To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Sunday, May 3, 2009

Suomi, oikeusvaltioko?

Turun Sanomat kirjoittaa kovaa tekstiä tänään: Suomella on Euroopan ihmisoikeustuomiossa enemmän langettavia tuomioita kuin kaikilla muilla Pohjoismailla yhteensä. Suomi on saanut tuomionsa mielivaltaisen oikeudenkäytön, tarpeettomasti pitkittyneiden prosessien, mielivaltaisten laintulkintojen sekä yksilön oikeuksista piittaamattoman oikeuskäytännön takia.

Ilkeämpi ihminen sanoisi, että Suomi on enemmän Neuvostoliiton perillinen kuin Baltian maat: Suomella on enemmän langettavia tuomioita kuin kaikilla Baltian mailla yhteensä - mikä on aika paha juttu. Neljänä huippuvuonna Suomelle on tullut Strasbourgista enemmän tuomioita kuin väkiluvultaan 15-kertaisella Saksalla on ollut edes siellä käsittelyssä olevia juttuja.

Erityisen musta kohta Suomella ovat sananvapausrikoksista langetetut tuomiot: suomalainen oikeuskäytäntö ei piittaa perustuslakiin kirjatusta sananvapaudesta.

Todellinen luku Suomen osalta on kuitenkin paljon korkeampi, sillä luvuissa on mukana vain langettavaan tuomioon päätyneet jutut. Tähän asti Suomi on hävinnyt 76% Strasbourgin tuomioistuimessa käsitellyistä jutuistaan.

EU oli hyvä idea jo pelkästään siksi, että näin saimme herrat herroillemme. Ilman Brysseliä ja Strasbourgia omat Helsingin herramme saisivat kyykyttää, monottaa ja tylyttää meitä miten haluaisivat. Suomessa oikeusjärjestelmän ensisijainen tehtävä on legitimoida valta ja vallanpitäjien asema, ja siksi Suomessa valtaa ja järjestelmää vastaan kohdistuvista rikoksista rankaistaan erityisen ankarasti, ja yksilö on aina predestinoitu häviämään, kun vastassa on julkisyhteisö.

Suomalaista virkamieskäytäntöä on pidetty Keski-Euroopan maissa täysin käsittämättömänä, mistään laeista ja oikeusperiaatteista piittaamattomana, kuin valtiona valtiossa, ja suomalaista oikeusjärjestelmää on verrattu pajatsoon: kun sinne panee jutun, ei ikinä tiedä, että mitä sieltä tulee ulos (vai tuleeko) ja millaisena. Ja millaiseksi se sitten ylemmissä oikeusasteissa muuttuu. Ensimmäisenä tuon pajatsovertauksen esitti Bo Palmgren 1960-luvulla - ja mikäli EIT:tä on uskominen, tilanne ei neljässäkymmenessä vuodessa ole juurikaan muuttunut.

18 comments:

Kari Rydman said...

Erittäin aiheellinen kirjoitus. Suomi on tyly maa, penseä kaikelle mikä eroaa normeista. Sananvapauden kannalta ongelmallinen oli myös "suomettuneisuus", otollisesta maaperästä kasvanut tapa kitkeä pois kaikki valtaapitäviä kohtaan suunnattu arvostelu - mikäli tällainen botaaninen kukkaiskieli sallitaan.
Tämä tylyys ulottuu kauas sananvapauden ulkopuolellekin, kuta kuinkin kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Suotta ei sanota, että Suomessa on aina vallalla vain yksi mielipidesuunta kerrallaan.

Gc said...

Suomalaisten virkamiesten asenteet peroutuvat käsittääkseni Venäjän vallan ajasta, jolloin Suomeen iskostui bysanttilainen hallintokultuuri. Jotenkin näin muistaakseni Yrjö Ahmavaara väitti esseekokoelmassaan.

puolimieli said...

EU oli hyvä idea jo pelkästään siksi, että näin saimme herrat herroille.Suomi liittyi Euroopan ihmisoikeussopimukseen v. 1989 ja tuli siten sopimuksen valvontamekanismien, nykyisin lähinnä Strasbourgin Ihmisoikeustuomioistuimen, alaiseksi. EU:hun Suomi liittyi vasta 1995. Näitä kahta ei pidä sekoittaa. Esimerkiksi Venäjä ja Turkki ovat ihmisoikeussopimuksen osapuolia olematta EU:n jäseniä, ja suurin osa tuomioistuimen langettavista tuomioista on koskenut niitä.

