Kun filistealaisillakin on toi Hamas

Ruukinmatruuna on monissa kannanotoissa nähnyt mainittavan palestiinalaisia filistealaisten jälkeläisiksi. Koska ruukinmatruuna tuntee jonkin verran uskontojen historiaa ja siveysoppia, niin omistettakoon tämänkertainen masuuninlasku filistealaisille.

Sanalla filistealainen on huono kaiku. VT:n historiallisissa kirjoissa (juutalaislukijoille Nevi'im Rishonim eli Profeetat) filistealaiset esitetään heprealaisten katkerimpina vihollisina, jotka ovat heidän kanssaan jatkuvasti sodassa, ja vasta assyrialaisten esiinmarssi näyttämölle muuttaa tilanteen. Suuret nimet, kuten Simson, Samuel, Saul ja Daavid, liittyvät juuri sotiin filistealaisia vastaan. Martti Luther otti käyttöön nimen Philister kuvaamaan ihmistä, joka suhtautuu vastenmielisesti sivistykseen ja kulttuurillisiin arvoihin, ja tästä johtuu englannin sana philistine, joka tarkoittaa sivistyksellisistä ja kulttuurillisista arvoista piittaamatonta ihmistä.

Keitä sitten olivat filistealaiset?

Aloitetaanpa vaikkapa Nigel Stillmanin ja Nigel Tallisin kirjasta "Armies of the Ancient Near East 3000 BC-539 BC" (WRG, 1984). Filistealaiset, alkutekstissä peleset, heprean פלשתים, plistim kuuluivat ns. merikansoihin. He olivat indoeurooppalainen kansanryhmä, joka nousi maihin Gazan kaistaleelle perinteisen ajanlaskun mukaan noin 1200-luvulla eKr, suunnilleen Ramses III:n hallintokautta seuranneen anarkian aikoihin. Heitä oli hyvin vähän - Septuaginta puhuu pentapoliksesta eli viidestä kaupungista - Gaza, Askelon, Ashod, Ekron, ja Gaat. Kuitenkin Gazan maasto soveltui erinomaisesti puolustussodankäyntiin - tämän huomasivat sittemmin ristiretkeläiset 2500 vuotta myöhemmin - ja Filistea pysyi piikkinä heprealaisten lihassa aina babylonialaisvalloitukseen 589 eKr asti.

Filistealaiset olivat siis outo poikkeus tuon ajan maailmassa - kolmesta syystä:

1) He olivat indoeurooppalainen kansa seemiläisessä maailmassa
2) He olivat ainoa tuon ajan kansa, joka osasi valmistaa rautaa - tämän taidon he olivat oppineet heettiläisiltä
3) He eivät ympärileikanneet lapsiaan.

Raamatun ajan seemiläisiä kulttuureja leimasi siekailematon brutaalius, julmuus ja verenhimoisuus - meistä jokainen on varmaan lukenut Vanhan testamentin ja inhoten heittänyt kirjan nurkkaan, mutta verrattuna muihin tuon ajan seemiläisiin kulttuureihin, kuten vaikkapa lapsia uhranneisiin foinikilalaisiin tai rituaalista silvontaa harjoittaneisiin assyrialaisiin, heprealaiset ovat olleet lopultakin hyvin ikävystyttävä ja pliisu porukka. Mutta filistealaiset, indoeurooppalaisena kansana, ovat olleet jotain aivan toista maata. Raamattu puhuu jatkuvasti ympärileikkaamattomista filistealaisista, mikä on ollut silmiinpistävä poikkeus - kaikki seemiläiset kansat ovat ympärileikanneet poikalapsensa. Me voimme tehdä sen valistuneen arvauksen, että filistealaisten uskonto on muistuttanut muiden tuon ajan indoeurooppalaisten kulttuurien, kuten mykeneläisten, muinaiskreikkalaisten tai etruskien, uskontoja. Eli että se on ollut suhteellisen veretön ja rauhanomainen verrattuna saman ajan seemiläisiin jumaluuksiin. Ja sokerina pohjalla kaivaukset Askalonissa ja Gaatissa osoittavat, että heillä oli kotieläiminään koiria ja sikoja - molemmat hyvin treif Toorassa.

