Termillä fattaprinsessa (welfare queen) tarkoitetaan naista, joka elää sosiaalietuuksilla, yleensä tekemällä koko joukon avioliiton ulkopuolisia lapsia ja väärinkäyttämällä sosiaalietuuksia. Yleensä mielikuva fattaprinsessasta on nuori, narsistinen ja kouluttamaton nainen, joka pullauttaa lapsia eri isille vain tarkoituksenaan rahoittaa päihderiippuvuutensa ja lyhytjänteinen elämäntapansa.
Fattaprinsessa on pelkästään jo mielikuvana irvokas karikatyyri, mutta valitettavasti kaikki äidit eivät ole uhrautuvia ja epäitsekkäitä lapsiaan rakastavia enkeleitä.
Todettakoon, että ruukinmatruuna on tehnyt selväksi oman mielipiteensä eri perhemalleista ja mielestään perustellut sen beyond reasonable doubt että miksi ydinperhe on mielekkäin malli, ja yksinhuoltajuus tilanne, joka on parhaimmillaankin vain siedettävä, ja johon ei missään tapauksessa pitäisi ainakaan kannustaa. On selvää, että ideaalia ei aina saavuteta, ja on tilanteita, jolloin avio- tai avoero on vähimmin huono vaihtoehto - vaikkapa, isä isä on väkivaltainen alkoholisti, huumeidenkäyttäjä, rikollinen tai patologinen huoripukki. Mutta yksinhuoltajuuden pitäisi aina olla se viimeinen konsti solmun aukomiseen, ei ensimmäinen.
Ja jos yksinhuoltajaksi tullaan, niin sen verran pitäisi olla ns. moraalista selkärankaa, että ihminen ottaa itse vastuun itsestään ja valinnoistaan, eikä lähde huutamaan valtiota ja yhteiskuntaa apuun. Ruukinmatruunan mielestä jokaisen henkisesti ja fyysisesti terveen ihmisen velvollisuus on ensisijaisesti elättää itse itsensä omalla työllään eikä elää toisten kustannuksella. Raakaa peliä Ranualla, mutta niin makaa kuin petaa. Sosiaalipummien osalta ruukinmatruunalla on hyvin huono huumorintaju, ja sosiaaliturvan tehtävä on olla turvaverkko, ei riippumatto.
Daily Mailin artikkeli brittiläisistä fattaprinsessoista on karua luettavaa. Puolet yh-äideistä ei haluaisi mennä töihin vaikka olisi mahdollisuus. Mikäpä siiinä on pummina elää, jos fatta maksaa kaiken, mutta se karu totuus on TANSTAAFL. Jonkun on tienattava kaikki se raha, minkä toiset haaskaavat.
Tyypillinen fattaprinsessa ei myöskään ole stereotypaalisten mielikuvien kaltainen ylellisyydessä rypevä pintaliitaja, vaan tyypillisesti väkivaltaisesta suhteesta kukasta kukkaan lentävä hyvin lyhytjäneteinen bimbom jolla on päihde- tai läheisriippuvuusongelma. Theodore Dalrymple kirjoitti samasta asiasta jo vuosia sitten. Ihminen kun ei ole hyvä ja järjevä ja fiksu olento eikä varsinkaan enkelinmoraalinen sellainen, vaan tilaisuus tekee varkaan. Ihminen alkaa käyttäytymään fiksusti ja vastuullisesti vasta silloin, kun hänen on pakko.
Lastenhankinta ei ole mikään subjektiivinen oikeus. Äitiyden tulisi kuulua vain niille, kenellä on siihen resurssit - henkiset, taloudelliset ja sosiaaliset resurssit, ja muiden tulisi joko pidättäytyä lastenhankinnasta tai odottaa siihen asti, kunnes tällaiset resurssit on omasta takaa. Se biologinen kello kun alkaa pirisemään toden teolla oikeastaan vasta neljänkympin pinnassa - ja jos ihmisellä on yhtään oma-alotteisuutta ja ns. tolkkua, siihen ikään mennessä ehtii saada kyllä asiansa järjestykseen. Vihoviimeinen syy lastenhankintaan ovat sosiaalietuudet tai se, että hankitaan lapsi siksi, että olisi edes joku pitkäaikainen ihmissuhde. Tai sitten avo- tai avioeroja yksinkertaisesti hankitaan liian löyhin perustein ja lyhytjänteisesti.
Yleensä kannustus toimii paremmin kuin rangaistus silloin, kun halutaan saamaan ihmiset tekemään jotain toivottuja asioita; mutta rangaistus voi saada ihmiset kannustusta paremmin pidättäytymään ei-toivotuista asioista, kuten sosiaalipummaamisesta.
