Äiti älä juo

Ruukinmatruuna muistaa lapsuudestaan Metallikaupungissa erään graffitin. Siinä alikulkukäytävään oli spreijattu teksti ÄITI ÄLÄ JUO. Se oli kirjoitettu isoin kirjaimin, ja aika oli 1970-1980 -lukua - siis toisen aallon feminismin nousukautta. Graffitin oli todennäköisesti töhertänyt epätoivoinen lapsi, joka oli lähtenyt kotoaan pakoon vanhempiensa väkivaltaisuutta.

No. Yksi naisten vapautumisen negatiivisia seurauksia on ollut myös se, että naiset ovat omaksuneet miehiltä niitä käyttäytymispiirteitä, mitä miehissä pidetään hyvin vastenmielisinä - törkeä puhe, röyhkeä käytös ja juopottelu. Ne ovat piirteitä, joista oikeastaan kukaan ei pidä miehissä, ja naisissa esiintyessään ne ovat tuhoisia.

Joskus aikoinaan juopottelu ja alkoholismi oli miesten ydinosaamisaluetta. Ainoastaan miehet ryyppäsivät - ja alkoholisoituivat. Kliseenomainen kuva oli huithapeli-isä, Turmiolan Tommi, dipsomaani joka kännipäissään ryyppäsi perheen rahat, veti turpaan vaimoaan ja pahoinpiteli lapsensa. Vaikka feministit esittävät tämän tyypillisen suomalaisen miehen stereotyyppinä, todellisuudessa tällainen mies on aina ollut vihattu ja halveksittu.

Mutta naiset ovat vapautuneet. Koska vapautuminen voi olla sekä johonkin että jostakin, niin vapautuminen on ollut ikävä kyllä molempia. Kyynisesti voi sanoa, että jotkut naiset ovat vapautuneet jostakin - puolisoistaan ja johonkin - antisosiaaliseen käytökseen. Ja tämän aamuinen YLE-dokumentti kertoi, että olemme saaneet uuden riesan: alkoholisoituneet väkivaltaiset äidit. Eli äidit, joilla on ongelmia sekä työnsä, alkoholin että lastensa kanssa - ja jotka ovat sisäistäneet sen perinteisen väkivaltaisen alkoholistimiehen stereotyypin. Turmiolan Taina voi olla yhtä ikävä olento kuin Turmiolan Tommi.

Vanhan kliseen mukaan viina on viisasten juoma. Ei älykkäiden, vaan viisaiden. Ja meille naisille sitä viisautta tarvitaan etanolin kanssa vielä enemmän, sillä etanoli vaikuttaa meihin eri tavoin kuin miehiin - yleensä tuhoisammin. Eikä tämä ole seksismiä, vaan fysiologinen fakta. Olemme pääsääntöisesti fyysiseltä kooltamme pienempiä kuin miehet, ja aineenvaihduntamme on erilainen. Alkoholi vaikuttaa meihin miehiä voimakkaammin ja vähäisemmässä määrin.

Ja alkoholisoidumme miehiä helpommin.

On totta, että pämppääminen on silloin tällöin ihan hauskaa, eikä ruukinmatruunan omakaan suu ole tuohesta. Ja ruukinmatruuna harrastaa itsekin juomien tekemistä sekä fermentaatioprosessin että aineensiirron yksikköoperaatioiden avulla. Mutta ruukinmatruuna tietää myös, että hänen äidinisänsä isä oli väkivaltainen alkoholisti, joka pahoinpiteli niin puolisoaan kuin lapsiaan, ja siksi hänen äidinisänsä karkasi teini-ikäisenä kotoaan purjelaivalle. Windjammerien rautainen kuri ja helvetilliset työolosuhteet, ja eteläisen pallonpuoliskon ärjyvät nelikymppiset olivat pienempi riesa kuin väkivaltainen alkoholisti-isä. Siksi hänen sekä isoisänsä että äippänsä aina vannottivat pikku ruukkilaista olemaan aina varovainen alkoholin kanssa - ja varomaan alkoholille persoja miehiä.