Filistealaiset voivat olla sama kansa, mikä mainitaan Iliaassa nimellä pelasgit. Heidän alkuperäkseen mainitaan Aamoksen kirjassa mystinen maa nimeltä Kaftor. Koska seemiläisissä kielissä vokaaleilla ei ole samaa merkitystä kuin indo-uralilaisissa, niin kun tarkastelemme sanan konsonantteja - k-ph-t-r, niin päädymme samaan sanaan kuin ugaritin keftui ja akkadin kapatara. Nämä viittaavat maahan, joka tunnetaan nykykreikassa nimellä Κρητη - Kriti, eli Kreeta. Filistealaiset siis ilmeisesti tulivat Kreetalta - ja olivat mykeneläisen sivilisaation jälkeläisiä. Heidän tärkein jumalansa oli Triton, merenjumala, joka Raamatussa rinnastetaan seemiläiseen merenjumala Dagoniin, joka Tritonin tavoin on puoleksi ihminen ja puoleksi kala. Tämän jumalan riitteihin kuului merenelävien syönti - on todennäköistä, että Toorassa mainitut kashrut-säännökset ovat merenelävien osalta (kiellettyjä ovat kaikki meriselkärangattomat sekä ne kalat, joilla ei ole sekä eviä että suomuja) juuri Tritonin/Dagonin kultin perua, johon kalan ja merenelävien syönti kuului olennaisena osana.

Meillä on samoin tapana pitää - kiitos Lutherin - filistealaisia verenhimoisina raakalaisina. Todellisuudessa filistealaiset edustivat heprealaisia paljon korkeammalle edennyttä kulttuuripiiriä, ja niin Samuelin kirjoissa kuin Kuninkaidenkin kirjoissa heijastuu filistealaisen kulttuuri-imperialismin pelko. Kaupan päälle filistealaiset osoittivat sitä samaa borg-kykyä kuin koko länsimainen sivilisaatiokin on osoittanut: he kykenivät kulttuurillisesti adaptoitumaan ja mutatoitumaan nopeasti - he omaksuivat seemiläisen kielen ja ilmeisesti myös joukon seemiläisiä kulttuuripiirteitä.

Filistealaiset ovat olleet Lähi-Idän keikareita. He ovat käyttäneet värikkäitä vaatteita, ja he ovat leikanneet tukkansa mohikaanityyliin ja värjänneet sen kalkkimaalilla ja kasvisväreillä kelttien tapaan eri väreihin pystyyn. Samoin he ovat käyttäneet, paitsi rautaisia aseita, myös rautaisia haarniskoita ja sarvellisia kypäriä. He olivat haluttuja palkkasotureita - Daavidin gibborim koottiin nimenomaan filistealaisista, ja Juudan kuninkaiden henkivartiosto kreetit ja pleetit olivat filistealaisia (kilistääkö sana varangikaarti kenenkään kelloja?). He ovat taistelleet perinteiseen indoeurooppalaiseen tapaan - raskaana jalkaväkenä, ja myöhemmin myös sotavaunuilla. Filistealaiset ovat olleet myös ilmeisesti suurikokoisempia fyysisesti kuin tuon ajan seemiläiset: sana gibborim tarkoittaa "mahtavia miehiä", ja Gaatin pormestari Goljat varmasti lienee tiedossamme. Mielenkiintoista sinänsä, vaikka Septuagintassa Goljatin pituudeksi mainitaan kuusi kyynärää ja kämmenenleveys (290 cm), niin Kuolleenmeren kääröistä löytyneen Samuelin kirjan tekstissä hänen pituudekseen on mainittu neljä kyynärää ja kämmenenleveys eli 200 cm - iso mies, muttei mikään satujättiläinen. (Ja varmasti riittävä tekemään pienikokoisiin israelilaisiin vaikutuksen!)

