Hyvää Uutta Vuotta!

Ruukinmatruuna haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen rauhallista ja hyvää Uutta Vuotta 2009.

The Ironmistress wishes all her readers peaceful and good New Year 2009.

Jambalayaa putaalla

Jambalaya on Hank Williamsin yksi tunnetuimpia kappaleita, ja jokainen itseään kunnioittava roots-muusikko on levyttänyt sen. Ruukinmatruunalle tutuin on John Fogertyn versio laulusta.

Mistä laulu kertoo? Laulu kertoo Louisianan bayou countrystä, Mississippin alajuoksulla asuvasta ranskaa äidinkielenään puhuvasta cajun-kansasta, jotka muuttivat Louisianaan Kanadasta, pakoon brittivalloitusta 1700-luvulla. He säilyttivät kielensä ja katolisen uskontonsa, mutta kehittivät aivan omintakeisen kulttuurinsa

Goodbye Joe, me gotta go, me-oh-my-oh
Me gotta go, pole the pirogue on the bayou
My Yvonne, sweetest one, me-oh-my-oh
Son of a gun, we'll have big fun on the bayou

Bayou on suomeksi pudas - joesta erkaneva sivuhaara, joka joko bifurkoi mereen tai myöhemmin yhtyy takaisin jokeen. Mississippin alajuoksu ja suisto on tunnettu siitä, että se on läpitunkematonta ryteikköä. Täältä bayou countrysta kanadanranskalaiset cajunit löysivät turvapaikan - ja he sanovat, että pudas tarjoaa eväät koko elämälle, jos sitä pystyy kunnioittamaan. Cajunien matala, tasapohjainen ruuhi, pirogue, on kuin tehty Mississippin sivuhaaroissa liikkumista varten.

Jambalaya, crawfish pie and fillet gumbo
'Cause tonight I'm gonna see ma cherie, mio
Pick guitar, fill gruit jar and be gay-o
Son of a gun, we'll have big fun on the bayou

Kun ruukinmatruuna joskus aikoinaan kuuli laulun ensimmäistä kertaa, hän ihmetteli mitä tuo jambalaya oikein on. Mutta laulussa puhuttiin pippaloinnista ja siinä mainittiin rapupiiras ja fileegumbo, niin hän päätteli sen olevan kai jotain sapuskaa.

Ja sitähän se onkin.

Jambalaya on riisistä, vihanneksista ja siipikarjasta tai äyriäisistä haudutettu pata, joka muistuttaa risottoa ja paellaa, mutta jota ei hauduteta kuiviin. Jambalayalle ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa reseptiä, vaan reseptejä on yhtä paljon kuin kokkejakin.

Entäpä rapupiiras ja fileegumbo? Rapupiiras on toinen tunnusomainen cajun-keittiön ruoka. Se on sukua quichelle, ja oheisen linkin takaa löytyy yksi rapupiiraan resepti. Nimellä gumbo kutsutaan puolestaan lukuisia eri ruokia, jotka ovat joko muusimaista soosia tai soosimaista muusia - mutta joiden raaka-aineisiin kuuluu aina selleri, paprika ja sipuli. Gumbo on alunperin ollut paastonajan ruokaa, jolloin on kieltäydytty lihasta, mutta ateria on kuitenkin ollut tuhtia.

Thibodeaux, Fontainbleau, the place is buzzing
Kinfolks come to see Yvonne by the dozen
Dress in style, go hog wild, me oh my oh
Son of a gun, well have big fun on the bayou.

Jambalaya...

Laulun sanat ovat cajun-englantia. Ne sisältävät runsaasti louisianalaisia sanontoja ja gallismeja, ja Thibodeau sekä Fontainbleu ovat varsin ranskalaisia sukunimiä, ja Yvonne puolestaan tyypillinen cajun-etunimi.

Laulusta on olemassa ainakin kaksi suomennosta, jotka molemmat ovat sanalla sanoen surkeita. Sen enempää Saukki (Sauvo Puhtila) kuin sen toisenkaan sanoituksen tekijä eivät ole joko tienneet tai ymmärtäneet, mitä jambalaya on, ja teema on viety Mississippin putaiden salaperäisestä viidakosta jonnekin Baton Rougen tai New Orleansin merimieskapakoihin. Ei hyvä. Oikeastaan vain Meiju Suvaksen versio Moliendo Cafesta on käännöksenä pahempi fiasko. [Moliendo on siis aktiivin gerundi verbistä molir, jauhaa, ei paikannimi.]

Settle down far from town get a pirogue
And we'll catch all the fish in the bayou
Swap your mon' to buy Yvonne what she need-o
Son of a gun, well have big fun on the bayou

Jambalaya...

Cajuneita elää Louisianassa yhä noin 450,000 ja Teksasissa 50,000. Vaikka kaikki cajunit osaavat englantia, he kuitenkin yhä pitävät ranskaa kotikielenään, ja cajun-ranska on lingvistikolle samanlainen ehtymätön aarreaitta kuin Pitcairnin englanti. Vaikka cajunit olivat pitkään halveksittu vähemmistö, he ovat kuitenkin säilyttäneet vahvasti omaleimaisen kulttuurinsa, ja varsinkin heidän ruoka- ja musiikkikulttuurinsa on maailmankuulua.

Ja myös Creedence Clearwater Revivalin laulu Born on the Bayou viittaa cajuneihin. Laulussa mainittu hoodoo puolestaan viittaa cajunien uskomukseen rougarousta (standardiranskaksi loup-garou, ihmissusi) - ylimaallisesta hengestä, joka toisaalta suojelee cajuneja mutta myös rankaisee jokaista, joka ei noudata paastomääräyksiä tai käy messussa säännöllisesti.

Termi dixieland on cajuneilta peräisin. Ranskan dix tarkoittaa lukua "kymmenen", ja Louisianassa käytössä olleissa kymmenen dollarin seteleissä luki isolla DIX toisella puolella ja toisella TEN. Louisiana sai näiden seteliensä ansiosta nimen dixieland - "dix'ien maa".

Ai niin. Ne, jotka tulivat tänne haulla "Jambalaya tab" tai "Jambalaya soinnut", niin todettakoon, että laulu voidaan soittaa normaalilla toonika-subdominantti-dominantti -kierrolla. Fogerty esittää sen D-duurissa, eli D-G-A.

Viagrasta kuolonkankeana

Viagra-yliannostus tappoi suomalaismiehen Thaimaassa, epäilee paikallinen poliisi.

Ruukinmatruuna toteaa, että tällainen tapaus. Kuolema korjaa satoaan myös X-sukupolven edustajien keskuudessa, eikä ole edes julkinen salaisuus, että suomipojalla on yhtä paljon vientiä Thaikuissa kuin suomitytöllä Kyproksella ja Kreetalla. 39-vuotias mies löydettiin kuolleena hotellihuoneesta lauantaina päivällä. Vielä edellisenä yönä kahden aikaan hän oli laulanut karaokea paikallisessa baarissa. Sieltä hän poistui paikallisen naisen kanssa. Hotellin siivooja löysi miehen kuolleena sängystä. Mieheltä oli ryöstetty rahat, kännykkä ja kaulakoru. Myös hänen kenkänsä olivat hävinneet.

Hupsista.

Viagra on Pfizerin tuotemerkki sildenafiilille. Sildenafiilin kehittivät Pfizerin tutkimuslaboratoriossa työskennelleet kemistit. Alun perin yhdiste kehitettiin verenpainelääkkeeksi ja angina pectoriksen hoitoon, mutta se osoittautui melko tehottomaksi. Sen sijaan monet lääkettä käyttäneet miehet raportoivat erektionsa parantuneen huomattavasti - eli kyseessä oli siis serendipiittinen keksintö. Lääke patentoitiin vuonna 1996. Sildenafiilin tärkeimmät kilpailijat ovat tadalafiili (Cialis) ja vardenafiili (Levitra), sekä poronsarvijauhe, sarvikuonon sarvi, karhun penis ja tiikerin sisäelimet. Sildenafiililla on ikävännäköinen molekyyli, ja keemikkojen kielellä se on siis 1-[4-etoksi-3-(6,7-dihydro-1-metyyli-
7-okso-3-propyyli-1(H)-pyratsolo[4,3-d]pyrimidiini-5-yyli)
fenyylisulfonyyli]-4-metyylipiperatsiinisitraatti (äyks). Ja kuten (lähes) aina tällaisten molekyylien osalta, se on kiraalinen eli molekyylistä on dekstro- ja levo-muodot, joista nimenomaan dekstro-muoto on se aktiivinen.

Sildenafiilia voidaan toki valmistaa kotikonsteinkin, ohessa yksi resepti:

1) Metyloidaan 3-propyylipyratsoli-5-karboksyylihappoetyyliesteriä kuumalla dimetyylisulfaatilla (transesterifikaatio)
2) Hydrolysoidaan saatu esteri natriumhydroksidiliuoksella
3) Nitratataan saatu happo savuavan rikkihapon ja savuavan typpihapon seoksella
4) Muodostetaan tökötistä karboksiamidia refluksoimalla sitä tionyylikloridi-ammoniakkiliuoksella
5) Redusoidaan nitroryhmä aminoryhmäksi
6) Asyloidaan 2-etoksibentsoyylikloridilla
7) Syklisoidaan.
8) Sulfonoidaan klorosulfonyylijohdannaiseksi
9) Kondensoidaan 1-metyylipiperatsiinilla sildenafiiliksi

Lapsukaiset, älkää yrittäkö kotona ellette todella tiedä, mitä olette tekemässä. Kuten orgaanisen kemian reaktioissa yleensäkin, saanto on alle 100% ja jokaisessa reaktiovaiheessa syntyy sivutuotteita, jotka on syytä eristää vaikkapa geelisuodatuksella. Niillä sivutuotteilla kun voi olla ei-toivottuja vaikutuksia...

No, joka tapauksessa nainen on nainen koko elämänsä, mutta mies vain niin kauan kun hän pystyy, ja ensimmäiset ongelmat hattivatin kanssa saattavat miehelle tulla jo kolmenkympin pintaan. Ja tässäkin tapauksessa kaveri oli ollut 39-vuotias, eli ei mikään teuraskarju, vaan kolli parhaassa iässä.

Toisin kuin yleensä kuvitellaan, sildenafiili ei sellaisenaan aiheuta erektiota, ellei siihen liity seksuaalista stimulaatiota, eikä se myöskään väännä lisäfjongaa jo olemassaolevalle. Sildenafiili estää syklisen guanosiinimonofosfaatin tyypin 5 fosfodiesteraasia eli hajoamista. Syklisellllä guanosiinimonofosfaatilla puolestaan on paisuvaiskudoksessa verisuonia laajentava vaikutus, eli sillä on suomeksi sanottuna veitikkaa juhlakuntoon laittava vaikutus. Kyseisen molekyylin määrä paisuvaiskudoksessa kasvaa, kun seksuaalisen kiihottumisen myötä paisuvaiskudoksessa vapautuu typpimonoksidia (NO) parasympaattisen hermoston aktivoitumisen myötä. Typpimonoksidi puolestaan sitoutuu guanylaattisyklaasientsyymin reseptoreihin, jolloin syklisen guanosiinimonofosfaatin määrä kasvaa. Sydämen lyöntitiheys kiihtyy, jolloin veitikkaan pumppaantuu lisää verta - jota mahtuu laajenneisiin verisuoniin siis enemmän. Suomeksi sanottuna hattivatti nousee pystyyn.

No. Koska sildenafiilia alunperin kaavailtiin verenpaine- ja sydänlääkkeeksi, monet Viagraa kokeilleista miehistä ovat raportoineet sydämentykytyksistä ja rytmihäiriöistä, eikä kyseessä ollut hekuman huippu. Vaikka Viagra, Cialis ja Levitra ovatkin pelastaneet satojen, ehkä tuhansien, sarvikuonojen, tiikerien ja muiden afrodisiakkieläinten hengen (orgaaninen kemia ihan oikeasti toimii paremmin kuin taikausko myös potenssiasioissa), sillä on myös ei-toivottuja sivuvaikutuksia, ja myös eri reaktiovaiheissa syntyvillä epäpuhtauksilla on ikäviä vaikutuksia niilläkin.

Thaimaan poliisi on kertonut, että paikallisilla seksuaalisesti aktiivisilla naisilla on ollut mukanaan "kiinalaista Viagraa", jolla he ovat luvanneet jopa neljän tunnin erektioita. Tässä vaiheessa ruukinmatruunan niskakarvat nousevat pystyyn.

Piraattilääkkeiden kauppa on maailman suurinta laitonta bisnestä heti huumekaupan ja eläinten salakaupan jälkeen. Ja juurikin potenssilääkkeillä on valtava kysyntä. Koska useiden maiden patenttilainsäädännössä molekyyliä ei voi patentoida (mutta synteesimenetelmän voi), niin lopputuloksena on ollut, että paikallisilla Kotikemian foorumeilla on Kauko-Idässä sitten ollut kuhinaa että kuinka sildenafiilia voisi valmistaa rikkomatta Pfizerin patenttia. Lopputuloksena on ollut epäpuhdasta sildenafiilia, jossa on ollut levo-muotoa ja Luoja ties mitä epäpuhtauksia joukossa, ja jonka annostus on ollut vähintäänkin epämääräistä.

Ja on hyvinkin oletettavaa, että tällainen piraatti-Viagra on pistänyt miekkosemme kirjaimellisesti kuolonkankeaksi. Paitsi että V-vitamiini on saanut aikaan erektion, sillä on myös muita verenkierrollisia vaikutuksia, ja muutamat suomalaiset ovat kertoneet kokemuksistaan Phuketista, missä paikalliset naiset myyvät turisteille uutta kiinalaista mömmöä - joka on hekuman ohella aiheuttanut rytmihäiriöitä useammalle.

Piratismi tappaa. Ei vain legitiimiä bisnestä, vaan aivan kirjaimellisesti.

Daavid ja Simson

Israelia on usein verrattu Daavidiin taistelussa filistealaista Goljatia vastaan - pieni paimenpoika valtavaa jättiläistä vastaan.

Vertaus kuitenkin ontuu. Israel ei ole mikään pieni mutta peloton paimenpoika. Eikä vastassa myöskään ole filistealaisia - siis indoeurooppalaisia merikansoja (peleset), jotka olivat kulttuurillisesti paljon israelilaisia korkeammalla tasolla, vaan vastassa ovat toiset seemiläiset - arabit - jotka laskevat sukunsa Aabrahamin vanhempaan poikaan, Ismaeliin.

Mutta raamatunhistoria tarjoaa kuitenkin toisen vertauskuvan, ja Israelin vertaaminen Simsoniin sopii kuin nenä päähän.

Israel on todellakin riehunut kuin Simson konsanaan, mutta samalla se on hylännyt omat uskonnolliset periaatteensa ja palannut aikaan ennen Mooseksen lakia, aikaan jolloin Lemekin sanoin oli tapana tappaa mies mustelmasta. Israel on selkeästi hylännyt kostoiskuissaan sen lex talionis -periaatteen, eli silmä silmästä, hammas hampaasta - ja vastaa nyt voimankäytöllä, josta voidaan perustellusti käyttää termiä overkill.

Julmat jumalat luovat julmia uskontoja, ja julmat uskonnot luovat pohjan sodan ja väkivallan kierteelle, joka ei lopu ennenkuin molemmat osapuolet luopuvat julmien jumalten luomista julmista uskonnoista.

Joululahjoja maailmalta

Puola antoi joululahjan maailmarauhalle lakkauttamalla asevelvollisuuden. Venäjä taas antoi maailmanrauhalle vähän toisenlaisen joululahjan.

Israel ja Hamas vaihtoivat keskenään joululahjoja

Israelissa lisäksi reserviläiset ovat saaneet hanukkalahjan armeijalta. Lienee aika panna hyrrä pyörimään ja laulaa.

