinahka on helppoa silpoa niin, ettei vakavia komplikaatioita synny [tai niin ainakin uskotaan]. Samoin koska penis on huomattavasti klitorista isompi, yleisesti ajatellaan, ettei pojille koidu juurikaan haittaa ympärileikkauksesta eikä hänen seksuaalinen nautintonsa siitä mitenkään häiriinny.

Mutta tutkitaanpa asiaa aivan lääketieteen kantilta.

Fysiogeneettisesti poikien esinahka vastaa klitoriksen huppua. Poikien ympärileikkaus on siis täsmälleen sama operaatio kuin klitoriksen hupun poistaminen (tunnetaan nimellä "tyypin I FGM"). Kun ruukinmatruuna lähti etsimään tietoa niistä vaikutuksista, mitä ympärileikkaus aiheuttaa miehelle, tulokset olivat pöyristyttäviä.

Suoranainen vaikutus ympärileikkauksesta on, että mies menettää kolmasosan kaikesta tuntoherkästä kudoksestaan. Esinahassa on valtava määrä tuntoherkkää kudosta, ja se kaikki menetetään ympärileikkauksessa. Aiheesta lisää ohessa.

Toinen vaikutus on terskan keratinisoituminen. Terska menettää suojansa ja sitä voitelevan smegman ja muuttuu arpikudoksen kaltaiseksi keratinisoituneeksi ihoksi, joka ei ole sen tuntoherkempää kuin kämmenselän iho. Ympärileikatussa veitikassa on jäljellä vain noin kuudesosa (17%) terveen peniksen tuntohermonpäistä. Ympärileikattu penis on artikkelin mukaan turta, ja sellaiset miehet, jotka on ympärileikattu aikuisina, ja joilla on vertauskohta seksiin ennen leikkausta ja sen jälkeen, raportoivat seksuaalisen nautinnon romahtamisesta - ja myös seksuaalisen halun putoamisesta.

Ympärileikkauksen psykologiset vaikutukset pojalle ovat valtavat. Poika tietää että hänen peniksensä on silvottu. Hän tietää olevansa muihin poikiin, olivatpa he sitten kääfir tai shkotzim, vajavaisempi ja huonompi. Hän tietää, että naiset suhtautuvat häneen pilkallisesti eikä hän kykene saamaan samaa nautintoa seksistä kuin terveet pojat. Ja mikäli hänet vielä kaupan päälle on silvottu ennen säännöllisen sukupuolielämän aloittamista, hänellä ei ole edes mielikuvaa siitä, mitä seksi voisi olla terveillä värkeillä. Ja jos leikkauksen takana on äiti, hänelle voi kehittyä valtava pelko ja viha koko naissukupuolta kohtaan.

Kumpi on lopultakin sairaampaa, pikkusormi Pirulle vai esinahka Allahille?

Ei ole sattumaa, että miksi muslimimiehillä on valtavan traumaattinen suhde seksuaalisuuteen ja miksi Koraani käsittelee kymmenissä kappaleissa seksiä ja seksuaalisuutta, ja miksi juuri naisen seksuaalisuus on islamissa niin valtavan kontrollin alaisuudessa. Ja miksi islamilaisten miesten keskuudessa vallitsee toisaalta valtava misogynia - ja hirvittävä seksillä ja seksuaalisilla suorituksilla pätemisen tarve.

Miehen ja naisen ympärileikkauksella ei ole periaatteellista eroa.

Pikkutyttöjen pimpukkaan ei saa koskea. Ja esiintuodun näytön - sekä evidenssien että indiisien - valossa myös pikkupoikien pippelien silpominen ilman minkäänlaista lääketieteellistä perustetta pitäisi kriminalisoida. Uskonnosta piittaamatta.

Negatiivinen vapaus - vapaus fyysisestä väkivallasta tai sen uhasta - menee aina positiivisen vapauden - uskonvapauden - edelle. Aina. Uskonto ei milloinkaan saa olla oikeutus eikä tekosyy väkivallalle eikä ruumiinvamman tuottamiselle.

Se, mitä uskonnollisesta vakaumuksestaan päättämään kykenevät - 15 vee täyttäneet - sitten itse tekevät uskonnollisin perustein omalle ruumiilleen - onkin oma kysymyksensä. Uskonnollisin perustein tehtävän genitaalimodifikaation ikäraja pitäisi olla 15 v, sillä vasta senikäinen kykenee itse arvioimaan operaation seurauksia itselleen, ruumiilleen, seksuaalisuudelleen ja minäkuvalleen - ja päättämään, haluaako hän kuulua uskonnolliseen yhteisöön vaiko ei.

Ehdotukset teettää ympärileikkauksia alaikäisille julkisen terveydenhoidon piikkiin ovat yksinkertaisesti lainvastaisia. Kyse on kosmeettisesta kirurgiasta ilman lääketieteellistä perustaa ja tähän ryhtyvä terveydenhoitoammattilainen yksiselitteisesti syyllistyy virkavirheeseen ja törkeään pahoinpitelyyn.

Julkisin varoin teetettyjä ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia perustellaan usein sillä tekosyyllä, että vanhemmat kuitenkin teettäisivät sen omin lupineen jollakin puoskarilla. Tämä sama perustelu käy sekä poikiin että tyttöihin, ja tyttöjen ympärileikkauksista on onneksi saatu aikaan katoavaa kansanperinnettä tiukalla valvonnalla, vanhempiin kohdistuvilla rikossyytteillä ja tyttöjen huostaanotoilla - nollatoleranssilla siis.

Ja saman lain pitäisi koskea myös poikia. Jokainen Suomen kansalinen on yhdenvertainen lain edessä - sukupuolestaan riippumatta.

Poikien ympärileikkaukset ilman lääketieteellistä syytä saadaan loppumaan täsmälleen samoilla keinoilla kuin tyttöjenkin. Riittävä kontrolli, ja silvontatapauksen ilmitullessa poika välittömästi viranomaisten huostaan ja vanhemmille syyte törkeästä pahoinpitelystä ja ruumiinvamman tuottamisesta.

Juutalaiset ovat tunnetusti fiksua väkeä, ja bris milahin oikeutuksesta ja merkityksestä nykypäivänä käydään tiukkaa kädenvääntöä. Jotkut juutalaissuuntaukset ovat Talmudia tutkittuaan päätyneet siihen tulokseen, että bris milah ei kuulu enää nykypäivään, ja sen tilalle on otettu veretön rituaali, brit shalom. Tässä rituaalissa juutalaispoika otetaan seurakunnan ja Liiton jäseneksi ilman verenvuodatusta. USA:ssa brisistä nousi juutalaisväestön keskuudessa oikein kunnon haloo, sillä eräs mohel onnistui tartuttamaan kolmeen poikaan herpeksen; kolmesta poikavauvasta yksi kuoli.

Auts.

Toheloivat mohelit ovat aiheuttaneet lukuisten juutalaispoikavauvojen kuoleman niin USA:ssa kuin ympäri maailmaa. USA:ssa arvioidaan noin kahdensadan poikavauvan kuolevan vuosittain ympärileikkaukseen tai sen aiheuttamiin komplikaatioihin. Tämä on ristiriidassa juutalaisuuden kantavan käskyn, elämän suojelemisen ja sen säilyttämisen, kanssa. Juutalaisten keskuudessa on olemassa oma organisaationsa, Jews Against Circumcision, joka toimii ympärileikkauksen korvaamiseksi verettömällä ja pikkupojan terveyttä vaarantamattomalla rituaalilla. Ruotsissa enää vain noin 40% juutalaispojista ympärileikataan.

Tällaista samaa skeptisyyttä oman uskonnon potentiaalisesti vaarallisia käytäntöjä kohtaan soisi löytyvän myös muslimien keskuudesta.

Suomessa lähdetään yhdenvertaisuusperiaatteesta. Siitä, että jokainen kansalainen on lain edessä samanarvonen, eikä ketään aseteta etuoikeutettuun asemaan sukupuolen tai uskonnon takia. Suomalainen oikeusjärjestelmä lähtee myös oikeuden monopolista - siitä, että suomalaisen oikeusjärjestelmän rinnalle ei hyväksytä minkäänlaisia kilpailevia oikeusjärjestelmiä, ja että uskonnolliset lait ovat aina alisteisia maalliselle. Näin pitääkin oikeusvaltiossa olla. Yhdenvertaisuus käy aina käsi kädessä yhtenäisen lainsäädännön ja oikeuden hegemonian kanssa, ja oikeus fyysiseen koskemattomuuteen on aina vahvempi oikeus kuin uskonvapaus.

Kukaan täysipäinen äiti ei halua omalle poikalapselleen tapahtuvan mitään pahaa. Siksi pikkulasten sukuelimiin kajoaminen ilman selkeää lääketieteellistä syytä pitäisi kriminalisoida eikä suinkaan legitimoida. Aivan sukupuolesta riippumatta.

Hydroksidihappo

Ruukinmatruuna kirjoittaa tänään hydroksidihaposta ja sen vaaroista.

Hydroksidihappo, englanniksi dihydrogen monoxide (DHMO), tunnetaan myös nimillä "hydroksyylihappo", "vetyhydroksidi" ja "divetymonoksidi", on väritön, hajuton ja mauton neste, joka tosiasiallisesti on yksi maailman vaarallisimmista aineista. Kaasumaisessa olomuodossaan hydroksidihappo on yksi tärkeipiä kasvihuonekaasuja, ja siksi hydroksidihappo on uhka koko maapallon ilmastolle.

