Aktiiva ja passiiva

Ruukinmatruuna on käyttänyt teksteissään käsitteitä aktiiva ja passiiva. Koska ne lienevät monille lukijoille tuntemattomia, niin lienee aika selventää hiukan.

Aktiiva (englanniksi asset) tarkoittaa jotain sellaista asiaa, josta sen haltijalle on hyötyä, etua tai tuottoa. Aktiiva voi olla aineellinen, jolloin puhutaan hyödykkeistä, aineeton (kuten vaikka koulutus, ulkonäkö, taito) tai taloudellista, jolloin puhutaan usein myös resursseista. Periaatteessa mikä tahansa asia, jota käytetään hyötymistarkoitukseen, on aktiiva.

Aktiiva voi olla hupeneva, eli sen tuotto laskee ajan funktiona, tai kasautuva, jolloin sen tuotto kasvaa ajan funktiona. Karkeasti naisnäkökulmasta voi todeta, että kauneus on hupeneva aktiiva, mutta elämänkokemus kasautuva. Käyttöomaisuus on pääsääntöisesti hupenevaa aktiivaa (sen jälleenmyyntiarvo laskee eksponentiaalisesti ajan funktiona kohti romuarvoa), kun taas arvopaperit ovat kasautuvia aktiivoita.

Taloudessa aktiivat voivat olla:

1) kuranttia:
- likvidaa (käteinen, talletukset, vaihdettavat velkakirjat)
- lyhyen ajan investoinnit, kuten määräaikaistalletukset)
- saatavat
- vaihto-omaisuus (kauppatavarat, raaka-aineet, puolivalmisteet, tarvikkeet)
- etukäteiskulut (vakuutusmaksut jne)

2) pitkäaikaisinvestointeja
- arvopaperit (osakkeet, obligaatiot, debentuurit, johdannaiset)
- kiinteä omaisuus (rakennukset, maaomaisuus, jalometallit)
- rahastot (eläkerahastot, investointirahastot jne)

3) käyttöomaisuus
- kulkuvälineet
- työkalut
- sisustus
- elektroniikka
- tuotantokiinteistöt

4) aineettomat aktiivat
- patentit ja tekijänoikeudet
- liikesalaisuudet
- luottamusaktiivat (brändit, design, logot jne)
- lisenssit ja franchising

Tyypillisesti käyttöomaisuus on hupenevaa aktiivaa; me kaikki tiedämme, miten auton jälleenmyyntiarvo putoaa vuosi vuodelta, ja miten kulutuselektroniikka - ja tietokoneet - ovat vielä surkeampia investointeja. Pitkäaikaisinvestoinnit sensijaan ovat yleensä kasautuvia aktiivoja - osakkeiden arvo pääsääntöisesti nousee ajan mukana. Kuranttien aktiivojen hupeneminen tai kasautuminen riippuu siitä, vallitseeko inflaatio vaiko deflaatio, ja mikä on korkotaso. Diskonttaaminen merkitsee velan realisointia niin, että velkoja myy sen jollekulle toiselle velkojalle: tällöin saamapuolella oleva saa velasta vähemmän kuin odottamalla alkuperäisen velallisen maksavan velkaa säntillisesti, mutta hän saa rahat välittömästi.

Passiiva (englanniksi liability) puolestaan on jotain sellaista, mistä sen haltijalle koituu vastuuta. Passiivoja voivat olla velat (ne vaativat maksuvastuun), palkat (työmies on palkkansa ansainnut), verot, osingot, työnantajamaksut, vieras pääoma ja kaikki sellainen, mikä näin yleensä merkitään kredit-puolelle kirjanpidossa. Passiivan määritelmä on sellainen asia, josta koituu velvollisuus toimijalle menneisyyden tapahtumien vuoksi kanavoida tulevaisuudessa kassavirtaa toimijan ulkopuolisille instansseille.

Vierasta pääomaa voivat olla:

1) lyhytaikainen vieras pääoma (menee maksuun vuoden sisään)
- palkat
- maksut (työnantajamaksut, vakuutusmaksut, lisenssimaksut jne)
- verot
- lyhytaikaiset velat
- lainanlyhennykset ja osamaksuvelan lyhennykset
- talletukset

2) pitkäaikainen vieras pääoma (menee maksuun pitemmällä kuin vuoden aikavälillä)
- velkakirjalainat (obligaatiot ja debentuurit)
- pitkaikaiset vuokrat ja liisaus
- eläkerahastot
- takuutodistukset

Tasetta määriteltäessä aktiivat = passiivat + oma pääoma. Omaan pääomaan kuuluu tyypillisesti osakepääoma tai se osa liikevoitosta, jota ei makseta osakkeenomistajille osinkoina. Taseessa Vastaavaa-puolelle merkitään aktiivat ja Vastattavaa-puolelle passiivat sekä oma pääoma. Taseessa - nimensä mukaisesti - vastaava ja vastattava menevät tasan, ja oma pääoma lasketaan positiivisena vastattavaksi. Mikäli oma pääoma menee pakkasen puolelle (merkitään tällöin taseeseen negatiivisena), yritys on tuottanut tappiota. Mikäli velat ylittävät maksukyvyn, konkurssi kolkuttaa. Suomessa 90% konkursseista johtuu vero- tai vakuutusveloista; yksityiset velkojat harvoin hakevat ketään konkurssiin.

