Miesylijäämä ja levottomuudet

Tämän päivän Helsingin Sanomat vahvistaa sen argumentaation, jota ruukinmatruuna on alusta saakka julistanut, ja jonka nojalla häntä on epäilty toisaalta rasmista ja toisaalta seksismistä:

Miesylijäämä ruokkii levottomuuksia.

Nuorten miesten ylijäämä ruokkii konflikteja ympäri maailman - aina Afganistanizta Zimbabween. Niissä kulttuureissa, joissa on valtava 15-29 -vuotiaiden miesten ylijäämä, muhii hirvittävä aikapommi. Ilmiö ei ole uusi, mutta sitä, samoin kuin sen syitä ja seurauksia on vain vähän tutkittu tieteellisesti.

Miehet ovat todistettavasti naisia keskimäärin sekä aggressiivisempia, väkivaltaisempia, rationaalisempia, yritteliäämpiä että sitkeämpiä, ja tästä saamme kiittää tai syyttää testosteronia. Ja tästä syystä nainen keskimäärin tyytyy aina vähempään, alistuu helpommin ja on miestä nöyrempi ja vähemmän aggressiivinen. Nämä asiat johtuvat biologiasta, eikä tosisasioiden pohjalta voida muodostaa arvolauseita sen enempää hyvään kuin pahaankaan eikä todeta, että näin pitääkin olla tai että on väärin että niin on. Näin vain on. Ja tästä syystä suuret miesjoukot ovat alttiita purkamaan sisäiset paineensa ulospäin, kun taas naiset purkavat sen sisäänpäin - mietitäänpä naisvaltaisia yhteisöjä, ja millaisia käärmeenpesiä ne pahimmillaan voivat olla, sillä nainen voi olla todella riivinrauta toiselle naiselle - mietitään vaikka kipeitä äiti-tytärsuhteita. Ja juuri tästä syystä nuorten miesten ylijäämä muodostaa aikapommin.

Vanhan vitsin mukaan naisen ikäluokkia verrataan kymmenen vuoden välein eri maihin, kun taas miehellä on vain yksi ikäluokka: 15-75 "Kuin Irak: mulkun hallitsema". Ha haa, oli hauskaa. Mutta vitsissä on puolet totta. Ikäluokka 15-29 on juuri se, jossa testosteronimyrkytys on pahimmillaan. Toisaalta alapäässä tuonikäiset kollit eivät ole vielä oppineet hallitsemaan kaluaan, vaan kalu hallitsee heitä. Yläpäässä puolestaan on jo etsitty puoliso, työpaikka ja koti, perustettu perhe ja vakiinnuttu.

Kautta historian nimenomaan nuoret, naimaikäiset sinkkumiehet ovat olleet kaikille armeijoille kaikkein halutuinta teuraskarjaa. Syy on siinä, että he eivät piittaa sen enempää itsestään kuin toisistakaan ja heidät on helppoa johtaa taisteluun lupaamalla heille naisia, viinaa ja rikkauksia. Heitä ei tarvitse edes aivopestä siihen, he tekevät sen itsestään. Niin arabien, viikinkien, normannien, ristiretkeläisten, mongolien kuin ranskalaisten vallankumousarmeijoidenkin miehistö koostui juuri tuonikäisistä seikkailunnälkäisistä ja ahnaista kolleista, ja juuri siksi asevelvollisarmeijat kootaan aina parikymppisistä. Sensijaan ammattiarmeijoissa on aina suosittu vanhempia miehiä, jotka eivät ehkä ole yhtä fyysisesti ketteriä ja aggressiivisia kuin nuoret, mutta joilla on sitäkin enemmän taitoa, tolkkua ja harkintakykyä - esimerkiksi taistelulentäjän katsotaan nykypäivänä olevan parhaimmillaan 35-vuotiaana, kun joskus aikoinaan jo 24-vuotias oli liian vanha. Sydänkeskiajalla monet ritarit olivat nelikymppisiä tai vanhempia, ja Sir John Talbot kaatui 80-vuotiaana. Samoin hellenistisellä ajalla monet argyraspidit olivat viisi-kuusikymppisiä - voi miettiä, minkälainen taistelu- ja aseenkäyttökokemus heillä oli. Ammattilaisilla on ammattilaisen asenne, eivätkä he tapata itseään typerissä itsemurhahyökkäyksissä.

