Helsingin Sanomien uutisen mukaan teinit myyvät säännöllisesti seksipalveluita aikuisille. Vaikka artikkeli oli kirjoitettu feministiseen ja vasemmistoviritteiseen sävyyn ja siinä kompromettoitiin aikuiset miehet, artikkelin substanssi ei jättänyt mitään arvelujen varaan.
Esseen Tanskanmaassa on jotakin mätää mukainen teiniprostituutio - joka on rinnastettavissa japanilaiseen kó-gyaru -kulttuuriin - on rantautunut Suomeenkin. Vanhoille uskonnollisperäisille moraalikäsityksille täysin immuunit teinit suhtautuvat itsensä myymiseen suunnilleen kuin pankkiautomaatilla käymiseen - he pitävät sitä luonnollisena asiana.
Jos lähdemme tarkastelemaan prostituutiota ja seksikauppaa naturalistisista ja objektiiviista lähtökohdista, eli siis unohdamme vasemmistolais-feministisen propagandistisen sanahelinän, huomaamme että seksipalvelujen kauppaaminen on rinnastettavissa mihin tahansa ihmistenväliseen vaihdantaan. Eli että on palveluntarjoaja, joka vaihtaa palveluja hyödykkeisiin palvelunkäyttäjän kanssa. Tässä ei ole mitään periaatteellista eroa mihinkään muihin vaihdannan lajeihin.
Koska vaihdanta tapahtuu molempien osapuolten vapaasta tahdosta eikä siinä vahingoiteta ketään (kysymys ei siis ole seksiorjuudesta, hyväksikäyttämisestä eikä pakottamisesta) ja koska teinit - joista noin 30% on poikia - ryhtyvät prostituoiduiksi omasta vapaasta tahdostaan, asiaa ei voida mitenkään moralisoida, jos halutaan pitää kiinni moraalirelativismin parhaista periaatteista. Teiniprostituutiossa ei tällöin ole mitään moraalisesti oikeaa eikä väärää. Se vain on.
Mikä saa teinejä myymään peppuaan? Sama asia, kuten kaikessa muussakin vaihdannassa, eli niukkuus. Seksin myyjällä on niukkuutta hyödykkeistä tai vaihdannan välineistä (rahasta) ja seksin ostajalla puolestaan on niukkuutta seksistä. Kysynnän ja tarjonnan kohdatessa syntyy vaihto ja vaihdon yleistyessä puolestaan markkinat. Simple as that. Prostituutio on se tie, mistä mennään aidan yli siinä missä aita on matalin, ja koska uskonnolla ei yhteiskunnassa ole enää minkäänlaista merkitystä, nuorilla ei ole enää minkäänlaisia moraalisia pidäkkeitä myydä itseään.
Theodore Dalrymple on lukuisissa kirjoituksissaan tutkinut teiniprostituutiota. Hänen kirjoituksensa repivät feministisen argumentaation prostituution synnystä ja syistä riekaleiksi. Dalrymplen tuore essee Marriage of reason and Nightmare on rajua luettavaa: mitä tapahtuu yhteiskunnassa, kun kaikki moraaliset pidäkkeet häviävät? Romaanista Auringon valtakunta tehty elokuva oli julmaa katsottavaa. Essee Sex and Shakespeare puolestaan ei jätä mitään kysymyksiä prostituution suhteen.
Kun uskonto on dekonstruoitu ja moraalikäsitykset hävitetty, olemme tulleet täysin hedonistiseen yhteiskuntaan, jossa ei ole mitään muita pidäkkeitä teoillemme kuin korkeintaan "älä vahingoita ketään". Mutta kuinka vahva tuo pidäke on yhteiskunnassa, missä kaikkea saa tehdä mutta kiinni ei jäädä? Entä kuinka vahva on uskontotyhjiö fundamentalistista, fanaattista ja suvaitsematonta uskontoa vastaan? Meillä on jo esimerkki olemassa - nimittäin berberien keskuudesta.
Berberit ovat pohjoisafrikkalainen islaminuskoinen kansa. Berberit tulivat ensimmäistä kertaa maailman tietoisuuteen murabiittien eli almoravidien (al-murabitum) muodossa. Vuonna 1039 heimopäällikkö Yahya ibn Ibrahim ja qadi Abdallah ibn Yasin saivat uskonnollisen herätyksen pyhään sotaan. Pienestä heimosta lähtenyt herätysliike sai valtaansa koko Länsi-Afrikan Algeriasta Ghanaan. Vuonna 1085 almoravidit kutsuttiin Espanjaan taistelemaan kristittyjä vastaan. Espanjassa - al-Andalus islamilainen kiihko oli Poitiersin jälkeen laantunut ja muslimit sivistyneet ja maallistuneet, eikä heistä enää ollut taistelemaan reconquistaa vastaan. Almoravidit tulivat, näkivät - ja voittivat. Paitsi, että he pysäyttivät reconquistan ylii sadaksi vuodeksi, he myös valloittivat koko islamilaisen Espanjan ja panivat toimeen uskonpuhdistuksen - uskonpuhdistuksen, joka käytännössä merkitsi koko arabikulttuurin loppua Espanjassa. No, almoravidit sitten itsekin veltostuivat, ja vuonna 1147 syntyi uusi herätysliike, almohadit (al-muwahhidun) eli yksijumalaiset, joka oli vielä almoravidejakin fanaattisempi ja suvaitsemattomampi. Tämä herätysliike levisi - jälleen - islamilaiseen Espanjaan, ja tuhosi kaiken mitä oli jäänyt jäljelle. Paitsi kristittyjä, myös miljoonittain vapaamielisiä muslimeja pakeni kristittyyn Kastiliaan, jossa heidät otettiin pakolaisina vastaan - ja jossa he ajan mittaan kristillistyivät - mm. Medina-Sidonian herttuallinen aatelissuku on alunperin ollut islamilainen. Berberien miekkalähetyksestä teki lopun vasta Las Navas de Tolosan taistelu 1212, jossa yhdistyneet Kastilian, Aragonian, Navarran, Portugalin ja Leonin kuningaskuntien armeijat löivät almohadien armeijan. Taistelun arvellaan olleen kaikkein suurin kenttätaistelu ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja se ratkaisi lopullisesti reconquistan kohtalon. Se myös merkitsi Espanjan muuttumista suvaitsevaisesta kristillisestä kulttuurista kiihkokatoliseksi - katolinen uskonkiihko oli ainoa tapa vastustaa almohadien uskonkiihkoa.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että suvaitsemattomuus murskaa aina suvaitsevaisuuden, ellei suvaitsemattomuudelle tehdä väkivaltaista vastarintaa. Vasta sen jälkeen, kun tuo aggressiivinen suvaitsemattomuus on torjuttu, sitä voidaan alkaa pehmittämään ja korruptoimaan suvaitsevaisuudella. Sitä ennen - ennen torjuntavoittoa - yritykset suvaitsevaisuuteen ovat vain tuhoon tuomittuja.
Berberien suvaitsemattomuus murskasi espanjalaisen arabisuvaitsevaisuuden kuin munankuoren. Fanaattisuus otti selkävoiton sivistyksestä. Kristillinen Espanja pani kovan kovaa vastaan - ja voitti. Mutta se merkitsi samalla myös Espanjan fanatisoitumista ja muuttumista kiihkokatoliseksi.
Mikä tulee olemaan Suomen kohtalo? Varmuudella voidaan ainakin todeta suomalaisten nuorten uskonnollisuuden hävinneen täysin ja heidän moraalisen selkärankansa mädäntyneen aivan kokonaan. Onko suomalaisista enää taistelemaan fanaattisuutta, suvaitsemattomuutta ja fundamentalismia vastaan lainkaan - vai onko edessä alistuminen lampaiden tavoin? Lähteekö uusi reconquista käyntiin ahdasmielisyyden, suvaitsemattomuuden ja fanaattisuuden lestadiolaisalueilta ja Pohjanmaalta. Se jää nähtäväksi.
