To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Monday, September 29, 2008

Äärilaidan oikeisto

Lukijoilta tuskin lienee jäänyt huomaamatta Itävallan vaalitulos, ja miten se on vaikuttanut Hesarin retoriikkaan. Äärioikeisto on muuttunut laitaoikeistoksi.

Itävalta on perinteisesti ollut se Euroopan unionin ADHD-poika, ja Itävallan vaalit on noteerattu läpi EU:n. Ruukinmatruuna kieltäytyy ottamasta tilanteeseen kantaa, ja muistelee sitä kehitystä, miten Saksassa vaalit sujuivat läpi 1920- ja 1930-lukujen. Mutta kansa on puhunut ja kansa on kuningas, joskaan kuninkaat eivät aina ole oikeassa. Vanha kunnon Rule of Toyota pätee tässäkin asiassa.

Kuitenkin tuo poliittisen retoriikan muutos on merkittävä. Sanalla äärioikeisto on hyvin tunteisiin vetoava kaiku - se on niinkutsuttu weasel word, blankotermi. Termillä "äärioikeisto" ei ole mitään sisältöä; sitä, samoin kuin sanaa "fasisti", käytetään vain kompromettoimaan (saattamaan pahaan valoon) poliittiset vastustajat. Todellisuudessahan ne, jotka edustavat äärioikeistoa, ovat kovan linjan äärivasemmistolaisia - "äärioikeisto" vastustaa jyrkästi niitä arvoja, jotka liitetään oikeistoon, ja vetää överiksi ne arvot, jotka liitetään vasemmistoon. Vasemmistopuolueiden hylättyä ne äänestäjät, jotka ovat perinteisesti olleet vasemmistopuolueiden äänestäjiä (työväenluokkaiset miehet), nuo äänestäjät ovat siirtyneet joukolla populistiliikkeiden taakse.

Ja nyt on sitten saatu aikaan se knöödelisoppa, mitä Itävallassa saadaan litkiä seuraavat vuodet.

Mutta termi laitaoikeisto on erinomainen. Toisin kuin "äärioikeisto", laitaoikeisto on melko eksakti termi ja kuvaa melko hyvin oikeistopopulisteja. He ovat sellaisia ryhmittymiä, joille perinteinen konservatiivioikeisto on sanonut "yök", ja jotka edustavat oikeistolaisuudessa ehdottomasti laitavirtauksia. Samoin se kuvaa hyvin oikeistopopulistiliikkeiden hajanaisuutta - ja näin termi "äärioikeisto" voidaan jättää siihen käyttöön, mitä sen tosiasiallinen substanssisisältö tarkoittaa - eli oikeistolibertaristeja ja anarkokapitalisteja.

5 comments:

Kumitonttu said...

Onko se populismia, että luvataan tehdä jotain, jota ei aiemmin ole tehty vaiko se, että luvataan tehdä jotain, jota olisi voitu tehdä jo aiemmin?

Suomessa ja Itävallassa samat puolueet ovat hallinneet yli 50 vuotta, josta ajasta puolet samoilla opeilla ja jopa samoilla henkilöillä. Molemmissa olisi siis ollut mahdollisuus vaikuttaa nuorten- tai vanhustenhoitoon, jos olisi älytty/osattu/tahdottu. Nyt valtapuolueiden ääntenkalastelu muotiteemoilla (aseenkantoluvat, rahoituskriisi jne.) on kovin populistista.

Puolue, joka ei ole ollut vallassa voi isolla äänisaaliilla päästä jonkinlaiseen vaa'ankieliasemaan, jossa sillä on mahdollisuus muuttaa politiikkaa, aivan kuten vihersosialistit ovat onistuneet viimeisten vuosikymmenien aikana tavoitteissaan nostaa energianhintaa mm. päästökaupoilla. Kuuroille korville vaan kaikuivat elinkeinoelämän varoitukset.

Itävallassa on parikymmentä vuotta oltu huolissaan turkkilaisten ja balkanilaisten maahanmuutosta. Nyt kun Wienissä yli puolet koulunsa aloittavista puhuu äidinkielinään muita kieliä kuin saksaa, ei minusta ole älyllisesti rehellistä haukkua populistiseksi puolueita, jotka aikovat asialle jotain tehdä. Populismia ovat pääpuolueiden vaaliteemat, joiden mukaan asialle pitää jotain tehdä, vaikka valta on ollut niillä vuosikymmeniä.