Mutta filistealaisiin liittyy vielä Simson - ja Delila. Tuo kertomus voimamiehestä, joka lankeaa filistealaisen viettelijättären ansoihin - mikä maksaa hänelle ensin hänen näkönsä ja sitten henkensä - on jättänyt leimansa niin kristilliseen kuin varsinkin juutalaiseen kulttuuriin. Delila on shiksa, viettelijätär, kaikkien syöjättärien äiti, jonka juoniin ja pauloihin Simson lankeaa. Siinä, missä seemiläisiin kulttuureihin on liittynyt, ja liittyy yhä, valtava määrä seksuaalisuustabuja, indoeurooppalaisille filistealaisille seksuaalisuus on tuon ajan kreetalaisten tavoin ollut varsin vapautunutta, eivätkä juutalaiset eivät ole tähänkään päivään mennessä unohtaneet Simsonin kohtaloa shiksan kynsissä. Apokryfikirjojen Juudit on eräänlainen toisinto tästä tarinasta, asetelma asetettuna toisinpäin.

Filistealaiset joutuivat Assyrian vallan alle samassa valloitusretkessä, mikä tuhosi Israelin pohjoisvaltakunnan, mutta he kapinoivat jatkuvasti. Lopullisesti heidän tuhokseen koitui - irvokkaasti - babylonialaisten kuningas Nebukadnessar II, joka hävitti heidät sukupuuttoon - tuo sama Nebukadnessar, joka tuhosi Juudan etelävaltakunnan.

Mikä on ollut heprealaisten - ja myöhemmin Israelin ja Juudan - suhde filistealaisiin? Varmuudella ainakin inho - filistealaiset ovat edustaneet heille kaikkea sitä, mitä he itse eivät olleet. Filistealaiset eivät silponeet lastensa sukuelimiä, he eivät harjoittaneet veriuhreja, he söivät sikaa, heille seksuaalisuus oli luonnollista, he edustivat ei-seemiläistä kulttuuria. Mutta samalla myös reaalipoliittinen. He tunsivat raudan salaisuuden, he olivat erittäin sotataitoisia, ja rautamonopolinsa ansiosta he olivat upporikkaita. He olivat haluttuja sekä palkkasotureina että liittolaisina, sillä yhdelläkään toisella tuon ajan Lähi-Idän kansalla ei ole ollut kelvollista raskasta jalkaväkeä, joka on kyennyt pysäyttämään sotavaunujen rynnäkön rautamuurin tavoin (kilistääkö Kaarle Martel kenenkään kelloja?).

Filistealaiset tuhottiin jo siis 500-luvulla eKr sukupuuttoon, mutta miksi sitten tuolla maalla on nimi Palestiina, filistealaisten maa?

Nimi liittyy toiseen indoeurooppalaiseen kulttuuriin, roomalaisiin, ja heidän keisariinsa Publius Aelius Hadrianukseen, jolla on länsimaissa aiheettoman hyvä nimi. Talmud puolestaan listaa Hadrianuksen samaan kategoriaan Egyptin faaraoiden, Tiglatpileserin, Sargon II:n, Nebukadnessar II:n, Antiokhos Epifaneen ja Adolf Hitlerin kanssa.

Vuonna 132 Messiaan tulolle oli jo kiire. Danielin kirjassa Messiaan tulolle ennustettu aikaikkuna oli kulumassa umpeen, ja jo kolmekymmentä kandidaattia oli yrittänyt Messiaaksi, huonoin tuloksin. Pääsääntöisesti he olivat joko päässeet maistamaan roomalaisen gladiuksen teräväksi hiottia leikkuureunaa, sirkustaiteilijoiksi amfiteatterille - tai heidät oli muitta mutkitta ristiinnaulittu. Juutalaisuuden nasarealainen lahko (נוצרים notzrim), oli repäissyt valtavan määrän juutalaisia - ja myös indoeurooppalaisia - mukaansa, ja heillä oli jo oma messiaansa - Jeesus - jota sen enempää farisealaiset kuin saddukealaisetkaan eivät tunnustaneet messiaaksi, koska hän oli monen muun messiaskandidaatin tapaan päätynyt ristille. Ja nasarealaiset olivat hirvittävä uhka farisealaisten auktoriteetille. Kun saddukealaiset oli liiskattu zeloottikapinassa, farisealaiset tuumivat että nyt on syytä saada kilpaileva messias Jeesuksen rinnalle. Ja sellainen löytyikin. Rabbi Akiva (Akibah) julisti erään Simon-nimisen kiihkoilijan messiaaksi nimeltä Simon bar Kochba ( שמעון בר כוכבא‎), Simon "tähden poika", koska 4 Moos 24:17 mainitaan "Jaakobista on nouseva tähti".