Sunday, March 2, 2008
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
17 comments:
Niinpä. On muuten mätää Valtakunnanraamatussakin (HS), joka ei edes nettikeskustelussaan tunnu julkaisevan kyseistä juttua samaan tapaan kriittisesti ruotivaa kommenttia
Länsimaiden on palattava perusarvoihin ja lakattava leikkimästä koko maailman joulupukkia. Myös syyllisyydessä piehtaroinnin on loputtava. Niin, ja öljyriippuvuudesta pitää päästä.
Mitä kauemmin tosiasioiden myöntäminen kestää, sitä ikävämmäksi se lopulta muodostuu.
'Suvaitsemattomuus murskaa aina suvaitsevaisuuden, ellei suvaitsemattomuudelle tehdä väkivaltaista vastarintaa.'
Loistava kirjoitus. Minä kiitän.
'Mikä saa teinejä myymään peppuaan? Sama asia, kuten kaikessa muussakin vaihdannassa, eli niukkuus.'
Teiniprostituutioko on siis rationaalinen valinta niukkuuden markkinayhteiskunnassa?
Nyt tulit paljastaneesi todellisen luontosi matruuna. Rasisti sinä olet kuten kaikki muutkin laissez-faire-kapitalismin kannattajat - sillä laissez-faire eli sosiaalidarwinistien 'savannimarkkinapolitiikka' ei piittaa arvoista, koska savannilla ei semmoisia edes tunneta.
Pääasia että mikään ei estä vapaata kilpailua - edes ala-ikäisten prostituution kyseessä ollen.
Tämä ajattelutapa on niin karkeasti alkeellisimmankaan moraalitajun ja sosiaalisen omantunnon vastainen, etten todellakaan koe tarpeen väitellä asiasta enempää, koska se ei selittelemällä paremmaksi tule, sillä eihän em. 'epäihmisen' kanssa kannata keskustella - hänet voi ainoastaan joko vaieta kuoliaaksi tai tappaa aivan kuten kuten tyrannin saa tappaa!
Mutta katsotaanpa nyt kuitenkin (ennenkuin hirtetään ;) - sekä psykologisen että filosofisen hämmästyksen ja uteliaisuuden liikkeelle sysääminä - hieman tarkemmin minkälaisen silmänkääntötempun matruuna tekee siirtyessään teiniprostituution hyväksymisestä kulttuurirasismiin.
Nämä kaksi ilmiötä eivät nimittäin hänenkaltaisensa ihmisen ajatusmaailmassa ole ristiriidassa keskenään, vaikka perustuvatkin näennäisesti hyvin erityyppisiin argumentaatio- ja arvolähtökohtiin.
Matruuna kirjoittaa
Kun uskonto on dekonstruoitu ja moraalikäsitykset hävitetty, olemme tulleet täysin hedonistiseen yhteiskuntaan, jossa ei ole mitään muita pidäkkeitä teoillemme kuin korkeintaan "älä vahingoita ketään". Mutta kuinka vahva tuo pidäke on yhteiskunnassa, missä kaikkea saa tehdä mutta kiinni ei jäädä? Entä kuinka vahva on uskontotyhjiö fundamentalistista, fanaattista ja suvaitsematonta uskontoa vastaan? Meillä on jo esimerkki olemassa - nimittäin berberien keskuudesta.
Ihminen, jolle toisen ihmisen arvo ei ole yhtään sen enempää kuin, minkä markkinat tai pikemminkin niiden niukkuus hänelle suovat ja antavat, päätyy kuitenkin psykologisen (ei siis normatiivis-argumentatiivisen) väistämättömyyden seurauksena paniikkireaktioon ja vainoharhaan, jos/kun hän havaitsee, että juuri kulttuurirelativismin mahdollistama (muista välinpitämätön) suvaitsevaisuus, jota uskonnon muuttuminen pelkäksi byrokratiaksi vailla auktoriteettia pitkälti edustaa, näyttäytyykin erittäin haavoittuvalta esimerkiksi islamin 'kunnian teologian' leviämisen edessä.
Yksilö, jolle vapaus on aina ollut negatiivista eli vapautta rajoituksista ja pakotteista, vailla mitään muuta positiivista vapautta (johonkin) kuin hyöty ja mielihyvä, onkin samanaikaisesti ajautunut arvovapaudessaan, relativismissaan ja välinpitämättömässä suvaitsevuudessaan tilanteeseen, jonka naivin ja petollisen tekopyhyyden (pelatkaa kaikki minun kanssani tätä samaa peliä, jonka sääntöjä voi rikkoa, jos ei jää kiinni) romahduksesta selvitäkseen hänen on pakko turvautua poliisivaltio-taktiikkaan - aivan kuten USA:n republikaani-haukat George W. Bushin johdolla.
Tähän kriisiin joudutaan nimenomaan sen vuoksi, koska maailmassa on niitäkin, jotka eivät pelaa kusettajien kanssa em. samaa peliä.
Tällainen ihminen voi samassa virkkeessä hyväksyä teiniprostituution ja kulttuurirasimin ilman minkäänlaista sosiaalisen tai älyllisen omantunnon kolkutusta.
Kyseinen henkilö ei siis vain tule tajunneeksi, että juuri hänen kulttuurirelativistinen pragmatisminsa ja utilitaristinen sosiaalidarwinisminsa on ajanut hänet tähän umpikujaan, josta ulospääseminen edellyttää turvautumista rasistis-fasistisiiin toimenpiteisiin.
*
Sama hiukan toisin muotoiltuna.
Joko olet matruuna tehnyt kemppiset (mitä epäilen - et ole niin fiksu) tai sitten lankeat ilman itsereflektion häivääkään kategoriseen ristiriitaan itsesi kanssa peräti yhdessä ja samassa päreessä, ja kaiken lisäksi kahta eettisesti erittäin kyseenalaista ilmiötä sinänsä opettavaisilla mutta itse argumentatiivista ristiriitaasi tuskin millään tavoin lieventävillä taloudellisilla ja historiallisilla 'tosiasioilla' puolustaen.
Tosiasiat lainausmerkeillä varustettuna, koska rationaalisen valinnan teoria on monesti osoitettu paikkanpitämättömäksi (lue esimerkiksi tämänpäivän Kemppinen).
Käytäntö on kuitenkin se, että koska ihmisten valintoja voi manipuloida ja indoktrinoida tiettyyn suuntaan, näin toimien voidaan myös luoda markkinaodotuksia, jotka johtavat kuluttajan muka 'rationaalisesti' tiettyihin ostovalintoihin.
Mutta tällainen kuluttamisen 'vapaus' on kaikkea muuta kuin vapautta tehdä itsenäisiä - siis myös epärationaalisia - valintoja.
Paradoksaalisesti määritelmä meneekin edellisen väitteen pohjalta niin, että jos teet rationaalisia valintoja et ole itsenäinen, mutta jos teet irrationaalisia valintoja, olet itsenäinen.
Näin siis monopolikapitalismissa.
Mitä historiallisiin 'tosiasioihin' tulee, niin kaikki historioitsijat ovat aina enemmän tai vähemmän jälkiviisaita (kuten sinäkin): mitään täysin luotettavaa historiaa ei ole olemassakaan.
Olennaista on kuitenkin osoittamani tapa, jolla nivot yhteen kaksi toistensa kanssa antagonistista (vihamielista ja toisensa poissulkevaa) arvomaailmaa: 1) moraali- ja kulttuurirelativismin, negatiivisen vapauden pohjalta toimivan markkinatalouden, (välinpitämättömän) suvaitsevuuden ja 2) moraalirealismiin, yhteisöllisiin arvoihin, positiiviseen vapauteen ja (muka) aina suvaitsemattomuuteen perustuvan maailmankatsomuksen - jos nyt relativismi ylipäätään voi olla mikään maailmankatsomus; pikemminkin se on eräs psykologisen egoismin nihilistinen alakäsite ja määritelmä.
