To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Wednesday, September 17, 2008

Pelokas äiti - hyvä äiti?

Rutgersin yliopisto USA.ssa on löytänyt geneettisen yhteyden hiirillä pelkuruuden ja äidinvasitojen välillä. Yliopiston tutkijaryhmä havaitsi kolme vuotta sitten, että stathmin-niminen geeni säätelee hiirten sisäsyntyistä pelkoa. Kun geenin toiminta estettiin, hiiristä tuli pelottomia ja ne liikkuivat huolettomasti avoimilla paikoilla.

Nyt sama tutkijaryhmä on osoittanut, että sama geeni säätelee myös äidillisiä tunteita. Ilman pelkogeeniä emot reagoivat hyvin hitaasti poikasten hätää ilmaisevaan vikinään. Ne rakentavat myös pesänsä täysin avoimelle paikalle, kun taas normaalit hiiret rakentavat pesän aina seinän viereen, suojaisaan paikkaan. Sama geeni, joka säätelee pelon tunteita, saa äidin myös suojelemaan lapsiaan. "Pelkogeenin" sammuttaminen hiiriemoilta teki niistä huolimattomia ja huonoja äitejä.

Tutkimusta johtaneen professori Gleb Shumyatskyn mukaan poistogeeninen hiiri ei ymmärrä pelätä poikasten kuolemaa tai vahingoittumista, joten se ei ymmärrä myöskään suojella niitä.

Ruukinmatruunalla alkoi heti raksuttamaan - onko sama myös sovellettavissa ihmiseen? Eli onko sellainen nainen, jolta tuntuu puuttuvan itsesuojeluvaisto, joko synnynnäisesti tai myötäsyntyisesti - myös huono äiti?

9 comments:

Homo Garrulus said...

Minä voin kertoa, että ovat tehneet näitä tutkimuksia todella ja ohjanneetkin siihen suuntaan mistä puhut. Mutta kyse ei ollut siitä, että saisivat parempia äitejä vaan enemmän pelkääviä kuluttajia sillä pelkokerroin moninkertaistaa kulutuksen koska runsaasti ostoja tehdään niinkuin itsehemmottelun takia: uusi vaate, ämpärillinen popcorneja kun mennään leffaan, perjantaipullo jne jne eli ilman pelkokerrointa ihmiset olisivat niin paljon enemmän rationaalisia ja se ei ollut toivottua modernin ajan aikana. Nyt kun pitäisi taas nähdä vähän kauemmas pitäisi päästä ehdollistamaan takaisin pelottomat ihmiset, mutta heitä ei sitten omista enää löydy. Olemme sopivia hiiriä mm suurille maille, joiden rooli on napata koko kulttuuri eikä lirkutella yksittäisten kanssa.
Minun isäni oli palomies ja suvussa paljon poliiseja/riskejä ottaneita ja meillä on tuo voimakas geeni. Minä en ymmärtänyt ensin itse, miksi minua ns. haluttiin välttämättä tutkia ja tutkia ja soveltaa kaikenlaiseen käyttäytymistietoon, mm seksuaalitietoon ja muuhun intiimiin. Selvisi sitten kun a) sain kuulla, että nuo mukamas rintasyöpätestit olivat ns. hävinneet eli hukattu (tämä vahinko taas, mistä kirjoitin Iinekselle) ja sitten kun b) ryhtyivät ahdistelemaan ja seksuaallisesti häiritsemään (vaikka eivät onnistuneet ns. kaatamaan milloinkaan) niin syntyi pikkuhiljaa kaikenlaiset stoorit ja niitten avulla yrittivät pitää puoliaan siitä, mitä olisi sopinut heidän analyysilleen. Mutta ensin ymmärsin tämän hävyttömyyden jota siihen aikaan ei ollut helppo kommunikoida koska 25 vuotta sitten ei puhuttu seksuaalisesta häirinnästä ainakaan avoimesti. Vaiettiin ja yritin leikillä hauskottella pois. Mutta en tiennyt että nämä pahat ihmisryhmät jatkoivat näistä puhumisen ja herjasivat. Lopulta kaatoivat minun mahdollisuuteni työntekoon ja jäin lähes kotirouvaksi vaikka olisin halunnut tehdä työtä: kaikki karttoivat sillä tarinoiden määrä ylitti Matti N:n sen jälkeen kun olin ruvennnut kirjoittamaan näistä kunnolla ja avoimesti. Tuli valtava vastahyökkäys ja nyt oli onnekseni se, että minulla on tuo voimakas geeni: minä olen jo saanut maamme älymystön tajuamaan missä ollaan oltu ja mitä on ollut kulissien takana.

Tähän liittyy myös nämä erilaiset oppijat ja koko geeniproblematiikka. Kukakohan olisi sitten ns. taktikoinut maatamme/eurooppaamme kun kaikki olisi ollut myyty: ihminen ihmiseltä ja päättäjä päättäjältä; kaikki tietoverkkoihin ohjattua ja tallennettua? Hm paha asia.

Ei ole epätodennäköistä sillä jotkut myyvät toisia; jotkut myyvät ns. konsultteina ja toiset kokonaisia maita tai alueita. Sanovat, että kyse on markkinoinnista mutta raha tulee aina jostain; isot rahat vielä kauempaa ja vielä suuremman aika-jänteen kautta.