Ja kapinahan siitä (jälleen kerran) tuli. Juutalaisilla on kautta historiansa ollut ikävä taipumus joutua riitaan about jokaisen vallanpitäjän kanssa, ja Juudean sekä Samarian prefektuurit eivät olleet poikkeus. Kapina syttyi 132. Ensimmäisenä farisealaiset kävivät nasarealaisten kimppuun, sillä heillä oli kilpaileva messias. Nasarealaisia tapettiin satamäärin, ja henkiin jääneet pakenivat Juudean ja Idumean (Edomin) vuorille. Tämän jälkeen he kävivät roomalaisten vallanpitäjien kimppuun - Hardianus oli kriminalisoinut ympärileikkauksen, jota hän (indoeurooppalaiseen tapaan) piti syyttömän lapsen silpomisena. Kapinalliset tuhosivat yhden legioonan - Legio XXII Deiotariana - ja julistivat Juudean itsenäiseksi.

Hadrianuksella ei ollut tippaakaan huumorintajua. Hän lähetti paikalle kolme pretoriaanikaartin legioonaa (Legio X Fretensis, Legio III Gallica ja Legio Cyrenaica), ja antoi heille vapaat kädet. Kolmessa vuodessa maa tuhottiin täysin. Varmuudella ainakin 500 000 juutalaista (Cassius Dio) tapettiin ja 40 000 myytiin orjiksi. Talmud puhuu 20 miljoonasta tapetusta juutalaisesta. Koko maa hävitettiin, kaikki juutalaiset ajettiin maasta pois ja Jerusalem tuhottiin maan tasalle. Paikalle perustettiin uusi kaupunki, joka sai Hadrianuksen toisen etunimen mukaan nimen Aelia Capitolia. Ja jotta nöyryytys olisi ollut täydellinen, Hadrianus vielä käski pyyhkimään juutalaisten muistonkin pois. Maan uudeksi nimeksi valittiin Palestina, filistealaisten maa, tuon indoeurooppalaisen kansan mukaan.

Nasarealaiset eivät ottaneet osaa kapinaan. Fariseukset olivat heivanneet heidät yli laidan Jamnian synodissa 90, ja Simon bar Kochba oli aivan ensimmäisenä tappanut heitä satamäärin. He olivat joutuneet roomalaisten verisen vainon kohteeksi edeltäjän, keisari Trajanuksen, aikana, ja tiesivät, että huonostihan tuosta käy, varsinkin jos asettuu valhemessiaan puolelle. Koska Messias tarkoittaa "voideltua", ja se on kreikaksi "khristos", niin nasarealaiset saivat pilkkanimen "khristianoi", messiaaniset, joka vakiintui tämän lahkon nimeksi. Ja Simon bar Kochban kapinan jälkeen juutalaisuus ja kristinusko erkanivat lopullisesti toisistaan. Tämän jälkeen näiden kahden farisealaisuuden perillislahkon, joiden molempien oppi-isänä on Gamaliel Suuri ja toisen profeettana Paavali ja toisen Johanan ben Zakkai, välit ovat olleet suunnilleen yhtä lämpöiset kuin valokaariuunin elektrodien. Se ei tietenkään tullut farisealaisille mieleenkään, että nasarealaisten messias olisi voinut edes mahdollisesti olla oikea kun heidän oma messiaansa oli varmasti väärä. Huippuälykäs ihminen ei voi ikinä myöntää olevansa väärässä, koska se merkitsisi kognitiivista dissonanssia.