Mutta nuoret tapattavat. Ja tappavat siinä sivussa toisia, sivullisia, eivät pelkästään toisiaan.

Kaikki kulttuurit, joissa on miesylijäämä, eivät ole ruutitynnyreitä, jotka vain odottaisivat sopivaa kipinää. Sellaiset kulttuurit, joissa naisia arvostetaan ja jotka ovat tältäosin tasa-arvoisia, joissa on suunnilleen pasifistinen uskonto vallassa ja joissa ylijäämämiehille on jokin kanava ulos, ei ole myöskään eksploosiovaaraa. Mutta sensijaan kulttuuri, jossa on voimakas sukupuolten välinen epätasa-arvo, joissa kulttuuri on seksististä, jossa naisia ei arvosteta ja jossa uskonto halveksii naisia ja painottaa sotaa ja väkivaltaa, on ilmeinen räjähdysvaara.

Kaakkois-Aasian buddhalaiset kulttuurit eivät ole koskaan olleet räjähdysalttiita ruutitynnyreitä. Siitä syystä, että buddhalaisuudessa on voimakas luostarilaitoksen perinne. Ylijäämäpojat ovat menneet luostareihin ja henkistyneet ja poistuneet näin luonnonkierrosta, jättäen jälkeensä valtavan sivistyksellisen perinnön - heidän memeettinen panoksensa on ollut valtavasti merkittävämpi kuin geneettinen. Samaa voidaan todeta myös 1000-luvun jälkeisestä Euroopasta - kun feodaaliaatelin väliset järjettömät sodat saatiin tyrehtymään, ylijäämäpojat pantiin luostariin, ja tuloksena oli valtava sivistystason nousu kautta Euroopan.

Mutta seksistisissä, autoritaarisissa ja staattisissa yhteiskunnissa - varsinkin sellaisissa, joissa polygamia on vallitseva perhemuoto, tilanne on toinen. Isä jättää jälkeensä vain yhden aseman yhteiskuntaan. Jos perheessä on kolme tai neljä poikaa, ylijäämäpoikien on lähdettävä kotoaan ja taisteltava asemansa puolesta - kirjaimellisesti. Kun Skandinaviassa 700-luvun lopulla kaikki viljelykelpoinen maa oli raivattu ja väestö kasvoi yli kantokyvyn, lähdettiin viikinkiretkille ja sotimaan ympäri Eurooppaa. Islamilla puolestaan on veriset rajat, eikä vähimmin juuri siksi, että muslimimaissa on staattinen yhteiskunta mutta valtava väestönkasvu. Ylijäämäpoikien välille syntyy kilpailua niukoista asemista, mikä johtaa epävakauteen.

Ensimmäinen reaktio nuorisopullistumaan ei kuitenkaan välttämättä ole väkivalta. Kun nuoret miehet huomaavat, että heitä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja, he pyrkivät pakenemaan ennakoimaansa väkivaltaa ja seurauksena on siirtolaisuus - ja tällä siirtolaisuudella on Euroopassa pitkät perinteet; Suomesta on lähdetty niin kaupunkeihin, Amerikkaan kuin Ruotsiinkin. Jos rajat ovat kiinni, moni ylijäämänuorukainen ajautuu pikkurikollisuuden pariin. Seuraa jengiytymistä ja jengien välisiä yhteenottoja. Samoin he helposti ajautuvat erilaisten ääriliikkeiden tai kulttien piiriin - juuri tämän vuoksi islam on niin viriili ja virulentti uskonto, sillä aina jostain löytyy ylijäämäpoikia, joille kelpaavat ne 72 neitsyttä tulevassa elämässä, jos tässä ei saa ketään. Kaikkein vakavimmillaan nuorisopullistuma voi ryöpsähtää sisällissodaksi tai kansanmurhaksi. Ja niin ollaan tilanteessa, jossa nuorukaiset ryhtyvät eliminoimaan toisiaan, kunnes tasapaino heidän kunnianhimonsa ja yhteiskunnassa tarjolla olevien asemien välillä on saavutettu.

