Pyrometallurgiaa kotikonstein, osa I

VAROITUS: Älä ryhdy allamainittuihin prosesseihin, ellei sinulla ole tulityölupaa, ellet tunne kemiaa ja metallurgisia prosesseja ÄLÄKÄ VARSINKAAN sisätiloissa!

Metallurgiaa pidetään usein suurteollisuuden teknologiana, johon ei kotikeinoin ja/tai harrastuksena oikein ole mahdollisuutta. Tämä ei kuitenkaan ole aivan täysin totta. Monia metallurgisia prosesseja on historiallisesti tehty ja voidaan yhä nykyäänkin tehdä hyvin vähäisin alkuinvestoinnein ja pienessä mittakaavassa. Ohessa niistä muutama.

Masuuni

Sulatto on terästeollisuuden perusprosessi, ja masuuni on reaktori, jossa rautamalmista pelkistetään hiilimonoksidin avulla rautaa. Masuuni siis on reaktioteknisesti vastavirtausreaktori, jossa yläpäästä sisään syötetään malmia, hiiltä (yleensä koksia) ja kalkkikiveä ja alapäästä syötetään hormeista lietsontailmaa. Tuotteina alhaalta lasketaan toisesta aukosta takkirautaa ja toisesta kuonaa, ja ylhäältä poistuu masuunikaasua. Hiili kehittää palaessaan hiilimonoksidia, joka pelkistää raudan oksidit metalliseksi raudaksi. Koska yleisesti pelkistimenä käytettävää koksia ei ole saatavina vähittäiskaupassa, koksin sijaan voidaan käyttää grillihiiltä, jossa on hyvin vähän rikkiä. Raaka-aineet ladotaan masuuniin kerroksittain.

Terästeollisuuden masuunit ovat valtavia, yleensä kymmeniä metrejä korkeita ja tilavuutta parin uimahallillisen verran, mutta kotikonstein voidaan rakentaa noin parin metrin korkuinen masuuni helposti. Oheisessa webilinkissä on ohjeet oman masuunin rakentamiseksi. Itse asiassa, jos aivan tarkkoja ollaan, kyseessä ei ole masuuni vaan pätsi, sillä rauta jää uunin sisään jöötiksi joka joudutaan poistamaan mekaanisesti. Mutta pätsistä saa helposti masuunin vain tehokkaammalla lietsonnalla: oheisessa pätsissä on kaksi hormia - mikäli hormien määrää lisätään, ja puhaltimet korvataan esimerkiksi kompressoreilla, päästään helposti lämpötiloihin, joissa rauta muodostaa eutektisen seoksen hiilen kanssa ja sulaa. Sula rauta vajoaa masuunin pohjalle, sillä sen tiheys on 7,8 kg/l, kun taas kuonan tiheys on noin 2,3 kg/l. Masuunin sisällä olevat malmi-, hiili- ja kalkkikerrokset kelluvat tämän nestefaasin päällä.

Masuuni siis ko. ohjeen mukaisesti rakennetaan Leca-harkoista, tulenkestävistä tiilistä ja tulenkestävästä laastista ja hormeina käytetään teräsputkea. Jos haluaa hienostella, masuunin sisätilan voi muotoilla tulenkestävällä laastilla cola-pullon muotoiseksi (ks. piirroskuvat), sillä tämä muoto parantaa masuunin lämpötilajakaumaa ja tehokkuutta.

Masuunin raaka-aineina voidaan käyttää järvimalmia (limoniittia), grillihiiltä ja puutarhakalkkia. Järvimalmin rautapitoisuus on noin 20-47% luokkaa, ja nyrkkisääntö on, että mitä mustempaa malmi on, sitä suurempi sen FeO-pitoisuus on, kun taas punaruskeissa malmeissa on runsaasti rauta(III)-oksidia. Puutarhakalkin ideana on lisätä seoksen hiilipitoisuutta ja muodostaa kalsiumpitoisia suoloja eli kuonaa sivukiven ja muiden alkuaineiden kanssa. Ennen masuuniin syöttämistä malmi on syytä pasuttaa eli esikuumentaa rikin poistamiseksi. Järvimalmi on uusiutuva luonnonvara, eli sitä voi nostaa samoista järvistä, mistä sitä on nostettu historiallisestikin.

Masuunin pohjan tilavuus on syytä laskea hyvin tarkasti, ja laskuissa ottaa huomioon sekä syntyvän takkiraudan että myös kuonan määrä, ja laskea masuuni välittömästi kun riittävä määrä kuonaa ja rautaa on syntynyt. Ensin lasketaan kuona ylemmästä aukosta ja tämän jälkeen rauta alemmasta. Jos nestepinnan taso pääsee hormeihin saakka, hormit voivat sulaa ja vahingoittua pilalle. Laskukanava on syytä rakentaa tulitiilistä ja tulenkestävästä laastista, ja laskuastiana käyttää keraamista astiaa, esimerkiksi tulenkestävällä laastilla vuorattua isoa kukkaruukkua. Ruukun tilavuus voidaan määrittää vaikkapa kaatamalla se täyteen vettä ja mittaamalla vesimäärä.

Takkirauta tulee masuunista ulos eutektisena seoksena, eli siinä on noin 3-4% hiiltä. Tämä määrä on aivan liian paljon, jotta rautaa voitaisiin käyttää muuhun kuin valamiseen, eli rauta tulee mellottaa ennen sen käyttämistä.

Masuunin laskun jälkeen laskuaukot tukitaan ja yläpäästä syötetään sisään uusia kerroksia malmia, hiiltä ja kalkkia. Kun masuuni on kerran sytytetty, sitä voidaan ajaa vuosikausia yhteen menoon - teollisuudessa masuunia yleensä ajetaan 10-20 v ennen sen peruskorjausta.

Masuuniin liittyviä vaaroja:

* Masuunista ulostuleva masuunikaasu sisältää noin 20-40% hiilimonoksidia eli häkää. Häkämyrkytys ei ole leikin asia - tästä syystä masuunia ei saa ikinä rakentaa sisätiloihin.
* Sulalla takkiraudalla on etuajo-oikeus. Sen lämpötila on noin 1300 astetta eli se tuhoaa kaiken eteensattuvan. Myös orgaanisen materiaalin kuten kädet tai jalat.
* Vesi ja pyrometallurgia eivät sovi yhteen.
* Huonosti rakennettu masuuni voi sortua, sisukset päästä ulos ja tämän jälkeen meillä onkin ikioma pikku tulivuori. Eli mikäli haluamme leikkiä terästehdasta emmekä tehdä vulkaanisia kenttätutkimuksia, masuuni on syytä rakentaa hyvin ja varsinkin sen perustukset rakentaa kunnolla.
* Jollet ihan oikeasti tiedä, mitä teet, niin älä. Siis ihan oikeasti.
* Jos asut kerrostalossa, niin älä rakenna masuuniasi parvekkeelle. Alakerran naapuri ei tykkää kun sulaa metallia putoaa hänen parvekkeelleen tai koko systeemi romahtaa hänen niskaansa.

Kuonasta voidaan valaa tiiliä ja niitä käyttää vaikkapa rakennuskivenä. Taalintehtaan kirkko on rakennettu paikallisen ruukin kuonasta lasketuista slagitiilistä.

Cowper-uuni

Masuunin energiatalous on hyvin huono, mikäli käytetään esilämmittämätöntä puhallusilmaa eikä syntyvää masuunikaasua oteta talteen. Masuunikaasu on arvokas polttoaine, sillä se sisältää runsaasti hiilimonoksidia. 1800-luvulla metallurgi Edward Cowper keksi puhallusilman esilämmityslaitteiston, joka kantaa nimeä Cowper-uuni. Cowperit ovat lieriömäisiä rakennelmia masuunin vieressä, joita on aina kolmittain. Tämä siksi, että cowperin lämmitys kestää noin kaksi kertaa pitempään kuin sen puhaltaminen.

Cowper-uunissa poltetaan talteenotettu masuunikaasu hiilidioksidiksi. Cowper-uuni on laite, jossa pohjalla on kaasupoltin ja sisään on ladottu lämpötiiliä shakkilaudan tavoin ristikkäin. Näin palava kaasu pääsee virtaamaan lämpötiilirivien läpi ja luovuttamaan lämpöenergiansa ennenkuin se nousee ylhäällä olevan venttiilillä varustetun hormin läpi hiilidioksidina pois. Alhaalta hormeista syötetään ilmaa, jotta hiilimonoksidi hapettuisi hiilidioksidiksi. Kun cowper on lämmitetty ja masuuni on valmis puhallettavaksi, venttiilit suljetaan, masuunin hormeihin johtava venttiili avataan ja kompressorilla puhalletaan ilmaa uunin yläpäästä; nyt kylmä ilma sitoo lämpöä lämpötiilistä ja syöksyy masuuniin noin 1000° C lämpötilassa, sytyttäen hiilen. Kyse on triviaalisti sanottuna masuunin ahtamisesta.

Cowper-uuni voidaan rakentaa vaikkapa tyhjästä ja puhdistetusta öljytynnyristä (pannaan perustuksen varaan pystyyn!!!) jonka sisään pannaan kaasupoltin ja alapäähän tehdään kaksi venttiiliä: toinen paloilmahormia varten ja toinen masuunia varten. Sisään ladotaan tulenkestäviä tiiliä ristikkäisiin kerroksiin shakkilaudan tapaan niin, että tiilten väliin jää aina tiilenmentävä tila. Yläpäähän tehdään samoin kaksi venttiiliä; toinen poistohormia (savupiippua) varten ja toinen puhallushormia varten. Kompressori kytketään nyt puhallushormiin suoraan masuunihormin sijaan. Cowpereita rakennetaan kolme. Cowperien ansiosta masuunin energiatalous paranee valtavasti. Ilman cowpereita hiiltä kuluu noin kymmenkertainen määrä raudansaantoon verrattuna. Nykyisissä masuuneissa päästään lähes stoikiometriseen suhteeseen, eli hiiltä kuluu noin puolet raudansaantoon verrattuna. Oheisessa piirroksessa on esitettynä masuunin ja cowperin skeemakuva.

On syytä rakentaa masuunin ympärille donitsimainen puhallusrengas, jonka sisäpinnasta johdetaan hormirinta masuuniin. Masuunin yläpäähän puolestaan rakennetaan masuunikaasun talteenottoputkisto, josta johdetaan putki cowpereihin.

Ensi kerralla ruukinmatruuna aikoo tarkastella Siemens-Martin -uunin rakentamista kotona.

Maku menneisyydestä

Ruukinmatruuna sattui ruokakaupassa näkemään Canada Dry:n Ginger Ale -tölkkejä. Hän osti.

Kotona tuo inkiväärilimpsan maku vei hänen ajatuksensa kauas menneisyyteen. Kauas hänen lapsuutensa teollisuuskaupunkiin ja isoisänsä luo. Tuo täsmälleen samainen Canada Dry Ginger Ale oli hänen isoisänsä lempijuoma, ja hänen isoisällän oli tapana ostaa laatikkokaupalla Canada Dry Ginger Alea lapsenlapsilleen, ja mökille lähdettäessä oli aina mukana tuota samaista juomaa.

Maku oli tuttu, sama ja muuttumaton. Ruukinmatruuna vajosi mietteisiinsä ja takaisin sinne X-sukupolven lapsuuteen - Kekkoslovakiaan, kesiin, jolloin satoi aina, Kössi Kenguruun ja mustavalkotelkkariin. Ja mökille, isovanhempiensa (jotka ovat tosin jo siirtyneet suureen keskusvalvomoon) luokse. Hän oli jälleen pikkulapsi, ja mökin laiturilla uimapuku päällä, mukissa Ginger Alea.

Jos joku tässä vaiheessa kuvittelee, että ginger ale olisi jotain pintahiivamenetelmällä tehtyä ohrapirtelöä,niin todettakoon, että kyseessä on Pommacin kaltainen alkoholiton juoma, jossa on selkeä gari-inkiväärin maku; ergo - ginger ale sopisi mainiosti sushin palanpainikkeeksi.

Tuttu maku - maku menneisyydestä - aikaansai mielleyhtymiä takaisin lapsuuteen, aikaan, jolloin masuunien ja konvertterien hehku oli sekä pelottava ja jännittävä asia.

Mutta jokaiselle X-sukupolven lapselle on yksi maku ylitse muiden ja se on Rymd.

Rymd - på svenska avaruus - oli avaruusaikakauden tuote: jauhemaiseen muotoon pakattu synteettinen juomatiiviste, jota myytiin kiiltävissä folioparipusseissa. Yhdestä pussista sai litran juotavaa. Rymd oli erityisen suosittua mökki-, retki- ja leirijuomaa, sillä se kulki kätevästi mukana (ei tarvinnut kantaa särkyviä pulloja eikä vettä) ja se oli jännittävän teknisen makuista. Vanha Patruuna kertoi nuorelle matruunalle, että se oli astronauttien juomaa, ja leikimme olevamme avaruuslaivassa. Lapset tykkäävät voimakkaista mauista - kuten sinapista ja tabascosta - ja Rymd, varsinkin jauheena suoraan pussista syötynä - oli sellaista.

Rymdissä oli ärtsy ja voimakas maku - kiitos siihen käytettyjen kemikaalien ja esanssien - ja ruukinmatruuna muistaa, miten Vanha Patruuna ja Vanha Matruuna teroittivat mieleen, ettei Rymdiä saa tehdä järviveteen - vaikka se maistuisikin ihan hyvältä, sillä heidän mukaansa kalat ovat pissanneet järveen. Rymdin maku kyllä peitti sen kalojen pissan maun hyvin tehokkaasti - samoin kuin kaivo- ja vesijohtoveden makuvirheet. Rymdiä sai neljänä makuvivahteena, appelsiinina, sitruunana, mansikkana ja puolukkana. 1970-luvun lopulla teemaksi otettiin Kiviset ja Soraset. Verrattuna oikeaan mehuun sen maku oli todella tekninen, mutta ruukinmatruuna tykkäsi siitä ehkä juuri sen teknisyyden vuoksi. Kun Rymdiä sekoitti vichy-veteen, siitä tuli jännää limpsaa.

