Svensktalande sämre folk

Vanha Matruuna antoi ruukinmatruunalle tehtäväksi penkoa sukua.

Ruukinmatruunan vanhemmilla oli isoisän perintönä vanha Raamattu, på svenska, johon oli merkitty joukko nimiä. Äippä sanoi sitten, että "sinä kun olet sellainen fretti, niin jäljittäisitkö sukujuuria niin pitkälle kuin pääsee". Ja ruukinmatruuna lähti nuuskimaan.

Överraskandet var ju ruskig - bruksmatronen fann att sitt släkt av modersidan har ursprungligen varit Grönroos. Dom har varit strandhurrar från generation till generation. Skraddare, torpare, smeder, dränger, garvare och sjömän - bruksmatronen kom upp med ord "svenska skräp" eller "svensktalande sämre folk" som parodi för A. O. Freudenthals sykofanter. Ruukinmatruunan äidinisän isä oli suomentanut nimen jossakin vaiheessa 1800-luvun lopussa. Äipän mukaan kyseinen ihminen oli ollut viinaanmenevä väkivallakko, joten hän oli enemmän kiinnostunut isän äidinpuoleisesta suvusta.

Moderssidan har före detta varit B. - morfars mor var Olga B., dotter av smed V. B. i Industristaden. Kun ruukinmatruuna alkoi penkomaan Hiskiä syvemmältä, hän pääsi Olga B.:n isälinjaa 1700-luvulle saakka. Äidin linja johti vielä pidemmälle ja Vaasaan, jossa sukulaiset olivat olleet merimiehiä.

Ruukinmatruuna ei oikein tiennyt, että miten suhtautua. Järkytys oli melkoinen - ruukinmatruunahan on itseasiassa puolihurri. Hän ei löytänyt sitä jokaisen sukututkijan tavoitetta eli sitä karjavarkaudesta hirtettyä tai jalkapuuhun joutunutta maantierosvoa, mutta nyt tuli myös äidinpuolen suku tutuksi. Ja samalla hän sai myös vastauksen häntä monta vuotta hiertäneeseen kysymykseen: onko ruotsi vihatun siirtomaaherran kieli, vai onko se juuri se kieli, jota hän puhui mamman kanssa lapsena?

Kyllä, ruukinmatruunalle ruotsi se on se kieli, jota hän puhui isoäitinsä kanssa lapsena. Sin moderssida är äkta svenska skräp från Österbotten.

Suomenruotsalaisia nimitetään usein loukkaavasti "hurreiksi" ja "bättre folkiksi" - osansa asiassa on varmasti sillä, että sekä väkivalta- että rahaeliitti (aatelisto ja porvaristo) olivat säätyvallan aikana ruotsinkielisiä, ja päästäkseen "piireihin" piti osata ruotsia - hengellinen sääty, papisto, sentään oli suomenkielistä. Mutta valtaosa suomenruotsalaisista ei säätyvallan aikana kuulunut mihinkään säätyihin! Heistäkin suurin osa on ollut kaikkea muuta kuin bättre folk - työläisiä, tilatonta väestöä, merimiehiä, itsellisiä, sääty-yhteiskunnan ulkopuolisia, joita bättre folk on taatusti katsonut kuovin tavoin nokanvartta pitkin. Ja ruukinmatruuna epäilee, että suomalaisessa väestössä on ollut ketään niin köyhiä kuin saariston svensktalande kalastaja-Eemelit ovat olleet.

Suomenruotsalaista väestöä kutsutaan usein nimellä ankdammen, ankkalammikko. Kaikki tuntevat toisensa ja ovat tavalla tai toisella sukua tai ystäviä keskenään, ja yhdistävänä tekijänä on juuri tuo kieli. Mutta ei ole liioiteltua väittää, että ankdammen muodostui vasta kielitaistelun jälkeen. Kielitaistelu, kansallinen herääminen ja voimakas taloudellinen nousu merkitsi siihen saakka alisteisessa asemassa olleelle suomenkieliselle väestölle valtavaa yhteiskunnallista buustia, ja eliitti - niin väkivaltaeliitti (armeija), virkamieseliitti, valtaeliitti kuin talouseliittikin suomalaistui. Enää ruotsin osaaminen ei ollut avain piireihin, vaan suomalaisesta yhteiskunnasta tuli meritokratia.

Mutta samalla yliopistojen ja korkeakoulujen demokratisoituessa erään opiskelijalaulun säkeessä sanotaan asia hyvin:

Vi är alla noblessen
både Karlsson och von Essen

eli että enää pelkkkä syntyperä ei ollut avain etuoikeuksiin eikä valtaan, vaan osaaminen. Ja koska von Essenien ohella korkeakoulut nyt täyttyivät Karlssoneista, Lindbladeista, Sundströmeistä ja Strandbergeista, yhdistävänä tekijänä oli nyt syntyperän sijaan kieli. Suomenruotsalainen identiteetti - nimenomaan suomalaisena - muodostui sotienvälisenä aikana. Tämä oli ankdammenin synty.

Yksi kansakunta, kaksi kieltä. Niin paljon kuin fennomaanit haluavatkin asian kiistää, tämä on juuri nimenomaan tilanne tänään. Suomenruotsalaiset identifioivat itsensä ensisijaisesti Suomeen - eivät Ruotsiin. Tilanne on täysin rinnastettavissa siihen, miten Irlannissa identifioidutaan - olipa äidinkieli sitten iiri tai englanti, irlantilaiset ovat nimenomaan irlantilaisia, eivät brittejä.

Suomenruotsalaisen kulttuurin on ennustettu häviävän tai kuolevan niin kauan kuin ruukinmatruuna muistaa. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, vaan ankkalammikossa käy kova kaakatus ja polske. Vaikka useimmat suomenruotsalaiset ovat enemmän tai vähemmän kaksikielisiä, suomenruotsista pidetään kiinni, eikä riikinruotsalaisilla ole asiaa ankkalammikkoon - sensijaan suomenkielisillä puolisoilla on, ja lapset yleensä kasvavat kaksikielisiksi. Suomenruotsi on muototutunut šibboletiksi - sen osaaminen on merkki sosiaalisesta identiteetistä.

Pari tekstiä aiemmin ruukinmatruuna kirjoitti siirtolaisuudesta USA:han ja kansainvälisyydestä. Hänen isälinjansa on vankan suomalainen, mutta äitilinja näyttääkin olevan nyt sekä äidinisän että äidinäidin sukujen puolelta svensktalande sämre folk.

Ilmankos ruukinmatruuna on aina kokenut olevansa hanhi ankkalammikolla.

Joulun alkuperä

Tekstissään Vuoden lyhin päivä ruukinmatruuna tarkasteli talvipäivänseisausta ja sen merkityksiä. Tämänkertaisessa esseessään ruukinmatruunalla on tarkoitus tarkastella itse joulua.

Sanana joulu on hyvin vanha germaaninen lainasana, ja se palautuu muinaisgermaaniseen sanaan jewhla - samaan, josta ovat peräisin ruotsin jul, anglosaksin yule ja eestin jõul. Mutta samaa kantaa on myös suomen juhla - joulu on todellakin juhla.

Tästä olisi helppoa päätellä, että joulu olisi alunperin jonkinlainen muinaisgermaaninen juhlapäivä, jota olisi vietetty talvipäivänseisauksen kunniaksi. Tämä on se yleinen ateistinen ja ns. poliittisesti korrekti tulkinta. Mutta asia ei ole lainkaan niin yksinkertainen. Ruukinmatruuna tiedosti jo kymmenvuotiaana, että joulu on neljä päivää pielessä talvipäivänseisauksesta, ja esi-isämme olivat taitavia astronomeja ja taatusti osasivat laskea seisaus- ja tasauspäivien oikeat ajankohdat - jos joulu todella olisi talvipäivänseisauksen juhla, niin miksi se ei ole oikealla paikallaan?

Buddhalaisuudessa on se hyvä puoli, että koska buddhalaisuus on äärimmäisen suvaitsevainen ja ei-fanaattinen uskonto, se antaa, toisin kuin ateismi, mahdollisuuden suhtautua kristinuskoon periaatteessa positiivisesti, olematta silti kristitty. Ateistille ei jää muuta mahdollisuutta kuin vihata kristinuskoa apinanraivolla jotta hän voisi säilyttää kasvonsa ja ylläpitää ns. katu-uskottavuutta ateistina. Ateisteille on se katu-uskottavuus kaikki kaikessa, ja koska ateismi on pohjimmiltaan antikristillisyyttä, ateistin täytyy kieltää, kiistää ja negatoida kaikki kristillinen voidakseen säilyttää kasvonsa muiden ateistien joukossa. Buddhalaisen ei tätä tarvitse: hän voi todeta kristityistä oh well, heidän arvonsa ja etiikkansa on melkein samat kuin meillä, heillä on painolastinaan vain se Vanhan testamentin sadistinen psykopaattijumala. Sanlla sanoen: ateismi perustuu vihalle, buddhalaisuus myötätunnolle.

Joulun ongelmatiikkaan tuo omaa väriään se, että kaikissa romaanisen kulttuuripiirin maissa - siis niissä, jotka aikoinaan kuuluivat joko Länsi- tai Itä-Roomaan ja joissa vallitseva kieli oli joko kreikka tai latina, joulu viittaa syntymään. Kielitieteellisesti ei ole vaikeaa päätellä, että sekä latinan nativitas että kreikan khristogenna viittaavat syntymäjuhlaan. Koska voimme ajoittaa tarkasti sen ajankohdan, jota ennen tämän sanan on täytynyt olla olemassa sekä latinassa että kreikassa - tämä ajankohta on Rooman lopullinen repeäminen Itä- ja Länsi-Roomaksi 395 Theodosius I:n kuollessa, jolloin LÄnsi-Rooman kieleksi jäi latina ja Itä-Rooman puolestaan kreikka. Joulu on siis germaanisen kulttuuripiirin ulkopuolella ollut nativitas latinaksi ja khristogenna kreikaksi jo tätä ennen. Ja se on sitä yhä: niin ranskan noêl, espanjan navidad, portugalin natal kuin italiankin natale palautuvat tuohon latinan "syntymää" tarkoittavaan sanaan - ovathan romaaniset kielet vain latinan eri murteita. Kreikan genna (nykykreikaksi suunnilleen "jenna") puolestaan viittaa selkeästi syntymään (vrt. genesis, genetiikka jne).

Mimimi... entäs sitten Britannia? Sehän kuului Roomaan? Kyllä, ja tiedämme myös, että se oli loppuvaiheessaan kristitty, mutta pakanalliset anglosaksit valloittivat sen noin 500-luvun puoleenväliin mennessä, joskaan anglosaksit eivät ikinä päässeet Cornwalliin, Cumbriaan, Walesiin eivätkä Strathclydeen. Anglosaksin yule on selkeästi germaaninen sana, mutta mikäli kyseistä juhlaa on Britanniassa juhlittu jo ennen anglosakseja, voisi olettaa että kymrin, kornin tai iirin kielestä löytyisi latinaan viittaava joulua tarkoittava sana - ja niinhän sellainen löytyykin: iiristä nollaig ja kymristä nadolig. Joulua on siis Britanniassa vietetty jo ennen anglosaksivalloitusta - ja ilmeisen kristillisesti. Anglosaksit puolestaan käännytettiin kristinuskoon 600-luvun puolenvälin jälkeen, jonka jälkeen anglosaksin kieleen adoptoitiin käännöslaina Christmas - Kristuksen messu. Jos anglosaksivalloitusta ei olisi tapahtunut, Britanniassa puhuttaisiin tänä päivänä jotain latinaan pohjaavaa romaanista kieltä, eikä englannin kieltä olisi ikinä syntynytkään - ja joulu olisi britanniaksi jotain nativitakseen viittaavaa. Ja jotta soppa olisi oikein valmis, tuo sana jewhla esiintyy ensimmäisen kerran vasta 500-luvun alussa, ja ruotsin jul vasta 900-luvulla. Koska kulttuurivaikutteet yleensä kulkevat kehittyneemmästä kulttuurista vähemmän kehittyneeseen, ja koska tiedämme germaanien omaksuneen roomalaisilta mittajärjestelmänsä, oikeusperiaatteensa ja paljon muita roomalaisen kulttuurin piirteitä, onkin hyvin todennäköistä, että itse asiassa pakanalliset germaanit olisivatkin omaksuneet joulujuhlansa kristityiltä roomalaisilta eikä päinvastoin.

Eli tästä voisi päätellä, että joulua on vietetty kristillisesti jo pitkään. Entä sitten Rooman valtakunnassa olleet kilpailevat uskonnot?

Vanhaan roomalaiseen pakanallisuuteen ei liittynyt ajankohtaan sidottua juhlaa, sensijaan loppuvuotta juhlittiin saturnalian merkeissä Saturnuksen kunniaksi. Sensijaan mithralaisuudella oli oma juhlapäivänsä 25.12.

Hahaa!, sanovat nyt kaikki lukijat - joulu siis on alkuperältään mithralainen juhla! Jälleen uusi poliittisesti korrekti tulkinta. Mutta ongelmana on se, että emme tiedä mithralaisuudesta oikeastaan yhtään mitään! Mithralaisuus oli zarathustralaisuudelle jotain samaa kuin kristinusko juutalaisuudelle, ja se syntyi suunnilleen samoihin aikoihin. Tiedämme, että mithralaisuus oli olemassa, mutta emme tiedä uskonnosta oikeastaan mitään. Lainaaminen tai plagiointi on siis aivan hyvin voinut tapahtua toiseenkin suuntaan - eli että mithralaiset ovat omaksuneet juhlansa kristityiltä. Varmuudella tiedämme, että keisari Julianus yritti organisoida vanhan roomalaisen pakanuuden kristillisen organisaation ja juhlien mukaan.

Varmuudella tiedämme myös, että keisari Aurelianus julisti 25.12. "voittamattoman auringon päiväksi" (dies Sol invictus) vuonna 271. On oletettavaa, että voimakkaan antikristillinen Aurelianus teki tämän saadakseen oman auringonjumalansa, el-Gabalin, valtakunnan pääjumalaksi, ja sen juhlapäiväksi kilpailevan mutta kriminalisoidun kristinuskon, juhlapäivän. Sana el-gabal on selkeän seemiläinen (el[oh]= jumala, josta muuten myös sana Allah!), ja keisari Heliogabaluksen nimi oli väännös tuosta jumaluudesta.

