Tappajameduusan paluu

Mätäkuu on alkanut ja mätäkuun jutut ovat valtoimenaan lehdissä, ja viimeksi saimme lukea, että Englannissa ja Ranskassa on ollut riesaa tappajameduusoista.

Ruukinmatruuna on lapsena tehnyt varsin läheistä tuttavuutta Cyanea capillatan eli suomeksi hiusmeduusan kanssa, ja tuon merenneidon syleily oli suunnilleen yhtä lämpöinen kuin LD-konvertteri. Eli vaikka suurin osa meduusoista onkin melko lailla vaarattomia, myös hyvin vaarallisia otuksia mahtuu Cnidaria-lahkoon.

Nyt paljastui, että kyseessä olivat portugalinsotalaivat. Merivirrat olivat tuoneet portugalinsotalaivoja Karibianmereltä Atlantin itärannikolle, jossa ne olivat aiheuttaneet paniikkia uimarannoilla. Noin 500 ihmistä oli joutunut sairaalahoitoon pelkästään Ranskassa ensimmäisenä päivänä.

Tarkalleen sanottuna portugalinsotalaiva ei kuitenkaan ole meduusa. Se on uimapolyyppi, runkokunta, joka koostuu valtavasta määristä polyyppieläimiä. Yhtä kaikki, portugalinsotalaiva on aivan oikeasti myrkyllinen ja vaarallinen, ja sen sinertävät, metrien mittaiset lonkerot, sisältävät valtavan määrän nematokystia, joissa oleva myrkky on suunnilleen yhtä vaarallista kuin intiankobran myrkky. Ihmisiä on kuollut myrkyn aiheuttamaan anafylaktiseen shokkiin, ja portugalinsotalaivan pisto on aina äärimmäisen tuskallinen.

Mutta maailman merissä on paljon pahempiakin otuksia. Eikä puhe ole nyt amerikankampamaneetista, joka ilmeisesti on löytänyt oman paikkansa Itämeren ravintoketjussa, eikä aiheuttanut samaa tuhoa kuin Mustallamerellä.

Maailman myrkyllisimmät limanuljaskat löytyvät Australian vesiltä. Meriampiainen (Chironex fleckeri) on vastuussa liki 70 ihmisen kuolemasta Queenslandin ja Ison valliriutan vesillä. Myös kuutiomeduusana tunnettu noin jalkapallon kokoinen meduusa saalistaa katkarapuja, ja sen myrkky on äärimmäisen tappavaa - syytä ollakin, sillä jos katkarapu ei kuole sen pistoon heti, se saattaa läiskiä pyrstöllään meduusan itsensä riekaleiksi. Pahaksi onneksi myrkky on vaarallista ihmisellekin, ja aiheesta voi lukea lisää Wikipediassa. Maailman viheliäisin onteloeläin on kuitenkin irukandjimeduusa. Se on äärimmäisen pieni, mutta sillä on liki metrin mittaiset lonkerot - ja sen pisto on äärimmäisen tuskallinen. Irukandjimeduusan pisto tappaa harvoin, mutta piston oireet, "irukandjisyndrooma", voi kestää liki vuorokauden. I wish I had been stung by a Chironex fleckeri - in fifteen minutes I had either been dead or fully recovered instead being a whole day in agony, sanoi eräs irukandjimeduusan uhri.

Ilmaston lämpeneminen on merkinnyt myös meduusojen lisääntymistä. Kun meduusoja syövien eläinten, kuten merikilpikonnien, kannat ovat taantuneet, on se merkinnyt meduusakukintojen räjähtämistä käsiin. Kaikki meduusat ovat yksivuotisia olentoja, ja meduusakukinta yleensä kestää vain muutamia kuukausia. Mutta siinäkin on riesaa riittävästi toisaalta kalastajille - meduusat yleensä syövät planktonia ja kalanpoikasia - ja toisaalta matkailuelinkeinolle; meduusoja pelätään yhtä paljon kuin haikaloja.

Itämeren veden suolapitoisuus on aivan liian alhainen useimmille polttiaiseläimille - osmoottinen paine kertakaikkiaan poksauttaa ne. Suomen merialueilla meduusakukinta on merkki siitä, että Itämereen on tullut suolapulssi Tanskan salmien kautta, ja että turskaa on myös tiedossa. Suomen vesillä yleisin meduusa on maailman yleisin meduusalaji, korvameduusa (Aurelia aurita), joka on ihmiselle täysin vaaraton. Tämä meduusa kykenee sietämään Itämeren murtovettä. Suomen vesillä meduusakukinta yleensä alkaa syyskuun alusta ja kestää lokakuulle. Ne meduusat, joita tällöin merillemme tulee, ovat jo vanhoja yksilöitä ja tulevat tänne kuolemaan. Ne ajautuvat toisaalta rannoille ja toisaalta merenpohjaan, ja aiheuttavat lähinnä vain harmia kalastajille, joiden pyydykset sotkeutuvat meduusalimaan.

Mutta ei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Monet kuivatetut meduusalajit kelpaavat ihmisravinnoksi, ja Kiinassa on syöty monia meduusalajeja jo pitkään. Ohessa artikkeli Filippiineiltä paikallisesta meduusaherkusta.