Hydroksidihappoa esiintyy luonnossa vähäisissä määrin ilmakehässä, ja sitä syntyy mm. polttomoottoreissa hiilivetyjen palamisen yhteydessä. Sitä esiintyy myös merissä, järvissä ja joissa, jossa se voi pahimmillaan saavuttaa jopa liki 56 mol/l pitoisuuksia. Koska hydroksidihappo on amfolyytti, eli se voi tilanteesta riippuen esiintyä joko happona tai emäksenä, sen neutraloiminen on äärimmäisen vaikeaa. Hydroksidihappo on hyvin syövyttävää, ja liuottaa useimpia epäorgaanisia kemikaaleja. Sitä käytetään paljon myös orgaanisessa kemiassa liuottimena. Polarisuutensa vuoksi hydroksidihappo syövyttää erittäin voimakkaasti ioniyhdisteitä ja liuottaa muita polaarisia yhdisteitä. Hydroksidihappo on siksi yksi vaikeimmin torjuttavia happosateen ja eroosion aiheuttajia

Hengitettynä hydroksidihappo voi aiheuttaa kuoleman. Joka vuosi kymmenittäin suomalaisia kuolee saatuaan hydroksidihappoa hengityselimiinsä.

Hydroksidihappoa käytetään paljon sen halvan hinnan ja ominaisuuksien vuoksi kemianteollisuudessa ja prosessiteollisuudessa. Sen tyypillisiä käyttökohteita ovat mm.

* epäorgaanisen kemian ja hydrometallurgian reaktiot
* styroxin ja vaahtomuovin valmistus
* kemiallisissa reaktioissa jäähdytysaineena (vrt. freonit)
* ydinvoimalat
* palonsammutusjärjestelmät
* eläinkokeet
* maalit ja muut myrkylliset kemikaalit
* hyönteismyrkkyjen valmistus
* elintarviketeollisuudessa lisäaineena

Kerran hydroksidihapolla saastunutta ainetta on vaikeaa puhdistaa: jopa pesun jälkeen monet käyttökohteet sisältävät yhä paljn hydroksidihappoa. Suuren ominaislämpökapasiteettinsa ja korkeahkon kiehumispisteensä (4,189 kJ/kgK ja 373 K) vuoksi hydroksidihappoa käytetään paljon teollisuudessa jäähdytysaineena myrkyllisen glykolin ja vaarallisten freonien tapaan.

Hydroksidihappo muuttuu helposti suuren höyrynpaineensa vuoksi kaasumaiseen olomuotoon, ja juurikin kaasuna se on vaarallisimmillaan. Kaasumainen hydroksidihappo voi aiheuttaa ihmisille vakavia palovammoja. Vaikka hydroksidihappoa käytetään metallurgian teollisuudessakin paljon jäähdytysaineena, sen kanssa on noudatettava erityistä varovaisuutta, sillä joutuessaan kosketuksiin sulan metallin kanssa hydroksidihappo reagoi sen kanssa hyvin väkivaltaisesti, saaden aikaan vetyräjähdyksen ja singoten sulaa metallia ympäriinsä. Nestemäisenä hydroksidihappo aiheuttaa hyvin voimakasta korroosiota monille metalleille.

Hydroksidihapon tärkeimmät riskit ovat:

* aiheuttaa happosadetta
* voimakas kasvihuonekaasu
* voi aiheuttaa pahoja palovammoja
* aiheuttaa eroosiota ja luonnon tuhoutumista
* kiihdyttää korroosiota ja metallien ruostumista
* voi aiheuttaa vaurioita sähkölaitteissa ja ajoneuvojen jarruissa
* sitä löytyy usein syöpäkasvaimista, eli se on potentiaalinen karsinogeeni
* hengitettynä kuolemanvaarallinen aine
* kiinteässä olomuodossa ihokontakti voi aiheuttaa vakavia kudosvaurioita

Pahaksi onneksi hydroksidihappoa on helppoa valmistaa jopa puutteellisesti varustetussa laboratoriossa, ja monet terroristiorganisaatiot, kuten al-Qaida, omaavat tietämyksen hydroksidihapon valmistamiseksi. Ja vaikka hydroksidihapon vaarat ovat hyvin tiedossa, monet yksityishenkilöt, yritykset ja yhteisöt hävittävät käytetyn hydroksidihapon kaatamalla sen suoraan viemäriin, josta se joutuu järviin, jokiin tai meriin.

Nautittuna hydroksidihappo on hyvin addiktoivaa - paljon voimakkaammin kuin heroiini tai kokaiini - ja mikäli riippuvuus on jo ehtinyt kehittyä, siihen addiktoituneet ihmiset kuolevat noin 168 tunnin kuluessa voimakkaisiin vierotusoireisiin, mikäli heitä yritetään vierottaa aineesta.

Pitäisikö hydroksidihappo kieltää ja sen valmistus, kauppa ja hallussapito kriminalisoida? Ruukinmatruuna toivookin nyt lukijoiden kommentteja asian tiimoilta.

Kemiaa herkkäuskoisille, osa II

Kaks' kemistiä kulki
maantiellä autoillen
ja he laulussaan toi julki
biopolttoainehen -
"Jos kaikki Suomen järvet
viinaksi muuttuisi
niin eikös meidän silloin
ajella kelpaisi!"

Usein kuulee toistettavan väitettä, että öljy loppuu ja halvan energian päivät ovat luetut.

Koska ruukinmatruuna itse on lukenut luonnontietetitä ja tietää, mitä energia on, tuo väittämä vaatii lähempää tarkastelua.

Öljy, merkityksessä maaöljy, ei ole mitään muuta kuin hiilivetyseos. Maaöljy on neste, joka koostu valtavasta määrästä alifaattisia hiilivetyjä, joiden joukossa on aromaattisia, kuten ksyleeniä ja tolueenia. Alifaattiset hiilivedyt puolestaan jaotellaan alkaaneihin (parafiineihin), alkeeneihin (olefiineihin) ja alkyyneihin. Tyydyttymättömiä hiilivetyjä öljyssä yleensä on vähän.

Öljy mielletään yleensä energialähteeksi, mutta öljy on myös kemianteollisuudelle äärimmäisen arvokas raaka-ainelähde. Öljy jatkokäsitellään porauksen ja pumppauksen jälkeen öljynjalostamoissa, joissa öljy fraktiotislataan (ks. pontikkapannu) eli siitä erotellaan eri komponentit. Suurin osa raskaammista komponenteista menee kemianteollisuuden raaka-aineiksi, mutta kevyimmät hiilivedyt jatkojalostetaan moottoripolttoaineiksi. Näitä ovat mm. setaani, oktaani, iso-oktaani ja heptaani. Mikäli moottoripolttoaineiden saantoa halutaan nostaa, raskaampia hiilivetyjä voidaan pelkistää krakkaamalla niitä eli pyrolysoimalla hiilivetyjä korkeassa paineessa ja lämpötilassa. Tällöin isot molekyylit pilkkoutuvat (crack) pienemmiksi ja moottoripolttoainesaanto paranee. Puhuttaessa öljystä polttoaineena tarkoitetaan ensisijaisesti moottoripolttoaineita.

Noh.

Polttomoottorit jaotellaan höyrykoneisiin, mäntämoottoreihin ja kaasuturbiineihin. Höyrykoneita ovat mäntähöyrykoneet ja höyryturbiinit. Mäntämoottoreita on kahdenlaisia: kipinäsytytteiset ottomoottorit ja puristussytytteiset dieselmoottorit. (OK, OK, wankel- ja hehkutulppamoottoritkin ovat olemassa.) Näistä vain otto- ja dieselmoottorit ovat kranttuja käytetylle polttoaineelle. Ottomoottoreissä käytetään alhaista puristussuhdetta ja helposti syttyvää polttoainetta. Niissä käytetään yleisimmin moottoribensiiniä. Dieselmoottoreissa puolestaan käytetään vaikeasti haihtuvia ja lämpöarvoltaan korkeita suurempiketjuisia hiilivetyjä, jotka vaativat syttyäkseen korkean paineen ja lämpötilan.

Nyt on kuitenkin niin, etteivät hiilivetypohjaiset polttoaineet ole se ainoa autuaaksitekevä asia. Kyse on vain ja ainoastaan kemiasta: tarvitaan aine, joka palaa sylinterin palotilassa. Sen ei tarvitse olla neste: sodan aikana käytettiin kaasua (häkäpönttöjä), ja jopa ruudilla toimiva polttomoottori tiedetään. Eihän tykkikään ole muuta kuin lämpövoimakone, joka muuttaa ruudin (polttoaineen) kemiallisen energian ammuksen (männän) liike-energiaksi. Tarvitaan siis sellainen aine, joka a) palaa niissä olosuhteissa, jotka sylinterissä vallitsevat ja b) on lämpöarvoltaan riittävän hyvä saadakseen männän liikkeelle.

On selvää, että öljyvarat hupenevat jatkuvasti, ja koska geologisia prosesseja ei tällä hetkellä pahemmin ole käynnissä, uutta öljyä ei synny, koska biomassaa ei joudu maakerrosten väliin ja pyrolysoidu öljyksi. Niukkuuden ekonomia puolestaan merkitsee, että öljyn saatavuuden supistuessa sen hinta tulee nousemaan. Tämä merkitsee autoilijoille kalliimpia kilometreja.