Jos jätämme tämän kysymyksen avoimeksi, ja lähdemme tutkimaan sitten itse kristinuskoa ja sen perinteitä, niin onko joulu kristillisyydessä kuinka vanha juhla - ja jos on, niin mistä se sitten on peräisin?

Vastaus on ensimmäiseen kysymykseen kyllä ja jälkimmäiseen cherchez le Juif. Kristinuskolla on äärimmäisen vahvat juutalaiset juuret, ja tätä eivät sen enempää kristityt itse, juutalaiset kuin ateistitkaan halua myöntää - kaikki kolme vihaavat toisiaan lähes patologisesti, mutta buddhalaisen on helppoa nähdä kristillisyyden ja juutalaisuuden yhteiset juuret. Kristinuskohan alkoi juutalaisuuden herätysliikkeenä siinä missä buddhalaisuus hindulaisuuden. Ei ole liioiteltua väittää, että sekä kristinusko että nykyjuutalaisuus ovat ensisijaisesti farisealaisuuden perillisiä - saddukealaiset olivat molempien vihollisia. Jos siis skippaamme germaanisen pakanuuden, mithralaisuuden, kilpailevat pakanauskonnot ja vapaa-ajattelun (joka ei ole sen enempää vapaata kuin ajatteluakaan), niin mitä juutalaisuudessa on sellaista, joka voisi synnyttää joulun?

Vastaus on yllättävä, ja sitä ei yksikään kristitty tiedä. Juutalaiset kyllä tietävät, mutta he eivät hiisku siitä sanaakaan.

Juutalaisessa mytologiassa nimittäin erittäin pyhän ihmisen kuolinpäivä on sama kuin hänen syntymäpäivänsä tai hedelmöittymispäivänsä.

Plink! Juuri tässä on koko jutun avain. Tiedämme oikein hyvin, miten ja millaisissa olosuhteissa Jeesus kuoli. Se löytyy oikein mainiosti evankeliumeista, ja kyseinen päivä on juutalainen pääsiäinen - Nisan-kuun 14. täysikuu. Nyt ainoa ongelma on vain etsiä keisari Tiberiuksen hallintokaudelta ne vuodet, jolloin juutalainen pääsiäinen on osunut perjantaille. Koska tiedämme, että Pontius Pilatus oli tuolloin Juudean prokuraattorina (hän siis on historiallinen henkilö), vuosivälin on pakko olla 26-36 jKr. Tuona aikavälinä on kaksi vuotta, jolloin juutalainen on perjantai. Ne ovat vuodet 27, 30, 33 ja 36. Vuosi 27 on liian varhainen - Jeesus aloitti evankeliumien mukaan saarnapuuhansa "noin kolmekymppisenä", ja vuosi 36 puolestaan liian myöhäinen, sillä Pilatus oli prokuraattorina vielä joitakin vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen.

Kun laskemme juliaanisella kalenterilla, mikä ajankohta tuo ristiinnaulitsemispäivä on ollut, niin vuodelle 30 saamme päivämääräksi 25. maaliskuuta ja vuodelle 33 puolestaan 6. huhtikuuta.

Koska kumpaakaan päivää ei vietetä Jeesuksen syntymäpäivänä, niin Jeesuksen kuolinpäivän on oltava hänen [oletettu] hedelmöittymispäivänsä. Koska ihmisen tiineys (raskaus) kestää 9 kk, on helppoa laskea tuo päivä. Ja kun laskemme yhdeksän kuukautta eteenpäin vuoden 30 päivämäärästä, pääsemme päivään 25.12. ja kun laskemme yhdeksän kuukautta eteenpäin vuoden 33 päivämäärästä, pääsemme päivään 6.1.

Nämä päivät tunnetaan kristillisessä kalenterissa nimillä "joulu" ja "loppiainen".

Nuo päivämäärät laskettiin varhaiskristillisyydessä jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja ensimmäinen maininta tästä kiistasta - eli että kumpaa pitäisi juhlia Jeesuksen syntymäpäivänä - on vuodelta 165. Nuo päivämäärät olivat kiistan aiheina pitkään ja varhaiskristityt juhlivat molempia. Kiistan ratkaisi lopulta Konstantinus I vuonna 325 säätäessään joulun päivämääräksi tuon 25.12 (jota oli juhlittu jouluna jo pitkään), ja 6.1 määrättiin loppiaiseksi. Samalla Konstantinus I antoi ediktin, jonka mukaan kristillinen pääsiäinen ei vahingossakaan saa osua samalle päivälle kuin juutalainen.

Mutta tuo 6.1. jäi kummittelemaan pitkään, varsinkin Iberian niemimaalla - ja loppiaista juhlitaan Espanjassa vielä voimakkaammin kuin varsinaista joulua. Espanjalaiset ja portugalilaiset eivät siedä amerikkalaista joulupukkiperinnettä, vaan siellä lahjat antavat Itämaan tietäjät loppiaisena - 6.1.

Kumpi sitten on oikeampi päivämäärä?

Vastaus löytyy Apostolien teoista, jossa Pietari mainitsee, että Herran päivänä kuu muuttui verenpunaiseksi. Tämä on selkeääkin selkeämpi viittaus kuunpimennyksestä. Kuunpimennys voi tapahtua vain täydenkuun aikana, ja vuonna 33 oli kuunpimennys juutalaisena pääsiäisenä.

Konstantinus I siis kämmelsi. Kronologisesti oikea päivämäärä joululle olisi tuo 6.1. - siis se, jota nykyään vietämme loppiaisena.

Mutta paljon oletettavampaa on, että tuolla juutalaisella mytologialla päätellen Jeesuksen syntymäpäivä olisi kuin olisikin sama kuin hänen kuolinpäivänsä, eli 6.4. sillä Luukkaan evankeliumissa mainitaan "paimenten olleen kedolla kaitsemassa laumaansa", eli että ajankohta olisi ollut keväällä.

Oli miten oli, joulu nyt vain on meillä, ja sitä on juhlittava - vaikka sitten pakkopullana, ja siitä saamme kiittää Konstantinus I:tä.

Lokarina Lännen

Sattuipa ruukinmatuuna kuuntelemaan vanhaa musiikkia päivänä muutamana. Yksi kappale veti hänet mietteliääksi - Hiski Salomaan "Lännen lokari".

Täss on lokari nyt lännen risukosta
Olen kiertäny vaikka missä
Olen käynynnä Piutissa, Luisissa
Retulaatsissa, Miiamissa
Olen kulkenut merta ja mantereita
Ja Alaskan tuntureita
Ja kaikkialla hulivilityttöset muistaa
Lännen lokareita

Ja lokari on lokari ja hellunkin ottaa
Vaikka toisen emännästä
Ja vesi ei tuu silimään vaekka ne taukoo
iisi-plikat näkymästä
Sillä Piuttis on ruusu ja Luisissa on tähti
Ja Alaskassa pulumusia
Ja kaikki kutsuu
"Ootko sä nähny lännen kulkuria?"

Misson Meksikon Lempi ja Honlunun Impi
Ja Filippiinin keltanen flikka
Siellon lokari heitin keskellään
Mutta onko ollu Iiskin Riikka
Mis on kulkurin kulta, sydän iskeepi tulta
Niin kaunis heillä jo tukka
Sä kun laulun kuulet, niin linnuksi luulet,
Taasen rakastuupi lännen Jukka

On Friskossa käyty ja Orekoni nähty
Miss on kesä sekä lumiset vuoret
Dakotass on puitu, Palmpiitsillä uitu
Ja hellutettu vanahat ja nuoret
Mutta kun punapuun kantoon torppansa laettaa
Niin sillon se ilon päevä koettaa
:,:Vaikka maaliman myrskyt meitä tuuvittaa
Niin vapaus se varmasti voittaa:,:

Vaikka ruukinmatruuna yleensä ei puhu blogissaan omista henkilökohtaisista asioistaan, laululla on hänelle itselleen ja varsinkin hänen suvulleen - kaikille neljälle puun juurihaaralle - valtava merkitys. Hänen suvustaan nimittäin on lähdetty Lännen kultamaille oikein urakalla.

Hiski Salomaa - alias Hiskias Möttö - oli savolaisen piian avioton lapsi, joka lähti USA:han. Siellä hän ryhryi muusikoksi ja lauluissaan hän kuvasti sekä siirtolaiselämää Lännessä että monien siirtolaisten tuntoja. Lännen lokari, Daytonin apinajuttu ja Tiskarin polkka ovat varmasti kaikille tuttuja lauluja. Hänen isoisänsä ja isosetänsä nimittäin lähtivät Lännen kultamaille sisällissodan jälkeen - pahat kielet väittävät, että heidät sodan jälkimainingeissa savustettiin sinne - ja kaupan päälle he olivat niinsanotusti "illegal aliens" - he pujahtivat USA:han salaa Kanadasta. Isoäiti puolestaan oli tulut Minnesotaan omia aikojaan kolmen siskonsa kanssa. He tapaivat ja menivät naimisiin Minneapolisissa, jossa myös ruukinmatruunan isukki on syntynyt.

Laulun sanat ovat pitkälti finglishiä - suomen ja englannin sekakieltä, jota ruukinmatruuna itsekin kuuli paljon lapsena - ja ikävä kyllä aivan liikaa nyt vanhemmiten.Englannin ja suomen solkkaaminen sekaisin kuulostaa asiaankuuluvalta silloin, kun sitä käyttävät USA:ssa puolet elämäänsä asuneet vanhukset, mutta ei silloin, kun sitä käyttävät koko ikänsä Suomessa asuneet ja täällä oppinsa saaneet nuoret ja keski-ikäiset.

Mutta missä Lännen Lokari oli käynyt? Piutti on Butte, Montana - yksi USA:n suurimpia kaivoskeskittymiä ennen USA:n deindustrialisoitumia. Sinne lähdettiin mainariksi (miner) - kaivosmieheksi, ei suinkaan lokariksi (logger, tukkijätkä), mutta sinne muutti paljon suomalaisia. Luis on tietysti St. Louis, Missouri.Retulaatsi viittaa Montanan Red Lodgeen - toinen kaivoskaupunki, ja Miami on tietysti Miami, FLA. Laulussa mainitaan myös Dakota - jossa on oltu maatöissä, Oregon (jonne muutti paljon suomalaisia), Palm Beach ja Alaska.

Monet lännen lokareista (logger = tukkijätkä) - ruukinmatruunan oma isoisäkin aloitti USAssa sellaisena - olivat kausityöläisiä, nuoria ja naimattomia, ja useinkin elivät kiertävää elämää. Tällaista kausityöläistä - suomalaisittain lentojätkää kutsutaan amerikanenglannissa nimellä hobo. Laulun lokari on kaikesta päätellen elänyt hobon elämää - sen kääntöpuolena on tuo kodittomuus, kyvyttömyys tai haluttomuus sitoutua yhteen paikkaan, ja seksuaalinen promiskuiteetti; laulun lokari on kiertänyt kukasta kukkaan. Ei ole vaikea päätellä, keitä laulun iisi-flikat ovat - heitä löytyy Simon & Garfunkelin "The Boxerin" sanoilla 7. Avenuelta. Ja laulusta voi päätellä myös, että mistä J. Karjalainen on poiminut uusimman taiteilijanimensä. Ruukinmatruunan isoisä sensijaan asettui aloilleen ja työskenteli myös kaivosmiehenä, terästyöläisenä ja rekkakuskina - kaikki perinteisiä country-biisien sankareita.

Entäpä sitten toiselta puolen sukua? Sieltäkin on lähdetty Amerikkaan. Ruukinmatruunan isän vanhemmathan menivät naimisiin USA:ssa ja muuttivat Suomeen vaurastuttuaan; mutta äidinkin suvusta on lähdetty Kaukaiseen Länteen. Äidinäidin puolelta USA:han lähti kolme siskoa ja kaksi veljeä, ja äidinisän puolelta yksi. Eli jos ruukinmatruuna suhtautuu USA:han myötämielisesti, se johtuu osaltaan siitä, että hänellä on paljon sukua USA:ssa.

Mutta monet suomalaiset asettuivat myös Massachusettsiin, Michiganiin ja Pennsylvaniaan, ja tietysti New Yorkiin. Kaupungin sanottiin olevan helvetti miehelle, mutta paratiisi naiselle - monet suomalaisnaiset menivät kaupunkeihin piikomaan, kotiapulaisiksi. Finglishin sana piika ei sisällä sitä samaa väheksyvää merkitystä kuin suomessa - ilmapiika (air hostess) merkitsee lentoemäntää. Miehet työllistyivät kaupungeissa usein tehtaisiin ja muihin raskaisiin töihin - aikana, jolloin työsuojelusta ei ollut tietoakaan, ja ammattiyhdistysliike sotkettiin helposti mafiaan. Suomalaissiirtolaiset olivat toisaalta hyvin uskonnollisia ja toisaalta, ainakin alkuaikana, hyvin vasemmistolaisia - kokoussali, haali oli monenlaisen toiminnan keskus. Tätä kuvastaa hyvin Hiski Salomaan Tiskarin polkka. "Hilipati hilipati himppamppaa, kyllä torstai meitä nyt lohduttaa" - torstai oli haaleilla perinteinen tanssipäivä. Suomalaisilla oli, ja on yhä, USA:ssa raittiin maine.

Koska ruukinmatruuna on X-sukupolven lapsi, hän koki kovalla kädellä 1990-luvun laman, työttömyyden, katkeruuden ja sen, miten hänen ikäpolveltaan kiskottiin matto alta. Veri alkoi vetää häntäkin Kaukaiseen Länteen. Tai ihan mihin tahansa työn perään. Ruukinmatruuna pahaksi onnekseen oli juuri mennyt naimisiin, ja hänen puolisonsa äänesti maastamuuttoa vastaan. Perheellisen on aina vaikeampaa lähteä kuin sinkun; siksi ruukinmatruuna jäi Suomeen.