Suomalaista virkamieskäytäntöä on pidetty Keski-Euroopan maissa täysin käsittämättömänä, mistään laeista ja oikeusperiaatteista piittaamattomana valtiona valtiossa, ja suomalaista oikeusjärjestelmää ei ole turhaan verrattu pajatsoon: kun sinne panee jutun, ei ikinä tiedä, että mitä sieltä tulee ulos (vai tuleeko) ja millaisena.Kuka tarkalleen ottaen on tehnyt Keski-Euroopassa tällaisia vertailuja? Ihmettelen suuresti, jos joku siellä mitään tietää Suomen hallintojärjestelmästä.

Iso ongelma Suomessa on yleisten tuomioistuinten hitaus. Tästä on usein tullut noottia Strasbourgista. Ongelma ei ole väistymässä, päinvastoin: oikeuslaitoksen "tehostaminen" vähentää sen resursseja entisestään.

Sananvapauden kannalta kv. valvonta on erityisen tervetullutta.

Vanhan sanonnan mukaan suomalainen riitelee Senaatin peräseinään asti. Kun sieltä peräseinästä on avautunut mahdollisuus jatkaa Strasbourgiin asti, näin on tehty. Tämä selittää osaltaan suomalaisten valitusten suurta määrää Ihmisoikeustuomioistuimessa. Muunmaalaiset tajuavat paremmin, että on taloudellisesti ja henkisesti järkevämpää kantaa viranomaisten väärä päätös kuin prosessata vuosikausia ulkomaita myöten. Tuskinpa vaikkapa Ranskassa tai Italiassa virkamiehistö on sen parempaa kuin Suomessa (kuulemma pikemminkin huonompaa).

kattoratsastaja said...

Suomalaista virkamieskäytäntöä on pidetty Keski-Euroopan maissa täysin käsittämättömänä, mistään laeista ja oikeusperiaatteista piittaamattomana valtiona valtiossa, ja suomalaista oikeusjärjestelmää ei ole turhaan verrattu pajatsoonKuka on pitänyt ja kuka on verrannut?

suloensio said...

Kyllä Suomen oikeuskäytännöissä on paljon korjaamista. EU:n aika on ehkä hieman parantanut tilannetta, mutta henkilökohtaisesti uskon, että oikeus ei ole suomessa kovin varma asia. Ehkä lakeja sovelletaan liikaa.

Ironmistress said...

Puolimieli, suomalaiset ovat tunnettuja lammasmaisuudestaan, kiltteydestään ja tottelevaisuudestaan. Verrattuna vaikkapa ranskalaisiin, suomalaiset eivät riitele eivätkä puolusta omia oikeuksiaan. Suomalaiset ovat kilttejä ja tottelevat. Siksi oikeusjärjestelmämme sekä virkamieskoneistomme on ollut helppoa kyykyttää ja tylyttää suomalaisia.

Suomalaisen virkamieskoneiston yksi erityispiirre on se, että se ei piittaa laeista - se ei noudata omia sääntöjään. Ei niin, että se olisi korruptoitunut, vaan niin että se tykkää käyttää ns. pikkuihmisen valtaa. Jukka Kemppinen on omassa blogissaan kiinnittänyt tähän asiaan huolta. Erityisesti siviilioikeuden kysymyksissä suomalainen virkamieskoneisto on surullisen kuuluisa täydestä pajatsomaisuudestaan. Keski-Euroopassakin Comet'n tapaus on herättänyt todella paljon huomiota - eli että miten lapset riistettiin isältään ja annettiin äidin lesbopartnerille. Mistään laeista ja oikeusperiaatteista piittaamatta.

Jukka said...