Tilanne siis näyttää toivottomalta.

Mutta ei suinkaan. Kuten tuolla jo aiemmin todettiin, öljy ei ole maaginen taikajuoma, vaan hiilivetylähde. Se ei ole mitään muuta kuin hiilivetylähde muiden hiilivetylähteiden joukossa. Ja pohjimmiltaanhan lopulta mikä tahansa bioperäinen materia - kivihiili, maakaasu, ruskohiili, turve, ruuanjätteet, sahajauho - on potentiaalinen hiilivetylähde. Niukkuuden ekonomia merkitsee sitä, että kun yhden lähteen yksikköhinta kohoaa riittävän korkealle, toinen lähde tulee houkuttelevammaksi.

Peak Oil povataan tapahtuvaksi lähivuosina - öljyntuotanto saavuttaa maksiminsa, jonka jälkeen aletaan pelaamaan supistuvilla markkinoilla. Tuomiopäivän julistajat luonnollisesti mesoavat, että yhteiskunta on riippuvainen fossiilisista polttoaineista (eikä ole) ja öljyn ehtyminen merkitsee maailmanlaajuista lamaa (eikä merkitse) ja öljylle ei ole vaihtoehtoja (onpas).

Ensinnäkin Kioton sopimus pakottaa meitä luopumaan koko ajan fossiilisista polttoaineista energialähteinä ja siirtymään ydinvoimaan ja uusiutuviin. Ruukinmatruuna ei suinkaan näe ydinvoimaa ja uusiutuvia toistensa vastakohtana (ruukinmatruuna ei ole viherpiipertäjä) vaan toisiaan täydentävinä energialähteinä. Mitä pikemmin lopetamme kivihiilen polton voimaloissa, sitä parempi. Tätä tullaan tarkastelemaan vielä myöhemmin.

Toiseksi, vain mäntämoottorit ovat kranttuja polttoaineensa suhteen. Mäntähöyrykoneita löytyy enää vain museoista, ja höyryturbiinien höyrykattiloita voidaan lämmittää vaikka teurasjätteellä. Samoin kaasuturbiinin polttoaineeksi kelpaa mikä tahansa palokelpoinen orgaaninen aine, josta syntyy hiilidioksidia ja vesihöyryä korkeassa paineessa pyörittämään turbiinin siipiä. Eli pullonkaulana ovat vain liikenteen suosimat mäntämoottorit.

Eivätkä nekään todellisuudessa ole pullonkaula.

Ottomoottorien polttoaineeksi kelpaa oikeastaan mikä tahansa sellainen polttoaine, jonka lämpöarvo, haihtuvuus, oksidaatioentalpia, happitasapaino ja puristuksenkestävyys menee tietyn rajan sisään. Ottomoottorien polttoaineina käytetään yleisesti, paitsi moottoribensiiniä, myös metanolia, etanolia ja propanolia. Näistä etanolia pidetään parhaimpana sekä korroosiokestävyysominaisuuksiltaan, nakutuksenesto-ominaisuuksiltaan että lämmönsiedoltaan. Metanolin ongelmina ovat myrkyllisyys, huono lämpöarvo ja korroosio-ominaisuudet.

Unohtakaa vetytalous. Sellaista ei ole eikä tule. Tulevaisuuden tärkein polttoaine ottomoottoreille tulee olemaan E-85.

E-85? Mikä se on?

E-85 on polttoaineseos, jossa on 85% teollisuusetanolia ja 15% keskipitkäketjuisia alkaaneja. Sen etuna on, että sitä kyetään valmistamaan täysin biomassaperäisistä raaka-aineista.

Yleisesti ainoana prosessina valmistaa etanolia pidetään fermentaatiota eli suomeksi käymisprosessia, missä yhdestä moolista glukoosia syntyy kaksi moolia etanolia.

C₆H₁₂O₆ -> 2 C₂H₅OH

Ja tähän biopolttoaineiden vastustajat ovat kiinnittäneet huomiota: biopolttoaineiden vastustajat yrittävät vetää keskustelua harhaan sillä, että heidän mielestään ainoa tapa tuottaa bioetanolia on uhrata peltopinta-ala etanoliohralle ja virheellisin hyötysuhdelaskelmin osoittaa bioetanolin kannattamattomuus ja epäeettisyys. Nämä laskelmat kuitenkin eivät milloinkaan ota huomioon, että a) etanolia voidaan valmistaa mistä tahansa käymiskelpoisesta hiilihydraatista - vaikka ruuantähteistä, jos niikseen tulee ja b) etanolituotantoon voidaan käyttää kasveja, jotka eivät kelpaa ihmisravinnoksi ja c) myöskään maaperälle ei aseteta mitään puhtausvaatimuksia, sillä kyseessä ei ole ihmisravinnoksi menevä kasviaines ja d) kasveista saadaan myös paljon sellaista biomassaa, joka kelpaa muuhun energiatuotantoon kuten vaikka poltettavaksi pontikkapannun pesässä.

Kemisteillä on kuitenkin neljä valttikorttia takataskussaan:

1) Keski-Euroopassa on jo nykyisellään viinijärvi - valtava etanolin ylituotanto-ongelma
2) Fermentaatio ei ole ainoa tapa valmistaa etanolia
3) Etanolia voidaan valmistaa hydraamalla eteeniä katalyyttisesti

C₂H₄ + H₂O -> C₂H₅OH

4) Etanolia voidaan valmistaa Fischer-Tropsch -prosessilla synteesikaasusta ja metaanista

CO + H₂ + CH₄ -> C₂H₅OH

Ja tässä bridgenpeluussa se isoslammi on se tosiseikka, että kaikki nämä prosessit ovat jo olemassaolevaa teknologiaa, ja ne eivät vaadi mitään tutkimusta eivätkä tuotekehittelyä, vaan voidaan ottaa suoraan käytäntöön. Eli jos öljyn hinta kohoaa liian korkeaksi, niin aletaan tuottamaan pirtua. That's it. Eikä tarvitse olla edes elintarvikelaatua, vaan oikeastaan sitä parempaa mitä epäpuhtaampaa - eipähän kukaan viinanhimoinen käy tankilla omin luvin.

Ruukinmatruuna tietää oikein mainiosti, miten kannattavuuslaskelmia tehdään. Siirtyminen vaihtoehtoiseen lähteeseen kannattaa tehdä siinä pisteessä, jolloin primäärilähteen kustannukset ylittävät sekundaarilähteen senhetkiset kustannuskset. Tämän jälkeen sekundaarilähteen kustannukset alkavat laskea tuotantolaitosten rakentamisen ja yksikkökokojen kasvamisen sekä pääomakulujen kuoleutumisen seurauksena. Tulevaisuudessa biopolttoaineiden hinnat tulevat laskemaan, kun teknologia otetaan laajamittaisesti käyttöön.

Kaikkein houkuttelevimman vaihtoehdon tarjoaa tuo Fischer-Tropsch -synteesi. Eikä sen käyttökelpoisuus rajoitu vain etanolin tuotantoon, vaan sillä voidaan tuottaa oikeastaan mitä tahansa polttoaineita.

Fischer-Tropsch -synteesi kehitettiin Saksassa 1924 (kaikkee se sakemanni keksii!) kun haluttiin löytää korvaava polttoainelähde öljylle. Saksalla ei ollut öljyä, mutta valtava määrä kivihiiltä, ja Britannia oli risteilijä- ja sukellusvenesodalla upottanut Saksan säiliöalukset 1MS aikana. Niinpä kemistit Franz Fischer ja Hans Tropsch kehittivät menetelmän hiilen nesteyttämiseksi.

Hiilipitoinen aine kuumennetaan ensin noin 1000 °C lämpötilaan, jonka jälkeen sen läpi johdetaan vesihöyryä. Vesi hajoaa termisesti ja hiili palaa hiilimonoksidiksi:

C + H₂O - > CO + H₂

Tätä kutsutaan synteesikaasuksi. Nimi tulee siitä, että hiilimonoksidi on hyvin reaktiivinen kaasu, ja se on lähdemateriaalina monille korkean lämpötilan kemian reaktioille (mm. metallurgian pelkistysreaktioille Ellinghamin diagrammin mukaisesti). Synteesikaasu johdetaan reaktoriin, jossa vallitsee ammoniakkisynteesin kaltaiset olosuhteet - korkea paine, korkea lämpötila ja katalyytti.

