To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Wednesday, May 21, 2008

Si vis pacem, para bellum

Yksi iankaikkisen vanha viisaus on Vegetiuksen kirjaama si vis pacem, para bellum. Jos tahdot rauhaa, varaudu sotaan.

Tämän lausahduksen täytyy olla yksi maailman väärimminymmärrettyjä lauseita raamatullisen "noitavaimon älä salli elää" (alkukielellä noitavaimo = farmakeia, myrkyttäjätär) ohella. Tuolla lauseella on saatu aikaan niin valtava määrä sotahulluutta, varustelukierrettä, militarismia ja kärsimystä aikaan ettei ole tosikaan. Mitä tuo Flavius Vegetiuksen lause oikeastaan tarkoittaa?

Flavius Vegetius Renatus oli myöhäisroomalainen sotateoreetikko, joka kirjoitti teoksensa Epitoma rei militaris vuonna 390 jKr. Vegetius on ollut Euroopalle sama mitä Sun Tzu Kiinalle, ja he kirjoittavat pitkälti samoista asioista. Teos säilyi muuttumattomana keskiajalle, ja löydettiin karolingisen renessanssin aikana uudelleen. Se oli ritariajan sodankäynnin tärkein manuaali, ja kului monien tunnettujen kenraalien, kuten Rikhard Leijonamielen, käsissä. Teos käännettiin ensimmäisen kerran englanniksi myöhäiskeskiajalla. Sitä ei ole saatavana suomeksi, mutta englanninkielinen käännös, jossa on mukana latinalainen alkuteksti, löytyy ruukinmatruunan kirjahyllystä. Käännös on alunperin tehty West Pointin sotilasakatemiassa 1942, ja jaettu amerikkalaisille upseereille.

Jos sanotaan, että Sun Tzu:n Sodankäynnin taito on kirja, jonka moni on lukenut mutta harva ymmärtänyt, samaa voidaan todeta Vegetiuksesta. Vegetiuksen neuvo sodasta ja kenttätaisteluiden käymisestä nimittäin on lyhyesti älä. Sodankäynnin tulee olla aina se viimeinen, ei koskaan ensimmäinen, keino. Sota on liian riskaabelia puuhaa, jotta sen voisi ottaa yleispätevänä metodina konfliktien ratkomiseen.

Eli jos Vegetius sanoo sotimisesta että "älä", niin mitä tuo Vegetiuksen kehotus varautumaan sotaan rauhantahdon vuoksi oikein tarkoittaa.

Usein tuo lause käännetään "...varustaudu sotaan". Tämä on virhe - traaginen virhe, joka johti ensimmäisen maailmansodan joukkoteurastukseen. Vegetiuksen käsky nimittäin ei suinkaan ole materiaalinen (eli että aseistaudu hampaisiin saakka) vaan henkinen. Eli varaudu henkisesti siihen, että voit joutua sotimaan ja taistelemaan sen puolesta, mikä sinulle on arvokasta, ja tee siihen tarvittavat toimenpiteet.

Mitä tarkoittaa sitten haluaminen rauhaa varautumalla sotaan?

Ensimmäinen ja tärkein käsky on, että tunne vihollisesi. Eli se, että tiedetään, mikä vihollinen on, kuka hän on, millaiset ohjesäännöt ja menetelmät hänellä on, paljonko hänellä on lukumääriä, miten ne on aseistettu ja koulutettu, millainen logistiikka hänellä on, mitkä ovat hänen heikkoutensa ja vahvuutensa, millaiset henkiset resurssit hänellä on. Amiraali Heihachirō Tōgō olisi sanonut Älä ikinä pelkää vahvaa vihollista äläkä halveksi heikkoa toisaalta voitettuaan Venäjän laivaston Tsushimassa että toisaalta Japanin kaupan ja huollon kärsittyä pahoja tappioita Venäjän kevyitä risteilijöitä vastaan.

