Valpurinaaton mietelmä

"Vappu on ylioppilaiden ja kommunistien juhla. Mutta koska me ei vielä olla ylioppilaita, niin kai me sitten ollaan kommunisteja."

- Hannamari P., joskus kauan sitten -

Makean veden merimiehet

Viime päivinä olemme kuulleet tiedotusvälineistä, kuinka kolmihenkinen miehistö joutui 40' purjeveneellään merihätään Sisilian edustalla. Miehet olivat siirtopurjehduksella - siirtämässä venettä Kreikasta Suomeen.

Ruukinmatruuna rakastaa merta, ja hän on veneillyt merellä aktiivisesti 7-vuotiaasta saakka. Hänen isukkinsa opetti hänet purjehtimaan 7-vuotiaana ja navigoimaan 12-vuotiaana, ja hän on suorittanut kaikki navigointitutkinnot. Hän on kipparoinut ensimmäisenä itse 15-vuotiaana venettä, tosin isukin ja äipän ollessa gasteina. Hän olettaa siksi omaavansa jonkun verran kokemusta, ja hänellä on omat ajatuksensa että miten näin kävi.

Ensimmäinen arveluttava tekijä tässä on, että kolmikko on kotoisin Keski-Suomesta. Yksi miehistöstä on ammattilaivuri. Tämä nosti ruukinmatruunalla antennit ylös.

Suurin vesialue Keski-Suomessa on Päijänne. Tämä hautavajoamaan muotoutunut Suomen syvin järvi ulottuu Asikkalan Vääksystä Jyväskylän Vaajakoskeen liki 200 km matkan ja se on syvä mutta kapea. Järvi on ihanteellinen purjehdusta ja veneilyä ajatellen. Päijänteen vedet laskevat Lahden Vesijärven kautta Kymijärveen ja edelleen Kymijokea pitkin Suomenlahteen. Mutta niin iso kuin Päijänne onkin, se on silti vain järvi.

Sana "makean veden merimies" on merenkulkijoiden keskuudessa halventava nimitys sisävesipurjehtijoille. Vaikka Suomen sisävedet ovat hyvin karikkoisia ja vaativat taitavaa laivurointia, tuo nimitys tulee siitä, että meri on elementtinä toisenlainen kuin järvi. Meri on suuri, aaltoilu on kovaa ja meri on, toisin kuin järvet, anteeksiantamaton elementti. Merellä myrskyt ovat rajuja, eikä merellä voi tuosta vain rantautua ja etsiytyä suojaan. Ruukinmatruunan lempilausahdus kyllä jokainen on kippari kauniilla säällä tarkoittaa juuri sitä: vasta myrskyssä veri punnitaan ja vasta kovan merenkäynnin aikana katsotaan, kenestä on merialuksen päälliköksi.

Ruukinmatruuna ottaa meren vakavasti. Vaikka hänellä on taipumus ottaa riskejä, hän pyrkii hallitsemaan riskinsä, koska hän tietää, että merellä pelleily tietää hengenmenoa. Merellä on kaksi varmaa riskitekijää, ja ne ovat a) liian vähäinen merikokemus ja b) sokea luottamus teknologiaan.

Tuo uutinen, että porukan kippari oli Jyväskylästä, toi ruukinmatruunalle mieleen, että nyt meillä on ollut makean veden merimies ruorissa. 40-jalkainen vene on kuitenkin 12 m pitkä, ja sellainen on täysin valtamerikelpoinen, eli veneessä itsessään tuskin on ollut vikaa. 40-jalkaisilla on purjehdittu Atlantin yli, ja ruukinmatruuna itse on seilannut ympäri Itämerta vanhempiensa kanssa pienemmällä veneellä. Eli vaikka kippari on todennäköisesti ollut muodollisesti pätevä ja hänellä on ollut ammattikokemusta, hänellä ei kuitenkaan ole ollut merikokemusta riittävästi.

Veneestä oli purjeet revenneet. Tuo jälleen nostaa huutomerkin esiin. Jokainen vähääkään fiksumpi kippari ottaa valtamerimatkalle kaksi purjekertaa mukaan - juuri tuon riskin takia. Ja ennenkaikkea yksikään fiksu kippari ei kertakaikkiaan yksinkertaisesti päästä purjeita repeämään!

Tuonkokoisissa veneissä on todennäköisesti kiinteään keulaharuksen rulla-akseliin kiinnitetty keulapurje. Eli merimieskielellä rullareivi. Ja jos ei ollut, niin taatusti tuonkokoisen veneen varustukseen kuuluu myrskyfokka. Tekstissään Windjammer totesi jotain hyvän sään aikana toimimisesta. Eli että hyvä kapteeni käskee reivaamaan purjeet hyvän sään aikana - hän osaa tulkita säätä ja tietää, milloin myrsky on tulossa - jottei pahan sään aikana tapahdu katastrofia.

Maakrapu reivaa kurssia. Merenkulkija reivaa purjeet.

Reivaaminen tarkoittaa purjepinta-alan pienentämistä, jotta purjeisiin kohdistuvat aerodynaamiset voimat eivät voimistuessaan repisi purjeita rikki tai murtaisi takilaa ja ettei koko alus joutuisi merihätään. Isojen veneiden rullagenua on äärimmäisen helppoa reivata - vapautetaan skuutit, rullataan genua sisään kunnes sen pinta-ala on pienentynyt noin puoleen, ja kiristetään skuutit jälleen. Ja jos veneessä jostain ihmeellisestä syystä ei ole ollut rullagenuaa, niin kipparin velvollisuus on tuollaisessa tilanteessa käskyttää gastit vaihtamaan myrskyfokka ja kääntää vastatuuleen. Älkää nyt selittäkö, että se on hankalaa ja vaikeaa. Niin se onkin. Se on vain kyettävä tekemään. Ruukinmatruunalla oli tapana vaihtaa uimapuku päälle kun isukki huusi hänet keulakannelle vaihtamaan myrskyfokka. Siinä kastuu joka tapauksessa.

Isopurjeessa on myös reivi - siis ne pitkittäiset reijät - tuonkokoisissa veneissä on ykkös-, kakkos- ja mahdollisesti myös kolmosreivikin. Isopurje reivataan löysäämällä nostin (falli), kiskomalla purjetta metrin verran alaspäin, taittelemalla se puomille ja sitomalla se reiviliinalla reivireijistä puomiin. Hankalaa, veemäistä ja työlästä, mutta laiskajaakkojen käyttäminen helpottaa hommaa kummasti.

Sanotaan, että maalla osataan olla viisaita kun merellä rytisee. Siksi nämä asiat pitää harjoitella jo maalla, ettei merellä rytisisi. Se, että purjeet ovat revenneet, merkitsee ettei purjeita oltu reivattu. Tämä on kipparin vika.

Miehet olivat eksyneet kun akusta oli loppunut virta eikä GPS enää ollut näyttänyt sijaintia. Tämä nostaa toisen huutomerkin. Ruukinmatruuna oppi tekemään merkintälaskun jo 12-vuotiaana kun hän oli oppinut peruskoulussa sinin ja kosinin, ja kun mennään avomerelle, se paikka on tiedettävä jatkuvasti. GPS on kiva apuväline, mutta se että oltiin eksytty, kielii siitä, ettei ketään oltu nimetty navigaattoriksi. Kun ruukinmatruuna itse on kipparina, hän määrää aina yhden gastin navigaattoriksi. Hänen tehtävänsä on kyetä kertomaan minuutin varoitusajalla että missä ollaan merikartalla. Avomerellä on hiukkasen vaikeaa ottaa ristisuuntimaa, joten merkintälaskun tärkeys vain korostuu avomeripurjehduksessa.

Kun ruukinmatruuna suoritti avomerilaivurikurssia, hänen opettajansa sanoi että gepsillä saa sijainnin kolmen metrin tarkkuudella ja sekstantilla 180 m tarkkuudella, mutta kaadetaan litra merivettä kummankin päälle ja katsotaan kumpi toimii. Ja tämä on sanasta sanaan totta. Mihinkään elektroniseen laitteeseen ei saa luottaa ikinä yksinomaisena navigaatioapuvälineenä - varsinkin nyt, kun hyperbelisuunnistusjärjestelmät, kuten Decca ja Loran, on ajettu alas. Siksi avomerellä se sekstantti ja Nautical Almanac ovat edelleen tänäkin päivänä ne olennaiset backup-systeemit. Älkääkä sanoko, ettette osaa käyttää sekstanttia. Jokaisen ammattimerenkulkijan tulisi hanskata sekstantin ja solmunarun käyttö, eikä niitä tule halveksia. Myönnettäköön kyllä, että myrskyssä on hieman hankalaa nähdä sen enempää taivaankappaleita kuin horisonttiakaan. Mutta liika luottamus GPS:ään ja tietokoneisiin ja merkintälaskun laiminlyöminen merkitsee juuri tuota - kun laitteet pettävät, menee löysät housuun.

Miehiltä oli kone sammunut. Tuonkokoisissa veneissä on apukoneena diesel, "peltigenua", joka täydellä polttoainekuormalla riittää kymmenien meripeninkulmien matkaan. Dieselmoottori on luotettava ja toimintavarma laite, joka sammuu yleensä kahdesta syystä: joko polttoaineen loppumiseen tai ylikuumenemiseen. Se on helppoa saada käyntiin, jos vain on sähköä hehkutulppiin ja starttimoottoriin. Mutta miehiltä oli sähkö loppunut.

Sähkö loppuu tuonkokoisessa veneessä yleensä siihen, että merivesi pääsee sisään ja elektrolyyttinä panee akun oikosulkuun. Zap. Se niistä akuista. Ja näin oli nytkin käynyt. Kovassa merenkäynnissä vesi oli tulvinut kajuuttaan. Auts. Jälleen kipparin vika. Kun merenkäynti yltyy, kansiluukut ja venttiilit suljetaan ja paikat tiivistetään. Sprayhood nostetaan ylös ja oviluukku suljetaan. Navigaattori jää sisään ja muut gastit panevat joko uimapuvun tai purjehdushaalarit päälle, koska vettä tulee vaakasuoraan joka tapauksessa. Merenkäynti ei ylly minuutissa, joten myrskyn varalle ehtii kyllä varautua.

Koettakaa hyvät ihmiset ymmärtää, että se kipparin tehtävä ei merkitse vain valtaa. Se merkitsee myös hirvittävää vastuuta.

Säätiedotukset oli otettu BBC:n webisivuilta internet-linkin kautta. Auts. Näin ei ikinä pidä tehdä. Avomerelle lähdettäessä on osattava lukea säätä - pilviä, meren käyttäytymistä, taivasta - ja käytettävä ilmapuntaria ja anemometriä. Samoin säätiedotukset kuunnellaan radiosta paikallissäänä, ei BBC:ltä. BBC oli luvannut 8 m/s leppeää tuulta reitille. Tuulennopeus olikin 16-20 m/s. Ruukinmatruuna on useasti purjehtinut tuollaisessa säässä, ja se on alle seitsenmetrisellä veneellä jo sen rajan yli, missä purjehdus lakkaa olemasta hauskaa ja muuttuu työksi. Mutta 12-metriselle se ei ole merenkäyntiä eikä mitään. Jos kippari on ammattilaivuri, hänen pitää osata toimia tuollaisessa merenkäynnissä. Tuo sää on aivan oikeasti vaarallinen makean veden merimiehille - sisävesillä ei kertakaikkiaan ole tuollaista merenkäyntiä.

VHF oli joko rikki tai sitä ei osattu käyttää. Kanava 16 (kutsu- ja hätäkanava) oli kyllä kuulunut mutta sieltä ei oltu vastattu. Auts toisen kerran.

Sen verran oli kavereilla ollut kekseliäisyyttä, että olivat soittaneet kännykällä kotiin, josta oli soitettu meripelastukseen, ja tällaisen informaatiosilmukan kautta saatu lopulta meripelastus liikkeelle. Mutta se, että miehet olivat polttaneet pelastusveneensä, ei osoita ruukinmatruunan mielestä kovin paljoa tolkkua. Rannikkolaivurikurssilla opetetaan, miten toimitaan merihädässä ja miten pyydetään apua, ja niihin ei kuulu pelastautumisvälineiden tuhoaminen.

Joskus aikoinaan purjelaivalla merenkulkuoppinsa saaneita merimiehiä, boosuja ja kapteeneita pidettiin arvossaan, ja syykin on ilmeinen. Purjelaivalla purjehtiminen kertakaikkiaan pakottaa oppimaan - siinä ei ole varaa tehdä mitään virheitä - eikä se anna yhtään anteeksi. Vaikka aivan yhtä reikäpäinen kuin Matti Lappalainen oheisessa kuvassa ei tarvitsekaan olla, purjealuksen kipparointi ja purjemerenkulkijalta vaadittavat merimiestaidot ovat aivan eri luokkaa kuin moottorialuksen vastaavalta.

Ja ruukinmatruunan tulkinta on, että tämä tosiasia oli unohtunut kyseisiltä purjehtijoilta. Se, että on amamtikseen makean veden merimies, ei pätevöitä avomeren purjealuksen päälliköksi. Ne täsmälleen samat merimiestaidot, jotka olivat arvossaan silloin kun siniristilippuiset nelimastoparkit kävivät rahtaamassa viljaa Australiasta, ovat kovaa valuuttaa maailman merillä yhä tänäänkin - ja ennenkaikkea silloin, kun kuljetaan purjeilla.

Tuohikirje 292

Novgorodista 1957 löydetty tuohikirje #292 on maailman vanhin säilynyt suomensukuisella kielellä kirjoitettu teksti. Se on ajoitettu 1200-luvulle, ja siinä on loitsu tai rukous kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettuna. Kirjeessä on selkeät rivit, mutta ei sananvälejä.

юмолануолиїнимижи
ноулисѣханолиомобоу
юмоласоудьнииохови

Roomalaisille kirjaimille translitteroituna teksti on siis

jumolanuoliïnimiži
noulisehanoliomoboy
jumolasoud'niiohovi

Tekstistä on esitetty erilaisia tulkintoja. Erityisen mielenkiintoiseksi kirjeen tekee se, että se on ajoitettu sille ajanjaksolle, jolloin karjalaiset olivat vastikään omaksuneet lopullisesti ortodoksisuuden. Tekstissä selkeästi vedotaan yliluonnollisiin voimiin. Onko kyseessä loitsu, rukous vaiko valan vahvistusteksti?

Tekstistä on monta tulkintaa. Erityisen vaikeaksi tulkinnan tekee se, että kirjainta ï on käytetty Novgorodissa "kymmenen" merkkinä (vrt. roomalainen X). Ensimmäisen tulkinnan teki Juri Jelisev 1959:

Jumalannuoli, kymmenen [on] nimesi
Tämä nuoli on Jumalan oma
Tuomion-Jumala johtaa

Jelisevin mukaan kyseessä olisi maaginen loitsu nuolen loihtimiseksi. Martti Haavion (1964) tulkinta puolestaan oli, että kyseessä olisi loitsun sijaan valan vahvistusteksti.

Jumalan nuoli, ihmisen
nuoli sekä nuoli oma. [
Tuomion jumalan kahlittavaksi.]

Ensimmäisestä kahdesta sanasta voimme olla varmoja. Siinä puhutaan "Jumalan nuolesta", jolla melko varmasti tarkoitetaan salamaa. Salamaniskua on lähes kaikissa maailman kulttuureissa pidetty jumalallisena iskuna, jumalten nuolina, ja salamanisku on ikävä asia kohdalle sattuessaan. Englannin sana thunderbolt ja suomen ukonvaaja palautuvat suoraan tähän metaforaan: kyseessä on Donarin (Thor, Thunder) vasama (bolt, vaaja [= varsijousen nuoli]).