Lääkkeesi suvaitsemattomuuteen on suvaitsemattomuus, joka suvaitsee kyllä teiniprostituution ja muut vapaan markkinatalouden 'välttämättömyydet', mutta julistaa pannaan kaiken, mikä uhkaa tuota 'luonnon välttämättömyyttä' eli markkinarelativistista, 'vapaata huoraamisyhteiskuntaa'.
Olet siten paitsi älyllisesti myös psykologisesti sellaisella tiellä, jossa kohtaat esimerkiksi minunkaltaiseni 'anarkofundamentalistin' ase kädessä - pelonsekaisen ja paniikin kaltaisen tunnetilan vallassa.
Pelkäät keskustella asioista mielestäsi muka keskustelukumppania loukkaavaa ja jopa herjaavaa ad hominem-argumentaatiota käyttäen.
Ad hominem-kielto on kuitenkin pelkkä veruke sille, ettei kukaan pääsisi analysoimaan sinun 'päätäsi' - ajatteluasi ja psykologisia motiivejasi - todella syvällisesti.
Olet rakentanut niin massiivisen torjunnan kuten olen aiemmin todennut, että kaikki ne, jotka yrittävät päästä vähänkin syvemmälle näennäisälykkään ja perimmältään hyvin yksinkertaisen ajattelumallisi foobisesta perustasta, leimataan heti keskustelusääntöjen rikkojiksi.
Minulle on nyt sanomattakin on selvää, että keskustelussa sinun kanssasi ei kiikasta niinkään vulgaaristi käytetyn ad hominem-argumentin epäintellektuaalinen luonne vaan ylipäätään se, että olet rakentanut laajoista, informatiivisista katsauksista ikäänkuin tieteellisen kulissin - julkisivun, johon vedoten voit muka uskottavasti perustella, että suvaitseva 'huoraamisyhteiskunta' tarvitsee suojellakseen itseään barbaareilta (islam) - ainakin kriisitilanteen vaatiman ajan verran - suvaitsematonta monokulttuurisuutta (arvokonservatismia), joka ei kuitenkaan puutu millään lailla pörssin 'kaikkivaltiuteen' vaan päinvastoin pystyy taloustieteellisesti perustelemaan jopa sen, miksi teinit persettään kaupatessaan ja ostajat tästä 'palvelusta' maksaessaan toimivat talouden vääjäämättömien lakien mukaisesti ja siten periaatteessa myös moraalisesti oikein.
*
Joo. Ei mitään ad hominemia tähän. Ihan asiallisia väitteitähän nuo tuollaiset ovat. Kaikki nyt vain persettä myymään ja muhametteja lynkkaamaan...
Mutta jos minulta sitä varta vasten kysytään, niin okei - sanon: mekanistisen ihmiskäsityksen omaavaan ihmiseen ei tehoa mikään muu kuin lyijymyrkytys...
Ai perk...nyt taisi lipsahtaa ad hominem...(hyvä että lipsahti - harkitusti)
Totean tässä, että en saa Rauno Rasasen teksteistä tolkkua, mutta luotan kymiläisen Idan arvostelukykyyn tässä suhteessa.
Sen verran kuitenkin olin ymmärtävinäni, että Rasanen syyttää markkinataloutta (eli "uusliberalismia") ongelmista tyypilliseen vasemmistolaiseen tapaan. Markkinatalous kuitenkin käsittää vain vaihdantatapahtuman ja siihen liittyvän hinnanmäärityksen kysynnän ja tarjonnan perusteella. Toki eri osapuolten neuvotteluvoimalla on myös oma merkityksensä.
Markkinatalouden vastakohta on suunnitelmatalous eikä mikään mystinen epärationaalisuus, jota Rasanen peräänkuuluttaa. Vaihdannassa saavutettava hyöty on talouden kannalta rationaalista, jos yksilö kokee saavansa hyötyä vaihdannasta, vaikka kyse olisi lottorivin hankinnasta, jossa puhtaasti rahassa ajateltuna ei ole järkeä.
Teiniprostituutiossa itse kaupankäyntitilanteella on tekemistä markkinatalouden kanssa.
Asiaan liittyvä moraalittomuus ja kysymys vastuusta taas on seurausta sosialidemokraatisen hyvinvointivaltion tavasta kohdella ihmisiä holhottavina lapsina.
Hyvinvointivaltio on mahdollistanut vapaan elämän ilman vastuuta, joka on ulkoistettu kaikkivoivalle valtiolle. Myös lasten pääasiallinen kasvattaja on vanhempien sijasta valtio. Kun ihmisellä ei ole vastuuta tekemisistään, hän voi elää lapsenkaltaista elämää koko ikänsä.
Koska vanhemmat eivät kanna vastuuta vaan ajattelevat valtion huolehtivan lapsista heidän puolestaan, lapset saavat tehdä, mitä huvittaa.
Valtio on omalta osaltaan ollut romuttamassa moraalia ottamalla perheelle ja suvulle aiemmin kuuluneita tehtäviä itselleen. Hyvää on tarkoitettu mutta kaikilla hyvässä uskossa tehdyilla toimenpiteillä on ennakoimattomia seurauksia.
Sic scripsit Rauno:
'Mikä saa teinejä myymään peppuaan? Sama asia, kuten kaikessa muussakin vaihdannassa, eli niukkuus.'
Teiniprostituutioko on siis rationaalinen valinta niukkuuden markkinayhteiskunnassa?
Kyllä.
Teiniprostituutio on monelle teinille täysin rationaalinen valinta. Joka väittää muuta, ei ole itse ollut ikinä teini-ikäinen eikä kokenut seksuaalisuutensa heräämistä. Mietimme tätä asiaa viikonloppuna kotona, ja toteamus oli, että peppuaan ryhtyvät myymään ne teinit, jotka harrastaisivat seksiä muutenkin ja jotka näin yhdistävät huvin ja hyödyn eli ottavat maksun palveluistaan.
Mutta se, että jokin asia on rationaalinen valinta ei tarkoita että se olisi fiksu tai viisas valinta. Teinit näin yleensä eivät ole tyhmiä, mutta he myöskään eivät ole viisaita. Heiltä puuttuu elämänkokemus eivätkä he pääsääntöisesti osaa oppia muiden kokemuksista. Teinit usein tekevät rationaalisia mutta äärimmäisen typeriä ja lapsellisia valintoja.
Nyt tulit paljastaneesi todellisen luontosi matruuna. Rasisti sinä olet kuten kaikki muutkin laissez-faire-kapitalismin kannattajat - sillä laissez-faire eli sosiaalidarwinistien 'savannimarkkinapolitiikka' ei piittaa arvoista, koska savannilla ei semmoisia edes tunneta.
Ad hominem yhdistyneenä Humen giljotiiniin ja naturalistiseen virhepäätelmään.
Siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä miten niiden tulisi olla. Siitä, miten ruukinmatruuna totesi asioiden olevan - ja kuvasi niitä ns. virallisesti kanonisoidun totuuden eli moraalirelativismin kannalta - ei voida tulkita, että ruukinmatruunan mielestä asioiden tulisi olla niin, tai että on jotenkin hyvä asia että asiat ovat niin.
Ruukinmatruuna on jo ziljoona kertaa todennut olevansa moraaliobjektivisti, ei moraalirelativisti. Moraalirelativismin ja moraalinihilismin välinen ero on veteen piirretty viiva. Ja moraalirelativismin osalta suhtautuminen teiniprostituutioon johtaa väistämättä juuri siihen täydelliseen nihilismiin minkä toit esille.
