Perussuomalaiset tekivät valintansa - Jussi Halla-ahoa ei otettu puolueen listoilta eurovaaliehdokkaaksi. Monissa blogeissa asiaa on jo ehditty kommentoida, vasin rikinkatkuisesti ja ehditty manata Timo Soini alimpaan helvettiin. Mutta kun lähdemme purkamaan tätä peliliikettä reaalipolitiikan viitekehyksessä, huomaamme Soinin toimineen niillä referensseillä ja siinä toiminta-alueella aivan oikein.
Reaalipolitiikka toimii aina tässä ja nyt, ei koskaan tulevaisuudessa. Reaalipolitiikka ei toimi pitkäjänteisesti eikä pörssitermein buy&holdaamalla. Se pyrkii maksimoimaan lyhyen tähtäimen voitot. Reaalipolitiikassa uskottavuus on kaikki kaikessa ja luottamus nollan arvoista. Ja juuri tähän - uskottavuuteen vertaisryhmien silmissä - Soinin peliliike tähtäsi.
Tähän mennessä jokaiselle, jonka ÄO on korkeampi kuin ruumiinlämpö, pitäisi olla selvää, että Halla-ahon oikeudenkäynti on puhtaasti poliittinen. Kyllä, Suomessa järjestetään poliittisia oikeudenkäyntejä, aivan kuin entisessä Neuvostoliitossakin, ja on aihetta epäillä oikeuslaitoksen olevan meillä sen aineksen soluttama, josta eräs lukija käytti nimeä stalinistinen ongelmajäte. Ruukinmatruunan arvio on, että meillä on virtahepo olohuoneessamme, sen nimi alkaa i:llä ja päättyy m:ään eikä ole "imam", ja tälle stalinistiselle ongelmajätteelle tuo virtahepo on samalla pyhä lehmä. Reaalipoliitikko tietysti ensimmäisenä kysyy "kuka hyötyy?" lähtiessään arvioimaan tuon lehmänpyhittämisen motiiveja.
On selvää, että tuo virtahepo olohuoneessa on monille sekä riesa että tabu, ja joillekin pyhä lehmä, ja Halla-aho talloi näiden joidenkin varpaille. Niinpä häntä piti rankaista. Mutta Halla-aho ei ole syy vaan seuraus. Seuraus siitä, kun virtahevon olohuoneessa on annettu piehtaroida ja porsastella lähes sanktioitta.
Ja Soini tietää tämän: kansan syvissä riveissä on tapahtunut hirvittävää katkeroitumista - varsinkin X-sukupolvessa ja sitä nuoremmissa - ja Jussi Halla-aho on pelkkä keulakuva. Soini on piinkova reaalipoliitikko, ja katolisuudestaan huolimatta on oletettavaa, ettei hänellä ole sen enempää mitattavissa olevaa moraalia kuin juristeillakaan, vaikka kuinka demokraattisia olisivat. Politiikassa ei pärjää, ellei selkärangan tilalla ole kumikopiota. Hän tietää, että Halla-aho -ilmiö ei häviä minnekään, vaikka Halla-aho uhrataankin.
Soinin veto oli gambiitti. Hän uhrasi luottamuksen saadakseen uskottavuutta. Hän tietää oikein mainiosti, että pinnan alla kytee, ja että Halla-ahon tilalle tulee uusia samanlaisia. Mahdollisesti puolueen omista riveistä - nyt kun pää on avattu. Veto oli Persujen itsensä kannalta erinomainen; puolue sai uskottavuutta vertaistensa (muiden puolueiden) silmissä, ja voimakkaasti kasvava pienpuolue on aina tärkeässä vaa'ankieliasemassa - on todennäköistä, että Persut syrjäyttävät RKP:n nyt tästä memeettisestä lokerosta.
Massapsykologiasta tiedämme, että massojen keskimääräinen älykkyys on aina alhaisempi kuin sen muodostamien yksilöiden keski-ÄO ja että ihmisen poliittinen muisti on noin 6-9 kk. Soinille oli täysin mielekästä siksi gambitoida Halla-aho, sillä puolen vuoden päästä kukaan ei muista koko oikeudenkäyntifarssia, ja puolessa vuodessa Halla-aho itse on ehtinyt kasvaa kunnallispoliitikkona vähintään keskiraskaaseen sarjaan.
Soini toimi täsmälleen kuten Machiavelli suosittelee tällaisessa tilanteessa toimittavan. Perussuomalaisten suosio ei tule romahtamaan, ja puolen vuoden päästä Halla-aho on jälleen riveissä mukana, eikä kukaan muista koko juttua. Kun tiedämme, millaisia rikollisia muissa puolueissa on - rattijuoppoja, valtiopetoksesta epäiltyjä, talousrikollisia jne - Persujen imago, joka pääsikin jo Halme-jupakassa ryvettymään, kirkastui mainiosti.
