Henkinen Neuvostoliitto

Ruukinmatruunan kotona oli eilen perheparlamentti, ja hänen puolisonsa kysyi: Onko meillä yhä Neuvostoliitto keskuudessamme?

Kysymys oli tietoisesti raflaava, mutta sekä ruukinmatruuna että hänen puolisonsa ovat Kekkoslovakian lapsia, ja he muistavat omakohtaisesti, mitä oli elää karhun naapurina. Ja 1970-luvun Suomi oli turvallinen - mutta ankea paikka asua; Kekkoslovakiassa ei ollut sellaista käsitettä kuin sananvapaus. Ruukinmatruuna muistaa tämän omakohtaisesti: hän sai peruskoulussa jälki-istuntoa esittäessään varsin poliittisesti epäkorrekteja (mutta silti tosia) argumentteja Neuvostoliitosta. Mutta tuolloin ruukinmatruuna oppi, että valkoisen valheen looginen inverssi on punainen totuus.

Tuo aika oli myös se aika, jolloin se yhteiskunnan aines, josta eräs nimeltämainitsematon kirjoittaja on käyttänyt termiä stalinistinen ongelmajäte pääsi uraputken alkuun. Koska tällä aineksella ei ollut mitään sijaa sinne, missä rahaa tehdään - eli yksityisen sektorin palvelukseen - he sijoittuivat julkisen sektorin palvelukseen, miehittäen tärkeät pallit opetustoimessa, oikeuslaitoksessa ja hallinnossa. Noiden vuosien jälkeen paljon on vettä virrannut Nevassa, Neuvostoliitto on ehtinyt luhistua, ja Leningrad on sekin muuttunut Pietariksi, mutta tämä stalinistiseksi ongelmajätteeksi kutsuttu aines ei ole henkisesti muuttunut miksikään.

Väitetään, että 30. ikävuoden jälkeen ihminen ei enää noteeraa ympäristössään ja yhteiskunnassa tapahtuvia muutoksia, vaan hän suhtautuu niihin pelkällä olankohautuksella. Neuvostoliitto sortui 1989, ja se oli suunnilleen niitä aikoja, jolloin ruukinmatruuna itse tuli täysi-ikäiseksi, ja se oli yksi hänen elämänsä onnellisimpia hetkiä. Mutta jos laskemme vuodesta 1989 30 vee taaksepäin, päädymme vuoteen 1959. Mikäli tuo väite pitää paikkaansa, niin 1959 syntyneet ja sitä vanhemmat ihmiset - jotka siis ovat nyt viisikymppisiä ja uraputkensa huipulla - elävät yhä henkisesti Neuvostoliiton aikaa; heille itärajan takana on yhä kommunistinen Neuvostoliitto, ei fasistinen Venäjä.

Ruukinmatruunan huomautus: tuossa oli "fasismi" ilman ceetä. Fasismi ilman ceetä voi tarkoittaa ihan mitä tahansa, mutta yleisessä kielenkäytössä sana "fasismi" tarkoittaa samaa kuin nimitys, jota vasemmistolaiset käyttävät niistä, jotka ovat eri mieltä heidän kanssaan. Koska ruukinmatruuna ei ole vasemmistolainen, jokainen lukija saa antaa sanalle "fasismi" ihan sen merkityksen, mitä itse haluaa.

Mistä pääsimme edelleenkin takaisin tuohon ruukinmatruunan puolison väitteeseen: Neuvostoliitto on yhä keskuudessamme. Päättäjämme elävät ja käyttäytyvät, kuten meillä olisi yhä Neuvostoliitto naapurinamme, kuin Viro olisi yhä osa suurta ja mahtavaa ja Moskovan vasalli, kuin jokaisella poliitikolla olisi oma neukku selän takana - ja kuin jokaisesta poikkipuolisesta sanasta voisi antaa jälki-istuntoa, tai aikuisille sakkoja - ja putkaalinnaavankeutta.