Mikäli Fischer-Tropsch -synteesi tapahtuu ilmakehän paineessa, tuloksena on metanolia. Mitä korkeampaa painetta käytetään, sitä pitempiketjuisia hiilivetyjä saadaan aikaiseksi - yleinen reaktio on

(2n+1)H₂ + nCO -> C_nH_2n + nH₂O

Fischer-Tropsch -synteesi on kokeiltu ja sen tiedetään toimivan liiankin hyvin. Toisen maailmansodan alla Hitler rakennutti Fischer-Tropsch -laitoksia ympäri Saksaa, tarkoituksena saavuttaa polttoaineomavaraisuus. Näin liittoutuneet eivät voisi uhkailla Saksaa öljyaseella. Vuonna 1938 Saksa tuottikin lähes kaiken tarvitsemansa öljyn itse, ja vasta sodan alkaminen ja liikuntasodan vaatimukset merkitsivät ulkomaisen öljyn tarvetta. Saksa alkoi kärsimään öljypulaa ja tarvitsemaan ulkomaisia öljykenttiä vasta 1943, kun liittoutuneet älysivät pommittaa Fischer-Tropsch -laitoksia. Kun sitten Saksan pääsy ulkomaiden öljykentille katkaistiin Afrikassa ja Venäjällä ja Ploiesti pommitettiin 1943 tohjoksi, Saksa alkoi kärsimään polttoainepulaa. Fischer-Tropsch -laitokset osoittautuivat niin menestyksellisiksi, että länsiliittoutuneet tuhosivat sodan jälkeen kaikki jäljellejääneet - tehdäkseen Saksan jälleen riippuvaiseksi liittoutuneiden öljystä. Apartheiin aikana Sasol tuotti kaiken Etelä-Afrikan tasavallan tarvitseman bensiinin ja dieselin synteettisesti - öljysaarrolla ei ollut Etelä-Afrikkaan merkitystä. Fischer-Tropschista lisää osoitteessa http://www.fischer-tropsch.org

Eli Fischer-Tropsch -laitokset ovat varteenotettava vaihtoehto öljylle. Niiden raaka-aineena voidaan käyttää mitä tahansa polttokelpoista biomassaa - vaikkapa energiakasveja tai ruoaksi kelpaamattomia kasvinosia tai etanolituotantoon kelpaamattomia kasvinosia - ja syntetisoida näin korret, ruumenet jne biobensiiniksi. Siinäpä on muslimivaltioilla ihmettelemistä, kun länsimaat eivät enää ostakaan heidän öljyään, vaan syntetisoivat kaiken itse.

Biodiesel on helpompi pala. Biodieselinä voidaan käyttää vaikkapa käytettyä ruokaöljyä tai rapsiöljyn ja primäärisen alkoholin (etanoli tai metanoli) transesterifikaatioreaktiolla valmistettua esteriä. Sen valmistus onnistuukin vaikkapa kotikonstein.

Energian hinta ei siis tule nousemaan, vaan noin viisi vuotta öljyhuipun jälkeen kääntyy jälleen laskuun, kun uusia synteettisen polttoaineen tuotantolaitoksia rakennetaan, vanhojen pääomakulut saadaan kuoletettua, yksikkökoot kasvavat ja uusi teknologia syrjäyttää vanhan normaalin elinkaariprosessin kautta. Eli mitään maailmanlaajuista lamaa tai talouskatastrofia ei ole odotettavissa, vaan aivan normaali lähdekorvautuminen - samalla tavoin kuin takoniitti syrjäytti magnetiitin raudan raaka-aineena.

Ennen öljyhuippua voimme sitten laulella, "Jos sä lipun salkoon nostat", sävelellä:

The oil will peak, it is soon the time
But no use to freak, a solution's to find
It's Fischer-Tropsch the synthesis for making fuels, it's tried -
from syngas made from biomass - that is gasified
that is gasified -

Add another CO on the carbon tree
Grow the alkane chain, making gasoline
Spice it with the hydrogen at four-hundred C -
With the iron catalyst as chain-reaction free
then condense the stuff
the yield is enough
to produce energy -
it's increasing length of chain on hydrocarbon tree!

You Mid East guys, must learn quick
to learn to drink your crude oil, we won't buy a slick
We'll make our fuel domestic now and we need yours no more
A single barrel jihad juice, we'll close the imports door -
We'll even up the score -

Add another CO on the carbon tree
Grow the alkane chain, making gasoline
Spice it with the hydrogen at four-hundred C -
With the iron catalyst as chain-reaction free
then condense the stuff
the yield is enough
to produce energy -
it's increasing length of chain on the hydrocarbon tree

Now the Western world is cheering
as we get ourselves free
- just add another CO on the carbon tree!
We're free at last!

Niin kiltti ja mukavakin vielä - päivitys

Kotkan murhatapauksesta on selvinnyt seuraavaa:

21-vuotias nuorimies oli ennen murhaa riidellyt toisen sisarensa kanssa, ja riita oli päättynyt murhaan. Toinen sisko oli osunut paikalle, ja nuorukainen oli surmannut hänetkin.

Auts.

Päivän mietelmä

Ateistille kaikki uskonnot ovat yhtä vääriä.

Agnostikolle kaikki uskonnot ovat yhtä mahdollisia.

Poliitikolle kaikki uskonnot ovat yhtä käyttökelpoisia.

Netto jisatsu

Japani on itsemurhien luvattu maa.

Vaikka kristillinen kulttuuri on perinteisesti suhtautunut itsemurhaan hyvin vihamielisesti ja ateistinen vähintäänkin torjuen, japanilaisessa kulttuurissa itsemurhaa voidaan pitää kansanperinteenä, ja itsemurha on siellä sosiaalisesti hyväksyttävä tapa sanoa, että nyt riittää tämä elämä tältäerää.

E. Durkheim jaottelee jo klassikoksi käyneessä kirjassaan Itsemurha itsemurhat altruistisiin ja egoistisiin. Mutta hän tutki lähinnä länsimaista itsemurhakulttuuria, ja häneltä puuttui ymmärtämys japanilaisesta kulttuurista. Japanilainen itsemurha ei ole sen enempää egoistinen kuin altruistinenkaan teko. Sen tarkoitus on ensisijaisesti olla anteeksipyyntö ja hyvitys - epäonnistuja hyvittää oman epäonnistumisensa ja sen tuottaman häpeän ja kasvojen menetyksen omalla hengellään.

Siinä, missä länsimainen kulttuuri on syyllisyyskulttuuri, seemiläiset kulttuurit ovat kunniakulttuureja, japanilainen kulttuuri on häpeäkulttuuri. Japanissa ei tunneta "kunnian" käsitettä samalla tavoin kuin seemiläisissä kulttuureissa eikä "maineen" samalla tavoin kuin länsimaissa, mutta Japani on ensisijaisesti häpeän kulttuuri, jossa kasvot (kao) ja niiden säilyttäminen tai menettäminen näyttelevät tärkeää osaa. Japanilainen kulttuuri tavoittelee kaikessa täydellisyyttä ja onnistumista - ja johonkin asiaan ryhtyvän oletetaan myös onnistuvan siinä. Epäonnistuminen merkitsee kasvojen menettämistä.

Buddhalaisuus ei tunne anteeksiantoa, mutta se tuntee jälleensyntymän ja uudelleenyrittämisen. Itsemurha on tästä looginen seuraus - itsemurha on tapa sanoa olen todella, todella, todella pahoillani japaniksi. Itsemurhan tekijä siis annihiloi itsensä päästäkseen syntymään uudelleen ja alkamaan alusta. Tämä on yksi syy, miksi kristinusko ei koskaan ole menestynyt Japanissa: kristinusko suhtautuu elämään aivan liian arvostavasti ja itsemurhaan aivan liian torjuen.

Japanin kielessä on perinteisesti ollut seitsemäntoista eri termiä itsemurhalle:

* jisatsu: yleisnimi mille tahansa itsemurhalle
* seppuku: samurain tapa tehdä itsemurha viiltämällä vatsa auki (kunnioittava)
* harakiri: kuten edellä, mutta epäkunnioittava tai hutiloitu
* taiatari: itsemurha ajamalla jollakin kulkuvälineellä päin jotain objektia
* inseki jisatsu: itsemurha syyllisyyden lievittämiseksi
* jyunshi: itsemurha jonka tarkoitus on johtajan seuraaminen kuolemaan
* jumonji-giri: kuten seppuku, mutta ilman avustajaa ja kahdella viillolla (japaniksi olen aivan erittäin, erittäin, todella, pahoillani!)
* shinju: kaksoisitsemurha
* joshi: rakastavaisten itsemurha
* oyako shinju: vanhempien ja lasten itsemurha
* boshi shinju: äidin ja lasten itsemurha
* fushi shinju: isän ja lasten itsemurha
* ikka shinju: koko perheen itsemurha
* goi shinju: vapaaehtoinen kaksoisitsemurha
* muri shinju: murha-itsemurha
* funshi: itsemurha protestina jollekin asialle
* oibara: seppuku kuolleen johtajan seuraamiseksi kuolemaan

Tämä makaaberi lista on nyt saanut viime vuosina kahdeksannentoista jäsenen: netto jisatsu eli sopimusitsemurha.

Netto jisatsu tarkoittaa sitä, että joukko elämästään eroonhaluavia japanilaisia tekee sopimuksen kuolla yhdessä. He tapaavat jossakin yhteisessä tapaamispaikassa, pitävät viimeiset bileet yhdessä - ja tekevät joukkoitsemurhan. Internet on suosittu yhteydenpidon väline, ja usein joku suisidiaalinen nihonjin kysyykin jossakin keskusteluryhmässä, että "haluan kuolla, onko ketään muita jotka haluavat tulla mukaan".

Yleisin netto jisatsun toteuttamistapa on hiiligrilli. Eli viimeiset bileet pidetään teltassa tai autotallissa. Kun pääruoka on paistettu ja syöty, pippaloidaan ja juodaan biirua, o-sakea tai mitä tahansa etanolipitoista juomaa niin paljon, että tolkku lähtee (ja japanilaisten asetaldehydiaineenvaihdunnalla se on hyvin helppoa). Viimeinen jaloillaanoleva tyhjentää grillihiilipussin grilliin ja sulkee oven ja sammuttaa valon.