Puolimieli, suomalaiset ovat tunnettuja lammasmaisuudestaan, kiltteydestään ja tottelevaisuudestaan. Verrattuna vaikkapa ranskalaisiin, suomalaiset eivät riitele eivätkä puolusta omia oikeuksiaan. Suomalaiset ovat kilttejä ja tottelevat.Suomalaiset ovat lammasmaisia herroja kohtaan mutta riitelevät kyllä keskenään.

Nytkin maahanmuuttokriiittinen liike menee kuin lammas teurastajan eteen ja alistuu Soinin vasalliksi.

Kun Ellilä sai tuomion niin heti alkoi veisuu että eihän ketään ilman aihetta tuomita.

Ns. herraviha ja muu kriittisyys on silkkaa silmänlumetta.

Hopliitti said...

Suomalainen venäläisiltä periytyvä virkamieskulttuuri ei ole länsimainen, se on bysanttilainen. Virkamiehen tehtävä ei suomessa ole, toisin kuin länsimaissa, yhteiskunnan ja kansalaisten palveleminen vaan valtion edun valvominen – heh! – ”virkavastuulla”.

Virkavastuu onkin aika jännä ja mystinen juttu. Toisaalta virkamies vastaa henkilökohtaisesti valtiolle valtion etujen toteutumisesta mutta kansalaisten suuntaan virkamiehien tökerötkin ylilyönnit ja valtuuksien ulkopuolella toimimiset siunataan tällä samalla virkavastuulla.

Käsittäkseni mm. Ranskassa virkamiesohjeen henki on että epäselvissä tapauksissa joissa kansalaisen ja valtion etu menevät ristiin, virkamiehen velvollisuus on toimia kansalaisen edun mukaisesti. Suomessa taas vastaavassa tilanteessa kansalaisen edun mukaisesti toimineen virkamiehen voidaan katsoa aiheuttaneen valtiolle vahinkoa jonka korvaamisesta virkamies vastaa henkilökohtaisesti omaisuudellaan.

Turha siis ihmetellä esimerkiksi tullin nuivaa asennetta autoverovalituksiin.

Oma lukunsa on sitten tiettyjen ideologisten piirien suorittama virkamiehistön soluttautuminen jonka seurauksena virkamiehen virkavastuulla tekemiä päätöksiä ei enää sanelekaan yhteinen etu vaan ainakin osittain ideologia. Pirulliseksi asian kansalaisen kannalta tekee se, että mahdollisista väärinkäytöksistä tehdyt valitukset käsittelee valituksen kohteena oleva instanssi, joskus jopa valituksen kohteena oleva virkamies itse. Kun kansalainen on esimerkiksi erilaisissa lupa-asioissa täysin riipuvainen virkamiesten päätöksistä, kynnys lähteä valittamaan kohtuuttomuuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista on todella korkea.

Ja kuin kirsikkana kakussa, kaikkiin virkamiehiin kohdistuneisiin sanktioihin sanoo viimeisen sanansa virkamiesten ikioma vapaudut vankilasta kortti, eli virkamieslautakunta. Virkamieslautakunnan ansiosta ainoastaan mikään muu viranomaistaho kuin valtioneuvoston yleisistunto (käytännössä sama kuin hallitus) ei pysty langettamaan virkamiehelle virkasuhteeseen kohdistuvia sanktioita, kuten antamaan virkamiehelle varoituksen, lomauttamaan tai irtisanomaan virkamiehen, purkamaan virkasuhteen tai muuttamaan virkasuhteen osa-aikaiseksi tai pidättämään virkamiehen virantoimituksesta. (Valtion virkamieslaki 53 §).

Median ja virkamiesten – varsinkin poliisin – välillä toimii hyvin epäilyttävä symbioottinen suhde jonka vastenmielisin piirre on oikeudenkäynnit by iltasanomat. Poliisi vuotaa hyvin hanakasti medialle tietoja keskeneräisistä jutuista tai antaa jopa tuomioita tapauksissa joissa virallista esikäsittelyä ei ole vielä edes aloitettu. Tällaisissa tapauksissa tutkinnan kohteeksi joutuneen kansalaisen on käytännössä mahdotonta luottaa esitutkinnan saati oikeuslaitoksen puolueettomuuteen.