Koska ruukinmatruuna on moraaliobjektivisti, teiniprostituutiota pitää tarkkailla nimenomaan objektiivisista lähtökohdista, ei relativistisista eikä subjektiivisista. Ja ruukinmatruuna toikin jo esille ne seuraukset, mitä tällaisesta toiminnasta koituu. Ja samalla ruukinmatruuna torpedoi juuri äsken moraalirelativismin. Osui ja upposi. Siitä voinemme olla yhtä mieltä, eikö vain?
Tämä ajattelutapa on niin karkeasti alkeellisimmankaan moraalitajun ja sosiaalisen omantunnon vastainen, etten todellakaan koe tarpeen väitellä asiasta enempää, koska se ei selittelemällä paremmaksi tule,
Mikä on moraali? Mikä on moraalitaju? Jos lähdemme relativismin lähtökohdista, tuo väitteesi on pelkkä olkinukke, sillä ei voi olla olemassa mitään "alkeellisintakaan moraalitajua" eikä "sosiaalista omaatuntoa" koska sekä moraali että omatunto lopultakin ovat pelkkiä mielipidekysymyksiä. Samalla putoamme nihilismin mustaan aukkoon.
Mutta jos lähdemme objektivismin lähtökohdista ja otamme toiminnan moraaliseksi mittapuuksi seuraamukset, näemme helposti että miten siinä käy. Sen totesi ruukinmatruuna jo itsekin ja sen totesit sinä. Eli teiniprostituution seuraukset ovat tuhoisia niin yksilön itsensä henkis-sosiaalis-seksuaalisen kehityksen kannalta kuin yhteiskunnallisestikin. Tästä lienemme yhtä mieltä?
Koska ruukinmatruuna ei ole uskonnollinen ihminen vaan agnostikko, hänelle uskonnoilla ei ole substanssiarvoa sinänsä, mutta valtaisa välinearvo kylläkin. Ja uskonto on olemassa nimenomaan yhteisöä, ei yksilöä varten. Uskonto on se muurauslaasti, joka muuraa yhteiskunnan yksilöt, tiiliskivet, yhteen ja määrittää pelisäännöt. Ilman uskontoa ja uskonnon aikaansaamia moraalisia arvoja yhteiskunta atomisoituu, muuttuu irrallisten yksilöiden muodostamaksi kaoottiseksi järjestelmäksi. Koska massojen älykkyys on aina alhaisempi kuin sen muodostavien yksilöiden keskimäärin, paras uskonnollinen motivaattori estää jotain ei-toivottua toimintaa on syvään istutettu helvetinpelko, ja paras motivaattori saada toimimaan toivotulla tavalla ovat [katteettomat?] lupaukset taivaasta. Tuo on tapa, jolla motivoidaan pikkulapsia, tyhmiä ihmisiä - ja ihmismassoja.
Ihminen, jolle toisen ihmisen arvo ei ole yhtään sen enempää kuin, minkä markkinat tai pikemminkin niiden niukkuus hänelle suovat ja antavat, päätyy kuitenkin psykologisen (ei siis normatiivis-argumentatiivisen) väistämättömyyden seurauksena paniikkireaktioon ja vainoharhaan, jos/kun hän havaitsee, että juuri kulttuurirelativismin mahdollistama (muista välinpitämätön) suvaitsevaisuus, jota uskonnon muuttuminen pelkäksi byrokratiaksi vailla auktoriteettia pitkälti edustaa, näyttäytyykin erittäin haavoittuvalta esimerkiksi islamin 'kunnian teologian' leviämisen edessä.
Kyse ei ole relativismista eikä siitä, että ruukinmatruuna edes pitäisi em. arvojen arvottomuutta hyvänä, toivottavana tai edes siedettävänä asiana. Kyse oli vain ja ainoastaan sen tarkastelusta, että mihin em. meno johtaa, objektiivisessa katsannossa. Ilman sarvia ja hampaita, sen hopeanvärisen lämpösuojapuvun sisältä.
Yksilö, jolle vapaus on aina ollut negatiivista eli vapautta rajoituksista ja pakotteista, vailla mitään muuta positiivista vapautta (johonkin) kuin hyöty ja mielihyvä, onkin samanaikaisesti ajautunut arvovapaudessaan, relativismissaan ja välinpitämättömässä suvaitsevuudessaan tilanteeseen, jonka naivin ja petollisen tekopyhyyden (pelatkaa kaikki minun kanssani tätä samaa peliä, jonka sääntöjä voi rikkoa, jos ei jää kiinni) romahduksesta selvitäkseen hänen on pakko turvautua poliisivaltio-taktiikkaan - aivan kuten USA:n republikaani-haukat George W. Bushin johdolla.
Havaintosi on täysin oikea, ja ruukinmatruuna on tehnyt täsmälleen saman havainnon itsekin. Tämä on kaikkein vahvin argumentti libertarismia vastaan: se ei toimi käytännössä vaan johtaa väistämättä joko täyteen rähinään, nyrkkivaltaan tai poliisivaltioon.
Tällainen ihminen voi samassa virkkeessä hyväksyä teiniprostituution ja kulttuurirasimin ilman minkäänlaista sosiaalisen tai älyllisen omantunnon kolkutusta.
Ja tämä on nörteille valitettavan yleinen katsantokanta. Varsinkin luonnontieteiden alojen ihmiset hyvin helposti vajoavat naturalistiseen virhepäätelmään, ja Humen giljotiini on alituisena vaarana.
Libertarismi on nimenomaan nörttien ja luonnontieteilijöiden, mukaanlukien insinöörit, lemppari. He ovat tottuneet ajattelemaan toisaalta täysin moraalirelativistisesti - luonnontieteet eivät tunne etiikkaa - ja toisaalta täysin rationalistisesi, laissez-faire -pohjalta. Ja varsinkin nörttipojilla yleensä ei ole merkityksellisiä ihmissuhteita eli heidän empatiankykynsä on yleensä hyvin huonosti kehittynyt. Tästä tosin yleensä voidaan syyttää ympäröivää yhteiskuntaa, joka suhtautuu miehiin yleensäkin hyvin vihamielisesti, ja metsällä on paha taipumus vastata kuten sinne huudetaan. Jos nörttipoikia kohdellaan kuten paskaa, he myös alkavat kohtelemaan muita kuin vessapaperia. Pelkkinä objekteina, kulutustavarana, esineellistäen. Juuri tässä on libertarismin houkutus: voi olla läpeensä tunnekylmä ja piittaamaton, olematta silti fascisti.
Ja siksi täälläkin, masuunin valvomossa, on esitetty sellaisia näkemyksiä jotka ovat nostaneet ruukinmatruunan karvat todella ylös ja ruukinmatruuna on joutunut turvautumaan siihen isoon kuonasenkkaan.
Blogosfäärissä on paljon sellaisia blogeja, jossa tuo libertaristis-relativistinen moraalinihilismi, tunnekylmyys ja täydellinen empatian puute - täydellinen piittaamattomuus lähimmäisistä ja ihmisten reifioiminen, esineellistäminen, tulevat todella pöyristyttävällä ja kylmällä tavalla esiin. Kun kaikella on hinta mutta millään ei ole arvoa, joudutaan juuri sellaiseen tilanteeseen kuin kuvaat.
Mutta onko olemassa sellaista asiaa kuin "kulttuurirasismi"? Ruukinmatruunan mielestä ei ole objektiivisessa mielessä.
Syy on siinä, että rasismi on rotusortoa eli ihonväriin kohdistuvaa syrjintää. Ihonväri (= ihon melaniinipitoisuus pinta-alayksikköä kohti) on synnynnäinen ominaisuus, eli ihminen ei mahda ihonvärilleen mitään, ellei satu sairastamaan vitiligoa, kuten Michael ja LaToya Jackson sairastavat. Ihminen ei voi ihonvärilleen mitään eikä voida sanoa, että yhdenvärinen iho olisi parempi tai huonompi kuin toinen. Siksi rasismi, joka kohdistuu siis määritelmän mukaisesti synnynnäiseen ominaisuuteen, on vastenmielistä.
