Kuului aitasta kananpojan aivastus

Ruukinmatruunalla alkoi jostakin syystä soimaan päässä Oli hepokatti maantiellä poikittain ja hän muistaa sen työväenluokkaisen lähiön, jossa hän asui muutamia vuosia. Talon alakerrassa oli kapakka, jossa oli keskiviikkoisin karaoke. Ja eräällä nimeltämainitsemattomalla varsin alkoholisoituneella naisella oli tapana kailottaa joka kerralla tuo sama laulu. Kyseinen kapakka on siellä yhä, ja sieltä saa hyviä oluita.

Ruukinmatruuna toki tuntee tuon renkutuksen lapsuudestaan. Mutta äippä ei suostunut laulamaan koskaan kakkossäkeistöä - kuului aitasta kananpojan aivastus, jala jallai jalajalavei, oli raukalla lapsihalvaus, jala jallai jalajalavei. Se on liian rankka hänelle yhä vieläkin. Lapsihalvaus eli polio (poliomyelitis) oli ruukinmatruunan vanhempien lapsuudessa pelätty tappaja, ja lukuisat lapset ja vähän vanhemmatkin kuolivat tuohon tautiin tai vammautuivat - usein loppuiäkseen.

Polio on pikornaviruksiin kuuluvan hepatiitti-A-virukselle sukua olevan RNA-viruksen, polioviruksen, aiheuttama tartuntatauti. Polioviruksesta on olemassa 12 eri versiota, joista kolme (PV1 eli Brunhilde, PV2 eli Lansing ja PV3 eli Leon) ovat patogeenisia. Nimensä mukaisesti pikornavirukset (piko-RNA) ovat pieniä, ja toisin kuin viruksilla yleensä, niiden leviämisstrategiana on tarttua mahdollisimman tehokkaasti, monistaa itseään niin paljon kuin kykenee niin lyhyessä ajassa kuin mahdollista - piittaamatta siitä, selviääkö uhri hengissä vaiko ei. Ja tästä syystä myös influenssan eri virulentit muodot ovat niin pelättyjä - ne ovat helposti tarttuvia ja voivat tappaa. Tällä hetkellä sikainfluenssa on paniikkilistan kärjessä.

Jokaisella pikornaviruksella on kuitenkin yksi tietty tartuntamekanismi, ja virulenssistaan huolimatta polioviruksella on vain kaksi mahdollista isäntää: ihminen ja eräs tietty apinalaji. On todennäköistä, että tauti on siirtynyt joskus ammoisina aikoina apinasta ihmiseen, ja elänyt huomaamatta. Poliovirus on enterovirus, eli se tarttuu ruoan ja juoman välityksellä ja poistuu ulosteiden mukana. Se kestää mahahappoja ja lisääntyy parhaimmin noin 37 deg lämpötilassa.

Mikä tekee poliosta niin pelätyn on se, että polion tartuntapintana ovat keskushermoston motoriset hermosolut. Polio siis tuhoaa niitä soluja, jotka säätelevät keskushermoston kontrollia ruumiin liikkuvista osista - raajoista, hengityselimistöstä, lihaksistosta. Seurauksena on pahimmillaan halvaantuminen - tai kuolema.

Polio on kuitenkin sikäli salakavala, että noin 99,9% kaikista tartunnoista on ei-paralyyttisiä. Poliovirus tarttuu hermosoluihin hyvin huonosti, ja noin 90% kaikista tartunnoista elimistö saa nopeasti yliotteen - pikku nuhaa lukuunottamatta tauti ei näy potilaassa mitenkään. 5% tartunnoista aiheuttaa abortiivisen polion, eli kuume nousee jonkun verran, mutta immuunijärjestelmä pääsee voitolle. 4% puolestaan aiheuttaa ei-paralyyttisen polion, jossa korkea kuume voi kestää viikonkin, mutta potilas selviää ilman halvausoireita. Hermosolukkoa voi tuhoutua, mutta ei niin paljoa, että se haittaisi motoriikkaa.

Mutta mikäli potilaan immuniteettijärjestelmä on heikko, häneltä on poistettu nielurisat, hän on huonossa kunnossa, hänellä ei ole geneettistä immuniteettuia tai hän on raskaana, tuloksena voi olla paralyyttinen polio. Tällöin virus lisääntyy nopeammin kuin elimistö kykenee tuottamaan vasta-aineita. Seurauksena ovat sitten hermosolukon tuhoutuminen - ja halvausoireet. Paralyyttinen polio yleensä kehittyy hyvin nopeasti, korkea kuume voi nousta minuuteissa, ja akuutti vaihe voi kestää kaksikin viikkoa. Halvausoireet yleensä iskevät muutamassa päivässä. Kaikista poliotapauksista paralyyttisiä on noin 0,1-0,5%.

