Sukunimiasiassa on ruukinmatruunalle tullut vielä yksi asia mieleen.
Länsimaissa, varsinkin roomalaisessa kulttuuripiirissä, naisten nimeämiskäytäntö on täysin kristillistä perua; pakanalliset roomalaiset eivät tunteneet naisille omia nimiä lainkaan!.
Naiset saivat vain isänsä sukunimen, feminiinissä tai diminutiivisessa muodossa, ja sen ohella järjestysnumeron. Poppaea, Livia, Tullia, Junia, Lucretia, Claudia jne. Nuo kaikki naisten nimet ovat sukunimiä; "etunimenä" roomalaisilla naisilla oli pelkkä järjestysluku - Prima, Secunda, Tertia, Quarta, Quinta jne. Naimisiin mennessään nainen otti miehensä nimen feminiinimuodossa. Niinpä kun Marcus Lucretiuksen vanhin tytär meni naimisiin Lucius Voreniuksen kanssa, hänen nimekseen tuli Lucretia Prima Vorena. Pakanallisessa (barbaarisessa) Euroopassa puolestaan varsinaiset sukunimet olivat lähes tuntemattomia; oltiin vain jonkun (miehen) poikia tai tyttäriä; aviottoman lapsen kohtalo pakanallisessa Skandinaviassa ja germaanisessa kulttuuripiirissä oli kolkko - heidät teloitettiin (lapsi suohon syöstäköhön, puulla päähän lyötäköhön). Patronyymi merkitsi, että lapsi oli tunnustettu ja hänellä oli elämisen oikeus.
Melkein kaikki nykyiset Suomessa käytössä olevat tyttöjen nimet tulevat joko hepreasta tai kreikasta, tai sitten ovat peräisin muinaissuomalaiselta tai kansallisen heräämisen ajalta. Mutta latinalaisia, roomalaisperäisiä, tyttöjen nimiä ei ole oikeastaan lainkaan. Syy on juuri siinä, että roomalaiset eivät kohdelleet naisia ihmisinä lainkaan; vasta kristinuskon leviäminen ja kreikkalais-heprealainen käytäntö antoi naisille nimet Rooman valtakunnassa.
Sukunimi on merkki siitä, että kuuluu johonkin; kuuluu sukuun. Nykyinen käytäntö oikeastaan yhdistää naisilla roomalaisen sukunimen perinteen ja toisaalta ei-roomalaisen etunimiperinteen.
Suomessa ei ole yleistynyt USA:ssa tavanomainen sukunimen käyttäminen etunimenä. USA:ssa on yleistä, että pojat saavat jonkun sukunimen (Bruce, Stanley, Neville, Nelson, Gordon, Douglas jne) etunimeksi, kun taas tytöille annetaan paikannimiä (Brittany [Bretagne], Lorraine [Lothringen], Chelsea jne) etunimiksi.
Mutta kaikkein oudoin on terroristi Carloksen oikea nimi: Ilyich Ramirez Sanchez. Kenen poika hän oikein on - Iljan, Ramiron vaiko Sanchon? Kuka ottaa niskoilleen tämän terroristin alkuunpanon?
Saturday, June 28, 2008
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
6 comments:
Tuo, että pojille nimiksi annetaan sukujen nimiä ja tytöille paikannimiä kuulostaa itse asiassa aika osuvalta ja hienolta.
Öh - kyllähän roomalaisia naisten nimiä käytetään nykyäänkin, jopa Suomessa. Esimerkiksi Julia on todella yleinen nimi. Se, että Roomassa alun perin Julia merkitsi Juliusten sukuun kuuluvaa naista, ei minusta mitenkään pyyhi pois sitä, että nykyään se on käytössä naisen erisnimenä. Romaanikielisissä (ja englanninkielisissä) maissa nimiä on paljon enemmänkin, Virginia, Cornelia, Cecilia (Caecilia ensin, toki), Lucrezia, Junia, Antonia jne.
Tiedän kyllä, että ne ovat tavallaan sukunimiä, mutta omaa korvaa ja silmää roomalaiset "naisten nimet" kyllä miellyttävät.
Jossain vaiheessa Roomassakin naiset kyllä alkoivat saada enemmänkin nimiä. Esimerkiksi Poppaeaa ei usein kutsuta pelkäksi Poppaeaksi vaan Sabina Poppaeaksi. Jollain myöhemmistä keisareista oli jossain vaiheessa vaimonaan nainen, jolla oli kuusi nimeä! Eikä niitä ollut hankittu avioliiton kautta...
Niin joo ja vielä mainitakseni... Roomalaiset eivät ehkä nimiasiassa kohdelleet naisia "ihmisinä lainkaan", mutta jos olisi pitänyt valita, olisin mieluummin elänyt myöhäistasavallan tai keisariajan alun Roomassa kuin antiikin Kreikassa - naisena siis. Kreikassa naisilla ehkä oli omat nimet, mutta heidän elämänsä oli aika lailla rajoitetumpaa, varsinkin, mitä ylemmäs yhteiskunnan asteikossa mentiin. Kuuluisia, toimeliaita ja aktiivisia kreikkalaisnaisia historia tuntee melko lailla vähemmän kuin vastaavia roomalaisnaisia. Eivät roomalaisnaiset nyt tietenkään mitään tasa-arvoisia olleet, mutta olen saanut käsityksen, että vapaampia kuin kreikkalaiset sisarensa. Siksi minusta tämä nimeämispolitiikka ei suoraan kerro siitä, millainen asema naisella on yhteisössä.
Carloksella oli muuten kaksi veljeä nimiltään Vladimir ja Lenin.
Lahtari, jep. Heidän isänsä oli kova kommunisti, ja hän antoi pojilleen nimet Leninin nimien mukaan. Sääli vain, että tuo keskimmäinen (Ilyich) on patronyymi - "Iljan (Eliaksen) poika", tuon Venäjän kansan suuren apuharventajan isä oli nimeltään Ilja Uljanov.
Eli "Iljan poika - Ramiron poika - Sanchon poika". Kolme miestä, Ilja, Ramiro ja Sancho, ovat epäiltynä isyydestä - kuka tunnustaa? :-)
Ruukinmatruunan omat etunimet ovat hepreaa. Niillä on heprean kielessä aivan oikea merkitys, ja niitä käytetään lähes samanlaisina Israelissa tyttöjen niminä.
Arawn ehti ensin, mutta komppaan nyt sen verran että Ruukinmatruunan esittelemä roomalainen nimikäytäntö on vanhan tasavallan ajalta ja jo Caesarin aikaan anakronismi. Perinteinen kolmijako (praenomen, nomen, cognomen) jäi käytöstä jo ennen kristinuskoa. Sukunimi menetti merkitystään ja erilaisten lisänimien määrä kasvoi ajan funktiona myöhäisantiikissa - kristinuskolla oli asian kanssa vähän jos lainkaan merkitystä.
Myöhemminkin suosittuja roomalaisia naisten nimiä olivat mm. Amanda, Bella, Camilla, Clara, Lucia, Marcella, Oppia, Paula, Placida, Priscilla, Ursula tai Vera...
Post a Comment