---
Jotta teksti ei menisi aivan kylmäsydämiseksi tylyttämiseksi, niin todettakoon, että sosiaalitoimella on isompana ongelmana se, että todella tarpeessa olevat eivät useinkaan hae heille kuuluvia etuuksia. On aivan oikein tukea heikompaa ja on olemassa aivan oikeasti sellaisia yksinhuoltajia, jotka ovat avun tarpeessa. Mutta ruukinmatruunan mielipide on, että fattaprinsessat aiheuttavat toiminnallaan eniten juuri vahinkoa heille, jotka kipeimmin ovat avun tarpeessa.
Friday, January 9, 2009
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
12 comments:
Ah, taivalllista nektaria nojatuolieugeniikon perjantai-illan saunajuomaksi.
Salaliittoteoria voisi olla, että yksinhuoltajuutta katsotaan läpi sormien, sillä lieveilmiöistään huolimatta se ylläpitää huoltosuhdetta. Sama juttu maahanmuuton kanssa: ainakin mamut ovat kovia sikiämään.
Oma, lieveilmiöiltään paremmin hallittavissa oleva ratkaisumallini huoltosuhdeen ylläpitoon on laajamittainen kasvatuslaitostoiminta. Naiset, jotka eivät halua (enempää) omia lapsia, voisivat vuokrata kohtunsa valtiolle hyvään hintaan. Tämä tosin vaatii nykyisiä parempia kasvatuslaitoksia, jottei tuloksena ole niitä mainitsemasi kaltaisia empatiakyvyttömiä psykopaatteja.
Linkki kyytipojaksi:
Violentacres: It is your job to financially provide for your children.
Ihminen kun ei ole hyvä ja järjevä ja fiksu olento eikä varsinkaan enkelinmoraalinen sellainen, vaan tilaisuus tekee varkaan. Ihminen alkaa käyttäytymään fiksusti ja vastuullisesti vasta silloin, kun hänen on pakko.
Mikä estää sinua ja muuta kunnollisten ihmisten suurta enemmistöä heittämästä läskiksi? Tuskin ainakaan helvetin pelko meillä maallistuneessa Pohjolassa. Vai onko ateistien joukossa muita merkittävästi tiuhemmassa ihmisiä, joita voisi perustellusti nimittää sosiaalipummeiksi?
Aivan kuin olisi Matruunan jutuissa saturaatiopiste tavoitettu jo aika päiviä sitten. Nyyh!
Daily Mailin artikkelin viimeinen kappale: "In 1997 there was talk that the Government was going to do this as part of a wholesale reform of the welfare state. Instead what they have done is to produce the largest client group of the benefit-dependent in history."
Viidakon vanha sananlasku: Mitä tuetaan, sitä saadaan lisää.
Markku, ruukinmatruunaa estää neljä syytä:
1) Inho valtiota ja julkista sektoria kohtaan. Ruukinmatruuna mieluummin vaikka alkaisi buddhalaisnunnaksi ja ryhtyisi kerjäämään kuin asettautuu kasvottomien julkisten instituutioiden armoille. Valtio ja yhteiskunta on kuin psykopaatti suhteessaan yksilöihin. Se on parhaimmillaankin vain välttämätön paha. Ja sen lauluaja laulat, kenen leipää syöt.
2) Liian vähäinen sosiaaliturvajärjestelmän tuntemus ja tietämys sen porsaanrei'istä ja miten niitä käytetään hyväksi. Se merkitsee tarpeettoman suurta kiinnijäämisen riskiä. Lisäksi ruukinmatruunan palkka on jopa veroineen isompi kuin edes keskimääräisellä prostituoidulla.
3) Liian alhainen libido synnytyskoneeksi ryhtymiseen. Lisäksi ikä alkaa jo painaa.
4) Vanhanaikainen liberaalioikeistolainen kasvatus (= painotetaan yksilön vastuuta itsestään ja elämästään sekä valinnoistaan) ja objektiivinen moraalikäsitys, joka tosin nykypäivänä ei ole enää muotia.
Muilla voi toki olla muita syitä, joita muut voivat vain arvailla.
IM: Markku varmaan tarkoitti kuitenkin sitä, ettei sinulla ole mitään varsinaista _pakkoa_ olla heittämättä kaikkea ranttaliksi. Toisin sanoen, tuo väite, että ihmiset tekevät asiallisia asioita VAIN pakon edessä, ei ole kovin validi. Suurimmalla osalla meistä ei ole muuta pakkoa kuin se, minkä itse itsellemme asetamme ja tuollahan tarkoitetaan ulkoista pakkoa.