I have a little dreidel,
it's made of heavy metal
and when my dreidel's spinning
the results are so fatal

Dreidel, dreidel, dreidel,
I made you out of lead
dreidel, dreidel, dreidel
and you will raise some dread

Gävle antoi tavalliseen tapaansa joululahjan pyromaaneille

Espanja antoi joululahjan Francon ajan pakolaisille

Amerikkalaiset antoivat joulu- ja läksiäislahjan Dubyalle.

Afgaanitkin ovat saaneet amerikkalaisilta joululahjoja.

Taliban taas uhkaa antaa joululahjan viattomille lapsille.

Masuuni taas puhalluksessa - Furnace back in blast

Tapaninpäivän käännyttyä yöksi ruukinmatruuna käynnisti jälleen masuuninsa. Seuraava lasku tapahtunee näillä näkymin aamupäivällä.

As the Boxing Day (Saint Stephen's Day) turned to night, the Ironmistress set her furnace back on blast. The next tapping is likely to occur on morning.

Rauhallista Joulua

Masuuni ajetaan alas jouluksi. Ruukinmatruuna haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen rauhallista ja meditatiivista joulua.

The furnace will be taken out of blast for Christmas. The Ironmistress wishes to all her readers peaceful and meditative Christmas.

Joululaululista

Upein: Gloria in Excelsis Deo
Perustelu: Siinä on kaikki.

Perinteisin: Joulupuu on rakennettu
Perustelu: Kukapa ei olisi oppinut tätä jo äidiltään?

Hartain: Jouluyö, juhlayö
Perustelu: Yhtään hartaampi enää alkaisi jo nukuttaa

Hilpein: Tonttujen jouluyö
Perustelu: Soihdut sammuu, mutta kuinka moni tonttu mahtoikaan sammua sinä yönä?

Pateettisin: Heinillä härkien kaukalon
Perustelu: Pateettinen sanan joka merkityksessä

Hölmöin: Nisse-polkka
Perustelu: Hupsis-tupsis-puppeli-jupsis on vaikea vetää enää hölmömmäksi

Ärsyttävin: Rekiretki
Perustelu: Sekä sävelkulku että sanat tökkivät

Kliseemäisin: Kulkuset
Perustelu: Tulee joka joulu joka tuutista

Vaikein: Valkea joulu
Perustelu: Laulun alun kromaattinen sävelkulku tappaa talossa ja puutarhassa

Typerin: Joulupukki, joulupukki
Perustelu: Käypä tänne, emme pelkää, isoveli antaa selkään

Oudoin: Petteri Punakuono
Perustelu: Kelpaa se näemmä joulupukin porokin laulun sankariksi

Kryptisin: Kun joulu on
Perustelu: Mitä on "kystä kyllä"?

Hindulaisin: Varpunen jouluaamuna
Perustelu: Karma kevenee varpuseksi reinkarnoituneen pikkuveli-vainaan ruokkimisesta

Surullisin: Sylvian joululaulu
Perustelu: Sirkuttaja-parka on suljettu häkkiin jossain Italiassa

Älyttömin: No onkos tullut kesä
Perustelu: Ei se kasvihuoneilmiö nyt NOIN nopeasti etene

Sensuroiduin: Joulun kellot
Perustelu: Kertosäkeessä mainitaan joulun syntymäpäiväsankari

Pisteliäin: Me käymme joulun viettohon
Perustelu: Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää

Kyyläävin: Joulupukki matkaan jo käy
Perustelu: Joulupukin tiedusteluorganisaatio kyylää sinuakin

Ääliömäisin: Jolupukin maa
Perustelu: Niissä lukee aina Made in Joulupukinmaa

Mielenkiintoisin: Tiernapojat
Perustelu: Siihen ei koskaan kyllästy

Laahaavin: Enkeli taivaan
Perustelu: Largo on laahaava tempo

Ikävystyttävin: Joulumaa
Perustelu: Kaikki pielessä

Saastaisin: Porsaita äidin oomme kaikki
Perustelut: Aihe on sekä treif että haram

Bipolaarisin: Hei tonttu-ukot hyppikää
Perustelu: Riemun raikkahin aika on hetken päästä synkkää ja ikävää

Kaunein: Maa on niin kaunis
Perustelu: Vanha Saksalaisen ritarikunnan marssi sisältää kauniin luontokuvauksen

Buddhalaisin: Sydämeeni joulun teen
Perustelu: Todellinen joulu tulee meditoimalla sisältämme

Banaalein: Reippahasti käypi askeleet
Perustelu: Täytyy olla todella proosapytty pitääkseen tästä kertomuksesta

Nasevin: Koska meillä on joulu
Perustelu: Siinä on kaikki olennainen yhdessä säkeistössä

Ikävää olla oikeassa, osa II

Madonluvut itänaapuristamme jatkuvat. Ruukinmatruuna voi taas surumielisesti todeta, että Kassandra ennusti jälleen eikä kukaan uskonut.

Pääsääntöisesti vahvat hallitsijat yleensä ovat huonoja talousmiehiä, ja Vladimir Putinin yritys kurittaa kapitalismia on onnistunut yhtä hyvin kuin Knuut Suuren yritys kurittaa Pohjanmerta. Venäjällä lainakorot ovat pahimmillaan jo 29% pinnassa, ja valuuttalainaa ottaneet yksityiset ja yritykset ovat nyt ns. lirissä. Rupla on devalvoitunut jo 17 prosenttia elokuusta. Venäjän öljytulorahastoista on jo neljännes huvennut.

Samalla oligarkkien hiekalle rakennetut korttitalot romahtelevat yksi toisensa jälkeen. Enää ei ostella huvijahteja, lentokoneita tai jalkapallojoukkueita. Yritykset putoavat yksi toisensa jälkeen valtion syliin, ja valtio on tunnetusti hyvin huono yritysjohtaja, kuten Neuvostoliitosta saimme jo oppia. Venäjän kansa kyllä selviää - se on aina osannut panna leipään puolet petäjäistä - mutta samalla se merkitsee valtavaa takaiskua Venäjän talouskehitykselle.

Mielenkiintoiset ajat jatkuvat, ikävä kyllä.

När Yunis skall komma hemma igen

Se, että Malmössä nuoriso mellakoi, ei ole mitään uutta. Se, että mellakat tapahtuvat räjähdysalttiudestaan tunnetussa Rosengårdissa, ei sekään ole mitään uutta. Se, että mellakoinnin syynä oli kellarimoskeijan sulkeminen, ei myöskään ollut mitään uutta. Sensijaan on uutta, että paikalliset asukkaat eivät yhtään tykkää mellakoista.

Rosengård on, kuten tiedetty, yksi Malmön monietnismimmistä - ja työttömyyden pahimmin riivaamista - lähiöistä, ja siellä medelsvenssonien lukumäärä lähestyy asymptoottisesti nollaa. Silti mellakoitsijoiden joukossa oli valtava määrä medelsvenssoneilta näyttäviä liimatilhiä.

Syy on siinä, että kellarimoskeijan sulkemista seuranneet protestit ovat keränneet Rosengårdiin valtavan määrän äärivasemmistolaisia ammatti- ja taparettelöitsijöitä, joille nuo protestit ovat olleet kuin ylikäyneet pihlajanmarjat tilhille - mahdollisuus päästä häiriköimään, rikkomaan yhteistä omaisuutta ja vandalisoimaan sekä yksityisomaisuutta että yhteiskunnan infrastruktuuria. Näiden liimatilhien ja prekaeetujen ansiosta protestit ovat muuttuneet väkivaltaisiksi mellakoiksi. Kun etninen tilkkutäkki yhdistyy korkeaan työttömyyteen, tulos ei ole hyvä. Rosengård on tunnettu ristiriidoistaan, ja kun tällaiseen glyserolitynnyriin sekoitetaan nitraushappoa antifasistien muodossa, tulos on tynamenttia. Toisin kuin äärioikeisto, joka tyytyy lähinnä heiluttamaan sanansäilää niin verkossa kuin julkisuudessakin, äärivasemmisto on lähtenyt sanoista tekoihin ja fyysisen väkivallan tielle. No, ainoa asia, mikä on fasistia pahempi, on antifasisti.

Hesari kirjoittaa aiheesta hyvin, joskin varsin vasemmistoviritteisesti. Tulossa on Euroopan hullu vuosikymmen, missä holtiton politiikka on ruokkinut erilaisia äärivasemmistolaisia ammatti- ja tapavandaaleja ja rettelöitsijöitä, ja jossa mellakat ja levottomuudet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus - ja varmaa on, että laskun maksaa veronmaksajat.

Mutta kuten todettu, jokainen poltettu auto, jokainen särjetty katulamppu ja jokainen rikottu ikkuna on ääni kansallismielisten ja kurioikeiston pussiin. Jari ja Jaana Keskiarvo eivät tykkää liimatilhistä ja prekaeetuista. He maksavat näiden yhteiskunnan tuumorien huumorin. Ja heidän protestinsa on anti-antifasismi. Vaaliuurnilla siis. Vaikka kuinka pelotellaan äärioikeiston nousulla, sitä ei ole eikä tule. Eikä myöskään mitään kansallissosialistisia tai fascistista reaktiota ole odotettavissa. Mitään SA-miehiä tai muita ruskeapaitoja ei ole tiedossa. Mutta sensijaan erilaiset kansallismieliset, kurihakuiset, uskontovihamieliset ja militiahenkiset liikkeet kyllä voivat helpostikin nostaa päätään. Tanskassa tiettävästi jo erilaisiin moottoripyöräjengeihin on enemmän halukkaita kuin he ottavat jäseniksi. Tämä ei ole hyvä merkki. Ja varsinkin asevelvollisuus-Suomessa, missä lähes jokainen koiraspuolinen Homo sapiens on saanut ainakin jonkinasteisen sotilaskoulutuksen ja kykenee ainakin jossain määrin toimimaan kurinalaisena yksikön osana, tulokset voivat olla todella vakavia. 90% suomalaisista miehistä on nynnyjä tossunalaisia pullamössöjä, mutta ne 10% on syytä ottaa vakavasti - varsinkin silloin, jos vastapuolella on lähinnä liimatilhiä ja prekaeetuja, jotka osaavat kyllä rikkoa paikkoja ja gang-upata kymmenkertaisella ylivoimalla uhreja, jotka he pääsevät yllättämään takaapäin, mutta joilla ei ole mitään oikeaa sotilaskoulutusta. Klanipään ja liimatukan kohtaaminen yleensä päättyy hyvin huonosti. Mutta silloin kun normaalisti rauhallisella veronmaksajaperheenisällä tai -isoveljellä keittää yli, tiedossa on sakinhivutusta kolmannella.

Fiksuimmat lukijat jo osasivat yhdistää tämänkertaisen otsikon lauluun When Johnny Comes Marching Home Again - ja vielä fiksummat The Clashin lauluun English Civil War. Ja varmaa on, että Yunis ja Fatima maksavat laskun. Vaikka kuinka halla-aholaisten häntä puhuisi loisista ja syöpäläisistä, varmaa on, että pakolaisten joukossa on aivan oikeasti sodan kauhut kokeneita ja kärsiviä ihmisiä, ja osa heistä on joko psyykkisesti (PTSD) tai aivan fyysisesti vammautuneita. He tuskin taputtavat käsiään nähdessään heidän lähiönsä - jota he kuvittelivat jo turvapaikakseen ja rauhan satamaksi - muuttuvan jälleen taistelutantereeksi.

Meidän olisi jo aika tunnustaa, että on olemassa aivan oikeasti ihmisiä, jotka tykkäävät tapella, tykkäävät rikkoa paikkoja ja tykkäävät pahoinpidellä ihmisiä. Olipa kyse sitten jalkapallohuligaaneista tai antifasisteista. Ja heihin tulee suhtautua kuin ammatti- ja taparikollisiin yleensäkin, ei hölläkätisesti.

Avio-onnea saudiarabialaisittain

Avioliitto on usein kuin lankakerä: siinä on alku ja loppu, ja välissä on sotku. Ja toisinaan se ei kestä myötä- tai vastoinkäymisiä, vaan kestää vain siihen, kunnes tuomari heidät erottaa. Näin voi käydä myös Saudi-Arabiassa.

Ongelma on vain siinä, että maan lainsäädännön mukaan alaikäinen ei voi saada avioeroa. Saudi-Arabiassa, jossa lapsimorsiamet ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, tuomari linjasi, ettei nuorikko voinut saada avioeroa, vaikka avio-onni olikin kahdeksanvuotiaan tytön osalta päättynyt ennenkuin se oikeastaan ehti edes alkaakaan.

Kahdeksanvuotiaan morsiamen äiti oli hakenut avioeroa. Tytön isä oli naittanut tytön yli 50-vuotiaalle miehelle tytön tietämättä. Tuomari hylkäsi äidin kanteen, koska naisilla ei ole juridista sananvaltaa islamilaisessa oikeudenkäytössä, ja hän ei näin ollut asianosainen. Tuomarin mukaan tytön on itsensä nostettava kanne, kun hän pääsee murrosikään.

Fair dinkum.

Rokki ja barokki

Ruukinmatruunalle ovat sattuneesta syystä käsitteet raskasmetalli ja kova kivi varsin tuttuja, mutta myös muussakin kuin puhtaasti ammatillisessa mielessä. Hän pitää itseään ainakin jonkinasteisena rokkimimminä, ja hän pitää kovasti melodisesta hard rockista ja heavy metalista - ehkä siksi, että hän oli nuori 1980-luvulla.

Mutta ruukinmatruunan musiikkimaku ei rajoitu vain nykymusiikkiin, vaan levyhyllystä löytyy myös valtava määrä klassista musiikkia, sekä vinyylillä että CD:llä. Ruukinmatruuna on maininnut jossakin vaiheessa soittavansa luuttua, ja luuttu yleisesti yhdistetään keskiaika- ja barokkimusiikkiin.

Ja kyllä, Johann Sebastian Bach kuuluu ruukinmatruunan ikuisiin suosikkeihin. Samoin kuin monet muut barokkisäveltäjät - Telemann, Händel, Vivaldi, Albinioni - ovat musiikinharrastajille tuttuja nimiä. Varhaisemmista säveltäjistä, kuten di Lassosta ja Palestrinasta on jäänyt jälkipolville vähemmän kuin barokkisäveltäjistä; mutta barokin aikana tonaalinen musiikki kehittyi täydellisyyteensä.

Mitä rokilla on tekemistä barokin kanssa paitsi kaksi viimeistä tavua?

Paljonkin. Ei ole salaisuus, että Bach on monien heavy metal -kitaristien, kuten Stevie Vain ja Yngwie Malmsteenin suosikkimusiikkia, ja varsinkin proge metal -bändit, kuten Rush, Porcupine Tree ja Dream Theater, lainaavat paljon barokkimusiikista. Jokainen varmasti tuntee Toccatan ja fuugan, D-molli, ja jokainen itseään kunnoittava kitaristi osaa tiluttaa sen 15. nauhalta lähtien. Mutta Bachilta - ja muilta barokkisäveltäjiltä löytyy paljon muitakin teoksia, joita ei parhaimmalla tahdollakaan voi kutsua kevyeksi musiikiksi. Ja mitäpä muuta basso continuo on kuin rytmisektion varhaismuoto?

Itse asiassa rock-muusikot ovat tienneet jo pitkään, että kun barokkimusiikkiin yhditetään rumpusetti, lopputuloksena on heavy metalia. Upeat korukuviot ja urkutilutukset ovat kuin kitarasooloja, ja terassidynamiikka - fortissimon ja pianissimon äkilliset muutokset ovat tuttuja kaikille järeän rockin ystäville. Ja sekä homofonia että polyfonia ovat heavy metalisssa, varsinkin progemetallissa, läsnä. Jokainen Bachin ystävä tietää, että d-molliteoksen toccata on homofoninen teos, kun taas fuuga polyfoninen. Ruukinmatruunan kunnioitus kanttori-urkureita kohtaan kasvoi kummasti hänen nähtyään tuon upean musiikkiteoksen nuotit.

