Buddhalaisuus ei ole lakiuskonto samalla tavoin kuin judaismi tai islam, ja dharma on siitä kivaa, että sitä pystyy kuka tahansa noudattamaan. Ei siis ole 365 kieltoa ja 248 käskyä, kuten eräässä toisessa uskonnossa. Mutta buddhalaisuudessakin on omat sääntönsä, ja ne on usein listattu luettelomuotoon, jotta ne olisi helppoa muistaa.
Jokainen varmasti tuntee Neljä Jaloa Totuutta:
1. Elämä on kärsimystä
2. Kärsimys syntyy elämänjanosta
3. Kärsimys lakkaa, kun elämänjano tukahdutetaan
4. Elämänjano tukahdutetaan Jalolla Kahdeksanosaisella Tiellä
Jalo Kahdeksanosainen Tie puolestaan koostuu:
1. Oikea näkemys (Neljän Jalon Totuuden sisäistäminen)
2. Oikea aikomus (pyrkimys luopumukseen, hyvään tahtoon ja väkivallattomuuteen)
3. Oikea puhe (pidättäytyminen valheista, juoruista, tylyydestä ja bullshitista)
4. Oikea toiminta (väkivallattomuus, siveys ja rehellisyys)
5. Oikea elinkeino (sellainen, joka ei aiheuta kenellekään haittaa)
6. Oikea ponnistus (pyrkimys negatiivisesta mielestä positiiviseen)
7. Oikea tarkkaavaisuus (kehon, aistien, mielen ja ilmiöiden introspektio)
8. Oikea keskittyminen (meditointi)
Tiellä on esteenä viisi kleshaa (mielenmyrkkyä):
1. Ylpeys
2. Piittaamattomuus
3. Irstaus
4. Viha
5. Kateus
Kolme kärsimyksen alkusyytä puolestaan ovat
1. Tietämättömyys
2. Kiintymys
3. Halu
Kuusi turmelusta ovat
1. Ahneus
2. Viha
3. Piittaamattomuus
4. Röyhkeys
5. Epäilys
6. Vääryys
Viisi meditoinnin estettä ovat
1. Aistillisuus, varsinkin seksuaalisuus
2. Kiukku tai pahantahtoisuus
3. Laiskuus
4. Levottomuus
5. Epävarmuus
Kymmenen kahletta jotka pitävät meitä samsarassa ovat
1. Ego
2. Epäilys ja skepsismi
3. Takertuminen rituaaleihin ja uskon ulkonaisiin muotoihin
4. Seksuaalisuus
5. Pahantahtoisuus
6. Korkean elintason tavoittelu
7. Kuolemattomuuden tavoittelu
8. Epärehellisyys
9. Levottomuus
10. Tietämättömyys
Kahdeksan sidettä jotka liittyvät kahleisiin ovat
1. Elämän tuhoaminen
2. Varkaus
3. Valehtelu
4. Loukkaaminen
5. Ahneus
6. Välttely
7. Pahansuopuus
8. Juonittelu
Kuusi tuhon tietä ovat
1. Moraalirelativismi (hyvän ja pahan pitäminen vain mielipidekysymyksinä)
2. Fatalismi (kaiken pitäminen ennalta määrättynä eikä ihminen voi vaikuttaa asiaan)
3. Ateismi (katsantokanta, että kaikki tietoisuus loppuu kuolemaan)
4. Eternalismi (kaiken pitämistä häviämättömänä)
5. Pidättäytyminen (kaiken inhimillisen välttely)
6. Välinpitämättömyys (piittaamattomuus elämän suurista kysymyksistä)
Kuinka kahleet ja siteet katkotaan?