Toinen kommentti siihen, että pitäisi lisääntyä vasta, kun on varaa. En oikein itse kannata tätä, koska se hyvin monilla johtaisi juuri siihen, että lisääntyminen lykkääntyy neljänkympin tienoille eikä se ole mielestäni lainkaan hyvä idea. Naisen paras lisääntymisikä on 20 ikävuoden molemmin puolin, silloin nainen on hedelmällisimmillään, geenipohja on vielä kunnossa ja naperoitakin jaksaa hoitaa. 35 vuoden jälkeen riski saada down-lapsi kasvaa merkittävästi ja erityisesti ongelmallisia ovat ne, jotka synnyttävät iäkkäinä esikoisiaan. Naisella kun ei uusia munasoluja synny enää elämänaikana, kuten varmasti tiedätkin.
Huono puoli tässä on tietysti se, että lapset mahdollisesti putkahtavat maailmaan perheen "köyhimmällä" hetkellä, mutta aina se ei ole huonokaan asia. Kuten sanottua, parikymppisenä yleensä jaksaa lastenhoitoa paremmin. Lisäksi, on aika edullista ensin lisääntyä, sitten opiskella, valmistua ja mennä töihin. Tällöin työnantaja ei enää pelkää, että nainen pamahtaa paksuksi ja painuu äitiyslomalle, koska lapset on jo tehty. Samoin lapset ovat todennäköisesti jo sen ikäisiä (ainakin muutaman vuoden vanhoja), että heistä huolehtiminen on helpompaa töiden "ohessa".
Minusta tuntuu, että arvon Ruukinmatruuna haukkuu nyt hiukan väärää puuta. Kyseessä on Britannia, jossa yksinhuoltajaäidit kohtaavat muun muassa lastenhoidon puutteen. Toivon, että Ruukinmatruuna ei ehdota, että lapset jätetään huolehtimaan toisistaan, kun äiti yrittää löytää töitä yleensä huonosti palkatuilta aloilta.
Suomessahan tuollaista tilannetta ei ole eikä voi olla, koska meillä on erittäin vaikea koota edes kohtuullista toimeentuloa lapsia tekemällä. Toinen asia on olla pitkäaikaistyötön, ja olen toden teolla kyllästynyt viime laman alusta asti selittämään, että jos töitä ei ole, niin niitä ei ole vaikka miten yrittäisi työtä hakea.
Minulla tosin ei ole lapsia, mutta jonkin aikaa oli epätoivoinen pula työpaikasta, kun laman alussa työnantaja lähti alta. Jonkin aikaa jouduin todella huitomaan ympäriinsä ja vakuutan, että tarjottuihin "työpaikkoihin" nähden orjakuljetus Etelävaltioihin olisi ollut paratiisi. Kaikki huijarit olivat saalistamassa työtä hinnalla millä tahansa etsiviä. Joksikin aikaa vedin päälleni laitosapulaisen koltun (se oli hauskaa) ja opiskelin uuden ammatin. Jotkut entisistä työtovereistani todella hankkivat perheeseen suunnitellut lapset peräkkäin toivoen, että lama menisi ohi, ja joutuivat elämään miehensä palkalla, kun lama ei mennytkään ohi.
Opiskellessa minulla oli naistoveri, jonka aviomies oli jättänyt yksin kolmen lapsen kanssa. Kyseinen nainen - hyvin viehättävä, hiljainen ja kaunis - tuli jotenkin avustuksilla toimeen kolmen lapsen ja niskaan murenevan sotaveteraanitalon kanssa. Hänenkin tarinansa päättyi hyvin; hän sai työtä ja löysi uuden miehen.
Silloisessa taloyhtiössäni oli joitakin naisia, jotka majailivat paikallisessa anniskeluravintolassa, mutta heidän tarkoituksensa ei ollut hankkia lapsia vaan mies.
Suomessa työttömyyskorvausta saa vain, jos on työmarkkinoiden käytettävissä. Sossun rahaa saa vain, jos on myös ilmoittautunut työkkäriin, eivätkä korvaukset päätä huimaa - eivät myöskään lapsilisät. Sossusta saa tasan vähimmäiskorvauksen, ja asumistukea maksetaan minimineliöiltä ja tiettyyn ylärajaan, olipa vuokra millainen tahansa. Niillä rahoilla hampaan lohkeaminen tai pesukoneen hajoaminen on korjaamaton katastrofi.
Sama koskee, bulbasaur, myös maahanmuuttajia. Olen suoraan sanoen helvetin kyllästynyt siihen suomalaisen kateuden muotoon, jossa kadehditaan köyhimpiä ja huono-osaisimpia. Kadehtikaa, herran tähden, edes miljonäärejä, jos joitakin pitää kadehtia, ei näköalattomia, elämässä nippa nappa roikkuvia, joilla ei ole edessään muuta kuin helvetin pieni eläke loppuvuosilleen.
Englantilainen alaluokka on keksimäärin roskaväkeä ja Suomessa voi käydä samalla tavalla.