Frank Zappa sanoi joskus, että sähkökitara on kaikista soittimista kaikkein rienaavin. Mutta se voi olla myös kaikista soittimista kaikkein jumalisin - riippuu vain, millaisen muusikon käsissä se on. Sähkökitaralla on mahdollista sopivalla yliohjauksella saada todella upea, urkumainen, ääni ja sillä ilmaista lähes mitä tahansa tunnetiloja. Ja metallikitaristit tietävät tämän mainiosti.

Rokilla ja barokilla on siis selkeä ja suora yhteys. Ja tätä yhteyttä on jo ehditty parodioidakin - elokuvassa This is Spinal Tap David St. Hubbins alkaa kesken erään kappaleen soittamaan Luigi Boccherinin Menuettia. Parodiahan tässä on se, että Boccherini, samoin kuin Mozart, edustaa rokokoota - sitä musiikkisuuntausta, joka tuli barokin jälkeen, ja joka kaikissa periaatteissaan on täysin vastakkainen barokille!

Jos meillä on tiedossamme kevyt musiikki, niin mikä sitten on raskasta musiikkia? Tyypillinen jakohan on kevyt musiikki - klassinen musiikki, mutta kevyt ja klassinen eivät ole toistensa vastakohtia, vaan kevyen vastakohta on raskas ja klassisen puolestaan moderni. Onko heavy metal sitten raskasta musiikkia efekteineen, yliohjauksineen, säröineen, rytmisektioineen ja upeine kitarakuvioineen vastakohtana perinteisen kevyen musiikin hilkunkilkunlässynlässynlallallaalle?

Loogista on, että näin olisi. Raskas metallimusiikki yhdistää klassisen musiikin perinteet nykysoittimille ja nykymusiikin käytännöille. Se on vastakkaista sekä tavanomaiselle kevyelle musiikille - joka on pääsääntöisesti yhdentekevää - että myös klassiselle musiikille, jossa rytmi on toissijaisessa osassa ja melodia esittää pääosaa. Ja silti raskas rock ei missään tapauksessa ole huonoa musiikkia. Silmää on paljon helpompi pettää kuin korvaa, ja huonon taiteen, arkkitehtuurin ja designin silmänsolvaukset on paljon helpompaa esittää avantgardistisena ja rajoja rikkovana uutena taiteena kuin huono musiikki - korvan tonaalista keskusta on hyvin vaikeaa pettää sen enempää atonaalisuudella kuin aleatoriikallakaan. Metallimusiikki on kerronnaltaan hyvin rikasta; paitsi perinteiset duuri-, molli- ja bluessävellajit, sen kerrontaan kuuluvat myös keskiaikamusiikista tutut kirkkosävellajit.

Ja myös keskiaikamusiikista on suora silta raskaaseen musiikkiin. On olemassa aivan oma keskiaikametallin alalajinsa, jota edustavat mm. sellaiset yhtyeet kuin Morgenstern ja Tanzwut. Oudot soittimet, kuten serpentti, skalmeija, kampilyyra ja säkkipilli, tuovat lisäsäväyksensä musiikkiin.

Mikä on maailman täydellisin rock-kappale? Ruukinmatruunalla on kaksi suosikkia tähän sarjaan, ja ne ovat Queenin Bohemian Rhapsody ja Led Zeppelinin Stairway to Heaven. Jos jollakulla lukijoista on ehdotuksia, ne otetaan mieluusti vastaan.

The Shortest Day

Today is the shortest day of the year, the winter solstice. It denotes the point where the Greenwich hour angle is on its westernmost point and sunlight is the bleakest. The actual length of the day varies by the latitude, and at the Arctic Circle (66°27´´) the Sun doesn't rise today at all. The actual moment of the solstice - Capricorn Point - varies by year by year, but it can be calculated pretty precisely mathematically. Likewise, because of the libration (wobbling) of Earth's axis, the precise position of Arctic Circle (and the length of day) is not constant either, but varies annually.

The day deserves its own song. The tune is Paul Anka's The Longest Day, which provided a good basis for a spoof.

There's a day - in late December
That's the day - when sunlight's weak
That's a day - named by Saint Thomas
Time of year when days are bleak
The shortest day! The shortest day
Tom gave name for shortest day!
All too late is sunny morn -
GHA goes Capricorn!

Many days has been since Johnny
Many days till summer's light
Christmas ale, of Anne is ready
Party through the winternight!
The shortest day! The shortest day
Tom gave name for shortest day!
All too late is sunny morn -
GHA goes Capricorn!

There's the day four days to Christmas
Ten more days for New Year's eve -
Twenty min the Sly is longer -
Light will win! Would you believe?

Here in Finland the daylight is now bleakest - depending where you live, the sun may rise at 09:30 (Helsinki), 09:45 (Tampere), 10:15 (Jyväskylä), 10:30 (Oulu), 11:00 (Tornio) - or it may not rise at all if you live far enough North. On the other hand, the Southern hemisphere now experiences the vernal solstice - day is today on its longest, and they have midsummer. And, naturally, at the Equator, all days are equally long - the length of the day in Quito is each day the same.

The length of the day will begin to grow for now - four minutes each day (two in the morning and two in the evening). It doesn't sound much, but the difference will show out already in February.

Niin tai näin, aina väärinpäin

Abortti on asia, joka koskee jokaista naista - mutta tavallisesti siitä pitävät kovinta meteliä ne ihmiset, joita se ei ikinä ole koskettanut omakohtaisesti. Sekä puolesta että vastaan.

Roe vs Wade lienee yksi USA:n merkittävimpiä oikeudenkäyntejä, ja siinä tunnustettiin naiselle oikeus raskaudenkeskeytykseen. Se merkitsi loppua back alley jobeille - siis niille, joista lauletaan eräässä laulussa nimeltä "My Family":

My brother's a Harley Street surgeon
with instrument long, sharp and thin;
he only makes one operation
and that's how the money rolls in

Laiton abortti on ikuinen riesa niissä maissa, joissa abortti on syystä tahi toisesta kielletty, ja useampi kuin yksi nainen on kuollut yritykseen lähdettää sikiö. Siksi mahdollisuus lailliseen aborttiin on aina parempi idea kuin abortin kriminalisointi.

Mutta abortti ei ole milloinkaan naurupommi ja se on aina tragedia. Harvassa ovat ne naiset, jotka voivat sanoa lähtipähän se inhottava äpärä loisimasta sisälläni kuten eräs astronautti totesi eräässä huonossa scifi-kirjassa. Ruukinmatruunan mielipide on, että noin tunnekylmän naisen ei ikinä pitäisi äidiksi tullakaan. Abortin ei milloinkaan tulisi olla se ensimmäinen ratkaisu, vaan aina vihoviimeinen. Se vain joskus on se pienimmän riesan tie - ei koskaan mukava, aina surullinen, toisinaan armeliaampi kuin vaikkapa vakavasti vammaisen lapsen synnyttäminen ja joskus vähemmän huono ratkaisu kuin ei-toivottu äitiys. Nyrkkisääntö on, että 1% raskaudenkeskeytyksistä tehdään insestin, 3,5% vaarallisen raskauden, 3,5% vammaisen sikiön ja 2% raiskauksen takia.

No. Elintason yleinen nousu, naisten koulutustason nousu ja ehkäisyvälineiden saatavuuden paraneminen ovat merkinneet myös ei-toivottujen raskauksien vähenemistä USA:ssa. Samalla potentiaaliset abortinhakijat - yksinäiset teiniäidit - on jo itsekin mitä suurimmalla todennäköisyydellä abortoitu. Aborttilainsäädäntö on siis toiminut - se on omalla olemassaololllaan koko ajan tehnyt itseään tarpeettomaksi. Aborttiluvut ovat USA:ssa laskeneet jatkuvasti vuodesta 1988 lähtien.

Mutta tässä on catch. Terveydenhoito on USA:ssa voittoa tavoittelevaa bisnestä, ja aborttiklinikat ovat pääsääntöisesti yksityisiä, voittoa tavoittelevia yrityksiä. Ne siis "taistelevat ylämäkeen" - supistuvilla markkinoilla ja kasvavilla työvoimakustannuksilla. Niiden intresseissä on se, että mahdollisimman moni nainen keskeyttäisi raskautensa ja ottaisi abortin - jokaisella aborttidollarilla on merkitystä. Niinpä jotkut epätietoiset naiset ovat joutuneet melkoisen painostuksen kohteeksi aborttiklinikoiden taholta miettiessään raskaudenkeskeytystä...

Niin tai näin, aina väärinpäin.

Öljytty alamäki

Öljyn hinta on viime aikoina tullut alas kuin lentokone lattakierteessä.

Meille kuluttajillehan se merkitsee hyviä aikoja. Polttoaineiden hinnat ovat tulleet ropisten alas, ja muovituotteiden hinnat kääntyvät nekin pienellä viiveellä laskuun. Samoin logistiikkakustannukset laskevat. Eli tapahtuu kustannuselvytystä.

Öljyn hinta on laskenut kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että öljyn kysyntä kaikkialla maailmassa on hiipunut talouden yleisen alamäen vuoksi, ja toiseksi siksi, että USA:n dollari, raakaöljykaupan yleisin valuutta, on tullut maailman valuuttapörsseissä alas. Öljyn tynnyrihinta oli heinäkuussa liki 147 USD/barreli (melkein taala per litra), kun se nykyään on noin 41 USD pinnassa.

Miksi öljy on niin mainio myyntiartikkeli? Siksi, että se toisaalta on ideaalinen polttoaine - helposti varastoitava, ei pilaannu, nestemäisenä helppo pumpata, ei liian korkea eikä liian alhainen höyrynpaine, hyvä lämpöarvo ja energiatiheys - ja toisaalta ideaalinen petrokemian teollisuuden raaka-aine: helposti fraktioitavissa, sisältää valtavan määrän erilaisia orgaanisia yhdisteitä, useimmat fraktiot hyvin reaktiivisia ja monet fraktiot helposti polymeroitavissa. Ja sopivilla reaktioillahan öljystä tunnetusti saadaan vetyä. Kuitenkaan öljy ei ole mitään muuta kuin hiilivetyseos - ja hiilivetyjähän voidaan tuottaa synteettisesti, vaikka juuri Fischer-Tropsch-, Bergius-, Mobil- tai Karrick-prosesseilla. Keinoja siis on, ja ainoa ongelma on hinta.

Mutta öljy on myös tappava myrkky sen omistajalle. Öljyn tuotanto on alkutuotantoa, ja alkutuotanto on insentiivitöntä, lisäarvotonta tuottoa. Alkutuotannossa joko kasvatetaan maatalouden tuotteita tai louhitaan luonnonvaroja, käytännössä hyödynnetään olemassaolevaa resurssia ilman omaa panostusta tai työtä joka on verrattavissa vuokranottoon. Ne ovat siis vuokrahyödykkeitä eli ne tuottavat joka tapauksessa, ilman että niiden eteen tehdään mitään lisäarvoa, ja niitä voidaan tuottaa lähes olemattomilla alkuinvestoinneilla. Niistä maksetaan maailmanmarkkinahinta, ja niitä ostetaan ja myydään maailmanmarkkinapörsseissä päivän hintaan. Niiden hallussapito ei siksi ole missään määrin kenenkään intressi, sillä jos yksi myyjä kieltäytyy myymästä, toinen kaappaa hänen markkinaosuutensa. Ja jos raaka-ainetuottajat ryhtyvät kartelliin, niin raaka-aineille keksitään nopeasti korvaavia hyödykkeitä. Luonnonvaratulot tulevat niinsanotusti "kuin Manulle illallinen" - ja myös moni muu samanlainen ansioton, vuokran luontoinen, tulo, kuten tullit, läpikulkumaksut ja kehitysapu, ovat samanlaisia vastikkeettomia tuloja.

Alkutuotanto vaatii hyvin vähän osaamista, ja sitä voidaan harjoittaa vaikka millaisessa kleptokratiassa. Öljyn tuotanto ei tee poikkeusta, ja vain aniharva öljyntuottajamaa on jotain muuta kuin oligarkia tai dikstatuuri. Ja öljy - tuo jihad juice - on yksi varmimpia tapoja saada luonnonvarakirous niskaansa.

Ruukinmatruuna on käsitellyt luonnonvarojen kirouksen, ja sen, miksi vauraat luonnonvarat ovat kirous eivätkä siunaus, jo moneen otteeseen, eikä sille ole syytä enää uusiokäsittelyyn. Ja nyt laskukaudella yksi luonnonvarakirouksen pahimmista muodoista, valuuttavolatiliteetti, iskee näpeille.

Kun luonnonvarojen hinnat ovat pörssissä nousussa, niitä tuottava maa saa valtavasti vientituloja. Tällöin maan valuutan arvo revalvoituu eli nousee suhteessa muihin valuuttoihin. Maan muu vientiteollisuus kärsii tällöin, ja kotimarkkinateollisuudelle tulee ongelmia, sillä tuontitavaroiden hinnat laskevat. Maa siis deindustrialisoituu voimakkaasti - tämä on yksi Hollannin taudin merkki.

Mutta kun huonot ajat tulevat, tulot romahtahvat aivan yhtä nopeasti. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee, sanoo vanha suomalainen sananlasku samasta aiheesta. Ja tästä alkaa öljytty alamäki - alamäki, joka johtaa maan deindistrialisoitumiseen ja brasilifikaatioon - keskiluokan köyhtymiseen ja maan tulojakauman jakautumiseen upporikkaisiin ja rutiköyhiin. Näin siis worst case -skenaarion toteutuessa; useinkaan tulos ei ole näin dramaattinen, mutta kuitenkin suuntaa antava. Ja tällä hetkellä on monissa öljyntuottajamaissa tapahtumassa juuri näin.

Mutta varmuudella voidaan todeta, että keskiluokan köyhtyminen merkitsee yhteiskunnallisia levottomuuksia. Kuten George Orwell osoitti, kaikki vallankumoukset alkavat aina keskiluokasta. Keskiluokan tyytymättömyys merkitsee aina vakavia ongelmia, olipa maa millainen poliisivaltio tahansa. Olisi mielenkiintoista tietää, miten Kanadassa Albertan osavaltio mahtaa porskuttaa kun öljyn hinta on romahtanut - ainakin Kanadan dollarin arvo on laskussa.

Pahin ongelma on siinä, että rikkominen on aina helpompaa kuin rakentaminen - deindustrialisaatio voi tapahtua muutamassa päivässä, mutta uuden tuotannon syntyminen vaatii vuosikausia. Eli se, mikä on nousukaudella menetetty revalvoitumisen seurauksena deindustrialisaatiossa, ei enää laskukaudella valuutan arvon romahtaessa ja devalvoituessa enää välttämättä synny takaisin. Yleensä laskukaudella valuutta devalvoituu ja vienti vetää, mutta nykypäivänä globalisaation aikakaudella ero pääomavaltaisen ja työvoimavaltaisen teollisuuden välillä on hämärtynyt, ja parin viime vuoden suomalaiset teollisuuskatastrofit ovat osoittaneet, miten helposti Suomessakin puujalka katkeaa. Lähinnä vain aseteollisuus on immuuni talouselämän hyökyaalloille, mutta sota puolestaan on pääsääntöisesti hyvin huonoa bisnestä kaikille.

Öljyn hinnan lasku voi käynnistää myös itse itseään ruokkivan kierteen - deflaation noidankehän. Deflaatio on miinusmerkkistä inflaatiota; talous supistuu ja rahan arvo nousee, koska kulutus laskee. Kun öljyn hinta laskee, niin sen kysyntä laskee samalla, kun kuluttajat säästävät öljyä odottaakseen, että sen hinnat laskevat vielä entisestään. Samalla tuotanto supistuu, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja tuotteiden hinnat laskevat. Pian huomataan, että tuotteiden hinta on edelleen laskussa eikä kuluttajisto osta tuotetta vieläkään. Näin ihmiset siirtävät ostopäätöksiään, ja talouden pyörät jumiutuvat. Yritykset joutuvat vaikeuksiin kun niiden tuotteita ei osteta. Ja tässä on vaara: että öljyn hinnan jatkuva lasku sysää käyntiin deflaation kierteen.