Vuonna 1986 Jevgeni Helimski puolestaan teki kolmannen tulkinnan tekstistä. Hänen mukaansa kyseessä olisi loitsu:

Jumalan nuoli 10 nimesi
Nuoli säihk[yv]ä nuoli ampuu
Suuto-Jumala (Syyttö-Jumala) ohjaa (johtaa?)

Johanna Laakso on kritisoinut voimakkaasti kaikkia tulkintoja. Hän tarkasteli itse tekstiä Virittäjä-lehdessä 1999, ja teki myös oman tulkintansa. Tekstin tulkinnan tekee erityisen vaikeaksi se, ettei kirjeessä ole sananvälejä. Laakson tulkinta oli:

Jumala, nuoli i nimesi [’nuoli ja nimesi’ ~ ’nuoli (on) myös nimesi’?],
nuoli siihen ~ sillä [~ sijaan? ~ siellä?], nuoli ammu [~ ampuu?],
Jumala [~ kummalla? ~ humala???...] syytäni [~ sydän i? ~ suoden i??...] pahovi [~
*pahava?]

Marianna Ridderstadin varsin feministinen tulkinta vuodelta 2007 on

Jumalan nuoli, inehmoisen
nuoli säihkä, nuoli ampu
Jumala sutni ohjavi

Hänen mukaansa kyseessä olisi petetyn naisen kirous eksälleen.

Entäpä ruukinmatruunan oma tulkinta? Teksti on kirjoitettu kyrillisillä kirjaimilla, jotka on alunperin lainattu venäjästä, ja joiden äännearvot on translitteroitu 1200-luvun venäjästä. Oikeinkirjoitus on horjuvaa, ja tiedämme, että tuohon aikaan venäjässä painottoman tavun o oli laventumassa a:ksi - Jumola -> Jumala. Samoin pitkien vokaalien ee, oo ja öö diftongioituminen oli vasta aluillaan itämerenkantasuomen itämurteissa - eesti ja suomen länsimurteet olivat käytännössä sama kieli, ja eestissä pitkät vokaalit ovat säilyneet tähän päivään saakka.

Kaksi ensimmäistä sanaa ovat selvät. юмолануоли = Jumala[n] nuoli. Tämän jälkeen alkavat tulkintavaikeudet. Kirjan ï ei esiinny nykyvenäjässä, mutta itämerensuomalaisista myyteistä ei tunneta "kymmennimistä jumalaa". Jos ï on merkinnyt kirjeessä kymmentä, niin mikä on tuolloin "jumalan nuoli kymmenen nimesi"? Vaikka ï:n tulkitseminen luvun 10 merkiksi onkin houkuttelevaa, it does not make sense.

Haavion tulkinnassa puolestaan ï tarkoittaisi aspiroitua i:tä, ihnimisi. Hänen tulkinnassaan rivi vaihtuisi, ja jatkuisi: "Jumalan nuoli, ihmisen nuoli". Tätä tulkintaa tukee se, että sana ihminen on lyhentynyt sanasta inhiminen, josta muodot inehmo, inimi ja inehmoi[nen]. Ridderstad on samoilla jäljillä. Vanhasta muodosta on yhä jäljellä adjektiivi inhimillinen. Tämä(kin) on mahdollinen tulkinta.

Laakson (1999) tulkinnan mukaan ï olisi konjunktio ja. Tällöin tekstistä tulisi "Jumala, nuoli ja nimesi", joka viittaisi siihen, että nyt ollaan tekemisissä kristillisen Jumalan ja ensimmäisen käskyn kanssa: älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi nimeä, ja nyt oltaisiin tilanteessa, jossa Jumalan nimeen vetoaminen tuleekin aiheelliseksi. Ajankohta, 1200-luku, sopii yksiin Karjalan lopullisen kristillistymisen kanssa. Jumalan nuoleen (salamaan) ja hänen nimeensä vetoaminen viittaisi hyvin voimakkaaseen aiheeseen - hänen nimeäänhän ei saa sanoa turhaan, ja nyt on tilanne, jossa sitä ei sanota turhaan. Jos seuraamme Laakson tulkintaa, ensimmäinen rivi olisi

Jumala, nuoli ja nimesi

Rivi vaihtuu, ja jatkuu ноулисѣханолиомобоу, noulisëhanoliomobou. Kun lähdemme jakamaan tätä riviä sanoiksi, ensimmäinen varma sana on "nouli", joka on sama kuin "nuoli", jossa diftongioitumassa oleva pitkä oo on kirjoitettu nyt "ou". Laakson mukaan tämä tunnetaan venäjästä. Mutta tämän jälkeen alkavat vaikeudet. Mahdollisia tulkintoja ovat ainakin seuraavat:

sehan oli omo bou
sehan oli omobou
seha noli omo bou
seha noli omobou

Jokaiselle lukutavalle on omat tulkintansa. Jos lähdemme ensimmäisestä lukutavasta, sana "sehan" voi olla nykysuomeksi joko "sehän" tai "sen", mutta myös "sehen" -> siihen. Entä омобоу ? Onko siinä sana omobou -> amobou -> ampuu, vaiko "om[o/a] Bou" ? Venäjän Bog, Herra, on kristillisestä Jumalasta usein käytetty nimi, ja siitä on helppoa muodostaa genetiivi Bo[g]u[n] -> Bou. Molemmat tulkinnat ovat mahdollisia.

Jos taas ensimmäinen sana luetaan "seha", se voi tarkoittaa joko "sekä", "siihen", "sähä" (sähisevä, sähäkkä) tai "säihkä" (säihkyvä). Kaikki tulkinnat ovat mahdollisia. Kuitenkaan kirjain ѣ ei esiinny nykyvenäjässä. Ruukimatruunan tulkinta on, että kyseinen merkki edustaisi kirjeessä vierasta etuvokaalia, ä-äännettä, jota ei venäjässä ole - jos äänne olisi e, siinä olisi käytetty tavanomaisempaa e-kirjainta, joka on helpompi kaivertaa. Salama on kiistatta sekä "sähisevä nuoli", "sähäkkä nuoli" että "säihkyvä nuoli", ja tuo metafora on erittäin hyvä. Jos todellakin kyseessä olisi "Jumalan nuoleen ja nimeen" vetoaminen, niin tällöin lukutapa "sähä nuoli oma Herran" tai "säihkä nuoli oma Herran" olisi todennäköinen. Ruukinmatruunan lukutapa voisi kahdelle ensimmäiselle riville olla:

Jumala, nuoli ja nimesi
nuoli sähä, nuoli oma Boun (Herran)

Kolmas rivi menee taas pilkonnaksi. Jälleen vain ensimmäinen sana on varma: tekstistä юмоласоудьнииохови voidaan varmuudella erottaa юмола, Jumola (Jumala), tämän jälkeen menee jälleen epävarmaksi. Rivi соудьнииохови (soud'niiohovi) voidaan jakaa joko "soud'nii ohovi" tai "soud'ni iohovi". Kumpikaan sana ei ole selkeää suomensukuista kieltä, mutta on mahdollista, että ensimmäinen sana "soud'ni" tai "soud'nii" voi palautua joko suomalaisperäiseen sanaan "sydän" (vrt. eestin süda tai venäjän sanaan sudnyj, tuomio. (Suomen "tuomio" on germaaninen lainasana, ja länsisuomalaista perää - on oletettavaa, että Novgorodin valtapiirissä olisi käytetty venäläisperäistä sanaa). "Sydän" on mahdollinen tulkinta sikäli, että keskivokaalin u tiedetään supistuvan y:ksi, mutta sudnii, tuomio, on aivan yhtä hyvä lukutapa. Viimeinen sana on joko ohovi tai iohovi, jossa voidaan nähdä joko ohjaavi tai johtavi, jotka ovat sanoina molemmat samaa kantaa - ohjaaminen on johtamista ja sama päinvastoin.

Ruukimatruunan oma tulkinta on, että kyseessä on valan vahvistusteksti. Kautta aikojen valat on aina otettu hyvin vakavasti, ja kahdeksas käsky erityisesti painottaa väärän valan kieltoa: älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Valan tekemisellä on kautta aikojen ollut äärimmäisen vakava, jopa mystinen, merkitys. On houkuttelevaa tulkita, että sanat vala ja val[h]e olisivat toistensa kääntöpuolet: vala on totuus ja valhe puolestaan väärä vala. Laakson ja Haavion mukaan tämänkaltaisia valan vahvistustekstejä tunnetaan Venäjältä useita. Niissä rukoilaan väärän valan tekijälle Jumalan rangaistusta. Jos näin olisi, niin tällöin tuohikirjeen teksti menisi ruukinmatruunan omana tulkintana nykysuomeksi:

Jumala, nuoli ja nimesi!
Nuoli sähäkkä, nuoli oma Herran
Jumalan tuomion ohjaavi

Eli tuohikirjeessä 292 vahvistettaisiin vala "Jumalan nuolen ja nimen" kautta - tämä todellakin olisi tilanne, jossa Herran nimeä ei sanottaisi turhaan, ja sitä käytettäisiin myös kahdeksannen käskyn verifioimiseen - Jumalan sähisevä nuoli (salama) iskeköön Jumalan tuomiona siihen, joka valehtelee eli tekee väärän valan. Tuohikirje 292 on usein tulkittu loitsuksi ukkosenjumalalle tai nuolen (tai vasaman) lumoamisloitsuksi, mutta nämä tulkinnat ovat kokonaisuuksina hyvin horjuvia - niistä on vaikeaa saada loogista kokonaisuutta.

On huomattava, että Laakson sanoin "kaikki tulkinnat ovat enemmän tai vähemmän ad hoc", koska emme tiedä, kuka nuo harakanvarpaat kaiversi tuolle tuohipalalle ja milloin. Mikä oli hänen motivaationsa, ja mitä jumalaa hän rukoili? Kuitenkin tuo novgorodilainen tuohikirje on himmeä hehku siitä ajasta, kun sivistys levisi Pohjolan perukoille ja suomalaiset saivat oman kirjakielensä.

Päivän mietelmä

Maailma olisi paljon parempi paikka, jos jokaisella ihmisellä olisi oma nallekarhu halittavaksi, eikä pehmoeläimiä pidettäisi lapsellisina.

Päivän mietelmä

Kaikki, mikä Internetissä ylipäänsä voidaan ymmärää väärin, ymmärretään väistämättä väärin. Älköön siis kukaan pitäkö mitään sellaista ilkeytenä, mikä voidaan selittää typeryydellä.

Feminismi pähkinänkuoressa

Feminismi pähkinänkuoressa löytyy täältä.

Feminismi on siis tiivistettävissä seuraaviin aksioomiin

- miesviha
- vainoharhaisuus
- ihmisten jaottelu hyviin ja pahoihin ulkoisen ominaisuuden (sukupuolen) perusteella
- logiikan täydellinen puute
- marxilainen yhteiskunta- ja ihmiskäsitys
- lesbolaisuus
- piittaamattomuus luonnontieteiden tosiasioista
- lapsi- ja vauvaviha
- perheiden rikkominen
- abortti protestina patriarkaatille
- vastenmielisyys seksuaalisuutta kohtaan
- poliittinen selibaatti
- homofobia
- vastuuntunnottomuus ja kyvyttömyys ottaa vastuuta mistään
- patologinen vallanhimo
- täydellinen tunteettomuus ja empatiakyvyttömyys
- täydellinen itsekkyys ja egoismi

Ruukinmatruunan mielikuva feministeistä rumina, epäkohteliaina, empatiakyvyttöminä, äänekkäinä, vihaa täynnä olevina pilalle hemmoteltuina mutta lipeänkitkerinä narttuina, joilla ei ole riittävästi aivoja eikä sisua tehdä yhtään mitään oman yhteiskunnallisen asemansa eteen yksilöinä, saa jälleen vahvistuksen.

Hyi helvetti.

Järjen palvonta

Uskonnonhistoria tuntee monta todella sekopäistä kulttia. Ehkäpä yksi kaikkein eriskummallisimpia on Järjen palvonta - culte de la raison, joka oli Ranskan vallankumouksen yksi oudoimmista hedelmistä. Siinä, missä uskovaiselle hänen oma uskontonsa on totta ja ateistille kaikki uskonnot potaskaa, agnostikko on uskonnoissa kiinnostunut niiden käyttökelpoisuudesta (ei totuudellisuudesta), ja Järjen palvontaa voi parhaimmin kuvata saksan kielen adjektiivilla schräge.

Ranskan vallankumouksen kantava henki oli rationalistinen, ateistinen ja antiklerikalistinen. Vaikka ateistit mielellään julistavatkin, ettei ateismin nimeen ole ikinä tapettu yhtään ihmistä, tämä väite on virheellinen - Ranskan vallankumouksen aikana teloitettiin tuhansittain ihmisiä ateismin nimeen. Koska suuri osa vallankumouksellisista, varsinkin girondisteista, oli ateisteja, jotka vihasivat katolista kirkkoa koko sydämensä pohjasta, valtaanpäässeiden ateistien kosto katoliselle kirkolle oli hirvittävä. Ja tämän pohjalta luotiin Järjen palvonta.

Järjen palvonta oli pohjimmiltaan antiuskonto - uskonnon negaatio. Sillä oli tiukka oppijärjestelmä, rituaalit ja kulttimenot, ja siinä oleellisena osana oli toisaalta pyhäinhäväistyksen nostaminen sakraaliin asemaan ja toisaalta inhimillisen seksuaalisuuden ja eläimellisen puolen korostaminen. Kultin takana oli Jacques-Rene Hébert, yksi vallankumouksellisten kaikkein eksentrisimpiä hahmoja - siinä, missä Robespierre oli kylmäverinen laskelmoija, Danton kaunopuheinen öykkäri ja Marat murhanhimoinen psykopaatti, Hébert oli yksinkertaisesti sekopää. Kristinuskon harjoittaminen kriminalisoitiin, ja Järjen palvonnasta tehtiin valtionuskonto. On arvioitu, että kesien 1793-1794 välisen vuoden aikana olisi teloitettu noin 4,500 kristittyä pappia, munkkia ja nunnaa.

Järjen palvonta alkoi juhlallisin menoin 20. brumairea vuonna II (eli siis omassa ajanlaskussamme 10. marraskuuta 1793). Pariisin Nôtre-Damen katedraali julistettiin Järjen temppeliksi, ja muuan pariisilainen nuori prostituoitu puettiin Järjen jumalattareksi. Järjen kunniaksi laulettiin hymnejä ja pidettiin irvokas messu, johon kuului olennaisena osana kirkollisten esineiden, pyhäinjäännösten ja taideteosten tuhoamista. Messuun kuului myös avoin eroottisuus ja rituaalinen elostelu. Samanlainen ikonoklasmi levisi ympäri koko Ranskaa. Valtava määrä historiallisia artefakteja, uskonnollista esineistöä ja taideaarteita tuhottiin tai katosi ikuisiksi ajoiksi. Tuhansia katolisia pappeja, piispoja, munkkeja ja nunnia joutui giljotiiniin tai murhattiin muutoin vain. Vaikka juutalaisilla oli nimellinen uskonvapaus, myös synagogat joutuivat hävityksen kohteeksi.

Ehkäpä parhaimmin tätä ateistista uskontoa voisi verrata varhaisseemiläisiin Baalin, Ishtarin, Mardukin tai Moolokin kultteihin - niissäkin olennaisena osana oli verilöyly ja temppeliprostituutio. Järjen palvonta oli irtautumista hengellisyydestä ja paluuta antiikin ajan materialismiin - lihallisuuteen, hedonismiin ja seksuaalisuuden palvontaan.