Toinen käsky on, että muodosta viholliskuva. Paitsi että tunne vihollisesi, myös muodosta selkeä näkemys siitä, mihin hän pyrkii, mitkä ovat hänen tavoitteensa, millaisilla strategioilla hän pyrkii niihin, mitkä ovat hänen pyrkimyksensä sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä, onko hän valmis neuvotteluihin ja sopimuksiin, ja kuinka todennäköisesti hän pettää tekemänsä sopimukset - eli onko hän luotettava, kunniantuntoinen, petollinen vaiko moraaliton. Tähän puolestaan pätee Vladimir Iljitš Leniniltä tuttu Älä kuuntele, mitä vihollisen suu puhuu; katso, mitä hänen kätensä tekevät. Valehteleminen, pettäminen, huijaaminen ja petkuttaminen ovat politiikanteossa täysin normaaleja toimintatapoja, eikä hyväuskoisuudesta jaeta säälipisteitä. Sensijaan siitä, mitä vihollinen tekee, selviävät hänen aikeensa.

Kolmas käsky on, että kouluttaudu. Eli hanki itsellesi sellaiset sotataidot, joilla kykenet toisaalta selviämään alkuhyökkäyksestä että myös jatkamaan taistelua alkushokin jälkeen. Eli milloinkaan ei pidä luottaa pelkkiin hyviin aseisiin, suuriin arsenaaleihin, lukumääriin, laajoihin reserveihin tai henkiseen yliotteeseen. Vihollisen aliarvioiminen on yksi pahimpia virheitä, mitä kukaan voi tehdä.

Meille suomalaisille tämän kaiken pitäisi olla itsestään selvää, varsinkin kun tutkimme menneen vuosisadan poliittista historiaa. Suomi selvisi varsin hyvin Vegetiuksen neuvoja noudattamalla. Mutta 1960-luvulta lähtien olemme enenevässä määrin unohtaneet nuo neuvot. Syitä, miksi näin on käynyt, on monia, eikä vähäisin niistä ole ydinsodan pelko.

Rauno Räsänen
kovisteli ruukinmatruunaa jokin aika, syyttäen häntä rasismista (vaikka ruukinmatruuna on ottanut voimakkaasti kantaa rasismia vastaan), koska ruukinmatruuna on muodostanut itselleen viholliskuvan islamismista. Syyt, miksi hän on näin tehnyt, ovat moninaiset ja jo aiemmissa masuuninlaskuissaan käyty läpi, joten niitä ei tässä enää julkaista. Mutta ruukinmatruuna on lukenut sekä Vegetiuksensa että Sun Tzunsa, joista hän kyllä epäilee, ettei Räsänen ole niin tehnyt.

Räsäsen mukaan myös Hitler muodosti viholliskuvia, mutta valitsi itselleen väärät viholliset. Niin tekikin, ja siinä Hitler toimi aivan kuten pitääkin, ja voimme syyttää Hitleriä vain väärien vihollisten valitsemisesta. Hän kaupan päälle käänsi tuon Vegetiuksen lausahduksen päälaelleen, si vis bellum, para pacem eli että jos haluat sotaa, varaudu rauhaan - hän tuuditti Lännen demokratiat valheellisen luottamuksen ja turvallisuuden tunteeseen, ja iski pahaa-aavistamattomien hyväuskoisten uhriensa kimppuun kuin käärme. Ongelma ei ollut siinä, että Hitler olisi muodostanut viholliskuvia. Ongelma oli siinä, että hänen uhrinsa eivät muodostaneet viholliskuvaa Hitleristä ennenkuin oli liian myöhäistä. Länsi-Euroopan demokratiat olivat ensimmäisen maailmansodan joukkoteurastuksen jälkeen uupuneet ja vajonneet puolustusnihilismiin ja pasifismiin. Ne eivät varautuneet sotaan. Niinpä ne eivät saaneet rauhaakaan. Länsi-Euroopan demokratiat eivät antaneet signaalia Hitlerille, että me olemme vahvoja, ja jos yrität hyökätä, niin täältä pesee - ja linkoaa myös. Ne antoivat Hitlerille heikkouden signaalin, joka oli kuin kehotus hyökätä kimppuun. Sanalla sanoen Länsi-Euroopan demokratioilla ei ollut viholliskuvaa, eivätkä ne olleet varautuneet sotaan - niinpä ne eivät saaneet rauhaa. Pelkkä viholliskuvan muodostaminen ei merkitse sodanjulistusta eikä se ole aggression merkki. Se on täysin normaali metodi missä tahansa kulttuurievolutiivisessa vastakkainasettelussa. Clausewitz vertaa sotaa liike-elämään, eikä vertaus ole lainkaan huono. Kaikki liikeyritykset suhtautuvat kilpailijoihinsa kuin sotilas viholliseensa, ja muodostavat viholliskuvan kilpailijoistaan. Siinä ei ole mitään ihmeellistä, eikä se estä yhteistoimintaa kilpailijoiden välillä - vihollisesi vihollinen on sinun ystäväsi, sanotaan.