No siinähän sitten tietenkin tapahtuu Boudouardin tasapainoreaktio, täsmälleen sama kuin masuunissa:

C + O₂ -> CO₂
CO₂ + C <-> 2 CO

Mitä pitemmälle reaktio etenee, sitä vähäisemmäksi käy hapen osapaine - ja sitä suuremmaksi hiilimonoksidin, sillä hiilen palaminen on eksoterminen reaktio ja käy loppuun. Seurauksena on tuon hajuttoman, mauttoman ja värittömän kaasun aiheuttama myrkytys - ja kuolema. Ei natsien ja amerikkalaisten kaasukammioiden syaanivedyn karmeaa hajua, myrkkykäärmeen sihinää kaasun vapautuessa eikä syaanivedyn aiheuttamia tuskallisia kuolinkouristuksia, vaan lähinnä valojen sammuttamiseen rinnastettava nopea ja suhteellisen tuskaton kuolema.

Ennenmuinoin, ennen työsuojelulainsäädäntöä, häkämyrkytys oli terästehtaissa toiseksi yleisin kuolemaan johtanut onnettomuus, heti "jonkun ison ja painavan objektin putoamisen päälle" jälkeen - Bethlehem Steeliltä tunnetaan tapaus, jossa 14 työläistä kuoli häkään samana päivänä vuotavan masuunikaasuputken takia.

Mitä tästä voidaan päätellä? Ruukinmatruuna kirjoitti tuolla aiemmin siitä, että Japani on todella kipeä kulttuuri, ja siloitellun pinnan alla on niin valtava määrä kieroumia ettei ole tosikaan. Ja tämä itsemurhien makaaberi kulttuuri on yksi niitä. Itsemurhaa ei pelkästään pidetä sosiaalisesti sallittuna tapana lähteä pois tästä murheen alhosta - sitä jopa ihannoidaan.

Yhteisöllisyys ei suojaa itsemurhalta, ellei kulttuuri ole syyllisyyskulttuuri. Kunniakulttuurissa kunniansa menettäneen ihmisen suorastaan odotetaan riistävän henkensä itseltään (jollei ihminen itse ymmärrä tappaa itseään, joku sukulaismies sen kyllä tekee!), ja häpeäkulttuurissa sitä pidetään suotavana. Häpeäkulttuureissa rikoksen, väärinteon tai epäonnistumisen tunnustamista - ja siitä seuraavaa häpeää - pyritään välttämään viimeiseen saakka, ja itsemurha on tapa välttää tämä häpeä ja hyvittää häpeään johtanut teko. Koska japanilaisessa kulttuurissa tunteiden käsittely on iie! ja avun hakeminen merkitsee vian myöntämistä ja häpeää, suisidiaaliset japanilaiset yleensä eivät lähde hakemaan ammattiauttajan apua vaan mieluummin surmaavat itsensä. Oikeastaan vasta häpeäkulttuurin hajoaminen länsimaisen kulttuuri-imperialismin takia ja perhejärjestelmien (ie) hajoaminen ydinperheiksi on myös merkinnyt sitä, että nuoremmalla sukupolvella ei enää ole samoja "kasvojen menettämisen" käsitteitä kuin X-sukupolvella ja sitä vanhemmilla, ja he uskaltavat hakea apua kriisissä.

Ehkä se valo tunnelin päässä ei sittenkään ole vastaantulevan junan etulyhty.

Karhunpoika karjahtaa

Venäjä on viime aikoina ärjähtänyt Suomen suuntaan. Siis rähissyt Suomen mahdollista NATO-jäsenyyttä vastaan. Jotkut meistä ovat huomaavinaan YYA-aikojen palaavan, koska samalla on ehdotettu yhteisiä sotaharjoituksia.

Kenellekään vähääkään politiikkaa ja historiaa tuntevalle tuo ei tullut yllätyksenä. Putinin aikana Venäjä on ottanut monta askelta takaisin kohti historiallista jatkumoaan yksinvaltaisena despotiana - siihen valtiokehitykseen, joka alkaa mongolivallasta ja jonka perillinen tsaarinvalta oli, ja jonka jatkumoa oli myös neuvostovalta. Uraa! Uusi Njeuvostoliito on zyntynyt, voisi Sergei Fukov todeta.

Eli miten tuo uhittelu ja ärjyminen pitäisi tulkita? Viime keväänähän Neuv... siis Venäjä uhitteli Viron suuntaan patsaskiistassaan, ja kärsi ilmeisen arvovaltatappion. Uhittelu on selvä merkki siitä, että Venäjä ei ole hyväksynyt maan sotilaallisen painoarvon luhistumista, vaan pyrkii uudelleen suurvallaksi ja omaksuu suurvallan elkeet.

Mutta onko Venäjästä suurvallaksi?

Kun pidämme mielessä vanhan maksiimin Venäjä ei ikinä ole niin heikko kuin miltä se näyttää, eikä ikinä niin vahva kuin miltä se näyttää, ja tarkastelemme Venäjän suurvaltapyyteiden takana olevia voimia - ja pidämme mielessä, että suurvaltapolitiikkaa ymmärtää parhaimmin tutkimalla pikkulasten ihmissuhteita ja järjestäytyneen rikollisuuden toimintatapoja, pääsemme pitemmälle kuin pelkän idealismin tai naiivin realismin kautta. Ja aivan ensimmäisenä tulee tarkastella taloutta, sillä talous on kaiken poliittisen toiminnnan elinehto, nervus rerum

On kiistaton tosiasia, että Venäjä on kokenut valtavan taloudellisen nousun viime vuosina. Mutta mitä sen nousun takana on?

Venäjän koko taloudellinen nousu on tapahtunut yksinomaan yhdestä syystä: Venäjästä on tullut yksi maailman merkittävimpiä öljyn tuottajia. Koko Venäjän talous perustuu öljyyn ja öljyvaurauteen. Öljyrahoilla on maksettu rästissä olleet palkat, öljyrahoilla on uusittu armeijaa - ja öljy- sekä kaasuputkia on käytetty politiikanteon välineenä. Kuningas Öljy siis hallitsee Venäjää.

Mutta tämä on samalla merkinnyt sitä, että Venäjän talous nojaa vahvasti alkutuotantoon - primäärielinkeinoihin siis. Venäjä on deindustrialisoitunut voimakkaasti. Venäjän perusteollisuus ei ole pärjännyt kilpailussa länsimaisille ja itämaisille kilpailijoilleen. Venäjän perusteollisuus on kaupan päälle hyvin keskittynyttä, mikä yhdessä Venäjän valtavan maantieteellisen koon ja Venäjällä rehottavan korruption kanssa merkitsee tehottomuutta. Venäjän perusteollisuuden tilasta kertoo paljon se, että siellä valmistetaan terästä yhä edelleen Siemens-Martin -prosessilla, joka hylättiin Länsi-Euroopassa jo 1950-luvulle tultaessa. Venäjällä siis öljyntuotanto on syrjäyttänyt sekundaari- ja tertiäärielinkeinot, tuotannon ja palvelut. Samalla Venäjän kansa on jakaantunut hirveän köyhiin ja hirveän rikkaisiin (gini-indeksillä 0,41) ja elinkeinojakauma on hyvin yksipuolinen.

Venäjä siis on luonnonvaratalous - aivan kuten öljyä tuottavat arabimaatkin. Ja luonnonvaratalous on tyypillistä kehitysmaan elinkeinorakenteelle. Venäjä siis ei ole nousemassa teollisuusmahdiksi, vaan Venäjä on taantumassa kehitysmaaksi, jota kehitystä maan öljytulot voitelevat. Venäjälle öljytulot siis eivät ole mitään muuta kuin tappavaa myrkkyä, joka mädättää maan orastavan demokratiakehityksen, tukahduttaa muut elinkeinot ja yhdessä Venäjällä rehottavan korruption kanssa johtavat maan pienen eliiitin johtamaksi kleptokratiaksi.

Luonnonvarat eivät ole yhdellekään tuossa tilanteessa olevalle maalle siunaus. Luonnonvarat ovat kirous. Sen kirouksen voi poistaa vain voimakas demokratiakehitys, jota Venäjällä ei ole näköpiirissä.

Noh. Venäjä siis on öljytuloihin nojaava kehitysmaatalous, jonka talous on täysin riippuvainen öljytuloista. Mihin tämä johtaa?

Kehitysmaat pääsääntöisesti eivät ole suurvaltoja, sillä suurvallan ensisijainen vaatimus on vahva ja kestävä talouspohja. Kehitysmaa, joka pullistelee lihaksiaan, ei ole supervalta vaan öykkärivaltio - sen vahvuus on pelkkää kuumaa ilmaa.

Tarkastellaanpa sitten Venäjän armeijaa. Venäjän armeija on perinteinen asevelvollisuuteen nojaava massa-armeija, jossa teknologian taso on hyvin alhainen, jossa koulutustaso on heikko (venäläisiä sotilaita on perinteisesti käytetty ilmaisena orjatyövoimana maataloudessa) ja jossa väkivalta, korruptio, simputus ja mobbaaminen ja surkea moraali rehottavat. Venäjällä asevelvollisuus on äärimmäisen epäsuosittua - vuosittain armeijaan saadaan vain noin 8% kutsuntaikäisistä pojista. Seuraus on, että valtava määrä kalustoa ruostuu käyttämättöminä ja kasarmit ovat tyhjillään. Venäjällä ei ole enää käyttökelpoista armeijaa, mikäli armeijan mittapuuna pidetään nykyaikaisen NATO-maan armeijaa. Venäjän armeija kelpaa lähinnä uhitteluun heikommille, mutta sen joutuminen yhdenkin oikean armeijan kanssa konfliktiin merkitsisi katastrofia. Ainoa, mikä saattaisi pelastaa Venäjän puolustusvoimat, olisi sen valtavan koon supistaminen, laadun kohentaminen ja siirtyminen palkka-armeijaan. Tätä taas työpaikkojensa puolesta pelkäävät upseerit eivät halua.