Sitten joku kukkahattutäti 1980-luvun vaihteessa keksi, että koska Rymdissä on kemikaaleja, se aiheuttaa syöpää, ja Rymd vedettiin markkinoilta. Eipä aiheuttanutkaan, mutta brändin maine oli jo ehditty tärvätä, eikä se ole sen koommin tullut enää markkinoille.

Mutta me X-sukupolven lapset - me, jotka kasvoimme joukko-opilla, Kössi Kengurulla, Avaruusmatkalla (sittemmin Star Trek), Hurriganesilla ja Avaruusasema Alfalla - varmasti kaipaamme yhä noita lapsuutemme voimakkaita makuja. Muistaako joku tuonikäinen vielä muita vastaavia tuotteita?

Olisiko jollakulla vielä jossain varastojen tai keittiökaapin kätköissä jäljellä muutama Rymd-pussi, niin pidettäisiin aidot 1970-luvun bileet?

Päivän mietelmä

Uskonto on kuin tuli:

hyvä renki mutta huono isäntä.

Enfants perdus

Ranskassa rettelöidään taas.

Kaksi lähiössä asunutta jenginuorta, iältään 16- ja 17-vuotiaat, olivat varastaneet mopon, kaahanneett sillä ylinopeutta, ja lopulta ajaneet päin poliisiautoa.

Selvin päin.

Newtonin lait olivat lopulta perineet voiton, eli ilman kypärää ajaneet nuorukaiset kauniisti sanoen vaihtoivat hiippakuntaa.

Tästä innostuneena sitten paikalliset lähiönuoret - ja ilmeisesti Villiers-le-Belin vähän vanhempikin väki - on alkanut perinteiseen ranskalaiseen meininkiin eli rettelöintiin, autonpolttoon ja poliisiasematkin ovat saaneet osansa. Selvin päin kuolemaan kaahanneiden nuorukaisten omaiset ovat kiihottaneet paikallisia asukkaita mellakkaan, ja tähän mennessä kuutisenkymmentä poliisia on saanut vammoja; viisi poliisia on vammautunut vakavasti. Selväpäisten nuorukaisten omaiset ovat syyttäneet poliisia poikien kuolemasta ja tapahtumapaikalta pakenemisesta - ihmekös tuo, kun paikalle tuli viidenkymmenen selväpäisen aikuisen ihmisen lynkkausjoukko, jonka tarkoituksena oli päästää poliiseista ilmat pihalle. Toisen pojan veli oli kommentoinut, etteivät mellakat ole väkivaltaisuuksia eivätkä levotttomuuksia, vaan nuorten tahtoa ilmaista itseään ja vihaansa, joka etsii ilmaisumuotoaan. Ranskan presidentti Nicholas Sarkoszy on jo ehtinyt kommentoida, että poliiseja ampuneet ihmiset ovat rikollisia. (Filosofisesti tuo kommentti tunnetaan nimellä truismi.)

Toisaalla Pariisissa 23-vuotias journalismin opiskelija sai surmansa. 44-vuotias mies oli sattunut samaan metrovaunuun tämän kanssa, ja yrittänyt raiskata hänet. Neitonen oli yritttänyt puolustautua, jolloin mies oli iskenyt hänet puukolla hengiltä. Neitoselta laskettiin noin 30 puukoniskua.

Syyllinen on 44-vuotias mies, jolla on tilillään aiempia vastaavia tapauksia ja tuomio samanlaisesta yksinäisen naisen törkeästä raiskauksesta Pariisin Metrossa vuodelta 1996. Mies sanoi yrittäneensä raiskata neitosen vain siksi, että hän oli ollut yksin vaunussa, ja puukottaneensa hänet siksi, että tämä oli yrittänyt puolustautua.

Ranskanmaassa on jotakin mätää. Selkeästi sekä poliisilta että poliitikoilta on jopo karannut käsistä. Ranskan poliisi on tunnettu saamattomuudestaan - siitä, että se katsoo väkivaltaisuuksia ja rikoksia läpi sormiensa, eikä viitsi puuttua esimerkiksi siihen, jos lakkovahdit pieksevät rikkurin henkihieveriin tai nuoriso demonstroi vihaa, joka etsii ilmaisumuotoaan. Joulunalusmellakat ovat Ranskassa jokavuotinen kansanhuvi, ja vuoden 2005 levottomuudet, jotka saivat alkunsa, kun kaksi selväpäistä nuorukaista pakeni poliisia muuntajaan, sillä seurauksella, että heistä tuli ohmimakkaraa, ja mellakat kestivät viikkokausia. Tämä laissez-faire- suhtautuminen rettelöintiin on toisaalta aiheuttanut poliisin arvovallan täydellisen romahtamisen Ranskassa, ja Ranskan poliisia pidetään enää huonona vitsinä.

Ranskassa lähiöt ovat täynnä samankaltaisia enfants perrdus, kadotettuja lapsia - kouluttamattomia, ammattitaidottomia, kielitaidottomia ja antisosiaalisia nuorukaisia, joilla ei nykyaikaisessa maailmassa ole mitään sijaa, joilla ei ole mitän toivoa milloinkaan saada ensimmäistäkään työpaikkaa ja jotka elävät yhteiskunnan elätteinä, purren sitä kättä, joka ruokkii heitä. Niinpä heillä on paha taipumus sekoilla tuhoisin seurauksin - kuten nyt olemme saaneet nähdä.

Mitä taas 23-vuotiaan neitosen surmaamisen puolestaan tulee, niin jos lähdemme siitä, ettei ihmisellä ole sielua eikä ihminen eroa missään suhteessa muista eläimistä, todettakoon, että sukuvietiltään vaaralliset koiraseläimet on tapana kuohita. Koska Ranskassa giljotiini on jo pilkottu saunaklapeiksi, niin ruukinmatruunan oma arvio on, että tuon 44-vuotiaan salvaaminen estäisi häntä raiskaamasta enää ketään Homo sapiens-eläinlajin naaraspuolista edustajaa. Ruukinmatruuna on itse joutunut kahdesti päällekarkaamisen kohteeksi, mutta toistaiseksi häntä ei ole onnistuttu sen enempää penetroimaan kuin perforoimaankaan, vaan päällekarkaajat valitsivat väärän uhrin. Kastraatiota on Suomessa käytetty menestyksellisesti esimerkiksi pedofilian hoitamisessa.

Suomessa suurin osa rikoksista tehdään kännipäissä, ja yleensä poliisiin suhtaudutaan suurinpiirtein kunnioittaen. Siinä vaiheessa, kun Suomessa väkivalta- ja seksuaalirikoksia aletaan tekemään pääsääntöisesti selvin päin ja rikolliset alkavat olemaan absolutisteja, silloin on syytä huoleen.

Huonouden ekonomia

Huonouden ekonomia tarkoittaa voiton maksimointia laadun alasajolla, jolloin hinta saadaan alhaiseksi ja volyymit suuriksi.

Kapitalismi perustuu voiton maksimoinnille. Eli sille, että pyritään haalimaan itselle mahdollisimman suuret tulot ja toisaalta minimoimalla menot niin, että kassavirta johtaa pääoman kasautumiseen. Tätä pääomaa voidaan sitten jakaa osakkeenomistajille tai sijoittaa uusinvestointeihin.

Nykyajan informaatioteknologia on mahdollistanut kvartaalitalouden. Kärjitettynä kvartaalitalous tarkoittaa sitä, että pisin talouden odotusväli on 90 vuorokautta (16 viikkoa, 3 kuukautta, 1/4 vuotta) ja että panos-tuotto-odotukset määritetään vuosineljänneksen eli kvartaalin välein, ja että taloudessa pyritään mahdollisimman suuriin lyhen aikavälin tuottoihin. Koska talous toimii neljännesvuoden syklein, kvartaalitalous johtaa mahdollisimman nopeisiin tuotteiden elinkaariin, ja se puolestaan kertakäyttötuotteisiin ja lyhytjänteiseen toimintaan.

Volyymihan on yksinkertaista laskea kaavalla

V = kmΔt

missä

V = volyymi (€)

k = kappaletuotto (€/kpl)
m = päivittäismyynti (kpl/d)
Δt = ajanjakso (d)

Lyhyellä aikavälillä toimittaessa voitto maksimoituu parhaimmin silloin, kun tuotetaan mahdollisimman halpoja tuotteita, jolloin mahdollisimman monilla kuluttajilla on niihin varaa, ja jolloin lukumäärät ja sitä myötä päivittäismyynti saadaan mahdollisimman korkeiksi, ja näin volyymit saadaan suuriksi vaikka kappaletuotto jäisikin alhaiseksi. Tämä puolestaan johtaa tuotannon integrointiin: hyödykkeet pyritään suunnittelemaan mahdollisimman integroiduiksi niin että tuotanto voidaan tehdä yhtenä vaiheena. Integroinnin sivuvaikutus puolestaan on monoliittisuus; hyödykkeet ovat yleensä niin yhtenäisiä, ettei rikkoutunutta hyödykettä enää kannata korjata, vaan se korvataan ostamalla uusi. Silloin puolestaan, kun ajanjaksot (Δt) ovat pitkiä - kun investointien kuoletusajat ovat vuosia - kannattaa tähdätä mahdollisimman suureen kappaletuottoon (€/kpl), jolloin päivittäismyynti (kpl/d) voi jäädä pieneksi. Tämä puolestaan kannustaa satsaamaan tuotteiden elinikään ja niiden laatuun, protect your investment.

Koska kvartaalitalous ei tue innovointia, niin kvartaalitalous johtaa väistämättä huonouden ekonomiaan - hyödykkeiden laatu pyritään tarkoituksella huonontamaan niin heikoksi, että tuotantokustannukset minimoituvat. Huonouden ekonomia ei ole uusi ajatus. Jo Henry Ford otti sen käyttöön T-mallissaan - hän tutki romuttuneista ja korjaamolle viedyistä T-Fordeista että mitkä osat kestävät kaikkein pisimpään, ja selvisi, etteivät olkatapit rikkoutuneet milloinkaan. Välittömästi tämän jälkeen olkatappien materiaali vaihdettiin halvempaan ja muotoilu yksinkertaisempaan - ei ollut mitään mieltä yliresursoida mitään hyödykettä tai sen valmistusprosessia tai osaa. Hyvälaatuisten olkatappien tuottama rajahyöty ei vastannut panostusta. Tämä sama laadun alasajo ilmenee kaikkialla: teräs, alumiini, puu ja magnesium korvataan muovilla, proteiinit ja rasva korvataan hiilihydraateilla, massiivipuu korvataan lastulevyllä, nahka korvataan kankaalla, tavoitteena on kustannusten alasajo. Kun kalliit materiaalit ja menetelmät korvataan halvoilla, samalla myös kestävyys, käyttötuntuma, luotettavuus ja huollettavuus kärsivät. Mutta tämä on tarkoituskin: tuotteen elinkaaren lyhentyessä tilalle on pakko ostaa uusi, jolloin markkinat vetävät paremmin kuin jos tuotettaisiin vain korkealaatuisia tuotteita.

Huonouden ekonomiaan liittyy käsite tulossurffaus. Tämä merkitsee kaikkien pitkän aikavälin projektien alasajoa, turkimus- ja kehitysyksikköjen lakkauttamista tai tuotekehittelyn projisoimista vain uusiin kosmeettisiin ominaisuuksiin uustuotannon sijaan ja lyhyen aikavälin tuotannon maksimoimista. Toimitusjohtaja, joka on tulossurffaaja, saa useinkiin maksimoitua lyhyen aikavälin tuoton ja osakkeenomistajat tyytyväisiksi - mutta samalla kupattua yhtiön tyhjäksi resursseistaan, henkisestä pääomastaan ja kilpailukyvystään, ja äärimmilleen trimmattu viulunkieliorganisaatio yleensä kestää takaiskuja hyvin huonosti. Mutta tässä vaiheessa optiot on jo lunastettu ja kultainen kädenpuristus saatu, ja tulossurffari on siirtynyt jo seuraavaan firmaan.

Huonouden ekonomia käy käsi kädessä globalisaation kanssa: tuotanto siirretään sinne, missä se on halvinta tuottaa, piittaamatta osaamisesta tai laadusta. Samoin huonouden ekonomiassa tärkeä maksiimi on kahden korvapuusti on kolmannen kauppa; kun kaksi tai useampia osapuolia kilpailee, he kilpailevat toisensa näännyksiin, ja lopulta viimeisenä kentälle tullut koppaa koko potin. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta: tämä tunnetaan jo kiinalaisessa klassikossa 36 strategiaa. Olennaista on kuitenkin se, että uusinnovointi ei ole kannattavaa: kokonaan uuden tuotteen markkinoilletuoja joutuu investoimaan valtavat määrät resursseja tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, ja kuitenkin ne, jotka onnistuneesti kopioivat, soveltavat tai plagioivat ko. hyödykettä, lopulta kaappaavat markkinat.

Mihin huonouden ekonomia johtaa? Paitsi luonnonvarojen ja resurssien valtavaan haaskaamiseen ja hirvittävään krääsätulvaan ja jätevuoreen, myös äärimmäisen lyhytjänteiseen elämään tässä ja nyt. Samoin tulevaisuudelta voidaan odottaa entistä huonompia ja heikompilatuisia tuotteita - joiden suorituskyky kyllä saattaa ylittää nykyiset, mutta luotettavuuden, elinkaaren ja kestävyyden kustannuksella. Esimerkiksi kameroiden elinikä saattoi menneisyydessä olla 25-30 v, mutta nykyään enää vain 2-3 v. Tulevaisuudelta ei kuitenkaan ole oletettavissa mitään mullistavia uutuuksia, ja todennäköisesti myös bioteknologia tullee jäämään kuplaksi, sillä huonouden ekonomia ei suosi luovuutta eikä innovointia.