Sun Tzu sanoo, että jos vihollisesi puhuu rauhasta, neuvotteluista ja ymmärryksestä, ja samaan aikaan varustautuu, hän aikoo hyökätä. Tuo on täsmälleen se si vis bellum, para pacem, eli vihollinen yrittää tuudittaa uhrinsa hyväuskoisuuteen ja rauhaan ja sotkea hänen viholliskuvansa, jotta hän pystyisi iskemään määrätietoisesti. Ja meillä pitäisi olla tästä erinomainen, varoittava esimerkki. 1970- ja 1980-lukujen rauhanliike ei ollut mitään muuta kuin Neuvostoliiton masinoima viides kolonna, jonka tehtävänä oli luoda puolustusnihilismiä länsimaihin ja tuhota niiden puolustus- ja taistelutahto sisältäpäin - aivan samalla tavoin kuin Vapaa-ajattelijoiden liitto oli vanhojen änkyräkommunistien etäpesäke, jonka tehtävänä oli tuhota länsimaiden hengellinen selkäranka uskonnonvastaisella propagandalla. Ja jälkeenpäin on pakko myöntää, että nämä ovat asioita, joita ei tuolloin nähty.

Ehkä kaikkein traagisin esimerkki siitä, mihin sotaan valmistautumattomuus ja haluttomuus muodostaa viholliiskuvaa johtaa, on holocaust. Kaikesta älykkyydestään ja fiksuudestaan huolimatta juutalaiset eivät koskaan muodostaneet viholliskuvaa, eivät varautuneet sotaan ja taisteluun olemassaolosta, ja heitä murhattiin miljoonamäärin. Heidät talutettiin kaasukammioon kuin lampaat, ja ne, keitä ei kaasutettu, ammuttiin, hirtettiin, näännytettiin nälkään tai tauteihin tai muuten vain tapettiin, kokonaissaldon ollessa liki kuusi miljoonaa.

Miksi tämä hirveä joukkoteurastus, ja miksi juutalaiset itse eivät mahtaneet asialle yhtään mitään? Peter Englund antaa siihen vastauksen teoksessaan Kirjeitä nollapisteestä.

Juutalaiset ovat historiansa aikana joutuneet kohtaamaan vainoa ja nuivintaa kaikkialla, missä ovat asuneet ja eläneet. Lähes aina vaino on ollut hyvin sporadista, ja kohdistunut uskoon tai kansallisuuteen. Ja vainosta on selviydytty linnoittautumalla ghettoon, olemalla hyvää pataa kuninkaan kanssa, dilkkaamalla viholliset toisiaan vastaan, ylipäänsä olemalla ovela. Vaino tai pogromi on ollut kuin rajumyrsky: se on kestänyt aikansa ja mennyt sitten ohi.

Tällä kertaa vaino oli täysin erilainen. Se kohdistui uskon sijasta rotuun - siis ei hankittuun, vaan synnynnäiseen ominaisuuteen. Sitä ei perusteltu Jeesuksella eikä Muhammedilla. Sitä perusteltiin nationalismilla ja tieteellä. Vastassa eivät olleet feodaaliruhtinaat tai raivostuneet maajussit, vaan koko ympäröivä yhteiskunta ja sen väkivaltakoneisto. Tällä kertaa vihollisen tavoitteena ei ollut käännyttäminen tai rosvoaminen mutta henkiinjättäminen, vaan täydellinen tuhoaminen, juutalaisten tuhoaminen fyysisinä olentoina. Koko juttu oli niin älytön, ettei kukaan ottanut sitä tosissaan. Juutalaiset kaikessa älykkyydessään yksinkertaisesti eivät pystyneet samaistumaan vihollisensa täysin patologiseen maailmankuvaan. He eivät muodostaneet itselleen viholliskuvaa eivätkä valmistautuneet sotaan. Tuloksena ei ollutkaan sota. Tuloksena oli joukkomurha, jossa juutalaiset teurastettiin kuin uhrilampaat.