Itävalta on jakaantunut perinteisesti voimakkaisiin julkisen sektorin ammattiliittoihin ja niiden tukemiin demareihin sekä pehmeisiin konservatiiveihin, joiden suurin saavutus on ollut järjestää hulppeat eläke-edut virkamiehille, millä tavalla ne ovat syöneet demarien kannatusta. Molempien kannattajia on leimannut poliittinen korrektius historiallisia traumoja kohtaan, ja vasta nyt kun nuoret sukupolvet eivät enää suostu kantamaan kollektiivista syyllisyyttä niistä teoista, kansallismieliset puolueet menestyvät. Minusta niiden leimaaminen oikeistopuolueiksi on kuitenkin harhaanjohtavaa, koska niiden suhde julkisen sektorin rooliin kansantaloudessa ei poikkea valtapuolueista. Oikeampaa olisi kutsua niitä kansallismielisiksi puolueiksi. Suomessa kaikkein kansallismielisin puolue ruohonjuuritasolla on Vasemmistoliitto, joka kantaa suurta huolta perinteisten suomalaisten suuryritysten työpaikkojen menetyksestä ulkomaille. Ne huutavat valtiota mukaan vaikeuksissa olevien teollisuusalojen (metsä ja metalli) hukkumisen hidastamiseksi.

Jos kansallisuusmielisyys on oikeistolaista, niin oikeistolaisuuden määritelmä on muutettu sen perinteisestä merkityksestä. Kansallismielisyyttä on sekä oikeistolaisissa että vasemmistolaisissa puolueissa. Jos taloudelliselta kannalta katsotaan, sosialistiset puolueet ajavat nationalistisia etuja (Kepu ja Pers.) voimakkaammin kuin taloudellista vapautta (globalisaatio) kannattavat oikeistopuolueet (Suomessa demarit ja sekoomus). No, esimerkki on huono kun koko kööri on yhtä näköalatonta, mutta sinne päin.

Kärjistäen voi sanoa, että Itävallan "laitaoikeistopuolueet" haluavat kohdentaa julkisen sektorin varojen käyttöä paremmin syntyperäisiä itävaltalaisia palveleviksi eivätkä muuttaa verotusta tai vähentää sääntelyä oikeistolaisemmaksi (liberaalimmaksi). Niitä asioita on Itävallassa muutettu jo parin kymmenen vuoden ajan liberaalimmaksi, joten mistään politiikan "oikeistolaistumisesta" ei tässä yhteydessä ole kyse.

Veikko Suvanto said...
This comment has been removed by the author.
Veikko Suvanto said...

"ja näin termi "äärioikeisto" voidaan jättää siihen käyttöön, mitä sen tosiasiallinen substanssisisältö tarkoittaa - eli oikeistolibertaristeja ja anarkokapitalisteja."

Voidaan jättää? Ehkä muuten hyvä ehdotus, mutta en ole nähnyt tätä termiä käytettävän tuossa merkityksessä missään muualla kuin tässä blogissa – enkä oikein usko, että sen käyttö tuossa merkityksessä lisääntyy vain siitä syystä, että HS on pykäissyt uutisen, jossa vaihteeksi puhutaan "laitaoikeistosta" "äärioikeiston" tai "populistipuolueiden" sijaan.

Vasarahammer said...

Ei kannata myöskään unohtaa Euroopan Unionin vaikutusta "laitaoikeiston" nousuu. Itävallassa on tajuttu, mitä Lissabonin sopimus tosiasiallisesti tarkoittaa pienen maan vaikutusvallalle ja mahdollisuuksille jättäytyä pois itselle epäedullisista keskusvallan päätöksistä.

Krone Zeitungin yleisönosaston lueskelu viime kesänä kertoi aika karua kieltä siitä, miten vähän EU:ta arvostetaan alppimaassa.

Kun tähän lisätään mukaan isoveli Saksan innokkaasti sormeaan heristelevät vihersosialistipoliitikot Joschka Fischerin johdolla, itävaltalaiset alkavat olla aika kypsiä.

Nimenomaan EU on se tekijä, joka tekee valtapuolueista aiempaa haluttomampia sopeuttamaan politiikkaansa ja syömään kannatusta "populisteilta". Kun on kollegoiden kanssa asioista sovittu, päätöksestä on vaikea livetä, vaikka mieli monesti tekisi.

Jukka said...

En tiedä miten klassifikaatio menee.

Jakolinjoja on ainakin individualismi/kollektivismi, universalismi/partikularismi ja markkinatalous/säätely.

FPÖ:n tai BZÖ:n kannattaja voi varmaan olla sekä individualisti että kollektivisti. Voi myös kannattaa puhdasta markkinatalouttta tai sääntelyä.

Mutta siinä olet oikeassa että "laitaoikeistolainen" usein duunaritaustainen, ja suhtautuu puhtaaseen markkinatalouteen usein negatiivisesti.