Kvartaalitalous ei myöskään luo klassikkoja eikä meille jää 2000-luvusta mitään museoitavaa - kulttuuri on aivan samalla tavoin kertakäyttötavaraa kuin mitkä tahansa muutkin hyödykkeet. Pätkätyöt, pätkäperheet, pätkäihmissuhteet ja pätkähyödykkeet ovat saaneet seuralaisekseen myös pätkäkulttuurin - laadun alasajo merkitsee myös sitä, että suunnilleen mitä tahansa voidaan pitää kulttuurina ja/tai taiteena, jos näin vain halutaan.

Kuka huonouden ekonomiassa lopulta korjaa potin? Vastaus on tietystä luettavissa tuosta klassikosta 36 strategiaa, ja strategia numero 9, katsele, kun joen takana palaa (隔岸觀火). Voittaja on se, joka antaa eri osanottajien ensin kilpailla toisensa näännyksiin ja lopulta iskee, kun kaikki ovat täysin vereslihalla ja trimmattuina aneemisiksi. Eli se, joka kuuntelee järkeään tunteittensa sijaan - yleensä perheyritykset ovat sellaisia, kun taas pörssiyhtiöitä johdetaan tunteella.

Ja varmuudella myös jätehuoltosektori on voittaja huonouden ekonomiassa.

Päivän mietelmä

Elämä on kuin veneen kannelle nostettu ankkuriköysi.

Sen toinen pää on yleensä tukevasti sidottu kiinni johonkin, ja toisessa päässä on mutainen klöntti. Ainoa, mikä on varmaa, on että siinä jossain välissä on sotku.

Thought for today

Technology is dominated by two types of people:

Those who manage what they do not master, and those who master what they do not manage.

Marraskuu, kuukausista julmin

Marraskuu on kuukausista julmin.

Kaikki menee kohti kuolemaa ja tuhoa. Päivä lyhenee, valo väistyy pimeyden tieltä, kasvillisuus kuolee, eläimet muuttavat pois, kuolevat tai menevät talviteloille. Maa routaantuu ja vedet jäätyvät. Edes sitä vähäistä lohtua ei ole, että lumi peittäisi maan ja heijastaisi vähän sitä vähäistä valoa, mitä kelmeänä paistava aurinko antaa.

Valon vähyys vaikuttaa ihmisen psyykeen - toisaalta se aiheuttaa masennusta ja toisaalta lisää aggressioita. Yksinäisyys, huonot ihmissuhteet, perheriidat, vaikeudet - kaikki tuntuvat entistä kovemmilta marraskuussa. Samoin sen tiedostaminen, että pian on edessä viisi kuukautta lunta ja pakkasta, on omiaan masentamaan iloisimmankin mielen.

Sanana marraskuu sanoo kaiken. Tuo etuliite marras palautuu latinan sanaan mors - kuollut. Marraskuu on kuoleman kuukausi.

"Kevät keikkuen tulevi", sanotaan. Sananparsi viittaa ruoanpuutteesta johtuvan aliravitsemuksen aiheuttamiin tasapainohäiriöihin. Marraskuussa sato on korjattu ja ainoa lisäravinto, mitä on mahdollista saada, on metsänriista. Talvi merkitsee kulutusta ilman täydennystä, ja loppukeväästä usein Suomessa entisaikoina uhkana oli aliravitsemus ja nälkäkuolema. Nykyään onneksi tuoretta ruokaa saa läpi vuoden.

Miten kaamosmasennusta voi marraskuussa torjua? Kirkasvalolamput ja riittävästä valosta huolehtiminen on kaikki kaikessa. Samoin riittävän pitkään nukkuminen ja riittävän hyvin syöminen, nimenomaan proteiinipitoisen ruoan syöminen, auttaa. Hiilihydraateilla on paha taipumus kertyä läskiksi sinne, missä vähimmin haluaa, sillä suomalaisella genetiikalla hiilihydraatit kerätään varaenergiaksi talteen.

Mutta onneksi marraskuu menee ohi. Pian on edessä pysyvä lumipeite, mikä valkoisuudellaan helpottaa kylmyyteen ja pimeyteen.

Eurooppalainen piiras

Kiitospäivän kunniaksi lienee aika lurauttaa laulu. Sävel on vanha tuttavamme Don McLeanin An American Pie tai Hectorin Suomi-Neito.

Long long time ago -
can you still remember
when the Europe used to make things go
Science, arts, economy -
all the wealth and industry
accumulated at the Western shores
But First World War made Europe shaky
its faith low-down and ethics flaky
in the mud of Verdun
was Europe's spirit undone
I can't remember when I read
of all those youngsters who got dead
because of every dumb crownhead
those years when Europe died

So bye bye, Miss Eu-ropean pie
You're the remnant of a culture which committed suicide
Now those Leftie guys only rant and they whine
singing "Hope the Western culture will die"
Hope the Western culture will die -

Did you quit the Book of Love?
Did you give up the God above?
Did the Lefties tell you so?
Do you believe in economy?
Can science give you what you need?
Or do you wallow in self-pity real low?
Well, I noticed that you have no faith
and that's what made your spine to break
when you gave up your creed
you did shoot your own leg, indeed
You were but lonely, broken continent
in complete bankruptcy you went
your backbone broke and your soul was bent
those years when Europe died

So bye bye, Miss Eu-ropean pie
You're the remnant of a culture which committed suicide
Now those Leftie guys only rant and they whine
singing "Hope the Western culture will die"
Hope the Western culture will die -

Now for century you've been on your own
What you've gained? What have you done?
Well, that's not how it used to be -
You led the world's economes,
inventions and discoveries
you were so proud of your industry -
When Darwin wrote of Origins,
and Hegel Dialectisism
you thought that Marx was cool -
My God, you indeed are a fool!
You went from Christ to Nihilist
and Spengler, Hitler, Bolshevist
those thirties ruled by iron fist
those years, when Europe died

So bye bye, Miss Eu-ropean pie
You're the remnant of a culture which committed suicide
Now those Leftie guys only rant and they whine
singing "Hope the Western culture will die"
Hope the Western culture will die -

Oh, and then you were again in war
that's when you got the mortal sore
In Auschwitz, Dresden, Coventry -
You were bombed into mince-ed meat -
your science did give you a treat
it killed your faith in the Humanity
Your East was raped by Commie horde
your West was old and tired and bored
Camus, Sartre-y and such
Postmodern Bee Ess enough!
And when you read of Existentialism
and blindly adored the Communism
you lost remnants of Humanism
those years when Europe died

So bye, bye, Miss Eu-ropean pie!
You're the remnant of a culture which committed suicide
Now those Leftie guys only rant and they whine
singing "Hope the Western culture will die"
Hope the Western culture will die -

For forty years you lingered on
then Iron Curtain too was gone -
so collapsed the world of Marx
But you never made your accounts clear
with Lenin, Stalin held so dear
Contrast to Nuremberg was oh so stark
You lost your grip on philosophy -
postmodern relativity
was best you could turn out
Now would that make Voltaire pout?
Then loud too howled the Feminists
and broken went the families
birth rates sank low and they sank deep
those years when Europe died

So bye bye, Miss Eu-ropean pie
You're the remnant of a culture which committed suicide
Now those Leftie guys only rant and they whine
singing "Hope the Western culture will die"
Hope the Western culture will die -

Two thousand years and seven's still -
Look at yourself! You make me ill!
With that self-pity in which you do brew!
Get o'er with it, Old Continent!
No one in world is innocent!
You are no worse than anyone, you fool!
Now hear the rant of a blue-eyed Finn!
I'm not ashamed because my skin!
Be proud of who you are
all Euros, you near and far!
You need to find your self-esteem
and turn the nightmare into dream
Or else the Terrorists will scream
"Now die, you Europe, die!"

So wake up, Miss Eu-ropean pie!
Do you think it's good idea if you commit suicide?
Ditch those Leftie guys who only rant and just whine
and don't let Western Culture to die -
Don't let Western Culture to die!

Päivän mietelmä

Miksi ne ihmiset, jotka voimakkaimmin vastustavat aborttia, kaikkein äänekkäimmin myös kannattavat kuolemanrangaistusta? Onko "pro-life" sama asia kuin "pro-death"?

Päivän mietelmä

Kitaran soitto on kuin pitäisi leivästä kiinni toisella kädellä ja toisella leikkaisi. Kosketinsoittimet ovat kuin leikkaisi leipää toisella kädellä ja toisella yrittäisi levittää voita.

Pakkotyöstä ja sen teettämisestä

Kuten olemme syksyn aikana saaneet seurata, terveydenhoitoalan ammattijärjestö TEHY ryhtyi työtaisteluun. Motivaationa työtaisteluun heillä olivat palkat, jotka työn henkiseen ja fyysiseen raskauteen nähden olivat heidän mukaansa jäljessä EU-maiden keskitasoa - ja rivien välistä saattoi myös lukea, että nyt oli naisvaltaisen TEHYn aika osoittaa, että kyseessä on vakavastiotettava ammattiliitto. Työtaistelun muoto oli poikkeuksellinen - koska terveydenhoitohenkilöstöllä on suojelutyövelvoite, lakot alalla ovat tehottomia. Terveydenhoitohenkilöstö päätti ryhtyä joukkoirtisanoutumisiin.

Joukkoirtisanoutumiset ovat työtaistelun muoto, jota on käytetty hyvin harvoin, ja joka on niinsanotusti all bets are off eli todella kovilla panoksilla pelaamista. Toteutuessaan ne olisivat halvaannuttaneet julkisen terveydenhoidon täysin.

Työnantajalla on perinteisesti kolme tapaa työtaistelussa vastatoimiin:

1) Lakonmurto - rikkurityövoimalla ja esimievoimin.
2) Työsulku - eli pannaan kova kovaa vastaan ja katsotaan, kumman rahat loppuvat ensin
3) Ulkoistaminen - eli vuokrataan vuokratyöfirmoista ja ulkomailta tilapäistyöntekijöitä tai siirretään lakonalaiset työtehtävät muualle.

Nämä ovat täysin legitiimejä ja hyväksyttäviä keinoja työnantajan puolelta työtaisteluun, ja kieltämättä TEHY:n vaatimus 500-600 € palkankorotuksista on enemmän kuin kohtuullinen lisä palkkoihin. Suurin osa tehyläisistä toimii julkisella sektorilla, eli perimmäinen työnantaja on julkisyhteisö kuten kunta tai valtio.

Valtion leipä on perinteisesti ollut "pitkä ja kapea", eli julkisella sektorilla on aikoinaan ollut yksityistä heikompi palkka mutta paremmat työsuhteet ja työttömyysturva. 1990-luvun laman jälkeen valtion leipä on ollut enää kapea - julkinen sektori on nykyään tunnettu juurikin epävarmoista työsuhteistaan. Samoin 1990-luvun laman jälkeen kaikille on tullut selväksi, että valtio on tyly työnantaja - julkinen sektori ei ole kiltti ja mukava Iso Veli, vaan kasvoton ja epähumaani organisaatio, joka syö omat lapsensa.

Niinpä julkinen sektori ryhtyi poikkeukselliseen työtaistelun muotoon. Sen sijaan, että se joko olisi tunnustanut tehyläisten vaatimukset oikeutetuiksi tai ryhtynyt kolmeen edellämainittuun työnantajapuolen perinteiseen työtaistelun muotoon, se sääti lain, jonka nojalla irtisanoutumisilmoituksen jättäneet hoitajat voitiin taannehtivasti määrätä työvelvollisiksi.

Ruukinmatruunan ensimmäinen ajatus oli, että työtaistelu oli matsi, jota piti otella florettimiekoin, mutta nyt toinen osapuoli kaivoikin ketjukuulanuijan esiin.

Suomen perustuslaki kieltää yksiselitteisesti pakkotyön teettämisen. Asia on niin selkeä, ettei sitä ole katsottu tarpeelliseksi kirjata erikseen lakiin, vaan se sisältyy Perustuslain 18§ takana oleviin oikeusperiaatteisiin:

18 §
Oikeus työhön ja elinkeinovapaus

Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.

Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.

Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä.

Asiaa on tarkasteltu aika hyvin toisaalla. Säädetty laki, jonka nojalla työstään irtisanoutuneet hoitajat voidaan pakottaa työhön, rikkoo Perustuslakia ja sen takana olevia oikeusperiaatteita vastaan monin osin, ja se olisi tämän vuoksi pitänyt säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä sen sijaan, että se nyt säädettiin normaalissa säätämisjärjestyksessä.

Ruukinmatruunan on pakko kuitenkin todeta, että samankaltainen perustuslain kanssa ristiriidassa oleva laki - asevelvollisuuslaki - meillä on jo olemassa. Kyseinen laki rikkoo samalla tavoin orjuuden ja pakkotyön kieltoa vastaan; mikäli Suomessa olisi samankaltainen perustuslakituomioistuin kuin USA:ssa, Suomessa olisi jo kauan sitten siirrytty palkka-armeijaan, sillä asevelvollisuus on ristiriidassa perustuslain oikeusperiaatteiden kanssa, ja ristiriitatilanteissa perustuslailla on ensisijainen asema. Eli Suomen valtiolla on pitkä ja surullinen historia sen osalta, että se ei noudata omia pelisääntöjään.

Julminta koko jutussa on se, että potilasturvalain nimellä kulkevaa pakkolakia esitti kaikista puolueista Kokoomus - siis se puolue, joka on julistautunut palkansaajien etupuolueeksi.

Ruukinmatruuna toteaa nyt, että kokkarit paljastvati oikean karvansa. Kyseessä on valtiota - kasvotonta, tunteetonta ja epäinhimillistä estabilissementtia pönkittävä valta- ja vallankäyttöpuolue, joka asettuu työtaistelussa kasvottoman vallankäytön puolelle. Kyse ei ole samasta kuin yksityisen sektorin työtaisteluissa - eli että vaikuttavatko palkankorotukset toisaalta osakkeenomistajien intresseihin ja toisaalta yrityksen kilpailukykyyn - vaan aivan puhtaasta vallankäytöstä ja tylyttämisestä - hallintoalamaiset pysyköön hiljaisina ja nöyrinä.