Miten siis aktiivojen ja passiivojen kanssa tulisi toimia? Ensinnäkin käyttöomaisuuden hankkiminen uutena on järki-ihmisen mielestä hyvin huonoa bisnestä. Arvonalenema voi olla uutena valtava. Toisaalta käyttöomaisuutta kannattaa kuluttaa niin tehokkaasti kuin mahdollista, sillä sen arvo alenee joka tapauksessa, ja sitä huollattaa vain kun on ihan pakko. Paras strategia voi joissakin tapauksissa olla hankkia vanhaa käyttöomaisuutta lähes romun hintaan - ja käyttää se kertakaikkiaan teknisesti loppuun. Ihmiset, jotka vaihtavat auton hienompaan kolmen vuoden välein, ovat yksinkertaisesti Veblen-tehottomia. He ovat joko huonoja kapitalisteja tai sitten teeskentelevät rikkaampaa kuin ovat. (Ihmissuhdestrategiana se, että teeskentelee rikkaampaa kuin on, voi olla hyvä strategia.)

Useimmat kapitalistit tuntevat rahan arvon, ja elävät hyvin niukasti. Moni kapitalisti pukeutuu varsin nukkavierusti eikä tuo todellista varallisuuttaan mitenkään esiin - Cyril Northcote Parkinson puhuu "Kiinan koiramuurista". Toisaalta myös ÄO korreloi vahvasti vaurauden kanssa, sillä korkean ÄO:n ihmiset ryhtyvät todennäköisemmin kapitalisteiksi kuin alhaisen ÄO:n. Ruukinmatruuna sanoo korreloi, sillä ÄO:n ja varallisuuden välillä ei ole kausaatiosuhdetta. Älykkyys on vain aktiiva, ja kaikki riippuu siitä, mihin ja miten sitä aktiivaa käyttää.

Samoin kasautuvaa aktiivaa tulee toisaalta varjella ja toisaalta siihen kannattaa investoida mahdollisimman tehokkaasti. Raha tulee rahan luo, sanotaan; ja tässä on vinha perä. Pitkäaikaisinvestointi kasvaa eksponentiaalisesti - korkoa ja osinkoa ja koronkorkoa - osinkoja ei kannata kotiuttaa, vaan ne kannattaa edelleeninvestoida.

Mikä on ainoa tapa vaurastua pörssissä? Se on se, että ei laita kaikkia munia samaan koriin vaan hajauttaa investoinnit. Vauraimmilla kapitalisteilla on osakesalkussaan paljon firmoja mutta vähän kyseisten firmojen osakkeita kun taas tuulipuvut investoivat kaikki fyrkkansa yhteen ainoaan firmaan ja menettävät sitten kaiken. Sopiva alkuinvestointi on 500-1000 euroa per firma. Jos sinulla on alkuinvestointiin käytettävissä 3000 euroa, osta kolmea tai neljää firmaa. Jos sinulla on 5000 euroa, osta 5-8 firman osakkeita. Sitä mukaa, kun pitkäaikaisinvestointiaktiivat kasautuvat, voi myös yksittäisen firman omistusosuutta kasvattaa. Aluksi kannattaa tähdätä mahdollisimman varmoihin sijoituksiin ja kerätä niistä pikemminkin osinkoa kuin myyntivoittoja; varallisuuden kertyessä voi tehdä myös riskisijoituksia.

Aineettomia aktiivoja on syytä käyttää optimaalisesti - liian heikko käyttö merkitsee, ettei aktiivasta saada kaikkea potentiaalia irti, mutta liian tehokas käyttö, aktiivan ryöstöviljely, merkitsee pahimmillaan aktiivan laimenemista ja sen arvon romahtamista. Näin kävi Gibsonille - sen tunnetuin brändi, Les Paul, laimeni niin, että se tarkoittaa enää vain tietyntyyppistä kitaraa. Fenderille on käynyt Stratocasterin kanssa täsmälleen samoin. Tai mietitäänpä polytetrafluorieteeniä - Teflon on Du Pontin rekisteröity tavaramerkki, aineeton aktiiva, mutta kuinka moni tietää sen - ja niinpä ICI:n Fluonia ja Hoechstin Hostaflonia kutsutaan vain "tefloniksi".

Entäpä sitten passiivat? Luonnollisestikin lyhytaikaispassiivoista kannattaa hankkiutua mahdollisimman tehokkaasti eroon. Tämä siksi, että a) verottajalla on harvinaisen huono huumorintaju - paljon huonompi kuin yksityisellä velkojalla ja b) lyhytaikaispassiivan huonosta hoidosta joutuu ns. liriin. Toisaalta jokainen toimija pyrkii talouskasvuun - siihen, että heillä on tulevaisuudessa enemmän fyrgendahlia kuin tänään, ja pitkäaikaispassiivan nykyarvo laskee näin ajan myötä. Mutta toisaalta myös esimerkiksi asuntolainasta kannattaa hankkiutua mahdollisimman tehokkaasti eroon - ihmisen elinikä on kuitenkin rajallinen, ja elämää on kolmenkympin jälkeenkin.

Ruukinmatruuna tietää, että julistautuessaan kapitalistiksi hän saa nyt niskoilleen aika monen lukijan vihat - ja varmaan moni haluaisi nyt nirtsiä hänet. Mutta elämä on sellaista - valintoja.