Media ottaa poliisilta mielihyvin vastaan kaikki mehukkaat jutunaiheet uhraamatta ajatustakaan asian moraaliseen tai ettiseen puoleen, tärkeintä on saada mahdollismman räväkkiä ihmisten primitiivisimpiin tunteisiin vetoavia lööppijuttuja. Vastapalveluksena media silittää virkamiehiä aina hyvin hellin ottein myötäkarvaan koska hyviä myviä paljastuksia tekevää tietolähdettä ei haluta suututtaa.

Ylin laillisuudenvalvoja on Suomessa valtakunnansyyttäjä. Ikävä kyllä tämä laillisuudenvalvonta näyttää käytännössä tarkoittavan virkamisekunnan toimivaltuuksien ylittämisen, sääntöjen rikkomisen ja suorastaan rikollisen toiminnan legitimoinnista. Mielenkiintoisia ovat mm. kyseisen viraston linjaukset esitutkintalain tulkinnasta.

Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkan sisämisteri Kari Häkämiehen toimeksiannosta tekemä selvitys (Sisäasiainministeriön julkaisut 48/2004) koskien poliisin johtamisjärjestelmää ja sisäistä laillisuusvalvontaa on aika tylyä luettavaa.

Korppi ei korpin silmää noki ja valvojaa ei valvo käytännössä kukaan.

Ironmistress said...

Hopliitti, jo pelkästään tämän vuoksi EU on hyvä idea. Mitä enemmän päätäntävaltaa saadaan Brysseliin, pois Helsingistä, ja mitä vähäisemmäksi suomalaisen hallinto- ja virkamieskoneiston ote suomalaisista hallintoalamaisista jää, sen parempi.

Mitä pienempi herra, sitä viheliäisemäisempi. Siksi tarvitsemme herrat omille herroillemme.

Vaatii melkoista kognitiivisen dissonanssin uhmaamista myöntää, että Suomi on oikeusvaltioaspektista katsoen auf Arsch - olemmehan demokratia ja meillä on ollut itsenäisyystaistelumme ja kaikki - mutta Suomi tosiasiallisesti painii tässä asiassa samassa sarjassa Venäjän ja Turkin kanssa.

Igor said...

Cometin tapauksessa oli muistaakseni vielä erikoisuutena että suomalainen, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa virkemiehenä työskentelevä antoi asiassa yksityisen "asiantuntijalausunnon" mutta allekirjoitti sen ikään kuin lausunto olisi annettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puolesta.

Cometin asia on esiintynyt Ylen MOT ohjelmassa parikin kertaa:
ensimmäinen kertaja toisen kerran.

Igor said...

Ironmistress: "... mutta Suomi tosiasiallisesti painii tässä asiassa samassa sarjassa Venäjän ja Turkin kanssa."

Meillä Suomessa vääryyttä ja laittomuutta tehdään elegantimmin kuin em maissa eli meillä ei olla niin tökeröitä. Vääryyden laajuus saattaa olla kuitenkin samaa luokkaa.

Ei meillä yleensä em maiden tavoin tapeta tai vangita eikä ihmiset katoa.

Meillä vääryyttä tehdään laillisia muotoja jäljitellen. Ja korruptiokin on taitavaa. Sekin osataan tehdään aivan kuin lailliselta näyttäen.

Ja tuomioistuimessakin jos olet ajanut poliittisesti epäkorrektia juttua saat vain korvataksesi vastapuolen kulut tavallista korkeammiksi määriteltyinä - aivan kuin rangaistuksena ja ojennuksena. Juristit osaavat sitten tulkita nuo signaalit ja avun saaminen heiltä onkin sitten jatkossa lähes mahdotonta. Ja media useimmiten sopivasti vaikenee asiasta.

puolimieli said...

Eli käytännössä RM ei pysty nimeämään ketään, joka olisi Keski-Euroopassa pitänyt Suomen hallintosysteemiä "pajatsona". Kyseessä oli stetsonista vedetty väite, kuten arvelinkin.

Minä en kovin helposti niele väitettä, että Suomen hallintokoneisto olisi laadullisesti aivan eri tasolla kuin muun Länsi-Euroopan tai "bysanttilainen". Tämä johtuu siitä, että syytökset byrokraattisesta mielivallasta ovat kaikkialla Länsi-Euroopassa niin identtisiä. Suomen vertaaminen Venäjään tässä on täysin mieletöntä, koska Venäjällä kaikki päätökset ovat ostettavissa ja ajatus, että kansalaisten ja viranomaisten tulisi noudattaa lakeja, on sille kulttuurille vieras.