Mutta kansan syvät rivit ovat mitä ovat, ja amikset, joilla yleensä on jalat maassa, eivät innostuneet Järjen palvonnasta yhtä paljon kuin intellektuellit. Järjen palvonta kohtasi tiukkaa vastarintaa muualla maassa, eikä koskaan saanut jalansijaa. Lopulta vallankumous söi lapsensa: ensin murhattiin Marat, sen jälkeen likvidoitiin girondistit, ja lopulta jakobiinit alkoivat tappamaan toinen toisiaan. Giljotiini, joka oli surmannut jo kuningas Ludvig XVI:n, vaati uhreikseen, yksi toisensa jälkeen, Babeuf'in, Vergniaud'n, Danton'in - ja lopulta Maximilien Robespierre sai tarpeekseen myös Hébert'in sekoiluista, ja hänet lähetettiin giljotiiniin 24. maaliskuuta 1794.

Järjen palvonta oli Ranskan vallankumouksen terrorin pahimman ajanjakson ilmentymä. Koska kyseessä oli uskonnon negaatio, se kuoli kannattajiensa mukana. Järjen palvonta lakkasi Hébertin kuolemaan.

Valta oli nyt Robespierren käsissä, ja Robespierre osoittautui kaikista vallankumousmiehistä kaikkein laskelmoivimmaksi, ovelimmaksi ja toimeliammaksi. Robespierre oli deisti, ja hän ensi töikseen lakkautti Järjen palvonnan ja organisoi deismin uudeksi uskonnoksi. Hän aloitti uuden kultin, Korkeimman Olennon palvonnan, joka puolestaan merkitsi täyskäännöstä ateismista ja lihallisuudesta deismiin ja mysteeriuskontoihin. Mutta Robespierrenkään valta ei kestänyt kauaa. Muut vallankumousmiehet pelkäsivät häntä henkensä edestä, ja lopulta epätoivo sai vallan pelosta: Robespierre syöstiin vallasta ja giljotiini katkaisi hänen päänsä 28.7. 1794. Samalla mestattiin myös Saint-Just, Couthon ja Augustin Robespierre. Vasta direktoriohallituksen aikana 1795 Korkeimman Olennon kultti lakkautettiin lopullisesti, ja kristinusko dekriminalisoitiin - siihen asti jopa ristinmuotoisten korujen pitämisestä saattoi joutua giljotiiniin, ja ehtoollisen viettäminen oli katsottu maanpetokseksi, sillä katolinen kirkko oli luonteeltaan kansainvälinen organisaatio. Lopulta, Napoleonin aikana, myös kristinusko rehabilitoitiin jälleen, ja sekä katolisuus että protestanttisuus sallittiin taas. Juutalaiset saivat uskonvapauden, ja juuri tästä terrorin jälkeisestä restauraation ajasta on peräisin myös Ranskan laicité-periaate eli uskonnollisen ja maallisen täydellinen ero.

Mutta näistä kahdesta oudosta kultista, Järjen palvonnasta ja Korkeimman Olennon palvonnasta, jälkimmäinen on osoittautunut kestävämmäksi. Korkeimman Olennon käsite ja Robespierren hahmottelema eettis-eskatologis-soteriologinen järjestelmä on jäänyt elämään nykypäivän deismiin (kyllä, heitäkin on!) ja myös unitaarit sekä jossain määrin myös teosofit ovat ottaneet siitä vaikutteita. Sensijaan Järjen palvonta on jäänyt vain oudoksi kuriositeetiksi ajasta, jolloin ateistit yrittivät väkisin profanisoida Ranskan, mutta tekivät omasta ateismistaan itselleen uskonnon.

Älkää kaljaa lantatko tai pommin laukaisette

KTL:n Pekka Puska vaatii keskioluen laimentamista.

Puskan mukaan Suomessa käytetään liikaa alkoholia, ja koska Ruotsissa on olutta laimennettu, sama toimisi myös Suomessa. Lisäämällä keskiolueen vettä sen etanoliprosentti voitaisiin Puskan mukaan pudottaa 4,7:stä 3,7:ään.

Kuka on Pekka Puska? Mistä hänen nimensä on niin kovin tuttu?

Pekka Puska ansaitsi kannuksensa nuorena lääkärinä Pohjois-Karjala -projektin yhteydessä, jossa elintapoja muuttamalla saatiin Pohjois-Karjalan sydäntautikuolleisuus putoamaan kuudessa vuodessa naisilla 32% ja miehillä 18%, kokonaiskuolleisuuden laskiessa 16%/19%. Projektiin liittyi eläinrasvojen vähentäminen, tupakoinnista luopuminen ja liikunnan lisääminen. Tätä projektia pidetään yhä tänäkin päivänä suurmenestyksenä, ja kieltämättä sen absoluuttiset tulokset osoittavatkin, että se oli menestys. Tämä johti yleiseen eläinrasvojen demonisointiin, koska eläinrasvoja pidettiin avaimena sydäntautikuolleisuuteen. Ja rasvat ovat virallisterveellisessä ruokavaliossa pahapahapaha yhä tänäänkin.

Mutta samaan aikaan verrokkiryhmässä olleessa Pohjois-Savon Kuopion väestössä kokonaiskuolleisuus laski naisilla 24% ja miehillä 16% sydäntautikuolleisuuden laskiessa naisilla 36% ja miehillä 25% (!). Eli siis verrokkiryhmän kuolleisuus laski enemmän kuin projektiryhmän! Miksi näin?

Syy on siinä, että a) tupakan vaarat tiedostettiin tuolloin selkeästi - tupakkalaki säädettiin 1973, ja b) tupakointi havaittiin olevan suurin yksittäinen tekijä selittämään sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta. Tupakoinnin raju väheneminen alkoi 1970-luvulla koko maassa. Lienee sanomattakin selvää, että Nicotiana-suvun edustajien alkaloideja täynnä olevien lehtien polttamisesta syntyvän hiilimonoksidipitoisen savun hengittäminen on suunnilleen yhtä terveellistä kuin auton pakoputken imppaaminen. Katalysaattorilla tai ilman. Puskan johtopäätökset Pohjois-Karjala -projektista ovat siis väärät - ravintotottumuksien muuttamisen sijaan avainasemassa on myrkkyjen välttäminen.

Ruukinmatruuna on itse dieetannut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla onnistuneesti ja hän sai pari viikkoa sitten tämänvuotisen dieettinsä päätökseen. Jouluiset kilot ovat lähteneet, kiitos hiilihydraattien välttämisen ja dójólla riehumisen. Liikunta on harvinaisen tehoton keino laihduttaa, mutta siitä saa hyvän fyysisen kunnon. Ja vähähiilihydraattinen ruokavalio on no-no virallisterveellisen ruokavalion kannattajille, mutta a) se todistettavasti toimii ja b) sillä on vankka biokemiallinen perusta insuliiniaineenvaihdunnan säätelyssä.

Ruukinmatruuna muistaa kiistelleensä aiheesta erään lehden keskustelupalstalla Pekka Puskan itsensä kanssa - ja voittaneensa tämän kiistelyn, iskemällä kylmää biokemiallista faktaa pöytään. Puska on lääkäri (siis luonnontieteilijä ja hän tuntee tieteellisen metodin), ja hän ymmärsi hävinneensä ja myönsi ruukinmatruunan voivan olla oikeassa. Mutta Puskasta jäi sen kinastelun seurauksena sellainen mielikuva, että hän on terveysfasisti.

Fasismi (siis ilman ceetä) on tyhjä iskusana, blankotermi, jonka pääasiallinen merkitys on keskustelukumppanin kompromettoiminen, mutta se on hyvin käyttökelpoinen sellainen. Fasismi-sanan herättämä yleinen mielikuva on yhteiskunta, jota hallitsee sellainen klikki, joka kuvittelee tietävänsä yksilöä itseään paremmin mikä hänelle on hyväksi, kohtelee yksilöitä kuin karjaa tai aivotonta massaa ja joka hallitsee pakkoon ja väkivaltapolitiikkaan sekä säätelyyn ja kieltoihin nojaamalla.

Ja tämä on kaljanlanttauksessa kyse.

Ruukinmatruuna on metallurgian ohella lukenut oman oppimääränsä biokemiaa, ja hän on vanha oluen ystävä. Itse asiassa niin vanha, että hän on itse valmistanut olutta 15-kesäisestä asti. Hän tuntee lagerit, alet, bitterit, portterit, stoutit, lambicit ja sadat muut oluttyypit, niin pinta- kuin pohjahiivakäymiset, ja fermentoinnin biokemian, hän on työskennellyt myös panimossa, ja hänelle on turhaa tulla tilittämään yhtään mitään oluesta. Myöskään siitä, etteikö a) olutta voitaisi juoda nimenomaan sen maun, ei alkoholiprosentin, vuoksi ja b) etteikö oluen laimentaminen vaikuttaisi myös sen makuun. On nimittäin tutkittu juttu ja fakta, että lager-oluen maku on parhaimmillaan silloin, kun sen etanoliprosentti on 4,7% tilavuuden mukaan. Liian vähän, ja tuloksena on laimeanmakuista litkua - jokainen folksöliä maistanut tietää, miltä ruotsalainen olut maistuu. Liian paljon, ja tuloksena on äitelä, sikunainen juoma, joka soveltuu vain kännäämiseen.

Fakta on, että alkoholin, myös oluen, kulutus noudattaa vanhaa kunnon Pareton lakia eli 80/20-periaatetta. Eli 20% oluen kuluttajista juo 80% kaikesta oluesta ja 1% kuluttajista juo 50% kaikesta oluesta. Ja tämän 1% kuluttamiseen ei voida vaikuttaa oluen laimentamisella - sensijaan loput 99% joutuvat kärsimään tämän 1% suurkuluttajien takia.

Ja tämä on asia, jota Puska ei tajua.

Tuo alkoholismin kova ydin - se 1% käyttäjistä - on niin paatunutta porukkaa, ettei sen juomatapoihin voida vaikuttaa olutta laimentamalla. Puska kuvittelee juomisen jakaantuvan tasaisesti koko kansan keskuuteen, ja näin ei ole. Todellisuudessa noin 50% suomalaisista on käytännössä täysraittiita, he juovat ehkä pullon kuukaudessa, jos sitäkään, kun taas se alkoholismin kova ydin juo päivittäin ja he juovat nimenomaan kännäämisen vuoksi, kun taas muut makunautinnon takia.

Sellainen ihminen, joka todella haluaa juopotella, tekee sen joka tapauksessa, eikä varmasti keskioluella. Ruukinmatruuna osasi jo teinityttönä laskea, että missä juomassa on halvimmat prosentit, ja jos oluella pitää juopotella, niin silloin keskioluen laimentaminen merkitsee, että juodaan hiukan useampi pullo tai siirrytään nelosolueen. Laimentaminen ei siis ole sellaiselle ihmiselle, joka haluaa juopotella, este vaan pelkkä hidaste.

Ainoa, mitä oluen laimentamisella saadaan aikaan, on olutkulttuurin tuhoaminen ja suomalaisen panimoteollisuuden tuhoaminen, ulkomaantuonnin lisääntyminen (Virossa myytävään olueen ja sen alkoholiprosenttiin ei Puskakaan voi vaikuttaa prosenttiakaan) ja kulutuksen painottumiseen keskioluen sijaan nelosolueen - siis juomatapojen muuttumiseen entistä humalahakuisempaan suuntaan. Ruotsissa onnistuttiin oluen laimentamisella tuhoamaan koko sikäläinen olutkulttuuri täysin, ja Ruotsin olutkulttuuri on alkanut elpyä vasta EU-jäsenyyden ja ulkomaantuonnin myötä.

Pitääkö meidän toistaa aina kaikki ruotsalaisten tekemät virheet?

Ruukinmatruuna ei aio luopua paheestaan siksi, että sillä saadaan kiusattua jotakuta alkoholistia, joka juo litramääräisesti joka tapauksessa sen saman määrän etanolia per vuosi - jos olutta aletaan laimentamaan, nämä juoppolallit juovat sitä vain enemmän ja käyvät piipillä hiukan useammin. Toinen seuraus on, että ruukinmatruuna tekee sen olutpanoksensa hiukan useammin ja hiukan isompana - hän osaa tehdä aivan kelvollista bitteriä ihan itse, ja tietää varastokäymisen merkityksen maun muodostamisessa. Mutta sen bitterin etanoliprosenttia ei valvo kukaan, eikä myöskään sitä, että tislaako ruukinmatruuna sen samantien viskiksi ja panee tammitynnyriin hautumaan.

Puskan terveysfasismi on käytännössä omaan jalkaan ampumista: sillä saadaan enemmän ongelmia aikaan kuin sillä ratkaistaan. Väistämättä tulos on, että oluen ystävät siirtyvät nelosolueen kakkosen sijaan, sillä nelosoluen maku on voimakkaampi kuin kakkosen. Eli päästään taas aikaan ennen keskioluen vapautumista ja EU-jäsenyyttä. Myös olutralli Ruotsin-laivoille ja Viroon kiihtyy. Koska Suomi on EU-jäsen, meillä ei ole mitään keinoa rajoittaa tätä rallia. Se puolestaan merkitsee ankaria aikoja suomalaiselle panimo- ja virvoitusjuomateollisuudelle - ja elintarviketeollisuuden työpaikoille. Plus sitten tietysti salakuljetus, kotipoltto ja korvikealkoholit.

Ei ole eettisesti oikein rankaista 99% enemmistöä 1% vähemmistön toilailuista. Aikuinen ihminen tietää mitä tekee ja ottaa vastuuta itsestään - myös alkoholismista. Jos on taipuvainen alkoholismiin, niin sitten pitättäytyy alkoholista ja siirtyy vaikka punakärpässieneen tai hamppuun, jos pitää pää saada sekaisin vaikka väkisin. Mutta terveysfasismi merkitsee holhousvaltioon siirtymistä, ja jos aikuisia ihmisiä aletaan holhoamaan kuin pikkulapsia, he myös alkavat käyttäytymään kuin pikkulapset.

Ja vielä viimeinen kysymys Pekka Puskalle:

Kuinka monta metanolimyrkytystä olet, tohtori Puska, valmis hyväksymään hintana esittämillesi toimenpiteille? Tämä on kysymys, johon et siinä lehtikinastelussa ikinä suostunut vastaamaan - mutta johon joudutaan väistämättä, kun laillisen ja valvotun alkoholin saantia aletaan rajoittamaan väkisin.

Laillisista lyönneistä ei valiteta, osa II

Kamppailulajeissa on kirjoittamaton nyrkkisääntö, jonka mukaan laillisista lyönneistä ei valiteta. Eli jos liikesuoritus on puhdas ja senseillä ei ole valittamista, niin myöskään liikesuorituksen kohde ei valita yhtään mitään. Jos luita murtuu, niveliä venähtää tai tulee mustelmia, niin purraan hammasta yhteen, kaivetaan kylmäpussi esiin ja siirrytään syrjään, mutta suorittajaa ei syytetä. Silloin mietitään, että mikä omalta osalta meni vikaan.

Kamppailulajit ovat suhteellisen turvallisia, mutta niissäkin sattuu ja tapahtuu, ja ruukinmatruunakin on ylpeänä esitellyt töissä mustelmiaan, ja hänellä on tapana kuvata dójólle menoa sanoin lähden hankkimaan mustelmia. Eli ruukinmatruuna on henkisesti jo varautunut siihen, että vammoja voi tulla.