Venäjällä siis talouspohja on todellisuudessa retuperällä ja sen armeija on surkeassa tilassa.

Entäpä väestöpohja? Venäjällä alkoholismi on ollut kansantapa, ja nyt ongelmana ovat vielä huumeet. Huumeita on seurannut spid - Venäjän väestöstä 1-2% on HIV-positiivisia, eivätkä syynä ole Viipurin vodka- ja seksiturismi. Venäjä myös abortoi tulevaisuutensa - jokaista syntyvää lasta kohti tehdään 1,8 aborttia - ja Venäjällä syntyvyys on ollut kolmatta vuosikymmentä laskussa. Samoin Venäjän väkiluku on voimakkaassa laskussa pienentyen noin miljoonalla vuosittain. Venäjällä on ongelmana oma muslimiväestönsä, jonka prosentuaalinen osuus on kasvanut. Edes venäläisten voimakas paluu ortodoksisuuteen 70 v pakkoateismin jälkeen ei ole helpottanut tilannetta.

Sun Tzu opettaa: Näyttele heikkoa, kun olet vahva, ja näyttele vahvaa, kun olet heikko. Ja Venäjä toimii juuri näin. Se ärjähtelee ja uhittelee naapureilleen ja antaa itsestään vahvuuden signaaleja, vaikka tosiasiallisesti Venäjällä on kehitys kohti luonnonvaratuotantoon nojaavaa kehitysmaataloutta vahvassa kulussa. Venäjä peittää heikkoutensa uhitteluun. Ja tiedämme, ettei Venäjä ole ikinä niin vahva kuin miltä se näyttää. Kun nuo kolme asiaa lasketaan yhteen - talous, armeija ja väestö - Venäjän todelliset kasvot näyttäytyvät. Karhunpoika sairastaa.

Miten karhunpojan karjahtelu pitäisi tulkita? Venäjä yrittää rähinällään luoda itsestään vahvan mielikuvaa, vaikka Venäjä on heikko. Venäjän ongelmana on iso itäinen naapuri. Niinpä se leikkii vahvaa lännessä.

Tosiasiassa Suomi on Venäjälle paljon tärkeämpi naapuri kuin mitä me uskommekaan. Suomi on ainoa Venäjän naapurimaa, missä Venäjää ei vihata. Suomi on ainoa naapuri, johon Venäjä on kyennyt luottamaan. Täältä ei koskaan ole heitetty lokaa Venäjän suuntaan. Suomalainen ryssäviha on vain kevyttä antipatiaa verrattuna vaikkapa puolalaiseen. Venäjä ei halua menettää Suomea - Suomi on Venäjän ikkuna länteen.

Mitä Suomen pitäisi tehdä? Miten reaktiot pitäisi tulkita?

On selvää, että kumarrus yhteen suuntaan on pyllistys toiseen. Jyri Häkämies totesi, että tulevaisuuden turvallisuushaasteista kolme tärkeintä ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

Huomatkaa: hän käytti sanaa haaste. Hän ei käyttänyt sanaa uhka. Haasteeseen liittyy aina myös mahdollisuus, kun taas uhka on aina pelkoa.

Koska Venäjä uhittelee ja pullistelee lihaksiaan, ja koska se on heikko, kyse on signaalista, jolla peitellään Venäjän pelko Suomen menettämisestä. Suomella ei siis ole pelättävää Venäjän suunnalta, vaan Venäjä itse pelkää. Ja juuri siksi kyseessä on haaste, ei uhka.

Mitä Suomen pitäisi tehdä?

Tässä vaiheessa on syytä tutkia historiaa ja samankaltaisia tilanteita. Suomi on EU-jäsenyytensä, rauhankumppanuutensa ja eurokytkentänsä takia käytännössä jo NATO:n ulkojäsen. Jos Venäjä olisi uhka, ruukinmatruunan neuvo olisi, että NATO:on ja heti. Mutta koska Venäjä on haaste, tässä tilanteessa kannattaa pelata kädessä olevat kortit sellaisella tavalla, mikä hyödyttää molempia.

Kasaarien kaanikunta joutui aikoinaan kristityn Bysantin ja islamilaisen maailman puristukseen. He tiesivät pakanoina, että ennenpitkää jompikumpi tulee ja tappaa, ja kumarrus yhteen suuntaan on pyllistys toiseen. Mitä he tekivät?

He kääntyivät juutalaisiksi.

Näin kasaarit pääsivät dilkkaamaan molempien kanssa ja toteamaan, että kahden korvapuusti on kolmannen kauppa. He pysyivät itse neutraalina kahden maailmanmahdin, krisityn ja islamilaisen, riidassa, ja hyötyivät itse neutraaliudestaan.

Mikä olisi tässä tilanteessa se ratkaisu, joka hyödyttäisi eniten sekä Venäjää että Suomea, sillä pitkällä aikavälillä Venäjän intressi on mahdollisimman vauras mutta samalla luotettava Suomi - ja Suomen intressi on sellainen rauhallinen Venäjä, jonka kanssa voi käydä molempia hyödyttävää kauppaa? Venäläiset itse tietävät, että tsuhnaa voi kyllä vetää nenästä - mutta vain yhden kerran, ja tsuhna on pinnan alta paljon ovelampi kuin miltä sen naiivi rehellisyys näyttää päällepäin.

Ruukinmatruuna jättää tämän kysymyksen tässä vaiheessa avoimeksi, ja ottaa ehdotuksia vastaan.

Norjanmaassa on jotakin mätää

Näin siis Norjassa.

Hyi çaatana.

Ruukinmatruunan tukka nousi pystyyn hänen lukiessaan tuon artikkelin. Siis ollaanko Norjassa todella noin perverssejä, että siellä leikitään seksileikkejä päiväkodissa? Edes viikingit - joita me olemme tottuneet pitämään barbarian perikuvina ja luonnonkansana (lue: raakalaisina) parhaasta päästä - eivät olleet noin perverssejä ja täysin vailla minkäänlaista seksuaalikoodistoa.

Ruukinmatruunan sydäntä kylmää. Jopa terästehdas tuntuu tuon rinnalla paljon turvallisemmalta päivähoitopaikalta taaperoikäiselle kuin tuollainen päiväkoti.

Tähän ollaan tultu. Kaupan päälle vielä päiväkodin johtajana on nainen - siis Pia Friis nimeltään - ja jokainen nainen on potentiaalinen äiti eikä kukaan tolkullinen äiti halua lapselleen tapahtuvan mitään pahaa eikä vastenmielistä. Jos tuollaista olisi ehdottanut kukaan mies - saati toteuttanut, hänet olisi vähintään lynkattu heittämällä tuollainen nilviäinen ankkuri kaulassa suoraan vuonoon. Suomessakin on tapana pelkän insestiepäilyn takia ottaa lapset huostaan ja panna mies vankilaan.

Onko päiväkotien tarkoitus olla bordelleja pedofiileille? Sellaiseen käsitykseen päätyi väistämättä, kun luki tuon artikkelin.

Siihen, että ihminen on tyhmä, ei vaadita koulutusta, mutta siihen, että kykenee ajattelemaan todella typerän älyttömästi, vaaditaan yliopistotutkinto. Tuotakin menoa ovat jopa psykologit lähteneet puolustelemaan, vedoten "lasten oikeuteen omaan seksuaalisuuteensa" ja että "lapset tutustuisivat omaan ruumiiseensa".. Perustelu on kuin suoraan pedofiilin käsikirjasta.

Reality check: Suomi on saunakulttuuri, ja tässä maassa joka ainoa tuonikäinen lapsi on nähnyt äitinsä ja useimmiten myös isänsä alasti. Joka ainoa päiväkoti-ikäinen lapsi tietää, että äidillä on pimppa ja usein tietää myös, että isällä on pippeli. Sitä, mitä niillä tehdään, ei lapsen tarvitse tietää vielä moneen vuoteen. Kyse ei ole holhoamisesta tai paniikista, vaan lapsen normaalin luontaisen kehityksen turvaamisesta. Tässä maassa - ja myös Norjassa - on aivan riittävästi insestin ja pedofiilien uhreja että tiedämme, kuinka tuhoisaa lapsen yksilönkehitykselle ja seksuaalisuudelle liian varhainen genitaalikontakti on.

Ja erityisen tuohoisaa tuollainen meno on tyttöjen psyykelle. Mikäli jo päiväkoti-ikäisenä lapsi saa signaalin, että kuka tahansa ihranäppi saa klähmiä hänen jalkoväliään, miten tällainen tyttö ikinä oppii arvostamaan itseään, omaa seksuaalisuuttaan ja ennenkaikkea itsemääräämisoikeuttaan? Ei ole vaikeaa ennustaa, että tuollaisesta tytöstä kasvaa isona jakorasia, joka makaa suunnilleen kenen tahansa jätkän kanssa saadakseen hiukan hyväksyntää ja pönkitystä minäkuvalleen.