Virtaan astuja, sotaapanna, katkaisee kolme ensimmäistä kahletta (egon, epäilyksen ja rituaalit). Yleisen arvion mukaan hänellä on enää seitsemän reinkarnaatiota maksimissaan jäljellä tässä murheen alhossa, ja hän reinkarnoituu enää vain ihmisenä. Sotaapanna pääsee eroon kuudesta negatiivisesta tunteesta:
1. Kateus
2. Mustasukkaisuus
3. Tekopyhyys
4. Petollisuus
5. Halveksunta
6. Vallanhimo
Seuraavat kaksi kahletta heikkenevät, kun ollaan saavutettu kerran palaajan (sakadagami) taso. Tällainen ihminen reinkarnoituu enää kerran. Siinä, missä sotaapanna voi olla vielä hyvinkin seksuaalinen ja/tai pahantahtoinen, sakadagami on päässyt molemmista eroon, ja hänelle aistillisuus sekä intohimot merkitsevät hyvin vähän. Kun näistä päästään lopullisesti eroon, tullaan ei-palaajaksi eli anagamiksi. Tällainen ihminen on päässyt viidestä ensimmäisestä kahleesta irti lopullisesti, eikä hän enää jälleensynny ihmisenä. Mutta vasta arhat - valaistunut - on päässyt koko samsaran kierrosta irti ja vapaaksi kaikista kymmenestä kahleesta, eikä hän enää reinkarnoidu. Häntä odottaa parinirvana kuoltuaan.
Theravadassa ja mahayanassa termillä "boddhisattva" on pitkälti eri sisältö. Theravadassa boddhisattva tarkoittaa jo valaistunutta ihmistä, joka ei enää palaa takaisin - siis ihmistä, joka on enemmän kuin arhat. Mahayanassa puolestaan arhat ja boddhisattva ovat pitkälti keskenään vaihtokelpoisia termejä, ja oikeastaan kenestä tahansa voi tulla boddhisattva riittävällä ahkeroinnilla. Mahayanassa arhat voi myös olla altis harhoille tai tunteille, mutta eteenpäin menossa. Mahayanassa kymmenen boddhisattvan valaa ovat:
1. Lukemattomat olennot lupaan vapauttaa.
2. Loputtomat kleshat lupaan lakkauttaa.
3. Mittaamattomat opetukset lupaan oppia.
4. Verrattoman buddhatien lupaan kulkea.
5. Dharmalle lupaan omistautua.
6. Oikeaa käytöstä lupaan noudattaa
7. Oikeaa suvaitsevaisuutta lupaan noudattaa
8. Oikeaa yritteliäisyyttä lupaan harjoittaa
9. Myötätuntoa lupaan kokea
10. Viisauteen lupaan turvata
Ruukinmatruuna ei itse ole missään tapauksessa boddhisattva, ainakaan vielä. Hän on jonkin aikaa ollut sotaapanna, ja vasta pyrkimässä sakadagamiksi. Mutta niin kauan kun on elämää, on toivoakin. Tämä maailma ei kuitenkaan ole niin kiva paikka, että tänne kannattaisi reinkarnoitua, ja koska kaikilla on mahdollisuus vapautumiseen, niin miksipä ei?
Sunday, October 11, 2009
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
19 comments:
Dissataan islamia (=sekoiteaan se islamismiin) ja hypetetään Mahayanaa (jossa nimeomaan nähdään kaikki uskonnot eri teinä yhteiseen päämäärään). Lisäksi syleillään liberalismia (egon ja materialismin ideolgia - nimenomaan se, mitä yleensä buddhalaisuudessa nähdään suurimmaksi nykongelmaksi).
Hmm. Voisitko valaista hieman?
En haluaisi olla töykeä, mutta tästä on varoiteltu. Todellisuuspakoisen meditaation ohella.
Heippa, hyviä kysymyksiä! Yritetäänpä vastata:
1) Eri uskonnot ovat toki teitä yhteiseen päämäärään, mutta jotkut niistä aiheuttavat valtavan määrän tarpeetonta kärsimystä - sekä vaeltajalle itselleen että muille.
Islamin ongelma on siinä, että se a) on äärimmäisen väkivaltainen b) äärimmäisen seksistinen ja c) äärimmäisen aggressiivinen. Yhteenkään toiseen uskontoon ei kuulu pyhän sodan käsite, eikä orjuus ja orjien ottaminen ja omistaminen kuulu yhteenkään toiseen uskontoon. Islam takertuu kaikkiin kymmeneen kahleeseen - tiukimmin kolmoseen eli tyhiiin rituaaleihin, oppeihin ja ohjesääntöihin, ja islamin noudattaminen (joka voidaan tiivistää sanoihin "turpa kiinni ja alistu!") aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Voidaanko islamia ja islamismia erottaa toisistaan? Kun muistetaan, että islamilla on veriset rajat - kaikkialla, missä islam kohtaa jonkun toisen uskonnon, on käynnissä joko sota tai terrorikampanja, ja islam on käynyt pyhää sotaa buddhalaisuutta vastaan jo 1200 vuoden ajan, niin ymmärtänet varmaan, ettei ruukinmatruuna koe kauheasti sympatiaa tätä uskontoa kohtaan.
