Ne ihmiset, joilla on eniten vaurautta, usein elävät hyvin niukasti eivätkä mitenkään tuo vaurauttaan esiin, kun taas ne, jotka elävät leveästi, tekevät sen usein joko riskipääomalla tai velaksi.
Ehkä on vain niin, että raha ei tuo onnea mutta se tuo turvallisuudentunnetta; ja ne, jotka tavoittelevat onnea rahan kautta, eivät saa onnea ikinä sen enempää kuin turvallisuudentunnettakaan.
Thursday, October 22, 2009
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
11 comments:
Todella rikkaat ovat puritaanisesti hyveellisiä, suoraselkaisiä ihmisiä?
Kaupunki kukkulalla loistaa kuin kiiltomato yhteisessä yössämme.
Tyypillisesti ns. uusrikkaat ovat esitelleet vaurauttaan, kun taas vanha rikas yläluokka on elänyt ulkoisesti vaatimattomammin. Tästä syystä vanhan yläluokan piirissä on katsottu hieman kieroon "nousukasta", joka rehentelee omaisuudellaan.
Tämän asian huomaa niin pienissä piireissä kuin isommissakin. Ensimmäisen polven IT-miljonääri tai oligarkki hankkii hienoja huvijahteja ja muuta miljonäärirekvisiittaa todistaakseen sen, mikä muutenkin tiedetään, eli että hän on rikas. Hyvin pyyhkii. Kolmannen polven miljonäärin ei enää tarvitse todistaa mitään, joten hän purjehtia vanhalla puuveneellä ja ajaa vanhalla Volvolla.
Pienemmässä mittakaavassa ilmiö näkyy siten, että köyhistä oloista opiskelemalla ja työllä menestykseen edennyt ihminen rakentaa tai rakennuttaa itselleen mahdollisimman hienon omakotitalon velkoja miettimättä. Puutarha tehdään viimeisen päälle, ja talon pihassa on ehdottomasti oltava uusi iso katumaasturi - osamaksulla ostettu tietenkin, mutta sitä ei kerrota naapureille. Vakiintunessa varallisuustilanteessa elävän ei tarvitse esitellä omaisuuttaan tällä tavalla. Hän voi asua vaatimattomammin ja ajaa käytetyllä autolla. Hänen itsetuntonsa ei ole omasuudesta riippuvainen kunhan sitä on - mahdollinen omaisuusvaje aiheuttaa hänellekin ongelmia.
Jossakin vaiheessa omaisuutensa esittelemisen johtavaksi elämänfilosifiaksi ottanut ihminen kokee tyhjyyden tunteen. Hän huomaa, että omaisuus ei tuokaan onnea. Uusi talo ei estä alkoholismia ja avioeroa, eikä katumaasturi saa hunningolle menneitä lapsia palaamaan kaidalle tielle. Edessä on henkinen ja ehkä fyysinenkin haaksirikko. Sen raunioilta, mikäli tuloja ja varallisuutta on vielä jäljellä, voidaan ehkä rakentaa uudenlainen elämä, jossa asiat ovat paremmassa tärkeysjärjestyksessä.
Riippuu mistä se raha on peräisin. Jos se on hankittu itse ja sitä on todella runsaasti, estoja kulutukselle ei usein ole (vrt. formulakuskit ja heidän valmentajansa, erittäin menestyneet yrittäjät jne.).
Eikös tuon sano jo ikivanha sananlaskukin. Niin naiveja kuin ne usein ovatkin, ni kovin tarkkoja myös sanomaltaan...
Raha on erittäin yleinen huolenaihe. Siksi useimmille ihmisille kaikkein suurin ilo varallisuudesta onkin todennäköisesti rahahuolten poistuminen. On tietysti niitäkin, jotka alkavat heti tuhlata ja päästen rahoistaan eroon ennen pitkää. Mutta heitä käy sääliksi.
Ihminen, joka rakastaa materiaa, ei voi koskaan omistaa tarpeeksi. Ihminen, joka rakastaa valtaa, ei voi koskaan saada sitä tarpeeksi. Ihminen, joka rakastaa seksiä, ei voi koskaan tyytyä siihen jolta sitä saa.
Kaikki nämä ihmiset tulevat rakkautensa turmelemiksi hirviöiksi. En pidä rikkautta tavoittelemisen arvoisena.
Se, mitä ihminen rakastaa, kertoo, kuka hän on.