Kulttuuri sensijaan on hankittu ominaisuus ja ihminen itse enemmän tai vähemmän valitsee kulttuurinsa. Koska kulttuuria ja kulttuurikäsityksiä voi vaihtaa vaikkapa luopumalla uskonnosta, eri kulttuurit voidaan laittaa objektiiviseen paremmuusjärjestykseen valitsemalla kaikille yhteiset mittarit. Ja koska on olemassa objektiivinen skaala, jolla eri kulttuurit voidaan panna järjestykseen (tämä ei tarkoita sitä, että meidän länsimaisemme olisi väistämättä paras), voidaan myös sanoa että on olemassa hyviä ja huonoja - ja jopa tuhoisia - kulttuureja. Siksi on olemassa kulttuuridiskriminaatiota, joka voi olla oikeutettua tai ei, mutta ei kulttuurirasismia, koska kulttuuri ei ole synnynnäinen ominaisuus. Ja syyllistyt itsekin kulttuuridiskriminaatioon hyökätessäsi relativistis-rationaalis-mekanistista ihmiskuvaa vastaan. Täysin oikeutetusti, jos ruukinmatruunan subjektiivista mielipidettä kysytään.
Joko olet matruuna tehnyt kemppiset (mitä epäilen - et ole niin fiksu) tai sitten lankeat ilman itsereflektion häivääkään kategoriseen ristiriitaan itsesi kanssa peräti yhdessä ja samassa päreessä, ja kaiken lisäksi kahta eettisesti erittäin kyseenalaista ilmiötä sinänsä opettavaisilla mutta itse argumentatiivista ristiriitaasi tuskin millään tavoin lieventävillä taloudellisilla ja historiallisilla 'tosiasioilla' puolustaen.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Jos muistat, mitä naturalistinen virhepäätelmä tarkoittaa, ja luet tekstin uudelleen pitäen sen mielessä, voit tehdä päätelmäsi uudelleen.
Tosiasiat lainausmerkeillä varustettuna, koska rationaalisen valinnan teoria on monesti osoitettu paikkanpitämättömäksi (lue esimerkiksi tämänpäivän Kemppinen).
Ruukinmatruuna on aina sanonut, ettei ihminen ole järkiolento vaan tunneolento, ja että ihmisen neljä kantavaa voimaa ovat typeryys, irstaus, ahneus ja laiskuus. Mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Paradoksaalisesti määritelmä meneekin edellisen väitteen pohjalta niin, että jos teet rationaalisia valintoja et ole itsenäinen, mutta jos teet irrationaalisia valintoja, olet itsenäinen.
Näin siis monopolikapitalismissa.
Entäpä markkinakapitalismissa, jossa ei ole [vielä] monopoleja eikä kartelleja, vaan jossa vallitsee kilpailu?
Mitä historiallisiin 'tosiasioihin' tulee, niin kaikki historioitsijat ovat aina enemmän tai vähemmän jälkiviisaita (kuten sinäkin): mitään täysin luotettavaa historiaa ei ole olemassakaan.
Tässä syyllistyt itse siihen samaan relativismiin, mistä syytät ruukinmatruunaa. Mutta koska tu quoque on huono argumentti, niin todettakoon että on olemassa kyllä sellaista historiaa, mikä on luotettava beyond reasonable doubt anglosaksisia oikeustermejä käyttäen.
Olennaista on kuitenkin osoittamani tapa, jolla nivot yhteen kaksi toistensa kanssa antagonistista (vihamielista ja toisensa poissulkevaa) arvomaailmaa: 1) moraali- ja kulttuurirelativismin, negatiivisen vapauden pohjalta toimivan markkinatalouden, (välinpitämättömän) suvaitsevuuden ja 2) moraalirealismiin, yhteisöllisiin arvoihin, positiiviseen vapauteen ja (muka) aina suvaitsemattomuuteen perustuvan maailmankatsomuksen - jos nyt relativismi ylipäätään voi olla mikään maailmankatsomus; pikemminkin se on eräs psykologisen egoismin nihilistinen alakäsite ja määritelmä.
Tulkitsit väärin. Ruukinmatruuna ensin tarkasteli relativismia tarkoituksenaan torpedoida se, ja mielestään jos hän ei onnistunut sen upottamisessa, niin ainakin siihen tuli julmetun iso reikä.
Ja me molemmat huomasimme, mihin moraalirelativismi - ja piittaamattomuus - johtaa.
Lääkkeesi suvaitsemattomuuteen on suvaitsemattomuus, joka suvaitsee kyllä teiniprostituution ja muut vapaan markkinatalouden 'välttämättömyydet', mutta julistaa pannaan kaiken, mikä uhkaa tuota 'luonnon välttämättömyyttä' eli markkinarelativistista, 'vapaata huoraamisyhteiskuntaa'.
Ei suinkaan. Ruukinmatruuna ei esittänyt minkäänlaista lääkettä; hän esitti vain hoitomuodon tälle relativismin syövälle. Ja se on suvaitsemattomuus - nihilismiä kohtaan. Nykymeno johtaa ennemmin tai myöhemmin siihen, että tarvitsemme kurinpalautuksen. Kyse on enää vain siitä, tapahtuuko se sisältäpäin vaiko ulkoapäin.
Toisin kuin kommunismi, joka johti huonoihin lopputuloksiin niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin yhteiskunnallisestikin tasapuolisesti, libertarismi on paljon ongelmaattisempi. Se tuottaa ylellisyyttä harvoille, hyvinvointia monille ja pahoinvointia useille. Työelämä on jo nyt huonontunut samalle tasolle kuin missä se oli 1910-1920-luvuilla - siis X-sukupolven isovanhempien lapsuudessa. Ja kilpailu kiristyy jatkuvasti, ja meidän lapsillamme tulee olemaan vielä kovempaa ja huonompaa kuin meillä on.
Voiko silloin kukaan syyttää X-sukupolvea itsekkääksi, jos he eivät hanki lapsia koska he eivät halua saattaa pienokaisia tähän pahaan, kovaan ja julmaan maailmaan? Länsimainen yhteiskunta ampui itseään jalkaan kilpailemalla itsensä hengiltä - ja jalkoväliin arvonihilismillään.
On tunnettua, että ateismi on tuhoisa ideologia siksi, että ateistit eivät hanki lapsia eivätkä lisäänny. Ateismi merkitsee sukupuuttoa parissa sukupolvessa. Mitä voimakkaammin uskonnollinen ihminen on, sitä todennäköisemmin, jollei hän mene luostariin, hankkii valtavan lapsilauman. Jollet usko, katso lestoja ja hellareita. B.:n suku on yksi suurimpia yhtä ja samaa sukunimeä käyttäviä Suomessa, ja syynä on todennäköisesti juuri tuo B.:n suvun valtava uskonnollinen perintö. Ruukinmatruunalla on äidin puolelta yli kaksisataa pikkuserkkua. Isän puolelta heitä oli sukukokouksessa lapsineen 150.
Tästä syystä tarvitsemme uskontoa. Ei sen substanssiarvon vuoksi vaan sen käyttöarvon vuoksi. Kaupan päälle saamme myös selkeän eettisen järjestelmän ja pelisäännöt.
Olet siten paitsi älyllisesti myös psykologisesti sellaisella tiellä, jossa kohtaat esimerkiksi minunkaltaiseni 'anarkofundamentalistin' ase kädessä - pelonsekaisen ja paniikin kaltaisen tunnetilan vallassa.