Ruukinmatruuna on monissa teksteissään ruoskinut monetarismia ja tavoitetta minimoida inflaatio - keynesiläisyydessä puolestaan minimoidaan työttömyys inflaation kustannuksella. Keynesiläinen talouspolitiikka toimii kuin junan vessa; sensijaan monetarismin ongelma on, että inflaatio kääntyy kovin helposti deflaatioksi. Inflaatio ei ole kiva asia, mutta deflaatio vielä ikävämpi. Ja öljyn hinnan jatkuva lasku on merkki siitä, että näin voi käydä.

Öljyn hinnan kääntyminen jälleen nousuun on merkki kulutuskysynnän kasvusta ja siitä, että talouden pyörät pyörivät jälleen. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, öljyn hinnan nousu on positiivinen signaali ja merkki siitä, että talous toimii jälleen. Inflaatio on luonnollinen asia yhteiskunnassa, jossa varallisuus kasvaa väestöä nopeammin.

Madonlukuja ihmisluonteesta

Ruukinmatruunalla on ollut roomalaiskatolisten kanssa kädenvääntöä sen osalta, että onko ihminen pohjimmiltaan hyvä vaiko paha. Buddhalaisen käsityksen mukaan ihminen on pohjimmiltaan paha, mutta hänellä on kyky hyvään (tästä seuraa ensimmäinen jalo totuus, jonka mukaan elämä on kärsimystä), kun taas roomalaiskatolisuuden mukaan ihminen ei ole sen enempää hyvä kuin pahakaan vaan hänellä on vapaa tahto. Luterilaisuus puolestaan opettaa, että ihminen on loppuun saakka turmeltunut, eikä hänellä ole sen enempää kykyä kuin tahtoakaan mihinkään hyvään omillaan.

No. Oheinen artikkeli ei ole kivaa luettavaa. Se vahvistaa Milgramin kokeen tuloksen. Me todellakin olemme pohjimmiltamme pahoja - lähes jokainen meistä on potentiaalinen Eichmann. Tästä samasta asiasta laulaa Juice Leskinen laulussaan KK:

Univormu päälle
ja vastuu pois
iltalomalla naistakin
saada vois

Kun ihminen ulkoistaa oman vastuunsa ylemmälle auktoriteetille, hän samalla ulkoistaa oman etiikkansa ja omantuntonsa tälle auktoriteetille - tunnetuin seurauksin. Joukossa tiivistyy, paitsi tyhmyys, myös ilkeys. Puhutaan vastuun laimenemisesta; kun vastuu jakautuu, se samalla laimenee.

Tämän ovat monet demagogit ja johtajat tienneet jo kauan. Mikään ei sitouta joukkoa yhteen niin hyvin kuin yhdessä tehty rikos - tällöin kukaan ei ole syyllinen, mutta kaikki ovat syyllisiä. Siksi Jaakko Ilkka aivan ensimmäisenä ryöstätti joukoillaan Ilmajoen kirkon: joukot olivat nyt syyllistyneet kollektiivirikokseen, ja enää ei ollut paluuta takaisin.

Oheinen artikkeli on jälleen uusi naula humanismin arkkuun. Ruukinmatruuna on vakaasti sitä mieltä, että ihmisen tieteellisen nimen pitäisi olla Homo horribilis - sitä sapientiaa meissä on niin kovin vähän. Varmuudella me emme ole hyviä emmekä jaloja emmekä kykeneviä mihinkään positiiviseen tai fiksuun omillamme. Ja uusliberalismi kaatuu täsmälleen tähän.

Mutta sen toteaminen ei kuitenkaan ole poliisivaltion oikeutus. Kun Platon oli saanut valmiiksi tunnetun Valtio-teoksensa (jota nykypäivänä pidetään totalitarismin malliutopiana), niin hän luetutti sen sofisti Protagoraalla, joka oli ollut Platonin opettajan Sokrateen katkerin vastustaja - ja Platon syytti Sokrateen kuolemasta Ateenan demokratiaa. Protagoraan, tuon parantumattoman kyynikon, ainoa toteamus kirjasta oli:

"Kuka valvoo valvojia?"

Ja näinhän se on. Platonin idealisoima filosofi-kuningas on reaalimaailmassa Lenin, Hitler tai Mao.

Ikäänkuin olisi jotain menetettävää?

Lääkäri on kieltänyt Sveitsin maajoukkueen maalivahti Robert Mülleriä enää pelaamasta jääkiekkoa.

Vitsi on siinä, että hän on kuolemassa aivokasvaimeen, jota ei voida leikata.

Ihan kuin Müllerilla olisi muka jotain menetettävää? Jos nirri lähtee joka tapauksessa, niin samantekevää se kai on, että lähteekö se äkkiloppuna kaukalossa vai hiljaa kituen sairaalassa. Nyt vain Müllerilta viedään hänen elämänsä sisältö ja hänen viimeisistä kuukausistaan tehdään harvinaisen ikäviä.

Nollatutkimus

Ja jälleen yksi truismi - se, että lasten maailma on käytännössä helvetti jossa vallitsee vahvemman oikeus, lasten ihmissuhteet muistuttavat psykopaattien tai järjestäytyneen rikollisuuden ihmissuhteita, ja että lapsen pahoinpitelijä on yleensä toinen lapsi - on osoitettu nollatutkimuksella todeksi.

Suurten uutisten päivä

Mä lehden luin,
monenmoista maailmalla
tapahtuu, nyt lehti lausuu
luvuin mahtavin...

Taaas yksi vanha totuus varmistettu

Pikkulilli antaa kädelle voimaa.

Tuon tietää jokainen kamppailulajien kanssa tekemisissä ollut. Miksi kuvittelette, että epäonnistunut samurai - tai yakuza - leikkaa vasemmasta kädestään (siis siitä, joka niin itämaisessa kuin länsimaisessakin kahdenkädenmiekan tekniikassa liikuttaa asetta ylös-alas-suunnassa) juuri pikkusormen irti?

Samasta syystä pikkusormen menetys merkitsee jääkiekonpelaajalle uran päättymistä.

Ikävää olla oikeassa

Toisinaan inhottaa olla ennustuksissaan oikeassa, mutta ruukinmatruuna taisi ounastella jo jotain tällaista.

Ja näinhän siinä sitten kävikin. Kassandra ennusti, kukaan ei uskonut.

Rajanvetoa, mutta mihin?

Ruukinmatruunan levyhyllystä löytyy monta Frank Zappan levyä, ja hänen mielestään Zappa on yksi irvokkaimpia ja räävittömimpiä rock-muusikkoja, mitä tämä kiertotähti on päällään kantanut. Ei ole väärin sanoa, että Frank Zappa and the Mothers of Invention oli Amerikan Juice Leskinen. Tai Sleepy Sleepers.

Frank, oikealta nimeltään Francis Vincent Zappa (1940-1993) oli italialaista sukua. Hän ryhtyi muusikoksi varsin myöhään, mutta hänen yhtyeensä - Mothers of Invention - ja hänen lausuntonsa ja sanoituksensa eivät jättäneet ketään kylmäksi. Monet laulut, kuten Catholic Girls ja Bobby Brown Goes Down ovat hyvin pahoja sanoituksiltaan. Zappa oli useamman kuin yhden kerran boikotissa ja hänen levynsä soittokiellossa USA:n radioasemilla.

Mutta jotkut Zappan sanoituksista ovat avoimen rasistisia. Itse jokainen voi päätellä laulusta Jewish Princess Zappan tuntemukset juutalaisista.

I want a nasty little jewish princess
With long phony nails and a hairdo that rinses
A horny little jewish princess
With a garlic aroma that could level tacoma
Lonely inside
Well, she can swallow my pride

I want a hairy little jewish princess
With a brand new nose, who knows where it goes
I want a steamy little jewish princess
With over-worked gums, who squeaks when she cums
I dont want no troll
I just want a yemenite hole

I want a darling little jewish princess
Who dont shit about cooking and is arrogant looking
A vicious little jewish princess
To specifically happen with a pee-pee thats snappin
All up inside
I just want a princess to ride
Awright, back to the top...everybody twist

I want a funky little jewish princess
A grinder; a bumper, with a pre-moistened dumper
A brazen little jewish princess
With titanic tits, and sand-blasted zits
She can even be poor
So long as she does it with four on the floor
(vapor-lock)

I want a dainty little jewish princess
With a couple of sisters who can raise a few blisters
A fragile little jewish princess
With roumanian thighs, who weasels n lies
For two or three nights
Wont someone send me a princess who bites
Wont someone send me a princess who bites
Wont someone send me a princess who bites
Wont someone send me a princess who bites

Iso kysymys on nyt: mitä voidaan suvaita taiteen nimessä ja missä ylittyy rasismin raja? Kukaan ei voi kiistää, että kyseinen laulu on äärimmäisen rasistinen ja edustaa hyvin huonoa makua - se on pohjanoteeraus Zappan yleensä taidokkaissa sanoituksissa. Mutta saako taiteen nimissä sanoa mitä vain? Entäpä monet rap-, black metal- ja satanic metal -sanoitukset, jotka varmasti täyttävät kansanryhmää vastaan kiihotuksen tunnusmerkit?

Kertokaapa se.

Zappa joutuikin oheisen kappaleensa kanssa vaikeuksiin ADL:n (Anti-Defamation League) kanssa, vaikutusvaltaisen juutalaisen ihmisoikeusjärjestön, joka uhkasi Zappaa oikeusjutulla. Zappan vastaus oli go fuck yourselves - siis aivan uskomattoman törkeä. Zappa pelasi kovilla panoksilla, mutta ADL:n lakimiesarmeijaa vastaan oli hänen suosionsa undergroundin esitaistelijana. Juttu kuivui kasaan, sillä ADL ei halunnut suututtaa vielä isompaa joukkoa muusikoita.

Mutta myös Sleepy Sleepers oli Yleisradiossa soittokiellossa aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka, vaikka sen sanoitukset eivät olleet rasistisia eivätkä täyttäneet kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkkejä. Ehkä tämä on tärkein ero Suomen ja USA:n sananvapauspolitiikan kanssa.

Musta aukko löytynyt?

Yksi aikamme tähtitieteen suurimmista arvoituksista - mustan aukon olemassaolo - on ilmeisesti ratkennut. Jokapäiväinen tieteemme kertoi asiasta. Suomeksi asian voi lukea vaikkapa Iltalehdestä. Uutisen takana on Astrophysical Journal.

Mustan aukon löytyminen olisi merkittävä siinäkin mielessä, että se osoittaisi että luonnossa todella on singulariteetteja.

Natsikortilla pelaaminen

Ruukinmatruunaa on syytetty edellisen masuuninlaskun yhteydessä natsikortilla pelaamisesta. Todettakoon, että ruukinmatruuna tietää oikein mainiosti, mitkä on Godwinin laki, ja hän tietää myös, että silloin, kun keskustellaan niistä asioista, jotka koskevat Kolmatta valtakuntaa joko suoraan tai epäsuorasti niin Godwinin laki ei ole voimassa.

Ja nyt kyse oli nimenomaan Kolmannesta valtakunnasta, sen eettisestä pohjasta, sen ihmiskuvasta ja sen suhteesta roomalaiskatolisuuteen.

Meillä on tapana kuvitella, että natsit - siis Saksan kansallissosialistinen puolue ja sen jäsenet - olisivat jotain ylimaallisia demoneita, kummituksia, paholaisia tai jotain, jotka eivät ole tästä maailmasta, ja että natsit edustaisvat jotenkin Absoluuttista Pahuutta (TM) tai että kyseessä olisi jokin irrationaalinen ja dehumanisoitu kollektiivisen hulluuden muoto.

Ei ollut.

Kansallissosialismi oli sen kehitysjatkumon looginen päätepiste, joka alkoi Georg Wilhelm Hegelistä ja jatkui Charles Darwinin, Thomas Huxleyn ja Herbert Spencerin reittiä luonnontieteiden kautta siinä, missä paremmin tunnettu kommunismin reitti oli Hegel-Marx-Lenin-Stalin. Kansallissosialismi oli ensisijaisesti luonnontieteisiin - erityisesti biologiaan - pohjaava liike, eikä se ollut missään määrin irrationaalinen liike, vaan päin vastoin hyvinkin rationaalinen. Varmuudella äärimmäisen epäemotionaalinen.

Samoin ne asiat, joita kansallissosialismi ajoi, eivät 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Euroopassa olleet mitenkään outoja ja mitenkään ihmeellisiä. Oli lähinnä sattumaa, että se kaikki tapahtui Saksassa. Se olisi voinut tapahtua missä tahansa Euroopassa. Auschwitzin ja Chelmnon sijaan voisimme aivan yhtä hyvin puhua Tappamannockin, Döderhultin, Ramptonin, Nieuwkaasin tai vaikka Bensonvillen kaasukammioista, mikäli muutama detalji historiassa olisi mennyt toisin.

Natsien lempilapsi oli eugeniikka, joka puolestaan oli lähes sata vuotta vanhempi käsite kuin kansallissosialismi - sen loi Francis Galton. Me tiedämme oikein mainiosti positiivisen eugeniikan käsitteen - siis rodunjalostuksen - mutta emme tiedosta, että negatiivinen eugeniikka - siis epäkelpojen karsiminen - oli aivan yhtä suosittua 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Euroopassa ja Amerikassa. Lähes jokaisella ei-katolisella Euroopan maalla oli oma eugeniikkaohjelmansa. Tässä suhteessa Natsi-Saksa ei mitenkään eronnut yhdestäkään toisesta luterilaisesta, anglikaanisesta tai kalvinistisesta Euroopan maasta. Niissä ei ollut Paavia puhumassa läpiä professorien päihin "ihmiselämän pyhyydestä". Vammaisten kaasuttamista suunniteltiin mm. Ruotsissa jo 1910-luvulla, ja jo 1800-luvun lopussa USA:ssa ja monissa Euroopan maissa aloitettiin laajat sterilisaatio-ohjelmat. Ruotsissa niitä jatkettiin aina 1970-luvulle saakka. Natsit eivät siis tehneet mitään sellaista, mitä muissa Euroopan maissa tai Yhdysvalloissa ei olisi jo ennen natsien valtaannousua suunniteltu tai toteutettu. Tämän tiedostaminen on äärimmäisen vaikeaa, mutta sen tiedostaminen on myös äärimmäisen välttämätöntä, jotta todella ymmärrämme natsien mielenlaatua ja meininkiä. Natsit siis eivät olleet poikkeus; päinvastoin, he edustivat ei-katolisen Euroopan ja Amerikan valtavirtaa.

Se, että se kaikki tapahtui juuri Saksassa, on lähinnä sattumaa.

Sen oli siinä jatkumossa kertakaikkiaan pakko tapahtua jossakin.

Ja se kaikki voi tapahtua yhä uudelleen.

Se sama mielenlaatu ja ne samat ajatukset, jotka saivat aikaan natsismin ja miten eugeniikkaohjelma lopulta kulminoitui Aktion T4:ään, ovat olemassa yhä tänäänkin. Puhumme eugeniikasta, designer-vauvoista, geeniperimän parantamisesta ja koko ajan kiristyvän kilpailun vaatimuksista täsmälleen samoilla äänenpainoilla kuin 1930-luvullla puhuttiin. Ja ruukinmatruunan on pakko sanoa oman viiteryhmänsä häpeäksi, että tämä ajatusmaailma on aina kiehtonut nimenomaan luonnontieteilijöitä sillä se on rationaalinen, looginen ja ei-emotionaalinen - sellainen, joka vetoaa luonnontieteilijän mieleen, ja sen premissit ja tulokset ovat helposti ja konkreettisesti mitattavissa. Ja nykypäivänä suuri osa rasismista perustuu juuri genetiikkaan; ei suinkaan uskomuksiin, vaan olemassa oleviin ja mitattavissa oleviin tilastollisiin eroihin - silti autuaasti sivuuttaen sen tosiasian, että ihmiset ovat yksilöitä ja heillä on näitä ominaisuuksia yksilöllisesti.