Pahimmillaan, mikäli potilaalla ei ole minkäänlaista vastustuskykyä, poliovirus iskee ydinjatkokseen ja aivorunkoon, jolloin tuloksena on hengityshalvaus. Mikäli potilasta ei saada kytkettyä nopeasti hengityskoneeseen, seurauksena on tukehtumiskuolema. Noin 20% paralyyttisistä poliotapauksista aiheuttaa hengityshalvauksen. Kuolleisuus akuutissa vaiheessa on noin 10% kaikista paralyyttisistä poliopotilaista.

Polio tarttuu helpoimmin lapsiin - siitä nimi lapsihalvaus - mutta aikuisissa oireet ovat vakavammat. Eri virustyypit kaupan päälle toimivat eri tavoin. Brunhilde iskee yleensä pelkästään raajoihin, eli tyypillisesti yhteen tai useampaan raajaan, ja yleensä jommallekummalle puolelle. Brunhilde voi tietenkin iskeä myös vartaloa hermottaviin soluihin ja sitä kautta aiheuttaa hengityshalvausta lamaamalla pallean ja kylkivälilihakset. Brunhildea voi syystä nimittää peruspolioksi. Lansing puolestaan ei yleensä aiheuta halvausta lihaksiin, mutta se aiheuttaa tuhoja aivorunkoon. Leon on kaikkein harvinaisin ja tuhoisin poliovirus. Se aiheuttaa sekä jalkojen ja käsien halvauksia että bulbaarioireita eli tuhoja aivorunkoon. Bulbaarituhot aiheuttivat vaikeuksia nielemiseen, hengittämiseen ja verenpaineen säätelyyn, minkä vuoksi kuolleisuus on Leonin sairastaneiden kohdalla akuutissa vaiheessa ollut suurin. Kaupan päälle yhden poliotyypin sairastaminen ei anna immuniteettia toiselle. Jokainen virustyyppi tuottaa omat vasta-aineensa, joten sairastetun polion tyyppi pyrittiin määrittämään niistä. Toisin kuin onnettomuuksissa halvaantuneilla, polion takia halvautuneissa raajoissa säilyy tunto, sillä poliovirus ei vaikuta tuntohermoihin.

Mutta tilanne ei onneksi ole aivan näin kammottava. Poliovirus tuhoaa hermosoluja ja ne eivät uusiudu, mutta jäljelle jääneet hermosolut kykenevät kasvattamaan uusia aksoneja ja tekemään uusia kytkentöjä ja hermottamaan näin halvaantuneet raajat tai elimet uudelleen. Kaikenkaikkiaan noin 50% halvauksista paranee entiselleen, 30% paranee osittain ja vain non 10% jää pysyväksi. Hengityshalvauksella on hyvä ennuste - vain noin joka tuhannes hengityshalvaus jää pysyväksi.

Ja kuten lukijat jo varmaan arvasivatkin, äippä sairasti lapsena polion ja selvisi siitä hengissä. Hänen osaltaan kyse oli paralyyttisestä poliosta, mutta hän kuntoutui täysiin ruumiinvoimiin, ja itse asiassa hänelle se aika, minkä hän vietti sairaalassa, herätti hänellä kutsumuksen ryhtyä itsekin aikuisena terveydenhoidon ammattilaiseksi. Äippä on perinyt jotain siitä kovapäisyydestä ja vahvaluontoisuudesta, mikä hänen omalla äidillään on; kuten mammakaan, äippä ei voi sietää mitään heikkoutta, sen enempää fyysistä kuin henkistäkään eikä hän anna epäonnistumisia anteeksi. Juuri sen takia, että hän on itse ollut kerran heikko, vammautunut ja avuton ja muiden armoilla, ja se on jättänyt jälkensä häneen. Mutta yhä vieläkin on Suomessa noin nelisentuhatta ihmistä, joilla on eriasteisia halvauksia tai muita vammoja polion jäljiltä. Neljä joutuu turvautumaan hengityslaitteeseen.

Polio oli pitkään huomaamaton tauti, kiitos olemattoman huonon hygienian. Koska se leviää ulosteiden mukana ja tarttuu juomaveden kautta, huonot hygieniaolot merkitsivät, että aikoinaan lähes jokainen pikkulapsi sairasti sen, ja jollei kuollut tautiin, sai immuniteetin. Lapsikuolleisuuden ollessa mitä oli, polion aiheuttamat kuolemantapaukset jäivät huomaamatta. Mutta halvauksia sattui, ja epäillään että keisari Claudiuksen oireet sopisivat polioon.