On mahdollista, että esimerkiksi IOT:n tuomiot indikoivat Suomen järjestelmän erityisestä huonoudesta. Tätä pitää kuitenkin analysoida tarkemmin. Mitä nuo tuomiot koskivat? Miten tilanne vertautuu koko Länsi-Eurooppaan? Väkilukuun suhteutettuna Islanti on esimerkiksi saanut enemmän tuomioita kuin Suomi. Onko tietoisuus IOT-valitusmahdollisuudesta yhtä suurta kaikkialla Euroopassa? Ovatko muut valtiot halukkaampia sovintoratkaisuihin tuomioiden välttämiseksi? (Kyvyttömyys sovintoratkaisuun on muuten hyvin suomalainen piirre.)

Itse en koe koskaan joutuneeni viranomaisten mielivallan kohteeksi Suomessa ja kun vääriä päätöksiä on tehty, olen saanut ne helposti oikaistua. Enemmän riitoja minulla on ollut yksityisten yrittäjien kanssa.

Tuomas said...

Edelleen pitää silti kysyä: kuka on pitänyt ja kuka on verrannut? Kun sinäkin kerroit kirjoittaneesi Wikipediaan artikkeleita, niin muistutetaan mitä ovat näätäsanat:

"Weasel words don't really give a neutral point of view; they just spread hearsay, or couch personal opinion in vague, indirect syntax. It is better to put a name and a face on an opinion than to assign an opinion to an anonymous source."

Ymmärrän että blogikirjoittelu on vapaampaa kuin Wikipedia tms. mutta jos esität väitteen että asiaa on tutkittu, niin mielelläni kuulisin missä.

Ironmistress said...

Tuomas, ei Wikipediaan vaan Hikipediaan.

Ironmistress said...

Puolimieli, googlaapa sanoilla "oikeuslaitos pajatso". Löydät aika monta toteamusta siitä, miten oikeuslaitoksemme on täysin irrationaalinen päätöksissään. Ensimmäisenä tuon pajatsovertauksen esitti Bo Palmgren, jo 1960-luvulla. Aloitapa vaikka täältä.

Muualla Euroopassa syytökset koskevat korruptiota. Suomessa ongelmana ei ole virkamieskoneiston eikä oikeuslaitoksen korruptoituneisuus, vaan se, että se on käytännössä valtio valtiossa - kaikkien demokraattisten päätäntäelinten ulottumattomissa. Se toimii omilla säännöillään ja valvoo itse itseään.

Isäukko sanoi, että älä ikinä luota valtioon äläkä mihinkään julkiseen instanssiin, se pettää aina ja yksilö häviää aina. Hän tuntuu olevan oikeassa.

puolimieli said...

"Oikeuslaitos pajatso" -haku tuottaa joukon viittauksia suomalaisiin keskusteluihin. Niillä ei ole mitään tekemistä Keski-Euroopan kanssa. Tuo linkkisi, joka vie Suomen tunnetuimpiin kuuluvan oikeustieteilijän Aulis Aarnion esitelmään, puhuu suoraan teesiäsi vastaan:

Toistaiseksi suomalaiset tuomioistuimet ovat selviytyneet kansainvälisessä vertailussa kiitoksen ansaitsevalla tavalla. Mutta vieläkin tuomitseminen saattaa Suomessa olla arpapelin kaltaista. Professori Bo Palmgren, etevä rikosoikeuden tuntija, sanoi joskus 1960 luvulla: Suomalainen tuomioistuinjärjestelmä on kuin pajatso. Kun siihen pudottaa rahansa, ei tiedä, mitä ulos tulee. Näin kärjistetysti ei enää voida sanoa, mutta silti oikeuslaitoksella on jatkuvan itsetutkiskelun paikka. Arpajaisista ei ole kokonaan päästy eroon. Vain itsetutkiskelulla suomalainen oikeuslaitos voi pysyä sen eurooppalaisen kärjen tuntumassa, jonne se toisen maailmansodan jälkeen on monin ponnisteluin ja kivuliaasti hivuttautunut.
Aarnio siis väittää suom. oikeuslaitosta erääksi Euroopan parhaista. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö siinä olisi korjattavaa.