Yhteiskunta koostuu yksilöistä. Ei jostain harmaista tasapäistetyistä massoista.

Ja kun ruukinmatruuna puhuu siitä mielenlaadusta ja siitä mielenmaisemasta, joka loi natsismin ja aikaansai Aktion T4:n, hän ei pelaa natsikortilla, vaan hän toteaa, että se olisi tapahtunut joka tapauksessa jossakin muualla, jollei se olisi tapahtunut Saksassa. Eivät natsit olleet tässä suhteessa yhtään sen huonompia tai pahempia ihmisiä kuin muutkaan. He vain menivät sanoista tekoihin ja ajatuksista toteutukseen. Ja se vältettiin katolisissa maissa juuri katolisen kirkon moraalisen auktoriteetin takia.

Älkääkä kuvitelko, että Suomi olisi jotenkin parempi maa tässä asiassa kuin muutkaan. Folkhälsan perustettiin alunperin juuri rodunjalostuksellisiin tarkoituksiin. Freudenthal meillä on tiedossamme, mutta vähemmän tiedossamme on, että missikisat aloitettiin siksi, että saataisiin selville rotupuhtaat naiset kuin uuden uljaan ugrilaisen rodun kantakirjalehmät. Yksi pahimpia rotuhygieenikkoja Suomessa on ollut Lauri "Tahko" Pihkala, jota voi täusin aiheesta kutsua sosiaalidarwinistiksi - koulujen hiihtolomat samoin tulivat käyttöön juuri rodunjalostuksellisista syistä; että saataisiin salskeita nuoria miehiä armeijaan jauhettavaksi jauhelihaksi, ja vereviä, hehkeitä nuoria naisia synnyttämään se jauheliha, jota sodankäynti vaatii.

Ja tästä kaikesta muistuttaminen ei ole natsikortilla pelaamista eikä myöskään kaltevan pinnan argumentti.

Biologisen ihmiskuvan eettiset ongelmat

Ruukinmatruuna luki eilisen tekstinsä uudelleen - ajatuksella, ja tällä kertaa sydämellä - ja myös Chelsea Zimmermannin sivuston Reflections of a Paralytic - jonka itse asiassa jokaisen ruukinmatruunan lukijan soisi myös lukevan. Kyseessä siis on 26-vuotias roomalaiskatolinen nainen, joka vammautui vaikeasti teininä liikenneonnettomuudessa.

Ruukinmatruunan englanninkielinen vastine ironmistress voidaan ymmärtää monin tavoin (sekä yksi- että kaksimielisesti), ja ruukinmatruunan on pakko myöntää, että hän on ollut kuin kylmää ja kovaa metallia tunnepuoleltaan monissa teksteissä. Ja usein todennäköisesti liiallisessakin määrin. Ruukinmatruuna on todennut, että hän on aikoinaan katsonut kuiluun ja kuilu on katsonut häneen, että hänellä on luonnontieteellinen koulutus - ja biologinen ihmiskuva.

Hänen puolisonsa tämänpäiväiset sanat kuitenkin havahduttivat hänet:

Biologinen ihmiskuva on vain askeleen päässä natsien ihmiskuvasta.

Ja se on joka sanaan totta. Kansallissosialismi on Darwinin, Huxleyn ja Spencerin reitti Hegelistä samaan, mihin Hegelistä päädytään Marxin, Leninin ja Stalinin kautta.

Jos ihminen aikoo olla ateisti, hän ei saa tunnustaa mitään muita transkendentiaalisia periaatteita kuin luonnontieteiden, talouden ja tilastomekaniikan luonnonlait; hänen on pakko hylätä erilaisten ideologioiden ja aatteiden, kuten marxilaisuuden, periaatteet pelkkänä bullshittina. Itselleen rehellinen ateisti ei voi myöskään myöntää sellaisten tunneperäisten sanojen kuten "edistys", "oikeus" tai "riisto" käsitteille mitään objektiivista, absoluuttia sisältöä. Ruukinmatruuna on jo kirjoittanut evolutiivisesta maailmankuvasta kontra dialektinen, ja miten dialektiset ideologiat ovat älyllistä glykolia. Ja näinhän onkin - kaikki Hegelin aivolapset saavat aikaan katastrofin.

Asiassa on vain yksi mutta. Jos me olemme todella pelkkiä biorobotteja tällä merkityksettömällä kiertotähdellä merkityksettömän G6-spektriluokan keltaisen keskisarjan tähden ympärillä merkityksettömän kierteisgalaksin periferiassa kahden muun merkityksettömän Magalhãesin pilviksi nimetyn galaksin seurassa avaruuden kylmässä tyhjiössä ja kaikki on pelkkää olemassaolon taistelua ja kamppailua, niin se johtaa väistämättä siihen, että natsit olivat sittenkin pohjimmiltaan oikeassa. Ja se on jo riittävä syy tehdä itsemurha.

Biologinen ihmiskuva - jossa siis ihminen on vain pelkkä eläin muiden joukossa - yhdistettynä darwinistiseen evoluutiokäsitteeseen ja sen periaatteisiin, mukaanlukien kilpailu, olemassaolon taistelu ja kelvollisimpien (fittest) selviäminen, johtaa yhteiskuntamalliin, joka ei ole kaunis. Ja tässä on toinen mutta. Sen looginen jatkumo ovat Aktion T4 ja lopulta Auschwitz ja muut kuolemantehtaat. Jos biologinen ihmiskuva yhdessä ateismin kanssa on oikea, meillä ei ole mitään moraalista oikeutta tuomita natseja yhtään mistään, sillä em. parametreilla käsite "ihmisyys" on pelkkää sanahelinää.

Katolisuus on Suomessa suunnilleen yhtä suosittu asia kuin moni muukin k:lla alkava asia, kuten kyykäärmeet, kolera tai koloradokuoriaiset. Meidän historiakirjoituksessamme lukee, että se tuotiin tähän maahan väkisin ja puhdistettiin pois uskonpuhdistuksessa, jolloin Kustaa Vaasa istutti meihin luterilaisuuden vaikka sitten väkisin. Roomalaiskatolisuudesta meille ensimmäisenä tulee mieleen inkvisitio, Index Librorum Prohibitorum, noitaroviot, conquistadorit, pedofiilipapit, aborttikielto ja mahtipontiset, pompöösit jumalanpalvelusmenot. Siis ei yhtään mitään positiivista. Luterilaisuus opetti meidät vihaamaan paavillisuutta - ja sekularisaatio oikeastaan koko kristinuskoa. Oikeastaan katolisuus on Suomessa joko vihatuin tai toiseksi vihatuin uskonto islamin ohella. Jopa kaikkein karkeimmat ja brutaaleimmat pakanuuden muodotkin ovat Suomessa korkeammassa kurssissa kuin katolisuus.

On totta, että katolisuudessa on paljon vastenmielisiä piirteitä ja täysin irrationaalisia oppeja. Ja moni asia, mitä vastaan Luther, Zwingli, Calvin, Knox ja muut uskonpuhdistajat aikoinaan nousivat, varmasti olikin aiheesta. Mutta kaikkein katkerin vihamielisyyden aihe on roomalaiskatolisuuden suhde ihmiselämään.

Roomalaiskatolisuus nimittäin pitää ihmiselämää jumalallisena ja loukkaamattomana. Me tiedämme sen, miten katkerasti katolinen kirkko on vastustanut aborttia, mutta katolinen kirkko on johdonmukainen tässä asiassa - se vastustaa myös kuolemanrangaistusta. Ja abortti on kuitenkin asia, josta kaikkein kiihkeimmät mielipiteet ovat aina niillä, joita se ei ole ikinä koskettanut omakohtaisesti.

Roomalaiskatolisuus omaksui tämän tinkimättömän ja peräänantamattoman linjan 1800-luvun puolessavälissä marxismin, darwinismin ja ateismin nousun myötä. Se oli selkeän tieteellisesti askel taaksepäin takaisin kohti pimeitä vuosisatoja, mutta inhimillisessä katsannossa askeleen suunnasta ei olekaan niin varmuutta. Edellämainittujen ismien vaikutus protestanttiseen Eurooppaan oli nimittäin paljon syvempi, kovempi - ja vakavampi - kuin mitä osaamme kuvitella. Ne merkitsivät sekä kristinuskon että kristillisen etiikan murtumista niin luterilaisessa, anglosaksisessa kuin kalvinistisessakin maailmassa.

On julkinen salaisuus, että rotuopit olivat täyttä tiedettä 1800-luvun lopulla ja että sosiaalidarwinismi kuului lähes jokaisessa ei-katolisessa maassa viralliseen politiikkaan. Eugeniikka, rodunjalostus ja rotupuhtaus olivat asioita, joita vaalittiin. Niin puolihurri kuin ruukinmatruuna itse onkin, hänen on häpeäkseen todettava, että varsinkin ns. bättre folk kunnostautui tässä Suomessakin. Positiivisen eugeniikan ohella myös negatiivinen eugeniikka pakkosterilointeineen ja naimakieltoineen, ja ensimmäisen kerran vammaisten kaasuttamista ehdotettiin jo 1800-luvulla. Koska darwinismi oli redusoinut ihmisen vain eläimeksi muiden eläinten joukkoon, mitään objektiivista ihmisarvoa ei ollut enää olemassakaan.

Ja natsismi oli vain tämän kehityksen looginen päätepiste. Se, että se sattui tapahtumaan Saksassa, on oikeastaan vain pelkkää sattumaa. Se olisi voinut tapahtua missä tahansa protestanttisessa maailmassa - Ruotsissa, Alankomaissa tai USA:ssa - kaikissa oli omat eugeniikkaohjelmansa, ja Ruotsissa ehdotettiin vammaisten kaasuttamista jo 1910-luvulla. Stephen Jay Gould kirjoittaa aiheesta teoksessaan Hirmulisko heinäsuovassa (löytyy ruukinmatruunan kirjahyllystä). Ja sillä kehitysketjulla, millä tapahtumat kehkeytyivät, natsismin oli kertakaikkiaan pakko tapahtua ennemmin tai myöhemmin jossakin päin länsimaita.

Ainoat paikat Euroopassa, missä ei menty tähän eugeniikkainnostukseen mukaan, olivat Euroopan katoliset maat - joita on tapana pitää umpikonservatiivisina, taantumuksellisina ja stagnoituneina, sekä Balkan, joka oli yksinkertaisesti liian takapajuinen innostuakseen vammaisten kaasuttamisesta. Reaktion, jonka paavin protestit eugeniikasta saivat protestanttisessa maailmassa aikaan, voinee parhaiten summata Stalinin sanoihin:

Montako divisioonaa Paavilla on?

Asiassa on vielä kolmaskin mutta. Meillä on tapana pitää länsimais-kristillistä kulttuuria vastenmielisenä ja vaarallisena sen vuoksi, että se nostaa ihmisen luonnon yläpuolelle - tämä on analoginen sen buddhalaisen käsityksen kanssa, että kaikilla olennoilla on kyllä buddha-dhatu, mutta ainoastaan ihminen kykenee sen tiedostamaan. 1800-luvun loppu palautti ihmisen jälleen osaksi luontoa - jälleen eläimeksi muiden eläinten joukkoon, sinne, mistä kristinusko oli sen joskus nostanut "etuoikeutettuun" asemaan.

Maailmassa on sekä nykypäivänä että historiassa paljon sellaisia kulttuureja, jotka näkevät ihmisen vain osana luontoa, yhtenä luontokappaleena muiden joukossa. Ja ne ovat kaikki poikkeuksetta hyvin julmia ja brutaaleja kulttuureja. Tämä siitä syystä, että silloin kun ihmiselle ei anneta mitään erityisarvoa eikä substanssia, se merkitsee että ihmisen saa tappaa aivan tuosta vain ja hänelle tehdä mitä haluaa, kuten muillekin luontokappaleille. Ahimsa on hyvä periaate, mutta se ei toimi sen paremmin kuin viides käskykään. Ei ole sattumaa, että kansallissosialistisessa Saksassa oli maailman edistyksellisimmät luonnonsuojelulait ja eläinsuojelulait, ja Hitler oli vegetaristi juuri eettisistä syistä. Mutta kun luonto nostetaan ideaaliksi, ja aletaan toimimaan luonnon lakien mukaan, tuloksena on yhteiskunta, jossa korkein eettinen periaate on viidakon laki.

Voimme olla Zimmermannista mitä mieltä tahansa, mutta hän on loppuun saakka looginen ja johdonmukainen ajatuksissaan. Ruukinmatruunan oli pakko peilata omaa periaatettaan ja ajatuskantaansa - hän on ajatellut jos vammaudun vakavasti ja minusta tulee täysin toisten armoilla oleva olento, olen menettänyt kokonaan oikeuteni elämään ja minusta on tullut Lebensunwertiges Leben - elinkelvotonta elämää, jolla ei olemassaolon taistelussa ole mitään mahdollisuuksia pärjätä, ei mitään tarkoitusta eikä siksi mitään olemassaolon oikeutusta, ja moraalinen velvoitteeni on itse riistää itseltäni henki, jotten haaskaisi resursseja, joiden oikeastaan pitäisi kuulua jollekulle minua kelvollisemmalle. Hyvin kova ja julma katsantokanta, eikö vain? Mutta näin luonto toimii. Ja tuon katsantokannan ruukinmatruuna omaksui sen kaksiviikkoisen teininä kroonikko-osastolla jälkeen. Tuo on täysin biologisen ihmiskuvan mukainen käsitys. Luonnossa eläinäidit surmaavat vakavasti vammaiset pentunsa, ja Spartassa äidin velvollisuus oli kuristaa hengiltä eforien elinkelvottomiksi toteamat lapset. Noin luonto toimii, sillä se on luonnon laki. Kun jakajia on enemmän kuin jaettavaa, ne jakajat eliminoidaan, ketkä vain haaskaavat jaettavaa eivätkä tuota lisäarvoa. Olemassaolon oikeus täytyy ansaita. Biologisen ihmiskuvan laki. Asiassa on vielä se puoli, että Saksassa on synnynnäisesti kehitysvammaisia vähemmän kuin missään muussa Euroopan maassa - Aktion T4 tuotti pitkällä aikavälillä tulokset, joiden oikeellisuutta emme halua myöntää, koska se merkitsisi ihmisyyden lopullista haaksirikkoa.

Meillä on tapana pitää katolisia maita taantumuksellisina pimeiden vuosisatojen jäänteinä, jossa vallitsee machokulttuuri ja joissa naiset on alistettu nyrkin ja hellan väliin. Kuitenkin Zimmermannin tekstissä joku, jokin tai jotain koskettaa. Hän on ensisijaisesti nainen, ja paljon enemmässä määrin sitä kuin yksikään suomalainen 46-XX -yksilö. Hän ei mekkaloi sukupuoliroolistaan eikä yhteiskunnallisesta asemastaan, eikä itke menneisyyden vääryyksistä. Ruukinmatruunan on pakko katsoa peiliin. Ja kuitenkin äitiys on naisen biologinen osa. Vain nainen voi tulla raskaaksi ja vain nainen voi tulla äidiksi, ja vain nainen voi uusintaa ihmiselämää. Se on biologinen tosiasia, joka ei muuksi muutu sen enempää diskurssianalyysillä, dekonstruktiolla kuin poststrukturalismillakaan. Ja vain niillä kulttuureilla, joissa syntyy uusia sukupolvia, on tulevaisuutta. Protestanttisissa maissa syntyvyys on lähes tyrehtynyt. Ruukinmatruunan sukupolvessa ja hänen tuttavissaan äitiys ei ole oikein kovassa iskussa. Mitä korkeammalle nainen kouluttautuu, sitä vähemmän hänellä todennäköisemmin tulee olemaan lapsia.

