Kiittämättömyys on maailman palkka

Olemme nyt viime päivinä saaneet kuulla, miten Saloon, Syvälammen motelliin, sijoitetut turvapaikanhakijat urputtavat.

Syrjäseutu ahdistaa. Ei ole mitään tekemistä. Ei saa perinneruotkia. Ei ole televisiota. Kaupunkiin on liian pitkä matka.

Voi pyhä jysäys.

Tuollaista narinaa kuunnellessa tulee väistämättäkin mieleen, että kiittämättömyys on maailman palkka. Olkoonkin, että turvapaikanhakijat eivät ole välttämättä pakolaisia, niin silti tuollainen röyhkeys ja kiittämättömyys kuitenkin pistää silmään. Varsinkin, koska me veronmaksajat maksamme koko lystin. Viime vuonna Suomeen tuli neljä tuhatta turvapaikanhakijaa, kun vuonna 2007 heitä oli 1 500. Tänä vuonna määrä saattaa nousta jopa kuuteen tuhanteen. Eniten hakijoita tulee Irakista, Somaliasta ja Afganistanista. Helsingin vastaanottokeskuksen johtajan Leena Markkasen mukaan turvapaikanhakijoiden lisääntymiseen vaikuttaa osin Ruotsin tiukentunut turvapaikkapolitiikka. Ilkeämpi ihminen voisi kuvitella, että turvapaikan hakeminen on vähän kuin shoppaamista: sinne mennään, mihin helpoimmin päästään ja mistä saadaan parhaat edut.

Me suomalaiset olemme tietynlaisessa kiitollisuudenvelassa sikäli, että viime rähinän aikana tuhansittain suomalaislapsia sijoitettiin pakolaisina naapurimaihimme, pääasiassa Ruotsiin ja Tanskaan, pois sodan jaloista. Mutta ero on siinä, että he eivät vaatineet yhtään mitään, ja he eivät kitisseet eivätkä urputtaneet. Vaikka varmasti koti-ikävä oli hirvittävä ja äitiä oli ikävä. Mutta tuossa on nyt jotain vikaa.

Voisi kuvitella, että henkensä hädässä sotaa pakoon päässeet ihmiset olisivat kiitollisia siitä, että ovat päässeet rauhalliseen paikkaan. Samoin voisi kuvitella, että he ovat kiitollisia siitä, että ovat päässeet hotellimajoitukseen sen sijaan, että olisivat joutuneet piikkilanka-aidan taa, kuten joissakin toisissa maissa olisi käynyt. Samoin voisi kuvitella, että he olisivat kiitollisia siitä, että saisivat edes kesäkeittoa henkensä pitimiksi. Ja voisi kuvitella, että he olisivat kiitollisia siitä, että matkustusasiakirjansa, kuten passinsa, hävittäneiden ihmisten asiat ylipäänsä käsitellään Suomessa eikä heitä lähetetä paluupostina Berberaan tai Hargeisaan.

Mutta tuollainen röyhkeys ja kiittämättömyys herättää suomalaisissa varmuudella inhoa ja joissakin se voi herättää vihaa. Mikä pahinta, se herättää vihaa myös niitä ulkomaalaisia kohtaan, jotka ovat tähän maahan asettuneet, tekevät työtä, maksavat veroja ja ovat integroituneet Suomeen.

Psykologiasta tiedämme, että jos röyhkeydelle annetaan periksi ja sitä siedetään, se herättää vain entistä pahempaa röyhkeyttä, sillä röyhkeä ihminen tulkitsee myötämielisyyden osoituksen heikkouden merkiksi. Oikea signaali on tällöin panna kova kovaa vastaan ja osoittaa, että röyhkeää käytöstä ei kertakaikkiaan siedetä.

Jos joku vielä ihmettelee protestimielialan nousua - ja sen nousua juuri 25-45 -vuotiaissa - niin ruukinmatruunakin ihmettelee että mitä ihmettelemistä siinä enää on. Ruukinmatruunan pepputuntuma on, että X-sukupolven vieteri on nyt kiristetty liian kireälle ja että seuraavissa vaaleissa katkeruus räjähtää käsiin, vaikka pääministerimme kuinka pitäisi protestiäänestämistä rasismina. Ei ihme, että perussuomalaisten kannatus lisääntyy, kun suuria ikäluokkia edustavat maailmanparantajat ja muut päättävissä asemissa olevat haihattelijat jakavat surutta verovaroja kaksin käsin tämänkaltaiseen toimintaan - ilman minkäänlaista tulosvastuuta. Palvelut näemmää on priorisoitu listan kärkeen niin ettei tavalliselle suomalaiselle riitä enää edes kouluaterialle kuin kolme kalapuikk... siis rapeaa kalanpalaa. Sen sijaan niille kyllä löytyy jälleen resursseja, jotka vaativat erikoisruokavaliota, kun eivät jostain käsittämättömästä, yleensä uskonnollisesta syystä suostu syömään heille tarjottuja ruokia, tai joille eivät käytetyt tai muutoin epämuodikkaat vaatteet kelpaa. Milloinka muuten suomalaisia asunnottomia on viimeksi majoitettu hotelleihin?

Ja tämä kaikki kaupan päälle rahoitetaan ulkomaisella velanotolla. Monet pitävät ministeri Astrid Thorsia huonoimpana ministerinä aikapäiviin, eikä se johdu siitä, että hän pukeutuisi huonosti, eikä se johdu myöskään siitä että hän on nainen eller att hon är svenskspråkig som sitt modersmål - vaan siitä, mitä hän on sanonut ja saanut aikaan. Ruukinmatruuna katsoo, että hänen osaltaan ja hänen sukulaistensa osalta kiitollisuudenvelka on nyt maksettu, ja debet- sekä kredit-puoli ovat tasapainossa. Maksakoon lopun ne, jotka katsovat olevansa velkaa, vaikka siitä surullisenkuuluisasta orjalaivojen tervasta. Keskiluokalla alkaa olla manit finis ja pomppa kanis jo muutoinkin.