Ruukinmatruuna aloitti kamppailulajin harrastamisen, koska tämä maailma on vaarallinen ja väkivaltainen paikka, ja vaikka laki kuinka sanoo, että tytöille pitää olla kiltti, kaikki eivät kuitenkaan halua sitä olla vaan haluavat käyttää väkivaltaa niitten aikeiden ajamiseen, mitä heillä on ruukinmatruunaa kohtaan, ja ruukinmatruuna haluaa omasta puolestaan suojata fyysistä habitustaan mahdollisimman tehokkaasti päällekarkaajia vastaan. Toisaalta siitä saa viikottaisen adrenaliiniannoksen ja kolmanneksi siinä pysyy hyvässä fyysisessä kunnossa. Varsinkin hapenottokyvylle se dójólla riehuminen tekee hyvää.

Mutta kamppailulajeilla on vielä psykofyysinen aspekti. Kamppailu-urheilussa joutuu panemaan itsensä likoon ja kohtaamaan, paitsi vastustajansa, ennenkaikkea itsensä. Tuo perusperiaate laillisista lyönneistä ei valiteta pakottaa ennenkaikkea ottamaan vastuuta itsestään, ottamaan vastuuta teoistaan, keskittymään suoritukseensa ja antamaan kaikkensa. Ja tämä periaate, sutemi eli itsensä likoonlaittaminen, on kamppailulajien arvokkain opetus.

Tuo sama sutemi eli minkä teet, tee se täysillä ja pane itsesi likoon, ja sama laillissta lyönneistä ei valiteta pätee myös dójón ulkopuolella. Työelämässä, ihmissuhteissa, kaikkialla. Ota itsestäsi vastuuta, ajattele järjelläsi tunteittesi sijaan, älä tee typeryyksiä ja kun hommat piipivät, niin kestä se äläkä ala ruikuttamaan - nuo kaikki kuuluvat aikuisuuteen.

Yhteiskunta on ruma, brutaali, epäoikeudenmukainen ja julma. Silti siinä on omat sääntönsä, joista tärkein on se, että ei auta itku markkinoilla. Empiiriseen kokemukseen perustuva nyrkkisääntö on se, että yhteiskunta ja talous toimivat tehokkaimmin silloin, kun niiden toimimiseen pyritään puuttumaan mahdollisimman vähän - tehokkain hallitus on sellainen, joka hallitsee näkymättömimmin. [Toki puhtaasti inhimilliseltä kannalta tehokkuus ei aina ole toivottavin asiantila.] Siksi ruukinmatruunalle esimerkiksi tasa-arvo tarkoittaa ensisijaisesti mahdollisuuksien tasa-arvoa, ei tasapäistämistä. Samoin ruukinmatruunan mielestä parasta sosiaaliturvaa on mahdollisimman alhainen työttömyysprosentti - niin, että kaikille annetaan mahdollisuus elättää itse itsensä. Koska tietoisuus luo todellisuuden, niin tällöin mielekkäintä on itse ottaa vastuuta elämästään ja tehdä sellaisia valintoja, jotka todennäköisimmin johtavat menestyksekkääseen lopputulokseen. Opiskelualaa ei kannata valita sen mukaan, mikä on kivaa ja kiinnostavaa ja mikä on oma kutsumus, vaan sen mukaan, missä on korkea palkkataso ja hyvä työllisyys. Opiskelu ja oppiarvo lopultakaan eivät ole päämäärä, vaan vain pelkkä väline. Jos opiskelet, kvalifioidut ja graduoit vaativampiin tehtäviin kuin ilman opiskelua. Jos valitset hyväpalkkaisen ja raskaan työn, pääset paremmille palkoille ja elintasolle kuin huonompipalkkaisessa mutta kevyemmässä. Jos olet ahkera, työteliäs ja sinulla on itsekuria, pääset elämässä pitemmälle kuin vain ryyppäämällä, rellestämällä ja noudattamalla eläimen viettejäsi. Tämän pitäisi olla itsestään selvää jokaiselle luonnontieteilijälle, insinöörille ja ekonomille, mutta humanistit haluavat kiistää nämä evolutionistiset itsestäänselvyydet.

Samalla tavoin puolison valinnassa järjen käyttö ei ole kiellettyä vaan yleensä suotavaa. Koska tämä elämä on peli, mutta koska se ei ole pokeri vaan bridge, niin ne ihmiset menestyvät parhaimmin jotka osaavat parhaimmin pelata yhteispeliä, kun taas ne omaan pussiin pelaajat päätyvät yleensä katkeroituneiksi yksinhuoltajiksi. On paljon mielekkäämpää siksi valita se hiljainen hissukka, joka yleensä on kiltti ja hyvätuloinen, kuin se rehvakas alfauros, jolle nainen on panopuu ja nyrkkeilysäkki - vaikka se alfauros sitten tuntuisikin kuinka jännittävältä ja kiihkeältä tahansa. Aikuisen ihmisen tuntomerkki on se, että hän osaa hallita tunteitaan eikä ole hormoniensa vietävissä. Ja jos onkin, niin hän ottaa vastuun itsestään - myös siitä epäonnistumisesta ihmissuhteissa. Naiivilla typeryydellä saa vain ikävyyksiä, ja liika luottavaisuus voi maksaa hengen, kuten kävi Pippa Baccalle. Kanellekään amikselle ei voinut olla epäselvää, että miten tuollaisessa kävisi, mutta intellektuelleille sen ymmärtäminen on aivan liian vaikeaa. Oma vika, oma sika.

Laillisista lyönneistä ei valiteta.

Rasismia vastaan, osa II

Sekä rasismi että poliittinen korrektius kumpuavat samasta lähteestä:

että ihmistä tulee käsitellä ensisijaisesti ryhmänsä jäsenenä, ei yksilönä.

Ruukinmatruuna kirjoitti aiemmin aiheesta Rasismia vastaan, ja totesi, ettei ihmisten luokittelu ihonvärin mukaan ole sen enempää tieteellistä kuin mielekästäkään, ja totesi samalla, että koko ihonväriin perustuva rotuluokitus joutaa romukoppaan. Ihmisten geneettiset ryhmät (Cavalli-Sforza -klusterit ja suurklusterit) eivät määräydy ihonvärin, vaan genetiikan, kautta.

Rasismin pohjana on se käsitys, että ihminen on ensisijaisesti sen ryhmän edustaja, johon hän sattuu kuulumaan, eikä yksilö, ja että hänen arvonsa ja ihmisoikeutensa sekä juridinen asemansa riippuu tästä ryhmästä. Rasismi sivuuttaa kokonaan sen, että ihmisten ominaisuudet eri ryhmien sisällä vaihtelevat rajusti, ja että ihmisen yksilölliset ominaisuudet eivät riipu hänen viiteryhmästään.

Ensimmäinen todella voimakas kannanotto rasismia vastaan oli Ranskan vallankumous ja Ihmisoikeuksien julistus. Siinä kantavana voimana oli samat oikeudet ja samat velvollisuudet kaikille heidän viiteryhmästään riippumatta ja sen ensimmäinen hedelmä oli orjuuden lakkauttaminen Ranskan siirtomaissa. Myös uskonvapaus oli perintöä tästä julistuksesta, ja Ranskan laicité-periaate johtaa juurensa ihmisoikeuksien julistukseen: kaikki oikeudet ja vapaudet juutalaisille kansalaisina, ei mitään juutalaisina. Ensimmäisen kerran juutalaisia käsiteltiin yksilöinä, samalla viivalla kuin muitakin ranskalaisia, ei viiteryhmänsä edustajina.

Dialektiset ideologiat, kuten kansallissosialismi ja kommunismi, puolestaan eivät anna yksilölle mitään arvoa. Ne kohtelevat ihmistä ensisijaisesti viiteryhmänsä edustajina, ja seurauksena on väistämättä bigotismi - joko etnisen, sosiaalisen tai muun syntyperän mukaan, ja kaikkialla, missä luetaan Marxia tai Hitleriä, väistämättä myös tapetaan ihmisiä. Ei sen mukaan, mitä nuo ihmiset ovat tehneet, vaan sen mukaan, mitä he ylipäänsä ovat. Tuloksena oli liki 150 miljoonaa ruumista sadan vuoden aikana.

Kansallissosialismi kukistettiin väkivalloin, ja kommunismi lopulta luhistui omaan mahdottomuuteensa. Mutta molempien ruma zombi on jäänyt henkiin. Vaikka kansallissosialismia ei kukaan halua tunnustaa, kommunismi on aina vedonnut nimenomaan humanisteihin, ja ne yliopistoiden oppisuunnat, jotka eivät varsinaisesti valmista mihinkään ammattiin eivätkä nojaa luonnontieteelliseen metodiin, ovat hyvin vasemmistoviritteisiä. Syy on siinä, että a) intellektuellit ovat kaikista ihmisistä kaikkein helpoimmin nenästävedettäviä, sillä heidän kontaktipintansa ns. tavalliseen kansaan on heikko eivätkä he opi tuntemaan arkipäivän ihmisluontoa ja b) marxilaisuus lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista sekä mahdollisuuden päästä loisimaan toisten rahoilla. Varsinkin yhteiskuntaopit ovat marxilaisten läpisoluttamia, tunnetuimpana ns. Frankfurtin koulukunta.

Käymättä läpi sen enempää Frankfurtin koulukunnan oppeja (jotka luonnontieteiden näkökulmasta ovat täyttä potaskaa) , todettakoon että marxilaisuus on pohjimmiltaan merkinnyt luopumista valistusajan ja Ranskan vallankumouksen ihanteista ja paluuta kollektivistiseen ihmiskäsitykseen - siis siihen, että ihminen on ensisijaisesti viiteryhmänsä edustaja, ja että hänen yhteiskunnallinen asemansa, ihmisoikeutensa, juridiset oikeutensa ja arvonsa riippuu hänen edustamastaan ryhmästä.

Tässä ei ole pohjimmiltaan mitään eroa rasismiin - molemmat arvottavat ihmistä hänen ulkoisten seikkojensa, eivät hänen yksilöllisten ominaisuuksiensa, pohjalta. Voidaan todeta, että rasismi ja poliittinen korrektius ovat toistensa Januksen-kasvot.

Samalla tavoin kuin miksi työväenluokka suhtautuu Marxiin äärimmäisen kriittisesti ja vastenmielisesti, ja pyrkii sosiaaliseen nousuun omien saavutustensa, siis yksilöllisten ominaisuuksiensa, pohjalta, ja miksi kaikki ne ihmiset, jotka ovat joutuneet kilpailemaan ja omilla saavutuksillaan ansaitsemaan oman asemansa, myös ruukinmatruuna suhtautuu kaikkiin kollektivistisiin ideologioihin joko vihamielisesti tai sitten epäluulolla. Hän on ensisijaisesti yksilö, ja tietää, että hän on itse omilla saavutuksillaan ansainnut itse asemansa. Siksi ruukinmatruuna suhtautuu feminismiin (joka siis on yksi kulttuurimarxismin muoto) hyvin vihamielisesti, sillä kyseessä ei ole muuta kuin vihaideologia, joka arvottaa ihmistä viiteryhmänsä (sukupuolen) mukaan.

Ruukinmatruuna on ottanut voimakkaasti kantaa tasa-arvon puolesta kiintiöitä ja käänteistä syrjintää vastaan, sillä positiivinen rasismi on sekin rasismia. Samalla tavoin ruukinmatruuna on ehdoton tasa-arvon kannattaja - kaikille samat oikeudet ja samat velvollisuudet, mistän tippaakaan tinkimättä ja kaikille samat mahdollisuudet startissa ketään tasapäistämättä. Hän suhtautuu hyvin vihamielisesti uskonnon tai etnisen syntyperän varjolla tapahtuvaan diskriminaatioon, olipa se sitten syrjintää tai etuoikeuksia, ja myös ryhmien sisäiseen väkivaltaan (kunniamurhat, ympärileikkaukset, vihamielinen suhtautuminen toisuskoisiin, järjestetyt avioliitot jne).

Entäpä sitten ns. viharikokset? On oikein rankaista ihmisiä kovemmin silloin, jos tarkoitus on todella mala fide jonkun ryhmän vahingoittaminen ryhmäidentiteetin vuoksi, mutta on väärin käyttää viharikoksia keppihevosena oikeuttamaan käänteinen syrjintä. Mikäli viharikoksen käsitettä väärinkäytetään oikeuttamaan etuoikeudet ja erivapaudet jollekin vähemmistöryhmälle, tällöin ollaan väärillä jäljillä - ja todella vaarallisilla vesillä. Ihmistä tulee aina kohdella ensisijaisesti yksilönä - ei viiteryhmänsä edustajana.

Ja tässä on todellisen rasismin vastustamisen (arasismin) (ei "antirasismin") ydin: ihmisille kaikki oikeudet, vapaudet ja vastuu yksilöinä, ei mitään viiteryhmiensä edustajina.

Päivän mietelmä

Kaikille ei tässä elämässä ole jaettu samanlaisia kortteja, mutta elämän peli ei olekaan pokeri vaan bridge.

Vähän vaatimattomammallakin kädellä pystyy pelaamaan robberin kotiin, kunhan vain on hyvä partneri.

Vielä Venäjän nykytilasta

Tässäpä vielä viimeinen teksti Venäjästä, luonnonvarakirouksesta ja Hollannin-taudista. Oheisen analyysin mukaan Venäjä olisi kyennyt välttämään Hollannin-taudista sen pahimmat ongelmat, mutta ei Hollannin-tautia täysin, ja luonnonvarakirouksen pahin seuraus, korruptio ja tehoton hallinto, olisi Venäjällä yhä edelleen riesana.

Dutch Disease Hits Russia 14-06-2005 12:23
Otto Latsis
It seemed to be something that would never come true: Somewhere an alien Dutch disease was roaming. But now, this is a Russian disease as well.

We Wanted an Easy Life

Dutch disease is an ailment that affects industrial nations excessively engaged in export of raw materials. The disease becomes more acute as the export trade expands due to the soaring prices of the export commodities. Because of huge inflows of export proceeds, Russia's currency is appreciating against the foreign currency that has overfilled the state coffers. A cheap foreign currency means cheap imports, which give importers a competitive edge over domestic producers, who thus get in trouble. The booming oil sector is strangling our manufacturing industries. Today, Russia has all the classical symptoms of Dutch disease.

First, profits from foreign trade are abnormally large. In 2004, its positive balance was nearly equal to the total volume of federal budget expenditures.

Second, the ruble is appreciating against the dollar. The ruble is quickly strengthening; actually it is strengthening faster than at any time in the past (with due regard paid to the ruble inflation). This unwelcome "success" is not due to the stronger export positions of our manufacturing sectors for the simple reason that few, if any, such positions are left: Russia's fuel and energy sectors alone account for nearly two-thirds of our total exports.

The ruble's appreciation has practically nullified the positive effect of the Russian currency's 1998 devaluation. Quantity has grown into quality, giving rise to the third symptom of the Dutch disease: Our entire economy has hit the skids. The first quarter of 2005 saw industrial growth and economic growth as a whole drop to 4% or less, as compared to 7%-8% a year before. The slowing growth cannot be attributed to the long holiday we had in January; February and March saw slow growth as well.

Finally, the manufacturing sectors, which employ the majority of the able-bodied population, suffer the greatest losses.

Again, our economy has all the symptoms of the Dutch disease. Statistics clearly prove this, and it's strange that the government keeps silent about it. However, explaining how things stand would mean admitting the collapse of the poor economic strategy of the last few years. Behind this strategy is a simple calculation: Take it easy, the vast amount of petrodollars will take care of all economic miscalculations, just as it helped mollify the people indignant at the "monetization" of their in-kind benefits. If there is growth without active reform, and if this growth occurs simply on account of high oil prices, then let us do without reform and live off our expensive oil.

However, things are not going as the government hoped. And they simply can't work out this way. Russia's economy could have withstood the pressures of the enormous mass of petrodollars if the government had pursued a proactive policy of growth. Because a dynamic economy needs cash infusions; high demand for investments could have suppressed the Dutch disease. But in order for investment to be revived, first, taxes must be decreased more boldly, and second, entrepreneurs' confidence must be strengthened.