Kansainväliset muuttoliikkeet ja massaimmigraatio ovat kautta aikojen olleet inhimillistä vuorovaikutusta. Ihmiset ovat muuttaneet huonoiksi katsomistaan paikoista hyviksi katsomiinsa. Kansainvälinen muuttoliike kertoo parhaimmin ja objektiivisimmin, millaisia elinoloja pidetään huonoina ja mistä halutaan pois; ja mitä hyvinä ja minne halutaan. Huonoa voi olla köyhyys, diktatuuri, sorto, takapajuisuus, uskonnollinen tai muu sorto, ja hyvää vapaus, vauraus, työllistymismahdollisuudet ja suvaitsevaisuus. Mutta myös kautta aikojen vastaanottajamaat ovat olleet hyvin tarkkoja siitä, keitä otetaan vastaan: USA:han oli aikoinaan hyvin tiukat kriteerit, että keitä otettiin ja ketkä käännytettiin.Rikollinen tausta merkitsi välitöntä käännyttämistä, samoin kuin erilaiset sairaudet - ja jokainen USA:n maahantuloviisumin kanssa tuskaillut tietää, mistä on kyse - se on perintöä Ellis Islandin maahantulotarkastuksesta.

Lukijoidenkin joukossa on varmasti sellaisia, joilla on sukulaisia USA:ssa. Sivustolta http://www.ellisisland.org löytyy nimiluettelot ja paljon informaatiota maahantulijoista.

Maailman sheriffi

Suurpolitiikan maailma on julmetun suuri anarkia, jossa ei tunneta sellaisia käsitteitä kuin oikea ja väärä, jossa ei ole mitään muuta oikeutta kuin vahvemman oikeus ja joka tosiasiallisesti on yhtä hyvin järjestynyt kuin keskimääräinen kesäkeittokattila.

Kuulostaa hauskalta, eikö vain? Maailma nyt vain on sellainen. Ihmiset ovat ilkeitä, valtiot julmia, paha saa aina palkkansa ja ison talon edut ja sitten sinä kuolet. Ihminen on pohjimmiltaan paha, eikä mikään ihmisen poliittinen aikaansaannos voi siksi olla pohjimmiltaan hyvä - vain joko paha tai yhdentekevä tai sellainen, joka estää vielä pahemman asian toteutumisen. Tämä on sopusoinnussa buddhalaisuuden ensimmäisen jalon totuuden kanssa: elämä on kärsimystä. Koska fyysinen väkivalta on kaikkein voimakkain tapa vaikuttaa yhteenkään instanssiin, sota, joka siis on politiikkaa fyysisen väkivallan keinoin, on vain yksi politiikanteon muoto muiden joukossa.

Itsenäisyys puolestaan tarkoittaa sitä, ettei ole sidottu mihinkään itseään korkeampaan auktoriteettiin, ja suvereniteetti tarkoittaa sitä, ettei tarvitse piitata laeista, sopimuksista tai periaatteista. Auktoriteetti puolestaan tarkoittaa sellaista instanssia, jolla on riittävän suuri väkivaltapotentiaali pakottamaan toiset instanssit tottelemaan omaa tahtoaan. Auktoriteettiasema siis pohjaa aina ja ensisijaisesti väkivallalle ja siksi jokaisella auktoriteetilla on väkivaltakoneisto jolla toiset toimijat alistetaan. Auktoriteetin sisäistä väkivaltakoneistoa kutsutaan poliisiksi ja ulkoista armeijaksi.

Koska suvereenit valtiot eivät ole minkään itseään korkeamman auktoriteetin alaisia, niin tapa, jolla suvereenit valtiot ratkovat välinsä, on sota. Sota ei ole mitään muuta kuin politiikan tekoa fyysisen väkivallan keinoin, ja meidän tulisi myös ymmärtää sodan luonne nimenomaan poliittisena metodina. Sota ei ole luonnonilmiö, ei osoitus maskuliinisesta tuhovoimasta, ei onnettomuus joka tulee itsestään eikä se varsinkaan ole mikään puhdistava voima joka jalostaa ihmistä. Päinvastoin. Sodassa on aina kaksi osapuolta - ne, jotka siitä hyötyvät ja ne, jotka siinä kärsivät, sodassa kärsivät aina ne, joita se vähimmin henkilökohtaisesti koskettaa, ja ne, jotka sodan aloittavat, harvemmin siitä kärsivät. Koska sota on politiikanteon väline, naispoliitikot ovat aivan yhtä hanakoita sotimaan kuin miespoliitikotkin, eikä sodan sytyttäminen kysy sukupuolta - vain poliittista tahtoa.

Julmaa tekstiä. Joku lukijoista voisi ehkä ajatella mutta meillähän on YK? ja joku toinen puolestaan onhan ihmiskunta niin viisastunut, ettei se enää käytä sotia politiikantekoon. Vastauksena ruukinmatruunalla on essunsa taskussa YK ei ole mitään muuta kuin läpikorruptoitunut hampaaton keskustelukerho, jolla ei ole omaa väkivaltakoneistoa pakottamaan rettelöitsijöitä ruotuun ja jälkimmäiseen puolestaan ihminen ei ole järkiolento vaan tunneolento, ja viisaus ei auta silloin, kun suuret tunteet kuohuvat, sillä politiikkaa tehdään aina ensisijaisesti tunteella - ei koskaan järjellä. Ruukinmatruuna siis on poliittinen pessimisti ja varsinkin hän on pessimisti ihmisluonnon suhteen. Buddhalaisuus ja buddhalainen ihmiskuva puolestaan sopii kuin nenä päähän ruukinmatruunan havaintojen osalta ihmisluonteesta, ja buddhalainen ihmiskuva tyrmää humanistisen kuin mae-geri solarplexukseen. Parhaimmin tämän osoittaa todeksi sosialismin romahdus - sosialismin konkurssi oli samalla myös ateistisen humanismin konkurssi.

Noh. Koska maailma on anarkia eikä mitään oikeutta ole, ja koska mitään ihmistä korkeampaa auktoriteettia - Jumalaa - ei näy eikä kuulu, ja koska ihmiset eivät ole järkiolentoja vaan tunneolentoja, ainoa tapa ylläpitää edes jonkinlaista rotia on voima. Maailmaa voi ajatella vaikkapa valtavan suurena Villinä Läntenä, jossa yksilöiden sijaan valtiot ovat toimijoita.

Villissä Lännessä vallitsi anarkia. Jokainen teki mitä halusi, mutta viime kädessä se määräsi, kenellä oli eniten tahtoa revolverin käyttämiseen ja kuka ampui parhaimmin. Koska keskushallintoa ei ollut, erilaiset pyssysankarit ja rosvot olivat niiden riesana, ketkä vain halusivat elää rauhassa ja tehdä työtä. Koska anarkia ei ollut kovin toivottava asiantila - käytänössä se merkitsi kaikkien sotaa kaikkia vastaan (tyypillistä romahtaneille kulttuureille) - ja sanoipa Benjamin Franklin asiasta mitä tahansa, lähes kaikki ihmiset ovat valmiita vaihtamaan osan vapauttaan turvallisuuteen (sillä he ovat realisteja eivätkä Franklinin tavoin idealisteja), jopa huonoa vallanpitoa (= sitä, että jollakulla instanssilla oli väkivallan monopoli) pidettiin parempana ideana kuin anarkiaa, jossa jokainen joutui turvaamaan oman turvallisuutensa miten kykeni. Reaalimaailmassa Hobbes siis antaa Franklinille litsarin oikein olan takaa.

Niinpä yleensä tehtiin niin, että paras pyssysankari, joka sattui olemaan suunnilleen luotettavan maineessa, nimitettiin sheriffiksi ja hänelle annettiin suvereniteetti sillä ehdolla, että hän piti lakia ja järjestystä yllä ja rosvot loitolla. Sheriffin elinajanodote oli lyhyt, mutta vastineeksi hän sai palkkaa työstään. Karismaattinen sheriffi sai helposti kyläläiset taakseen vigilanttijoukoksi, ja tällaista sheriffiä uhmaavien satulapummien kohtalo oli nopeasti joko kolmas silmä tai pitkä kravatti.

Eli siis: Maailma on julmetun iso anarkia, joka on täynnä satulapummeja ja pikkuhitlereitä - eri meemipleksithän ne vain siinä jylläävät ja pyrkimys maailmanvaltiuteen ei ole mitään muuta kuin meemien pyrkimystä dominanssiin ja mahdollisimman tehokkaaseen leviämiseen. (Mitään Star Trek -maailmaa ei siis ole odotettavissa, mutta Mad Max -maailmakin on aivan yhtä epätodennäköinen.) Koska maailman tila on mitä se on, ainoa tapa ylläpitää järjestystä maailmassa ja estää sitä vajoamasta jatkuvaan sotaan on se, että joku ottaa maailmansheriffin viran kantaakseen.

Ja tällä hetkellä tuo maailman sheriffi on Yhdysvallat.

Syy on siinä, että USA on väkivaltapotentiaaliltaan maailman voimakkain maa, ja sillä on sekä kykyä että halua panna maailma ruotuun. Sillä on siis hegemonia.

Ja tämän vuoksi USA:ta sekä pelätään että vihataan. Vain aniharva ihminen USA:n ulkopuolella ymmärtää, saati ihailee, USA:ta ja USA:ta pidetään yleisesti vain kaikkein suurimpana rosvovaltiona. Ehkäpä se onkin sellainen, mutta on lähes yksinomaan USA:n ja sen väkivaltakoneiston ansiota, että maailmassa vallitsee edes jonkinlainen rauha. Euroopan heikkojen, eripuraisten, dekadenttien ja pienten kansallisvaltioiden johtajat - Ranska etunenässä - ovat työntämässä kapulaa USA:n telaketjujen väliin, mutta sabotoidessaan USA:n pyrkimyksiä ne tosiasiallisesti sabotoivat vain itseään. Useimmillan Euroopan mailla on riittävän vakavia sisäpoliittisia ongelmia omasta takaa, että heidän on turhaa yrittää edes kyseenalaistaa, saati kiistää, Pax Americanaa.

Sheriffit harvoin olivat Villissä Lännessäkään rakastettuja, mutta heille riitti, että he olivat uskottavia ja tarpeen tullen pelättyjä. Ja tosiasia on, että jos USA ei toimisi maailmansheriffinä, sille paikalle olisi kyllä tulijoita - ja niin kauan, kun mitään maailmansheriffiä ei olisi, erilaiset pikkuhitlerit saisivat mellastaa vapaasti.

Ja kukapa tulisi sheriffiksi USA:n paikalle?

Venäjä? Ei kiitos. Vladimir Putin, alias Isä Kuutamoinen, on osoittanut samanaikaisesti sekä Grigori Potjomkinin, Josif Stalinin että Iivana IV:n otteita kootessaan Neuv... siis Venäjää uudelleen. Toinen syy on siiä, että Venäjän sotilaallinen mahti on korttitalo - huonosti varustettu ja aseistettu asevelvollisarmeija, jolla on yhtä paljon mahdollisuuksia mitä tahansa nykyaikaista ammattilaisteknoarmeijaa kuin keskimääräisellä lumiukolla LD-konvertterissa. Eli koska jopa tshetsheenit kepittävät Suurta ja Mahtavaa 6-0, niin miten tällainen mahti voisi pärjätä mitään oikeaa armeijaa vastaan? Venäjä olisi maailmansheriffinä pelkkä savijalkainen jättiläinen - sietämätön sortaja ilman sotilaallista uskottavuutta.

Kiina? 36 strategiaa ja Sun Tzu? Kiina on läpeensä korruptoitunut diktatuuri, jolla on paha taipumus ossifioitumiseen ja luutumiseen, ja tapa, jolla Kiina kohtelee Tiibetiä, ei oikein rohkaise. Kiinan Kansanarmeija on sekin enemmän tai vähemmän vitsi. Kiina olisi maailmansheriffinä vähemmän huono kuin Venäjä, mutta ei hyvä.

Ranska? Älkää nyt naurattako. Ranska ei ole voittanut yksinään yhtään sotaa sitten vuoden 1453, kun englantilaiset (les godons) ajettiin Kanaalin taakse, ja nuo omahyväiset punaviinihumalaiset patonginpurijachauvinistit eivät kykene laittamaan edes yhtä rettelöivää slummia kuriin ilman että poliisit saavat selkäänsä.

Britannia? Ai siis USA:n 51. osavaltio? Britannia on kyllä A-luokan sotilasmahti, mutta B-luokan talousmahti ja C-luokan poliittinen mahti. Eräänlainen USA Light, mutta Britannian poliittinen uskottavuus ei ole sitä. Britannian heikko poliittinen uskottavuus provosoisi vain valtavan määrän terrroria ja sotia, ja britit sitten joutuisivat todistamaan sotilaallisen voimansa kerta toisensa jälkeen.

Saksa? Kyky on mutta halu puuttuu. Saksa on maailmansheriffinä semipelagiolainen selibaatikko. Kaksi maailmansotaa ovat vieneet Saksalta, samoin kuin Japaniltakin, halun sodankäyntiin - kykyä kyllä on kuin aikidokalla. Molemmat ovat enemmän kiinnostuneita scheisse-videoista ja hentaista kuin maailmansheriffin hommista.

YK? Varsinainen jouluvitsi. Läpikorruptoitunut juttukerho, jolla ei ole omaa armeijaa. Stalinin sanoin voi kysyä montakos divisioonaa Paavilla on? Kuinka YK panisi USA:n kuriin, kun ei se kykene saamaan edes Somalian sotaherroja kuriin?

EU? Sama ongelma. Liian heikko keskushallinto eikä omaa vakinaista armeijaa. EU ei ole sotilaallinen suurvalta eikä edes poliittinenkaan - sille riittää, että se on taloudellinen suurvalta, mutta rosvovaltiot eivät taloudesta piittaa. EU ei ole Eurostoliitto, jos joku sitä pelkää. Se on Pyhä Saksalais-roomalainen keisarikunta v 2.0 - bugit fiksattu ja uusi käyttöliittymä, mutta ei sen enempää pyhä, saksalainen, roomalainen kuin keisarikuntakaan.

Joku muu valtio? Hope not.

Eli olemme takaisin Lähtö-ruudussa. USA:n hegemonia ei ole kiva asia, mutta se on vähimmin huono.

Emme saa tästä maailmasta paratiisia, vaikka miten yrittäisimme. Maailma on pohjimmiltaan paha paikka, ja buddhalaisuus on maailmakielteisyydessään lopultakin hyvin realistinen uskonto. Buddhalaisuuden tavoitteena on jättää tämä turmeltunut maailma taakse ja päästä täältä pois, kuitenkaan vahingoittamatta siinä prosessissa itseään, sillä itsemurhaa seuraa väistämättä entistä huonompi reinkarnaatio. Siksi ainoa tapa on yrittää tehdä elämästä edes jotenkuten siedettävää.