Olen nähnyt kun kansainväliset sokerifirmat tekevät yli 50-vuoden strategioita; tämä on nykyään yleinen tauti. Mutta se loppuu siksi siihen kunhan joku kertoo.

ps. minun äiti geeni on todella heikompi ns. perinteisen äitikäsityksen kannalta mutta olen ollut koko ajan kotona ja lapseni saavat rakkautta ja leikin heidän kanssaan ja rakastan enemmän kuin muut, jotka vain hössöttävät. Mikä on siis parempi? Mieheni korvasi tuon vaiheen, missä kyseessä oli ehkä sitä mitä minulla ei luontaisesti ollut. Mutta hoiva ja rakkaus eivät onneksi ole sama asia ja rakkaus sanotaan olevan sittenkin vielä tärkeämpi!

IDA said...

Nyt olisi kyllä kiva saada linkki tuohon tutkimukseen. Koko juttu kuulostaa hieman parodialta.

Niko said...

Hakusanoilla "rutgers" ja "stathmin" näyttäisi löytyvän ainakin abstrakti.

IDA said...

Ok.

Tuo vaikutti vain hieman Tom Wolfen kissajutusta käänteisesti tehdyltä. Puuttui vain, että muut hiiret olisivat oppineet näiltä koekaniineilta.

Ninni said...

Hmm.. kuinkahan tuota hiiritutkimusta soveltaisi ihmisiin? Ihan pienten lasten äidin (0-7 v.) pitää varmasti olla vähän paranoidi ja nähdä kauhut kaikkialla. Mutta.. minusta meidän ihmisten yhteisössä neuroottisen pelkääjän lapsesta ei tule "pärjääjää".

Pelokas äiti opettaa usein lapsensakin pelokkaiksi. Mitä pelokkaampi ja arempi --> suurempi todennäköisyys jäädä ulos sosiaalisista kuvioista, verkostuminen ei onnistu, kiusauksen riski kasvaa. Monet urheilulajit jäävät kokeilematta ja fyysinen rohkeus valitettavasti tuntuu joskus korreloivan myös nykyisin arvostettujen henkisten ominaisuuksien kanssa (esim. vahva kilpailuvietti).

Minulla ei ole tässä mitään tieteellistä pohjaa väitteilleni (yllätys yllätys), kunhan vain olen havainnoinut asioita ympäristössäni. Omassa suvussani on näitä pelkurimammoja, miehen suvussa taas on eletty toisin. Noin silmämääräisesti sanoisin miehen suvun lasten pärjänneen paremmin tässä elämässä ja kehittyneen luonteiltaan paremmin sopiviksi tähän systeemiin. Ei voi mitään.

Olisikohan hyvä sanoa, että äidin/lähivanhemman PITÄÄ pelätä, nähdä ne kauhut kaikkialla, mutta ehkä sitä ei pitäisi näyttää jälkeläiselle? Terve itsesuojeluvaisto ja neuroottinen pelkotila, missä niiden rajat menevät?

jukkaaakula said...

Hmm.. kuinkahan tuota hiiritutkimusta soveltaisi ihmisiin? Ihan pienten lasten äidin (0-7 v.) pitää varmasti olla vähän paranoidi ja nähdä kauhut kaikkialla. Mutta.. minusta meidän ihmisten yhteisössä neuroottisen pelkääjän lapsesta ei tule "pärjääjää".

Mutta onko pärjääjä se mitä haluamme? Empaattisuus on minusta parempi kuin pärjääminen.

Kadulla kun kävelee ja ihmisiä kuuntelee niin jonkun sortin pärjääjiä kyllä Suomessa riittää. Tottahan ihmisen pitäää pärjätäkin mutta entä elämän ilo.

Ei se ainakaan mihinkään ole lisääntynyt vaikka "vapaus" on. Ei ainakaan naisten osalta.

jukkaaakula said...

Niin ja piti sanoa että juttu on hyvä ja arvaan että voi olla tottakin.

Ninni said...

"Mutta onko pärjääjä se mitä haluamme? Empaattisuus on minusta parempi kuin pärjääminen."

Arvasin muuten, että tähän puututtaisiin. ;) No niin: eiväthän ne välttämättä sulje toisiaan pois, pärjääminen ja empatia siis..? Ainakin jos puhutaan pärjäämisestä pienessä mittakaavassa.

Hyvä kysymys kuitenkin, hyvä että nousi esille. Itse arvostan todella paljon empaattisia ihmisiä.. mutta näin ilkeämielisenä kyynikkona toteaisin, että näin kaikki SANOVAT. Todellisuudessa kuitenkin pärjääjää arvostetaan yli kaiken.

Monet meistä ihailevat kovaluontoistakin pärjääjää. Olen itse törmännyt ilmiöön, siinä eivät paljon hienot luonteenominaisuudet merkitse. :( Itse asiassa olen näin vanhemmiten alkanut epäillä, voiko kiltti ihminen ylipäätään päästä elämässään kovin pitkälle. Pärjätä tietysti voi pienessä mittakaavassa, saada vakityön jne. Suurmenestys kuitenkin vaatinee teräviä kyynärpäitä. :( Ikävä kyllä.

Totean tässä vain itse havaittuja tosiasioita, joiden en toivo olevan mikään yleinen sääntö.

IDA said...

Näköjään väärä linkki tuossa edellisessä kommentissa:

http://www.thenewatlantis.com/publications/love-in-the-age-of-neuroscience

Tuossa on selitetty se fiktiivinen kissatutkimus.