Todettakoon nyt, että ruukinmatruunalla on nyt omat subjektiiviset tunteensa asiassa pelissä. Ruukinmatruuna on tehnyt kaksi viikkoa hoitotyötä varhaisteininä - peruskoulun kahdeksannella työelämään tutustumisen jaksolla - se oli aikaa, jolloin hänen hoivaviettinsä oli voimakas ja jolloin hän halusi äitinsä tavoin terveydenhoitoammattilaiseksi - mutta pahaksi onnekseen hän joutuikin tutustumaan työelämään kotikaupunkinsa terveydenhoitosektorin kroonikko-osastolla. Työ oli äärimmäisen henkisesti raskasta - kyseessä oli potilaat, joista suuri osa oli joko dementoituneita tai muutoin täysin vuoteeseen sidottuja ja exitus oli lähes jokaöinen vieras, ja ruukinmatruuna sen kaiken jälkeen totesi, että tämä ei ole häntä varten. Ruukinmatruunan kanssa samaan aikaan töissäolleista kahdeksasluokkalaisista kaksi tyttöä pyysi kolmen päivän jälkeen, että haluamme jonnekin muualle, me emme kestä tätä työtä, ja ruukinmatruuna olettaa, että tämä on alalla hyvin yleinen kokemus, eräänlainen karsintakierros alalle hakeutujista. Ruukinmatruuna selvitti karsintakierroksen, mutta kokemus kroonikoista oli kuitenkin ruukinmatruunalle kimmoke hakeutua metalliteollisuuteen, isänsä alalle.

Sanalla sanoen metallitehdas, jossa voi vammautua tai saada surmansa tuhannella eri tavalla [ja ne tavat eivät ole miellyttäviä,] on henkisesti paljon helpompi paikka kuin kroonikkosairaala. Tämän ruukinmatruuna voi sanoa omakohtaisesta kokemuksestaan.

Eli tehyläiset - tai ainakin suuri osa heistä - tekee henkisesti äärimmäisen raskasta työtä. Silti metallimiehillä ja -naisilla on hyvät palkat ja Metallityöväen liittoa on perinteisesti pidetty ns. vahvana liittona. Omakohtaisesta kokemuksestaan ruukinmatruuna voi todeta, että sekä metallityö että hoitotyö ovat fyysisesti hyvin raskaita - hoitajat joutuvat usein siirtämään liikuntakyvyttömiä, nukutettuja tai muuten vain paketissa olevia potilaita, eikä sairaaloissa ole teollisuusnostureita. Hoitotyö myös vaatii usein pitkällisen koulutuksen ja erityisosaamisen, ja siinä, missä ruukinmatruuna on totteunut laboratoriossa tekemään kemiallisia ja metallurgisia laskutoimituksia ja analyysejä, samat asiat tulevat esiin myös sairaaloissa. Sairaanhoitajalla on paljon pelissä hänen määrittäessään lääkkeiden annostelua.

Sikäli ruukinmatruuna kokee tehyläisten työtaistelun täysin oikeutetuksi. Kyse ei ole pilalle hemmoteltujen pikkuprinsessojan känkkäränkkäilystä, vaan sellaisten ihmisten työtaistelusta, joita on työn vaativuuteen, raskauteen ja koulutustasoon nähden dissattu aivan liian pitkään.

Todettakoon vielä, että jos julkistyönantaja olisi ryhtynyt normaaleihin työnantajan työtaistelukeinoihin, ruukinmatruuna tuskin olisi kirjoittanut tästä aiheesta. Nyt ylitettiin soveliaisuuden raja - ja osoitettiin, että valtio ja sen kasvoton valtakoneisto on parhaimmillaan välttämätön paha ja pahimmillaan yksilön vihollinen.

Päivän mietelmä

Filosofian lukeminen on kuin absintin juominen.

Parhaimmillaan se antaa lohtua elämään ja pahimmillaan saa pään todella pahasti sekaisin.

Päivän mietelmä

Yksikään vallankumous ei ole koskaan kumonnut valtaa.

Vain vallanpitäjiä.

Sananen sananvapaudesta

Koska sananvapautta koskevat asiat ovat olleet tapetilla viime aikoina, ruukinmatruuna käsittelee tänään sananvapautta.

Sananvapaus on yksi länsimaisen demokratian ja oikeusvaltion kulmakiviä. Sananvapaus kattaa, paitsi puheen, myös muut ilmaisun ja viestinnän muodot ja oikeuden kuulla ja vastaanottaa viestejä.

Mutta vastoin yleistä luuloa sananvapaus ei tarkoita vapautta sanoa mitä sylki suuhun tuo. Sorry - jos sitä kuvittelitte, niin väärässä olitte. Sananvapaus ei milloinkaan ole oikeuttanut ketään kunnianloukkukseen, kiihottamiseen tai kapinaan tai muuhun väkivallantekoon yllyttämiseen - se on oikeastaan aina ja kaikkialla katsottu kielletyksi. Sananvapaus on Suomessa noudatettavassa roomalaisgermaanisessa oikeusjärjestelmässä positiivinen vapaus - vapaus johonkin . Perustuslain 12 § määrittää seuraavia asioita sananvapaudesta:

12§ Sananvapaus ja julkisuus

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.

Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Sananvapaus on sen verran perustavanlaatuinen oikeus, että sen rajoittamisesta annetaan laeilla - ei asetuksin eikä tulkinnoin. Mitkä asiat sitten rajoittavat sananvapautta?

Koska sananvapaus koskee ihmistenvälistä kommunikaatiota ja kommunkointia voidaan käyttää ihmisten oikeushyvien loukkaamiseen, sananvapautta rajoittavat negatiiviset vapaudet. Negatiivinen vapaus on vapautta jostakin - kuten vaikka itseen kohdistuvasta verbaalisesta ahdistelusta. Ja länsimainen demokratia on aina pitänyt negatiivisia vapauksia vahvempina kuin positiivisia.

Sananvapautta voidaan EN:n ihmisoikeussopimuksen 10. artiklan mukaan rajoittaa vain lailla ja syistä

jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojelemiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuimen arvovallan tai puolueettomuuden turvaamiseksi.

Tässä luetellaankin niitä negatiivisia vapauksia, jotka rajoittavat positiivista sananvapautta:

- vapaus yhteiskunnallisesta levottomuudesta
- vapaus alueeseen kohdistuvasta ahdistelusta
- vapaus anarkiasta ja laittomuuden tilasta
- vapaus fyysiseen habitukseen kohdistuvasta väkivallasta ja sen uhasta
- vapaus sosiaaliseen habitukseen kohdistuvasta väkivallasta ja sen uhasta
- vapaus diskriminaatiosta
- vapaus kompromettoinnista
- vapaus intimiteettiloukkauksista
- vapaus mielivallasta

Eli yksilön oikeus olla vapaa diskriminoinnista, verbaalis-sosiaalisesta ahdistelusta ja intimiteettiloukkauksista (vapaus omiin oikeushyviin, kuten henkinen ja sosiaalinen koskemattomuus kohdistuvista loukkauksista) on aina vahvempi kuin toisen yksilön vapaus sanoihinsa. Tämä ei ole sensuuria, vaan normaali oikeusvaltion menettelytapa. Yksikään oikeusvaltio ei hyväksy kunnianloukkausta, kansanryhmään vastaan kiihotusta, vallankumouksen lietsontaa tai kehottamsita rikokseen sananvapautena, vaan ko. asiat ovat aina rikoksia, sillä ne rikkovat joko yksilön tai yhteisön negatiivisia vapauksia vastaan.

Rikoslain 24 luku käsittelee kunnianloukkausta. Yhdessä intimiteettisuojarikkomusten kanssa kunnianloukkaus on tärkein sananvapauden raja. Eräässä toisessa blogissa tätä asiaa on käsitelty hyvin. Mutta ehkä kauaskantoisimmat seuraukset ovat kiihottamisella kansanryhmää vastaan (RL 11:8§). Pahaksi onneksi kyseinen pykälä vaikuttaa kuuluvan sarjaan "blankopykälät" - suunnilleen mikä tahansa kritiikki mitä tahansa kansanryhmää vastaan voi virkaintoisen lainpalvojan käsissä johtaa leivättömän pöydän ääreen.

Tiivistettynä siis: Meillä on sananvapaus. Mutta ei vapautta seuraamuksista.

Periaatteessa jokainen suomalainen on samanarvoinen lain edessä. Perustuslain 6§ 1 momentti sanoo asian selvästi:Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mutta jo 2 momentissa sitten tehdäänkin poikkeus: Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.. Sananvapauden osalta poikkeukset ovat pikemminkin sääntöjä. Yleisesti katsotaan, että kahden instanssin konfliktissa sillä osapuolella, kumman katsotaan olevan heikommassa asemassa, on lain edessä laajemmat vapaudet - myös sananvapaus - kuin vahvemmassa asemassa olevan.

Ergo: Kaukaso-europidista Cavalli-Sforza-suurklusteria edustavan lihaasyövän heteromiehen sananvapaus on de facto kapeampi kuin sellaisen ihmisen, jolla ei oheisia attribuutteja ole, sillä KECSSK:ta edustavan lihaasyövän heteromiehen katsotaan yhteiskunnassa olevan dominoivassa asemassa ei-KECSSK:ihin, ei-lihaasyöviin, ei-heteroihin ja ei-miehiin nähden. Tästä syystä esimerkiksi ateistilla ja muslimilla katsotaan olevan laajempi sananvapaus uskonasioissa kuin kristityillä, sillä kristinuskon katsotaan olevan dominoivassa asemassa uskontomarkkinoilla. Mutta jos asetelma jostakin syystä kääntyisi toisinpäin, tällöin "alisteiseen" asemaan joutuneella ryhmittymällä tällöin olisi nyt laajempi sananvapaus kuin ennen, eli esimerkiksi kristityille olisi tällöin täysin sallittua kaivella gulagien hirveyksiä ja Kamputsean kuoleman kenttiä siinä missä ateistit nyt kaivelevat ristiretkien joukkohautoja.

Sama pätee myös muihin asioihin. Ruukinmatruunalla on buddhalaisuuteen kallistuvana agnostikkonaisena paljon laajempi sananvapaus esimerkiksi islamin asioihin kuin kristityllä tai ateistimiehellä, sillä islam suhtautuu hyvin nuivasti buddhalaisuuteen (itse asiassa ruukinmatruunalla on syytä pelätä henkensä edestä muslimeja tässä suhteessa, kun taas kristityillä ei ole), eikä islam ole myöskään erityisen tunnettu filogyniasta. Toisaalta muslimeilla ilmeisesti katsotaan olevan Lähi-Idän konfliktin takia oikeus sanoa juutalaisista sellaisia asioita, jotka kantasuomalaisen sanomana veisivät hänet lakitupaan.

Onko tämä oikein vai väärin?

Ruukinmatruuna itse on voimakas egalitaristi ja hän katsoo, että tällainen "positiivinen syrjintä" heikomman osapuolen hyväksi saa itse asiassa enemmän vahinkoa kuin hyvää aikaan. Lain pitäisi olla kaikille sama ja neutraali, eikä taata kenellekään erivapauksia. Tuo liukumavara itseasiassa vain pönkittää stereotypioita: jos naisen katsotaan oikeudessa olevan joissakin asioissa tasa-arvoisempi kuin miehen, se on piiloviittaus siihen suuntaan, että miehen tunnustetaan olevan vahvempi tai parempi sukupuoli - ja tämä on omiaan traumatisoimaan naisia ja aiheuttamaan miehissä katkeruutta. Tästä syystä ruukinmatruuna itse ei suostu myöntämään olevansa miehiä heikommassa asemassa eikä vaadi kiintiöitä eikä erityiskohtelua itselleen, sillä se olisi samaa kuin heikommuuden myöntämiminen. Ja tasa-arvostaan ruukinmatruuna ei tingi - vain kuolleen ruumiini yli!.

Suomalainen oikeuskäytäntö on oma lukunsa. Jos jokin viesti johtaa oikeuteen saakka, sitä ei arvioida yksittäisten kohtien, sanamuotojen tai pilkunviilauksen kautta, vaan kokonaisuutena. Siis julkaisuun käytetyn median, tekstin, sanavalintojen, kieliasun, kuvien - jopa taustapaperin - kautta. Kokonaisuutena. Samoin katsotaan myös, onko kyseessä viaton asiatarkastelu, mikä on kirjoituksen motiivi ja onko kenties toimittu mala fide, vahingoittamistarkoituksessa.

Samoin se media ja se kanava, jossa julkaisu tehdään, painaa vaa'assa. On sallittua sanoa, että eri CSSK:illa on merkittäviä älykkyyseroja, jos kyseessä on vaikkapa Journal of Methodological Anthropology ja kyseessä on tieteellinen teksti, mutta saman sanominen vaikka omassa blogissa tai ison median keskustelupalstalla voi johtaa tutkintapyyntöön. Toisaalta jokin Suomi24, jolla on "kansakunnan vessanseinän" maine, voidaan ehkä katsoa sellaiseksi mediaksi, jolla ei ole minkäänlaista uskottavuutta ja joka on rinnastettavissa juoppojen horinoihin.

Mutta aina kannattaa pitää mielessä se webikeskustelun ensimmäinen laki: Kaikki, mikä ylipäänsä voidaan ymmärtää väärin, ymmärretään väistämättä väärin. Aina. Tästä syystä sanoissaan kannattaa olla hyvin tarkka: olennaista ei ole se, mitä sanot, vaan se, miten sanot.

Kaksi plus kaksi on viisi

2+2 on 5, hyvin suurilla 2:n arvoilla

Pikkulinnut lauloivat, että eräs nimeltämainitsematon nettiaktivisti olisi joutunut Espoon käräjäoikeuteen bloginsa vuoksi. Vähemmistövaltuutettu oli tehnyt siitä tutkimuspyynnön, aiheena kansanryhmää vastaan kiihottaminen. Oheisesta linkistä löytyy Keskusrikospoliisille osoitettu tutkimuspyyntö perusteluineen.