Ja tästä henkisestä Neuvostoliitosta olemme saaneet lukea jälleen tänään. Perussuomalaisten Helsingin kaupunginvaltuutetulle Jussi Halla-Aholle on luettu syyte kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja uskonrauhan rikkomisesta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on tänään antanut päätöksensä syyteharkinta-asiassa, jonka syynä olivat Halla-ahon vuosina 2003–2008 tekemät blogikirjoitukset. Kalskeen mukaan Halla-aho oli kesäkuussa 2008 ”laatinut ja internetissä toimittanut yleisön saataville kirjoituksen, jossa islam ja sen pyhät instituutiot yhdistettiin pedofiliaan ja jossa esitettiin, että ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on erään kansanryhmän kansallinen tai geneettinen erityispiirre”.

Noh. Itse aikoinaan poliittisesti epäkorrekteista mielipiteistä luokasta käytävään ulos lentäneenä ja jälki-istuntoa saaneena ruukinmatruuna kyllä tunnistaa poliittisen oikeudenkäynnin sellaisen nähdessään, ja ne olivat maan tapa Kekkoslovakiassa. Itse asiassa kaikissa autoritaarisisssa (ja totalitaarisissa) valtioissa oikeuslaitoksen ensisijainen tehtävä on pönkittää vallanpitäjien asemaa, legitimoida valta ja rankaista niitä, jotka uhmaavat vallanpitäjiä; ja vasta toissijainen tehtävä on lukea lakia ja toimia ongelmanratkaisijana kiistakysymyksissä.

Kalske nojaa syytteensä tähän Halla-ahon kirjoitukseen - Halla-aho heitti vaapun veteen, ja siihen iski kymppihauki. [Suurkalastajan merkin voi lunastaa liitosta]. Mutta kuka tahansa lukija, jonka älykkyysosamäärä on korkeampi kuin ruumiinlämpö, ymmärtää, että tuossa tekstissä kyse on sarkasmista - kitkerästä päättäjiemme typeryyden satirisoimisesta, ja sen esilletuomisesta, että laki ei ole sama kaikille - kuten ei se ollut Kekkoslovakiassakaan.

Kymppihaukemme on nyt nielaissut, paitsi vaapun, myös klipsin, perukkeen ja pari metriä siimaa. Halla-aho heitti ilmoille provokaation ja lainvartijat provosoituivat. On hauskaa, että kun vaihdetaan pari sanaa - suomalaisten tilalle jokin muu kansanryhmä, ja vaihdetaan väkivaltarikokset loisimiseen - niin jutun sisältö ei muutu oikeastaan miksikään, mutta asiasta, joka ei ole kiinnostanut Julkisen sanan neuvostoa tippaakaan, tuleekin nyt julkisen syytteen alainen rikos, vaikka itse sanonnan substanssi ei ole muuttunut yhtään miksikään.

Quod licet Iovi, non licet bovi.

Islamista on muodostunut pyhä lehmä - tai pikemminkin pyhä virtahepo olohuoneeseemme, jota ei saa arvostella eikä mitenkään kritisoida. Ja silti Halla-aho on puhunut totta - kaikki se, mitä hän sanoo islamista ja Muhammedista, voidaan verifioida, ja myös nuoruutemme superinhokki Ajatolla Homelit... siis Khomeini on omin sanoin kanonisoinut Muhammedin argumentit seksistä lasten kanssa. Todettakoon vielä, että pedofilia ei ole kulttuurikysymys. Se on lääketieteellinen kysymys. Ja mikäli sen merkit täyttyvät, silloin kyseistä ihmistä on oikeus kutsua pedofiiliksi ja saakin kutsua sellaiseksi, vaikka kuinka olisi jonkun meille vieraan ja monille vastenmieliseksi mielletyn uskonnon profeetta. Halla-aho ei siis objektiivisesti ole syyllistynyt mihinkään muuhun kuin materiaalisesti toden mutta poliittisesti epäkorrektin argumentin julkiseen esilletuomiseen. Aivan kuten ruukinmatruunakin ollessaan pikku peruskoululainen.

