To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Saturday, November 1, 2008

Poliittinen inverssi

Politiikka on joukko vastakkainasetteluja, mutta vastakkainasettelu ei aina merkitse vastakohtaa. Politiikassa useinkin kyse on vastakohtien sijaan inversseistä.

Inverssi tarkoittaa matematiikassa käänteisarvoa, kun taas vastakohta tarkoittaa juurikin vastalukua. Ero on siinä, että vastalukujen summa on aina nolla, kun taas inverssien tulo on yksi. Arkikielellä sanottuna kommunistit ja libertaristit ovat toistensa vastakohtia, kun taas kommunistit ja natsit ovat toistensa inverssejä.

Vastakohdat kumovat toisensa, kun taas inverssit ovat toistensa Januksen-kasvot.

Poliittiseen retoriikkaan kuuluu puhuminen äärioikeistosta. Tosiasiallisesti se, mitä ymmärrämme äärioikeistona, ei ole sen enempää äärtä kuin oikeistoakaan. Jos lähdemme siitä, että äärivasemmisto merkitsee marxismi-leninismi-stalinismia, niin poliittisen retoriikan äärioikeisto ei siis ole missään tapauksessa äärivasemmiston vastakohta. Poliittisen retoriikan äärioikeisto on äärivasemmiston inverssi. Äärivasemmisto ja [poliittisen retoriikan] äärioikeisto ovat kuin Lewis Carrollin Tittelityy ja Tittelitom: toisella lukee rinnassa TYY ja toisella TOM, mutta muutoin heitä on mahdotonta edottaa toisistaan.

Sanotaan, että vastakkainasettelun aika on ohi. Näin voi olla, mutta käänteisasettelu on kaikkialla läsnä.

Kun mietimme muita inverssejä, niin ruukinmatruunan näkemys on, että Perussuomalaiset ja Vihreät ovat toistensa inverssejä. Molemmat ovat protestipuolueita, molemmat ajavat samankaltaisia asioita, mutta molemmat edustavat käänteisiä, ei välttämättä vastakkaisia, arvoja. Molemmat ottavat hajurakoa selvästi valtavirtaan, kuitenkaan edustamatta sen enempää oikeistoa kuin vasemmistoakaan. Vihreät ovat toisille "arbuuseja" (vihreä päältä, punainen sisältä) tai "Kokoomuksen puisto-osasto", kun taas Perussuomalaiset ovat Eppu Normaalin sanoin "pioneereille faskisti ja faskisteille pioneeri". Silti molempien kannatuspohja on sama: nuoret, kaupunkilaiset, pitkälle koulutetut ja keski-hyvätuloiset ihmiset. Vihreiden ja Perussuomalaisten suurin ero on siinä, että Perussuomalaiset ovat konservatiiveja, Vihreät radikaaleja. Eivät liberaaleja, vaan radikaaleja - liberaalin vastakohta on autoritaarinen. Jos mietimme vaikka maahanmuuttokysymystä, niin molemmilla, sekä vihreillä että perussuomalaisilla, näkemykset ovat hyvin samankaltaisia. Vihreillä näkemys on ideologinen; maahanmuuttoa pitää lisätä kvantitatiivisesti, määrät maksimoiden; perussuomalaisilla puolestaan pragmaattinen; maahanmuuttoa pitää lisätä kvalitatiivisesti, laatu maksimoiden. Kyse on pohjimmiltaan siitä, että avataanko kaikki portit ja otetaan maahan kuka tahansa (kvantitatiivinen säätöfunktio) ja maksimoidaan määrä laadusta piittaamatta, vai suljetaanko ne ja valikoidaan tarkasti että kenet otetaan ja kenet jätetään (kvalitatiivinen säätöfunktio) ja maksimoidaan laatu määristä piittaamatta.

Sen enempää Vihreät kuin Perussuomalaisetkaan eivät edusta oikeistoa eivätkä vasemmistoa. Molemmista leireistä löytyy niin valtiouskovaisia, anarkisteja, sosialisteja kuin libertaristejakin. Ja molemmilla on omat kiviriippansa ja hörhönsä - Vihreillä on Markus Drake ja Perussuomalaisilla Tony Halme. Mutta molemmista leireistä löytyy myös fiksuja ihmisiä, joiden ajatukset on syytä ottaa vakavasti.