Don't Invest, or You'll Lose Everything

Alas, the Yukos affair conveys quite a different message to entrepreneurs: Don't invest, or you'll lose everything. More and more politicians are suggesting simply spending the Stabilization Fund. Economists have repeatedly explained why it is better to spend it solely on the payment of the foreign debt. The main issue here is not the danger of inflation, nor is it the need to have spare cash for a rainy day, even though this is also important. The main problem is again the Dutch disease. The Stabilization Fund curbs the foreign-currency "flooding" at least to a degree, by not letting into the country the dollars that are essentially unearned. If the locks are opened, however, some people may get higher pay, while others may become jobless as even more enterprises will close down after failing to beat competition on the part of cheap imports.

There is one more point the government prefers not to mention. Direct investments from the Stabilization Fund would be state - not private - investments, signifying de facto rejection of the reform course. We all know from the Soviet times how "effective" it is to spend state, i.e. no one's money. Maybe there is a reason why the long-forgotten talk about changing the courses of rivers has now been resumed. As in those days, these ill-considered projects take no account of payback, because there can't be any. Is state planning once again in the air?

Spending the Stabilization Fund on something other than foreign debt payment and (with great caution) on some infrastructure projects would be merely an attempt to cheat fate by evading a difficult choice. We must admit that there are no easy solutions. And we must understand what country Russia will become if the current tendencies persist.

Suppose we are satisfied with a three to four percent annual economic growth. This is less than seven or eight percent, but then there would be no risk or trouble. Three to four percent is the normal growth rate of the majority of industrialized nations. However, there is a hitch: Labor productivity and wages in our country is one-fifth to one-tenth of those prevailing in the advanced countries. Yet our consumer requirements are as high as theirs. Why not? We defeated Nazi Germany; we blazed the trail into space; we are a member of G-8, and as before, we can brandish our missiles if necessary; furthermore, we know that anyone with our technical education can easily find a job in the Silicon Valley.

If we manage to maintain a yearly growth rate of seven to eight percent (the feasibility of which has been proved over these past years), our development level would come close to that of the United States and Western Europe within the lifetime of one generation. With a growth rate of three to four percent, we will never close the gap. The trouble is not that we are currently a raw-material appendage. Rather, we are a "brain appendage," a source of educated and skilled personnel for other countries. For how long will we continue playing this role? It is hard to tell, considering our fantastic indifference to the fate of education and public health in Russia.

The Dutch disease is already here. To begin with, we have to admit this fact, as there is no getting away from it. Next, we have to realize what the Dutch disease means for Russia. It may not entail a speedy disaster. Unless crude oil becomes cheaper, we might continue to decay for an indefinite time. The present State Duma deputies and government ministers have a chance of retaining their jobs for a long time. If Russia wants to develop, however, it cannot do so by swallowing up the Stabilization Fund. It must seriously decide what it should do and what it should not do. It must be clear on its priorities: Should it, for example, continue to spend heavily on armaments? Or should it start thinking seriously about spending more on education? Or on increasing the average lifespan? In other words, we need a new, fundamentally different social contract, one that would recognize that each of us is an esteemed - rather than humiliated - citizen in our relationship with the state.

Jäämme odottamaan. Kaikenkaikkiaan Venäjän tilanne vaikuttaa paljon kimurantimmalta kuin mitä äkkipäätä voisi olettaa. Kun muistamme vielä, ettei Venäjä ole ikinä niin vahva kuin miltä se näyttää eikä ikinä niin heikko kuin miltä se näyttää, niin Putinin toimet näyttäytyvät meille aivan uudessa valossa.

Luonnonvarojen kirous

Usein kuuluu sanottavan USA haluaa saada haltuunsa Lähi-Idän öljyn tai että USA pyrkii saamaan raaka-aineet haltuunsa. Sosialistisessa viitekehyksessä tämä on ymmärrettävää - propagandaa, jolla pyritään kompromettoimaan ideologiinen vihollinen. Mutta tutkittaessa asiaa kapitalistisessa viitekehyksessä, päädytään yllättävään johtopäätökseen: luonnonvarat eivät ole rikkaus, vaan kirous - ja ne ovat tosiasiallisesti taakka haltijalleen.

Kapitalistisessa viitekehyksessä luonnonvarat kuuluvat alkutuotannon piiriin. Ne ovat toisen asteen tuotannon eli teollisuuden (jalostuksen) tuotantotekijöitä siinä missä työvoima, koneet, energia, osaaminen ja muut tuotannontekijät, eivätkä missään määrin eroa muista tuotantotekijöistä. Niistä maksetaan maailmanmarkkinahinta, ja niitä ostetaan ja myydään maailmanmarkkinapörsseissä päivän hintaan. Niiden hallussapito ei siksi ole missään määrin kenenkään intressi, sillä jos yksi myyjä kieltäytyy myymästä, toinen kaappaa hänen markkinaosuutensa. Ja jos raaka-ainetuottajat ryhtyvät kartelliin, niin raaka-aineille keksitään nopeasti korvaavia hyödykkeitä. Luonnonvaratulot tulevat niinsanotusti "kuin Manulle illallinen" - ja myös moni muu samanlainen ansioton tulo, kuten tullit, läpikulkumaksut ja kehitysapu, voivat aiheuttaa samanlaisen noidankehän kuin luonnonvarat.

Miksi luonnonvarat - varsinkin öljy, timantit, värimetallit - ovat kirous, eivät siunaus? Siitä syystä, että ne ovat vuokrahyödykkeitä eli ne tuottavat joka tapauksessa, ilman että niiden eteen tehdään mitään lisäarvoa, ja niitä voidaan tuottaa lähes olemattomilla alkuinvestoinneilla. Termin resource curse, luonnonvarojen kirous, esitteli ensimmäisenä Richard Auty 1993, ja Jeffrey Sachs esittelu termin taakse hyvin seikkaperäisen tutkimuksen OPEC-maissa vuosiväliltä 1965-1998 - vaikka öljyntuotanto on kasvanut jatkuvasti ja öljytulot nousseet räjähdysmäisesti, OPEC-maiden keskimääräinen BKT on supistunut vuosittain 1,3%

Miksi luonnonvarat - joita traditionaalisesti on pidetty siunauksena ja avaimena vaurauteen - ovatkin tosiasiallisesti kirous, eivät siunaus, kuten varmasti moni lukija ajattelee?

Ensimmäinen - ja tärkein - syy, miksi luonnonvarat ovat kirous, on että ne ovat lisäarvotonta tuloa. Niiden eteen ei tehdä muuta työtä kuin mitä niiden louhiminen ja logistiikka vaatii. Kun alkuinvestoinnit on tehty, ne tuottavat ilman että niiden eteen pitäisi tehdä yhtään mitään - ne ovat "ilmaista rahaa". Alkutuotantoa voi samoin harjoittaa vaikka minkälaisissa yhteiskunnallisissa oloissa, vaikka millaisessa diktatuurissa tai orjanomistajayhteiskunnassa. Ja miksi kehittyä, jos rahaa tulee ilmankin?

Toinen syy on, että alkutuotantoyhteiskunnassa taloudellinen valta on sillä, joka hallitsee kaivoksia ja öljylähteitä sekä maata. Alkutuotantolähteiden haltuunotto fyysisellä väkivallalla on helppoa, ja öljylähteitä lukuunottamatta alkutuotantolähteiden tuhoaminen on lähes mahdotonta. Teollisuuslaitoksilla sama ei oikein onnistu - tehtaiden haltuunotto väkivallalla ei oikein toimi. Niinpä alkutuotantolähteiden omistaminen synnyttää väistämättä konflikteja - ja sisällissotia. Ja mitä suurempi osuus BKT:stä alkutuotannolla on, sitä todennäköisemmin maassa on menossa joko kapina tai sisällissota - tai maata hallitaan diktatuurin rautaisella otteella. On laskettu, että jos alkutuotanto kattaa 25% maan BKT:stä, sisällissodan todennäköisyys on 33%, mutta vain 6%, mikäli osuus on 5%. Siksi lähes jokainen luonnonvarojentuottajamaa on jonkinasteinen diktatuuri.

Kolmas syy on kapitalismissa. Luonnonvaroista saadut tulot johtavat Hollannin tautiin. Tätä tilannetta, jossa yhdestä päätuotantohyödykkeestä saadut tulot mädättävät maan muun talouden, kutsutaan Hollannin taudiksi, koska se havaittiin ensimmäisen kerran Hollannissa 1960-luvulla Hollannin löydettyä kaasuesiintymiä. Mutta sitä voitaisiin aivan yhtä hyvin kutsua Espanjan-taudiksi - Etelä-Amerikan jalometallit tuhosivat Espanjan talouden 1500- ja 1600-luvuilla, tai konfederaatintaudiksi - orjatyövoimalla tuotettu puuvilla tuhosi Etelävaltioiden talouden 1840-luvulta 1860-luvulle. Hollannin taudissa vientihyödyke tuo maahan valtavan määrän ulkomaanvaluuttaa ja vientituloja. Tämä puolestaan vahvistaa maan valuuttakurssia, ja nostaa muun tuotannon hintoja. Se puolestaan johtaa valtavaan inflaatioon, kotimaanhintojen nousuun, ja kotimarkkinateollisuuden hintakilpailukyvyn romahtamiseen. USA:n etelävaltiossa orjatyövoimalla tuotetun puuvillan tuotanto tuhosi etelävaltioden jalostusteollisuuden lähes täysin, ja kaikki tuotantoteollisuus siirtyi pohjoisvaltioihin. Tämä johti katastrofiin sisällissodassa. Espanjassa siirtomaiden jalometallit vaikuttivat tappavan myrkyn tavoin Espanjan kotimarkkinoihin, ja seurauksena oli valtava inflaatio ja Espanjan talouden romuttuminen - kauppa- ja teollisuusvaltiot Englanti ja Hollanti ajoivat siirtomaakilvassa oikealta ohi. Hollannin taudissa siis raaka-aineesta saadut tulot tuhoavat muut elinkeinohaarat - joko inflaation tai kerrannaisvaikutusten kautta: raaka-aineen tuotanto imee työvoimaa pois muista elinkeinohaaroista, ja lopulta maa deindustrialisoituu ja muuttuu täysin raaka-aineentuottajaksi, plus mahdollinen maataloustuotanto (joka sekin on alkutuotantoa). Hollannin taudin ikävä sivuvaikutus on lisäksi alhainen talouskasvu: raaka-aineentuotanto tuottaa talouskasvua aritmeettisessa sarjassa, kun taas teollisuustuotanto geometrisessa. Siksi alkutuotantoon nojaavissa maissa talouskasvu on väistämättä alhaisempaa kuin teollisuusmaissa, kun tuotannon vakiotaso saavutetaan.

Hollannin tauti johtaa puolestaan neljänteen kiroukseen: valuuttavolatiliteettiin. Kun raaka-aineiden hinta on korkealla, maahan tulee valtavat määrät ulkomaanvaluuttaa, mikä kohottaa maan valuutan arvoa, mikä johtaa inflaatioon. Kun taas hinta on alhaalla - tai romahtaa kun korvaava raaka-aine keksitään - tuloksena on valuutan arvon romahtaminen ja köyhtyminen, koska Hollannin-taudin seurauksena maasta muut elinkeinot ovat tyrehtyneet. Tämä valuuttavolatiliteetti tekee mahdottomaksi suunnitella maan taloutta pitkäjänteisesti: taloudenpidosta tulee hektistä "ota rahat ja juokse"-taloutta, joka puolestaan johtaa väistämättä korruptioon. Useimmat alkutuotantomaat ovatkin tästä syystä läpeensä korruptoituneita.

Hollannin tauti on mahdollista välttää rahastoimalla valuuttatulot. Näin ovat toimineet mm. Norja ja Venäjä. Ne ovat rahastoineet valuuttatulonsa, joka merkitsee, etteivät tulot ole päässeet maan talouselämään. Tavallinen Sven-Einar Jensen ja Ivan Petrovitsh eivät siis ole hyötyneet öljytuloista tippaakaan, mutta näin on vältetty valtava inflaatio sekä myös toisaalta Norjan ja Venäjän lopullinen deindustrialisaatio. Norja on satsannut sosiaaliturvaan ja Venäjä puolestaan aseisiin ja byrokratiaan. Molemmissa maissa on valtava määrä rahastoitua valuuttaa, joka ei kierrä eikä hyödytä talouselämää. Mutta sekä Norjan kruunu että Venäjän rupla ovat paljon pahemmin maailmanmarkkinoiden armoilla pompoteltavissa kuin euro tai dollari.

Jos Hollannin-tauti äityy pahaksi, siitä seuraa viides kirous - verotulojen romahtaminen. Maan talous koostuu nyt lähes yksinomaan raaka-ainetuloista, tulleista ja koroista - mutta ei verotuksesta. Koska maa deindustrialisoituu, seurauksena on verotulojen romahtaminen. Vaikka ensialkuun tilanne maistuu hyvältä - kansalaisten verotaakka pienenee tai häviää kokonaan, lopputuloksena on se, että kansan ja hallituksen yhteys katkeaa. Korkeasti verotetulla kansalla on tapana myös vaatia hyvää ja oikeudenmukaista hallintoa. Kansa, jota ei veroteta, ei myöskään piittaa hallinnostaan, ja seurauksena on väistämättä hallinnon korruptoituminen ja diktatorisoituminen. Sanotaan, että korkeat verot ovat hinta hyvinvointivaltiosta, mutta niillä maksetaan myös hyvä ja oikeudenmukainen hallinto ja johtajien sekä johdettujen keskinäinen luottamus toisiinsa. Niinpä raaka-ainetuottajamaiden hallinnot yleensä ovat korruptoituneita, diktatorisia, laeista ja oikeudesta piittaamattomia ja tehottomia.

Kuudes kirous on lainanottoloukku. Koska hallitukset yleensä olettavat talouden kasvavan tulevaisuudessa, niillä on tapana ottaa lainaa. Tämän havaitsi aikoinaan jo Jean Calvin, ja hänen havaintonsa oli, että kuninkaat ja feodaaliherrat (jotka hallitsivat alkutuotantoa) olivat lainanottajia, kun taas juutalaiset (jotka kävivät kauppaa) ja porvarit lainanantajia. Murtaakseen juutalaisten pankkimonopolin Calvin salli koronoton - eikä ole liioiteltua sanoa, että juuri Calvinin ansiota on porvariston nousu, juutalaisten pankkimonopolin romahtaminen, kristillisen antijudaismin häviäminen, Sveitsin pankit ja kalvinistinen menestyksen teologia. Mutta alkutuotantoon nojaavat hallitukset ovat siksi yleensä korviaan myöten velkaantuneita - elleivät he ole rahastoineet vientitulojaan. Velkojen maksu ei ole ongelma raaka-aineiden hintojen ollessa korkealla, mutta hintojen romahtaessa tuloksena on maksuvaikeuksia ja korkoloukku - monet öljyntuottajamaat ovat vientituloistaan huolimatta täysin konkurssikypsiä. Tätä ongelmaa ratkotaan - yllätys, yllätys - ottamalla lisää lainaa. Ja kaikki maailman vasemmistolaiset syyttävät sitten länsimaita uuskolonialismista, kun läpeensä korruptoituneet raaka-aineentuottajamaat eivät kykene suoriutumaan itse ottamistaan veloistaan.