Muslimeja kohtaan kyllä - heilläkin on buddha-dhatu ja hekin ovat ihmisiä. He ovat tämän kamalan uskonnon uhreja siinä missä heidän surmaamansa ja orjuuttamansa ihmisetkin.
2) Mitä taas liberalismiin tulee, niin paradoksaalisesti meillä on oltava myös vapaus valita väärin - vain silloin voimme valita oikein. Emme voi ajaa ketään kepillä nirvanaan. Vain silloin, jos on houkutuksia olemassa ja harhoja, joihin kompastua, vain silloin voi oppia ne välttämään.
Kaikki kuri lähtee lopulta itsekurista, ja itsekuri voi syntyä vain, jos on houkutus, jonka välttää. On myös muistettava, että mitä korkeampi elintaso, sitä paremman mahdollisuuden se antaa ns. kultaiseen keskitiehen - siihen passeliin väylään yltäkylläisyyden ja kurjuuden - välillä. Silloin, kun ihminen todella kykenee kaiken tavarapaljouden keskellä sanomaan "Seis, en tahdo enempää, minulla on jo kaikki", on hän saavuttanut kultaisen keskitien.
Teknologia ja materia kiistämättä helpottavat elämää. Mutta on ihmisen itsensä oma valinta, mihin hän tämän helpottuneen elämänsä käyttää - käyttääkö hän sen dharman noudattamiseen entistä tehokkaammin, vai käyttääkö hän sen entistä kiihkeämpään samsaran pyörittämiseen. Jälleen kerran meillä on mahdollisuus valita, ja mahdollisuus valita väärin.
Ruukinmatruuna on tunnustautunut kapitalistiksi. Siitä syystä, että se paradoksaalisesti luo myös toisille vaurautta - se kasvattaa yhteistä kakkua. Kapitalismi on väärin silloin, jos pyritään vaurastumaan toisten kustannuksella, kuten vaikkapa päivänsisäisessä kaupassa tai vedättämisessä. Ja niin paljon kun voimme romantisoida bukolista elämänmenoa, niin ruukinmatruunan mielestä nyky-yhteiskunta on sittenkin myös vapautumisen tavoittelun kannalta parempi (= luo paremmat lähtökohdat) kuin orjanomistajayhteiskunta tai feodalismi.
Todellisuuspakoinen meditaatio on enemmän theravadan ongelma. Theravada painottaa meditointia paljon enemmän kuin mahayana, joka puolestaan painottaa tekoja ja hengellistä kasvua.
Muistanet, että Siddhartha Gotama Buddha eli ensimmäiset 30 elinvuottaan yltäkylläisyydessä. Sen jälkeen hän eli viisi vuotta kerjäläismunkkina. Lopulta valaistuneena hän totesi, että kumpikaan ei ole oikea tie, vaan tie on se kultainen keskitie. Tästä syystä ruukinmatruuna haluaa olla ruukin paras metallurgi ja kehittyä omalla alallaan - ei suinkaan nousta toimitusjohtajaksi tai firman pääjohtajaksi ja talloa muita jalkoihinsa.
Ennenmuinoin köyhän ihmisen ainoa selviämistapa oli kerjäläisyys. Nykyään meillä on sosiaaliturva, jonka ansiosta kenenkään ei tarvitse kokea kurjuutta. Siksi nykyaikana ruukinmatruunan mielestä on täysin oikeutettua keskittyä dharmaan, jos jää sosiaaliturvan varaan - tai samalla tavoin jos haluaa omistautua täysin kerjäläismunkin tai -nunnan elämälle, on oikeutettua elää sosiaaliturvan varassa sensijaan, että menisi kerjuukulho kädessä kadulle ja joutuisi luonnonvoimille alttiiksi. Yhteiskunta tavallaan auttaa meitä kaikkia polttamaan karmaa pois sosiaaliturvan muodossa. Tämä ei olisi mahdollista ilman riittävän korkeaa elintasoa. On kuitenkin muistettava, että sosiaaliturva on turvaverkko, ei riippumatto, ja sen väärinkäyttö on varkautta.
Ruukinmatruuna pyrkii tuomaan esiin omia näkemyksiään asioista, sillä se on osa dharmaa. Toivottavasti kukaan ei koe sitä saarnaamiseksi, sillä siihen meillä ei ole oikeutta.