Vanhan puolalaisen vitsin mukaan kumpi on pahempaa, joutua saksalaisten valloittamaksi vai venäläisten vapauttamaksi? Ha haa, oli hauskaa. Mutta tuossa on kuitenkin piikki: natsit ja kommunistit eivät ole toistensa vastakohtia, vaan inverssejä, ja molemmat ovat alle joutuvan kannalta aivan yhtä ikäviä.

Inverssiasettelu - ei suinkaan vastakohta-asettelu - auttaa ymmärtämään myös sen, miksi erilaiset ääriliikkeet muuttuvat helposti toisikseen; kyse on pohjimmiltaan samasta ilmiöstä, vain eri värivaihtoehdoilla. Hitler joskus totesi, että kenestä tahansa kommunistista saadaan kyllä hyvä kansallissosialisti, sosialidemokraatista ei milloinkaan, ja tässä on juuri inverssistä kyse. Punaisessa takissa on musta vuori - ja sama kääntäen. Tämä sama inverssiajattelu on nähtävissä Antifan toiminnassa. Antifa julistaa taistelevansa "fasismia ja äärioikeistoa vastaan". Todellisuudessa kyse ei ole mistään muusta kuin rikollisista ja huligaaneista, jotka käyttävät "fasisminvastaista taistelua" tekosyynä rikkoa paikkoja ja yksityistä omaisuutta sekä pahoinpidellä ja ryöstää sivullisia. Fasistit (keitä he sitten lienevätkin) ja antifasistit eivät suinkaan ole toistensa vastakohtia, vaan inverssejä.

Inverssin käsitteen ymmärtäminen ja sen soveltaminen poliittiseen retoriikkaan auttaa ymmärtämään, miten toistensa "vastakohtina" pidetyt ilmiöt itse asiassa ovat vain yksi ja sama ilmiö - toistensa Januksen-kasvoilla varustettuna.

10 comments:

ninni said...

:D

Markku said...

Oli kai nyt kommunistien ja natsien ideologioissa ja tavoitteissa suuria eroja. Molempiin sisältyi toki totalitarismi ja siinä suurin yhtäläisyys olikin.

Ironmistress said...

Markku, mikäli Peter Englundiin (Kirjeitä nollapisteestä) on luottamista, niin sen enempää ideologioissa kuin tavoitteissakaan ei natseilla ja kommunisteilla ollut eroa. Ainoa ero oli viiteryhmä: kommunisteilla se oli sosiaalinen, natseilla etninen.

solipsisti said...

Melkeinpä mistä tahansa kahdesta poliittisesta liikkeestä voi löytää jotain yhtäläisyyksiä. Libertarismista ja sosialismista (sinun mukaan äärimmäisistä vastakohdista) varsin helpostikin. Sekularismi, arvoliberalismi, anti-nationalismi, anti-militarismi ja anti-korporatismi muunmuassa, sekä yleensä valistusaikaan liitetyt arvot. Juhlapuheissa valtion lakkauttaminen on yksi sosialismin päämääristä, kuten myös libertarismin. Ja tietyllä tapaa myöskin egalitarismi yhdistää - libertarismin mukaan kaikilla ihmisillä pitäisi olla samat (negatiiviset) perusoikeudet. Itseasiassa koko termi "libertarismi" alun perin viittasi anarkistiseen sosialismiin.
Nykyään aatteilla on toki radikaalisti toisistaan poikkeava suhtautuminen markkinatalouteen ja yksityistämiseen.

Conrad Swift said...

Jos "äärioikeistolla", tarkoitetaan käytännössä kourallista markkinalibertaareja ja anarkokapitalisteja, kannattaako termiä käyttää ollenkaan?

Ironmistress said...

Conrad, "äärioikeisto" on, samoin kuin "fasismi" tai "taantumuksellinen", pelkkä blankotermi, iskusana ilman mitään substanssia ja sisältöä, ja jota käytetään pelkästään kompromettoimiseen eli huonoon valoon vetämiseen.

Pääsääntöisesti oikeistolaiset (= ei-sosialistit) ovat hyvin pragmaattista väkeä ja vain aniharvoin äärimmäisyysihmisiä (no, heitäkin löytyy), joten "äärioikeisto" on sikäli melko lailla oksimoroni.

solipsisti said...