Yleensä asioihin ei ole olemassa parasta tapaa. Silloin on vain valittava vähimmin huono. Ja tässä maailmassa asiat ovat vähimmin huonolla tolalla silloin, kun maailman sheriffinä on edes jotenkuten demokraattinen ja kapitalistinen valtio - USA. Vaikka ruukinmatruuna toivoisi maailman sheriffin noudattavan buddhalaisia arvoja, kristillinen USA kelpaa aivan yhtä hyvin, sillä ateismista meillä on jo huonoja kokemuksia, eikä islamilaisia arvoja edustava maailmansheriffi oikein innosta.

Puhuvat lehdet

Lakotan kansakunta, tunnettu myös nimellä Sioux [su:] haluaa oman valtion ja eroon USA:sta.

Mikäpä siinä, tosin ruukinmatruuna veikkaa, että Pentagonilla on oma painava sanansa sanottavana. Ainoat osavaltiot, joilla tiettävästi on oikeus erota liittovaltiosta, ovat Havaiji ja Teksas, sillä ne olivat itsenäisiä valtiotia ennen liittymistään USA:han.

Mutta tuosta uutisesta ruukinmatruunan ajatukset keskittyivät toiseen natiiviamerikkalaiseen kansakuntaan. Nimittäin tsialgeihin, jotka tunnetaan myös nimellä cherokee, joka ääntyy samaan tapaan kuin tsalagi. Kaikista natiiviamerikkalaista tsalagit ovat sekä lukumääräisesti suurin kansakunta että myös vaurain. He olivat myös ainoa natiiviamerikkalainen kansakunta, joka kehitti oman kirjoitusjärjestelmän.

Tsalagin kielen kirjoitusjärjestelmä on tavukirjoitusjärjestelmä, samaan tapaan kuin japanin katakana ja hiragana). Jokainen merkki siis vastaa yhtä tavua. Koska tsalagi on polysynteettinen ja hyvin säännönmukainen kieli, tavukirjoitusjärjestelmä sopii sille hyvin. (Jokainen kanjien kanssa tuskaillut, niin gaikoku- kuin nihonjinkin, tietää, miksi.)

Mies kirjoitusjärjestelmän takana on Sequoia. Hän oli toiminut brittien tiedustelijana USA:n vapaussodassa, ja vammauduttuaan hän ryhtyi hopeasepäksi. Hän oli tekemisissä myös valkoihoisten uudisasukkaiden kanssa, ja hän oli vaikuttunut "puhuvista lehdistä", joiden avulla eurroopalaiset kykenivät jakamaan ajatuksiaan pitkän välimatkan päähän ja kirjaamaan ne tuleville sukupolville. Hän ajatteli: jos kerran valkoiset, niin miksei myös punaiset? ja aloitti oman kirjoitusjärjestelmän kehittämisen.

Aluksi Sequoia lähestyi ongelmaa kanjipohjalta: jokaiselle sanalle kehitetään oma merkkinsä. Koska kuitenkin tsalagi on polysynteettinen, ei isoloiva, kieli, ja siinä on vähän homonyymejä, hän luovutti noin neljännentuhannennen merkkinsä jälkeen - merkkejä yksinkertaisesti oli liikaa. Niinpä hän otti foneettisen lähestymistavan, ja alkoi merkitsemään tavuja.

Tämä lähestymistapa osoittautui menestykseksi. Noin vuoden 1809 tienoilla Sequoia aloitti työnsä. Hänen puuhastelunsa herätti muissa tsalageissa kummastusta, ja häntä pidettiin hulluna, ja heimon lääkemiesten mukaan "hän oli pahojen henkien vallassa". Kuitenkin hän esitteli merkistönsä muille heimolaisilleen, ja kun hänen tyttärensä oppi merkistön ja oppi sekä lukemaan että kirjoittamaan sillä, myös muut alkoivat kiinnostua asiasta. Vuonna 1823 Sequoian tavumerkistö levisi koko kansakunnan keskuuteen, ja hyvin nopeasti tsalagit olivat saavuttaneet lähes täydellisen lukutaidon. Ensimmäiset kirjat ja sanomalehdet julkaistiin.

Lukutaidolla oli valtava merkitys tsalageile. Sen ansiosta he saavuttivat nopeasti kansallisen yhtnäisyyden ja lukutaito ja oma kirjoitusjärjestelmä oli tärkeä asia identiteetin luomisessa. Ellei Washington olisi puuttunut asiaan, on todennäköistä, että tsalagit olisivat ennemmin tai myöhemmin perustaneet kansallisvaltion. Mutta yhtä tänäänkin tsalagin kirjoitusjärjestelmän osaaminen on kiinteä osa kansakunnan identiteettiä.

Monet tunetut amerikkalaiset - Johnny Cash, Jimi Hendrix, Johnny Depp, Burt Reynolds, James Garner, Chuck Norris, James Earl Jones, Lou Diamond Philips, David Carradine, Wes Studi, Cher, Elvis Presley, Loretta Lynn, Crystal Gayle ja Jack Dempsey ovat olleet joko kokonaan tai osittain tsalagi-sukuisia, ja tässäpä Johnny Cashin kertomus siitä, miten tsalagit saivat lukutaidon. Hän osoitti oikeaksi täsmälleen saman minkä Juice Leskinen laulussaan En oo käynyt Irlannissa: pienen kansan voima ei ole aseissa eikä voimapotentiaalissa, vaan kulttuurissa, ja niin kauan, kun kansxakunta pitää sivistyksestään ja hengestään kiinni, sitä ei voi mikään nujertaa.

Sequoia's winters were sixteen
silent tongue, spirit clean
He walked at his father's side
Across the smoking battle ground
where red and white men lay all around
So many here had died

The wind had scattered around
snow white leaves upon the ground
Not leaves like leaves from trees
Sequoia said: "What can this be,
what's the strange thing here I see
From where come leaves like these?"

Sequoia turned to his father's eyes
and he said: "Father you're wise
From where come such snow white leaves?
With such strange marks upon these squares
Not even the wise owl could put them there
So strange these snow white leaves?"

His father shielding his concern
resenting the knowledge Sequoia yearned
Crumbled the snow white leaves
He said: "When I explain then it's done
these are talking leaves, my son
The white men's talking leaves"

"The white man takes a berry of black and red
And an eagle's feather from the eagle's bed
And he makes bird track marks
And the marks on the leaves they say
carry messages to his brother far away
And his brother knows what's in his heart"

"They see these marks and they understand
the truth in the heart of the far off man
The enemies can't hear them"
Said Sequoia's father: "Son, they weave bad medicine
on these talking leaves
Leave such things to them"

Then Sequoia walking lightly followed his father quietly but so amazed was he
If the white man talks on leaves why not the Cherokee

Vanished from his father's face
Sequoia went from place to place
But he could not forget
Year after year he worked on and on
till finally he cut into stone
The Cherokee alphabet

Sequoia's hair by now was white
his eyes began to lose their light
But he taught all who would believe
That the Indian's thoughts could be written down
Just as the white men's there on the ground
and he left us these talking leaves

Thought for today

Common sense isn't.

Neither common nor a sense.

Päivän mietelmä

Linux verkossa on kuin kala vedessä.
Windows verkossa on kuin kala verkossa.

Vuoden lyhin päivä

Tule meille, Tuomas kulta, tuopa joulu tullessas!

Tänään on Tuomaksen päivä (21.12) - joka on myös laskennallinen talvipäivänseisaus, eli Capricornus-piste. Päivä on tänään lyhimmillään. Annan päivänä (9. 12.) pantu jouluolut on tänään valmista nautittavaksi, ja joulurauhan lasketaan alkavan Tuomaksesta (21.12) ja päättyvän Knuutiin (13.1.) [Tosiasiallisesti, koska vuoden pituus ei ole 365 vrk vaan 365,2422 vrk, talvipäivänseisauksen tarkka ajankohta vaihtelee vuosittain 20.-22.12. välillä, ja tätä tasapainotetaan karkauspäivien avulla niin, että laskennallinen talvipäivänseisaus on 21.12; tänä vuonna tähtitieteellinen talvipäivänseisaus osuu Rafaeliin, 22.12.)

Miksi talvipäivänseisaus on nimenomaan Tuomaksen päivä eikä suinkaan joulu? Miksi joulu ei ole ajoitettu tarkasti Capricornus-pisteeseen, vaan miksi se on siitä neljä päivää sivussa? Vastaus on tietysti

Kortast och blekast vintersol
finns en decemberdag
kallad för Tomas Tvivlaren
för att hans tro var svag

Talvipäivänseisaus on nimetty Tuomaksen mukaan - ilmeisen syystä. Vuoden lyhin päivä on haluttu antaa sille apostolille, jonka usko oli kaikkein heikoin. Joulua vietetään 25.12, ja aivan muista syistä, joita ruukinmatruuna aikoo käsitellä myöhemmin.

Kristillisessä perinteessä vuodenkulkuun liittyvät ajankohdat eivät ole milloinkaan olleet tärkeitä - tasaus- ja seisauspäivistä oikeastaan vain Tuomaksen päivällä on jonkinlainen merkitys, mutta kansanperinteessä nimipäivillä, jotka pohjaavat keskiaikaiseen pyhimyskalenteriin, on ollut hyvin tärkeä merkitys. Nimipäivistä on laskettu maatalouden vaatimat kylvö-, kyntö- ja korjuuajat, ja niiden mukaan on ennustettu säitä. Tasaus- ja seisauspäivillä on vain laskennallinen merkitys; juutalainen pääsiäinen on Nisan-kuun (sen kuun, johon osuu kevätpäiväntasaus) täysikuu, kun taas kristillinen pääsiäinen on kesäpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeinen sunnuntai.

''Sylvesterinä päivä on jo kukonaskelen pitempi''. Tähän vanhaan sanontaan kehkeytyy totuus: Sylvesterinä (31.12.) talvipäivänseisauksesta on kulunut jo kymmenen vuorokautta, ja päivä on jo 40 min pitempi - aurinko nousee 20 min aikaisemmin kuin Tuomaksena ja laskee 20 minuuttia myöhemmin. Päivä pitenee tämän jälkeen neljä minuuttia kerrallaan - aurinko kiipeää kaksi minuuttia aikaisemmin horisontin yläpuolelle ja laskee kaksi minuuttia myöhemmin.

Tshernobyl olohuoneessa

Not In My Backyard...

...eikä sen enempää kellariinkaan.

Toshiba ilmoitti, että se on kehittänyt mikroydinvoimalan.

Luitte ihan oikein, eikä kyse ole edes aprillipilasta eikä jouluvitsistä. He ovat tosissaan. Toshiba on onnistunut skaalaamaan ydinreaktorin alas niin, että se mahtuu 6*2 m kokoiseen pannuhuoneeseen. Tehoa lähtee 200 kW, mikä riittää suunnilleen korttelin tarpeisiin.

Ruukinmatruuna ei oikein tiedä, miten tuohon pitäisi suhtautua. Periaatteessa tuon pitäisi olla hieno idea - näin ratkaistaan energiatuotannon ongelma ja kasvihuonekaasujen tuotanto alenee kuin taikaiskusta. Tuo minivoimala mahtuu kivasti öljykattilan paikalle pannuhuoneeseen ja sillä on helppoa korvata öljypoltin, mutta se on silti ydinvoimala ja sen kanssa pätevät kaikki ne vaarat mikä ydinvoiman kanssa yleensäkin.

Isoin vaara liittyy jälleen käyttöturvallisuuteen. Kyseessä on kuitenkin vekotin, jota voidaan käyttää sekä oikein että väärin, ja jos ruukinmatruuna osaa rakentaa itse pommin, niin ei tarvitse olla ydinfyysikko jotta tuosta saadaan pikkupoika aikaiseksi. Tai ainakin likainen pommi. Kaikki maailman terroristit hierovat nyt suuria karvaisia tassujaan kieli pitkällä.

Ruukinmatruuna on nörtti ja nörtit suhtautuvat positiivisesti ydinvoimaan. Periaatteessa tuo on todella hieno keksintö - näin saadaan kuriin ilmastonmuutos, ja lähes ilmaista energiaa riittää maailman tappiin saakka. Mutta ruukinmatruuna pahoin pelkää, että tuolla vekottimella saadaan vielä aikaan monta koti-tshernobyliä.

Mama, do you think they drop the bomb?

Weird Animal Group Names

The English language is known of its strange names of animal groups. Here are some. Some are descriptive (an army of ants), some funny (a parliament of owls), some disgusting (a smack of jellyfish), some nasty (a murder of crows), some vain (a pride of lions) and some denigrating (a cowardice of feral dogs). Anyway, here are some:


Albatross - Rookery
Alligators - Congregation
Apes - Shrewdness
Antelope - Herd
Ants - Colony, Army, Swarm
Asses- Pace
Auks - Colony, Flock, Raft
Baboons - Troop, Flange
Bacteria - Culture
Badgers - Cete, Colony, Set, Company
Barracudas - Battery
Bats - Colony, Cloud
Bass - Shoal
Bears - Sloth, Sleuth; Litter (Cubs)
Beavers- Colony
Bees - Grist, Hive, Swarm
Birds (Chicks) - Brood, Clutch
Birds (Flying) - Flight
Birds (Game) - Volary, Brace, Plump, Knob
Birds (Ground) - Flock, Dissimulation
Birds (Sea) - Wreck
Bison, Buffalo - Herd
Bitterns - Sedge, Seige
Bloodhounds - Sute
Bobolinks- Chain
Bullfinches - Bellowing
Bullocks - Drove
Butterflies - Flutter
Buzzards - Wake
Camels - Caravan, Train, Flock
Capons - Mews
Caribou - Herd
Caterpillars - Army
Cats (General) - Clowder, Clutter, Pounce, Dout, Nuisance, Glorying
Cats (Kittens) - Kindle, Litter, Intrigue
Cats (Wild) - Destruction
Cattle - Drove, Herd, Team
Cheetahs - Coalition
Chickens (General) - Brood, Peep
Chickens (Chicks) - Clutch, Chattering
Chinchilla - Colony
Choughs - Clattering
Clams - Bed
Cobras - Quiver
Cockroaches - Intrusion
Cod - Lap
Coots - Cover, Raft
Cormorants - Gulp
Cows - Kine
Coyotes - Band
Crabs - Cast
Cranes - Sedge, Seige
Crocodiles - Bask, Float
Crows - Murder
Curlews - Herd
Deer (General) - Herd, Leash, Gang
Deer (Buck) - Brace, Clash
Deer (Roe) - Bevy
Dogs (General) - Kennel
Dogs (Curs) - Cowardice
Dogs (Hounds) - Cry, Mute, Pack
Dogs (Puppies) - Litter
Dogs (Wild) - Pack
Dolphins - Pod
Donkeys - Drove, Pace
Dotterel - Trip
Doves (General) -Dule, Bevy, Cote, Dole, Paddling
Doves (Turtle) - Pitying, Piteousness
Ducks (Flight) - Flock
Ducks (Ground) - Brace, badling
Ducks (Water) - Raft, Team, Paddling
Dunlins - Fling
Eagles - Convocation
Eels - Swarm, Bed, Fry
Elephants - Herd, Memory
Elk - Gang
Emus - Mob
Falcons - Cast
Ferrets - Business, Cast, Fesnying
Finches - Charm
Fish (General) - Draft, Nest, Shoal, School
Fish (Caught) - Catch, Drought, Haul
Flamingos - Stand
Flies - Business, Swarm
Frogs - Army, Colony
Fox - Leash, Skulk, Earth, Lead
Geese (General) - Flock
Geese (Flight) - Skein
Geese (Ground) - Gaggle
Giraffes - Tower
Gnats - Cloud, Horde, Swarm
Gnus - Implausibility
Goats - Tribe, Trip, Drove
Goldfish - Glint, Troubling
Gorillas - Band
Goshawks - Flight
Grasshoppers - Cloud
Greyhounds- Leash
Grouse - Pack
Guillemots - Bazaar
Gulls - Colony, Screech
Guinea Fowl - Confusion
Hawks (General) - Cast
Hawks (Flight) - Kettle
Hawks (Spiraling) - Boil
Hedgehogs - Array
Herons - Sedge, Siege, Hedge
Herring - Army
Hippopotamuses - Bloat
Hornets - Nest, Bike
Horses (General) - Team, Harras, Stable, Troop, Stud (a group belonging to one owner)
Horses (Colts) - Rag, Rake
Horses (Ponies) - String
Horses (Wild) - Herd
Hummingbirds -Charm
Hyenas - Cackle
Impalas - Herd
Insects - Swarm, Horde, Nest, Rabble, Plague
Jays - Party, Scold
Jellyfish - Smack
Kangaroos - Troop, Mob
Lapwings - Deceit
Larks - Exaltation, Ascension
Leopards - Leap
Lice - Flock
Lions - Pride
Lizards - Lounge
Locusts - Plague
Magpies - Tiding, Gulp, Murder, Charm
Mallards (General) - Brace
Mallards (Flight) - Sord
Martens - Richness
Mice - Mischief
Midges - Bite
Minnows - Shoal, Steam, Swarm
Moles - Labor, Company, Movement
Monkeys - Barrel
Moose - Herd
Mosquitoes - Scourge
Mudhens - Fleet
Mules - Pack, Span, Barren, Rake
Nightingales - Watch
Otters - Romp, Bevy, Family, Raft
Owls - Parliament, Stare
Oxen - Team, Yoke, Drove
Oysters - Bed
Parrots - Pandemonium
Partridge - Covey, Bew
Peacocks - Muster, Ostentation
Pekingese - Pomp
Pelicans - Pod
Penguins - Waddle
Pheasants (General) - Nest, Nye
Pheasants (Brood) - Nide
Pheasants (Take-Off) - Bouquet
Pigeons - Flight, Flock, Kit
Pigs (General) - Drift, Drove
Pigs (Boars) - Singular, Sounder
Pigs (Hogs) - Team, Passel, Drift, Parcel
Pigs (Piglets) - Litter, Farrow
Pigs (Swine) - Sounder
Pilchards - Shoal
Plovers (General) - Congregation
Plovers (Flight) - Wing
Polecats - Chine
Porcupines - Prickle
Porpoises - Herd, Pod
Prairie Dogs - Coterie
Ptarmigans - Covey
Quail - Bevy, Covey
Rabbits (General) - Colony, Warren, Bury, Trace, Trip
Rabbits (Domestic) - Herd
Rabbits (Hares) - Down, Husk
Rabbits (Young) - Litter, Nest
Raccoons - Gaze
Rats - Colony, Pack, Plague, Swarm
Rattlesnakes - Rhumba
Ravens - Unkindness
Reindeer - Herd
Rhinoceroses - Crash, Stubbornness
Roebucks - Bevy
Rooks - Building, Clamor
Ruffs - Hill
Salmon - Run
Sandpipers - Fling
Sardines - Family
Scorpions - Bed, Nest
Seals - Pod, Bob, Harem
Sharks - Shiver
Sheep - Drove, Flock, Down, Hurtle, Fold
Sheldrakes - Doading
Skylarks - Exultation
Squirrels - Dray, Scurry
Snails - Escargatoire, Rout, Walk
Snakes - Den, Nest, Pit
Snipes - Walk, Wisp
Sparrows - Host
Spiders - Cluster, Clutter
Springbok - Herd
Squirrels - Dray, Scurry
Starlings - Murmuration
Stingrays - Fever
Stoats - Pack, Trip
Storks - Mustering
Swallows - Flight, Gulp
Swans (General) - Bevy
Swans (Flight) - Wedge
Swifts - Flock
Teal - Spring
Termites - Colony, Nest, Swarm, Brood
Thrush - Mutation
Tigers - Ambush
Toads -Knot, Knab
Trout - Hover
Turkeys - Rafter, Gang, Posse
Turtles - Bale, Nest, Turn, Dole
Vipers - Generation, Nest
Vultures - Venue
Vultures (Circling) - Kettle
Walruses - Herd, Pod
Wasps - Nest, Swarm
Waterfowl - Knob, Plump
Weasels - Gang
Whales - Pod, Gam
Widgeons - Company
Wolves (General) - Pack
Wolves (Moving) - Route, Rout
Wombats - Wisdom
Woodcocks - Fall
Woodpeckers - Descent
Worms - Bed, Clew, Bunch, Clat
Wrens - Herd
Zebras - Crossing, Zeal

Limerikkausta

Limerikki on viisisäkeisen epigrammin muoto, jonka yleinen muoto on AABBA, eli runon kaksi ensimmäistä ja viimeinen säe rimmaavat keskenään, ja kolmas ja neljäs. Limerikillä ei ole säädettyä iskumäärää, mutta yleensä säkeet ovat seitsemän- tai yhdeksäniskuisia.

Yleensä limerikissä ensimmäinen säe esittelee subjektin - usein niin, että subjekti on joku, joka on kotoisin jostakin, toisessa säkeessä esitetään jokin subjektin attribuutti (= häneen liittyvä ominaisuus, taipumus tai tapa), kolmannessa puolestaan esitetään joku teko tai tapahtuma, mikä liittyy subjektiin, neljännessä mitä siitä seurasi - ja viidenteen liittyy yhteenveto, piikki tai sutkaus. Ohessa pieni varoittava esimerkki prostituutioon liittyvistä vaaroista.

Oli Hanne kotoisin Saksasta
hän seksiä harrasti taksasta -
Maistui snapsi ja viini
ja huono heroiini -
ne lopun tekivät Hannen maksasta!

Osaako kukaan ruukinmatruunan lukijoista limerikata? Aihe on vapaa, ja omat limerikit voi ehdottaa kommenttiosastoon.

Teodikea buddhalaisittain

Jos Luoja koko maailman
mit' Jumalaksi sanotaan
sallii pahan hallita -
miks ei hän luo harmoniaa?

Jos Luoja koko maailman
mit' Jumalaksi sanotaan -
Miks' petos, valhe dominoi
ei oikeus täällä voittaa voi?

Jos Luoja koko maailman
mit' Jumalaksi sanotaan -
hän tyranni on julma vain
- ei hyvää hänessä oo lain!

Neljänlaiset kysymykset

Siddharta Gautama Buddhan mukaan kysymyksiä on neljää lajia:

1) ne, joihin on olemassa suora vastaus (kyllä, ei tai muu)
2) ne, joihin voidaan antaa analyyttinen, perusteellinen vastaus
3) ne, joihin vastataan vastakysymyksellä ja
4) ne, jotka siirretään syrjään.

Ykkösryhmän kysymykset ovat luonteeltaan triviaaleja; ne yleensä käsittelevät yksinkertaisia asioita joihin on olemassa juu-ei-vaarinhousut-vastaus. Kakkosryhmä kattaa suurimman osan tieteellisistä, taloudellisista, teknisistä ja muista objektiivisista kysymyksistä. Kolmosryhmän kysymykset ovat niitä, joilla on selvä taka-ajatus - pyrkimys dominanssiin tms, ja jotka yleensä ovat poliittisia tai emotionaalisia luonteeltaan. Nelosryhmään kuuluvat retoriset, absurdit sekä irrationaaliset kysymykset.

Clupea harengus

Merentutkimuslaitos varoittaa uhkaavasta ekokatastrofista.

Limanuljaska nimeltään amerikankampamaneetti (Mnemiopsis leidyi) on levinnyt Itämereen, todennäköisesti laivojen painolastiveden mukana. Tätä meduusansukuista onteoloeläintä pidetään yhtenä maailman sadasta tuhoisimmasta tulokaslajista.

Amerikankampamaneetti on onteloeläin (= selkärangaton limanuljaska, josta liki 98% on vettä) ja sukua meduusoille. Sana "meduusa" todennäköisesti nostattaa inhonväristyksiä lukijoissa - ruukinmatruuna on itse tehnyt läheistä tuttavuutta hiusmeduusan (Cyanea capillata) kanssa ja tuon merenneidon hyväily oli yhtä lämpöinen kuin valokaariuuni. Onneksi kuitenkaan amerikankampamaneetti ei ole ihmiselle sen enempää vaarallinen kuin korvameduusa (joka tahrii limallaan joka syksy verkot), vaan sen vaarallisuus perustuu siihen, että se on yksi varsinainen ahmatti.

Itämeren ekosysteemin ehdottomasti tärkein kala on silakka (Clupea harengus membras). Paitsi että silakka on tärkeä kala ihmisravintona, se muodostaa myös leijonanosan pelagisten kalalajien kuten lohen, kirjolohen ja suurten haukien, ravinnosta, ja silakka maistuu myös monille merilinnuille ja hylkeille. Pahaksi onneksi silakka syö eläinplanktoenia - sitä samaa, joka maistuu myös amerikankampamaneetille.

Amerikankampamaneetti on tuhoisa kahdesta syystä. Ensinnäkin se on yhtä tehokas lisääntymään kuin tribble, ja sillä ei Itämeressä [ilmeisesti] ole luontaisia vihollisia (mahdollisesti siika). Toiseksi se on, kuten todettu, suursyömäri. Se tuhoaa erityisesti eläinplaknktonia, joka on silakan ja kilohailin tärkein ravinto. Eli se kirjaimellisesti syö silakan ruoan sen pöydästä. Mustallamerellä amerikankampamaneetti tuhosi nopeasti liki 90% eläinplanktonista ja romahdutti kalastuselinkeinon tuhon partaalle.

Pieniä on silakat joulukaloiksi, sanoin Tuntemattoman sotilaan Lahtinen. Mutta Lahtisen ilkkuminen oli ennenaikaista - jo ensi kesäksi ennustetaan ekokatastrofia, riippuen siitä, miten limanuljaskan talvehdinnalle käy. Suomenlahden ainoa toivo on todella kova ja kylmä pakkastalvi - amerikankampamaneetti ei kestä alle neliasteista vettä. Pohjanlahtea suojaa sen vähäinen suolapitoisuus - maneetti ei viihdy alle kolmen promillen suolapitoisuudessa. Voi olla, että jo ensi kesänä silakkakanta romahtaa, ja se merkitsee myös Itämeren kalakantojen romahtamista.

Ex-pääministerimme Harri Holkeri (Somniosus microcephalus) on suuri silakan ystävä. Hän ostaa kalansa tuoreena Helsingin Kauppatorilta, ja hänen nimiinsä on laitettu useampi silakkaherkku. Hänen kehotuksensa syödä silakkaa silloin 1980-luvulla ei siis ollut vinoilua, vaan hän oli tosissaan - aiheesta, sillä silakka on paitsi hyvin terveellinen, myös oikein valmistettuna herkullinen kala. Mutta pääministerimme kehotus saattaa nyt olla myöhäistä. Mikäli pahimmat ennustukset toteutuvat, saamme paitsi ensi kesänä uida jellyssä niin myös silakkakanta nälkiintyy hengiltä - ja sitämyötä nälkiintyvät myös silakan saalistajat. Mustallamerellä ja Marmaramerellä se merkitsi kalastuselinkeinon romahtamista.

Mutta kaikkea toivoa ei ole menetetty. Wikipedian mukaan kyseinen limallo on monien kalojen saalista, ja eräs Beroë - sukuinen maneetti käyttää sitä ravintonaan. Mustallemerelle tämä maneetti pääsi myös tulokaslajina, ja seurauksena oli amerikankampamaneettikannan raju romahdus. Mustanmeren kalastuselinkeino on alkanut toipua hitaasti.

Jäämme odottamaan.

Vastaus jouluiseen arvoitukseen

Vastaus on: Sidharta Gautama Buddha.

Catch oli tuo kultaisen säännön esittäminen passiivimuodossa - Jeesus esitti sen aktiivimuodossa.

Buddhan ja Jeesuksen elämäntarinat muistuttavat todellakin suuressa määrin toisiaan. Molemmat syntyivät kuninkaalliseen sukuun - Buddha oli prinssi, Jeesus taas Daavidin suvun sivuhaaran keskiluokkaisen perheen edustaja. Molempien väitetään syntyneen neitseestä (äärimmäisen epätodennäköistä, mutta ei mahdotonta). Molemmat osoittivat poikkeavia taipumuksia jo lapsena. Molemmat aloittivat uskonnollisen toimintansa jo alle kolmikymppisenä, molemmat vetäytyivät yksinäisyyteen - Jeesus erämaahan, Buddha bodhipuun alle - ja molempia kiusasi demoni; Buddhaa Mara, ja Matteuksen evankeliumi puolestaan kertoo Jeesuksen jutusta.