Toivottavasti tämä valaisi!
Kiitän. Jos kuulostan säännönmukaisesti kärkkäältä, se johtuu siitä, että olen ottanut kommentointini ohjenuoraksi blogisi otsikon.
Hmm, eivätkös nämä uskonnolliset egonruokinnat ala olla jo vähän vanhentunutta tavaraa?
Vaihdoit soihdun sähkölamppuun, keihään kynään ja poppamiehen geeniteknologiaan perustuviin lääkkeisiin. Kivan kuuloista maailmankuvaa et kuitenkaan halua ymmärrettävistä syistä vaihtaa.
Utumies, toki - kiperätkin kysymykset ovat sallittuja, kunhan ei mennä henkilökohtaisuuksiin.
Juho, kerropa miten buddhalaisuuden maailmankuva mielestäsi eroaa luonnontieteen maailmankuvasta?
Kun pidetään mielessä vielä se, että buddhalaisuuden tavoitteena on egosta irtipääsy, ei sen ruokkiminen, niin missä on ongelma?
Buddhalaisuus on ehdottomasti uskontojen tunkiolla sieltä parhaasta päästä, mutta siitäkin tuoksahtaa luovuttamisen henki.
Buddhalainen "elämänjanon tukahduttaminen" on sitä samaa ihmisen omaa olemusta vastaan asettumista, mistä kaikki uskonnot ammentavat koettelemuksensa. Ja tämän taistelun voittopokaalina on muiden uskontojen tapaan jotain tuonpuoleista ja pysyvää; tästä "pahaksi" leimatusta ihmisestä ja maailmasta vapautuminen.
Buddhalaisuudessa on paljon hienoja oivalluksia ja hyviä ohjeita. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että ihmisen ja elämän tuomitseminen perusolemukseltaan pahaksi, ja elämästä vapautumisen asettaminen elämän päämääräksi, on luovuttamista.
Uskonnollisen ihmisen elämänjano suuntaa voimansa oman itsensä tukahduttamisen. Paradoksaalinen buddhalainen siis käy silmät kiiluen kaikella elämänjanollaan itsensä kimppuun ja hamuaa samalla omaa pokaaliaan, kärsimyksestä vapautumista. Tämä on se tapa, jolla uskonnollinen egoismi ilmenee. "Minun pitää tehdä näin ja näin, tai muuten minä en pelastu. Minun päämääräni on minun samsarastani vapautuminen." Uskonnollisten tekojen alkuperäinen päämäärä on aina minussa, olivatpa itse teot kuinka epäitsekkäitä tahansa.
Mitä tieteelliseen maailmankuvaan tulee, niin ei se tietenkään voi suoraan kumota buddhalaista. On selvää, että elinvoimaisimmat uskonnot ovat juuri niitä, jotka kestävät loogista painetta pidempään kuin muut. Uskontojen Ö-mapista löytyy läjäpäin esimerkkejä uskonnoista, jotka kestävät huonommin yhä tarkentuvia havaintoja ympäröivästä maailmasta.
Tätä uskonnollista karsintaa käydään edelleen, ja veikkaan buddhalaisuuden tippuvan viimeisenä. Mutta se on varmaa, että sekin tippuu. Tai ainakin sievenee ei-uskonnolliseksi zeniksi. ;)
Dissataan islamia (=sekoiteaan se islamismiin)
Mitä muuta islamismi on kuin väkevää (=laimean vastakohta) islamia? Siis puhdasoppista islamia, johon ei sekoitu muita aineksia?
Buddhalaisuus on ehdottomasti uskontojen tunkiolla sieltä parhaasta päästä, mutta siitäkin tuoksahtaa luovuttamisen henki.
Ei, vaan poispääsyn. Samsarasta poispääsy ei ole luovuttamista, vaan vaatii jatkuvaa yrittämistä.
Reality check: Tämä maailma on paha, julma ja kamala paikka. Teit mitä tahansa, häviät aina. Elämä on kärsimystä, ja vaikka kuinka etsisi tyytyväisyyttä, nautintoa, vaurautta ja onnea, sitä tästä maailmasta ei löydy. Eikä tätä maailmaa voi muuttaa mitenkään. Tätä ei saa sen paremmaksi.