Tätä voidaan kutsua darwinistiseksi luonnontilaksi tai dynaamiseksi tasapainoksi, mutta varmuudella se merkitsee hirvittävää inhimillistä tragediaa. Miljoonat ihmiset kuolevat ja vielä useammat vammautuvat loppuiäkseen, ja valtava määrä sekä taloudellisia että varsinkin inhimillisiä resursseja menetetään ikuisiksi ajoiksi.

Mutta katsottaessa maailmankarttaa, ei ole vaikeaa huomata konfliktien keskittyvän samoille alueille kuin suuret väestöpaineetkin. Samoin siellä, missä kuolleisuus on korkeinta, aina väistämättä myös syntyvyyskin on korkeinta, eli sodat aiheuttavat paradoksaalisesti vain pahempaa väestönkasvua - termi "suuret ikäluokat" lienevät tiedossamme.

Se, että tällainen miesylijäämä syntyy ja että se purkautuu väkivaltaisesti, vaatii että yhteiskunta on staattinen ja että siellä ei ole talouskasvua. Paradoksaalisesti mitä vakaampi (merkityskessä staattinen) yhteiskunta, sitä varmemmin siellä räjähtää - muinaisajojen suuret despotiat ja imperiumit sotivat jatkuvasti, koska niissä yhteiskuntarakenne oli luutunut ja talouskasvu olematon. Vakaus on siis yhteiskunnallisesti äärimmäisen ei-toivottava ilmiö. tämä siitä syystä, että vain talouskasvu voi luoda uusia työpaikkoja ja uusia mahdollisuuksia.

Ruukinmatruuna tietää tämän omasta suvustaan. Hänen isoisänsä karkasi kotitorpastaan merelle 16-vuotiaana. Tekstissään Windjammer hän kuvasi på engelska, että millaisia työpaikkoja nuo vindjammerit oikein olivat - eivät kovin kivoja - mutta niihin oli aina tulijoita, vaikka työsuojelusta ei ollut tietoakaan ja kapteeni oli Jumalasta seuraava laivalla ja boosut vihattuja päällepäsmäreitä. Mutta torpparin nuoremmalle pojalle ei ollut muitakaan mahdollisuuksia! Varsinkaan kun hänen oma isänsä oli viinaanmenevä väkivallakko; ruukinmatruunan isoisälle oli sekä vetoa että työntöä merelle. Meri onkin ollut ruukinmatruunalle aina rakas elementti, ja hänen äidinpuoleisessa suvussaan kahden tädin puolisot ovat merikapteeneja ja hänen serkkunsa on myös merikapteeni. Ja lähes jokainen mies ja suurin osa naisistakin omaa merenkulkukokemusta ja ainakin jonkinasteisen pätevyyden. Meri on ollut nuorten miesten perinteinen keino pois kurjuudesta. Talouskasvu puolestaan on synnyttänyt lisäarvoa ja lisäarvo työpaikkoja, ja mitä voimakkaampi taluouskasvu, sitä enemmän. Näin kysyntä ja tarjonta ovat tyydyttäneet toisensa.

Entäpä uskonto? Uskonto voi sekä hillitä tätä kehitystä (kuten buddhalaisuus) tai vain pahentaa (kuten islam). Kaikki suuret uskonnot sanovat että älä tapa. Nuoret miehet tietävät tekevänsä väärin, mutta tappavat silti. Jos uskonnossa sanotaan, että vihollinen voidaan nähdä jonakin, mikä pitää puhdistaa, se puhdistetaan. Näin väkivalta ei näyttäydy enää tavanomaisena rikollisuutena vaan kunnianarvoisena puhdistamisena tai jumalten taivaallisen suunnitelman toteuttamisena - kuten Koraanissa todetaan: "Sinä et tappanut, Jumala tappoi."