Seitsemäs kirous on puolestaan tehottomat investoinnit. Koska raaka-aineet ovat ilmaista tuloa ja alkuinvestointien jälkeen niille ei tarvitse tehdä mitään, niin hallituksella - varsinkaan läpikorruptoituneella, kleptokraattisella diktatuurilla - ei ole mitään insentiiviä investoida oikeastaan yhtään mihinkään, koska uusinvestoinneille ei kertakaikkiaan ole välitöntä tarvetta. Niinpä raaka-ainetuottajamaat investoivat pääasiassa tuottamattomiin hyödykkeisiin - aseisiin tai ylellisyystarvikkeisiin - tunnetuimpana Mercedes-Benzit, jota löytyy keskimääräisestä kehitysmaasta enemmän kuin Suomesta per capita. Sellaiset asiat kuin tieverkosto, kunnallistekniikka, infrastruktuuri. opetustoimi ja sosiaaliturva, jäävät pääsääntöisesti täysin retuperälle. Ja yhdessä kakkoskirouksen - jatkuvan sisällissodan riskin ja korruptoituneen hallinnon - kanssa joudutaan pirulliseen noidankehään, josta on lähes mahdotonta päästä irti. On mielekkäämpää ottaa ilo irti tästä päivästä tässä ja nyt, koska ikinä ei voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan.

Kahdeksas kirous on inhimillisen pääoman tragedia. Ne kehitysmaat, joilla ei ole luonnonvaroja eikä tuloja omasta takaa, joutuvat investoimaan siihen ainoaan omaisuuteen mitä heillä on - halpaan työvoimaan. Halpa työvoima puolestaan houkuttelee teollisuutta, ja teollisuus luo vaurautta. Ja teollistumisen luoma vauraus hyödyttää yhteiskuntaa ja jakautuu paljon luonnonvaravaurautta oikeudenmukaisemmin ja tasaisemmin. Se antaa insentiivin kestävään kehitykseen ja investoimiseen inhimilliseen pääomaan - koulutukseen ja osaamiseen. Luonnonvaroihin nojaava talous puolestaan imee kaiken inhimillisen pääoman itseensä, ja kaikki osaajat joko muuttavat ulkomaille, liittyvät tuottamattomaan byrokratiaan, armeijaan tai luonnonvarasektorille - kotimarkkina- tai vientiteollisuuteen ja palvelusektorille ei riitä enää koulutettua työvoimaa, ja koska seitsemäs kirous, tehottomat investoinnit, merkitsevät että koululaitos yleensä on täysin retuperällä, mistäpä niitä osaajia ylipäänsä saataisikaan? Tämä johtaa hirvittävään inhimilliseen tragediaa, josta saamme Afrikan osalta lukea päivittäin sanomalehdistä.

Yhdeksäs kirous on jo tullut mainittua, ja se on voimakas korruptio. Koska luonnonvarat on helposti monopolisoitavissa ja haltuunotettavissa, ja koska ihmiset ovat mitä ovat ja sodan uhka on luonnonvaravaltiossa joko ainaisesti läsnä tai maa on sisällissodassa (vrt. "veritimantit", joilla monissa maissa rahoitetaan sisällissotaa), ainainen sodanuhka johtaa nopeasti väkivaltaeliitin (sotilaat, poliisi, tiedustelupalvelut) voimakkaaseen osuuteen yhteiskunnan hallinnossa. Kurin kääntöpuoli on korruptio - aivan kuten Sparta oli kaikista Kreikan valtioista kaikkein helpoimmin lahjottavissa, myös väkivaltaeliitit ovat pääsääntöisesti läpeensä korruptoituneita, ja väkivaltaeliitti kaappaa helposti vallan ja muuttuu diktatuuriksi. Koska väkivaltaeliitit yleensä eivät ole toisaalta älyn jättiläisiä ja ymmärtävät taloudesta yhtä paljon kuin ghanalainen skorpioni ymmärtää kiinalaisesta kalligrafiasta, ne hallitsevat maataan toisaalta väkivallalla ja toisaalta lahjuksin. Raaka-ainetuottajamaat ovat siksi lähes poikkeuksetta voimakkaasti korruptoituneita.

Aisassa on vielä se puoli, että perinteinen aatelia vastaava luokka, eli väkivalta- ja virkamieseliitti, pääsääntöisesti halveksii ruumiillista työtä, itse ansaittua rahaa ja teollisuustoimintaa, kun taas keskiluokka ja työväenluokka arvostavat niitä. Maassa, jossa ei ole työväestöä eikä keskiluokkaa, ei myöskään ole teollisuutta, yritystoimintaa eikä kauppaa, ja keskiluokka voi syntyä vain silloin, jos maassa vallitsevat rauhalliset ja vakaat olot sekä oikeudenmukainen hallinto.

Eli takaisin Lähtö-ruutuun.


Sanalla sanoen: Voimakas alkutuotanto ei ole hyödyntänyt yhtäkään maata. Luonnonvarat eivät ole siunaus, vaan kirous. Niistä tulee siunaus vain sotatilassa - muulloin ne vaikuttavat tappavan myrkyn tavoin. USA:n etelävaltioissa puuvilla, jota tuotettiin orjatyövoimalla, tuhosi vapaaseen (= kalliiseen) työvoimaan perustuneen viljelyn sekä jalostusteollisuuden, johtaen Etelävaltioiden tosiasialliseen köyhtymiseen, ja Etelävaltiot teollistuivat vasta, kun sota oli ensin hävitty ja orjuus lakkautettu. Espanjassa siirtomaiden jalometallit tuhosivat maan elinkeinoelämän inflaatiolla. Hollannin maakaasu oli raunioittaa maan talouden. Venäjää ja Norjaa öljy ei ole hyödyttänyt - ylimääräiset tulot on rahastoitu, pois aiheuttamasta inflaatiota ja samalla pois talouselämästä, investoinnista ja infrastruktuurin uusintamisesta.

Mikä sitten on USA:n tavoite, jos se ei ole raaka-aineiden kaappaaminen, haltuunotto ja omistaminen? Tavoite on logistiikan turvaaminen. USA ei piittaa siitä, kuka öljyn omistaa tai kuka öljyntuottajamaassa pitää valtaa. Se piittaa siitä, että logistiikka toimii, öljyjohtoon ei tule reikiä, tankkeriväylillä ei ole miinoja ja merirosvot eivät rosvoa mukavuuslipun alla kulkevia tankkereita. Jalostaja- ja kuluttajamaiden kannalta itse raaka-aineita paljon tärkeämpää on raaka-ainelogistiikka - maailma on joka tapauksessa täynnä myyjiä, ja kaikista raaka-aineista maksetaan hinta joka tapauksessa. Joko maailmanmarkkinahinta, tai sitten paljon kalliimpi hinta välillisinä kuluina.

Uusi hiilitoimitus

Masuuni on jälleen puhalluksessa. Kirjoittajan blokki on ohi, ruukinmatruuna sai uutta hiiltä koksattavaksi, ja pyrkii nyt jälleen laskemaan masuuninsa suunnilleen päivittäin.

Päivän mietelmä

Kun kristilliseen metsään huutaa Jihad!!!, se vastaa Deus lo vult!!!

Buddhalainen metsä ei vastaa mitään, sillä se on nopea kuin tuuli, hiljainen kuin metsä, polttava kuin tuli, liikkumaton kuin vuori, ennalta-arvaamaton kuin varjo - ja lopulta liikkuessaan kuin salama ja ukkonen.

Julkkikset ilman meikkiä

Ruukinmatruuna ei, kuten on jo todettu, ollut koskaan mikään teiniprinsessa, ja hän totesi jo lapsena, että hänen kauneudellaan on turhaa toivoa päästä rikkaisiin naimisiin. (No, Suomessa vain aniharva tyttö suunnittelee pääsevänsä rikkaisiin naimisiin tai elävänsä yhdenkään miehen loisena, toisin kuin ns. suuressa maailmassa.)

Mutta vain aniharva julkkis - näyttelijä, laulaja, esiintyjä - on luonnostaan kaunis tai edes hyvännäköinen. Useimmat heistä ovat todella taviksen näköisiä - jotkut, kuten Pamela Anderson, itse asiassa rumia. Mutta avainsana on eläytymiskyky. Hyvän näyttelijän tuntee - olipa hän sitten lavalla tai elokuvassa - siitä, että hän osaa eläytyä rooliinsa ja elää sitä, ja hän kykenee muuntautumaan ihan miksi tahansa.

Meikeillä saa ihmeitä aikaan, ja juuri tämän vuoksi näyttelijöistä, laulajista ja filmitähdistä saadaan aikaan niin jumalaisen kauniita. Jokainen tyttö on lapsena varmasti tuhrannut äipän meikkipussilla ja opetellut tämän taidon kantapään kautta, mutta ehostaminen on oma taitenalansa, kuten oheisista kuvista saattaa huomata. Todellinen glamour syntyy meikistä, vaatetuksesta, valaistuksesta - ja kuvankäsittelystä, joko perinteisesti kynäruiskulla tai sitten Photoshopilla.

Mutta meikkaamisessa on vaaransa - meikit rasittavat ihoa, ja Brigitte Bardot on surullisin esimerkki siitä, miten monille julkkiksille käy vanhemmiten. Samoin kuin auringonotto, kosmetiikka vanhentaa ihoa. Moni julkkis näyttääkin kauniistisanoen rupsahtaneelta kolmenkympin jälkeen.

Mitkä ovat ruukinmatruunan omat kosmetiikkavinkit?

* Meikkaa niin vähän kuin minimissään on tarpeen. Enemmän ei ole parempi. Meikkaamisen tarkoitus ei ole sotamaalaus, vaan sent arkoitus on korostaa sitä, mikä kasvoissa on hyvää ja häivyttää se, mikä niissä on huonoa.
* Mieluummin alimeikkaa kuin ylimeikkaa. Paras meikki on sellainen, mitä kukaan ei huomaa, mutta mikä silti tekee säväyksen. Liian räikeä, ylimeikattu tai suttuinen meikki tekee homssuisen vaikutelman ja pahimmillaan leimaa pissikseksi - jollei se ole tarkoitus.
* Investoi laatuun, älä määrään. Kalliit meikit yleensä on tehty hyvistä raaka-aineista ja ne ovat riittoisia, ja todennäköisesti eivät aiheuta allergiareaktioita. Jotkut merkit, kuten Joe Blasco, peittävät vaikka palovammat, mutta ne on tarkoitettu teatteri- ja televisiokäyttöön. Max Factor on hinta-laatusuhteeltaan erinomainen. Älä valitse meikkejäsi Tarjoustalon ale-laarista!
* Vältä räikeitä värejä. Voimakkaat värit sisältävät todennäköisesti orgaanisia pigmenttejä, joiden kromoforit voivat hapettuessaan rasittaa ihoa todella pahasti. Sitäpaitsi räikeä meikki antaa vaikutelman prostituoidusta.
* Vältä voimakkaita tuoksuja. Parfyymissä ei ole tarkoitus kylpeä! Paitsi että se on äärimmäisen epäkohteliasta ympäristölle, voimakkaat tuoksut voivat laukaista allergiakohtauksen.
* Jos saat allergiaoireita, hylkää ko. meikki välitttömästi! Allergia voi pahetessaan koitua todella ikäväksi.
* Älä ikinä jätä puhdistautumatta ennen nukkumaanmenoa. Truismi, mutta sanotaan silti.

Julkkisten näkeminen ilman spakkelia on terveellinen reality check. Kukapa nainen ei olisi koskaan stressannut ulkonäkönsä kanssa - mutta niin stressaavat julkkiksetkin.

On kuitenkin yksi artisti, jota kohtaan ruukinmatruunan arvostus kasvoi kummasti viime aikoina, ja hän on Shakira. Tämän seksipommin taustalla on kuin onkin aito substanssi. Hän säveltää ja sanoittaa itse laulunsa ja soittaa itse kitaraa konserteissaan, ja hän on äärimmäisen älykäs. Ja hän käytti juuri tuota "ulkonäköansaa" hyväkseen - hän opiskeli historiaa UCLA:ssa keskimmäisellä nimellään ja äitinsä sukunimellä, ja vältti kosmetiikkaa - jotta häntä ei olisi tunnistettu ja että hän olisi kyennyt keskittymään opintoihinsa. Todellinen tähteys on eläytymiskykyä, ja myös sitä, että osaa eläytyä tavikseksi.

Karhunpoika karjahtaa, osa II

Venäjältä on kuulunut jälleen kummia - karhunpoika on karjahtanut jälleen. Vladimir Putinin avioliittohuhuja levitellyt lehti on heti seuraavana päivänä joutunut taloudellisiin vaikeuksiin.

Vanhan nyrkkisäännön mukaan se, mikä instanssi valtiossa pitää todellista valtaa, on helppoa tunnistaa. Kyseistä ei saa kritisoida, ja jos siitä sanoo poikkipuolisen sanan, siitä seuraa välitön kosto. Jos instanssia saa kritisoida tai siitä saa kirjoittaa, sillä ei ole mitään todellista valtaa.

Putin on osoittanut jälleen kerran olevansa machiavellistinen ruhtinas, jonka ainoa poliittinen päämäärä on vallassa pysyminen ja vallankäyttö. Hän näytti kovalla kädellä olevansa armoton valtias, joka murskaa jokaisen, joka asettuu häntä vastaan. Hän ei tunnu piittaavan sen enempää laeista kuin yleisistä häveliäisyyden säännöistäkään, eikä hän enää edes teeskentele olevansa demokraatti. Putin on pystyttänyt uuden Neuvostoliiton ja hän pitää ja käyttää valtaa kuten KGB-päälliköltä voi odottaakin. Kun Putin on tiedusteluorganisaation päällikkö, hänen on helppoa pitää tiedonkulun ja tiedonhankinnan ohjaksia käsissään - ja kosto on hyvin nopea. Ei ole temppu eikä mikään kaivaa esiin häntä kritisoineen lehden rahoittajatahoja ja käydä kovistelemassa pankkia. Tämä temppu on vielä sekä Matti Vanhaselta että Ilkka Kanervalta oppimatta.

Miksi tällainen äksiisi? Ensinnäkin siksi, että vallanvaihto on tulossa, ja Putin joutuu siirtymään syrjään. Hän haluaa jättää seuraajalleen perinnön voimakkaasta vallankäyttäjästä, uudesta tsaarista - mongolien perintönä Venäjällä on aina pidetty kovista ja säälimättömistä hallitsijoista, jotka tekevät mitä itse tahtovat. Toinen syy on siinä, että Venäjällä öljyntuotanto on kääntynyt laskuun.

Venäjän kansantuotteesta leijonanosa ja ulkomaisista tuloista lähes kaikki tulee raaka-aineiden (lue: öljyn) myynnistä ja ruukinmatruunan analyysi näyttää käyneen toteen: Venäjä on tyypillinen raaka-ainetuotantotalous, jolla on raaka-ainetuotantotalouden ongelmat. Wikipediassa on tarkasteltu tätä luonnonvarojen kirousta: miksi rikkaat luonnonvarat eivät ole siunaus, vaan kirous. Ja niinhän tässä nytkin näyttänee käyneen: Venäjällä on ollut nähtävissä runsaasti Hollannin taudin oireita - Venäjä on deindustrialisoitunut voimakkaasti. Kunnon Hollannin-taudin taudinkuvan mukaisesti Venäjä ei ole investoinut kotimaan infrastruktuuriin eikä myöskään tuotantoon eikä T&K:hon, vaan aseisiin. Venäjä on myös ostanut käyttöomaisuutta, joka pääsääntöisesti on hyvin huono investointi. Venäjällä kuitenkin on pahin Hollannin-taudin riesa - jalostussektorin täydellinen häviäminen ja maan muuttuminen täysin alkutuotantovaltioksi, kyetty onneksi välttämään.