Aborttikielto on aiheuttanut valtavan määrän kärsimystä miljoonille naisille ympäri katolista Eurooppaa. Mutta se on myös aikaansaanut aivan erilaisen suhtautumisen sekä äitiyteen että perheisiin ympäri katolista maailmaa. Me voimme sanoa katolisen kirkon pedofiliaskandaaleista mitä tahansa, mutta katolisten perheiden matriarkat ovat lähes samanlainen käsite kuin yiddishe mam. Ja siinä, missä protestantit eivät lisäänny, katoliset lisääntyvät.

Millainen maa Suomi olisi, jos Sigismund olisi voittanut ja Kaarle-herttua hävinnyt Ruotsin valtataistelun? Kysymyksiä ilman vastauksia, mutta Suomi ja Ruotsi varmasti olisivat erilaisia maita kuin tänään.

Ruukinmatruuna on joskus todennut, että älä ikinä luota ihmiseen, joka sylkee lasiin - sillä absolutistit ovat usein hyvin ikäviä ja mustavalkoisia ihmisiä, ja älä ikinä luota yhteenkään oikeistolaiseen ateistiin, sillä oikeistolaisella ateistilla on yleensä kauniisti sanoen hyvin relativistinen etiikka - vasemmistolaisilla ateisteilla on yleensä jokin ideologia, joka sanelee heidän etiikkansa tai sitten he ovat sekulaarihumanisteja, mutta oikeistolaiset vain aniharvoin. Ja ruukinmatruuna tietää tämän itsestään, sillä hänellä oli aikoinaan hyvin relativistinen etiikka.

Ja juuri tämän umpikujan vuoksi ruukinmatruuna on joutunut perääntymään. Ensin hänen oli pakko lieventää ateismiaan agnostisismiin. Ja sen jälkeen hän tutustui mahayanabuddhalaisuuteen, sillä se vaikuttaa olevan kaikkein vähimmin älytön ja vähimmin irrationaalinen uskonto.

Ruukinmatruuna on joskus todennut, että uskonnon totuusarvolla ei ole mitään merkitystä, vaan merkitys on sen välinearvolla. Kristinuskon totuusarvo on mitä todennäköisimmin täyttä skeidaa, fuulaa ja bullshittiä, mutta sen välinearvo on valtava. Ja juuri tuo välinearvo näkyy Zimmermanninkin teksteissä. Hänen katolisuutensa pitää hänet pystyssä ja antaa hänelle uskoa siihen, että hänenkin elämällään on arvoa. Uskonnottomat yhteisöt luhistuvat nopeasti kohdatessaan vastoinkäymisiä, ja uskonnottomat valtiot eivät yleensä kestä muutamaa vuosikymmentä kauempaa, kun taas uskonnolliset voivat elää vuosisatoja, jopa -tuhansia - äärimmäisin esimerkki Monte Cassinon ja Heianin luostarit, jotka on perustettu 529 ja 711. Ja yrittäessämme lähestyä uskontoa sen totuusarvon kautta ja kieltäessämme sen, käytännössä katkaisemme selkäytimemme ja halvaannumme, sillä samalla kiellämme sen välinearvon. Biologinen ihmiskuva johtaa lähes väistämättä yhteiskuntaan, joka on paljon helvetillisempi kuin yksikään umpikatolisinkaan latinomaa.

Ja tästä on kyse.

Marxilainen oikeuskäsitys

Marxilaisen oikeuskäsityksen mukaan oikeuslaitoksen tehtävä on asettua heikomman osapuolen puolelle ja tehdä päätökset heikomman osapuolen eduksi. Käytännössä se merkitsee sitä, että keskituloisen on mahdotonta saada oikeutta, mutta marxilainen oikeuskäsitys legitimoi myös petoksen, kunhan petoksen suorittaja on riittävässä määrin heikompi ja sen uhri riittävän vauras.

Daniel Jamesin kuolema

Kun nyt kuolema-aiheeseen on päästy, niin jatketaan.

Daniel James (23) on nuorin britti, joka on jättänyt tämän murheen alhon avustetun armokuoleman kautta. Hän kuoli 11.7. 2008 sveitsiläisellä Dignitas-klinikalla juotuaan barbituraateilla terästetyn juoman - rauhallisesti ja arvokkaasti, kuin Sokrates aikoinaan.

James oli Englannin kansallisen tason rugbynpelaaja ja insinööriopiskelija. Hän halvaantui vakavasti rugbyharjoitusonnettomuudessa maaliskuussa 2007, ja lukuisat leikkaukset ja kuntoutus eivät tuoneet muutosta hänen neliraajahalvaustilaansa. Hän oli täysin halvaantunut rinnasta alaspäin, ja kykeni tuntemaan käsissään vain jatkuvaa kipua. Hän oli menettänyt virtsanpidätyskykynsä ja koki hallitsemattomia lihaskouristuksia. Hän totesi olevansa kyvytön adaptoitumaan karskista urheilijasta avuttomaksi neliraajahalvaantuneeksi, ja hän yritti itsemurhaa kolmasti, mutta epäonnistui. Hän halusi vain kuolla.

Ruukinmatruuna on aikoinaan ollut työelämään tutustumisessa peruskoulussa kaksi viikkoa kotikaupunkinsa sairaalassa kroonikko-osastolla. Se kaksiviikkoinen vihannestarhassa oli riittävä aika tappamaan hänen kutsumuksensa äitinsä uralle, sairaanhoitajaksi. Ruukinmatruuna näki, mitä elämä on silloin kun kroppa on sanonut sopparin irti, ja armeliainta siinä oli, että monet vanhukset olivat dementoituneet ja tylsistyneet niin, etteivät he enää tajunneet tilaansa. Silti se oli kahdeksasluokkalaiselle teinille kokemus, jota voi kuvata parhaimmin englannin sanalla spooky.

Ruukinmatruuna päätti, että jos hän itse milloinkaan joutuu samaan tilaan, hän haluaa kuolla. Hän on nähnyt mitä se on, eikä hän halua joutua kokemaaan sitä. Niinpä hänellä on välineet tehdä tuskaton itsemurha, jos tilanne menee pahaksi.

Daniel James sai tietää sveitsiläisestä Dignitas-säätiöstä puolisen vuotta sitten. Hän otti yhteyttä, selitti asiansa, ja kertoi haluavansa lähteä arvokkaasti. Hänen vanhempansa, jotka olivat nähneet poikansa tilan, ja tunsivat hänen tuskansa, ja kokivat miten heidän poikansa kärsi, päättivät auttaa heitä. He matkustivat Sveitsiin, ja Daniel sai kuolla tuskattomasti ja arvokkaasti.

Ruukinmatruuna tietää, mitä on olla suisidiaalinen. Hänellä on ollut elämässään tilanne, jolloin hän oli täysin henkisessä, taloudellisessa ja sosiaalisessa konkurssitilassa, ja jolloin hänellä oli 615 (!) stressipistettä kasassa. Itsemurha ei ole heikkoutta eikä pelkuruutta; päinvastoin, vaatii valtavan määrän rohkeutta voittaa kaikista peloista kaikkein suurin, kuolemanpelko, ottaa se ratkaiseva askel ja kohdata tuntematon, josta ei ole paluuta. Sellainen ihminen, joka todella tietää, mitä tekee itsemurhallaan, tekee sen sellaisella tavalla, joka tappaa varmasti - ampuminen, häkämyrkytys, hirttäytyminen pitkällä pudotuksella tms eikä lähde pelleilemään lääkkeillä tai keittiöveitsillä - ne ovat teiniprinsessojen draamailua. Itsemurha päinvastoin on valtavan rohkeuden osoitus - tai osoitus siitä, että tuska sisällä on noussut suuremmaksi kuin kuolemanpelko. Ja Daniel James oli tilansa takia kyvytön vaikkapa ampumaan itseään, tosin Britannian laki ei tykkää ampuma-aseista yksityisillä. Mutta pointti on, että alles was mich nicht tötet, verwundet mich, ja ruukinmatruuna voi todeta, että been there and seen that. Hän ei kykene kuin tuntemaan sympatiaa Jamesia kohtaan. Se, että ruukinmatruuna selvisi suisidiaalisuudestaan silloin, ei merkitse sitä, että hän tulee tulevaisuudessakin selviämään samanlaisista tilanteista.

Ruukinmatruunan uskontoon kuuluu jälleensyntymän käsite, ja ruukinmatruunalla on sellainen kutina, että James oli tilansa takia kyvytön valaistumaan ja pääsemään irti samsarasta. Niinpä hänelle kuolema merkitsee jälleensyntymää, uutta elämää ja uutta starttia puhtaalta pöydältä, toivottavasti ehjässä ja virheettömässä ruumiissa. Silloin, kun elämä muuttuu tilaksi, josta voi käyttää nimeä lebensunwertiges Leben, silloin kuolema ja paremman jälleensyntymän toivo on armeliaampi vaihtoehto kuin jatkaa arvotonta elämää rikkinäisessä ruumiissa, joka on enää pelkkä vankila. On vaiettu tabu, että Suomessa itsemurha on vakavasti vammautuneiden ihmisten yleisin kuolinsyy.

Onko elämä lehtisalaattina tai silpoydinherneenä kuinka arvokasta? Jollekulle se sitä voi olla, toisille ei. Naiselle elämä vammautuneena on varmasti helpompaa sosiaalisesti kuin miehelle; vammautunut nainen saa aina empatiaa ja myötätuntoa osakseen, kun taas vammautunut mies sotketaan nokkimisjärjestyksessä aina pohjalle. Siksi Danielin päätös voi olla tältäkin osin ymmärrettävä; miehet myös keskimäärin ovat naisia rohkeampia, ja vaikka naiset yrittävät itsemurhaa useammin, miehet ovat itsemurhaan ryhtyessään tosissaan ja käyttävät sellaisia metodeja, jotka varmasti tappavat.

Asiaa voi tarkastella myös toiselta kannalta. Lähes kaikki suuret maailmanuskonnot kieltävät itsemurhan. Syy on siinä, että ne ovat syntyneet orjanomistajayhteiskunnissa, jossa orjat ovat olleet tärkeitä ja arvokkaita sekä kalliita lihasvoiman lähteitä. Kuolema tulee orjalle vapahtajana, kun taas vapaalle ihmiselle kuolema merkitsee nautintojen loppua. Kuolema on orjan ystävä ja vapaan ihmisen vihollinen. Madon suu on se ovi, jota kautta orja pääsee vapaaksi, ja itsemurha vapauttaa orjan kuin orjan kärsimyksistään. Mutta isännälle orjan itsemurha on hirvittävä taloudellinen tappio. Siksi lähes kaikki maailmanuskonnot ovat kriminalisoineet itsemurhan - sen vahingon vuoksi, mikä orjanomistajille ja yhteiskunnalle koituisi siitä, kun orjat joukolla riistävät hengen itseltään. Siksi uhkailu itsemurhaajalle koituvasta helvetistä on ollut aiheellista. Samasta syystä Israelissa itsemurhan yrittäminen on kriminalisoitu "armeijan omaisuuden turmelemisena" - Israelissa katsotaan, että ihmisen elämä ei kuulu hänelle itselleen vaan Israelin valtiolle ja sen armeijalle.

Ensimmäinen jalo totuus on, että elämä on kärsimystä ja tämä maanpäällinen elämä pitäisi elää niin, ettei kärsimystä tule enempää ja ettei tänne murheen alhoon tarvitsisi syntyä enää uudelleen. Emme tiedä, miten Daniel Jamesin silmänsä suljettuaan lopulta kävi, mutta ruukinmatruuna tuntee sydämessään, että hän teki siinä tilassa ja niillä parametreillä oikean päätöksen.

Elämä kun ylitsemme käy suurella pyyhekumillaan

Ruukinmatruunan ystävätär soitti. Häneltä on diagnosoitu keuhkosyöpä. Elinaikaa on annettu alle puoli vuotta.

Kun elämä käy ylitsemme sillä suurella pyyhekumillaan, se käy. Metalliteollisuuden taantuma iski äkkiarvaamatta, ja nyt vielä tuo. Ikää ei ollut paljoakaan enempää kuin ruukinmatruunalla itsellään. Ja kyllä, hän on ketjupolttaja.

Sanotaan, että kun ihminen on kolmenkymmenen, hän tajuaa olevansa kuolevainen. Vaarallisissa työpaikoissa toki sen tajuaa paljon aikaisemmin, mutta kolmekymppisenä alkavat ensimmäiset läheiset - omat vanhemmat, enot, sedät, tädit jne vaihtamaan hiippakuntaa. Silloin alkaa myös miettimään: milloin minä? Viimeistään ensimmäinen papa-koe saa mietityttämään kuolevaisuutta.

Ehkäpä kaikkein tyynein tilanteessa kuitenkin on ystävätär itse. Hän on tehnyt kuolevaisuutensa itselleen selväksi, ja on valmistautunut henkisesti ja hengellisesti jo lähtöönsä. Ehkäpä tärkeintä ei ole saada vuosia elämäänsä, vaan elämää vuosiinsa. Niin että voi sanoa, että tulipahan eletyksi, ja lähteä tyytyväisenä, "kylliksi elämästään saaneena".

Hän pyysi, että kun sirottelemme hänen tuhkansa mereen kotikaupunkimme edustalla, että soittaisimme akustisilla soittimilla Stairway to Heavenin hänen muistokseen. Ehkäpä se on sopiva läksiäislaulu.

Päivän mietelmä

Mikä tahansa byrokratia, yksityinen tai julkinen, pyrkii ennemmin tai myöhemmin muuttumaan pedantokratiaksi, ja missä tahansa byrokratiassa, yksityisessä tai julkisessa, ohjesääntösokeus pyrkii ennemmin tai myöhemmin syrjäyttämään terveen järjen, ja muodot sekä virkatie tulevat tärkeämmiksi kuin itse se asia, jonka vuoksi byrokratia alunperin on pystytetty.

Thought for today

In this age, the mere example of non-conformity, the mere refusal to bend the knee to custom, is itself a service. Precisely because the tyranny of opinion is such as to make eccentricity a reproach, it is desirable, in order to break through that tyranny, that people should be eccentric. Eccentricity has always abounded when and where strength of character has abounded; and the amount of eccentricity in a society has generally been proportional to the amount of genius, mental vigor, and moral courage which it contained. That so few now dare to be eccentric, marks the chief danger of the time.

- John Stuart Mill -

150,000 vaunulastia!

150,000 täytetyn torpedovaunullisen raja meni viime yönä rikki. Ruukinmatruuna kiittää kaikkia kävijöitään ja toivottaa kaikille rauhallista joulua.

Nörttietiikka

Ruukinmatruunan teksteissä on noussut silloin tällöin esiin termi nörttietiikka. Se kuulostaa tutulta, mutta sen merkitys on hämärä(hkö). Mitä nörttietiikka oikeastaan on? Koska ruukinmatruuna itse on nörtti, niin hän yrittää antaa jonkinlaisen selonteon asiasta.

Nörttietiikka kehittyi 1980-luvun lopulla internetin tehdessä läpimurtonsa nörttien (= tietokoneharrastajien, tekniikan opiskelijoiden ja luonnontieteilijöiden) keskuudessa. Ensimmäistä kertaa heillä oli mahdollisuus kohdata kaltaisiaan ja kyberpunk-kirjailijoiden kuten William Gibsonin esittämä virtuaalimaailma otti ensiaskeliaan. Koska monet nörtit olivat nuoria, äärimmäisen älykkäitä - ja ympäröivän yhteiskunnan joko hyljeksimiä tai epäluulolla ja kateudella suhtautumia - he ensimmäistä kertaa kohtasivat kaltaisiaan. Internet oli tuolloin anarkia, eikä siellä ollut mitään lakeja. Niinpä nörttien keskuudessa kehittyi nopeasti oma etiikka.