Mutta se katkeruus, viha ja pahoinvointi, mikä Halla-aho -ilmiön takana kansan nuorissa sukupolvissa on, ei häviä kansan riveistä mihinkään, vaan päinvastoin voimistuu. On myös mahdollista, että Halla-aho itse saa marttyyrin gloriaa tästä koko jupakasta, ja itse asiassa todennäköistäkin. Riippuu vain, saako hän kiskaistua vaappuun tarttuneen kymppihauen kuiville. Isoja kaloja kannattaa pyydystää, vaikkei saisikaan. Ja voihan olla, että tämä on win-win -skenaario sekä Persuille että Halla-aholle: Persut saavat uskottavuusvoiton ja Halla-aho saa ostettua itselleen aikaa, jonka käyttää kypsymiseen ja kasvuun poliitikkona. Puolen vuoden päästä kukaan ei muista koko soppaa.
Me tulemme näkemään lähivuosina aivan ällistyttävän uuskonservativismin nousun. Voi olla, että sen agenda kiteytyy kysymykseen: kumpaa siedämme, homoseksualismia vaiko islamia? Ruukinmatruunan tuntuma on, että nuo kaksi ovat toisensa poissulkevia asioita.
Ja silloin radikaalikin joutuu tekemään oman valintansa.
Sunday, March 29, 2009
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
8 feedbacks:
Kiitos taas kerran. Ihmettelin, mikä on kun kulmikas palikka ei käy pyöreään koloon eli miksi valtakunnan merkittävin poliittinen nero Timo Soini ei huoli valtakunnan kohutuinta poliitikonalkua samaan leikkikehään. Nyt selkis. Soini on selvästi ”makian vellinsä” tarkasti niellyt ja pelaa upporikasta tai rutiköyhää, mikä onkin persujen kannatusluvuilla se oikea valinta. Gambiitissa on vain se vika, että sen saattaa myös hävitä.
Reaalipolitiikka toimii aina tässä ja nyt, ei koskaan tulevaisuudessa. Reaalipolitiikka ei toimi pitkäjänteisesti eikä pörssitermein buy&holdaamalla. Se pyrkii maksimoimaan lyhyen tähtäimen voitot. Reaalipolitiikassa uskottavuus on kaikki kaikessa ja luottamus nollan arvoista.
Internetin aikakaudella tuo on muuttumassa. Kuka tahansa voi kaivaa kaikki vanhat julkiset lausunnot esiin vaikka kuinka pitkän ajan takaa.
"Voi olla, että sen agenda kiteytyy kysymykseen: kumpaa siedämme, homoseksualismia vaiko islamia?"
Islam tulee voittamaan ainakin ensimmäisen erän. Tämä yksinkertaisesti siitä syystä että tahot jotka perinteisesti ovat olleet äänekkäimpiä ihmisoikeuksien puolustajia (vasemmisto, liberaalit, jne) ovat jo valinneet puolensa ja se on islam. Nick Cohen puhuu asiasta erittäin hyvin tässä pätkässä http://www.youtube.com/watch?v=ds6xIRPiJpY&feature=related Puhe koske lähinnä tilannetta Briteissä mutta mindset on nähdäkseni sama myös Suomessa. Erona tietenkin on se että islam on meillä vielä tällä hetkellä hyvin pienen vähemmistön ideologia. Teoreettisesti voimme välttyä tältä jos onnistumme muslimien integraatiossa huomattavasti paremmin (en näe tälle mitään merkkejä) tai jos tilanne euroopassa ehtii ihan kunnolla räjähtää käsiin ennen kuin todellinen valinnan paikka täällä tulee.
Markku, poliitikolle perinteinen latteus on vastata Saarnaajan kirjalla, jos vanhoja aletaan kaivelemaan:
Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla. Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Aika on surmata ja aika parantaa. Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet. Aika on syleillä ja aika olla syleilemättä.
Aika on etsiä ja aika kadottaa. Aika on säilyttää ja aika viskata pois.
Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua.
Aika on rakastaa ja aika vihata. Aika on sodalla ja aika rauhalla.
Tuota poliitikkomaisempaa vastausta vanhojen kaiveluun on vaikeampaa kuvitella.
Poliitikot voivat vastata täsmälleen mitä haluavat. Äänestäjät tekevät valintansa. Fakta on, että poliittinen muisti on nykyään pidempi kuin ennen, koska aivan kuka tahansa voi kaivaa YouTubesta tms. kaiken kansan nähtäville alle puolen minuutin googletuksella mitkä tahansa julkiset lausunnot. Sama koskee äänestyskäyttäytymistä.
Esimerkiksi Suomen maahanmuuttokriitikot eivät tule ikinä unohtamaan, että Kari Rajamäki äänesti Lex Thorsin puolesta.