Mikä sitten ratkaisuksi? Suurin syy, miksi tällainen miesylijäämä ylipäänsä on olemassa, on se että länsimainen lääketiede on viety sellaisiin kulttuureihin, jotka ovat staattisia, seksistisiä, moniavioisia ja joissa naisia ei arvosteta kuin kotiorjina ja synnytyskoneina. Ennen nykyaikaista lääketiedettä ja hoitomenetelmiä syntyvyys toki oli yhtä korkeaa kuin nykyäänkin, mutta sen vastapainona, että ihmiset lisääntyivät kuin kaniinit, he myös kuolivat kuin kärpäset. Nyt he enää vain lisääntyvät kuin kaniinit, mutteivät enää kuole kuin kärpäset.

Väärä ratkaisu on antaa tämän miesylijäämän purkautua siirtolaisuutena länsimaihin. Se ei ole kuin ongelman lakaisua maton alle. Ongelmat ja niiden perussyy - seksistinen ja brutaali kulttuuri - pysyvät ja aiheuttavat vain lisäongelmia länsimaissa. Lisäksi itse ongelmamaissa miestuotanto vain jatkuu. Ongelman purkaminen maahanmuutolla on kuin laskisi talvipakkasella housuihinsa. Lämmittää hetken, mutta pian on entistä kylmempää. Lisäksi ongelma vain pahenee itse ongelmamaissa. Tästä syystä myös maahanmuutto länsimaihin tulee kohdentaa ensisijaisesti naisiin, sillä naiset eivät rettelöi eivätkä mellakoi eivätkä aiheuta rikollisuutta, ja integroituvat miehiä paljon helpommin länsimaiseen yhteiskuntaan.

Brutaali ratkaisu on panna rajat kiinni, myydä kaikille osapuolille niin paljon aseita kuin he kykenevät käteisellä maksamaan ja odottaa, kunnes darwinistinen olemassaolotaistelu saavuttaa dynaamisen tasapainotilan. Tai tehdä Aleksios Komnenokset, eli usuttaa väestöylijäämä länsirajoilla (frankit ja normannit) väestöylijäämää idässä (turkmeenit ja saraseenit) vastaan ja luvata palkinnoksi Jerusalem sille, joka on viimeisenä hengissä. Kylmä ja kyyninen ratkaisu.

Virheratkaisu on toimia reaktiivisesti. Ongelma on kuin Hydra - jokaisen irtileikatun pään tilalle kasvaa kaksi uutta. Ainoa oikea tapa on toimia proaktiivisesti - ennaltaehkäisyn kautta.

Radikaalein ratkaisu on valikoivat pakkoabortit. Eli että jokainen raskaana oleva nainen tutkitaan, ja jos siellä on poikasikiö, niin abortoidaan armotta. Tämä ratkaisu tietysti elähdyttää feministejä, mutta taatusti kylmää ketä tahansa normaaliempatialla varustettua naista ja herättää valtavan vihan mieslukijoissa.

Varmin tapa laskea syntyvyyttä on kriminalisoida moniavioisuus. Seuraavaksi varmin tapa on tyttöjen koulutus. Koulutus nostaa avioliittoikää ja avioliittoiän nostaminen puolestaan laskee syntyvyyttä. Kun naiset aletaan nähdä jonain muuna kuin kotiorjina ja synnytyskoneina, myös poikien ylituotanto-ongelma poistuu. Samalla voidaan panostaa määrän sijasta laatuun.

Paras tapa on memetiikka eli rumasti sanottuna länsimainen kulttuuri-imperialismi. Viedään länsimaiset arvot sukupuolten tasa-arvosta, ihmisyyden arvostamisesta, tyttöjen ja naisten kunnioittamisesta ja koulutuksen arvostamisesta ongelmamaihin - vaikka sitten väkisin ja vaikka sitten tuhoamalla paljon arvokasta kansanperinnettä, kuten ympärileikkaus. Ja näin laskea syntyvyys länsimaisiin lukemiin.