Nörttietiikan tärkein sääntö on, että sisältö on muotoa tärkeämpää. Eli sillä, mikä tai kuka olet - mies, nainen, pieni karvainen olento Alfa Centaurista, diplomi-insinööri, kosmetologi tai työtön, kristitty, juutalainen, ateisti, arjalainen, karjalainen, valkoihoinen, musta, keltainen, punanahka, pitkä, lyhyt, komea, ruma - ei ole yhtään mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, mitä osaat. Nörtti arvioidaan ensisijaisesti hänen substanssinsa, - osaamisensa ja taitojensa, mukaan, ei muotoseikkojen kuten habituksen, arvosanojen, muodollisen pätevyyden tai ulkonäön mukaan. Nörteille sellaiset periaatteet, että minä en ikinä palkkaa yhtään sivaria tai nekruilla ei tähän firmaan ole mitään asiaa ovat täysin käsittämättömiä. Samoin Imatran kirkkoherrakalabaliikki oli nörteille täysin käsittämätöntä. Ei teologiaa (kai) tehdä pimpalla eikä pippelillä, joten mitä jokin sellainen irrelevantti muotoseikka kuin sukupuoli merkitsee ihmisen substanssille teologiassa? Koska nörtit arvostavat älykkyyttä, nuo esimerkit ovat osoituksia typeryydestä - muodon asettamisesta substanssin edelle.

Nörttietiikkaan kuuluu samoin suoruus ja rehellisyys. Eli että säännöt ovat samat kaikille, kaikilla on samat oikeudet ja samat velvollisuudet, ja kenellekään ei anneta ylimääräisiä rasitteita eikä etuoikeuksia. Etiikka perustuu siis symmetriaan ja vastavuoroisuuteen. Teidän pulja kohtelee meikäläisiä hyvin, me kohtelemme teikäläisiä hyvin. Te ette anna rakentaa meidän temppeleitä teidän maahan, meillä ei ole mitään velvollisuutta sietää teidän chanttaustanne. Siksi esimerkiksi poliittinen korrektius, feminismi ja kommunismi ovat nörttietiikassa täysin käsittämättömiä asioita. Ne ovat merkkejä selkärangattomuudesta, epärehellisyydestä ja kataluudesta. Samoin tuo Kanada-Bill Jonesin motto - Älä suutu - anna takaisin on nörteille tärkeä periaate. Siksi monet nörtit harrastavat kamppailulajeja, ammuntaa jne fyysisiä lajeja.

Nörttietiikan toinen olennainen osa on vapaudenrakkaus. Eli että tee ihan mitä itse haluat, kunhan et aiheuta vahinkoa kenellekään. John Stuart Milliä voidaan pitää nörttietiikan isänä, ja nörttien filosofia pohjaa nimenomaan anglosaksiseen perinteeseen. He suhtautuvat pääsääntöisesti hyvin vihamielisesti hegeliläis-marxilais-spenceriläiseen dialektiseen perinteeseen, sillä se on saanut vain katastrofeja aikaan, eivätkä dialektiset ideologiat anna yksilölle eivätkä vapaudelle mitään arvoa. Siksi uhrittoman rikoksen käsite on nörteille hyvin vastenmielinen asia.

Nörtit pääsääntöisesti ovat hyvin oikeistolaisia ihmisiä, ja se johtuu siitä, että nörttietiikkaan kuuluu individualismi, epäluottamus auktoriteetteihin ja desentralisaatio. Nörtille valtio, kirkko, yhteiskunta ja muut estabilissementin osat ovat parhaimmillaan välttämätön paha ja pahimmillaan sietämätön riesa. Mutta se ei rajoitu vain julkisyhteisöihin. Nörtit pääsääntöisesti vihaavat monopoleja ja vapauden rajaamista. Siksi monet nörtit mieluummin valitsevat uran jossain pienessä start-upissa kuin menevät ison möhköfanttiyrityksen leipiin. Kaikki byrokratiat, olipa kyseessä korporaatio, akatemia, yhteiskunta jne, ovat nörteille vastenmielisiä, sillä ne edustavat muotoa sisällön yli. Ja tästä syystä nörtit aivan oikeasti vihaavat Microsoftia, sillä se edustaa kaikkea sitä, mitä nörtit eivät ole.

Nörttien suuresti arvostamat arvot ovat toisaalta yksityisyys ja toisaalta avoimmuus. Eli että on olemassa tietty alue, jonne ei tunkeuduta, mutta kaikki muu on avointa - tämä on perua juutalaisesta etiikasta, sillä monet alkuaikojen nörtit olivat juutalaisia. Informaatio haluaa olla vapaata. Tästä syystä paras tapa oppimiseen on mallioppiminen ja oppiminen käytännön kautta - ja oppiminen esimerkin kautta. Tätä kutsutaan myös nimellä reverse engineering. Siksi avoimen lähdekoodin ohjelmistot, kuten Linux, ja luonnollisten kielten osalta europanto - ovat nörttien tosijuttuja. Ne ovat avoimen lähdekoodin järjestelmiä, jotka kehittyvät luontaisen evoluution kautta - tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Mutta se myös merkitsee sitä, että jokaisella ihmisellä on yksityisyys, jonne ei tunkeuduta. Sosiaaliporno on asia, mitä nörtit harvoin sietävät.

Nörttietiikkaan kuuluu myös, että teknologia tekee elämästä parempaa. Ei pelkästään korkea teknologia eikä Leevi and the Leavingsin laulun Onnellliset sanoin, vaan siten, miten teknologiaa voi soveltaa. Nörtille teknologialla ei milloinkaan ole mitään statusarvoa, vaan käyttöarvo; status syntyy siitä, miten tuota teknologiaa osaa soveltaa käyttöön. Eikä pelkästään tietokoneita ja elektroniikkaa, vaan myös ns. matalaa teknologiaa. Nörtit rakastavat leipäkonetta siksi, että se on muille turhake - nörtti osaa leipoa sillä juuri sellaista setsuuria kuin hän itse haluaa. Samoin nörtit osaavat tislata itse oman viinansa - siksi, että se on heille mahdollista. Ihmemies MacGyver on jokaisen nörtin sankari. Ei siksi, että hänellä on ihq takatukka, vaan siksi että hän osaa. Merelle lähtiessä nörtillä on tottakai GPS ja merikartat läppärillä, mutta veneestä löytyy tietysti myös sekstantti, suuntimakompassi ja Nautical Almanac. Siksi, että matalakin teknologia on kivaa. Jos koko korkeateknologinen yhteiskunta romahtaisi alta pois, nörtit rakentaisivan nopeasti oman systeeminsä, joka perustuisi tuulelle, vesivoimalle ja höyrylle. Monet nörtit ovat kaupan päälle survivalisteja.

Nörtit vihaavat klikkejä, puolueita, auktoriteetteja ja kuria ja arvostelevat ihmistä ensisijaisesti yksilönä hänen poliittisista mielipiteistään välittämättä - ellei kyseessä ole aivopesty antropoidi. Ruukinmatruuna on jo moneen otteeseen todennut, miksi hän ei aio mennä politiikkaan - siitä tulisi liikaa pippaa päähän ja hän joutuisi toimimaan eettisiä periaatteitaan vastaan.

Nörtille rahalla on ensisijaisesti välinearvo. Raha on kivaa siksi että sillä saa turvallisuutta, sillä saa mukavan elämän ja sillä saa kivoja leluja. Mutta rahan ahnehtiminen pelkän rahan vuoksi ja tanssi kultaisen vasikan ympärillä on asia, mitä nörtti ei ymmärrä. Monet nörtit ovat vauraita, mutta vain aniharva tuo sitä mitenkään esiin - statussymbolit eivät merkitse nörteille mitään; vain uskottavuudella on merkitystä.

Nörtille uskottavuus on kaikki kaikessa. Siksi nörtti on aina sanavalmis ja kykenee muodostamaan näkemyksensä. Nörtti on aina utelias ja imee tietoa ja informaatiota - muiden mielestä turhaa ja typerääkin - pesusienen tavoin ympäristöstään. Ja hän osaa myös soveltaa sitä käytäntöön. Trivial Pursuit ei ole nörtille pelkkä egotrippi, vaan se on mahdollisuus oppia uusia mielenkiintoisia asioita ja turhaa tietoa, jota ehkä voi joskus soveltaa käytäntöön.

Nörtit arvostavat älykkyyttä ja halveksivat typeryyttä. Typeryys ei välttämättä tarkoita alhaista ÄO:ta, vaan laumasieluisuutta, ideologiauskovaisuutta, fundamentalismia, ohjesääntösokeutta, dilberttiä ja kaikkea sellaista, missä asetetaan muoto sisällön edelle, tunteet järjen edelle, teoria käytännön edelle tai ideologia realiteettien edelle. Tästä syystä nörttien ja humanistien välillä on valtava juopa, ja nörtit eivät laske itseään intellektuelleiksi. Nörtti ensisijaisesti ajattelee itse omilla aivoillaan eikä anna mitään arvoa perinnäistavoille, kansanviisauksille tai virallisille totuuksille.

Tässäpä muutamia nörttietiikan käsitteitä. Ja ruukinmatruunan periaate täällä masuunin valvomossa - sana on vapaa kunhan noudatetaan Suomen lakia [ei hankkiuduta oman typeryyden takia ikävyyksiin] ja henkilökohtaisuuksiin ei mennä [kunnioitetaan toisen yksityisyyttä] pohjaa juuri nörttietiikkaan.

Pukki kaalimaan vartijana?

Eurooppa- ja ulkomaalaisasiaministeri Astrid Thors osaa yllättää. Ikävä kyllä yleensä sillä negatiivisella tavalla. Viimeksi sillä, että hän maahantoi nuuskaa Ruotsin-matkalta Suomeen muuhun kuin omaan käyttöön - ja kerskaili asialla julkisesti. Nuuskaa saa tuoda omaan käyttöön, mutta Thors toi sitä jakeluun ystävilleen.

Olkoonkin, että on epäselvää että oliko kyseessä rikos, ja jos oli, niin rikoksen substanssi oli mitätön, ja olkoonkin, että lait muuttuvat vain rikkomalla niitä vastaan tarpeeksi ponnekkaasti, ja olkoonkin että Astrid Thorsin tempaus osoitti, että kieltolait eivät kertakaikkiaan toimi, ruukinmatruuna on lähinnä pöllämystynyt tapahtuneesta. Kyse ei ole siitä, että maahantuontisääntöjen rikkominen olisi isokin rikos vaan siitä, että ministeriltä - siis instanssilta, joka kuuluu elimeen, joka laeista päättää ja niitä säätää - on meidän hallintoalamaisten lupa odottaa aivan erityisen esimerkillistä ja nuhteetonta käytöstä.

Onko meillä nyt pukki kaalimaan vartijana?

Nuuska on perinteinen ruotsalainen pahe, ja varsinkin urheilijat tykkäävät kovasti nuuskasta. Ruukinmatruuna tietää sen sattuneesta syystä oikein mainiosti. Silti nuuskaaminen on tajusteiden - nikotiinin - käyttöä siinä, missä tupakointikin, ja vaikka se biitti siellä huulen alla on huomattavasti siistimpää kuin tupakointi - lähimmäisten ei tarvitse haistella tupakan vastenmielistä läyhää ja nuuska ei aiheuta tulipalon eikä palovammojen vaaraa - on vähintäänkin kyseenalaista, tuleeko riippuvuutta aiheuttavien alkaloidien eli tässä tapauksessa nikotiinin käyttöä suosia. Thorsin voidaan vielä kaupan päälle esimerkillään tulkita kehottavan rikokseen, eli salakuljetukseen.

Asialla on tietysti Jeppiksessä oma pointtinsa. Pietarsaari on perinteinen tupakkakaupunki - sieltä ovat Rettigin ja Stenbergien tupakkasuvut kotoisin ja siellä on tehty tupakkaa ja sikareita Luoja ties kuinka kauan, ja nuuska on vain tämän paheperinteen jatkumo. Mutta on oma kysymyksensä, että tuleeko meidän missä määrin suvaita paheita vai yrittää saada ne ns. katoavaksi kansanperinteeksi.

Kuitenkin asiasta - siitä, että nuuskaa saa myydä vain Ruotsin alueella - on päätetty EU:n laajuisesti - eikä jollain suomalaisella ministerillä - varsinkaan Eurooppa-ministerillä - ole kertakaikkiaan mitään oikeutta mennä rikkomaan EU-lakeja vastaan omavaltaisesti. Tuo maahantuonti oli ruukinmatruunan mielestä signaali siitä, ettei Thors piittaa Euroopan yhteisistä laeista, eli meillä on vahvat perusteet epäillä, että meillä on pukki kaalimaan vartijana.

Voimme olla esityksestä ulkomaalaislain muuttamiseksi mitä mieltä tahansa, mutta Thorsin salakuljetus kertoo hänen persoonastaan enemmän kuin haluaisimme. Voimme tietenkin aina olettaa, ettei meidän tulisi milloinkaan pitää ilkeytenä mitään sellaista, minkä voi selittää typeryydeksi, mutta ministeriltä voisi olettaa edes jonkinlaista itsekritiikkiä tässä asiassa. Olisi tietysti ilkeyttä olettaa, että tämä nuuskajupakka olisi poliittinen savuverho Euroopan liberaaleimman ulkomaalaislain (jota tiettävästi suuri osa hallituspuolueistakin vastustaa) läpijunttaamiseksi. Oli miten oli, nyt pyöritään salakuljetuksen rajoilla, ja salakuljetus on rikos, josta on aikoinaan rangaistu teloituksella. Tavalliselta Jari ja Jaana Keskiarvolta salakuljetustilanteessa takavarikoitaisiin kontrabandi ja päälle lätkäistäisiin sakot. Se, että on itse päättävässä asemassa, ei ole oikeutus lakien rikkomiseen. Ja jos kyse on kansalaistottelemattomuudesta, niin ministeritason kansalaistottelemattomuus antaa vähintäänkin kyseenalaisen esimerkin.

Sananen sananvapaudesta, osa II

Sananvapaus on yksi perustavimmanlaatuisia ihmisoikeuksia - itse asiassa tärkeysjärjestyksessä heti fyysisen koskemattomuuden ja omistamisen vapauden jälkeen kaikkein tärkein, sillä ilman sananvapautta ei ole olemassa muitakaan vapauksia. Sananvapaus on kirjattu Perustuslakiin, sen kahdenteentoista pykälään, ja se on vapaus, jonka rajoista erikseen säädetään muilla laeilla eikä päinvastoin - sitä pidetään niin tärkeänä asiana.

Perinteisesti sananvapautta ovat käyttäneet massamediat, eli lehdeistö, radio ja televisio, joilla on anglosaksisessa maailmassa ollut lempinimi neljäs valtiomahti. Yksilöiden sananvapaus on lähinnä ohitettu olankohautuksella, sillä yksilön vaikutusmahdollisuudet ovat perinteisesti olleet äärimmäisen rajalliset. Lehdistön riippumattomuutta onkin länsimaisissa demokratioissa pidetty olennaisen tärkeänä asiana, sillä vain sananvapaus mahdollistaa hallintokoneiston julkisen valvonnan - ja niinpä kaikissa diktatuurimaissa tai diktatorisluontoisissa maissa valtio on joko tukahduttanut sananvapauden alkuunsa tai ottanut lehdistön ja sähköiset mediat haltuunsa - joko väkisin tai puoliväkisin sekä tehden kilpailevien medioiden olon hyvin tukalaksi.

Mutta myös dialektiset ideologiat tietävät oikein mainiosti joukkomedioiden vallan ja sananvapauden haltuunotto onkin ollut yksi dialektisten ideologioiden - kommunismin, fascismin, kansallissosialismin, feminismin jne perustavoitteista; tukahdutetaan kritiikki julkaisumonopolin kautta. Ja julkinen salaisuushan on, että toimittajakuntamme on hyvin vasemmistolaista, kiitos Tampereen yliopiston tiedotusopin tiedekunnan ja sen varsin punaisten opettajien, kuten P. Hemanuksen ja K. Nordenstrengin, jotka ovat tiettävästi olleet aivan häpeilemättömiä stalinisteja.