No, Juudea siis muuttui Palestiinaksi ja Jerusalem Aelia Capitolinaksi. Ja Aelia Capitolina se pysyikin aina Konstantinus Suureen saakka, joka antoi kaupungille sen vanhan nimen, Hierosolyma (Jerusalem) ja salli juutalaisten palata sinne. Juutalaiset kiittivät roomalaisia ryhtymällä jälleen kapinaan 351, ja tällä kertaa juutalaiset jäivät katafraktien kavioihin. Mutta nimi Palestina jäi. Juudea ei ole saanut vanhaa nimeään enää takaisin, ja Jiisreelin tasanko on enää pelkkä maantieteellinen nimi.

Juutalaiset vihaavat yhä tänäkin päivänä Hadrianusta kaikista Rooman keisareista kaikkein katkerimmin, ja hänen nimeensä liitetään aina epiteetti murskattakoon hänen luunsa. Roomaa ei enää ole olemassa, mutta Israel on nykyään itsenäinen. [Tosin voidaan kysyä, että olisiko se onnistunut ilman Rooman perillisiä, kristittyjä.]

Mutta hetkinen - entäpä nykypäivän palestiinalaiset? Hehän ovat arabeja, eivätkö olekin?

Kyllä vain, ja arabit ovat seemiläinen kansa, eivät indoeurooppalainen. Arabit johtavat kantaisänsä Aabrahamin vanhempaan poikaan, Ismaeliin, ja jos oikein kierosti tulkitsemme Tooraa, niin Jahven siunaus koskee nimenomaan Ismaelia ja hänen lapsiaan - ja hadithit tulkitsevatkin Tooraa juuri näin - siitä islamiin sisäänkoodattu hirveä judeofobia. Emme voi puhua antisemitismistä, sillä sekä juutalaiset että arabit ovat molemmat seemiläisiä kansoja.

Mutta missään tapauksessa palestiinalaiset eivät ole Raamatun filistealaisten jälkeläisiä. He eivät ole indoeurooppalaisia eivätkä heidän esi-isänsä ole asuneet paikalla assyrialaisvalloituksen aikoihin. Nimi "palestiinalaiset" (arabiaksi "filastinim") on hyvin nuori; se otettiin käyttöön 1921 kun brittiläinen Transjordanian mandaatti muodostettiin. Paikalliset arabit omaksuivat itselleen nimen maan nimen mukaan; samaan tapaan kuin Unkarin nimi viittaa hunneihin (joskin unkarilaiset itse kutsuvat itseään nimellä magyar ja Unkari on omakieliseltä nimeltään Magyarország). Palestiinalaisten kansallisidentiteetti on muotoutunut vasta 1900-luvun aikana.

Ketä sitten palestiinalaiset ovat, jos eivät filistealaisia? Geneettiset tutkimukset ovat osoittaneet, että palestiinalaisten haplotyypit viittaavat selkeääkin selkeämmin seemiläisiin kansoihin. Indoeurooppalaista kansanainesta heissä on hyvin vähän, ja sekin lähinnä ristiretkeläisten perua. Paradoksaalisesti Michael Hammerin tutkimusten mukaan palestiinalaisten Y-kromosomityyppejä on lähes mahdotonta erottaa juutalaisista - he siis ovat samaa seemiläistä kansanryhmää kuin juutalaisetkin.

Pronssikauden seemiläisistä kansoista ei ole enää paljoa jäljellä - oikeastaan enää vain arabit ja juutalaiset - ja toki Irakin assyrialaiset, jotka tosin luopuivat akkadin kielestä jo 700-luvulla eKr ja omaksuivat kielekseen aramean, ja ottivat myöhemmin uskonnokseen kristinuskon. Plus sitten Etiopian amharat ja pieni samarialaisten kansansirpale Israelissa. Mutta kun kaksi valittua kansaa riitelee siitä, kumpi on valitumpi, niin tuloksena on ikävää jälkeä.