Meille kalteva pinta on jyrkempi kuin miehille, ja meiltä lähtee se skootteri helpommin käsistä kuin miehiltä mopo. Kaupan päälle etanoli vaikuttaa endokriiniimme tuhoisasti; naisilla testosteroniaineenvaihdunta kiihtyy, ja alamme helposti käyttäytymään impulsiivisesti ja teemme asioita, joita kadumme jälkeenpäin. Alkoholi vaikuttaa myös ikävällä tavalla terveyteen.

Ja pahimmillaan voimakkaasti alkoholisoitunut, miehen lailla ryyppävä nainen alkaa myös muistuttamaan miestä. Runsas alkoholi vaikuttaa tuhoisasti ulkonäköön, ja vanhentaa ennen aikojaan.

Meissä on olemassa kaksi riskiryhmää. Ensimmäinen ovat hyvin herkät, tunteelliset ja empaattiset naiset, jotka tuntevat hyvin syvästi - ja voimakkaasti - ja jotka ovat siksi alttiita addiktiolle. He rakastavat syvästi ja heidän tunteensa ovat kuin valtameri - niin hyvässä kuin pahassakin. Ruukinmatruuna tietää tämän itsestään; miten äärimmäinen herkkyys altistaa myös äärimmäisille tunteille. Ja alkoholi voi olla tapa turruttaa näitä tunteita. Tämä ryhmä yleensä onneksi ei ole väkivaltainen eikä ikinä pahoinpitelisi omia lapsiaan edes ajatuksissaan. Ruukinmatruuna itsekin voisi toisissa olosuhteissa kuulua tähän ryhmään, sillä hän on katsonut kuiluun ja kuilu on katsonut häneen.

Mutta se toinen - vaarallisempi - riskiryhmä ovat puolestaan sitten hyvin itsekkäät ja hedonistiset "tuhman tytön" tai "edistyksekkään ja vapautuneen naisen" imagon omaksuneet naiset, joille alkoholi on osa hedonistista, piittaamatonta ja itsekästä käyttäytymistä. Heille päällimmäisenä on MINÄMINÄMINÄ, ja joille perhe ja lapset ovat vain egon jatke. Ja juuri tämä ryhmä on se, josta teekkarirenkutus "Kun äiti meni pubiin kaljalle" on saanut aiheensa. Ja juuri he ovat niitä, jotka pahoinpitelevät kännipäissään lapsiaan ja joutuvat vaikeuksiin suurkulutuksensa vuoksi. Koska vastuunotto ei nykypäivänä ole oikein muotia, tämän ryhmän käytös on hyvin destruktiivista. Ennenmuinoin jos äijä oli juoppo, niin äiti sentään piti perheen kasassa ja otti vastuun ja kasvatti lapset. Nykyään äiti voi olla aivan yhtä alkoholisoitunut kuin miehet ennen. Kuka turvaa kaikkein heikoimmat - lapsemme?

On olemassa kolmaskin, hyvin destruktiivinen, ryhmä - psykopaattiäidit. Heitä on onneksi hyvin vähän.

Lärvääminen ja juopottelu ei ole voimautumista eikä vapautumista, eikä alkoholisoituminen ole oikeus. Se on aivan yhtä destruktiivista miehissä kuin naisissa, ja äideissä aivan erityisesti. Pahimmillaan lopputuloksena voi olla käänteinen vanhemmuus - samalla tavoin kuin TV-sarjassa Todella upeeta, jossa tytär Saffy on joutunut ottamaan äidin roolin - Edna ja Patsy ovat, paitsi alkoholisteja, myös narkomaaneja ja muutoinkin täysin huithapeleita. Jos tällaiseen tilanteeseen vielä liittyy äidin väkivaltaisuus, tilanne on kamala. Vaikka nainen yleensä on fyysisesti miestä heikompi eikä kykene saamaan aikaan samanlaisia fyysisiä vammoja kuin mies, ne henkiset vammat lapsissa voivat olla aivan yhtä syviä.

Ruukinmatruuna on sitä mieltä, että viisas ihminen tuntee rajansa, olipa hän sitten mies tai nainen. On ihan kivaa ottaa aina silloin tällöin, mutta vastuuntunto on kunnia-asia itse kullekin. Viisas äiti ei ota yli rajojensa.

Ja se töherrys ÄITI ÄLÄ JUO, suurin epätoivoisin kirjaimin, on syöpynyt ikuisiksi ajoiksi ruukinmatruunan pikku sieluun.