Paradoksaalisesti polio alkoi tulla tietoisuuteen vasta hygieniatason noustessa ja elintason kohotessa. Enää taudin sairastaminen varhaislapsuudessa ei ollutkaan selviö, ja lapsikuolleisuuden laskiessa poliosta tuli pelätty tappaja. Ilmeisesti myös virus mutatoitui jatkuvasti tappavammaksi, sillä epidemiat seurasivat toisiaan ja vammautuneiden ja kuolleiden määrä kasvoi koko ajan.

Vipeltäjän päivät olivat kuitenkin luetut. Siihen oli kaksi syytä. Ensinnäkin se, että poliovirus ei kyennyt tarttumaan ihmisistä eläimiin ja se selviää vain alle kuukauden ihmiselimistön ulkopuolella. Niinpä se oli helppoa tunnistaa ja eristää. Ja toinen syy oli hoitomenetelmien sekä rokotteen kehittäminen. Antibiootit eivät tepsi polioon, joka on virustauti, mutta seerumi tehoaa, ja poliorokotus ehkäisee ennalta.

Suurin osa polioon kuolevista kuolee tukehtumalla hengityshalvaukseen. Mikäli potilas saadaan pidettyä hengissä akuutin vaiheen yli a) tavalla b) toisella, hän todennäköisesti selviää edelleenkin hengissä. Ensimmäinen käyttökelpoinen hengityslaite oli Philip Drinkerin 1929 keksimä rautakeuhko. Rautakeuhko eli tankkiresipiraattori on alipaineperiaatteella toimiva hengityslaite. Potilas makaa tankkimaisessa säiliössä niin, että vain pää tulee ulos; kaulan kohdalla on kumitiiviste. Nokka-akselilla ja sähkömoottorilla säiliöön saadaan alipaine, joka pakottaa halvaantuneet hengityselimet emuloimaan normaalia hengitysrytmiä. Tästä hirviömäisestä koneesta tuli nopeasti polion pelätty symboli, mutta se pelasti monen ihmisen hengen, ja useimmat potilaat pääsivät koneesta eroon muutamassa viikossa. Rautakeuhkossa on kuitenkin kaksi pahaa vikaa. Ensimmäinen on sen hirvittävä kömpelyys - ja kalleus. Toinen on se, että mikäli kurkun nielemislihakset ja kieli halvaantuvat, potilas kuolee hukkumalla omaan limaansa, jota hän ei enää kykele nielemään. Leon-viruksen paralyyttisilla uhreilla kuolleisuus oli vielä rautakeuhkoajallakin 75%. Tanskassa kuitenkin vuoden 1952 polioepidemian yhteydessä alettiin käyttämään ylipainehengityslaitteita, jotka puhaltavat letkulla kurkkuavanteen kautta lämmitettyä ja kostutettua ilmaa keuhkoihin. Ylipainehengityslaite on halvempi, tehokkaampi ja kevyempi kuin rautakeuhko, ja sen avulla potiaalta voidaan hengitystiet pitää avoinna. Niinpä ylipainehengityslaitteilla kuolleisuus laski alle 10% pintaan.

Polion akuutin vaiheen ensimmäinen hoitomuoto oli seerumi. Seerumia saadaan poliosta toipuneiden potilaiden verestä, ja se sisältää viruksen vasta-aineita. Seerumia käyttämällä saadaan taudin puhkeaminen paralyyttiseksi estettyä, ja jo puhjennut tauti jää lievemmäksi kuin ilman. Mutta varsinainen läpimurto oli poliorokote.

Poliorokotteen keksimisestä on kirjoitettu hyllymetreittäin teoksia, mutta todettakoon, että kunnia ensimmäisestä käyttökelpoisesta menee amerikkalaiselle Jonas Salkille. Salk käytti rokotteessa formaliinilla (40% vesi-formaldehydiliuos) tapettuja viruksia. Elimistö reagoi virukseen ja muodostaa näin immuniteetin. Rokote sisältää kaikkia kolmea viruskantaa. Salk oli varsin, miten sen sanoisi kauniisti, mielenkiintoinen persoonallisuus, ja hän kokeili rokotetta ensin itseensä ja sen jälkeen omaan perheeseensä. Eräässä humoristisessa parodiassa tivattiin erään lääkäriä näytelleen näyttelijän koulutusta, ja hän totesi, että lääketieteessä minua on opettanut Jonas Salk ja näyttelemisessä Clint Eastwood - harvinaisen samankaltainen kaksikko. Salkin rokote toimi, ja sillä saatiin polioepidemiat ja niiden aiheuttamat vammautumiset ja kuolemat lopetettua lyhyeen. Länsimaailma saattoi huokaista helpotuksesta.