Molemmat saarnasivat, ja molempien opissa tuo kultainen sääntö on erityisasemassa. Tässä sinänsä ei ole mitään ihmeellistä, ensimmäisenä kultaisen säännön, joka on vastavuoroisuusetiikan perusta, esitteli Zarathustra, ja juutalaisuudessa sen ensimmäisenä muotoili Hillel, Apostolien tekojen Gamalielin, isoisä, noin 50 eKr. Uskonnot on perinteisesti jaoteltu aabrahamilaisiin uskontoihin, pakanauskontoihin ja dharmistisiin uskontoihin, mutta ne voitaisiin aivan yhtä hyvin jaotella auriregaalisiin ja ei-auriregaalisiin uskontoihin (lat. aurum = kulta, regis, sääntö). Auriregaalisia uskontoja siis ovat ne, joiden agendaan kultainen sääntö kuuluu, ja ei-auriregaalisia taas ne, joihin se ei kuulu.

Ja molemmilla oli riesanaan petturi - Jeesuksella Juudas, Buddhalla Devadatta, jonka väitetään reinkarnoituneen harjanvarreksi palkkionaan petoksestaan.

Ateisti väittää, että jompikumpi tarinoista (tai molemmat) ovat väärennöksiä ja toinen on plagiaatti toisesta. Mahayanabudhdalaiselle asia on itsestäänselvä: Jeesus on Buddhan reinkarnaatio, ja hän tuli maailmaan täyttääkseen tuon edelliskertaisen toivomuksensa. Agnostikko kieltäytyy ottamasta kantaa suuntaan tai toiseen. Mutta oheinen sivu on mielenkiintoista luettavaa.

Silmiinpistävin yhtäläisyys molemmilla on neitseestä syntyminen.

Mitenkä tuo partenogeneesi sitten on mahdollista? Partenogeneesi (neitseestä syntyminen, munasolun kantasolun muuttuminen tsygootiksi ilman hedelmöitystä) on yleistä alemmilla eliölajeilla, mutta nisäkkäillä sitä on pidetty mahdottomana. Kuitenkin vuonna 2005 ilmoitettiin onnistuneesta partenogeneesistä hiirellä - munasolun tsygotoituminen saatiin aikaan sähköpurkauksella. Mutta oheinen artikkeli väittää, että sopivissa olosuhteissa partenogeneesiä voi tapahtua poikkeuksellisissa olosuhteissa myös ihmisellä - Britanniassa epäillään 1900-luvulta yhdeksäätoista tapausta, joissa partenogeneesi olisi mahdollinen. Kyseessä ei ole huuhaaepäily, vaan tutkimus julkaistiin 1956 arvovaltaisessa The Lancet -lehdessä.

Mutta mitenkä sitten partenogeneesin, jossa syntyvä lapsi on äitinsä kopio, seurauksena voi syntyä poika?

Vastaus on yksinkertainen. Tarvitaan yksi ainoa geeni, Y-kromosomissa oleva SRY, joka käynnistää sikiössä testosteronituotannon, joka puolestaan saa proto-gonadit kehittymään Wolffin tiehyeiksi ja kiveksiksi, ja proto-klitoriksen kasvamaan penikseksi.

Tavallisesti tämä geeni on Y-kromosomissa, ja se onkin Y-kromosomin tärkein geeni. Mutta miehen meioosissa tämä geeni voi irtautua Y:stä ja liittyä joko X-kromosomiin tai johonkin 22 autosomista. Tällöin, mikäli hedelmöittävä siittiö sisältää kyseisen Y-kromosomin, tuloksena yleensä on niinsanottu "heikko Y -syndrooma" - ihminen, joka on fenotyypiltään nainen, mutta joka on kromosomistoltaan XY. Filmitähti Jamie Lee Curtisin (Kala nimeltä Wanda) epäillään kärsivän tästä syndroomasta. Mutta mikäli X-kromosomiin kiinnittyykin tuo SRY-geeni ja kyseinen siittiö hedelmöittää, tällöin tuloksena on 46-XX-mies. Kyseessä on täysin normaalilta vaikuttava mies, jolla on kuitenkin hyvin feminiiniset piirteet ja usein normaalia leveämpi lantio sekä heikompi karvankasvu. Sekä 46-XY-naisen että 46-XX-miehen esiintymistiheys on sama, noin 1:40,000 eli he eivät ole harvinaisia. Jos puolestaan SRY-geeni joutuu autosomiin, se ei aktivoidu.

Mitenkä sitten on voinut käydä? Jos otamme Jeesuksen tarkastelukohteeksi, niin yksinkertaisin selitys on se, että kun Joakim hedelmöitti Annan ja tuloksena oli Maria, niin Joakimin meioosissa meni jotain pieleen. Kyseisessä meioosissa SRY-geeni irtosi kantasolun Y-kromosomista ja kiinnittyi yhteen autosomeista, joka joutui X-kromosomin sisältävään siittiöön. Tuloksena oli normaali 46-XX-tsygootti (Maria), johon oli kuitenkin sisäänkoodattu aikapommi - autosomaalinen SRY-geeni.

Kun Marian meioosin aika tuli, meioosissa tuo SRY-geeni irtosi autosomista, ja kiinnittyi sitten toiseen X-kromosomeista. Soppa oli valmis. Tarvittiin vain sopiva ärsyke, ja tuo munasolu jäikin jakautumatta, ja alkoi kehittymään itsellään. Tuloksena oli terve, söötti poikavauva, jonka karyotyyppi oli 46-XX.

Mikäli kertomus partenogeneesista pitää paikkaansa, sekä Jeesus että Buddha ovat olleet 46-XX -miehiä. Epätodennäköistä tuo on - äärimmäisen epätodennäköistä - mutta ei kuitenkaan mahdotonta.

Jouluinen arvoitus

Joulun lähestyessä ruukinmatruuna vaivaa lukijoitaan arvoituksella: kuka on tämä historiallinen henkilö?

* Hän syntyi kuninkalliseen sukuun.
* Hänen äitinsä oli neitsyt hänen syntyessään. Hänen isänsä sai asiasta tiedon unen kautta.
* Hänestä ennustettiin joko suurta maallista hallitsijaa tai maailmaa muuttavaa uskonnollista johtajaa.
* Hän hämmästytti oppineita jo nuorena.
* Hän aloitti uskonnollisen toimintansa alle kolmekymppisenä.
* Hän vetäytyi yksinäisyyteen.
* Demoni kiusasi häntä 40 päivän ajan luvaten tälle koko maailman herruuden.
* Tämän jälkeen hän aloitti uskonnollisen julistuksen.
* Hän keräsi ympärilleen joukon oppilaita. Yksi heistä osoittautui petolliseksi.
* Hänen tiedetään sanoneen: Voi, jospa voisinkin sovittaa kaikki maailman pahat teot!
* Yksi hänen oppinsa ydinkohtia on älä tee muille sitä, mitä et itsellesi haluaisi tehtävän
* Tänä päivänä miljoonat ihmiset kautta maailman pitävät häntä hengellisenä esikuvanaan.

Tom ja Jerry, osa 2

Ja eteläkorealaiset pistivät vielä tuostakin paremmaksi...

Vyökoe

Sävel on siis "You are my Sunshine" tai suomeksi "Päivänsäde".

Each other night when I go to dojo
I meet my friends of my budo team
But when I go on the old tatami -
I just wish it was all just bad dream

He is my sensei, my black belt sensei
He gives me bruises and marks of blue -
He surely knows where it most will hurt me
And he knows yet one more trick or two

One time he took me on my left elbow
and pulled me way off my awkward poise
At next the moment I felt I'm flying
And I came down with awful a noise

He is my sensei, my black belt sensei
He gives me bruises and marks of blue -
He surely knows where it most will hurt me
And he knows yet one more trick or two

I do love sports and do excercizing
And yes, I do like the martial arts
But when it comes to belt graduation
It is then when the pain really starts

He is my sensei, my black belt sensei
He gives me bruises and marks of blue -
He surely knows where it most will hurt me
And he knows yet one more trick or two

Tom ja Jerry

Miau!

Tosin siinä voi käydä, että kissan leikki on hiiren kuolema.

Kaivokseen töihin?

Viime aikoina on ollut runsaasti uutisia siitä, että Suomessa suunnitellaan avattavaksi lukuisia kaivoksia - Kittilän rautakaivos, Soklin fosfaattikaivos, Sotkamon nikkelikaivos, uraania etsitään lukuisista paikoista, ja kaupan päälle vielä TV-uutisissa mainittiin, että Fennoskandian malmivarat ovat koko Euroopan unionin suurimmat.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Suomessa vuorityön perinne on hyvin pitkä - Lohjan Ojamon rautakaivos avattiin 1542 ja Helsingin maalaiskunta (Helsinge socken) on aikoinaan ollut Suomen suurin rautamalmin tuottaja - missäpä muualla kaivokset sijaitsivatkaan kuin Kaivokselassa? Kaivokselassa on yhä edelleen jäljellä kuiluja muistuttamassa niistä paikoista, joissa rautamalmia on louhittu maamme ruukkeja varten. Ruotsin malmivarat ovat vielä valtavammat - Kiirunavaara on lähes kokonaan rautamalmia, ja Stora Enso on saanut alkunsa Stora Kopparsberg Bergslagista 1200-luvulla, jolloin Falunissa louhittiin kuparimalmia.

Mutta Suomen ongelma on se, että vaikka Suomen malmivarat ovat mittavat, lähes kaikki malmiot sijaitsevat erämaissa jossa ei ole infrastruktuuria, ja malmi on niin köyhää, että sen rikastaminen on ongelma. Kolarin-Kittilän esiintymien rautapitoisuus on GTK:n mukaan vain noin 40%-45%, eli heikompi kuin takoniitilla, ja koko Euroopan rikkain rautamalmiesiintymä, Jussarön magneettinen poikkeama, sijaitsee meren pohjassa! Eli kaivostoiminta on Suomessa sekä kallista että hankalaa.

Pahaksi onneksi vielä vuorityö on alkutuotantoa, ja raaka-aineiden hinnat riippuvat voimakkaasti maailmanmarkkinoista. Raaka-aineiden hinnat määräytyvät maailmanmarkkinoilla raaka-ainepörsseissä, eikä Suomea lohduta lainkaan mittavat malmivarat, jos ulkomaista malmia saa maailmalta halvemmalla bulkkina. Tämä on raaka-aineentuottajan ikuinen ongelma: hinnat määräytyvät markkinoiden mukaan, ja juuri tähän ansaan Venäjä on hirttämässä itseään öljyntuotannossa; öljyntuotanto on samoin alkutuotantoa kuin kaivostoimintakin.

Mutta Kiinan, Kaakkois-Aasian ja Intian voimakas nousu on merkinnyt myös metallien kysynnän voimakasta nousua, eikä Kiinan terästeollisuus ole kyennyt tyydyttämään kysyntää. Terästä menisi enemmän kuin tuotetaan, eikä romun kierrätys riitä kattamaan kaikkea tarvetta, vaan myös neitseellistä uusioterästä kaivataan.

Raudantuotannossa ongelma on siinä, että korkealuokkaiset ja suuren metallipitoisuuden omavat magnetiittimalmit alkavat olla loppuun louhitut, tai esiintymät ovat paikoissa, jossa louhinta ei kannata. Niinpä kysynnän kasvu on johtanut siihen, että vähän heikommatkin malmiesiintymät ovat muuttuneet kannattaviksi - ja juuri tämän vuoksi esimerkiksi Kittilän ja Sodankylän malmioita suunnitellaan hyödynnettäviksi. Eli kauas on menty 1980-luvusta, jolloin katsottiin, että suomalaiset malmikivet kelpaavat lähinnä Kivimuseoon Otaniemeen.

Kun ruukinmatruuna itse oli opiskelija, metalliteollisuus oli hyvin epämuodikas ala, ja esimerkiksi Teknillisessä korkeakoulussa "vuoriosastoa" eli Kaivostekniikan ja Metallurgian osastoa, nykyistä Materiaalitekniikan osastoa pidettiin lähinnä luuserien alana, "sinne menivät ne, ketkä eivät minnekään muualle päässeet" (hih, MEP Marjo Matikainen on valmistunut nimenomaan sieltä!) ja tietotekniikkaa pidettiin kovana sanana, mutta nykypäivänä asetelma on kääntynyt päälaelleen. Huipputeknologia karkaa yhä enenevässä määrin sinne, missä työvoima on halpaa, ja Suomi menettää jatkuvalla syötöllä valtavan määrän teknologia-alan työpaikkoja Kiinaan ja Intiaan.

Mikäänhän ei ole niin vaikeaa kuin ennustaminen, ja varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Mutta kaivostekniikka on pääomavaltaista teollisuutta, ja sitä eivät kapitalismin liikkeet siirrä paikasta toiseen - siihen vaikuttavat toiset voimat eli maailmanmarkkinat ja raaka-ainepörssit. Mitä enemmän muualla maailmassa rikkaat malmivarat louhitaan loppuun, sitä kannattavammaksi Suomen köyhät mutta laajat varat käyvät. Eli tulevaisuudessa materiaaliteknologian ja kaivostoiminnan alalla Suomessa tullee olemaan töitä.

Iso kysymys on alan mediaseksikkyys. Vuorityö on raskasta, vaarallista ja hyvinkin fyysistä työtä, eikä kaivos ole sen seksikkäämpi paikka kuin terästehdas tai vaikkapa Oy Raimon Romusulatto Ab. Kaikenkaikkiaan alkutuotanto on ala, joka ei ole ensinäkemältä kovin houkutteleva. Vastapainona on, että siitä maksetaan. Rahan ja palkan merkitystä ei koskaan pidä aliarvioida, ja ammattia harkitsevan nuoren pitäisi aivan ensimmäisenä ajatella palkkaa ja työllistymistä ja vasta tämän jälkeen alan tai ammatin muita aspekteja.

Jos ruukinmatruuna olisi nyt nuori, hän todennäköisesti valitsisi aivan samoin kuin omassa nuoruudessaan - metalliteollisuuteen. Mutta näkymät alalla ovat nyt paljon paremmat kuin hänen omassa nuoruudessaan.

Päivän mietelmä

Jos Lenita Airisto omien sanojensa mukaan vastustaa prostituutiota, niin miksi hän pukeutuu ja meikkaa kuin prostituoitu?

Twenty thousand tappings!

Whoa!

The furnace has been in blast since late August 2007 and the counter was started September 17 2007. So far 135 heats and over 20,000 torpedo cars filled - the Ironmistress originally designed her furnace merely as a bleeding valve, but surprisingly she has gained a regular flow of pig iron retrievers!

The Ironmistress wishes to thank all her readers over these months and wishes the product of her furnace has now been decarburized, refined and forged into verbal steel. The pen is again mightier than sword!