Älä, älä ala haastamaan riitaa fyysisellä tasolla - ellet ole varma voitosta. Siinä voi käydä huonosti. Muista, että jos sinä haastat jonkun kaksintaisteluun, tuo toinen saa valita aseet.
Taistelija ei mene paniikkiin joutuessaan puolustamaan käsityksiään. Hän tulee siitä vain vihaiseksi ja määrätietoiseksi. Miksi? Dojolla joutuu kohtaamaan, paitsi vastustajansa, myös ennenkaikkea itsensä. Ja tämä on kamppailulajien paras puoli - se karsii pelon pois.
Mutta muistutetaan yhä, että lankesit naturalistiseen virhepäätelmään. Se, että ruukinmatruuna esitteli, että "asiat ovat näin", ei merkitse että hänen mielestään "on hyvä että asiat ovat näin" tai että "asioiden kuuluukin olla näin".
Olet yrittänyt ärsyttää ruukinmatruunaa keinoilla jos jollakin ja saada hänet antautumaan tunteittensa valtaan. Olet yrittänyt saada riidan aikaan. Se on täysin ymmärrettävää, sillä tunteittensa vallassa ihminen on aidoimmillaan. Ja varsinkin nainen on hyvin helppoa saada tunteittensa valtaan. Mutta ruukinmatruuna on harjoitellut itsehillintää ja tunteiden sulkemista itsensä ulkopuolelle. Haluat saada ruukinmatruunan suuttumaan, koska haluat tuntea hänet ja saada näin hänestä otteen. Mutta tätä ei tule ihan hetimiten tapahtumaan. Joten jatkakaamme kissa-hiirileikkiä. Ja kuten äippä opetti, ruukinmatruuna laskee aina kymmeneen ennenkuin suuttuu.
Pelkäät keskustella asioista mielestäsi muka keskustelukumppania loukkaavaa ja jopa herjaavaa ad hominem-argumentaatiota käyttäen.
Ei suinkaan. Ad hominem on huono argumentti, ja periaatteena on, että asiat kiistelevät, eivät ihmiset. Ruukinmatruuna on vanha fleimisotaveteraani, hän on seikkaillut Netissä jo viime vuosituhannella silloin kun World Wide Webiä ei vielä ollut olemassakaan, ja hän tuntee netiketin kuin käsilaukkunsa. Ja myös yleisimmät argumentointivirheet - ja osaa irrottaa subjektiiviset tunteensa ja näkemyksensä argumentoinnistaan.
Olet rakentanut niin massiivisen torjunnan kuten olen aiemmin todennut, että kaikki ne, jotka yrittävät päästä vähänkin syvemmälle näennäisälykkään ja perimmältään hyvin yksinkertaisen ajattelumallisi foobisesta perustasta, leimataan heti keskustelusääntöjen rikkojiksi.
Ei suinkaan. Tuo argumentaatio kertoo paljon enemmän argumentoijasta itsestään ja hänen persoonastaan kuin sen kohteesta.
Joo. Ei mitään ad hominemia tähän. Ihan asiallisia väitteitähän nuo tuollaiset ovat. Kaikki nyt vain persettä myymään ja muhametteja lynkkaamaan...
Siitä, miten asiat ovat, ei voida päätellä sitä, miten asioiden pitäisi olla. Tai kuten David Hume asian ilmaisi siistimmin:
Ought cannot be derived from is.
Mutta jos minulta sitä varta vasten kysytään, niin okei - sanon: mekanistisen ihmiskäsityksen omaavaan ihmiseen ei tehoa mikään muu kuin lyijymyrkytys...
Entäpä, jos tuolla ihmisellä onkin luotiliivit ja kevlarkypärä päällä? Jollet osu kasvoihin, saat aikaan vain ison mustelman - ja pari sekuntia sen jälkeen joudut itse olemaan vastaanottavana osapuolena suunnilleen samaa määrää lyijyä.
Ihan oikeasti. Älä ala haastamaan riitaa fyysisellä tasolla ellet kuulu sellaiseen organisaatioon, jolle väkivalta on ydinosaamisaluetta. Siinä voi käydä todella huonosti. Ei pelkästään aggression kohteelle vaan myös aggressorille itselleen. Ja juuri tästä syystä ruukinmatruuna käy säännöllisesti dojolla. Siksi, että hän tietää että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka mieluummin näkisivät hänet joko kuolleena tai sitten seksiorjana kuin vapaana.
Toinen pointti on, että eikö mielestäsi tuollaisella ihmisellä ole oikeutta mielipiteisiinsä ja sananvapauteensa? Ruukinmatruunan on pakko allekirjoittaa tässä Voltairen toteamus: Vastustan ehdottomasti kaikkea mitä esitätte, mutta puolustan viimeiseen saakka oikeuttanne sanoa se kaikki ääneen.
Älykkäiden ihmisten lastentarha :)
Rauno:
Nyt tulit paljastaneesi todellisen luontosi matruuna. Rasisti sinä olet kuten kaikki muutkin laissez-faire-kapitalismin kannattajat - sillä laissez-faire eli sosiaalidarwinistien 'savannimarkkinapolitiikka' ei piittaa arvoista, koska savannilla ei semmoisia edes tunneta.
Ei RM puolustanut teinien perseenmyyntiä. Ei RM ole mikään moraalirelativisti. Et tajunnut hänen kirjoittamastaan mitään. Tai sitten trollaat. Sinulla on jotain ongelmia.
"Mutta onko olemassa sellaista asiaa kuin "kulttuurirasismi"? Ruukinmatruunan mielestä ei ole objektiivisessa mielessä."
Joidenkin mielestä biologisia rotuja ei ole olemassa, joten kaikki rasismi on siis "kulttuurirasismia". RM on puhunut Cavalli-Sforzan suurklustereista, jotka eivät ilmeisesti biologisessa mielessä ole rotuja. En lähde asiasta väittelemään, koska en tiedä eikä aihe kiinnosta riittävästi.
Kun postmodernistille sanoo, että länsimainen kulttuuri on useimmilla mittareilla parempi kuin islamilainen kulttuuri, postmoderni sti alkaa dekonstruoida termejä. Mitään islamilaista kulttuuria ei ole olemassakaan eikä voi sanoa, että mitään länsimaistakaan kulttuuriakaan olisi olemassa.
Kulttuurien sisällä on hirveästi variaaioita jne. Parasta on siis sanoa kuin Iikka Vehkalahti puolustellessaan päätöstä jättää Muhammad-pilakuvadokumentti näyttämättä: "Islam on diverse."
"Islam on diverse."
Joidenkin kielenkäytössä "moniarvoinen" tai "diverse" ovat taikasanoja, jotka tarkoittavat "ei saa arvostella".
"Joidenkin kielenkäytössä "moniarvoinen" tai "diverse" ovat taikasanoja, jotka tarkoittavat "ei saa arvostella"."
Ne ovat samalla eräänlainen Vapaudu vankilasta -kortti, jonka avulla voi peittää oman tietämättömyytensä, koska asiaan tarvitse ottaa muunlaista kantaa.
"Islamissa on erilaisia traditioita."
"Islam ei ole mikään monoliitti."
"Myös kristinuskon nimissä on tehty hirmutekoja."
Ja kas niin, et syrji ketään eli olet hyvä ihminen.
Kiitos matruunalle selventävästä vastauskommentista, jota en kuitenkaan (tietenkään) lukenut ilman epäilyjä, mutta tyytyväinen olen.
Kaiken lisäksi oivalsit, että halusin saada sinut - en nyt välttämättä mihinkään psykoterapiaan ;) vaan juuri tarkentamaan kirjoitustasi ikäänkuin toisen kertaluvun tyyliin, jos tässä uskaltaa täysin maallikkona käyttää matemaattis-loogista käsitettä.