Mutta Salkin viruksessa on neljä ikävää vikaa. Ensinnäkin rokotteen antama immuniteetti on vajavainen - se vaatii tehosterokotteita. Toiseksi rokotteen säilyvyys on heikko. Kolmanneksi se pitää antaa ruiskeena. Neljänneksi, Salkin rokote ehkäisee taudin puhkeamisen, mutta ei ehkäise tartuntaa - Salkin rokotteella rokotettu ihminen voi toimia polion taudinkantajana tietämättään. Niinpä toinen amerikkalaislääkäri, Albert Sabin, kehitti oman rokotteensa. Tapettujen sijaan se sisältää heikennettyjä viruksia. Ne aiheuttavat antigeenien kehittymisen, mutta eivät (ainakaan periaatteessa) aiheuta itse tautia - Sabinin rokote ehkäisee sekä poliotartunnan että taudin puhkeamisen, ja se antaa pysyvän immuniteetin. Sabinin rokote voidaan ottaa suun kautta - vuoden 1985 "sokeripalarokote" oli juuri Sabinin rokote. Sabinin rokotteessa on yksi paha puoli: se voi aiheuttaa polion, ja halvaantumiseen johtavan tartunnan mahdollisuus on noin 1:10 000 000. Sokeripalarokote aiheutti Suomessa neljä halvaustapausta. Ruukinmatruunan puoliso epäilee saaneensa siitä abortiivisen polion, sillä hän tuli hyvin kipeäksi rokotteen jälkeen ja tutkeimme asiaaa: abortiivisen polion oireet sopisivat siihen. Tampereelta tavattiin lisäksi 2009 Sabin-rokoteperäistä virusta vedestä - virus on mutatoitunut.

Kuitenkin 1960-luvulla polio iski takaisin. Kehitysmaissa hygieniaolot ja siisteys olivat parantuneet niin paljon, että sielläkään lapset eivät enää automaattisesti sairastaneet poliota lapsena. Niinpä nuo epidemioiden kauhut iskivät Intiaan, Afrikkaan ja Aasiaan. Miljoonat lapset kuolivat tai halvaantuivat. Näytti kuin tilanne olisi menetetty. Mutta rokotuskampanjat tehosivat: 1990-luvulle tultaessa polio oli saatu hävitettyä myös suurimmasta osasta kehitysmaita - lukuunottamatta muutamia, joissa uskonnolliset fanaatikot epäilivät rokotuksia kristittyjen ja juutalaisten sotajuoneksi.

Poliolla on vielä yksi ulottuvuus, ja se on psykologinen. Lapsuuden kokemukset jättävät ihmisen psyykeen hyvin syvät jäljet, ja niin tämänkin taudin osalta. Vaikka polio ei iskekään aivoihin, itse tauti, varsinkin paralyyttisenä, on äärimmäisen traumaattinen kokemus. Monet poliosta selvinneet ovat muuttuneet duracell-pupuiksi, ylisuoriutujiksi tai terveysfasisteiksi - he kokevat, että on pakko yrittää kovempaa kuin muut, pärjätä paremmin kuin muut, pakko suoriutua. Niinpä ruukinmatruunan äipänkään terveysfasismi ja heikkoudenhalveksunta ei yllätä, vaan pikemminkin on arvattavaa. Ehkä tästä on jotain tarttunut ruukinmatruunaan itseensäkin.

WHO on ottanut tavoitteeksi polion hävittämisen vuoden 2010 loppuun mennessä. Tämä on mahdollista, sillä poliovirus ei selviä kuukautta pitempään ihmisruumiin ulkopuolella eikä se tartu eläimiin. Ongelmana ovat vain uskonnolliset fanaatikot, joille kaikki mikä tulee Amerikasta on pahapahapaha. Mutta tämä pelätty tappaja on onneksi enemmän tai vähemmän historiaa. Ruukinmatruuna on havainnut myös, että yhä useampi ikävä lastentauti - sikotauti, vihurirokko, tulirokko, hinkuyskä jne - ovat enää menneisyyden haamuja, kiitos rokotuksen, ja ruukinmatruunan lapset voivat huoletta kysyä häneltä ihmeissään: Äiti, mikä on vesirokko? ja he ihmettelevät kun ruukinmatruuna kertoo lapsena sairastaneensa sen. Heille se on mennyttä aikaa samalla tavoin kuin polio oli meille.

Mutta oma kysymyksensä on, että kuinka mielekästä on hävittää kaikki mahdolliset taudit? Tunnetustihan täydellinen on kyllin hyvän pahin vihollinen, ja kaikkien mahdollisten tautien kitkeminen jättää immuunipuolustuksen virkaa vaille - allergiathan ovat ylihygieenisyyden seuraus. On selvää, että polion ja tuhkarokon kaltaiset tappajat on syytä kitkeä - mutta entä joku vesirokko tai sikotauti? Miten käy immuunipuolustusjärjestelmämme, jos se ei saa lapsena riittävästi harjoitusvastustajia aikuisuutta varten?

Siinäpä kysymys.