Ainakaan täällä Macaolla se ei ole totta. Eikä yleisestikään. Rikkaat kuluttavat enemmän. Eivät suhteellisesti, mutta absoluuttisesti.
Myöskään tämä "uusi raha"-"vanha raha"- dikotomia ei käsittääkseni ole tilastojen valossa ollenkaan totta. Meemi on syntynyt siksi, että ihmiset tyypillisesti vihaavat nousukkaita: vanhan rahan rikkaat siksi, että se rikkoo sosiaaliluokkien rajoja ja köyhemmät kateuttaan.
Suomessakin nähdään asia niin, että jos joku rikastuu omalla työllään ja maksaa siinä sivussa 50 prosentin verot tuloistaan, niin näitä ihmisiä vihataan ja haukutaan ahneiksi. Kun joku perii vanhemmiltaan miljardiomaisuuden, niin hän on hieno ja tyylikäs ihminen, eikä lainkaan ahne.
Tosiasiassa ilmiössä on erittäin vahva harha. Vastarikastuneen hankinnat herättävät huomiota, koska hän vasta hankkii sitä omaisuutta, joka rikkaalla jo valmiiksi on. Uusrikkaan talo ja urheiluauto ovat pakostikin uusia, koska hänellä ei ole niitä ennestään voinut olla. Sensijaan rikas perijä tms. on saanut urheiluauton ja kattohuoneiston isukilta. Näitä hankintoja ei tarvitse tehdä, joten ne ovat "osa" tätä ihmistä, eikä niihin kiinnitetä huomiota.
Todella rikkaat ovat pihiä. Mutta todella vanhan suvun kautta oppineet olemaan pihiä ovat eettisiä. Ovat joutuneet siihen, ettei mikään saa tulla liian helposti ja samalla heillä on kaikkea mitä tarvitsevat.
Tämä on se "väärä kasvatus" mitä nyt haluavat takaisin Eurooppaan ja mitä me osaamme ellei meidän uus-liberalistiset typerät kuvitelmat heitä hyvää roskiin.
ks. homogarrulus.wordpress.com
Osittain tuo rahan tuominen esiin johtuu myös kalvinismista.
Kapitalismin ja kalvinismin suhde on pitkä. Kalvinismiin kuuluu tiukka predestinaatio ja jotkut ihmiset kuuluvat valittuihin ja jotkut eivät. Kalvisteja kiusasi se, mistä ihminen voisi sitten tietää olisiko hän valittu vai ei.
Alettiin ajatella, että ihmisen elämässä voisi nähdä merkkejä siitä, että onko hän Jumalan valittu vai ei. Yksi sellainen merkki oli taloudellinen menestys. Kun ihminen menestyi taloudellisesti, niin hän saattoi uskoa olevansa Jumalan valittu. No, koska ahkeruus ja säästäväisyys auttoi taloudellisessa menestymisessä, niin kalvinistit keskittyivät niihin. Niin alkoi kapitalismi. Vaikka aikaa myöten hengellinen viitekehys unohtui kapitalismista, niin taloudelliset menestyjät ovat silti valittuja selviytymään. Ja autot ja huvijahdit ovat niitä symboleja menestyksestä ja rikkaus muuttui itsetarkoitukselliseksi tavoitteeksi.
Ylläoleva on enemmän totta Yhdysvalloissa kuin Suomessa, jossa rikkauteen liittyy usein epäillys varkaudesta.
Nykyinen kalvinismi ei tosin enää korosta niin paljon taloudellista menestystä merkkinä Jumalan valinnasta kuin ennen.
Mutta prosessit miten rahaa pitäisi tehdä ovat edelleen samat ja symboleista sanoisin, että jos ennen annettiin jouluksi pussi karamelleja duunareille ja niitten lapsille nykyään suodaan pari Bemaria, Bossin pukua ja Nokian uusimmat kännykkämallit - näm ovat niitä samoja karamellipusseja vaan.
Koska hierarkia hilasi itseään ylöspäin. Pitäiskö revalvoida roippeet?
Mutta prosessit miten rahaa pitäisi tehdä ovat edelleen samat ja symboleista sanoisin, että jos ennen annettiin jouluksi pussi karamelleja duunareille ja niitten lapsille nykyään suodaan pari Bemaria, Bossin pukua ja Nokian uusimmat kännykkämallit - näm ovat niitä samoja karamellipusseja vaan.
Koska hierarkia hilasi itseään ylöspäin. Pitäiskö revalvoida roippeet? Tai devalvoida raha - keneen nähden?
Post a Comment