Mitä henkilökohtaiseen fyysiseen uhkailuun tulee, niin sen syytteen vedät kyllä hatustasi. Minä vain totesin, että esittämistä lähtökohdista tarkastellen olemme ajautuneet vastakkaisiin leireihin - mikä ei kyllä omasta mielestänikään pidä sataprosenttisesti paikkaansa. Olenhan samaa mieltä kanssasi olennaisesta eli kulttuurirelativismin nihilistisyydestä.
Naturalistisen virhepäätelmän käytettävyydestä.
G. H. von Wright on joskus tokaissut ehkä provosoivasti, että Humen giljotiini, johon naturalistisen virhepäätelmän argumentti perustuu, on valheellinen tautologia.
Toteamuksesta huokuu wittgensteinilainen käsitys siitä, että eri kielipelien eli diskurssien eli elämänmuotojen sisällä naturalistisella virhepäätelmällä ei ole merkitystä/pätevyyttä, koska kielipelit rakentuvat säännön opittuun, siten reflektoimattomaan ja intuitiiviseen (ei kuitenkaan automaattiseen) noudattamiseen, ei jatkuvan loogisen todistettavuuden periaatteelle.
*
Vasarahammer esitti hyvän pointin sosiaalidemokraattisesta holhousyhteiskunnasta, joka ei kuitenkaan ole enää arvo- vaan teknokratia- ja byrokratiayhteiskunta, jossa vastuu on siirretty instituutioilta (perhe eli kasvatus, kirkko ja yliopisto eli 'totuus ja reflektoitu moraali' tavoiteltavina päämäärinä) anonyymille hallintokoneistolle, joka on pelkästään välineellisen järjen manipulaatiokeskittymä ja sysää päämäärävalinnat vain ja ainoastaan yksilölle itselleen, jollon kansalaisyhteisöllinen intressidebattikin (a la Habermas) hajoaa joko lukemattomiksi pieniksi 'etuporukoiksi' tai integroituu näennäisdemokrattiseksi yleiseksi mielipiteeksi, jossa kukaan ei henkilökohtaisesti ole oikeastaan mitään mieltä mutta haluaa kuitenkin seurata anti-intellektuaalisesti jotain pikkumaisen ja mahdollisesti sosiaalipornoisen kiihottavaa trendiä.
Heidegger kutsuu tällaista, yleistä mielipdettä 'henkilökohtaisena' näkemyksenään pitävää ihmistä termillä Das Man, persoonaton 'kaikki ja ei kukaan'.
Markkinakapitalismin analyysiin on toki aina opettavaista palata, mutta mitä tulee markkinatalouden yleiseen problematiikkaan, niin en ryhdy 'analyytikoksi', koska talouspolitiikan ennustajaeukkoja kyllä riittää pilvin pimein ja minuun verratuna huomattavasti korkeammilla tutkinnoilla varustettuna (ikäänkuin spesialisaatio tekisi näistä poppamiehistä objektiivisia) tässä markkinauskovaisuuteen hurahtaneitten, 'monetaristista ekumeenisuutta' tavoittelevassa pörssikirkossa.
Pointtini on kuitenkin arvoissa ja ylipäätään tapakulttuurissa, jota myös moraaliksi (mores= tavat) kehdataan vielä kutsua.
*
Markku yritti ponnekkaasti ad hominemia.
'Ei RM puolustanut teinien perseenmyyntiä. Ei RM ole mikään moraalirelativisti. Et tajunnut hänen kirjoittamastaan mitään. Tai sitten trollaat. Sinulla on jotain ongelmia.'
Minulla todellakin on ongelmia. Psykologinen katseesi naulitsi minut kuin Jeesuksen ristinpuuhun.
Tosiasia kuitenkin on, että 1) huonot ad hominemit häpäisevät esittäjänsä (ja kohteensa), kun taas 2) syvälliset nostavat hänet liki nerouden piiriin, koska ne sisältävät oikeaan osuvia heuristisia väitteitä ja 'aavistuksia' kohteensa motiiveista, mentaalis-temperamenttisista fiksaatioista ja niiden implikoimista argumentatiivisista ristiriidoista.
(Ero näiden kahden välillä on toki monesti varsin häilyvä.)
*
Mutta - kommenttini clue oli juuri väärinymmärtämisen riskissä, koska matruuna ei mielestäni eksplikoinut pätevästi 'siirtymäänsä' rationaalisen valinnan, moraalirelativismin sekä välinpitämättömän suvaitsevaisuuden vapaudesta ja sen hyväksynnän yhteisölle aiheuttamasta 'kärpästen herra'-ihmiskuvan tuhoisuudesta kohti pragmaattista suvaitsemattomuutta - siis eräänlaiseen 'jos tahdot rauhaa valmistaudu sotaan'-diplomatiaan.
Reaalipoliittisesti tuollainen ajattelutapa saattaa toki olla machiavellismin ja sotateoreetikoiden (joita matruuna niin kovin arvostaa) hengessä perusteltua, mutta jos se saa vähänkään kärjistyneitä piirteitä, seurauksena on poliisivaltio, joka sulkee ihmisiä vankilaan vain siksi, että he ovat käyttäytyneet liian vapaasti sinänsä 'obligatorisesti' (sic - mikä paradoksi) negatiiviseen vapauteen perustuvassa yhteiskunnassa.
Ja kuten tiedetään - poliisivalvonta ei opeta kenellekään edes perimmäisten arvojen (fyysinen koskemattomuus tai ilmaisun vapaus) kunnioitusta tai ylipäätään moraalifilosofiaa vaan tottelevaisuutta ja rangaistuksen pelkoa, joista on ainakin Kantin mukaan vielä melkein ikuisuus matkaa itsenäiseen ja rationaaliseen moraalilain sisäistämiseen.
*
Lopetan tällä kertaa toteamukseen, jonka mukaan ristiriidattomuus johdonmukaisena periaatteena on valitettavan mahdotonta johtuen niin yksilöpsykologisista - sekä tunteisiin että järkeen liittyvistä - kuin erilaisista makroaatteellista ristiriidoista, jotka ilmenevät siten, että ihminen elää jatkuvasti sekä emotionaalisesti, rationaalisesti että yhteisöllisesti eri suuntiin vetävien intressien kentässä.
Hänen on usein täysin mahdotonta muodostaa itselleen koherenttia maailmakuvaa maailmankatsomuksesta nyt puhumattakaan, koska tällaiset abstraktiot ovat yleensä aatteellisilta argumenteiltaan kovin rajoittuneita - pahimmillaan kovin fanaattisia.
Jos taas maailmankuva on relativistinen, mitään maailmankatsomusta ei voi edes muodostua.
Pitäisikö nyt nuoren Dan Steinbockin tapaan huudahtaa: maailmakatsomus: pelkkää rajoittuneisuutta.
Ymmärtääkseni Steinbock ei kuitenkaan vielä edes 30:na ollut uusliberalismin kannalla (tuskin nykyäänkään), mutta tuo nietzscheläinen huudahdus on vaarallinen - sekä estetistin että markkinaliberalistin suusta sinkoutuneena.
Estetisti ajautuu suoraan pluralismiin ja sitä kautta nihilismiin (mitä skeptisismiä ja nihilismiä Wittgenstein ei kuitenkaan myöhäisessä kielipelipluralismissaan olettanut), markkinaliberalisti sen sijaan on naivin ja välinpitämättömän suvaitsevuuden sekä legitimoidun tekopyhyyden (tee mutta älä jää kiinni) airut - eräänlainen kalvinistisen pelastusopin maallistunut 'inkarnaatio'.
En näe kovinkaan paljon arvostettavaa näissä suuntauksissa, jotka ovat tehneet negatiiviseen vapauteen pohjaavan virhepäätelmän, jonka voi ilmaista juuri individualismin ja näkymättömän käden liittona.