Nimenomaan, "oikeistoradikalismi" on lähinnä oksimoroni sillä Ranskan vallankumouksesta lähtien oikeistolaisuus on ollut enemmän tai vähemmän synonyymi konservatismiille. Siksi libertarismia ei ole kovin mielekästä pitää "oikeistolaisena" aatteena.

Ironmistress said...

Solipsisti, riippuu siitä että onko kyse oikeistolibertarismista vaiko vasemmistolibertarismista. Eli ovatko päällimmäisenä talous- vaiko yhteiskuntakysymykset.

Jos lähdemme siitä, että vasemmistolaisuus = sosialismi ja oikeisto on vasemmiston vastakohta, niin tällöin talouslibertarismia on syytä pitää oikeistolaisena aatteena.

On muistettava, että esimerkiksi Ayn Rand oli paatunut homofobi. Samoin kommunistit osoittautuivat alusta saakka paatuneiksi konservatiiveiksi. Tästä voi vakuuttua lukemalla vaikkapa George Orwellin teoksen "Katalonia, Katalonia", missä hän ei säästele sanojaan kommunistien osalta - hän oli itse pahaksi onnekseen liittynyt anarkisteihin.

Jukka said...

Ihan hyvä huomio.

Eroja on tosin siinä että Vihreät ovat yhteiskunnan ja median lempilapsia. Vihreä voi toisaalta samaan aikaan julistautua yhteiskunnan mamman pojaksi mutta samalla olla mukamas kriittinen ja kapinallinen.

Vihreä voi samaan aikaan julistautua luonnon tiukaksi suojelijaksi, nollakasvun kannattajaksi ja kannattaa tolkutonta maahanmuuttoa, mikä generoi faktisesti talouskasvua.

Useimmat tuntemistani vihreistä ajavat autolla paljon enemmän kuin minä. Ympäristö on Vihreillä lähinnä jonkinlainen rituaali niin kuin tapakristitylle sunnuntainen jumalanpalvelus.

Vihreän ei tarvitse myöskään ajatella eikä tutustua asioihin saadakseen fksun leiman. Riittää kun hiukan toistelee Vihreiden yleisiä huomioita suvaitsevaisuudesta tms.

Perussuomalainen saa yhteiskunnan ja median vihat päälleen. Häntä pidetään kriminaalina. No eipä perussuomalaisenkaan tarvitse itse ajatella - riittää jos oppii ulkoa vaikkapa Halla-ahon mielipiteitä.

Mutta toki samaakin on paljon niin kuin mainitset. Molemmat ilmeisesti kasvavat liikkeinä. Perussuomalaisille on nyt aikalailla tilausta kun maahanmuutto-keisarin uusien vaatteiden olemattomuus on sanottu todella ääneen ja ihmiset ovat huomanneet että on paljon ihmisiä jotka todella ovat kyllästyneet holtittomaan maahanmuuttoon.

Perussuomalaiset eivät uskalla vielä esiintyä omilla nimillään. Vihreillä ei ole mitään vaikeuksia kertoa fariseuksen lailla että minä kuulun niihin hyviin ihmisiin jotka antavat 10 euroa kuukaudessa rahaa kehitysmaihin ja äänestävät Vihreitä.

On mielenkiintoista missä vaiheessa Persujen ja varsinkin halla-aholaisten anonymiteetti loppuu. Siinä vaiheessa on jo paljon muuttunut.

Jukka said...

"Perussuomalaiset ovat konservatiiveja, Vihreät radikaaleja."

Hmm. Mitäköhän sana radikaali tarkoittaa.

Itse koen olevani sekä konservatiivi että radikaali ainakin siinä mielessä että kannatan perinteisiä konservatiivisia arvoja (koti, uskonto ja isänmaa) ja vastustan nykymenoa eli olen radikaali.

Vihreät kannatttavat universalistista moraalia ja ovat lisäksi sitä mieltä että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia ja heille kuuluu samanlainen kohtelu.

Melko vakiintunutta porukkaa. Eivät kyseenalaista paljon mitään. Tuskin he ovat radikaaleja muuta kun siinä mielessä että ovat jalat irti maasta.