Ruukinmatruunan sivustolla on linkki Vihaisen Naisen blogiin. Vaikka ruukinmatruuna itse pitää islamia kaikista uskonnoista kaikkein taantumuksellisimpana, primitiivisimpänä ja naisvihamielisimpänä, hän ymmärtää oikein hyvin, mikä saa nimenomaan naisen kääntymään muslimiksi. Ja se on täsmälleen se sama syy, mikä sai meidän esiäitimme kääntymään 1100-luvulla kristityiksi.

Huoli lapsistamme ja heidän tulevaisuudestaan.

Esiäitimme olivat sick and tired siihen, että heidän miehensä tappoivat toisiaan ja sikailivat minkä ehtivät. Niinpä he omaksuivat uuden uskonnon, joka lupasi heille rauhaa, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta - ja kasvattivat lapsensa siihen. Ja ymmärrän oikein hyvin sellaista naista, joka kääntyy islamiin samasta syystä - naista, joka on huolestunut omista lapsistaan ja heidän turvallisuudestaan.

Jos pitää valita vapauden ja turvallisuuden välillä, nainen valitsee aina turvallisuuden. Aina. Miehet voivat sanoa sitä orjamielisyydeksi, mutta tämän vuoksi libertaristit ovat lähes sataprosenttisesti nörttimiehiä. Liiallinen vapaus toimii aina saalistajan hyväksi. Ja ruukinmatruuna itse on huolissaan lapsista. Tuhotaanko heidän tulevaisuutensa pedofiilien saaliina?

Ruukinmatruuna on sitä mieltä, että suvun tehtävä on kasvattaa lapset - ei valtion eikä yhteiskunnan. Siksi kaikki serkukset ruukinmatruunan omasta perheestä ovat isovanhempien hoidossa. Ruukinmatruuna itse tunnustautuu sukurakkaaksi ihmiseksi, ja hänelle perhe on tärkeä asia.

Niin tärkeä, ettei hän anna tuhota omaansa pedofilian ja perversioiden nimessä.

Ehkäpä se, mitä "edistysmieliset" nimittävät "oikeistopopulismiksi", on tosiasiassa sama asia kuin "tolkku".

Niin kiltti ja mukavakin vielä

Olemme saaneet lukea lehdistä viime aikojen järkyttävistä tapahtumista. Kotkassa 21-vuotiasta nuortamiestä epäillään pikkusiskojensa murhasta.

Mikä tällaisen veriteon takana on? Kaikki kuvaukset ovat yksimielisiä siitä, että teko on täysin järjetön. Mikä saa fiksun ja kiltin nuorenmiehen (sillä premissillä toki, että hän todella on tehnyt verityöt) tekemään tällaisia hirvittävyyksiä? Kaikki naapurit ja tuttavat olivat todenneet, että niin kiltti ja mukavakin vielä.

Eilen illalla ruukinpatruuna sitten sohaisi ruukinmatruunaa verbaalisella katanalla. Hän kysyi kysymyksen, jota ei saa kysyä.

Avainsana onkin juuri tuo niin kiltti ja mukavakin vielä. Poliisit pitävät juuri tällaisia hiljaisia ja umpimielisiä ihmisiä kaikkein vaarallisimpina. Juuri siitä syystä, että he eivät ole ennakoitavissa.

Kysymys oli: Mikä on todennäköisyys sille, että nuo pikkusiskot ovat kiusanneet ja rääkänneet henkisesti isoaveljeään niin, että veli on lopulta naksahtanut?

Tämä on se kysymys, jota ei saa kysyä.

Ruukinmatruuna palaa jälleen lapsuuteensa, ja siihen elämänsä vaiheeseen, jolloin hänellä oli tapanaan painella veljiensä nappuloita. On julkinen salaisuus, että perheessä kuin perheessä juuri sisarukset yleensä ovat kaikkein pahimpia kilpailijoita keskenään, ja koska lapset ovat käytännössä pieniä psykopaatteja ennenkuin heille kasvaa omatunto joskus myöhäisteini-iässä, he kiusaavat ja rääkkäävät toisiaan mielellään. Ruukinmatruuna itse ei ollut poikkeus. Hänellä oli tapana härnätä ja kiusata veljiään. Kunnes sitten eräänä päivänä veljellä naksahti ja ruukinmatruuna sai lentopallomailan suoraan fyysiseen habitukseensa. Ruukinmatruunan hämmästykseksi hänen äitinsä ei osoittanut hänelle mitään ymmärtämystä eikä empatiaa, eikä edes tukistanut veljeä. Oma vikasi, hän sanoi, mitäs menit härnäämään. Äippä oli nähnyt kaiken, eikä antanut mitään myötätuntoa. Ja tästä ruukinmatruuna oppi, että ehkä se isonveljen härnääminen, kiusaaminen ja ärsyttäminen ei olekaan hyvä juttu. Vaikka veljille kuinka sanotaan, että naisia ei saa lyödä, sanomiset ovat sanomisia ja stressihormonit stressihormoneja.

Kiltteys ja hiljaisuus on synonyymi sille, että ihminen on opetettu tukahduttamaan tunteensa ja tunkemaan ne jonnekin sisälleen. Tällainen ihminen ei osaa käsitellä negatiivisia tunteitaan ja on täysin avuton aggression edessä.

Itämaiseen kulttuuriin kuuluu itsehillintä. Tämän kääntöpuoli on sitten täydellinen kyvyttömyys käsitellä tunteita, varsinkin niitä negatiivisia. Itämaiset miehet varsinkaan eivät osaa käsitellä minkäänlaisia tunteita, ja sen kuuluisan thaimaalaisen hymyn taakse tosiasiallisesti kätkeytyy usein valtava määrä tuskaa ja kipua. Tunteiden näyttäminen merkitsee itämaisessa kulttuurissa kasvojen menettämistä, ja se on yhteisöllisessä kulttuurissa hirveä häpeä. Niinpä itämainen ihminen usein mieluummin joko pimahtaa, tekee itsemurhan tai muuten vain sekoaa kuin suostuu käsittelemään tunteitaan.

Ja ruukinmatruuna epäilee, että tämä on saattanut myös olla kyse Kotkan tragediassa.

Voi olla, että se niin kiltti ja mukavakin vielä poika ei ole kyennyt tekemään mitään niille negatiivisille tunteille, mitä ehkä vuosikausia jatkunut kiusaaminen, ärsyttäminen, härnääminen ja pilkanteko on hänessä aiheuttanut. Hän ei todennäköisesti ole uskaltanut kertoa asiasta kenellekään - kaikkein vähimmin äidilleen, jolta todennäköisesti olisi odotettavissa vain pelkkää ivanaurua ja hähättelyä, ja hänen sukupuoli-identiteettiinsä kohdistuvaa piikittelyä. Isäkään (jos sellaista ylipäänsä on ollut perheessä) tuskin on osannut tehdä asialle mitään. Suomessahan kaikki perheväkivalta on vain ja yksinomaan miespuolisen perheenpään naispuoliseen partneriinsa kohdistamaa.

Entisenä iho-ongelmaisena amisnörttinä ruukinmatruuna tietää oikein hyvin, millaisia riivinrautoja teinitytöt voivat olla toisilleen, ja myös pojille: Panu Höglund on käsitellyt tätä "alempitasoisen miehen" tuskaa ja naisvihaa omassa blogissaan. Siksi ruukinmatruuna ei pidä ollenkaan mahdottomana, että Kotkan tapaukseen liittyy jotain tällaista.

Itsehillintä on toki kiistämättä hyvä asia. Mutta itsehillinnän vastapainoksi täytyy osata suuttua. Ruukinmatruuna ei tarkoita tällä sitä, että käydään käsiksi toisen ihmisen fyysiseen habitukseen, vaan sitä, että opetellaan räjähtämään toiselle ihmiselle päin naamaa julkisesti niin, että tehdään selväksi, että minulle ei vittuilla. Vaikka sitten kuinka menettäisi kasvonsa. Se on vähemmän paha kuin se, että joku menettää henkensä ja toinen vapautensa.

Japanin kauniin ja siloitellun pintakiillon alta löytyy niin perverssi ja kipeä kulttuuri, ettei pahemmasta väliä. Ja ruukinmatruunan on itse pakko todeta, että mitä enemmän tutustuu toisiin kulttuureihin, sitä enemmän alkaa arvostamaan omaansa. Kaikissa on puolensa, eikä voida sanoa, että vieraat kulttuurit ovat ihquja ja oma hanurista. Ja itämaisen kulttuurin kipeys johtuu juuri tuosta täydellisestä kyvyttömyydestä käsitellä omia tunteitaan. Tästä syystä ruukinmatruuna on paljossa eri mieltä buddhalaisuuden doktriinin kanssa.

Masuunissa on varaventtiili juuri sen takia, että jos masuunikaasun paine käy liian korkeaksi, sieltä voidaan päästää ylimäärä kaasua hallitusti pois. Muussa tapauksessa voi käydä niin, että kaasu purkautuu sieltä itsestään yläkautta singoten malmia, kalkkia ja koksia ympäriinsä, paineen laskiessa äkisti masuunin sisällä olevat malmi-, koksi- ja kalkkikerrokset romahtavat, ja iso määrä tavaraa räjähtää alakautta ulos roiskien tuhatasteista sulaa metallia pitkin masuunihallia ja lähiympäristöä. [Vastaantulevalla takkiraudalla on etuajo-oikeus.]

