Mikä tyttöjä riivaa?

Nuoret tytöt ovat parisuhteessaan väkivaltaisempia kuin pojat.

Nuoret tytöt käyttävät alkoholia holtittomasti ja juovat humalahakuisesti.

Nuoret tytöt ajavat mielellään mopolla humalassa.

Nuorten tyttöjen käytös on aggressiivista, he ovat tappelunhaluisia ja he syyllistyvät yhä useammin väkivalta- ja omaisuusrikoksiin.

Ruukinmatruuna on monasti kirjoittanut aiheesta "Väärää tasa-arvoa", jossa hän on tarkastellut ajan ilmiöitä ja sitä, miten naiset omaksuvat miesten sukupuoliroolista ne kaikkein vastenmielisimmät ja inhottavimmat puolet. Ja hän on yrittänyt saada selvyyttä tälle käytökselle, joka suoraansanoen on inhottavaa.

Kyse ei ole vapautumisesta, valtautumisesta eikä voimautumisesta. Kyse on yksinkertaisesi antisosiaalisesta ja destruktiivisesta käyttäytymisestä silloin kun se ei ole holtitonta. Kuten ruukinmatruuna on todemut, naisten vapautusliike on onnistunut liiankin hyvin. Me tiedämme, mistä olemme vapautuneet. Mutta tiedämmekö me mihin me olemme vapautuneet?

Osaammeko ottaa vastuuta myös tästä vapaudestamme ja käyttää sitä oikein? Kasvavatko tyttäremme vapauden ohella myös vastuuseen?

Voidaan väittää, hyvällä syyllä, että tuollainen käytös on oire tyttöjen pahoinvoinnista. Vedämme herneen nenukkiin Laura Dekkerin purjehdushaaveista, mutta katselemme sormiemme läpi kun samanikäinen tyttö juopottelee, tupakoi, narkkaa, bylsii ja syyllistyy rikoksiin. Ei niin, että tuonikäisen tytön pitäisi vielä leikkiä barbeilla tai nukkekodilla, vaan että hänen tulisi alkaa jo ymmärtää, mikä on soveliasta käytöstä ja mikä ei.

Feminismin ensimmäinen aalto, jonka jälkeläinen individuaalifeminismi on tänään ja jonka sympatisoijaksi ruukinmatruunakin voidaan katsoa, onnistui tavoitteissaan. Mutta feminismin toinen aalto, joka oli läpeensä marxismin kyllästämä, ja jonka tunnusmerkkejä ovat miesviha sekä viha länsimaista yhteiskuntaa, perheitä, lapsia ja naisen luontaista seksuaalisuutta kohtaan, on lyönyt yli. Ja tämän ylilyönnin hedelmistä, kuten hajoavista perheistä, höltyneistä normeista, relativistista moraalista, yleisestä piittaamattomuudesta - saamme nyt nauttia.

Tämä pahoinvointi näkyy ensimmäisenä pojissa ja miehissä. Siitä voi vakuuttua vaikka lukemalla Panu Höglundin blogia. Tai Ihmissuhteet-blogia. Mutta se näkyy viiveellä myös tytöissä. Rikkinäisessä, "vapautuneessa" perheessä, holtittoman ja vastuuttoman äidin tyttärenä kasvanut tyttö kasvaa itsekin holtittomaksi ja vastuuttomaksi. Tytöt kestävät pitkällä aikavälillä rikkinäisiä perheitä ja huostaanottoa poikia huonommin. Ja sen oireena ovat juuri nuo väkivalta-, päihde- ja rikoskäyttäytyminen, promiskuiteetti jo teini-iässä sekä yleinen lyhytjänteisyys elämässä ja syrjäytyminen fattaprinsessaksi. Theodore Dalrymple on kirjoittanut riittävän monta esseetä Britannian pohjasakan elämästä - että voimme suunnilleen approksimoida, mihin tuollainen voimautuminen, valtautuminen ja vapautuminen tosiasiallisesti johtaa.

Ei hyvä.