Buddhalainen "elämänjanon tukahduttaminen" on sitä samaa ihmisen omaa olemusta vastaan asettumista,
Kärsimys lakkaa kun elämänjano tukahdutetaan. Mikä muuten pitää paikkaansa, kokemusta on.
Ihmisen olemus on paha. Ihminen on täynnä pahuutta, itsekkyyttä ja piittaamattomuutta. Siksi tästä maailmasta irtipääsy on tavoittelemisen arvoinen asia. Jälleensyntymä tähän maailmaan pelottaa ajatuksena paljon enemmän kuin iankaikkinen kidutus.
ohjeita. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että ihmisen ja elämän tuomitseminen perusolemukseltaan pahaksi,
Mutta sehän on paha.
tukahduttamisen. Paradoksaalinen buddhalainen siis käy silmät kiiluen kaikella elämänjanollaan itsensä kimppuun ja hamuaa samalla omaa pokaaliaan, kärsimyksestä vapautumista.
Kärsimyksestä vapautuminen on egosta vapautumista. Todettakoon, että ruukinmatruuna elää tässä maailmassa, mutta ei tätä maailmaa varten. Hän ei ole nunna - hän toteuttaa dharmaa jokapäiväisessä elämässään.
On selvää, että elinvoimaisimmat uskonnot ovat juuri niitä, jotka kestävät loogista painetta pidempään kuin muut. Uskontojen Ö-mapista löytyy läjäpäin esimerkkejä uskonnoista, jotka kestävät huonommin yhä tarkentuvia havaintoja ympäröivästä maailmasta.
Ja silti islam on yksi kaikkein elinvoimaisimpia uskontoja.
Uskonnollisuus on pohjimmiltaan hyvin irrationaalista toimintaa. Mikä siinä, sillä ihmiset ovat irrationaalisia ja typeriä olentoja, eikä ruukinmatruuna ole poikkeus. Ei uskonnon elinvoimaa ratkaista sillä, onko se kuinka pahasti ristiriidassa maailmankuvan tai tieteen kanssa. Kyse on aivan puhtaasti memetiikasta ja memeettisestä elinkelpoisuudesta.
Uskonnoille on olemassa selkeä memeettinen lokero, ja sitä on mahdotonta tuhota. Se voidaan kyllä väliaikaisesti tyhjentää, mutta se täyttyy aina uudelleen.
Minulla on vielä paljon oppimista, myös näistä uskonnoista itsestään - ja miten sokea sitä on siinä missä elää: minä koen Kristinuskon niin oikeana mutta jotain siinä on edelleen minua kiehtova ja se on ehkä
agnostisen maailmankuvan yhdistäminen oppimiseen eli päästään mystiikasta sillä lailla helpommin pois mutta käytännössä se aikaansaa vastuuta nimenomaan yksilölle ja se on taas hyvin raskas asia ja siksi meillä onkin niin paljon sotia.
Katolisuus on siltä osin paras mutta sitten taas mietin miten hörhöt syntyy niin ne syntyy siitä, että on valmiiksi katolinen eli ei saa itse valita joten valintaprosessilla on siinä merkitys - minne siis lapset tulisi syntyä, jotta voisivat adaptoida jotain, jossa on oikea suunta tai pyrkimys myös yksilön kannalta ja myös yhteisön kannalta ja silti olla rauhallisia?
Ja silti islam on yksi kaikkein elinvoimaisimpia uskontoja.
Uskonto voi kestää loogista painetta monella tavalla. Islam saa kestävyyttä aivopesusta, väkivallasta, yhteisön paineesta ja kaikille elämänaloille ulottuvista säännöistä. Se on alttiimpi rationaaliselle kritiikille, mutta kestää sitä yksinkertaisesti jankkaamalla vastaan.
Buddhalaisuus taas kestää aikaa pysyttelemällä metatasolla, jonne tiede ei ulotu. Se pelaa käsitteillä kuten kärsimys, elämänjano, kiintymys ja halu, joita on vaikea tarkastella tieteellisesti. Siinä on vain vähän käytännön elämää koskevia mielivaltaisia sääntöjä, joita voisi soimata rationaalisesti.
(Mitä nyt seksuaalisuus, tuo ihmistä vahvimmin ohjaava ja biologisesti olennaisin piirre, tuomitaan "kahleeksi". Mutta jostainhan niitä itseruoskinnan kohteita on keksittävä.)