Ja ilmeisesti Kotkan tapauksessa tätä varaventtiiliä ei ole ollut, vaan vuosikausien negatiiviset tunteet ovat kertyneet nuorukaisen sisälle kasvattaen painetta niin, että lopulta on tullut kireru (yksi japanilainen tapa ratkaista sisäisen paineen ongelma) vastaan, tuhoisin seurauksin. Naisilla ei ole mitään ongelmaa vetää toisiaan dunkkuun tuossa tilanteessa, ja miehillä turpakeikka on ilmeisen luonteva tapa selvittää keskinäisiä konfliktejaan, mutta miehillä ei ole mitään sosiaalisesti hyväksyttyä ratkaisutapaa vastata naisten harjoittamaan henkiseen väkivaltaan, ja sellaiselle miehelle, joka lähtee tuossa tilanteessa hakemaan ammattiapua, nauretaan ja syljetään päälle.

Emme toki vielä tässä vaiheessa (16. lokakuuta 2007) tiedä teon takana olevia syitä, mutta tämä on yksi mahdollinen skenaario.

Siksi, jos ihminen on niin kiltti ja mukavakin vielä, hän on todennäköisesti tikittävä aikapommi.

Päivän mietelmä

Lallin pitäminen sankarina kertoo ihmisestä hyvin paljon.

Eli että pitää puolustuskyvyttömän vanhuksen murhaamista rekeensä hakkaamalla häneltä kirveellä aivot Köyliönjärven jäälle, jotenkin urhoollisena tai sankarillisena tekona.

Rennyó, buddhalaisuuden Martti Luther

Japanilaisen buddhalaisuuden historiaan on syöpynyt yksi uskonpuhdistaja yli muiden: Rennyo [ren-njoo] (1415-1499).

Rennyo oli Jōdo Shinshū -lahkon kahdeksas apotti ja häntä pidetään usein Shinshu-buddhalaisuuden todellisena henkisenä isänä. Hänen ansiotaan on japanilaisen uskonnollisuuden nousu Gekokujó-kauden jälkeen ja buddhalaisuuden todellinen kansanomaistuminen. Hän myös uudisti japanin kieltä.

Rennyo syntyi apotti Zonnyon ja palvelustytön aviottomana lapsena. Tämän epäsäätyisen suhteen vuoksi hänen äitinsä karkotettiin pois Rennyon ollessa kuusivuotias. Hän ei tullut toimeen ottoäitinsä Nyeonin kanssa, ja kun hänen isänsä kuoli, Nyeon yritti saada Honganjin apotiksi omaa poikaansa Ogenia (muistaakseni yksi munkin ja nunnan valan kohtia on selibaatti - myös buddhalaisudessa!). Setänsä Nyojon ansiosta Rennyosta kuitenkin tuli apotti 1457.

Valtaanpääsynsä jälkeen Rennyo osoitti johtajantaitonsa ja aloitti välittömän uskonpuhdistuksen. Kaikki epäolennainen sai mennä uskontoimituksesta. Samoin lahko aloitti uuden voimapohjan rakentamisen Omin provinssissa. Pian Rennyon vaikutusvalta levisi myös Mikawaan.

Enryakujin (Hiei-vuoren päätemppelin) munkit eivät tykänneet Rennyon vaikutusvallan kasvusta. He lähettivä 1465 joukon sóheita, soturimunkkeja, tuhoamaan Hoganjin luostarin ja temppelin. Tätä hyökkäystä perusteltiin sillä, että Jodo Shinshu -lahko oli heidän mielestään kerettiläinen. Todellinen syy oli taloudellinen: Hiein luostarit saivat suuren osan tuloistaan Omin provinssista, ja Rennyon ja Jodo Shinshun, lahkon, jonka nimenomaan alemmat kansankerrokset kokivat omakseen, vaikutusvallan kasvu merkitsi uhkaa luostarin talouspohjalle.

Rennyo oli pasifisti, eikä halunnut ryhtyä tuolle aikakaudelle niin tyypilliseen luostarienväliseen ratkaisuun, jossa buddhalainen vuodatti buddhalaisen verta. Niinpä Rennyo lahjoi Hiein soheit rauhaan. Rennyo jatkoi sisälähetystyötään Omissa menestyksekkäästi. Tämä menestys - Rennyo oli yhdistämässä jo kaikki Omin buddhalaislahkot yhteen - herätti närää Hiein pääluostarissa, ja Hiein soheit lähtivät jälleen tuhoamisretkelle. Honganjin luostari poltettiin maan tasalle. Rennyon elämäntyö näytti tuhotulta.

Rennyo, peläten henkensä puolesta, vetäytyi erakoksi vuorille. Tänä aikana hän teki lähetystyötä Settsun ja Yoshinon provinsseissa. 1469 hän matkusti Kantoon, jossa Shinshu-lahko toivotti hänet ja hänen uudistukselliset ideansa tervetulleeksi. Pako loppui vasta 1471 Honganjin jälleenrakentamiseen.

Uusi Honganji rakennettiin Echizenin provinssiin, joka oli kaukana Hiein luostareista ja jossa buddhalaisuudella oli vain vähän jalansijaa. Rennyo oli loistava puhuja ja opettaja, ja hän saarnoissaan painotti ihmisten tasa-arvoa ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Ónin-sodan repimä maa oli kyllästynyt ryösteleviin samurai-, ashigaru- ja sóhei-laumoihin, ja halusi rauhaa. Rennyon seurakunta kasvoi lopulta niin suureksi, että 1475 Rennyo saattoi palata takaisin Kiotoon - Jodo Shinshun kannattajapohja oli nyt niin laaja, ettei Hiein luostari enää kyennyt uhkaamaan sitä. Rennyo alkoi kirjoittamaan paimenkirjeitään Jodo Shinshun seurakunnille yli maata.

Tänä aikana Rennyo uudisti liturgiaa (buddhalaisuuden osalta on ehkä väärin puhua jumalanpalveluksesta), ja hänen elementeistään tuli lopulta Honganjin Jodo Shinshu-buddhalaisuuden ydin. Rennyo kirjoitti paimenkirjeensä ja tekstinsä hiraganalla - yksinkertaisella tavukirjoituksella, jota siihen saakka oli pidetty vain naisten ja lasten kirjoitustapana - ja transkriboi myös paljon buddhalaisia tekstejä yksinkertaiselle kana-kirjoitukselle niin, että kuka tahansa luostarikoulussa oppia saanut kykeni lukemaan niitä. Häntä pidetään japanin kirjakielen uudistajana.

Mutta sama, mikä tapahtui Saksassa puolta vuosisataa myöhemmin, tapahtui myös Japanissa. Rennyon yhteiskunnalliset puheet olivat saaneet kansan liikehtimään, ja sota vallanpitäjiä vastaan alkoi 1488. Joukko isännättömiä samuraita, tyytymättömiä soheita ja uskonkiihkoilijoita liittyi Rennyon saarnoillaan liikkeelle saamiin talonpoikiin, ja tuloksena oli verisin kansannousu, mitä Japanin historia tuntee: ikkó-ikki.

Rennyo itse oli kauhistunut tästä kaikesta. Hän oli pasifisti, ja se, että hänen tekstejään ja saarnojaan käytettiin sodan välikappaleina, oli hänelle vastenmielistä. Mutta ikko-ikkin joukot etenivät Kagan provinssiin, jossa ne kohtasivat shogunin lähettämän samuraiarmeijan sekä paikallisen daimyo Asakuran samurait. Samuraiden urheudesta ei ollut apua ikko-ikkin uskonkiihkoa vastaan: valkoisten lippujensa, joissa luki "Namu Amida Butsu" (Tervehditty, oi Amitabha Buddha) ja sotahuutonsa "Jättäkää tämä turmeltunut maailma ja tavoitelkaa puhdasta maata" johtamina ikko-ikkin joukot murskasivat kaiken vastarinnan ja kaappasivat vallan Kagassa. Ikkó-ikki perusti Kagaan munkkitasavallan - koko provinssi oli käytännössä yksi valtavan iso luostari.

Kaikki tämä oli Rennyolle liikaa. 1496 hän päätti vetäytyä erakoksi luonnonkauniiseen paikkaan, joka suuren rinteensä mukaan sai nimen Ósaka - "suuri mäki". Mutta Rennyo ei vieläkään saanut rauhaa. Hänen maineensa toi hänen luokseen munkkeja, ja hän joutui vielä kerran perustamaan luostarin ja ryhtymään sen apotiksi. Luostari, Ishiyama Honganji, on yhä tänäkin päivänä olemassa - ja sen ympärille kasvoi Osakan kaupunki.

Rennyon ansiota oli buddhalaisuuden uskonpuhdistus ja Jodo Shinshun nousu Japanin merkittäväksi buddhalaislahkoksi. Vaikka me länsimaalaiset tunnemme Japanin buddhalaisuudesta ehkä parhaimmin zenin ja olemme kuulleet nichirenistä, shinshu-buddhalaisuus on Japanin buddhalaisuuden muodoista kansanomaisin ja suosituin. Ja vaikka Nobunaga Oda kukistikin Kagassa olleen munkkitasavallan yhdentoista vuoden katkeran sodan jälkeen 1580, tuo liki sadan vuoden periodi, jonka ikkó-ikki piti Kagaa hallussaan, on muisto ajasta, jolloin usko saattoi siirtää vuoria - kirjaimellisesti.