Hyökkääjä ei milloinkaan halua sotaa. Hyökkääjä haluaa, että hänen uhrinsa alistuvat kuin lampaat ja antavat alistaa tai tapattaa itsensä vastarintaa tekemättä. Tästä aggressiosta tulee sota vasta, kun puolustaja päättää tehdä vastarintaa. Sota on aina puolustusreaktio. Tämä on asia, mikä on syytä tehdä itse jokaiselle selväksi. Englanniksi sama menee the question is not about who is right, but who is left. Ei käännettävissä suomeksi, mutta silti totta.

Olisivatko juutalaiset voineet välttää holocaustin? Kyllä, varautumalla sotaan. Eli että he olisivat hankkineet kättä pitempää ja myös rohkeuden ja tahdon käyttää sitä. Jos 10,000 juutalaista olisi surmannut heitä pidättämään tulleen SS-miehen tai edes nostanut aseen heitä vastaan, natsit olisivat tulleet varmasti toisiin aatoksiin että holocaust ei ole hyvä idea. Krav maga on yksi tehokkaimmista kamppailulajeista, mitä on olemassa, siitä on karsittu kaikki turha mystiikka ja bullshit. Ampumisen osalta jousiammuntaa ei ole ainakaan vielä kielletty, siinä pätevät täsmälleen samat periaatteet kuin tuliaseammunnassakin. Israel on ottanut opikseen holocaustista, ja hyvä niin. Masada ei enää kukistu.

Ja vaikka Vegetius onkin vähemmän tunnettu kuin Sun Tzu, sen tulisi kuulua aivan yhtä lailla nörttikaanoniin. Varautumalla sodan varalle vältämme siihen joutumisen.

7 comments:

IDA said...

"Käännös on alunperin tehty West Pointin sotilasakatemiassa 1942, ja jaettu amerikkalaisille upseereille."

Itselläni on muistaakseni saman puljun käännös, samalta ajalta Sun Tzu:sta. Siinä on erittäin mielenkiintoista kommentaaria saksalaisista. Pinnalla ovat täysin eri asiat, kuin nyt sotien jälkeen.

"Usein tuo lause käännetään "...varustaudu sotaan". Tämä on virhe - traaginen virhe, joka johti ensimmäisen maailmansodan joukkoteurastukseen."

Ei nyt sentään. Tosin tuo väärinymmärrys on tietysti mahdollinen, mutta en usko, että sodasta päättäneet voimat ja sitä johtaneet voimat olivat kovinkaan klassisesti sivistyneistä ja kovinkaan paljon juuri tuolle lauseelle painoa pistäviä. Loppujen lopuksi kai kyse oli siitä, että kukaan ei johtanut mitään ja tapahtumat vain etenivät koska ne olivat karanneet käsistä jo ennen sotaa.

Arawn said...

Eikös farmakeia ole kreikkaa? Olen ymmärtänyt, että VT:n alkukieli on pääosin muinaisheprea, joissain kohdin aramea. Mitään tietoa, mikä on "noitavaimo" muinaishepreaksi?

Mitä taas tulee juutalaisten taisteluun, niin kyllähän he taistelivatkin. Esimerkiksi Varsovan ghettossa käytiin koviakin taisteluja ja ilmeisesti myös muiden puolalaiskaupunkien ghettoissa oli kärhämää. Se vain tuli liian myöhään, oli liian vähän taistelijoita eikä kylliksi ja tarpeeksi hyviä aseita - olettaisin. Natsit jyräsivät nämä purskaukset. Käsittääkseni natsit eivät tulleet toisiin ajatuksiin vaan Puolan juutalaiset raahattiin tuhoamisleireille.

Vasarahammer said...

Vaikka natsit olivat juutalaisvastaisia, juutalaisten täydellinen tuhoaminen muodostui tavoitteeksi vasta sodan aikana. Tätä ennen eläteltiin kuvitelmia juutalaisten asuttamisesta milloin minnekin, jopa Madagaskarin saarelle.

Kolmannen valtakunnan piti olla "Judenrein" eli saksalaisten kanssa samassa maassa ei saanut asua ainuttakaan juutalaista.

Pogromit etenivät vähitellen ja laantuivatkin välillä etenkin Berliinin olympiakisojen aikoihin.

asehullu said...