Feministien epäloogisuus

Eilisessä tekstissään ruukinmatruuna käsitteli monikulttuuria ja memetiikkaa ja sitä, miten suomalaista kulttuuria rikastetaan kaikkein parhaimmin eli miten toteutetaan monikulttuuri välttäen konfliktit, rasismi, levottomuudet ja avoin sisällissota. Ruukinmatruunan ratkaisu on, että kohdistetaan maahanmuuton rekrytointi kaakkoisaasialaiseen buddhalaisen kulttuurin naisiin, ja ruukinmatruuna myös perusteli että miksi näin pitäisi tehdä.

Mutta tämä ehdotus saa feministit takajaloilleen, arvattavista syistä. Ruukinmatruuna on tarkastellut asiaa aiemmin esseessään Kuka pelkää keltaista naista. Mikään ei saa feministiä niin vihaiseksi kuin aasialaissyntyinen nainen, ja ruukinmatruuna kertoi jo syynkin.

Feminismi on liike, joka pyrkii naisten ylivaltaan ja dominanssiin yhteiskunnassa. Tässä ei sinänsä pitäisi olla mitään ihmeellistä - feminismi on liikkeenä täysin rinnastettavissa erilaisiin white power- ja black power-liikkeisiin. Siksi olettaisi feministien toivottavan aasialaiset naiset avosylin Suomeen vastaan.

Ei sinne päinkään.

Vitsi on juuri siinä, että koska kyse on ylivaltaliikkeestä, feministeille olennaista on juurikin valta ja vallankäyttö. Ja valtaa pääsee käyttämään vain harva muiden jäädessä nuolemaan näppejään. Ja jokaiselle vallankäyttäjälle ensisijainen intressi on pysyä vallassa ja eliminoida kilpailu. Aasialainen nainen on länsimaisen naisen kilpailija. Nyt on niin, että useimmat feministit ovat sekundaarisilta sukupuolituntomerkeiltään varsin vaatimattomia ja hyvin harvoin sitä, mitä perinteisesti pidetään naisellisena. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, ruukinmatruunakaan ei ole mikään prinsessa. Vitsi onkin siinä, että ruukinmatruuna on amis ja hänellä on työkaluteräksen kovuinen ammattitaito, kun taas useimmilla feministeillä on jokin huuhaatutkinto yliopiston humanistisesta tiedekunnasta, jollaisella ei ns. tosielämässä tee yhtään mitään.

Kärjistäen: ruukinmatruunalla on varaa olla epäfeminiininen, koska sieltä lämpösuojapuvun tai labratakin alta ei kuitenkaan näy yhtään mitään, ja hän määrittelee itsensä ammattinsa ja osaamisensa kautta, kun taas feministille hänen sukupuolensa on toisaalta kaikki eikä kuitenkaan mitään, eikä hänellä yleensä ole minkäänlaista ammattiosaamista eli hän ei kykene pärjäämään omillaan ns. vapaassa kilpailussa toisaalta työelämässä ja toisaalta kilpailussa puolisoista.

Ne vie meidän miehet.

Tämä on se perimmäinen feministiä jäytävä pelko aasialaisten naisten osalta, ja toinen pelko on ne auttavat meidän vihollisia voimautumaan, sillä aasialaiset naiset ovat kovasti länsimaisen miehen - siis feministin perusvihollisen - perään. Ja kaupan päälle länsimaisen miehen ja aasialaisen naisen liitot ovat hyvin lujia ja vahvoja, koska aasialainen nainen toisaalta on länsimaista paljon feminiinisempi ja toisaalta edustaa kulttuuria, jossa sopeutujameemipleksit ovat vahvoilla, aasialainen nainen on kuin punainen vaate feministeille.

Feminismi ja äärivasemmistolaisuus käyvät käsi kädessä. Ei ole feministiä, joka ei olisi ainakin flirttaillut marxilaisuuden kanssa. Feminismi on esimerkki valloittajameemipleksistä - se haluaa hävittää, tuhota ja valtautua. Sen pyrkimys on olemassaolevan yhteiskuntajärjestyksen tuhoaminen - ja siksi feministeille ne naiset, jotka edustavat sopeutujameemipleksejä, kuten buddhalaista kulttuuria, ovat vihollisia.

Tämä on toinen syy, miksi feministit pyrkivät suosimaan sellaista maahanmuuttoa, joka toisaalta aikaansaa mahdollisimman paljon konflikteja yhteiskunnassa ja toisaalta tuhoaa olemassaolevaa yhteiskuntaa mahdollisimman tehokkaasti - se tarjoaa näin feministeille tilaisuuden valtautumiseen. Toinen syy on aivan puhtaasti se, että myös feministi on nainen, ja he haluavat parantaa mahdollisuuksiaan pariutumismarkkinoilla. Mutta ruukinmatruuna toisaalta on jo pariutunut ja toisaalta hän ei halua joutua yhdenkään feministin elämyslarpin takia tänne raijatun valloittajameemipleksikulttuurin miespuolisen edustajan pahoinpitelemäksi tai raiskaamaksi. Siksi ruukinmatruuna välittää paljon enemmän fyysisen habituksensa turvasta kuin kilpailukyvystään parisuhdemarkkinoilla.

Seuraava lause voi tulla useimmille ruukinmatruunan miespuolisille torpedovaunun täyttäjille shokkina, mutta ruukinmatruuna on vahvasti sitä mieltä, että maahanmuuttajien osalta maahanmuuton rekrytointi tulisi kohdistaa ensisijaisesti naisiin - ja nimenomaan aasialaisiin naisiin. Syyt ovat ilmeiset:

1) Naiset ovat hedelmällisyyden pullonkaula. Jos suomalaiset lisääntyvät liian tehottomasti ja vähän, syy on siinä, että suomalaiset naiset eivät halua lisääntyä. Tätä ongelmaa ei paranneta haalimalla Suomeen miehiä, vaan lisää naisia.

2) Naiset ovat miehiä sopeutuvaisempia ja omaksuvat paljon helpommin suomalaiset tavat, kielen ja kulttuurin, kun taas miehet pitävät tiukemmin omistaan kiinni. Naisten maahanmuutto aiheuttaa siksi paljon vähemmän konflikteja kuin miesten, ja naisille tarvitaan paljon vähemmän sopeuttamiskoulutusta kuin miehille.

3) Useimmat maahanmuuttoa harkitsevat naiset ovat pitkälle koulutettuja ja heistä koituu tulevaisuudessa valtava määrä säästöjä, kun taas maahanmuuttavat miehet - jollei heillä ole ennestään tiedossa työpaikkaa - yleensä ovat huonosti koulutettuja, kielitaidottomia ja syrjäytymisvaarassa.

4) Mikäli maahanmuuttaja ei syystä tai toisesta työllisty, nainen voi aina jäädä kotiäidiksi parantamaan suomalaista geeniperimää ja kulttuuria. Naisilla voi olla lasikatto, mutta varmasti myös lasilattia - naiset syrjäytyvät vain aniharvoin. Työttömäksi jäänyt ja syrjäytynyt miespuolinen maahanmuuttaja puolestaan on kaksijalkainen aikapommi.

Tapa, millä feministit suhtautuvat aasialaissyntyisiin naisiin on toisaalta äärimmäisen rasistinen ja äärimmäisen alentuva, mutta tämä on käsitelty jo aiemmin eikä ruukinmatruuna jää käsittelemään asiaa sen enempää. Mutta ruukinmatruuna toteaa, että kohdentamalla maahanmuutto nimenomaan aasialaissyntyisiin naisiin suomalaiselle yhteiskunnalle saadaan valtavat säästöt tulevaisuutta silmälläpitäen, kun taas valloittajameemipleksikulttuureja suosiva maahanmuutto todennäköisesti saa aikaan vain hirvittävän tragedian, mikäli historian esimerkkeihin on luottaminen.

Monikulttuuri ja memetiikka

Jos lähdemme siitä, että biologinen evoluutio on tosiasia ja että biologisessa evoluutiossa informaation kantajina ovat geenit, jotka muodostavat geenipleksejä (eliöitä) kantajikseen, tällöin biologisen evoluution analogia on kulttuurievoluutio, jossa puolestaan informaation kantajana ovat meemit, jotka muodostavat meemipleksejä. Tällä hetkellä meemiteoria selittää kulttuurievoluution ja sen mekanismit parhaiten, mutta meemiteoria ei vielä olole saavuttanut paradigman asemaa.

Koska ruukinmatruuna on buddhalaisuuteen kallistuva agnostikko, ja buddhalaisuudessa maailma on täysin kaoottinen ja päämäärätön paikka jossa ei ole mitään pysyvää, ja tämä vastaa erittäin hyvin sekä biologisen evoluution genetiikan ja mutaatioiden käsitettä että myös kulttuurievoluutiota ja memetiikkaa (skandhat), ruukinmatruuna itse pitää meemiteoriaa todennäköisimmin oikeana teoriana. Niinpä ruukinmatruuna aikoo tänään tarkastella ilmiötä monikulttuuri memetiikan näkökulmasta.

Termille monikulttuuri ei löytynyt yksiselitteistä määritelmää googlaamalla, mutta ruukinmatruunan oma käsitys aiheesta on, että monikulttuuri on asiantila, jossa samalla maantieteellisellä alueella vallitsee lukuisia eri kulttuurikäsityksiä, jotka vaikuttavat toisiinsa. Tämä vastaa pitkälti biologisessa evoluutiossa asiantilaa, jossa samassa biotoopissa on suuri määrä erilaisia eliölajeja jotka vaikuttavat toisiinsa.

Jos lähdemme siitä, että kulttuurievoluutio on analoginen biologisen evoluution kanssa, ja jos lähdemme siitä, että samat mekanismit ovat molemmissa analogisia, tällöin tärkeä käsite kulttuurievoluution puolella on memeettinen lokero. Ruukinmatruuna on tarkastellut aihetta teksteissään aiemmin.
Biologisessa evoluutiossa tärkein vaikuttava käsite on olemassaolon taistelu ja kelvollisimpien eloonjääminen, ja tämä sama analogia pätee myös kulttuuripuolella. Eli eri meemipleksit ovat jatkuvassa kilpailun ja taistelun tilassa samoin kuin eri eliötkin, ja vain yksi meemipleksi voi kerrallaan pitää hallussaan yhtä memeettistä lokeroa.

Meemit voivat menestyä kilpailussa periaatteessa neljällä tavalla:

1) Assimiloitumalla kilpaileviin meemeihin ja vaikuttamalla niihin. Tämä on sopeutujameemipleksin toimintatapa. Esimerkki tällaisesta meemipleksistä on kirjapainotaito.
2) Tuhoamalla kilpailevat meemit. Tämä on perinteinen valloittajameemipleksin toimintatapa. Esimerkki tällaisesta meemipleksistä on esimerkiksi useat uskonnot.
3) Osoittautumalla tehokkaammaksi kuin kilpaileva meemi. Tämä on haastajameemipleksin toimintatapa. Esimerkki tällaisesta meemipleksistä on kapitalismi (vs. sosialismi)
4) Kopioitumalla mahdollisimman tehokkaasti. Tämä on lisääntyjämeemipleksin toimintatapa. Esimerkkinä vaikkapa vitsit.

Mitä lähempänä meemipleksit ovat toisiaan, sitä todennäköisempää on fuusio; eri meemipleksit pyrkivät sulautumaan toisiinsa ja muodostamaan synteesin - esimerkkinä tästä ovat saman kielen eri murteet, jotka kohdatessaan pyrkivät sulautumaan toisiinsa yleiskieleksi. Mitä kauempana ne puolestaan ovat toisistaan, sitä todennäköisempää on taistelu - eri meemipleksit alkavat taistelemaan keskenään ja tuhoamaan toisiaan. Tuloksena on samanlainen kilpailu memeettisestä lokerosta kuin biologisella puolella kun tulokaslaji kohtaa jollakin alueella jo ennestään olevan lajin.

Memeettisessä mielessä monikulttuuri siis parhaimmillaan johtaa eri kulttuurien fuusioon ja pahimmillaan sisällissotaan. Ja todellisuus vahvistaa tämän teorian: monikulttuuri on saanut aikaan sekä fuusiokulttuureja että sisällissotia.

Milloin monikulttuuri sitten onnistuu parhaimmin?

Monikulttuuria suunnitellessa ensimmäinen ja olennaisin kysymys on tunnistaa valloittajameemipleksit ja välttää niitä kuin ruttoa. Valloittajameemipleksin kohdatessa toisen meemipleksin tuloksena on konflikti ja pahimmillaan sota. Siis ihan oikea pang-pang-sota, ei vain kuvaannollinen.

Toinen päämäärä on tunnistaa kriittinen massa ja välttää sen muodostuminen. Eri kulttuureja ja kulttuuripiirejä ja niiden meemipleksejä tulee tuoda alueelle vain niin vähän, ettei kriittistä massaa pääse muodostumaan - vain sen verran, että substraattimeemipleksi (alueelle tuotu meemipleksi) pääsee kontributoimaan kantajameemipleksiä (alueen kantameemipleksi). Jos substraattia on liian vähän, kantajameemipleksi ei saa vaikutteita substraatista eikä evoluutiota tapahdu. Jos substraattia on liikaa, se pahimmillaan joko myrkyttää kantajameemipleksin tai muodostaa kriittisen massan - jolloin siitä tulee enklaavi, valtio valtiossa.

Mitä lähempänä eri kulttuurit ovat konvergentisti toisiaan, sitä paremmin monikulttuuri toimii. Konvergenssi tarkoittaa samanmuotoisuutta, ei samaa alkuperää. Eli samaa arvopohjaa, samaa ihmiskäsitystä, samoja eettisiä periaatteita jne. Esimerkiksi luterilaisuus ja buddhalaisuus jakavat pitkälti saman yhteiskuntakäsityksen, saman arvomaailman, samat eettiset periaatteet, samat käskyt, samat perhekäsitykset jne, joten kristillisen ja buddhalaisen kulttuurin kohdatessa tuloksena on todennäköisesti onnistunut monikulttuuri (vrt. Etelä-Korea). Sensijaan samasta kantameemistä divergoituneet (eronneet) meemipleksit ovat toisilleen lähes aina vihamielisiä - mietitäänpä vaikkapa 1500-luvun suuria uskonsotia, joissa katoliset ja protestantit tappoivat toisiaan, tai vaikkapa miten islam ja juutalaisuus sopivat yhteen kuin typpihappo ja glyseroli nykypäivän Lähi-Idässä. Kyseessä ovat samaa kantaa olevat divergoivat meemit, jotka ovat toistensa kilpailijoita - vaikka ne ovat divergoituneet samasta kannasta, niiden arvomaailma on täysin erilainen.