On surullista kun yhteuiskunta jakaantuu yhä voimakkaammin niin että on keskiluokka, jolla menee suht hyvin ja joka hoitaa lapsensa, ja alaluokka joka ei hoida lapsiaan.
Äärikonservatiivisessa, rajoittavassa yhteiskunnassa tuollaisia ongelmia ei ollut. Kirkko, naapurikyräily sun muu piti huolen siitä että huorailijat, päihdeäidit sun muut joutuivat hankaluuksiin.
Tämä demonisointi piti ihmiset kurissa ja herran nuhteessa.
Vapaudesta onkin hyötynyt vain keskiluokka.
Arawn, se oli myös tulkittavissa niin, että ihmiset pääsääntöisesti ajattelevat tunteillaan - lyhytnäköisesti, typerästi, lapsellisesti - ja ajattelevat järjellään vasta sitten, kun on pakko. Ihmiset eivät ehkä heitä oletusarvoisesti kaikkea ranttaliksi, vaan niin, että he käyttäytyvät oletusarvoisesti typerällä tavalla, ja tilaisuus tekee varkaan. Järjellään ajattelevaa ihmistä kutsutaan nörtiksi, ja he eivät ole niitä kaikkein suosituimpia muiden keskuudessa.
Todettakoon, että nainen on hedelmällisimmillään parinkympin molemmin puolin, mutta lastenhankinta ei ole pelkkää biologiaa. Parikymppisenä lähes jokainen nainen on vielä hyvin lapsellinen, eikä hänellä ole vielä ns. elämänkokemusta. Siksi ruukinmatruunan arvio on, että noin 25 iässä alkaa kypsyyttä ja elämänkokemusta olla riittävästi hyväksi äidiksi. 30 vee iässä puolestaan taloudelliset resurssit ovat huomattavasti paremmat kuin 25 iässä. Toki on naisia, jotka ovat henkisestikin valmiita äideiksi jo 18-vuotiaina, mutta heitä on vähän.
Mutta vihoviimeinen syy kuitenkin hankkiutua äidiksi on siitä seuraavat sosiaalietuudet ja tuet.
40 vee alkaa olla jo kuitenkin aika myöhäistä. Silloin hedelmöittymisen todennäköisyys on jo kärsinyt, ja kromosomihäiriöiden vaara kasvaa. 35 ei ole vielä myöhäistä, mutta 40 alkaa jo olla.
Se iso kysymys, jota ei saa sanoa ääneen, on että kumpi on itse kullekin tärkeämpää - ura vaiko äitiys? Vaikka nuo kaksi eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, niin kuitenkin vain nainen kuitenkin voi tulla äidiksi ja uusintaa ihmiselämää, ja tämä kysymys on sellainen, jonka meistä jokainen joutuu asettamaan itselleen. Teininä vastaus olisi ollut "ura", mutta ikä tuo kypsyyttä, ja asioita oppii katsomaan joka kantilta.
On oletettavaa, että Suomessa kuitenkin on vähemmän samankaltaisia fattaprinsessoita kuin jutun aiheena olleessa Britanniassa. Meillä onneksi päivähoitojärjestelmä on hyvällä tolalla - ja onneksi on isovanhemmat, jotka asuvat samassa kaupungissa. Mutta lasten hankkiminen sen takia, että saa kunnan vuokra-asunnon, avustuksia ja tulonsiirtoja, on ruukinmatruunan mielestä eettisesti väärin - tällöin lapsilla on pelkkä välinearvo, ei ihmisarvoa.
Jukka, abusus non tollit usus. Se, että alaluokka väärinkäyttää vapautta, ei ole oikeutus sen riistämiseen keskiluokalta.
Ainoa vapaus, millä on negatiivisia seurauksia, on vapaus ilman vastuuta. Ja jos aikuisia ihmisiä holhotaan kuin pikkulapsia ja heiltä otetaan pois vastuu valintojensa seurauksista, he myös alkavat käyttäytyä pikkulasten tavoin.
Se oli jutun pointti.
IM: Minulla on heikko usko siihen, että olisi paljonkaan muita todella järjellä ajattelevia ihmisiä kuin psykopaatteja ja tunnevammaisia. Minulle on jäänyt kuva, että useimmat "minä ainakin ajattelen järjellä, en tunteella!!" -ihmiset arvostavat järkeä tunnetta korkeammalle, erityisesti päätöksen teossa (huolimatta siitä, mistä pitää päättää) ja imartelevat itseään uskomalla, että he ovat näitä mainioita järki-ihmisiä.
Ihmiset vain haluavat eri asioita. Ei tarvitse olla järki-ihminen, jotta välttyy fatta-prinsessan elämältä. Tarvitsee vain olla tunnetasolla erilainen kuin fatta-prinsessa.
Post a Comment