Noista muista kommenteistasi lienee turha inttää enempää. Sinä pidät maailmaa pohjimmiltaan pahana ja minä en. Sen kummempaa tulosta ei keskustelusta varmaan ole odotettavissa.
Uskonto voi kestää loogista painetta monella tavalla. Islam saa kestävyyttä aivopesusta, väkivallasta, yhteisön paineesta ja kaikille elämänaloille ulottuvista säännöistä.
Niin. Memeettinen lokero on olemassa, ja se pyrkii täyttymään. Vaikka sitten islamilla.
Kuten todettu, uskonto ei ole yksilöä varten vaan yhteisöä. Ja islam lisää yhteisön kelpoisuutta valtavasti - jo pelkästään sen takia, että se johtaa hyvin tehokkaaseen väestönkasvuun. Ateismi puolestaan johtaa lapsettomuuteen.
Se on alttiimpi rationaaliselle kritiikille, mutta kestää sitä yksinkertaisesti jankkaamalla vastaan.
Olennaista on, että se kestää.
Buddhalaisuus taas kestää aikaa pysyttelemällä metatasolla, jonne tiede ei ulotu. Se pelaa käsitteillä kuten kärsimys, elämänjano, kiintymys ja halu,
Eikä sitä ylipäänsä käsitelläkään tieteellä. Tiede ja uskonto ovat kaksi eri meemiä ja niillä on eri memeettiset lokerot.
(Mitä nyt seksuaalisuus, tuo ihmistä vahvimmin ohjaava ja biologisesti olennaisin piirre, tuomitaan "kahleeksi". Mutta jostainhan niitä itseruoskinnan kohteita on keksittävä.)
Mitä seksuaalisempi ihminen on, sitä vähemmän hän uhraa resursseja älylliselle toiminnalle tai ajattelulle yleensäkään. Älykkäälle ihmiselle seksuaalisuus todellaikin on kahle. Voimakkaasti seksuaaliset ihmiset ovat hyvin impulsiivisia, alttiita käyttäytymään typerästi - ja himojensa orjia. Eivät juurikaan eläimiä parempia. Ihmisen ongelma on siinä, että toisin kuin nisäkkäät yleensä, ihminen on jatkuvassa kiimassa.
Ei niin, että ruukinmatruuna itse olisi jokin puunukke. Mutta länsimaista kulttuuria riivaava ylikorostunut seksuaalisuus ja siekailematon erotomania on myrkkyä henkisyydelle.
Mutta jos jengi haluaa rämpiä samsaran pyörässä, niin mikäpä siinä. Käy vain sääliksi - kerta toisensa jälkeen tänne p**kapallolle.
Noista muista kommenteistasi lienee turha inttää enempää. Sinä pidät maailmaa pohjimmiltaan pahana ja minä en. Sen kummempaa tulosta ei keskustelusta varmaan ole odotettavissa.
Olet vielä nuori ja suhtaudut maailmaan idealistisesti ja muutoinkin uskot ihmiseen ja ihmisyyteen ja edistykseen.
On vain typerää uskoa jumaliin, mutta kertakaikkiaan pähkähullua uskoa ihmiseen.
"Mitä seksuaalisempi ihminen on, sitä vähemmän hän uhraa resursseja älylliselle toiminnalle tai ajattelulle yleensäkään."
Eipä tuo paljon minua heilauta vaikka se olisi yleisesti tottakin, mitä epäilen. Samoin voin lonkalta väittää että keskitasoa fiksummat yliopistonörtit ovat yleensä täysin ulalla kehonsa ja seksuaalisuutensa kanssa. Muistan kun eräskin fuksi ihmetteli miksi fysiikkaa opiskelee vain "käveleviä päitä", ts. jengi oli identifioitunut vain ajatuksiinsa.
"Älykkäälle ihmiselle seksuaalisuus todellaikin on kahle."
Perustarpeena siinä missä syöminenkin kyllä, muutoin juuri ei.
"Voimakkaasti seksuaaliset ihmiset ovat hyvin impulsiivisia, alttiita käyttäytymään typerästi - ja himojensa orjia. Eivät juurikaan eläimiä parempia. "
Voi kauheeta! Mehän _olemme_ seksuaalisia eläimiä (mikä on mahtavaa), joten voit jättää kuvittelut paremmuudesta tai huonommuudesta sivuun. Jos omaa aseksuaalisia taipumuksia tai ei muuten vain hirveästi innostu seksistä ei silti tarvitse yrittää kehitellä jotain ihmeellisiä selittelyjä miksi oma viiteryhmä on parempi tai fiksumpi kuin muut.