Tosin estetisti (kuten Nietzsche) yrittää Munchausenin tavoin nostaa itsensä nihilismin suosta omasta tukastaan vetämällä, mutta tällainen yritys kertoo karua kieltään siitä, että ihminen, joka yrittää ypöyksin ratkaista eksistentiaaliset, aatteelliset, arvo- ja poliittiset ongelmat, ei taatusti kykene päätymään kuin omaan hullujen huoneeseensa, jossa hän saa leikkiä yksinään omia hiekkalaatikkoleikkejään.
Ihminen on poliittinen eläin, kirjoitti Aristoteles, vaikkei hänen ole välttämättä syytä politiikkaan aina sitoutuakaan.
Oleellista on kuitenkin tajuta, että jos arvot, joiden pohjalta toimitaan, ovat pelkästään markkinavetoisia ja individualistisia, seurauksena on maailma, jossa kukaan ei enää luota toisiinsa ilman korvausta.
Sillä - koska olemme kaikki muuttuneet välineiksi, korvausta vastaan toimiviksi, sitä suurempaan noidankehään luottamus ihmisten välisissä sopimuksissa, pelisäännöissä - jopa rakkaudessa - ajautuu.
Kun joku sanoo mielitietylleen: minä rakastan sinua, hän tarkoittaa rationaalisen valinnan periaatteella enää: mä saan sinusta hyviä fiilareita, meistä tulisi hyvä tiimi, voitaisiin perustaa yhteinen business (avo-/avioliitto), mä sijoitan suhun sä muhun jne.
Luottamuksesta on siis tullut peliteoreettinen riski- ja odotusarvokäsite. Mitään syviä tunteita siihen ei edes pidä liittää, koska ne häiritsevät rationaalista businestä. Ja sitten kun pelisääntöjä rikotaan, erotaan tai erotetaan - vaihdetaan niin sanotusti valmentajaa.
Ei ei ja ei! Tällainen maailma on näytelmäkirjailija, filosofi, lääkäri, historioitsija, Goethen ylin ystävä Friedrich von Schillerin kuvaama sivistynyt barbaria, josta ei ole enää pitkä matka Karpästen herra-kirjan sosiaaliseeen terroriin, koska yhteisön jäsenten välinen luottamus ja solidaarisuus on murtunut vailla kokoavaa arvoinstituutiota, kontrolloivaa virkavaltaa ja ennenmuuta itsenäisesti sisäistettyä moraalista kunnioitusta toisen ihmisen loukkaamattomuutta ja ainutlaatuisuutta kohtaan.
Me emme ole toistemme välineitä vaan toistemme päämääriä. Tämä Immanuel Kantin maksiimi on vähintä, mitä yksilön moraalitajulta voi vaatia. Silti se on ehkä kaikkein raiskatuin periaate länsimaisen 'emansipaation' ja liberalisoitumisen verisessä ja lopulta intellektuaalisesti tylsistyttävässä historiassa.
*
Mutta en minä Islamia minään positiivisena vaihtoehtona länsimaiselle relativismille pidä, vaikka joku niin saattaisi luullakin. En myöskään buddhalaisuutta, vaikka kunnioitankin sitä uskontoa suuresti.
Islam on lain, miekan ja häikäilemättömän kunnian uskonto, buddhalaisuus taas maailmasta kieltäytymisen, pessimismin ja äärimmäisen sopeutuvuuden uskonto. Kummassakaan yksilön eksistentiaalisella olemassaololla (olemassaololla ikuisuutta silmällä pitäen) sellaisenaan ei ole mitään merkitystä.
Islamissa yksilö on pelkkä jumalan uskollinen koira (ja tämä on positiivinen määritelmä, josta olen lukenut erään todella hienon kuvauksen), buddhalaisuudessa yksilöllisyys (tietoisuus, halu) aiheuttaa kaikki maanpäälliset kärsimykset - siitä on siis päästävä eroon.
Molemmat vaihtoehdot masentavat minua: maallistuneeseen, ateistis- kristilliseen skeptisismiin kasvanutta, Nietzschen kanssa Jaakobin painia käyvää estetisti-individualistia.
Ehkäpä vain Albert Camus'n sympaattinen ja ihmisystävällinen agnostismi sekä absurdin olemassaolomme tunnustaminen on ainut rehellinen ja samalla siedettävä vaihtoehto ihmiselle, joka ei halua luopua yksilöllisyydestään, mutta joka kokee, ettei yksilöllisyyden kautta voi päätyä muuhun kuin oman mitättömyytensä ja kosmisen väliaikaisuutensa äärimmäisen kirkkaaseen tajuamiseen - Camus'n Sisyfos-tulkinnan tavoin.
Camus kirjoittaa tuosta myyttisestä hahmosta, joka joutuu vierittämään samaa raskasta kiveä kerta toisensa jälkeen vuoren huipulle sen aina, kerta toisensa jälkeen, vierittyä alas: Meidän on ajateltava, että Sisyfos on onnellinen.
Onko hän? Miten hän voisi olla? (Mutta näin kysyy jälleen individualisti - loputtomasti ja turhaan...)
"ongelmaattisempi"
Ihana sana. Taidan mennä ampumaan itseni.
Ei siinä muuten. Jos sana-akrobatian, joka joskus menee vähän kompasteluksi, jättää sikseen, ovat artikkelisi melkeinpä aina rautaisia. Ja se on kai symbolinen tarkoituksesi.
Jatka samaan malliin, matruuna.
Loistava kirjoitus. Minäkin kiitän. Luin sen vasta kun olin itse kirjoittanut lyhyen pätkän samasta aiheesta.
Ainoa missä olen eri mieltä on se että minusta pätee "hyvä vaan kun suvaitsemattomuus välillä siistii pöydään. Pahimmat makuuhaavat paranevat."
No jaa. Nyt taas joku sanoo, että olen väkivaltainen.
Mutta koska uskon että "maailma on hyvä niin kuin se on", en ala kovasti kritisoida luonnon lakeja siis lakeja kuten "suvaitsemattomuus voittaa suvaitsevaisuuden", "aina on olemassa se suvaitsematon".
Tai seurauslausetta (lemmaa): "suvaitsemattomuus hävittää suvaitsevaisuuden aina jossain vaiheessa"
Voltaire tuomitsi aikoinaan Lissabonin maanjäristyksen mistä kunnia hänelle, mutta minä en tuomitse luonnon lakeja.
Rusanen syyttää siis Takkirautaa rasistiksi koska Takkirauta uskoo uusklassiseen taloustieteeseen.
Vaikka en itse ole rationaalisen valinan teorian mustavalkea kannattaja enkä vastustaja ihmettelen miten ihmistä voi tuo perusteella kutsua rasistiksi.
Jos rasismi nyt on ainakin jonkun mielestä rikos, niin tuohan on kunnianloukkaus.
Erinomainen kirjoitus. Tätä voisi lainata.
Al-Andalus on ollut mielessä minullakin...
Jukka said...
'Rusanen syyttää siis Takkirautaa rasistiksi koska Takkirauta uskoo uusklassiseen taloustieteeseen.Vaikka en itse ole rationaalisen valinan teorian mustavalkea kannattaja enkä vastustaja ihmettelen miten ihmistä voi tuo perusteella kutsua rasistiksi.
Jos rasismi nyt on ainakin jonkun mielestä rikos, niin tuohan on kunnianloukkaus.'
*
RR
Täällä on joku Rusanen.
Esittelisitkö Jukka hänet minullekin...vai hankitko mielummin uudet silmälasit?
Uutta päätä en toki vaadi (toistaiseksi) vaihdettavaksi.
*
Jatkuu, tarkentuu ja täydentyy päreessäni http://actuspurunen.blogspot.com/2008/03/rationaalinen-valinta-nihilismi-ja.html
Post a Comment