"Se vain tuli liian myöhään, oli liian vähän taistelijoita eikä kylliksi ja tarpeeksi hyviä aseita - olettaisin."

Oletuksesi osuu nappiin. Monet nykyisten asevastaisten järjestöjen ehdotuksista aseenomistuksen rajoittamiseksi mukailevat Natsi-Saksan aselakeja. Ja kyllä natsitkin osasivat taitavasti esittää asian niin, että yleistä turvallisuutta tässä ollaan parantamassa...

"Käsittääkseni natsit eivät tulleet toisiin ajatuksiin vaan Puolan juutalaiset raahattiin tuhoamisleireille."

Tämä ei ole mikään yllätys, koska suurin osa juutalaisista lainkuuliaisina luopuivat aseistaan niitä takavarikoitaessa. Tässä vaiheessahan ei tulevasta tiedetty.

Toisaalta vaikka tuhoaja ei tulisikaan toisiin aatoksiin ja jatkaisi jyräämistään, on vastarinta siltikin tyhjää parempi vaihtoehto. Ei henkeään pidä ilmaiseksi antaa pois.

Osaako kukaan mainita yhtä ainutta kansanmurhaa, jota ei olisi edeltänyt kansan aseistariisunta? Osaako kukaan mainita yhtäkään kansanmurhaa, jossa uhriksi on joutunut hyvin aseistettu väestönosa?

VX said...

Sun Tzun ajatuksista ensimmäisenä mieleen nykyisille ajoille sopivana tuli "Terrorin tarkoitus on terrorisoida" ja sitämukaa taivuttaa suuri joukko ihmisiä toimimaan oman tahtonsa mukaan pelon avulla. Täten mitä enemmän näitä terroristeja ymmärretään ja myötäillään, sitä enemmän kys lahko tuntee saavuttaneensa tavoitettaan terrorismin kautta.

Liekköhän koskaan kenellekkään tullut mieleen miksi lähi-idässä ei ole kovinkaan sieppailtu neukkuja/venäläisiä noitten rähinöittensä aikana? Siksi että he jo ensimmäisen tapauksen sattuessa "made a statement", eivätkä alkaneet sovittelemaan.

Ironmistress said...

Vx, kerran Libanonissa eräs sekopäälahko sattui kaappaamaan neukkudiplomaatin.

Siinä kävi niin, että KGB kaappasi lahkojohtajan veljen, ja uhkasi tappaa tämän, jollei diplomaattia vapautettausi.

Aikaraja umpeutui, ja veli lähetettiin ko. sekopäille kilon palasina, kun diplomaattia ei vapautettu, ja sen jälkeen kaapattiin lahkojohtajan toinen veli.

Tämän jälkeen lahkolaiset vapauttivat diplomaatin.

KGB:n signaali oli selvä: meidän kanssamme ei leikitä, ja me olemme valmiita käyttämään väkivaltaa täysin piittaamatta mistään soveliaisuuden rajoista oman asiamme ajamiseen. Tämä oli signaali, jonka terroristit pääsääntöisesti myös ymmärsivät.

VX said...

Versio minkä mie luin joskus vuosia sitten on, että kun nämä äwäbäwät alkoivat 70-80-lukujen taitteessa sieppailemaan immeisiä, niin he sattuivat sieppaamaan jonkun neukkujen lähetystösihteerin tms.

Neukut ilmoittivat Libanonin hallitukselle notta turvat vaan tukkoon koko asiasta ja hyö hoitaa. Lähettivät 2 ryhmää Spetsnaz-joukkoja määreellä "vangit vapaaksi ja tehkää julkilausuma asiasta". Huonompi homma terroristien kantilta. Loppu eroaa hieman kertomastasi.

Etsivät tekijät ja niitten piilopaikan vankeineen, hyökkäsivät ja valtasivat yöllä paikan. Aamun sarastaessa terroristien irtopäät oli seipäissä paikan ulkopuolella esimerkkinä muille.

Sen jälkeen ei ole neukkuja/venäläisiä siepattu yhtäkään, tai ne on vapautettu suht' vilkkaasti.

Kumpi lopputulos sitten onkaan tosi on ehkä sivuseikka, sanoman perillemenemiseen käytetty metodi on pohjimmiltaan sama.