Eipä tuo paljon minua heilauta vaikka se olisi yleisesti tottakin, mitä epäilen. Samoin voin lonkalta väittää että keskitasoa fiksummat yliopistonörtit ovat yleensä täysin ulalla kehonsa ja seksuaalisuutensa kanssa.
Niin ovatkin. Ruukinmatruunalla on asiasta täsmälleen samanlainen kokemus.
Muistan kun eräskin fuksi ihmetteli miksi fysiikkaa opiskelee vain "käveleviä päitä", ts. jengi oli identifioitunut vain ajatuksiinsa.
Noin se todellakin on. Mutta samalla se tarjoaa loistavan lähtökohdan vapautumiselle ja Jalon Kahdeksanosaisen Tien kulkemiselle. Mitä älyllisempi ihminen on, sitä helpompaa hänen on sisäistää dharma.
"Älykkäälle ihmiselle seksuaalisuus todellaikin on kahle."
Perustarpeena siinä missä syöminenkin kyllä, muutoin juuri ei.
Niin seksuaalisuus, syöminen ja muut perustarpeet ovat osaltaan niitä siteitä, jotka kahlitsevat meitä samsaraan. Mitä suuremman vallan niille antaa ja mitä enemmän antaa itselleen periksi, sitä lujempi on side. Siksi tuo Jalo Kahdeksanosainen Tie.
Voi kauheeta! Mehän _olemme_ seksuaalisia eläimiä (mikä on mahtavaa), joten voit jättää kuvittelut paremmuudesta tai huonommuudesta sivuun.
Niin. Jos sinä tykkäät roikkua samsaran pyörässä ja pitkittää kärsimyksiäsi, niin mikäpä se siinä. Kukapa ruukinmatruuna on sinua neuvomaan?
"Niin seksuaalisuus, syöminen ja muut perustarpeet ovat osaltaan niitä siteitä, jotka kahlitsevat meitä samsaraan. Mitä suuremman vallan niille antaa ja mitä enemmän antaa itselleen periksi, sitä lujempi on side. Siksi tuo Jalo Kahdeksanosainen Tie."
Juu varmasti näin, toisaalta voidaan kysyä why bother jos valot sammuvat joka tapauksessa ennen pitkää?
"Niin. Jos sinä tykkäät roikkua samsaran pyörässä ja pitkittää kärsimyksiäsi, niin mikäpä se siinä. Kukapa ruukinmatruuna on sinua neuvomaan?"
Ei tämä elämä niin pahalta ole vielä vaikuttanut että olisi erityistä kiirettä pois.
Evojeesus kysyi:
Juu varmasti näin, toisaalta voidaan kysyä why bother jos valot sammuvat joka tapauksessa ennen pitkää?
Koska ne syttyvät sen jälkeen uudelleen reinkarnaation muodossa. Mutta mikään ei takaa, että seuraava kerta tässä murheen alhossa olisi yhtään parempi.
Siksi tästä samsaran oravanpyörästä kannattaa pyrkiä hyppäämään pois niin pian kuin kykenee. Ettei tarvitsisi tulla tänne enää uudelleen.
Ei tämä elämä niin pahalta ole vielä vaikuttanut että olisi erityistä kiirettä pois.
Paino sanalla "vielä".
Mutta ikäännyt, kauneutesi katoaa, ruumiisi rappeutuu, näet ympärilläsi rumuuden, koet sairauden, köyhyyden, vanhenemisen, rappeutumisen ja kuoleman, ja sitten onkin liian myöhäistä. Samsaran pyörä pyörähtää, synnyt uudelleen tänne ja kaikki alkaa taas alusta.
Ja mikään ei takaa, että tilanteesi olisi silloin edes yhtä hyvä kuin nyt. Todennäköisesti asiat ovat entistä hullummin.
"Evojeesus kysyi:
Juu varmasti näin, toisaalta voidaan kysyä why bother jos valot sammuvat joka tapauksessa ennen pitkää?
Koska ne syttyvät sen jälkeen uudelleen reinkarnaation muodossa."
Höpsis, tuo on sitä stiiknafuulaa.
Post a Comment