En usko, että Machiavellilta tulisi erityisen hyvää arvosanaa Soinin tempauksesta. Reaalipolitiikka on vähän samanlaista peliä kuin naisten iskeminen - pelimies, jonka todellinen luonne näkyy selvästi päälle, ei menesty yhtä hyvin kuin sellainen, joka osaa sen peitellä. Machiavelli suositteli nimenomaan pitämään yllä illuusiota moraalisuudesta, ja se taas on mahdotonta, jos harrastaa sataprosenttista reaalipolitiikkaa aina ja jatkuvasti. Etenkin nyky-yhteiskunnassa, jossa sana on varsin vapaa, hallinto paljon läpinäkyvämpää kuin 1500-luvun Italiassa ja nettikin on vielä sotkemassa pakkaa.
Perussuomalaiset saavat kiittää menestyksestään pitkälti suomalaisten turhautumista valtaeliittiinsä ja totaalisen kyynisyyden syntyä sen intressien suhteen. Poliitikot puhuvat kauniita, mutta varsin harva kuvittelee, että politiikka olisi juuri muuta kuin mutapainia ja kähmintää. Persut ovat ennen kaikkia protestipuolue - mitään selkeää, koherenttia vaihtoehtoahan heillä ei ole. Puolueen, jonka kannatus rakentuu kansan turhautumiselle lehmänkaupoista ja korruptiosta, on erityisen tärkeää pitää kiinni siitä illuusiosta, että he eivät ole samanlaista porukkaa.
Protestipuolueen kannattaa myös pysytellä mahdollisimman pitkään oppositiossa. Näin siksi, että hallituksessa joutuu pakostakin ottamaan osaa epäsuosittujen päätösten tekemiseen ja tekemään niitä sotkuisia kompromisseja muiden puolueiden kanssa. Selkeän, toimivan vaihtoehdon puute tulee selvästi esiin, ja politiikan ryvettävä vaikutus nousee toiseen potenssiin. Jos hallitukseen mennään tarkoituksena muuttaa asioita, olisi hyvä myös pitää huolta siitä, että saa useampia merkittäviä ministerinsalkkuja.
Jos Soini nyt todellakin teki lehmänkaupat valtapuolueiden kanssa ja myi Halla-ahon saadakseen vertaisuskottavuutta ja sitä kautta seuraavasta hallituksesta yhden tai kaksi salkkua, niin kyseessä oli strategisesti massiivisen typerä siirto. Se, että siinä samalla hän ilmeisesti näytti keskisormea eräälle suhteellisen isolle kannattajaryhmälleen, jolla on huomattavasti kasvupotentiaalia, on vain kirsikka kakun päällä.
Veikko Vennamo oli aikanaan retorisesti taitava populisti ja kanavoi kansan tyytymättömyyden omalle puolueelleen yhteiskunnan murrosvaiheessa.
Vennamo oli valtaeliitin (=Kekkonen) kannalta liian hyvä omalla alallaan. Vennamo söi kannatusta Kekkosen omalta puolueelta Kepulta ja siksi hänet piti neutraloida.
Kun uusintavaalit eivät tehonneet, laadittiin laki puoluetuesta, jonka avulla suuri osa SMP:n kansanedustajista saatiin houkuteltua jättämään SMP. Syntyi Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue (SKYP). Veikko Vennamo lanseerasi tuolloin termin "seteliselkärankaiset".
Veikon johdolla SMP ei enää saavuttanut suurta menestystä.
SMP nousi vielä kerran Pekka Vennamon johdolla ns. rötösherrajahdin jälkimainingeissa. Pekka oli Veikkoa helpompi tapaus, sillä hallituspaikka ja poliittiset virkanimimitykset (eli korruptio) riittivät 80-luvun SMP:n kesyttämiseen. Isä ja poika riitaantuivat lopullisesti eikä välirikko ilmeisesti koskaan korjautunut.
Soinin Perussuomalaisten kesyttäminen on vielä helpompaa kuin Pekan SMP:n. Soinille ei tarvitse edes tarjota hallituspaikkaa tai poliittista virkanimitystä. Soinille populistipuolueen kuningaspaikka ja hauskan miehen maine riittävät sellaisenaan. Ehkä Soini vielä pääsee hallitukseen ennen eläköitymistään politiikasta. Soinin puolueelle on lumedemokratiassa käyttöä.
Tuota reaalipoliittista kysymystä "kuka hyötyy" on käytetty psykologiankin puolella. On arveltu että käyttäytymiseemme aina liittyy myös tämä profiittipuoli, ja että ihminen ei yleensä aja asioita vastoin omaa etuaan. Mutta kyllä minusta tuntuu siltä, että osa moniku-väestä vain yksinkertaisesti ajattelee, että niin olisi oikeampaa elää, ilman oman hyödyn selvää tavoittelua. Ja onhan profiittia sekin, että voi tuntea itsensä hurskaaksi...
Mutta jotkut käyttävät sitten todella hyväkseen näitä "hyödyllisiä hölmöjä", joiden katse ei yllä kaukaisempiin skenaarioihin.
Post a Comment