Äkkipäätä tutkien asiassa ei näyttäisi olevan mitään epäselvää. Kiistanalaisen kirjoittajan teksti on hyvin rasistista, panettelevaa ja solvaavaa. Rikoksen tunnusmerkit näyttäisivät äkkipäätä tutkien täyttyvän.

Mutta ongelmana asiassa on, että kiistanalainen kirjoittaja näyttäisi puhuvan totta. Lukuisat niistä argumenteista, mitä hän esittää, voitaneen näyttää tämänhetkisen tietämyksen valossa toteen. Ruukinmatruuna kirjoitti tästä jo aikaisemmin. Eli että perustusalain ja tieteen objektiivisuusvaatimuksen mukaan meillä on ja tulee olla oikeus sanoa ääneen sellaisia asioita, mitkä vallitsevan tieteellisen käsityksen mukaan ovat tosia. Arvolauseiden muodostaminen on sitten eri asia, ja sitä tulkitaan ja tuleekin tulkita sananvapauspykälien mukaan.

Jokainen nörtti tuntee tuon lausahduksen "2+2=5, hyvin suurilla 2:n arvoilla". Lausahdus 2+2=5 tulee alunperin George Orwellin teoksesta Vuonna 1984, ja tarkoittaa epäloogista argumenttia, jota pidetään totuutena siksi, että vallanpitäjä sanoo sen olevan totuus. Luonnollisesti tämä on luonnontieteellistä maailmankuvaa vastaan (tästä syystä ruukinmatruuna sanoutuu irti kaikista uskonnoista ja ideologioista ja on agnostikko) ja reaalielämään sovellettuna johtaa katastrofeihin, mutta ideologiaviritteiset ihmiset rakastavat tätä konseptia.

George Orwellin mukaan vapaus on oikeus sanoa 2+2=4, ja kaikki muu seuraa tästä. Eli että meillä on perustuslain takaama oikeus ja vapaus sanoa tieteen tämänhetkisen konsensuksen valossa tosina pidetyt asiat ääneen. Vasta tällöin yhteiskuntaa voidaan todella sanoa vapaaksi tältäosin. Tämä on positiivinen vapaus - vapaus johonkin, kuten juuri sananvapaus.

Mutta demokratiassa elettäessä törmätään myös käsitteeseen negatiivinen vapaus - vapaus jostakin. Tässä tapauksessa kyseessäoleva vapaus on vapaus diskriminaatiosta - vapaus omiin oikeushyviin (henkinen ja sosiaalinen koskemattomuus) kohdistuvista loukkauksista. Sillä ei ole tässä katsannossa merkitystä, kohdistuvatko nämä loukkaukset oikeustoimihenkilöön valtion vaiko toisen oikeustoimihenkilön toimesta.

Länsimainen (roomalaisgermaaninen) oikeudenkäyttö on perinteisesti ollut tasapainoilua positiivisten ja negatiivisten vapauksien kanssa, ja negatiiviset on katsottu positiivisia vahvemmiksi. Tästä syystä vähemmistövaltuutettu teki tutkintapyynnön, ja KRP:n oli pakko tutkia asia. Ja Kiistanalaisen Kirjoittajan alkuperäinen teksti oli sellaista, mikä nosti ruukinmatruunan niskakarvat pystyyn. Sananvapautta rajoittaa vapaus diskriminaatiosta, ja kyseinen teksti oli sellaista, jossa ruukinmatruunan mielestä tämä raja ylitettiin.

Mistä sitten tuo "2+2=5, hyvin suurilla 2:n arvoilla?" Se tulee siitä, että normaalisti 2,25 pyöristetään [ennen laskutoimituksen suorittamista] alaspäin, jolloin siitä tulee 2. 2+2 on luonnollisesti 4. Mutta jos lasketaan 2,25 + 2,25 yhteen ja pyöristetään tulos vasta laskutoimituksen jälkeen, tuloksena on 4,5 joka pyöristyy ylöspäin ja tuloksena on 5. Täysin päivänselvää - ja läpeensä kieroontunutta - logiikkaa.

Ja juuri tällä logiikalla tuntuu toimivan suomalainen virkamieskulttuuri.

Suomalaisen virkamieskulttuurin väitetään olevan läpeensä kieroontunut, mistään oikeusnormeista ja laeista piittamaton ja käytännössä kuin valtio valtiossa. Tälle väitteelle pontta antaa se, että Suomi on jatkuvasti EY:n ihmisoikeustuomioistuimessa, eikä kyse ole nyt sivareista eikä totaalikieltäytyjistä. Tätä ei pidä tulkita niin, että se olisi yksinomaan paha asia - suomalainen virkamieskäytäntö esimerkiksi on padonnut ei-toivottujen maahantulijoiden virtaa hyvin tehokkaasti. Suomalaisen virkamieskulttuurin väitetään olevan Pohjoismaiden juristivaltaisin - tästä väitteestä siis seuraisi, että Suomi siis ei olisikaan oikeusvaltio, vaan pikemminkin juristivaltio (vrt. USA).

Ja näinhän tässäkin tilanteessa näyttäisi olevan: vähemmistövaltuutettu on ottanut tavoitteekseen epämiellyttävien soraäänien vaientamisen - ei suinkaan lain, vaan kieroontuneen laintulkinnan - suomin keinoin.

Kaikkein huolestuttavinta tilanteessa on se, että vähemmistövaltuutettu on ottanut tavoitteekseen normaalin oikeuskäytön reaktiivisuuden sijaan proaktiivisuuden - "rasististen hyökkäyksen ennaltaehkäisyn". Selkokielellä tämä tarkoittaa vaarallisten suiden tukkimista sensuurin keinoin. Ja tämä on vastoin perustuslain kirjainta ja henkeä. Rasismi ei ole rikos. Sensijaan rasistinen kiihotus on. Vähemmistövaltuutettu on nyt luomassa ajatusrikosta. Oheisen linkin mukaan vähemmistövaltuutettu haluaisi puuttua "rasististen webisivustojen" toimintaan teknologian suomin keinoin, sensijaan että hän vain tyytyisi nostamaan tutkintapyyntöjä rasistisesta kiihotuksesta, kuten lain henki vaatisi. Käytännössä tämä merkitsisi sensuuria, joka on yksiselitteisesti perustuslain hengen vastaista. Mutta pyöristyssäännöt kun ovat mitä ovat, ja laki tunnetusti on kuten se luetaan. Onko meillä nyt pukki puutarhurina?

On sanomattakin selvää, että vähemmistövaltuutettu on nyt ylittänyt soveliaisuuden rajat ja alkanut ampumaan tykillä hyttysiä. Mutta samalla vähemmistövaltuutettu on pannut koko uskottavuutensa peliin, ja - mikäli ruukinmatruunan subjektiivista mielipidettä asiasta kysytään - hävinnyt nyt jo. Vähemmistövaltuutettu pelaa tietämättään uhkapeliä, jossa on panoksena hänen uskottavuutensa. Kiistanalaisen kirjoittajan väittämät on nimittäin tieteen nykyisen tietämyksen nojalla helppoa näyttää toteen. Tämä puolestaan merkitsee helposti sitä, että syyte hylätään - ja kiistanalainen kirjoittaja tällöin kävelee voittajana ulos lakituvasta.

Mutta jokainen nörtti tuntee myös roolipelin nimeltä Paranoia, jossa maailman ovat luoneet, paitsi Orwell, myös Huxley, Hitler, Lenin, Stalin, Kafka ja Marxin veljekset. Paranoia on kipeä satiiri tällaisesta yhteiskunnasta ja mihin se johtaa. Mutta eräiden Neuvostoliitossa syntyneiden ja kasvaneiden ihmisten mielestä se ei ole satiiria lainkaan, vaan kuvaus neuvostoihmisen arkipäivästä. Ja ne tavat, jolla Paranoiassa pärjätään, ovat myös ne samat, jolla tullaan tuollaisessa yhteiskunnassa.

Ruukinmatruuna on Kekkoslovakian lapsi, ja tottunut käyttämään sanojaan sillä tavoin kuin Kekkoslovakiassa oli sallittua. Kiistanalainen Kirjoittaja sensijaan on paljon ruukinmatruunaa nuorempi, ja tunnettu räväkästä, repivästä ja riitaahaastavasta kirjoitustyylistään. Nuorten kirjoittajien ei ole koskaan tarvinnut varoa sanojaan samalla tavoin kuin ruukinmatruunan, joka oli moneen otteeseen koulussa jälki-istunnossa tai käytävässä sanottuaan totuuksia, joita ei saanut sanoa ääneen. Siksi he ovat rohkeampia kuin ruukinmatruuna, mutta juuri tästä syystä ruukinmatruuna kirjoittaa itsestään kolmannessa persoonassa eikä mainitse nimiä. Hän ei allekirjoita myöskään omalla nimellään yhtään mitään, ja sanoutuu irti kaikesta mitä hän on kirjoittanut.

Olennaista ei ole se, mitä sanot. Olennaista on se, miten sanot. Nettikirjoittelun taito on parhaimmillaan sen ongelman ratkaisemista, että miten kätketään hevosenkenkä silkkihansikkaaseen niin, ettei kukaan näe, mutta mojautetaan sitten opponenttia dunkkuun niin, että kaikki näkevät tulokset. Eli tärkeämpää kuin itse asia on se tyyli, millä asiat sanoo. Nörttikielellä tätä voidaan kutsua myös termillä uuskielen haltuunotto. Eli sanotaan mitä halutaan, mutta liturgian muotoon puettuna, ja niin taitavasti muotoiltuna, ettei yhdelläkään virkaintoisella juristilla ole siihen tefloniin mitään tarttumapintaa - tämä oli hyväksihavaittu keino jo Kekkoslovakian aikana.

Se on peli, jota voi kaksikin pelata.

Svengaa kuin hirviö

Saudiarabialainen rockmuusikko on saanut Jiddassa 350 ruoskaniskua, rangaistuksena siitä, että hän oli laulanut kielletyistä aiheista.

Oikeastaan tuo ei ole uutinen eikä mitään. Saudi-Arabiassa valtauskontona on sunni-islamilaisuuden kaikkein vanhakantaisin ja taantumuksellisin suuntaus, wahhabilaisuus. Wahhabilaisuuden arkipäivään voi tutustua vaikkapa Jean Sassoonin Prinsessa-trilogian kautta - kirjat ovat hyytävää luettavaa.

Wahhabilaisuuden, joka syntyi 1700-luvulla, tavoitteena on paluu ideaaliyhteiskuntaan - siis siihen islamiin ja siihen yhteiksuntaan, joka vallitsi Muhammedin aikana, siis 600-luvulla. Wahhabilaisuus tulkitsee Koraania pilkuntarkasti, ja siihen kuuluvat mm. moniavioisuus, käsien katkomiset, kivitykset, pyhä sota ja orjuus - kaikki ne islamin tuntomerkit, jotka ovat aikaansaaneet länsimaissa sen, että islam ymmärretään joko vastenmieliseksi tai avoimen vihamieliseksi uskonnoksi - juuri wahhabilaisuus ja sen käytäntö ruokkii islamofobiaa länsimaissa.

Kaiken järjen mukaan wahhabilaisuuden pitäisi olla niin aivokuollut systeemi, että sen olisi pitänyt tyrehtyä ja kaatua jo ajat sitten. On kuitenkin kaksi tärkeää syytä, miksi näin ei ole käynyt.

Ensimmäinen on se, että Saudi-Arabiassa sijaitsee kaksi islamilaisen maailman pyhintä paikkaa: Mekka ja Medina. (Se kolmas eli al-Quds sijaitsee ferengien miehittämällä alueella, jonne juutalaiset ovat perustaneet Israel-nimisen nukkevaltion ja he kutsuvat sitä nimellä Yerushalm eli Jerusalem, mutta oikeauskoisten pyhä velvollisuus on ajaa ferengit mereen ja haltuunottaa pyhä kaupunki.) Saudi-Arabia on koko islamilaisen maailman keskus, ja sitä ei voida sivuuttaa olankohautuksella.

Toinen syy on se, että Saudi-Arabia on yksi maailman merkittävimpiä öljyntuottajamaita. Ja tämä valtava öljytulojen virta omalta osaltaan pitää wahhablaisuutta pystyssä. Saudi-Arabian öljyrahoilla ylläpidetään koraanikoulua ja moskeijoita ympäri maailmaa, tuhannet ja taas tuhannet muslimiopiskelijat käyvät imemässä oppia juuri Saudi-Arabiassa ja juuri wahhabilaisuus on niiden kymmmenien ja ehkä satojen Euroopassa toimivien moskeijoiden ja niissä opettavien imaamien taustalla, jotka julistavat pyhää sotaa ja antisemitismiä. Ja juuri Saudi-Arabia, ei suinkaan USA eikä Pakistan, oli Taliban-liikkeen takana, siis sen saman Talibanin, joka siirsi Afganistanin jonnekin pronssikaudelle. Wikipedia listää myös Osama bin Ladenin niiden ihmisten joukkoon, jota wahhabilaisuus on elähdyttänyt.

Wahhabilaisuus pitää musiikkia rikoksena ja kielletyistä (haram) asioista puhumisen syntinä - niinpä Saudi-Arabiassa rock-bändit toimivat tiukasti maan alla. Kyseisen muusikon esikuvana oli ollut The Clash. Auts.

Jokainen, joka muistaa 1980-luvun ja uuden aallon, muistaa myös The Clashin ja sen, miten kantaaottavia heidän sanoituksensa olivat. Ja kaveri oli laulanut rakkaudesta ja naisista. Naujubillah! Ei ihmettä, että imaamit olivat raivostuneet - tuollainen musiikki on taatusti ollut sekä haram että wastagferullah!

Paradoksaalista kyllä, yksi tärkeä syy, miksi Suomi on säästynyt wahhabilaisuudelta, on se, että Suomen islamilaisessa väestössä somaleilla on hyvin voimakas osuus. Somalit, vaikkakin sunnimuslimeita, pitävät wahhabilaisuutta harhaoppisena lahkona, ja Saudi-Arabian menoa "täysin kivikautisena". Niinpä Suomessa wahhabilaisuuteen ovat höyrähtäneet lähinnä vain jotkut käännynnäiset.