Ja juuri tämä tekee Halla-ahon oikeudenkäynnistä poliittisen - aivan kuin Kekkoslovakiassa ja varsinkin Neuvostoliitossa oli tapana. Toisinajattelijat pyrittiin vaientamaan by strategic lawsuits.

Tässä vaiheessa ei kenellekään pitäisi olla enää epäselvää, että RL 11 10§ on blankopykälä - samalla tavoin kuin Neuvostoliitonkin rikoslaki oli täynnänsä blankopykäliä. Juridisessa katsannossa blankopykälä tarkoittaa lainkohtaa, joka on määritelty niin laveasti, ettei sitä ole käytännössä rajattu lainkaan, vaan se tarjoaa syyttäjälle käytännössä rajattoman syyttämisvapauden. Ja se, mikä tuosta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tekee blankopykälän, on se, että se ei tee eroa valehtelemisen ja todenpuhumisen eikä aiheettoman ja aiheellisen välillä. Kiihotus kansanryhmää vastaan käsittää "uhkailun", "panettelun" ja "solvaamisen". Uhkailu voi käsittää mitä tahansa poikkipuolista, vaikka sillä uhattaisiin toistuvasti rikoksiin syyllistynyttäkin tai antisosiaalista elämäntapaa harjoittavaa, panettelu voi käsittää myös poliittisesti epäkorrektien totuuksien lausumisen ääneen, ja solvaus kattaa myös kohteen kannalta vahingollisten tosiasioiden esiintuomisen. Kiihotus kansanryhmää vastaan on määritelty niin laveasti, että se käytännössä tekee minkä tahansa kritiikin mahdottomaksi ja tukahduttaa sananvapauden täysin. Ja juuri tällaiset blankopykälät tekivät Neuvostoliitosta Neuvostoliiton - kak bumaga vot bumaga, kak praktika vot praktika. Laki on niinkuin se luetaan.

Mutta syyttäjän voitto tällaisessa tilanteessa on Pyrrhoksen voitto. Ongelma, jota päättäjämme eivät tiedosta, on että kansalaisyhteiskunta perustuu luottamukseen. Siihen, että hallintoalamaiset luottavat siihen, että hallitsijat eivät käyttäydy mielivaltaisesti eivätkä tee mielivaltaisia päätöksiä ja kansan oikeustajun vastaisia lakeja. Ja tämä raja on nyt rikkoutumassa. Jos tämä luottamus rikkoutuu, niin samalla rikkoutuu myös kansalaisten luottamus oikeuslaitosta kohtaan. Eli laeista yksinkertaisesti ei enää piitata tippaakaan, ja ainoa laki on vahvemman oikeus. Tämä tunnetaan myös nimellä "korpilaki". Ja yhteiskunta, jossa päättäjät ovat menettäneet hallintoalamaisten luottamuksen, ei ole kiva paikka.

Jos Halla-ahon syytettä ei hylätä tuon surullisenkuuluisan genetiikka-sarkasmin osalta, niin oikeuslaitos on tehnyt itsestään julkisen pellen. Sen verran tolkkua pitäisi tuomarillakin olla, että ymmärtää sarkasmin eikä tartu provokaatioihin. Huono huumorintaju on jokaisen sietämättömän ja vastenmielisen tyrannin tunnusmerkki. Ja jos myös tuo Muhammed-farssi menee läpi, on se selkeä osoitus siitä, että jotkut uskonnot ovat pyhempiä kuin toiset. Islamista on tullut virtahepo olohuoneeseemme, mutta tätähän olemmekin jo käsitelleet aikaisemmin.

Jos oikeuslaitoksen tulkinta, että poliittisesti epäkorrektien mutta materiaalisesti tosien argumenttien lausuminen joistakin kansanryhmistä todella on rangaistava teko - kiihotusta kansanryhmää vastaan -, on se todella musta päivä sananvapaudelle. Ei pelkästään Suomessa, vaan kaikkialla Euroopan unionissa.

Ja se on merkki siitä, että me yhä elämme henkisessä Neuvostoliitossa.