Suomessa ongelmana ei ole virkamieskoneiston eikä oikeuslaitoksen korruptoituneisuus, vaan se, että se on käytännössä valtio valtiossa - kaikkien demokraattisten päätäntäelinten ulottumattomissa. Se toimii omilla säännöillään ja valvoo itse itseään.On jokseenkin outoa luonnehtia virkamieskuntaa "valtioksi valtiossa". Ei ole olemassa mitään valtio-nimistä toimijaa vaan on vain sen edustajia, lähinnä virkamiehiä. Minusta julkiseen valtaan liittyen suurin ongelma Suomessa on, että sitä on liian paljon, ei se, että se olisi erityisen heikkolaatuista kansainvälisesti arvioiden.

Qönttä said...

Joku sellainen kuin Helsingin käräjäoikeuden laamanni Eero Takkunen itse arvontalaitoksesta kritisoi, ettei arvontoja ehditä hoitamaan seitsemässä vuodessa. Ja hänellä on esimerkkinä kohtalaisen konkreettisia talousrikosjuttuja eikä kinasteluja siitä, kuka sanoi ketä pedofiiliuskovaiseksi vai sanoiko.

Käsittääkseni myös eräällä lappeenrantalaisella venäläisellä liikemiesnaisella saattaa olla mielipiteensä suomalaiseta poliisista ja verottajasta. Rouva oli mm. useaan kertaan kiirehtinyt itsensä syytteeseen panoa, jotta pääsi voittamaan oikeusjuttunsa verottajaa vastaan.

Mitä oikeusistuimiin ja poliisiin tulee pitkien juttujen kohdalla, niin luulisi seitsemässä vuodessa löytyvän sen verran syytettävää, että siitä jää jotain tuomittavaakin. Jos ei kaikista pikkujutuista ehdi kaivamaan todisteita ja syyttämään, niin onko sillä kokonaisarvonnan kannalta suurempaa merkitystä?

Ja minulla ei ole aavistustakaan, miten aikovat WinCapistuksesta selvitä.

Virkamiesten liekaa löysättiin liikaa Venäjän vallan aikana sisäpoliittisista yms. syistä eikä sitä liekaa olla saatu koskaan sen jälkeen enää takaisin kireälle. Poliisit piilottelivat Leniniä.

Ongelmat alkavat jo eduskunnasta, jossa joku toteaa lain hyväksymisen jälkeen, että saas nähdä, miten tätä tuomioistuimissa sovelletaan. Toinen kansanedustaja nyökyttelee siihen vielä päälle, että on tyhmää laatia tyhmiä lakeja, mutta vielä tyhmempää olisi noudattaa niitä.

Miksi tällaista yhteiskuntamallia kutsutaan, jossa poliittista vastuuta on siirretty reilusti virkamiehille, joiden kuningas on Raimo Sailas? Tämä ei ole demokratia, mutta onko byrokratia yhteiskuntamalli?

Qönttä said...

Useimmat kommentoijat pitävät syyttäjän linjaa Zacharias Sundströmiä kohtaan lepsuna. Yksi puolustelee syyttäjän toimia Saken iällä.

Mielivallalla on helppo leikkiä, joten leikin suomalaista oikeusjärjestelmää, ja totean Zacharias Sundströmin olevan näkyvän henkilön, jonka rangaistusvaatimuksella on merkitystä yleiselle lainkuuliaisuudelle. Lisäksi hän on ollut vastuullisessa asemassa.

Yleensä myös kun rahaa liikkuu niin tulee syyte rahanpesusta satunnaisesti. Ja varmaan jollekulle on tullut myös henkisiä kärsimyksiä?

Puolustukseksi taasen voi todeta, että summa ei ollut merkittävä valtiolle ja valtio sai nopeasti muista verolähteistään vastaavan summan (viimeinen perustelu melkein suoraan Tampeeen käräjäoikeudesta).