Mutta Venäjä on läpeensä korruptoitunut ja se näkyy myös, paitsi vallankäytössä ja vallassa, myös ulkomaaninvestoinneissa. Venäjälle ei investoida pitkän ajan odotukset mielessä, vaan sieltä etsitään pikavoittoja - isot riskit merkitsevät win big - lose big -uhkapeliä. Tämä on luonnonvarakirouksen merkki. Energiasektorin valtava merkittävyys maan kansantuotteesta ja sen lähes monopoliasema valuuttatuloiden osalta merkitsee väistämättä muiden toimialojen heikkoa kilpailukykyä ja kehitystä.

Venäläiset eivät kuitenkaan ole tyhmiä. Venäjä on rahastoinut öljytulonsa, aivan kuten Norjakin on tehnyt, ja syy on ilmeinen. Mikäli öljytulot päästettäisiin vaikuttamaan vapaasti talouteen, inflaatio nousisi ja Venäjä joutuisi jatkuvan inflaation, rahan arvon alenemisen, tielle. Mikäli Venäjä vaihtoehtoisesti jäykistäisi valuuttakurssin, loputkin yritykset katoaisivat maasta. Ääritapauksessa jäljelle jäisivät vain öljy- ja ehkä elintarviketeollisuus. Suo siellä, vetelä täällä, sanoi Kekkonenkin aikanaan. Juuri siksi Venäjällä liialliset öljytulot rahastoidaan. Varoja käytetään rajoitetusti vain suljetulle sektorille - armeijaan, virkamiesten palkkojen maksamiseen ja byrokratian ylläpitoon - mutta öljytulot eivät pääse vaikuttamaan Venäjän talouteen.

Mutta nyt öljyntuotanto on kääntynyt laskuun, ja Venäjä on ehkä uuden katastrofin ovella. Putin on reagoinut tilanteeseen, ja tuo ärähdys on merkki omasta asemastaan huolestuneesta autokraatista. Jäämme odottamaan, onko lehden lakkauttaminen merkki syvemmistäkin vaikeuksista, joita Putin ja hänen seuraajansa saattavat joutua kosolti tulevaisuudessa kohtaamaan.

Koksi lopussa

Ruukinmatruuna ei ole laskenut masuuniaan muutamaan päivään. Syy on siinä, että ruukinmatruunan verbaalinen koksi on lopussa ja ruukinmatruuna kärsii kirjoittajan blokista. Vaikka malmia ja kalkkikiveä olisikin, koksin puute merkitsee, ettei masuunin puhalluksesta tule mitään.

Uutta kivihiilitoimitusta odotellessa ruukinmatruuna miettii irohan syvempää merkitystä, ja tuumii että Albert osti fagotin ja töräytti puhkuvan melodian.

Piraattituotteet

Mistä tietää, että piraattituotteet ja tuoteväärennökset ovat poikkeuksetta surkeita ja heikkolaatuisia?

Siitä, että ne ylipäänsä ovat piraattituotteita. Jos ne olisivat laadukkaita, niitä markkinoitaisiin ylpeästi omalla brändillään ja vaihtoehtona kalliille merkkituotteille.

Mekaaninen äänensärkijä

Kekkoslovakian lapsena ruukinmatruuna koki punkin omakohtaisesti. Hän muistaa myös rähjärockiksi nimitetyn musiikkityylin maihinnousun Suomeen 1970-luvun jälkipuoliskolla, ja hän muistaa lapsuudestaan The Clashin, Ramonesin, Stiff Little Fingersin, The Stranglersin - ja - Sex Pistolsin.

Punk syntyi brutaalina irtiottona rock-musiikin jatkumosta, varsinkin progressiivisesta rockista. Se julisti olevansa haiseva vastalause valtavirtarockin teeskentelylle ja hienostelulle, krääsällä koristetuille spektaakkeleille ja 20-minuuttisiksi venytetyille tekotaiteellisille lurituksille ja olevansa paluu rock and rollin alkuvoimaiselle lähteelle, takaisin Chuck Berryyn ja Elvikseen. Mutta oliko se sitä? Näin jälkikäteen voi tuumia, että kyseessä oli sekä spontaani protestiliike että myöskin the great rock and roll swindle - suuri rock-huijaus.

Punk on pohjimmiltaan hyvin yksinkertaista musiikkia - kolmen soinnun perusrockia tai vaihtoehtoisesti 12-tahtista bluesia. Toonika, subdominantti, dominantti. Niillä pärjää pitkälle. Voi soittaa joko avoimina, jolla pääsee pitkälle, tai barré-sointuina, joista nyypiöt toteavat että ooh. Tahtilaji on poikkeuksetta 4/4 ja rumpukaavat yksinkertaisia. Tempo on joko presto tai prestissimo. Periaatteessa sellaista, mitä kykenee kuka tahansa peruskoulun käynyt musiikin armoviitosilla ja äidinkielen kuutosilla läpi päässyt tekemään. Punkin tunnusmerkki on myös kitarasoundin voimakas yliohjaaminen - mielellään halvoilla transistorivahvistimilla, jolloin syntyy moottorisahamainen ääni Fourier-sarjan parillisten kertalukujen taajuuksien ylikorostuessa.

Mutta entäpä Sex Pistols? Tuo yhtye, johon koko punk kulminoitui ja josta Hesarin Raija Forsström kirjoitti 1978:

"Sex Pistols, nuortenlehtienkin rääväsuiseksi riiviölaumaksi nimeämä, on tulossa karjumaan Suomeen... Väkivaltaisuudestaan ja omituisuudestaan tunnetun yhtyeen kaikilla jäsenillä on takanaan erilaisia huume- ja pahoinpitelysyytteitä... [18. tammikuuta] on hakaneuloja poskilihastensa läpi työntelevien poikien määrä kiekaista Helsingin Työväentalon estradilla... Yhtyeen tärkein ´soitin´ on mekaaninen äänensärkijä, jolla syntyy räkäinen, kätkättävä ääni... Kenenkähän asia olisi estää moisten pääsy Suomeen - lastensuojelijoiden vai ympäristöhygieenikkojen?"

Sex Pistols oli alusta saakka the great rock and roll swindle, suuri rock and roll -huijaus. Panu Höglund on tarkastellut asiaa hyvin kärjistetysti omassa blogissaan. Tosiasiahan on, että siinä, missä sellaiset bändit kuin The Clash ja The Stranglers olivat spontaaneja, aitoja yhtyeitä, Sex Pistols oli isolla rahalla synnytetty läpikaupallinen kupla. Yhtyeen jäsenistä vain John Lydon (Johnny Rotten) ja John Ritchie (Sid Vicious) edustivat "spontaniteettia", sensijaan rumpali Paul Cook ja kitaristi Steve Jones olivat aivan oikeasti osaavia muusikoita, jotka oli kiinnitetty bändiin juuri siksi, että he osasivat soittaa. Sen, että Steve Jones oli aivan oikeasti vakavastiotettava muusikko - tosiasia, joka torpedoi Sex Pistolsin punk-imagon - voi helposti todeta siitä, että ihan kenellä tahansa prolella ei ole varaa Les Pauliin, jolla Jones soitti. Jonesista teki punkkarin se, että hän on diagnosoitu kleptomaani. Mutta basisti Sid Vicious oli aivan oikea punkkari. Ressukka, joka ei osannut soittaa, ei pysynyt tahdissa, keskittyi lähinnä sekoilemiseen ja joka oli muutenkin luuseri. Hänet kiinnitettiin bändiin juuri siksi, että hän oli hyvä punkkari - ei siksi, että hän olisi osannut edes soittaa bassoa.

Lapset söivät oman vallankumouksensa. Richard Branson, Virginin pomo, haistoi nopeasti markkinaraon ja ryöstöviljeli Sex Pistolsia. Juuri Branson loi koko punk-brändin. Sex Pistolsin takaa puolestaan löytyy Malcolm McLaren - punk-manageri vailla vertaa. Hän puolestaan keksi koko Sex Pistolsin, loi yhtyeen, otti siihen mukaan kaksi taidokasta muusikkoa (Steve Jones ja Paul Cook) ja kaksi täysin taidotonta (Rotten ja Vicious) ja hän piti Sex Pistolsin viinassa ja huumeissa - jolla on tunnetusti traaginen tarina kahden luuserin - ressukka Sid Viciousin ja bändäri Nancy Spungenin rakkaustarinassa - juuri sellainen tarina, jota Leevi and the Leavings on käsitellyt laulussaan Elina, mitä mä teen. Sex Pistolsin tarina kesti kaksi vuotta - vuodesta 1976 vuoteen 1978, jonka jälkeen bändi hajosi. Taustalla oli se tavallinen tarina - muut olivat kypsyneet Sid Viciouksen sekoiluihin, ja Rotten puolestaan McLarenin puliveivaamiseen.

Mutta huijaus otettiin todesta ja se alkoi elämään omaa elämäänsä. Punk otettiin vakavasti, ja se alkoi elämään itsenäistä kellarielämää - syntyi uusi meemipleksi. Yhä edelleenkin maailmalla on monia punk-bändejä, jotka soittavat samaa musiikkia kuin 30 v sitten. Suomen ensimmäinen punk-bändi oli Sleepy Sleepers - josta voidaan todeta, että se oli keksinyt punkin spontaanisti itse 1974. Ensimmäiset "Sliipparien" levyt olivat kertakaikkiaan kamalia - soittotaidotonta huonolla maulla huonosti tehtyä jumputusta, mutta soittotaidon ja sanoitustaidon kehittyessä myös musiikki kehittyi. Sanoitukset herättivät kauniisti sanoen pahennusta ns. ajattelevissa ja tiedostavissa piireissä - käsiteltiinhän niissä Neuvostoliittoa, Karjalaa, alkoholia, seksiä ja kaikkea niitä asioita, jotka olivat Kekkoslovakiassa ehdoton no-no. Mutta me lapset rakastimme Sliippareita, sillä he sanoivat ääneen sen, mistä ruukinmatruuna joutui jälki-istuntoon. Ja vaikka Sliipparit olivat Yleisradiossa soittokiellosta ja vaikka keikkapaikat boikotoivat heitä, heidän levynsä levisivät C-kaseteille äänitettynä kädestä käteen. Opettajat ja rehtorit vihasivat, lapset rakastivat. Välispiikatut levyt, kuten The Mopott Show, Levyraati ja Alma-tädin illuusio, edustivat julmaa protestia virallisille totuuksille.

Ja 1978 merkitsi myös punkin varsinaista alkua Suomessa. Ensimmäinen varsinainen parrasvaloihin noussut punk-bändi oli Pelle Miljoona OY, mutta nopeasti heitä seurasivat Eppu Normaali, Ratsia, Popeda, Kakka-Hätä-77, Kollaa kestää ja Hassisen kone. Kaikille oli yhteistä spontaanius, nopea soitto, maailmoita syleilevät sanoitukset ja meteli - puutteellisen soittotaidon voi aina kompensoida riittävällä yliohjauksella. Varsinainen punk kesti Suomessa suunnilleen yhtä kauan kuin rockabillykin - 1980-luvun alkuun, mutta samoin kuin tötterötukatkin, myös hakaneulaväki on muodostanut Suomessa oman alakulttuurinsa siitä lähtien.

Miksi punk sitten lakastui ja mariginalisoitui? Syy on yksinkertainen. Siinä, missä rockabilly yksinkertaisesti soitettiin loppuun ja se oli kyvytön uudistumaan, punk puolestaan oli liian yksinkertaista - kuin Ukko Nooan soittoa vuodesta toiseen. Spontaani kolmen soinnun perusrock voi riittää pari vuotta, mutta ihmisillä, samoin kuin musiikillakin, on taipumus kehittyä, ja kasarihevi - 1980-luvun heavy rock, Whitesnake, Van Halen, Motörhead jne - tappoi punkin. 1970-luvun proge, jota vastaan punk julisti nousevansa, ei suinkaan ollut mikään rock-musiikin rappeutumismuoto, vaan sen luonnollinen evoluutio - soittotaitoiset ihmiset haluavat myös soittaa taitavaa musiikkia. Tolkienia lainaten maat ovat muuttuneet eikä Cuivienenille ole enää paluuta. Yritykset palata takaisin juurille johtavat väistämättä epäonnistumiseen ja uuteen evoluutioon. Alku-rock on kertakaikkiaan soitettu loppuun.

Kun soppaan lisätään vielä joko maailmaasyleilevät, idealistiset sanoitukset, kuten Pelle Miljoonalla, tai sitten täysin mauton sekoilu kuten Hassisen Koneella, punk allekirjoitti oman kuolemantuomionsa. Lopulta alkuvaiheen punk-yhtyeet joko hajosivat, mariginalisoituivat - tai kehittyivät, ja muuttuivat osaksi valtavirta- ja AO-rockia. Ehkä parhaimmin suomi-punkin summaa Sleepy Sleepersin parodiakappale, "Mato Miljonäärin" esittämä Tahdon räkästä sinua (parodia Pelle Miljoonasta ja kappaleesta Tahdon rakastella sinua), joka häveliäisyyssyistä jätettäköön julkaisematta. Todettakoon vain, että siinä soitetaan särösoundilla yhtä ainoaa riffiä koko kappaleen läpi, rumpuja lyödään epätahtiin ja sanat ovat luokkaa Mä vihaan kaikkee mikä liikkuu, yää - ja asfaltti ei liiku, yää!. Koko komeuden päättää Tiina Tiikerin koputus "oveen" ja tuikea tiuskaus

No niin Helminen, hiljaa siellä että saa muut potilaat nukkua!!!

Mikä se mekaaninen äänensärkijä oikein on? Sen olemassaoloa on epäilty, mutta se on jo 1950-luvulta tunnettu temppu. Kaiuttimen kalvoon tehdään partakoneenterällä tarkasti lasketuin välein säteittäisiä viiltoja. Näin saadaan aikaan hyvin punk-mainen särösoundi.

Ydinvoimaa ympäristön hyväksi

Ydinvoiman lisärakentaminen on tällä hetkellä tehokkaimmaksi todettu tapa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Ja lisää hyviä uutisia on tiedossa. HS:n uutisen mukaan Loviisan uuden yksikön hukkalämmöllä voidaan lämmittää koko pääkaupunkiseutu kaukolämpönä. Nykyisellään hukkalämpö menee mereen kasvattamaan maailmankaikkeuden kokonaisentropiaa. (No, jaa, sillä pidetään kalankasvattamo meressä lämpimänä.)

Miksi sitä hukkalämpöä syntyy niin valtavasti? Syy on yksinkertainen: ydinvoimalassa tuotetaan sähköä höyryllä. Periaate on täsmälleen sama kuin hiilivoimalassa: keitetään vettä. Ero on siinä, että hiilivoimalassa syntyy hiilidioksidia ja muita pakokaasuja, ydinvoimala on sisäsiisti prosessi. Kyynikko sanoisi, että hiilivoima tuottaa globaaleja ongelmia, ydinvoiman ongelmat voidaan eristää ja lokalisoida. Ja tämä keitetty vesi eli nörttikielellä tulistettu höyry johdetaan höyryturbiiniin. Höyryturbiini puolestaan on lämpövoimakone, joka noudattaa termodynamiikan II lakia eli siirtää lämpöä kuumemmasta lämpösäiliöstä kylmempään lämpösäililöön muuttaen vain osan lämmöstä mekaaniseksi energiaksi, joka pyörittää generaattoria, joka muuttaa mekaanisen energian sähköenergiaksi. Koska turbogeneraattoreilla päästään parhaimmillaan noin 50% termiseen hyötysuhteeseen, jokaista kilowattituntia sähköenergiaa kohtaan syntyy 3,6 megajoulea lämpöenergiaa, kaloreina siis 859 kcal. Sillä siis pidetään sulana aika paljon merivettä kalojen iloksi ympäri vuoden. Uraani halkeaa, ja tuottaa lamppuun valkeaa. Ja samalla valtavan määrän lämpöenergiaa.