Kapitalismiin kuuluu kilpailu, kasautuminen ja keskittyminen, ja mitä pitemmälle kilpailu etenee, sitä isommiksi kilpailijat kasvavat niiden syödessä kilpailijansa tai ajaessansa ne pois pelistä. Ja 1900-luvun loppupuolelle tultaessa lehdistön pudotuspeli oli jo kovaa.

Kunnes internet pilasi koko jutun.

Internet on ollut järisyttävin muutos, mitä on tapahtunut viimeisen 50 vuoden aikana viestinnässä ja teknologiassa. Se on muuttanut niin viestinnän kuin kommunikaationkin että sananvapauden käsitteet aivan täysin. Internethän sai alkunsa ARPANetinä 1970-luvulla, ja se oli kiinteästi liittynyt UNIXiin. 1980-luvulle tultaessa se levisi yliopistomaailmaan kautta maailman, ja sieltä nörttipiireihin. Ruukinmatruuna joutui tai pääsi ensimmäisen kerran tekemisiin internetin kanssa 1988. Tuolloin internet oli vielä täysin merkkipohjainen, sen tärkein sovellus oli sähköposti ja NetNews, ja tiedonhaun osalta toimittiin Gopherilla. Mutta jo silloin Usenetin aikoina eri uutisryhmiä oli kymmeniätuhansia, ja niissä oli vilkas keskustelu. Ja niissä sanottiin asioita, joita julkinen media ei käsitellyt.

Ruukinmatruuna muistaa nuo Netin kultaiset vuodet. Vanhana fleimisotaveteraanina hän kyllä tiesi jo vallan hyvin, että Suomen lait pätevät Netissä aivan samalla tavoin kuin sen ulkopuolellakin. Ongelma oli vain siinä, että ilman väkivaltakoneistoa lait ovat pelkkää tekstiä paperilla, ja Internet oli käytännössä anarkia - Villi länsi. Se oli oikeassa, kuka sanoi sanottavansa törkeimmällä ja kärkevimmällä mahdollisella tavalla kuitenkaan kasvojaan menettämättä. Ruukinmatruuna sisäistikin nopeasti Kanada-Bill Jonesin moton: Älä suutu. Anna takaisin. Kieli onkin ainoa ase, joka tulee sitä terävämmäksi, mitä enemmän sitä käyttää. Ruukinmatruuna tottui hyvin kovaan ja kärkevään kielenkäyttöön.

Ja jotta soppa olisi valmis, nuo Internetin alkuaikojen käyttäjät olivat lähes kaikki arkkinörttejä. Antisosiaalisia tapauksia, teknisesti äärimmäisen lahjakkaita, ja lähes jokainen oli oikeistoanarkisti. Heille sananvapaus oli kaikkein tärkein arvo, joka meni heidän arvoasteikollaan niin kunnianloukkauksen, maanpetoksen kuin hyvien tapojenkin edelle. Ja ennenkaikkea he sanoivat sanottavansa suoraan. Mitään kaunistelematta, mitään siekailematta, mitään unohtamatta.

Niistä ajoista on jo kaksikymmentä vuotta, ja paljon on vettä sen jälkeen virrannut Amazonasissa. World Wide Web ja Mosaic räjäyttivät pankin 1992, sitä seurasi nopeasti WinSock ja Trumpet, ja Netscape Navigator toi 1996 WWW:n kaikkien tietoisuuteen. Internetiin asetettiin paljon toiveita, ja internet onkin lunastanut lupauksensa: tyhmät käyttävät sitä peeloilemiseen, irstaat pornon selailemiseen, ahneet rahantekoon - ja fiksuimmat puolestaan tiedonsiirtoon ja tiedonvälitykseen.

Ruukinmatruunan hyvä ystävä, Sanankäytön Ammattilainen, kuului myös tuon kulta-ajan netinkäyttäjiin, ja hän näki nopeasti Netin sekä hyvät että pahat puolet - ja myös sen uhan, jonka Netti aiheutti estabilissementille. Ei pelkästään yhteiskunnalle tai kirkolle, vaan koko järjestäytyneelle medialle. Tehokkaammin kuin yksikään paikallisradio tai edes merirosvoradio, se tulisi murtamaan median tiedotusmonopolin - ja se tulisi mahdollistamaan kaksisuuntaisen viestinnän. Ja niinhän siinä kävikin - voimakkaammin kuin kukaan ei-nörtti olisi tuolloin voinut edes aavistaakaan.

Niin voimakkaasti, että monet päättäjät ja heidän tukijansa ovat vaatineet Netin kahlitsemista ja kaksisuuntaisen viestinnän tukahduttamista. Netti, paitsi että se sallii virallisen totuuden vastaisen viestinnän, myös mahdollistaa viestijöitsijöiden aivan uskomattoman tehokkaan verkostoitumisen. Ja juuri tämä verkostoituminen on se uhka, joka on estabilissementille aivan todellinen. Verkostoituminen sallii lähes reaaliaikaisen tiedonsiirron - ja lähes reaaliaikaisen C3:n.

Viimeistään kuntavaalit 2008 olivat verkkovaalit. Tästä järisyttävin osoitus oli Jussi Halla-ahon valinta Helsingin kaupunginvaltuustoon - ainoa vaalityö, mitä hän oli tehnyt, oli Internetin kautta, hänen omassa blogissaan.

Voimme olla Halla-ahosta ja hänen liepeillään nousseesta liikehdinnästä, halla-aholaisuudesta mitä mieltä tahansa, mutta hänen valintansa viimeistään osoitti kaksisuuntaisen viestinnän ja riippumattoman, yksityisen, tiedonvälityksen voiman. Ja tämä voima on sellainen uhka sekä vallanpitäjille että valtamedialle, jonka ne kokevat aivan oikeasti vaaraksi itselleen - eikä täysin aiheetta.

Olemme saaneet jatkuvasti kuulla ääniä, jonka mukaan Internetin ja nettikirjoittelun valvontaa on lisättävä. Tämä sen vuoksi, että virallisen totuuden mukaan netissä liikkuu rikollista ja rikokseen kehottavaa propagandaa ja yllytystä huumeiden käyttöön jne. No, vanhana fleimisotaveteraanina ja virtuaalisen Villin Lännen uudisraivaajana ruukinmatruuna osaa kyllä erottaa potaskan soodasta. Netin - ja sananvapauden - kahlitsemista ehdottavien äänien taustalla ei suinkaan ole huoli yleisestä lainkuuliaisuudesta, sillä virtuaalimaailman Villissä Lännessä lainkuuliaisuus hoidettiin tekemällä kiihottaja naurunalaiseksi ja korjaamalla disinformaatio ns. mateiaalisen totuuden mukaiseksi. Valehtelusta kiinni jääminen ja sitämyötä kasvonmenetys oli pahimmallekin rasistille tai kiihottajalle riittävä syy pysyä asialinjalla. Vaikka kuinka elettiin virtuaalimaailman Villissä Lännessä, materiaalinen totuus oli asia, jota kunnioitettiin, koska Kekkoslovakian lapset olivat kurkkuaan täynnä virallista totuutta. Samalla ruukinmatruuna oppi tunnistamaan eri loogiset virhepäätelmät, välttämään ne, ja osoittamaan ne keskustelukumppaneiden teksteissä. Se oli nörttietiikan kiteytymä: suoruus ja rehellisyys. Nörtti saa olla mitä vain, kunhan hän on suora ja rehellinen ja kyseenalaistaa vallitsevat viralliset totuudet - ja ajattelee omilla aivoillaan. Ideologioiden kritiikittömät äänitorvet menettivät nörttiporukassa nopeasti uskottavuutensa.

Ja useinkin tämä materiaalinen totuus on asia, jota estabilissementti ei voi sietää.

Miksi sitten nimenomaan lehdistö haluaa tukahduttaa Netin sananvapauden? Miksi Hesarissa käynnistettiin valtava parjauskampanja Jussi Halla-ahoa kohtaan vaalivoiton jälkeen, vaikka Hesarin pitäisi pohjimmiltaan olla sitoutumaton sanomalehti ja sen pitäisi myös olla ns. laatulehti?

Syy on siinä, että internet on sanomalehdistön vakava kilpailija ja internetissä sana on vapaa - siellä kerrotaan asioista kaikki puolet, ja siellä lukija saa tai joutuu itse muodostamaan oman näkemyksensä asioista. Lehdet tarjoavat valmiiksi pureksitun, lehden linjan mukaisen totuuden, ja vaikuttaminen on yksisuuntaista - lehden toimittaja on käytännössä diktaattori ja päättää itse, mitä julkaistaan ja mitä ei.

Journalisteja tulee mediamaailmaan pääsääntöisesti kahta reittiä. Pitkän tien kautta eli itse työssä oppimalla, jotka hankkivat ammattipätevyytensä ja sananvapauden ritarin kannuksensa omalla työllään ja autodidaktion kautta. Ja sitten yliopistomaailmasta muodollisen pätevyyden kautta, kuten Hemanuksen ja Nordenstrengin oppilaat. Ensinmainitut ovat pääsääntöisesti oikeistolaisia, jälkimmäiset vasemmistolaisia. Ruukinmatruuna on itsekin toiminut sekä senttarina että toimittajana.

Vaikka Hesarin pitäisi periaatteessa olla laatulehti ja sen uutisoinnin pitäisi olla puolueetonta ja neutraalia, käytännössä Hesarin uutisointi on hyvin vasemmistoviritteistä. Tämän voi helposti havaita vertaamalla HS:n uutisia ja kuvia kansainvälisistä tapahtumista, kuten vaikkapa Ruotsin tai Kreikan mellakoista. HS pyrki peittelemään sen tosiseikan, että Ruotsissa antifasistit olivat niitä mellakoitsijoita, ja juuri he hyökkäsivät rauhallisen uusnatsikulkueen (oksimoronivaroitus) kimppuun, ja että Kreikassa nimenomaan vasemmistoanarkistit olivat mellakoineet - pelkästä mellakoinnin riemusta. Toisin kuin HS antoi ymmärtää, mellakoiden luonne oli alusta saakka selvä. Me Kekkoslovakian lapset olemme oppineet lukemaan rivien välistä. Kun Hesari raportoi länsimaisten lentoyhtiöiden lentoturvallisuuden puutteista, tiesimme että Aeroflotin kone oli pudonnut. Kun Hesari raportoi Britannian massatyöttömyydestä, tiesimme että Puolassa tai DDR:ssä protestoitiin.

No. Mitä keskittyneempää media on - kuten kärkikolmikko HS-Aamulehti-Turun Sanomat - sitä vähemmän kanavia jää virallisen totuuden ulkopuoliselle totuudelle, ja sitä tärkeämpään asemaan nousevat vaihtoehtoiset mediat, kuten internet. Ja nimenomaan blogosfääri. Erilaiset keskustelupalstat ovat lähinnä vessanseinäkirjoituksia ja juoppojen lätinää. Mutta blogosfääri on media, joka otetaan vakavasti. Ja syy on siinä, että blogikirjoituksiin kykenee kirjoittaja panemaan paljon enemmän asiaa kuin yhteenkään bulletiinikeskusteluun, ja myös muotoilemaan tekstinsä paremmin kuin ikinä yhdessäkään nettikeskustelussa - Usenetin alkuaikoja ehkä lukuunottamatta. Ja blogosfäärissä jokainen kirjoittaja on oma senttarinsa, toimittajansa ja päätoimittajansa, ja blogosfäärissä hyvä kirjoittaja, jolla on sanottavaa, huomataan - niin hyvässä kuin pahassakin. Vielä varmemmin kuin painetussa mediassa.

Ruukinmatruuna aloitti Takkiraudan aikoinaan omaksi varoventtiilikseen - kanavaksi, jonka kautta hän päästäisi pahimmat turhautumat pois. Ja nimensä mukaisesti Takkiraudan tehtävä on olla vain puolivalmistetta, josta jokainen voisi jalostaa siellä päänsisäisessä konvertterissaan verbaalista terästä, josta takoa sanansäilöjä. Ruukinmatruuna on kuitenkin lähinnä sanankäytön amatööri, ja blogosfääri on täynnä paljon häntä parempia, lahjakkaampia ja merkittävämpiä blogaajia.

Lehdistö kuitenkin on reagoinut Netin kilpailuun perinteisellä tavalla. Ensin vähätellen, sitten kiukustuen ja lopulta mustamaalaten. Tyyppiesimerkki oli Matti Vanhasen isää, professori Tatu Vanhasta vastaan HS:n kuukautisliitteessä tehty hyökkäys, joka oli täysin laskelmoitu isku - siinä professori Vanhanen pyrittiin leimaamaan dementoituneeksi rasistiksi (muoto sisällön edelle), ja pääministeri itse hänen kauttaan (geneettinen virhepäätelmä). "Moniarvoisuus" ilmeisesti Hesarin tapauksessa tarkoittaa marxilaista kehystarinaa (narratiivia) yhdistyttynä postmodernistiseen hapatukseen, jossa faktoja, tiedettä ja sen sellaisia perinteisesti arvostettuja asioita tärkeämpää on "päämäärä", keinoista viis, ja kuten tiedämme, ensimmäinen uhrihan on aina totuus.

Ruukinmatruuna on monessa asiassa pitkän tien kulkija, ja siksi hän arvostaakin autodidaktismia (itseoppineisuutta) muodollista pätevyyttä paljon korkeammalle. Ja valitettavasti tämä itseoppineisuuden ja pitkän tien kulkemisen - ja toisaalta muodollisen pätevyyden ja koulunpenkin kuluttamisen - välinen ero myös näkyy suomalaisen journalismin ja massamedian laadussa; objektiivisuutta saa etsiä suurennuslasin kanssa. Liian usein Tampereen yliopiston putkitutkintomaisteri toistaa kritiikittä oppi-isiensä sinne ajukoppaan ohjelmoimia ajatuksia.

Yksi parhaimpia käsitteitä, mihin ruukinmatruuna on moneen aikaan törmännyt, on parodiahorisontti. Parodiahorisontti tarkoittaa sitä rajapintaa, jonka jälkeen parodiaa ja parodioitavaa ilmiötä on mahdotonta erottaa toisistaan - eli se piste, jonka jälkeen asia muuttuu omaksi parodiakseen. Usein siteerattu parodiahorisontin ylitys oli komedia This Is Spinal Tap, jossa "oikeat" rokkarit eivät nähneet mitään hauskaa, vaan ainoastaan normaalin bändidokumentin - tuollaista se on meillä aina, oli muuan tunnettu heavy-muusikko todennut. Ja verrattaessa This is Spinal Tapia "oikeaan" dokumenttiin - Led Zeppelin - The Song Remains the Same, niin parodiahorisontti oli ylitetty ja roimasti.

Ruukinmatruunan nuoruuteen kuului Pahkasika. Ikävä kyllä Markku Paretskoi lakkautti lehden sen takia, että se oli menettänyt huumoriarvonsa - maailma oli muuttunut sellaiseksi, ettei siitä enää kyennyt tekemään parodiaa. Parodiahorisontti oli ylittynyt Pahkasian osalta.

Nyt valtamedioiden sekä estabilissementin yritykset kammitsoida internetiä ja keskustelupalstoja sekä blogosfääriä tuntuvat kovasti yrityksiltä ylittää parodiahorisontti. Mitä ankarammin netille vaaditaan sananvapausrajoitteita ja mitä vääristyneempää informaatiota laatulehdet antavat asioista, jotka ovat ristiintarkistettavissa Netissä, sitä lähempänä on parodiahorisontin ylitys.

Ja se tuskin on kenenkään etu. Sen enempää netinkäyttäjien, lukijoiden kuin median itsesnsäkään.