Esseessään Get the Rhythm (When You Get the Blues) ruukinmatruuna tarkasteli musiikkia, seksuaalisuutta ja sitä, miksi islam hylkäsi kokonaan sekä rytmin että melodian ja miksi islamilainen musiikki kuulostaa maqameineen ja melismaatioineen täysin atonaaliselta joikaamiselta - se on sitä. (Toista ääripäätä edustaa sitten aleatorinen atonaalisuus, joka muistuttaa nelivuotiaan lapsen pianonpimputusta.) Niinpä sellainen muusikko, joka soittaa tonaalista musiikkia, jossa on voimakas rytmi - on taatusti toisaalta wastagferullah imaamien kynsissä - mutta äärimmäisen suosittu maanalaisissa rokkaripiireissä, joita Saudi-Arabiassa on pakko olla viljalti.

Islamilaisessa maailmassa on oma kielletty musiikkityylinsä, ja se on rai. Rai on erityisesti maghribin musiikkia, mutta sitä kuunnellaan (maan alla) paljon myös itäisessä arabimaailmassa. Mutta kyseinen kaveri veti kantaaottavuuden vielä askelta pidemmälle - hän soitti rokkia, ja joutui imaamien silmätikuksi.

Kaikesta päätellen hän svengasi kuin hirviö.

Thought for today

Was mich nicht tötet, verwundet mich

Anything which doesn't kill me, cripples me.

Päivän mietelmä

Jos haluat hyväksi johtajaksi, hanki koira.

Mutta jos haluat hyväksi diplomaatiksi, hanki kissa.

Päivän mietelmä

Raha on kuin auringonpaiste.

Jos sitä on liian vähän, se tekee onnettomaksi.
Jos sitä on riittävästi, ihminen on onnellisimmillaan.
Jos sitä on liikaa, se aikaansaa autiomaaan.

Miten Tuusulasta eteenpäin?

Mitä enemmän Tuusulan tragediasta kuluu aikaa, sitä enemmän elämä asettuu takaisin omiin uomiinsa ja on aika miettiä, että miten tästä eteenpäin. Eli että miten estettäisiin tämän tragedian toistuminen uudestaan.

Ehdottomasti väärä tapa, mutta niin kovin suomalainen, on mennä kieltojen ja säädösten tielle ja alkaa kieltämään niitä yksittäisiä asioita, joista tämä soppa syntyi. Eli että kielletään aseet, kielletään metallimusiikki, kielletään videot, kielletään BDSM, kielletään väärin ajattelu. Kieltolakimentaliteetti on parhaimmillaan ongelmien lakaisemista maton alle ja pahimmillaan vain uusien ongelmien provosointia.. Aseiden kieltäminen ei ole ratkaisu. Aseet eivät tapa vaan ihmiset tappavat, ja suomalainen aselainsäädäntö on nykyisellään hyvä. Meillä on kolmanneksi eniten aseita per capita koko maailmassa (edellä ovat USA ja Jemen), ja meillä tapahtuu hyvin vähän ampuma-aserikoksia. Perinteinen suomalainen rikoksentekoväline ei ole pyssy vaan puukko. Silti kukaan ei ole kieltämässä puukkoja, ja Fiskarseja saa lähikaupasta.

Tottakai kaikenlaiset hoplofoobikot (hoplofobia = aseiden pelko) saavat tästä tapauksesta vettä myllyynsä. Mutta seurauksena on vain että henkirikosten tekotapa muuttuu, ja Suomessa teräaseet ovat jo nykyisellään tyypillisin tapa tehdä rikos. Aselakien tiukentaminen on lapsen heittämistä pois pesuveden mukana.

Kieltolait yksinkertaisesti eivät toimi. Kukkahattutädeillä on tapana syyttää milloin mitäkin - sarjakuvia, roolipelejä, elokuvia, videopelejä, saatananpalvontaa - ties mitä siitä, että "ne turmelevat nuorisomme". tässä ei ole mitään uutta auringon alla; muistaakseni Sokrates tuomittiin kuolemaan siitä, että "hän villitsi nuorison ja viekotteli nuorison ateismiin". On totta, että vaarallisiin ideologioihin voi flipata - tästä esimerkkinä natsismi, kommunismi, islam ja vaikka linkolalaisuus - Miguel de Cervantes Saavedran maanmainio opus Don Quijote kuvaa mieleltään epästabiilia ihmistä, joka flippaa ritariromaaneihiin, ja Joel Lehtosen Sakris Kukkelman teoksessa Rakastunut rampa puolestaan sekoaa Nietzscheen.

Yksi parhaimpia rokotuksia erilaisia uskontoja ja ideologioita kotaan on tajuta se, että hei, nuo filosofithan ovat vain ihmisiä, eikä heidän ajattelunsa ole sen kummempaa kuin omakaan ja pointata aukot heidän ajattelussaan. Samoin filosofien oman psykologian ymmärtäminen, kuten vaikka että Nietzsche ja Lenin kärsivät syfiliksestä, joka oli levinnyt heidän aivoihinsa, auttaa ymmärtämään heidän tekstejään. Ja juuri tämä filosofian kontekstuaalinen lukeminen auttaa selviämään flippaamisesta.

Emme siis voi mennä kaventamaan sananvapautta sillä verukkeella, että "nuo ovat vaarallisia tekstejä".

On myös selvinnyt, ettei PEA:n tapauksessa ollut kyse koulukiusaamisesta. Suomalaiskansalliseen luonteeseenhan kuuluu uhrin syyllistäminen ja koulukiusatun leimaaminen "luuseriksi", "reppanaksi" tai "sosiaalisesti avuttomaksi" - tällainen käytös on selkeä osoitus autoritaarisesta persoonallisuudesta. Suomi on hyvin autoritaarinen ja auktoriteettiuskovainen maa - meillä on paljon sellaisia instituutioita, jotka puuttuvat muista länsimaista, kuten valtiokirkko, asevelvollisuus jne, ja virkamieskulttuuriamme on EU:ssa kuvattu täysin mielivaltaiseksi. Eli hyeenat eivät siis pääse repimään PEA:n haaskaa syyllistämällä tätä.

Autoritaarisuuteen kuuluu myös liioiteltu kiinnostus toisten ihmisten sukupuolielämään ja PEA on kuvattu ihmiseksi, joka ei saanut fjoosaa tarpeeksi. Kuitenkin hän listaa erilaiset seksuaalisuuden muodot, mukaanlukien BDSM:n, (Bondage, Dominance, Sadism, Masochism) kiinnostuksensa kohteeksi, mistä voidaan päätellä, että hänellä oli hyvin vilkas sukupuolielämä - netissä. Tästä päästäänkin sitten siihen perimmäiseen kysymykseen: jos seksin pääasiallinen tarkoitus on vain nautinnon saaminen, niin onko sillä merkitystä, tapahtuuko seksi kahden ihmisen fyysisenä vaiko virtuaalisena kontaktina? Nykyiseen länsimaiseen kulttuuriinhan ei kuulu perheiden perustaminen, vastuunotto ja kiinteät, koko elämän kestävät parisuhteet - ihmisethän siis eivät ole mitään muuta kuin hyödykkeitä tässä katsannossa, ja palvelujen virtualisointi on vain tämän jatkumon looginen osa. Jos taas miehen arvoa mitataan sillä, kunka monta naista tämä onnistuu kaatamaan, koko länsimainen kulttuuri on paljon kipeämpi kuin voisi edes kuvitellakaan - ja ruukinmatruunan puolesta sellainen kulttuuri oikeastaan joutaakin tuhoutua - emmehän tällöin ole yhtään parempia kuin eläimet, ja juuri kulttuuri ja kyky nousta fyysisyytemme yläpuolelle ja hillitä himojamme ylipäänsä tekee meistä ihmisiä. "Seksuaalinen vallankumous" oli itse asiassa tällöin vain paluuta barbariaan, viikinkiaikaa edeltäneeseen tilaan. Eli voimme ohittaa tuon seksiteoriankin olankohautuksella.

PEA sensijaan tiesi olevansa hullu. Hän tiesi tilansa, ja hän oli lääkityksessä (SSRI:t). Tässä ei ole mitään ihmeellistä, maailmassa on miljoonia serotoniinireseptoriblokkereilla olevia ihmisiä, jotka elävät täysin normaalia elämää. Mutta PEA ei.

Eräässä toisessa blogissa on esitetty, että PEA olisi ollut Cipramililla. Tätä kyseistä lääkettä ei kommentoijan mukaan tulisi määrätä teini-ikäisille, sillä se saattaa aiheuttaa aggressioita, masennuskohtauksia, ja paljon pahempia pimahduksia kuin itse tauti. ruukinmatruunan mielestä juuri tämä medikalisaatio on tapahtuman avain. Koko tapahtumasarja olisi todennäköisesti mennyt aivan toisille urille, jos PEA:a itseään olisi kuunneltu. Hän oli verkossa julkaissut videoitaan, jotka olivat hyvin lääke- ja lääkärikriittisiä, ja hän kertoi lopettaneensa lääkkeet, koska se teki hänet aggressiiviseksi. Tämä on Cipramilin tunnettu sivuvaikutus. Ja PEA itse tajusi tilansa.

Eli tässä ilmeisesti vain kävi niin, että ihminen, jolla oli imploosion (sisäänpäiin luhistumisen) riski, muuttuikin eksplosiiviseksi (ulospäin räjähtäväksi) väärän lääkkeen vaikutuksesta. Tämä ei sellaisenaan ole riski, mutta kun sekaan lasketaan myrkyllinen ideologia, korkea älykkyys, vähäinen elämänkokemus ja viisaus, ja sopiva kipinä, tuloksena on kävelevä aikapommi. Hullu nero, voisi joku sanoa, mutta hullutkaan nerot eivät ole vaarallisia oikein hoidettuina (vrt. John Nash) - vain neroja.

Olisiko koko tapaus voitu estää, jos PEA itse olisi otettu vakavasti, ja hänen lääkitystään ja mahdollista terapiaansa muutettu? Jäämme odottamaan. Ruukinmatruunan oma ohje on, että teinien mielenterveyshoidosta ei saa tinkiä. On todennäköistä, että niitimme nyt väärän säästäväisyyden satoa.

Sen verran on selvinnyt itse tapahtumasta, että ilmeisesti kouluterveydenhoitajan ampuminen oli sattumaa. Rehtorin ampuminen todennäköisesti oli tarkoituksellista, ja kaikki muut uhrit yksinkertaisesti vain olivat väärässä paikassa väärään aikaan. Samoin myöskään vanhemmilla, heidän elämäntavallaan ja kodilla ei todennäköisesti ole ollut tapahtuneeseen muuta vaikutusta kuin että PEA oli kääntänyt äitinsä ajatus- ja arvomaailman täysin päälaelleen. Muut spekuloinnit voidaan tältäosin haudata.

Niin lässytti Zarathustra

Tuusulan meiningin jälkimainingeissa ruukinmatruuna kirjoittaa aiheesta, josta hänen olisi pitänyt kirjoittaa jo pitkän aikaa sitten. Eli että miksi sairaiden ihmisten sairaat ideologiat kiehtovat ihmisiä.

Tuusulan ampujan manifestista voi analysoida, että häntä on elähdyttänyt muunmuassa Friedrich Nietzsche, Ayn Rand sekä Pentti Linkola. Ruukinmatruuna on monissa teksteissään jo käsitellyt kommunismia sillä samalla lämmöllä kuin LD-konvertteri, mutta tällä kertaa se ideologiajanan toinen pää saa oman emäshappikäsittelynsä.

Jokainen filosofiasta kiinnostunut tietää Friedrich Nietzschen (1844-1900). Niin paljon kuin tätä saksalaisen filosofian kummajaista onkin hehkutettu, tosiasiassa ainoa arvo, mikä hänellä on filosofian historiassa, on kuriositeettiarvo.

Nietzsche on filosofian kouluhäirikkö. Hän ei varsinaisesti tuonut filosofiaan yhtään mitään uutta, kutta hänen ansionsa on siinä, että hän käänsi asetelmat päälaelleen: hän teki mustasta valkoista, negatiivisesta positiivista ja antisosiaalisuudesta ihanteen. Hänen filosofiansa oli voimakkaasti nihilististä ja kristinuskovastaista; hän pitää kaikkea sitä, mille länsimainen (ja miksei itämainenkin) kulttuuri ylipäänsä rakentuu, arvottomana ja roskana. Hänen ideansa on teoksessa Niin puhui Zarathustra esitelty yli-ihminen (Übermensch); normeista ja arvoista piittaamaton, suvereeni ja ainoastaan oman tahtonsa pidättelemä olio, joka tekee mitä häntä itseään huvittaa, toisista piittaamatta.

Ei ole kovin vaikeaa päätellä, että Nietzschen yli-ihmisideologia muistuttaa hyytävän kylmästi sitä lääketieteellistä diagnoosia, jonka tunnemme antisosiaalisen persoonallisuushäiriön nimellä. Nietzschen ideaali on psykopaatti - täysin moraaliton ja mistään piittaamaton, empatiakyvytön nilja, jolle toisilla ihmisillä on pelkkä välinearvo hänen omien mielihalujensa tyydyttämiseksi. Vaikka psykopaatteja on alle1% väestöstä, he tekevät liki 50% kaikista rikoksista, ja he ovat tyypillisiä koulu- työpaikka- ja laitoskiusaajia.. Eli se, mitä länsimainen yhtieiskunta pitää antisosiaalisena käytöksenä, on Nietzschelle ideaali

Nietzschen teksteillä oli valtava vaikutus 1800-luvun lopun Euroopassa. Hän oli Marxin ja Schopenhauerin ohella ensimmäinen filosofi, joka avoimesti asettui kristinuskoa ja sen arvomaailmaa vastaan, ja hänestä lähtien ateistit ovat aina vannoneet joko Marxin, Spencerin tai Nietzschen nimeen.