Monikulttuuri onnistuu myös parhaimmin silloin, kun eri kulttuureilla on yksi, yhteinen tietty sama memeettinen koodisto (standardit), joita ne joutuvat noudattamaan - vaikkapa mittajärjestelmä, yhteinen kieli, yksi laki jne. Tämä puolestaan onnistuu parhaimmin silloin, kun monikulttuurin muodostavat ihmisyksilöt omaavat mahdollisimman suuren intellektuaalisen vapausasteen (älykkyyden) ja empatiakyvyn. Siksi monikulttuuriset työyhteisöt onnistuvat parhaimmin huipputeknologia-aloilla, ja huonoimmin ruumiillisessa työssä.

Millaisten ihmisten muuttoa Suomeen pitäisi suosia, jotta monikulttuuri onnistuisi parhaimmin? Vastaus on että mahdollisimman älykkäiden, ja sellaisten, joiden kulttuuripohja on suomalaiseen nähden mahdollisimman konvergentti. Mitä samanlaisempia maahanmuuttajat ovat suomalaisiin verrattuna, sitä vähemmän tulee konflikteja ja kitkaa, ja mitä älykkäämpiä maahanmuuttajat ovat, sitä helpommin he myös sopeutuvat.

Ideaalimaahanmuuttaja Suomeen on aasialainen buddhalaisen kulttuuripiirin nainen. Syyt ovat ilmeisiä. Sino-mongolidisen Cavalli-Sforza -suurklusterin keskimääräinen älykkyys on korkeampi kuin europidisen, joten maahanmuutto Kaakkois-Aasiasta Suomeen parantaa keskimmääräistä suomalaista älykkyyttä ja sino-mongolidit sopeutuvat korkean älykkyytensä vuoksi suomalaiseen kulttuuriin hyvin. Kuten jo aikaisemmin todettiin, buddhalaisuus on sopeutujameemipleksi, ei valloittaja, ja se on konvergentisti hyvin samankaltainen uskonto kuin kristinusko. Entä miksi naisia? Syy on siinä, että miehet ovat keskimäärin väkivaltaisempia ja taipuvaisempia rettelöimään kuin naiset, ja kun naisten maahanmuuttoa suositaan, tällöin integraatio on nopeampaa, tuskattomampaa ja vaivattomampaa kuin jos suosittaisiin miesten maahanmuuttoa. Jos maahanmuuttaja syyllistyy rikokseen, kyseessä on poikkeuksetta mies - naiset ovat herkempiä turvautumaan yhteiskuntaan ja sen mekanismeihin kuin miehet, jotka herkemmin turvautuvat väkivaltaan ja omankädenoikeuteen.

Me kaikki haluamme monikulttuurin onnistuvan ja välttävän pahimmat sudenkuopat. Siksi ruukinmatruunan mielipide on, että ennen monikulttuurin toteuttamista se tulisi suunnitella mahdollisimman tarkoin ja tunnistaa ne memeettiset ongelmat ja meemipleksit, jotka todennäköisimmin aiheuttavat konflikteja.

Päivän mietelmä

Uskonnon tai ideologian rauhanomaisuus on kääntäen verrannollinen siihen, kuinka paljon se julistaa olevansa rauhanomainen.

Tämän mietelmän ruukinmatruuna muotoili parikymmentä vuotta sitten käytyään Neuvosto-Eestissä. Ensimmäinen plaku - julmetun suuri sellainen - julisti suureen ääneen RAHU, MEIE POLIITIKA ALUSTUS (Rauha, meidän politiikkamme perusta), ja varmemmaksi vakuudeksi sen ohitse pörräsi panssariauto.

Viimeinen dinosauri

Ruukinmatruuna on viime aikoina heltynyt runolliseksi.

Syy on siinä, että runous - lyriikka - kaikista kirjallisuuden lajeista - on samaan aikaan sekä herkin että purevin. Vaikka ruukinmatruuna yleensä pitää kiinni tiukasta ja kuivasta asialinjasta, hänellä on myös tunteet, ja runous on hänelle tapa setviä tunteitaan.

Runous voi olla joko vapaamuotoista että mitallista. Vapaamuotoinen runous toimii paremmin visuaalisesti, luettuna - kun taas mitallinen runous toimii paremmin ääneen luettuna. Tästä syystä lähes kaikki musiikkilyriikka on mitallista, sillä se toimii sävellettynä parhaimmin ja painuu näin mieleen.

Mutta vaikka 1900-luku oli modernismin aikaa ja ruukinmatruuna lainasi jo vapaan mitan kruunaamatonta kuningatarta, Katri Valaa, hänen aikalaisensa, Aaro Hellaakoski, kirjoitti mitallista lyriikkaa. Juuri sodan jälkeen tehty runo, Viimeinen dinosauri, heijastaa oman aikansa tuntoja - vanha maailma oli tuhoutunut, revitty alas ja uudet voimat olivat nousseet dominanssiin. Mutta Hellaakosken runo voi hyvin kuvata oman aikammekin tuntoja, mikäli tulkitsemme sitä Oswald Spenglerin hengessä.

VIIMEINEN DINOSAURI

Minä, yksinäinen ja ylhäinen,
dinosaurien suvusta viimeinen.
Vai suvusta? Ei, vaan maailmasta,
joka ympärilläni sammui vasta.
Jos olenkin yksin ja ylhäinen,
olen kaikelle vieras samallakertaa
niin, ettei kohtalolleni vertaa.

Me olimme suuret ja voimakkaat.
Ken astui, kumisi mannut, maat,
ken ui, hänen kyljistä kuohut lähti,
ken lensi, pimeni päivän tähti.
Niin, olimme suuret ja voimakkaat
ja ylväimmät kaikista, joissa on henki,
maan, vesien herrat ja ilmojenki.

Meiss' asui puhtain kauneus
ja täydellisyyteen kutsumus,
iho suomuinen välkkyi, valossa kylpein,
ylös kaula kohosi kaartein ylpein.
Näin hahmoja, joiss' oli kauneus,
ilo yksin olla, ja jokaisella
oma vapaus kaulaansa kanniskella.

Tuho sentään tuli. Se hiipi ja söi.
Se laumoina meidät ympäröi.
Me olimme harvat, heit' oli monta
polun kieron käynnissä voittamatonta.
Tuho ympäri kiertyi. Se hiipi ja söi,
joka pensaassa kyyhötti matala suku,
joka varjosta vilahti karvapuku.

Mitä on he? Ulvova lauma vain,
joka laukkaa nuuskien, ahdistain
ja kantaen rumia pentujansa
mahan alla, piilossa, pussissansa.
He tulivat, ulvova lauma vain,
täin, kirpun syömä, ja kuumat aivot
joka hetki ravinnon himosta raivot.

Suku imettäväin, suku nälkäinen,
teit tyhjäksi tarun dinosaurien,
mut et ole koskaan nouseva maasta
kuin me; olet multa ja saasta,
suku, laumoja suosiva, nälkäinen.
Kai sinäkin loastas ylenet kerran.
Saat itse mitata, minkä verran.

OBAFGKMRNS

Miksi, oi miksi, saanut mä en
kirkkautta jättiläistähtien?
Mi loistaa viiden vuos'miljoonan verran
ja leimahtaa saa supernovana kerran
ja sinervän hehkunsa loisteen ne saa
mi kantavi sen valovuosien taa

Mä tähti oon oranssi, arkinen
on spektrinäin K ja viitonen
on hehkuni himmeä, massani pieni
vuos'miljardein kymmenten elo on tieni
nään tähtien syntyvän, kuolevan vain
ei milloinkaan huomata minua lain

On seuranain planeettaa kymmenen
en tähdistä seuraa löydä mä en
Oon yksin mä laidalla galaksin
valovuosia keskustaan miljoonin
Ei hehkuaan huomaa minun kai kukaan -
Oi miksi en päässyt O-tähtien mukaan?

Vaan tähtönen tää, näitä riimejä rustaa
ei aikaan se saa edes aukkoa mustaa
Mut loistaa mä saan punajättinä kerran
Hertzsprung-Russellin kartalla hetkeni verran
Sumun hehkuvan silloin mä tyhjyyteen mätän
ja kääpiön valkean jälkeeni jätän.

Kriittinen massa

Ydinfysiikasta on tunnettu käsite kriittinen massa. Se tarkoittaa pienintä massaa fissiokelpoista ainetta, joka kykenee ylläpitämään ketjureaktiota. Ydinvoimalassa toimitaan juuri ja juuri kriittisen massan rajoilla, ydinpommissa tuo raja ylittyy.

Kriittisen massan käsitettä on laajennettu sen käyttökelpoisuuden vuoksi ydinfysiikan ulkopuolelle. Kriittisellä massalla tarkoitetaan yleisesti sitä määrää (kvantiteettia) jotain suuretta, joka kykenee ylläpitämään jotakin tapahtumaa. Ohjlemoinnissa kriittinen massa tarkoittaa sitä ohjelmakoodin määrää, jonka jälkeen softa on liian vaikeaa enää muokattavaksi, vaan jonka jälkeen koko ohjelman kirjoitus on aloitettava alusta. Ekologiassa kriittinen massa tarkoittaa sitä eläinlajin yksilöiden määrää tietyllä alueella, joka kykenee lisääntymään ja pitämään hallussaan omaa ekologista lokeroaan degeneroitumatta sisäsiitoksen kautta tai kuolematta sukupuuttoon saalistajien, ravinnonpuutteen tai ympäristöolosuhteiden takia.

Koska samat analogiat toistuvat eri muodoissaan tieteistä toiseen, ja koska kulttuurievoluutio noudattaa pitkälti samoja lainalaisuuksia kuin biologinen evoluutiokin, ja jos lähdemme memetiikan lähtökohdista tarkastelemaan kulttuurievoluutiota, niin voimmeko soveltaa myös kriittisen massan käsitystä kulttuurievoluutioon?

Vastaus on, että voimme.

Memetiikan kannalta kulttuurievoluutio on samalla tavoin meemien ja niiden muodostamien meemipleksien välistä kilpailua olemassaolosta kuin biologisen evoluution puolella geenienkin, ja memetiikka sopii buddhalaiseen käsitykseen skandhoista kuin nenä päähän - silti kyseessä on kuitenkin lähinnä konvergenssi (vrt. kristinuskon luomisteoria kontra alkuräjähdysteoria). Mutta olennaista on juuri tuo kaiken pysymättömyys, luonnonkierto ja jatkuva kilpailu (olemassaolon taistelu ilman päämäärää). Kaksi eri kilpailevaa meemiä eivät mahdu samaan memeettiseen lokeroon.

Kriittisellä massalla voidaan memetiikassa tarkoittaa tällä analogialla sitä ihmisyksilöiden määrää, joka riittää vähimmillään ylläpitämään jotakin meemiä tai meemipleksiä. Eli se ihmisyksiklöiden määrä, joka kykenee ylläpitämään, uusintamaan ja levittämään jotain meemiä ja näin takaamaan meemin olemasaolon ja kilpialukyvyn.

Tämä kriittinen massa on helposti todennettavissa vaikkapa enklaavien tai siirtokuntien kautta. Mikäli jokin enklaavi on väestömäärältään vähäinen, se sulautuu enemmistöön nopeasti - sen meemit, kuten kieli, kansantavat, sosiaalinen organisaatio, uskonto - häviävät nopeasti väestön korvautuessa ajan myötä. Tätä ilmiötä on tarkasteltu kielitieteen puolella pitkään. Kriittisen massan koko riippuu meemistä ja meemin elinkelpoisuudesta - toisinaan tällaisessa tilanteessa meemi kykenee kuitenkin mutatoitumaan niin, että se leviää myös valtaväestöön ja kontributoi näin koko populaatiota. Mikäli puolestaan väestömäärä on riittävän iso muttei liian iso, meemi tai meemipleksi kykenee vaikuttamaan valtaväestöön ja kontributoimaan tätä - vuorovaikutus on molemminpuolista.

Koska kuitenkin kultuurievolutiivisessa katsannossa yhteiskunta on meemien taistelukenttä, ei salaattikulho, ja kultturipiirien kannalta toiset meemit ovat suotavia ja toiset puolestaan epäsuotavia - joko haitallisia, vahingollisia tai suoraansanoen vihamielisiä - ja koska emme kuitenkaan halua yhteiskunnasta täyttä memeettistä rähinää, memeettisessä katsannossa tilanne on selvä. Meidän tulee tunnistaa haittameemit ja pitää huolta, ettei tällaisten haittameemien kantajista pääse muodostumaan kriittistä massaa - niin suuria yhteisöjä, että ne kykenevät ylläpitämään ja uusintamaan itseään omillaan.

Monissa Keski-Euroopan maissa tätä kriittisen massan käsitettä ei ole ymmärretty. Holtiton maahanmuutto on johtanut siihen, että haittameemien kantajista on muodostunut kriittisen massan ylittäviä yhteisöjä, ts. maahanmuuttajat ovat integroitumisen sijaan hankkiutuneet omiensa joukkoon ja muodostaneet sisäänlämpiäviä yhteisöjä, joiden suhtautuminen ympäröivään yhteiskuntaan on ollut vihamielistä. Tätä on Suomessa pyritty ehkäisemään sillä, että maahanmuuttajat on hajasijoitettu valtaväestön keskuuteen niin, ettei haittameemiyhteisöjä, kutsuttakoon niitä vaikkapa ghetoiksi tai slummeiksi, pääse muodostumaan.

Mutta memetiikka ja kriittisen massan käsite on voimakas kontraindikaatio eräitä päättäjiämme ja heidän ideologiaansa vastaan. Holtiton maahanmuutto ei suinkaan johda sen enempää kulttuuripohjamme eikä geneettisen pohjamme rikastumiseen, vaan täyteen rähinään - eri meemien ja meemipleksien väliseen avoimeen taisteluun, jossa meemien kantajat ratkovat asiansa fyysisen väkivallan keinoin.

Maahanmuuton tulee siksi olla hallittua, ja niiden meemien ja meemipleksien, jotka ovat omalle arvopohjallemme vihamielisiä, osalta täytyy olla erityisen varovainen, ettei kriittistä massaa pääse syntymään.