Kuitenkin täällä 60°-70° latitudien välissä ilmasto on mitä on, ja taloja pitää lämmittää käytännössä ympäri vuoden - ilmaston lämpiäminen ei vielä ole tehnyt lämmityksen tarvetta tarpeettomaksi. Ja siihen lämmittämiseen kuluu energiaa. Sama suomeksi: joko kaukolämpöä tai sitten sähköä, öljyä tai klapeja. Koska Suomessa vesivoima on käytännössä loppuun rakennettu, se lämpö pitää tuottaa jollakin eli käytännössä fossiililla. Öljyllä, kivihiilellä, turpeella tai jätteellä. Ja siitä syntyy kasvihuonekaasuja.

Olemme pirullisessa brenkkutilanteessa - ydinvoimaloista menee nykyisellään valtava määrä lämpöä täysin hukkaan, ja samalla lämmitämme taloja kasvihuonepäästöjä aiheuttavalla tavalla. Hölmöläisen hommaa siis nörtin näkökulmasta - leikataan peiton toisesta päästä että saadaan ommella toiseen päähän.

Silloin, kun turbogeneraattorissa ei pyritä rutistamaan tulistetusta höyrystä sitä viimeistäkin entalpian ripettä ulos ennen sen muuttumista kylläiseksi ja sitämyötä lauhteeksi, höyryä voidaan käyttää edelleen kaukolämpöön. Tällä periaatteella toimivat vastapaine- eli kombivoimalat. Näillä päästään yli 90% kokonaishyötysuhteeseen, koska lauhdelämpö menee kaukolämmöksi, ei harakoille eikä kirjolohille.

Loviisan uusi suunniteltu yksikkö tuottaa toisaalta valtavan määrän sähköä, ja siinä sivussa syntyy väistämättä valtava määrä lämpöenergiaa. Ainoa riittävän suuri asiakas on koko pääkaupunkiseutu - jonka lämmitys yksinään vastaa liki 10% koko Suomen hiilidioksidipäästöistä. 70 km kaukolämpöputken vetäminen ei ole temppu eikä mikään, se kysyy vain aikaa ja poliittista tahtoa. Näin saadaan leikattua Suomen kasvihuonepäästöjä todella dramaattisesti - 10% on määrä, joka todella näkyy ja tuntuu.

Kaupan päälle uraani on tulevaisuudessa vielä kotimainen raaka-aine - Suomessa on Euroopan rikkaimmat uraanivarat - ja näin pääsemme irti tuontipolttoaineista.

On kuitenkin muistettava, että ydinvoima on nykyisellään vain väliaikaisratkaisu, mutta sen avulla pääsemme eroon kasvihuonepäästöjä aiheuttavista fossiilivoimaloista. Se kuitenkin auttaa meitä lokalisoimaan globaalit ongelmat (= hiilivoimalat levittävät ongelmansa koko maapallon ilmakehään, ydinjäte on paikallinen ongelma) ja ostamaan meille lisäaikaa niin, että voimme kehittää nykyisellään lapsenkengissä olevat uudet energiantuotantomuodot tuotantokäyttöön valmiiksi.

Päivän mietelmä

Konservativismi on sitä, että haikaillaan myyttiseen menneisyyteen, jossa kaikki oli paremmin.

Radikalismi on sitä, että haikaillaan myyttiseen tulevaisuuteen, jossa kaikki tulee olemaan paremmin.

Sananvapaus ja pelkuruus

Sananvapaus ei ole tällä hetkellä kovin korkeassa kurssissa Euroopassa.

Geert Wildersin elokuva Fitna on nostattanut ympäri Eurooppaa valtavan haloon, ja sitä yleisesti pidetään "vastenmielisenä provokaationa", vaikka ruukinmatruuna itse ei pidä sitä sen vastenmielisempänä kuin vapaa-ajattelijoiden propagandaa kristinuskoa vastaankaan. Muslimien puolella taas parrat pärisevät jälleen, ja Wildersin päätä vaaditaan vadille - aivan samoin kuin Ayaan Hirsi Alin ja Theo van Goghin.

Julkinen reaktio on ollut anteeksipyytely ja hyssyttely ja elokuvan - ei suinkaan sen aiheuttaman väkivaltaisen reaktion - tuomitseminen. Tappouhkausten jälkeen LiveLeak poisti elokuvan sivuiltaan levityksessä, ja sivusto http://www.fitnathemovie.com on ollut suljettuna. Päättäjien mielestä sananvapaus on niin arvokas asia, ettei sitä sovi väärinkäyttää.

Mistä tämä kaikki kertoo?

Ruukinmatruuna laski masuunia jokin aika sitten aiemmin aiheesta Välitunti, tärkein tunti. Ruukinmatruunalle peruskoulu oli tärkein paikka oppia kaikki tarpeellinen ihmisluonteesta, ihmisten käyttäytymisestä ja psykologiasta, ja välitunneilla oppi suunnilleen kaiken sen, mitä tarvitsi tietää. Ruukinmatruuna kävi peruskoulunsa Kekkoslovakiassa, ja hänen koulunsa oli melko väkivaltaisen maineessa, ja kuten peruskouluissa aina, koulukiusaaminen oli hyvin julmaa ja kovaa. Koska ruukinmatruuna oli sivustakatsoja, hän teki siinä tärkeitä havaintoja.

Ensimmäinen havainto on se, että ihminen on pohjimmiltaan paha, joskin ihmisellä on myös kyky hyvään. Koulukiusaamisessa kyse on vallasta ja vallankäytöstä - väkivalta on valtaa kaikkein alastomimmillaan ja väkivalta on täysin toimiva tapa pakottaa toiset alistumaan omaan tahtoon. Väkivalta on se kaikkein äärimmäisin vaikuttamisen keino, ja esivallattomassa tilassa (= anarkiassa) fyysinen väkivalta on ainoa toimiva tapa selvittää konfliktit. Pohjimmiltaan pahoille olennoille luonnollinen toimintatapa on väkivalta, ja ruukinmatruuna tarkoittaa "pohjimmiltaan pahoilla olennoilla" koko ihmiskuntaa, myös itseään siinä sivussa. Väkivalta sinänsä ei ole hyvä eikä paha asia. Se vain on, ja sen kanssa on syytä tulla toimeen.

Toinen havainto oli, että sellaista, joka ei lyö takaisin, on aina helpointa kiusata. Väkivallan käyttö lopettaa kiusaamisen. Sellainen ihminen, joka lyö takaisin ja on valmis käyttämään fyysistä väkivaltaa, panemaan kovan kovaa vastaan, saa olla rauhassa. Eli paras tapa välttyä kiusaamiselta on omata terävä kieli ja nopeat nyrkit. Yksikään äiti, joka vie lapsensa dójólle tai nyrkkeilysaliin, ei voi olla paha ihminen. Rakastava äiti opettaa lapsensa pidättymään lyömästä ensin, mutta myös lyömään aina takaisin.

Kolmas havainto oli, että kiusaamisen uhreiksi joutuivat aina ne kaikkein fiksuimmat, aikuisimmat ja viisaimmat. Kahdesta syystä: ensinnäkin siksi, että he olivat haluttomia turvautumaan väkivaltaan koska he pitivät sitä tyhmänä ja lapsellisena ja tyhmien ihmisten tapana setviä asiat, ja toiseksi siksi, että he poikkesivat laumasta. Typeriä ja tyhmiä lapsia ei kiusattu, mutta se rillipäinen luokan priimus joutui välitunnilla aina sakinhivutuksen kohteeksi. Mainittakoon, että ruukinmatruunan koulussa koulukiusaaminen johti lopulta itsemurhaan.

Miten tämä kaikki liittyy Fitnaan ja sananvapauteen? Siten, että Europan päättäjät toimivat nyt kuten koulukiusaamisen uhrit. Heillä on selkeästi paskat housuissa. He toimivat kuten pelon halvaannuttama ihminen toimii - he kiistävät minkään uhan tai väkivallan olemassaolon, kuvittelevat kaiken olevan pelkkää leikkiä (vaikka se on todellisuudessa hyvin brutaalia ja raakaa väkivaltaa, jossa kyse on vallankäytöstä alastomimmillaan) ja he pyrkivät mielistelemään kiusaajiaan, tässä tapauksessa islamistifanaatikkoja, ja antavat näin signaalin heikkoudesta. He eivät tunne ihmisen peruspsykologiaa, tai jos tuntevat, eivät välitä siitä. He kuvittelevat pääsevänsä hyssyttelyllä ja mielistelyllä vuoropuheluun islamistifanaatikkojen kanssa, vaikka tosiasiallisesti vain he niin toimiessaan ruokkivat fanaatikkojen itsetuntoa ja omahyväisyyttä. Tähän mennessä vain USA on uskaltanut, Israelin ohella, panna kovan kovaa vastaan.

Ja siksi he tinkivät sananvapaudesta. Tuo hyssyttely - pelätään, että identifioimalla vihollinen provosoidaan sitä enemmän - on tyypillinen pelkurin tapa toimia; pannaan pää pensaaseen ja kuvitellaan, ettei mitään uhkakuvaa ole tai jos onkin, niin vihollinen ei näe. Mutta sellaiset ihmiset, jotka ovat valmiita tinkimään olennaisista vapauksistaan saadakseen hiukkasen turvallisuutta, eivät ansaitse kumpaakaan ja lopulta menettävät molemmat.

Tuo myöntyvyys- ja mielistelypolitiikka ei ole mitään uutta Euroopan historiasta. Sitä yritettiin 1930-luvulla Hitleriin, tunnetuilla tuloksilla. Hollannille kävi siinä todella huonosti, ja Hollanti ei ole vieläkään toipunut toisesta maailmansodasta - ensin ensimäisen maailmansodan jälkeinen puolustusnihilismi jätti Hollannin täysin avuttomaksi sekä Japania että Saksaa vastaan, sitten Hollannin siirtomaavalta romahti ja lopuksi Hollanti joutui Saksan miehittämäksi. Kaupan päälle enemmän hollantilaisia taisteli Waffen-SS:n riveissä vapaaehtoisina kuin Vapaan Hollannin joukoissa. Ei ole ihmekään, että puukenkämaassa ollaan edamjuusto hukassa ja löysät housuissa.

Mikä sitten olisi ollut oikea reaktio? Oikea reaktio olisi ollut antaa signaali vahvuudesta. Siis se, että sanoa julkisesti että me emme tingi tippaakaan sananvapaudesta väkivallan edessä ja todeta ääneen, että nuo asiat todetaan Koraanissa, tässä on lainattu autenttisia islamistien julistuksia ja on teidän asianne, miten te sen selitätte.

Amiksille ei tarvitse enää selittää yhtään mitään. Mitä tyhmempi, typerämpi ja vähemmän koulutettu ihminen on, sitä vaikeampaa häntä on vetää nenästä tällaisissa asioissa. Sensijaan Leninin sanoja lainaten intellektuellit ovat ainoa ryhmä, josta meidän ei tarvitse olla huolissamme - he uskovat ihan mitä tahansa. Ja vain intellektuellit voivat olla niin naiiveja, etteivät he näe islamismin oikeaa karvaa tässä vaiheessa. Kun aikuinen ihminen julistaa väkivaltaa, päristää partaa ja teoillaan osoittaa myös tarkoittavansa sitä mitä julistaakin, hän todennäköisesti on tosissaan. Niin Hitler, Lenin kuin Khomeinikin.

USA vastasi väkivaltaan väkivallalla. Syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen 2001 George Whiskey Bush teki siinä tilanteessa juuri niinkuin typerä ihminen tekee: julisti sodan. Se oli siinä tilanteessa ainoa mielekäs teko. Siinä tilanteessa viisas ihminen olisi malttanut mielensä, pyrkinyt diskurssiin, yrittänyt ymmärtää vihollistaan ja yrittänyt yhteisymmärrykseen. Tulos olisi ollut, että tämä olisi tulkittu heikkoudeksi ja se olisi provosoinut vain entistä pahempia terrori-iskuja. Sota ja väkivalta ovat signaaleja vahvuudesta ja USA vei sodan pois omalta alueeltaan, vihollisen alueelle. Seuraus on, että satojatuhansia muslimeja on kuollut, mutta islamistijohtajille voi vain todeta, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Typerän ja viisaan joutuessa konfliktiin viisaampi antaa aina periksi, ja siksi typerykset dominoivat tätä maailmaa.

Ruukinmatruuna laski pari päivää sitten masuunistaan Koulutusta kuolemaan, jossa oli linkki sodanaikaiseen amerikkalaiseen Disney-piirrettyyn, jossa Disney kertoo irvokkaasti mutta samalla inhorealistisesti pikku saksalaispoika Hansin tarinan ja miten natsien valtiokoneisto muokkaa hänestä robotin. Toisessa maailmansodassa amerikkalaisilla oli hyvin selvä viholliskuva: me olemme hyviksiä ja natsit ovat pahiksia. Jokaisen menestyksekkään konfliktin edellytys on selkeä viholliskuva, ja USA:ssa se oli helppoa muodostaa, kiitos sananvapauden.

Yrittämällä mielistellä vihollista (= osapuolta, joka on selkeästi jo julistautunut viholliseksemme) ja kieltämällä sananvapaus saadaan toki hämmennettyä viholliskuvaa, mutta samalla lyhyen ajan voitto on pitkän ajan tappio. Mitä pidemmälle konflikti jatkuu yksipuoleisena, sitä vahvemmalle aggressori lopulta pääsee. Jos Länsi-Euroopan demokratiat olisivat tehneet 1938 itselleen selväksi, että Natsi-Saksa on vihollinen ja se haluaa sotaa ja jos Ranska olisi hyökännyt Saksaan jo 1938, tuhatvuotinen valtakunta olisi sortunut kuudentena vuotenaan. Nyt Hitler vedätti kaikkia Euroopan johtajia kuin pässiä narussa, ja valloitti lähes koko Euroopan ennenkuin hänet ja kansallissosialismi saatiin tuhottua.

Meille pitäisi olla viholliskuvan jo tässä vaiheessa selkeä. Ruukinmatruunalle se on ollut selkeä jo pitkän aikaa - siksi, että ruukinmatruuna tietää buddhalaisena olevansa viholliselleen vääräuskoinen pakana, joka pitää tappaa, ja naisena olevansa viholliselleen alempiarvoinen olento, joka pitää orjuuttaa. Ja vihollinen on Joseph Helleriä lainaten se, joka yrittää saada sinut hengiltä. Meillä pitäisi olla sen verran perustietoja historiasta, että islamistit ovat käyneet 1400 vuotta pyhää sotaansa länsimaista sivistystä vastaan, ja sellaisten nimien ja vuosilukujen, kuten Poitiers 732, Las Navas de Tolosa 1212, Lepanto 1571 ja Wien 1683, pitäisi olla jokaiselle tuttuja.

Ruukinmatruuna on seikkaillut Netissä jo vuodesta 1988 ja hän on monen fleimisodan veteraani. Ja yksi tärkeimpiä opetuksia on Kanada-Bill Jonesin motto: Älä suutu. Anna takaisin. Sananvapausloukkauksista ei saa ikinä suuttua, koska se merkitsee kasvojen menetystä. Sensijaan niihin pitää aina vastata antamalla takaisin, koska se merkitsee uskottavuuden säilyttämistä. Tämä on asia, jota Euroopan johtajat eivät ole oppineet: älä suutu - anna takaisin!

Einige lernen nie. Sananvapauden rajoittaminen on juuri sitä, että suututaan sensijaan että annettaisiin takaisin.