Mutta jälleen kerran: intellektuelli on kirosana. Ei ole mitään niin älytöntä, mitä ei joku filosofi olisi päästänyt joskus suustaan viisautena. Kuka tahansa amis kykenee näkemään, että NIetzschen teksti on huippuälykkään sekopään kirjoittamaa, mutta intellektuelleihin hänen tekstinsä on uponnut kuin hiilimonoksidi rautamalmiin. Kuka tahansa amis kykenee näkemään, että tämä jätkä kirjoittaa misogynististä tosielämälle vierasta puppaa, mutta intellektuellit ihastuvat siihen heti "vallankumouksellisena", "käänteentekevänä", "rajoja rikkovana" ja "uutta luovana" filosofiana - näkemättä, ettei keisarilla ole vaatteita. Sosiopatian nostaminen ihmisihanteeksi ei tee sosiopatiasta onnentilaa: se on ja pysyy kaikkien sotana kaikkia vastaan. Parhaimmin nietzscheläistä yli-ihmismoraalia vastaa järjestäytynyt rikollisuus - yli-ihmisellä on suurinpiirtein noin kolmivuotiaan tunne-elämä. Nietzsche ottaa äärimmäisen vihamielisen kannan sosiaalisuutta kohtaan ja nostaa antisosiaalisuuden ideaaliksi.

Miksi Nietzschen filosofia on lähinnä patologiaa? Niin paljon kun intellektuellit sitä ovatkin arvostaneet, se on ja pysyy vain mielisairaan neron horinana. Syy on siinä, että Nietzsche kärsi syfiliksestä.. Tämä tauti, jonka hän oli saanut elämänsä ainoassa sukupuoliyhdynnässä (bordellissa opiskeluaikana), oli levinnyt hänen aivoihinsa. Tertiäärikuppa aiheuttaa vakavia aivovaurioita ja persoonallisuuden muutoksia: aggressiivisuutta, megalomaniaa, raivokohtauksia, harhaluuloja ja deluusioita. Nietzsche omaksui fragmentin omaksi kirjoitustyylikseen: hirveitä päänsärkyjä, näkökyvyn heikkenemistä - ei siinä pitkiä kehittelyjä kirjoitella. 1889 syfilis oli vihdoin niin pitkällä että se levisi aivoihin - Nietzsche viimein pimahti, kun hän näki miehen piiskaavan aasia Torinossa. Nietzsche eli vielä 11 vuotta joista viimeiset neljä kasvina ennenkuin elämää suurempi demokraatti armeliaasti päästi hänet siitä helvetistä.

Nietzschen filosofia ei siis ole filosofiaa lainkaan. Se on kuppatautisen hörhön horinaa - sairauden tuottamia houreita intellektuaalisen suodattimen läpi puserrettuna. Mutta tämä älyllinen myrkky on intoksikoinut monia ihmisiä ja sen ottaminen vakavasti aiheuttanut monia tragedioita, joista yksi kuvataan Joel Lehtosen romaanissa "Rakastunut rampa".

Ayn Rand (1905-1982) puolestaan on yksi äärioikeiston tärkeimpiä filosofeja.

Todettakoon, että sana "äärioikeisto" on maailman väärimminkäytetty termi. Äärioikeisto tosiasiallisesti on äärivasemmiston looginen inverssi eli edustaa niitä arvoja, jotka ovat äärivasemmistolle vastakkaisia. Jos äärivasemmistoa leimaa kollektivismi, totalitarismi, yksilön täydellinen alistaminen yhteisön valtaan, ja perusvapauksien ja -oikeuksien riistäminen, niin äärioikeistoa leimaavat näille käänteiset arvot - individualismi, anarkia, yksilön nostaminen yhteisön edelle, vapauksien korostaminen vastuun yli jne. Natsismi, fasismi ja nationalismi ei ole äärioikeistoa! Natsismi edustaa samaa äärivasemmistolaisuutta kuin kommunismikin - ne ovat yhden ja saman ideologian Januksen-kasvot! Sensijaan libertarismi - ideologia, joka pitää Ayn Randia oppiäitinään, vaikka Ayn Rand halveksikin libertaristeja oikeistohippeinä - edustaa äärioikeistoa, ja Ayn Rand on sen profeetta.

Ruukinmatruuna ei tässä käy ruotimaan libertarismia. Sen aukot ja heikkoudet on osoitettu jo moneen kertaan sekä teoriassa että käytännössä, ja tosielämässä Somalia lienee lähinnä libertaristista ideaalia.

Ayn Rand, syntyjään Rosenbaum, oli venäjänjuutalainen kirjailija, joka eli ja koki bolshevikkivallankumouksen ja näki sen muuttuvan Leninin diktatuuriksi ja näki sen, mitä kommunismi tosiasiallisesti on. Hän muutti USA:han ja ryhtyi kirjailijaksi. Koska hän oli juutalainen ja ateisti, hän ei voinut omaksua kristillistä kulttuuria, jota hän halveksi. Sensijaan hän käänsi marxismin päälaelleen ja muodosti siitä loogisen inverssin - nimittäen sitä objektivismiksi. Objektivismi on siis marxismin irvokas peilikuva - kaikki se, mikä on marxilaisuudessa hyvää, on objektivismissa pahaa ja sama päinvastoin, itse rakenteiden pysyessä samoina. Sen kahdesta perusajatuksesta ensimmäinen painottaa yksittäisen ihmishenkilön pyhyyttä. Ihmisen oma onnellisuus ja hyvinvointi ovat hänen elämänsä tavoite, tuottavien saavutusten ollessa jaloin päämäärä, järjen ollessa ainoa ehdoton perusta. Toisen perusajatuksen mukaan arvot eivät ole mitenkään ehdottomia todellisuuden ominaisuuksia, mutteivät ne myöskään ole satunnaisia, henkilöstä riippuvia mielipiteitä. Randin mielestä oikein muotoiltu arvokäsitys siis vain yksinkertaisesti vastaa yksittäisen ihmisen tarpeiden mukaisia.

Randin mielestä jos henkilö hyväksyy objektiiviset tosiasiat ja järjen ylivoimaisuuden, seuraa egoistinen moraalikäsitys. Siitä puolestaan seuraa puhtaan kapitalistisen laissez faire -moraalin kannatus. Käytännössä objektivismilla ja satanismilla ei ole mitään eroa: satanismi allekirjoittaa täysin kaikki ne käsitykset, mitä niin Rand kuin Nietzschekin painottavat. Tätä ei tietenkään pidä tulkita niin, että libertaristit automaattisesti olisivat satanisteja.

On kuitenkin muistettava, että objektivismi oli eräänlainen filosofian Spinal Tap - pelkkä operettiprinssi, joka alunperin oli pelkästään eräiden romaanihenkilöiden pseudofilosofia. Rand kuitenkin muotoili siitä aivan oman oppinsa. Kuitenkin se on reikäinen kuin tahkojuusto, eikä yksikään vakavastiotettava filosofian lähdeteos mainitse sen enempää Randia kuin objektivismiakaan muuten kuin korkeintaan vain kuriositeettina.

Käytännössä libertaristinen valtio olisi lähinnä erilaisten sotaherrojen hallitsema anarkia, jossa korkeinta valtaa edustaisi rynnäkkökivääri tai teknikaali ja jossa ihmistenväliset konfliktit ratkottaisiin fyysisen väkivallan keinoin - ja jossa myrkky ja tikari olisivat täysin luonnollisia politiikanteon välineitä. Ihmisen biologinen luonto ei kertakaikkiaan ole sellainen kuin mitä Marx - ja Rand - sen esittävät.

Randin henkilökohtainen etiikka oli kauniisti sanottuna kyseenalainen. Vaikkei Rand koskaan myöntänytkään ihannoneensa Nietzscheä ja yli-ihmismoraalia, hän ihannoi nuoruudessaan psykopaattista tappajaa nimeltä William Edward Hickman. Randin mielestä Hickman edusti libertaristisia hyveitä täydellisimmillään, ja Hickmanin selitykset teolleen tuntuvat kovasti innostaneen Randia - hän kirjoitti ""A wonderful, free, light consciousness" born of the utter absence of any understanding of "the necessity, meaning, or importance of other people.", toteaa Rand. Mutta ruukinmatruuna itse mieluummin lainaa Tuntemattoman sotilaan Rokkaa: "Ei perkele. Mie en ilkeä. Tuo on pant itseese ihmistappoihe ulkopuolel ja miust nähe siel pysyköö."

Entäpä Pentti Linkola? Tämä opiskelunsa kesken jättänyt kulttuurisuvun jälkeläinen on saanut jonkinlaisen valtakunnanälykön maineen, mutta yksikään ruukinmatruunan kaltainen henkinen amis ei näe hänessä mitään muuta kuin katkeroituneen, misantrooppisen fasistin, jonka rahkeet eivät riittäneet opiskelujen läpiviemiseen ja kunnialliseen työpaikkaan. Pelkkä toisinajattelijan leima ei takaa automaattisesti sitä, että ajatukset olisivat oikeita - myös kaikenlaiset kylähullut ja pellet ovat aina pitäneet itseään toisinajattelijoina.

Linkola esittää argumentaationsa röyhkeästi ja besserwissermäisesti. Hän julistautuu ehdottoman oikeassaolevaksi, kuin jumalaksi - muttei kuitenkaan kykene näkemään metsää puilta. Hänen teknofobinen argumentaationsa jättää täysin sivuun sen tosiseikan, että tosiasiallisesti suurin luonnon tuhoamisen syy on köyhyys - ei vauraus. Luontotuhot ovat aina pahimpia siellä, missä elämä on tappelua jokapäiväisestä olemassaolosta, kädestä suuhun, verta ja räkää - ja vähäisimpiä siellä, missä on varaa allokoida resursseja ympäristönsuojeluun.

Linkolan ajattelu vetoaa ensisijaisesti humanisteihin ja muihin itseään intellektuelleina pitäviin. Sensijaan luonnontieteellisen maailmankuvan omaavat ihmiset eivät näe hänessä mitään muuta kuin pelkän vanhan katkeroituneen natsin - koska luonnontieteellisen maailmankuvan omaavat ihmiset yleensä osaavat ajatella järjellään tunteittensa sijasta, ja ymmärtävät, että teknologiaa voidaan käyttää myös ympäristön suojeluun eikä vain sen tuhoamiseen, kuten Linkola esittää.

Kun korkea älykkyys yhdistyneenä vähäiseen viisauteen ja järkkyneeseen mieleen kohtaa myrkyllisen ideologian, lopputulos on hyvin vaarallinen.

Tuusulan meininkiä

Amerikan meiningin pöly on sitten laskeutunut ja kalmosaldoksi on vakiintunut yhdeksän kuollutta.

Rehtori, kouluterveydenhoitaja, viisi poikaa, yksi tyttö - ja ampuja itse.

Yön yli nukuttuaan ruukinmatruuna tuntee olonsa viisaammaksi kuin eilen, ja nyt on aika alkaa pohtimaan niitä syitä, mitkä tähän tilanteeseen ja ammuskeluun johtivat. Eli mikä saa nuoren, älykkään ja lahjakkaan nuoren flippaamaan niin, että hän alkaa räiskimään suinpäin pistoolilla ja surmaamaan ihmisiä järjettömästi?

Ampuja oli kiistatta hyvin älykäs ja lahjakas nuori mies. Tästä ei ole epäilystäkään kun lukee hänen tekstejään ja hänen manifestiaan. Teksti ei ole tyypillisen 18-vuotiaan finninaamateinin tuottamaa, vaan siitä paistaa läpi paljon normaalia korkeampi älykkyys - sellainen, jolla mennään yliopistoihin ja korkeakouluihin. Mutta samalla ampuja oli kaheli kuin käkikello. Häneltä puuttui täysin sellainen asia kuin arvostelukyky, eikä hänellä ollut tippaakaan tolkkua. Jos ruukinmatruunan omaa subjektiivista mielipidettä kysytään, hänen tekstinsä eivät olleet terveen ihmisen kirjoittamia. Eli kyseessä oli tyypillinen teiniälykkö - henkilö, jolla on valtavan korkea älykkyys, mutta ei tippaakaan viisautta tämän älykkyyden jäsentämiseksi, käsittelemiseen ja jalostamiseen. Älykkyys ja mielenvikaisuus eivät ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia, ja liian usein ne kulkevat käsi kädessä.

Ampujaa kuvattiin "sulkeutuneeksi ja hiljaiseksi", "yksinäiseksi muttei kuitenkaan erakoksi" ja "vakavasti koulukiusatuksi". Palaset alkavat loksahdella yhteen.

Todettakoon aivan ensimmäiseksi, että älykkyys on länsimaisessa kulttuuripiirissä valtavasti yliarvostettu ominaisuus - älykkyyshän loppujen lopuksi ei ole mitään muuta kuin pituuteen rinnastettava ominaisuus, ja ilman muita sitä tukevia ominaisuuksia - sosiaalista lahjakkuutta, arvostelukykyä, nokkeluutta, verbaalista ulosantia, tolkkua, ulospäinsuuntautumista, käytännöllisyyttä - älykkyys on yksinomaan negatiivinen ominaisuus ja aiheuttaa ihmiselle valtavan määrän kärsimystä. Ruukinmatruuna itse toteaa, että ihmiselle on paljon parempi olla täysi keskinkertaisuus kuin älykkö ilman muita lahjakkuuksia. Pelkällä älyllä ei pitkälle pötkitä; keskinkertaisuudet yleensä menestyvät elämässä paljon nörttejä paremmin. Ja yhdistyessään herkkyyteen älykkyys on tuhoisa ominaisuus - varsinkin miehessä.

Kun aletaan profiloimaan ampujaa, hänen taustaansa, hänen luonnekuvaansa ja niitä ajatuksia, mitä hän suolti, päästään jo pitemmälle. Ja jos lähdemme ruotimaan alusta saakka, että mitä hänen päässään liikkui ja mikä ajoi ampujan tähän tilanteeseen ja miettimään kokonaisuuksia, niin ruukinmatruunan saama kuva ei ole kiva.

Ampuja oli muusikkoperheen vanhin lapsi. Ruukinmatruuna onnistui kaivamaan perheen kotisivut esiin, ja samalla hänelle muodostui jonkinlainen mielikuva siitä, millaisessa perheessä ampuja oli kasvanut. Kun tiedetään, että teinit yleensä kapinoivat vanhempiaan vastaan ja tiedetään myös, että muusikot hyvin usein ovat varsin originelleja ihmisiä, isäkapina voi tuottaa todella pahoja tuloksia. Mutta äitikapina vielä pahempia - äidin kotisivuilta käy ilmi, että hän on ns. ekovihreä, ja ilmaisee ihannoivansa Pentti Linkolaa ja tämän ajatuksia. Jos vanhempien arvomaailmasta poimitaan oudoimmat palat ja koko keitos käännetään ylösalaisin, tulokset voivat olla rankkoja.

Ampujan oma viha-rakkaus -lista on karua luettavaa.

What do I hate / What I don’t like?
Equality, tolerance, human rights, political correctness, hypocrisy, ignorance, enslaving religions and ideologies, antidepressants, TV soap operas & drama shows, rap -music, mass media, censorship, political populists, religious fanatics, moral majority, totalitarianism, consumerism, democracy, pacifism, state mafia, alcholohics, TV commercials, human race.

Mitä rakastan / mistä pidän?
Eksistentialismi, itsetietoisuus, vapaus, oikeus, totuus, moraali- ja yhteiskuntafilosofia, persoonallisuus- ja sosiaalipsykologia, evoluutiotiede, poliittinen epäkorrektius, aseet, ampuminen, naisten alistaminen, BDSM, tietokoneet, internet, nopea ja aggressiivinen elektroninen sekä industrial rock- ja metallimusiikki, väkivaltaiset elokuvat, FPS -tietokonepelit, sarkasmi, ironia, musta huumori, makaaberi taide, massa- ja sarjamurhaajatapaukset, luonnonkatastrofit, eugeniikka

Ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö ampujan sielunmaisema heijastaisi perverssillä tavalla hänen kotiaan - ja olisi hänen vanhempiensa arvomaailman peilikuva. Mutta emme voi syyttää siitä hänen vanhempiaan. Voimme syyttää siitä vain ampujaa itseään.

Ampuja kuvattiin sulkeutuneeksi ja hiljaiseksi - siis ujoksi. Se tarkoittaa, että hänellä ei ollut mitään keinoja käsitellä tunteitaan, vaan hänen kaikki tunteensa patoutuivat sisälle. Ekstrovertti ihminen syöksee tunteensa ulos, toisiin ihmisiin; introvertti hautoo kaiken sisällään. Ja juuri tästä syystä poliisi pitää hiljaisia hissukoita kaikkein vaarallisimpina: he ovat käveleviä aikapommeja ja valmiita räjähtämään koska tahansa. Tuhoisin seurauksin.

Introvertilla ihmisellä ei nykypäivänä ole enää mitään sijaa sosiaalisissa ympyröissä ja vielä vähemmän teinien keskinäisissä riennoissa. Ihmisen pitää olla menestyäkseen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, ja kiltit, arat, ujot ja hiljaiset sotketaan tässä julmassa ihmissuhdepelissä jalkoihin. Ja koska tällaisella introvertilla, sulkeutuneella ihmisellä ei ole sijaa ihmissuhdepeleissä, hänellä harvemmin on ystäviäkään, ja houkutus uppoutua virtuaalimaailmoihin ja kirjoihin on valtava.

Ruukinmatruuna lähtee siitä perusaksioomasta, että ihminen on pohjimmiltaan paha. Se on suora seuraus luonnontieteellisestä maailmankuvasta, ja ei-uskonnollinen ihminen (ateisti tai agnostikko) joka ei pidä ihmistä pohjimmiltaan pahana, pettää vain itseään. Mutta ruukinmatruunalle se ei merkitse misantropiaa (ihmisvihaa). Se merkitsee sitä, että myöntämällä itselleen oman pahuutensa ihminen kykenee tekemään asialle jotain.

Ampuja oli havainnut omassa elämässään tämän saman asian. Toisaalta ilmeisesti äitinsä vaikutuksesta, toisaalta kirjoista - ja ehkä myös toiset ihmiset itse olivat koulukiusaamisen muodossa omalta osaltaan muodostaneet tämän kuvan. Ampujan osalla ihmisen perimmäisen pahuuden tiedostaminen oli johtanut misantropiaan, ihmisvihaan.

Luonnollisen valitsijan manifesti on karua luettavaa. Itse asiassa niin karua, että ruukinmatruuna tunnistaa tuon tekstin kaikessa loogisessa perverssiydessään - se on sen loogisen jatkumon tuote, joka alkoi Diderot'sta, ja jatkui Darwinin, Spencerin, Huxleyn ja Galtonin kautta ja jonka looginen välitilinpäätös oli Auschwitz, ja joka jatkuu Linkolassa. Ruukinmatruuna sanoo "välitilinpäätös", sillä tämä sama ruma jatkumo - ateismin, naturalismin, nihilismin, egoismin ja materialismin jatkumo nostaa päätään aina vähän väliä erilaisten tieteellisten valepukujen, kuten sosiobiolgian, muodossa. Nuo säikeet - ateismi, naturalismi, nihilismi, skientismi jne - kietoutuvat yhteen sellaiseksi köydeksi, joka on riittävän vahva hirttämään koko sivilisaation. Luonnollisen valitsijan manifesti oli johdonmukaisessa nietscheläis-randilais-linkolalaisuudessaan ja täydellisessä sekopäisyydessään karmaisevaa luettavaa.

Ampuja oli tullut tämän polun loogiseen päätepisteeseen. Hän eli kuten opettikin ja hänen kuolemansa oli vain looginen seuraus tuosta kaikesta. Näin kertakaikkiaan pitikin tapahtua, jos aikoi kulkea tuon polun loppuun saakka. Ampujan elämä ja kuolema oli selkeä osoitus siitä, mihin ateismi, naturalismi, skientismi ja nuo muut länsimaisen kulttuurin luonnontieteellisen polun askelmat johtavat. Hänellä ei ollut kertakaikkiaan mitään tietä enää ulos olematta rehellinen itselleen - kaikki yritykset päästä pois tuosta tyhjyyteen johtavasta hypystä olisivat vaatineet omien ihanteittensa pettämistä. Ja kaupan päälle hän tiesi tilansa. Hän tiesi, että hänellä viirasi päässä.

Ampuja oli vielä potenut pitkään masennusta ja hän oli ollut psyykenlääkkeillä (SSRI-tyyppisillä eli serotoniinin vaikutuksen pidentäjillä). Näillä on olemassa sivuvaikutuksia, ja ampuja oli lopettanut ne. Hän oli tuntenut olonsa paremmaksi - kun taas objektiivisesti katsoen vaikutus ilmeisesti olikin ollut päinvastainen.

Kun soppaan sotketaan vielä sellainen filosofia, josta paistavat päällimmäisenä läpi Friedrich Nietzsche, Ayn Rand, Pentti Linkola, Max Stirner ja Arthur Schopenhauer ja sitä ryyditetään Hitlerillä, Stalinilla sekä Henry Thoreaulla, tulos on lähinnä pentaeritrytolitetranitraattia.

Kun tutkimme tuota manifestia, siinä punaisena lankana kulkee ihmisvihan ohessa viha valtaa ja vallanpitäjiä kohtaan. Tässä tapauksessa yksi uhreista oli vallan edustaja tässä koulussa - rehtori. Tässä vaiheessa ei voi olla välttymättä mielikuvalta, että rehtori oli ampujan pääkohde - juuri edustamansa aseman ja auktoriteettinsa vuoksi, ja muut uhrit olivat vain tämän vaikutelman tehostamiseksi surmattuja - aivan samalla tavoin kuin muslimiterroristien iskiessä he pyrkivät saamaan pääkohteensa ohella hengiltä mahdollisimman paljon sivullisia uhreja. Ehkä ampuja kuvitteli iskulla rehtoria kohtaan iskevänsä vihaamaansa estabilissementtiä, järjestelmää, kohtaan.

Uhreista yksi oli 60-vuotias rehtori ja toinen oli nelikymppinen kouluterveydenhoitaja. Ruukinmatruunaa kalvaa epäilys siitä, että myös kouluterveydenhoitaja oli suunniteltu murhan kohde. Ampujalla oli ollut mielenterveyden kanssa ongelmia, ja mikäli kouluterveydenhoitaja ei ollut toiminut asiassa kaikkein optimaalisimmalla tavalla - tai jos hän, Luoja paratkoon, oli käyttänyt ns. pikkuihmisen valtaa - hän olisi ollut mitä otollisin maali vallankäytön edustajana. Ampuja oli myös yrittänyt sytyttää koulun tuleen, onnistumatta. Tämä kaikki puhuu sitä vastaan, että kyseessä olisi ollut pelkkää silmitöntä räiskintää ja päämäärätöntä tulitusta: päinvastoin, ampuja tiesi, mitä hän oli tekemässä, ja tiesi, kehen ja mihin hän iskunsa kohdistaa. Kaikenkaikkiaan hyvin terroristimaista toimintaa.

Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö ampuja olisi ollut syyntakeinen. Hän tiesi täsmälleen, mitä oli tekemässä, hän oli selkeästi harkinnut ja suunnitellut tekonsa etukäteen, ja hän ilmoitti teostaan etukäteen. Ongelma on täsmälleen sama kuin muslimiterroristien kanssa: kukaan ei ottanut häntä vakavasti ennenkuin oli liian myöhäistä.

Mutta edes nitropenta ei räjähdä itsestään, vaan se vaatii aloitteen. Tässä tapauksessa aloite lienee tullut Netistä. Pettymys virtuaali-ihmissuhteessa lienee ollut se viimeinen kipinä, joka on laukaissut koko latingin.

Ruukinmatruuna itse ei jaksa kokea mitään myötätuntoa eikä vihaa tapahtumaa kohtaan. Buddhalaisen tyynesti hän toteaa: se oli heidän karmansa. Ihminen on pohjimmiltaan paha, yksikään ihminen ei ole korvaamaton, ja ihmisiä syntyy uusia kuksimalla. Menetettyjen tilalle kasvaa pian uusia.

Mutta jos lähdetään analysoimaan tilannetta puhtaasti terrorismin kannalta - verrataan ampujan profiilia muslimiterroristeihin, yhtymäkohdat ovat ilmeiset. Ampuja sopii kuin täydellisesti islamilaisen itsemurhaterroristin profiiliin. Älykäs keskiluokkainen sekopää, jota elähdyttää voimakas ideologia. Ja tällaisiahan islamilstiset itsemurhapommittajatkin ovat olleet. Ihmisiä, jotka elävät ideologialleen ja ovat valmiita kuolemaankin sen vuoksi.

Ja tapauksia - joita kukaan ei ota vakavasti ennenkuin on liian myöhäistä.

Päivitys 9. marraskuuta kello 10:30. Tänään on selvinnyt sen verran, että kyseessä oli luokan priimus ja kympin oppilas, eikä kyse ole ollut systemaattisesta, terroriin rinnastettavasta koulukiusaamisesta vaan lähinnä normaalista härnäämisestä, sellaisesta jota jokainen koululainen kokee. Samoin on selvinnyt, että ampuja oli käynyt vain yhden kerran ampumaradalla - vain saadakseen pistoolin. Eli mitä pitemmälle sotkuvyyhti alkaa purkautua, sitä enemmän näyttää siltä, että ampuja olisi ollut kipeästi ainakin jonkinasteisen avun tarpeessa - oliko taas käynyt ne perinteiset suomalaiset, että ihmiselle, jonka aivot käyvät liian kovaa, oli vain lyöty pilleripurkki suoraan hyllyltä käteen ja sanottu "syö näitä" eikä hänen valituksiaan sivuvaikutuksista oltu kuunneltu?

Onko taas säästetty väärässä paikassa - nuorison psykiatristen ongelmien havaitsemisessa, hoidossa ja jälkihoidossa - ja nyt maksamme hintaa siitä? On todennäköistä, että jos ampujaa olisi kuunneltu ja hänen lääkityksensä vaihdettu ajoissa, meillä olisi yhä seitsemän elossaolevaa nuorta, pian eläkkeelle pääsevä rehtori ja työtään tekevä kouluterveydenhoitaja - ja mahdollisesti yksi seitsemän laudaturin ylioppilas ensi keväälle.

Päivitys 9. marraskuuta kello 23:45: Kun ruukinmatruuna on tutustunut tapaukseen ja katsonut ampujan videoita, ei voi olla välttymättä siltä mielikuvalta, että kaverilla yksinkertaisesti aivot kävivät ylikierroksilla, alkoivat sirittämään ja sen jälkeen kertakaikkiaan viiraamaan. Ei olisi ensimmäinen kerta kun teiniälykkö pimahtaa.

Joku neropatti on toisaalla lainannut tästä tekstistä vain sen kappaleen, jossa ruukinmatruuna toteaa ampujan olleen kiistatta älykäs, ja sen jälkeen esittänyt henkilökohtaisia solvauksia ruukinmatruunaa kohtaan. Näin toki voi käydä, kun irrallisia lauseita erotetaan kontekstista. Näin yleensä keskimääräistä paremmat oppilaat, varsinkin kymppejä vetelevät, ovat kiistatta älykkäitä. Mutta heti seuraavassa kappaleessa ruukinmatruuna toteaa, että "kaveri oli kaheli kuin käkikello" ja että "teksti ei ollut terveen ihmisen tuottamaa". Älykkyys ja mielenvikaisuus eivät ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia.

Kun myrkynsekainen ääri-ideologia yhdistyy mielenterveysongelmista kärsivään neroon, tulokset voivat olla todella vakavia. Kaikenkaikkiaan surullinen tapaus. Oikeastaan ainoa tunne, mitä ruukinmatruuna kokee, on hyvin suuri suru. Ei viha.