To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Thursday, December 31, 2009

Intin leidit

Yleisradion mukaan naisia ei oteta vakavasti armeijassa. Maanpuolustusta ja kriisinhallintaa tutkineen dosentti Pirjo Jukaraisen mukaan naiset kohtaavat yhä armeijassa loukkaavaa huumoria ja he eivät pääse urallaan eteenpäin yhtä nopeasti kuin miehet, kertoo Yleisradio. "Mielenkiintoista on mielestäni se, että esimerkiksi kaikissa Nato-maissa Puolaa lukuun ottamatta naisille on omat kuntotaulukkonsa, mutta meillä kuntotestien ja varusteiden kevennyksiin naissotilaille ei ole jostain syystä haluttu lähteä", Jukarainen kertoo Yle uutisille.

Voi hellanlettas.

Reality check: Armeija on valtion väkivaltakoneisto ja sen ydinosaamisaluetta on fyysinen väkivalta. Armeija ei ole sen enempää kansalaiskasvatuslaitos, miesten koulu kuin edustusinstituutiokaan. Armeijan tehtävä on valtion puolustaminen fyysisen väkivallan keinoin sen ulkoisia vihollisia vastaan. Ja fyysisessä väkivallassa pärjäävät kaikkein parhaimmin isoimmat, röyhkeimmät, vahvimmat, nopeimmat ja ne, kenellä on parhaat taistelutaidot. Fyysinen ja henkinen väkivalta kulkevat käsi kädessä, ja tuo loukkaava huumori on asia, jonka joka ainoa mies joutuu armeijassa kohtaamaan aivan samalla tavalla. He vain kestävät sen kuin... miehet?

Armeija on väärä paikka kilteille ja herttaisille ihmisille. Heillä yksinkertaisesti on väärä psykologia siihen puuhaan. Tämä on yksi syy, miksi asevelvollisuus toimii niin huonosti kuin se toimii - sinne joutuu valtava määrä täysin sotilaiksi sopimattomia poikia. Ruukinmatruunalla on riittävästi kapiaisia suvussaan sanoakseen jotain sotilaan psykologiasta, ja itsekin hyvin miesvaltaisella työskennelleenä hän tietää myös jotain machismosta ja miten siellä pärjätään ilman että kohdataan syrjintää ja nuivimista ja miten vältytään katkeroitumiselta ja miesvihalta.

Reality check: Jos olet nainen ja aiot mennä hyvin miesvaltaiselle alalle puuhiin, sinun on parasta olla ns. hyvä jätkä pärjätäksesi.Jos et tiedä, mikä on ns. hyvä jätkä ja jos et osaa olla sellainen, niin et myöskään ole sellainen. Eikä sinua pidetä sellaisena. Sinua pidetään neitinä, ja kohtelu on sen mukaista. Ruukinmatruuna tietää asian täsmälleen omakohtaisesti.

Tähän hyväjätkyyteen kuuluu myös se surullisen kuuluisa Kennedyn motto: Älä suutu - anna takaisin. Don't get mad. Get even. Jos kohtaat loukkaavaa ja seksististä huumoria, opettele antamaan samalla mitalla takaisin. Vastaa aivan yhtä törkeästi ja röyhkeästi kuin mitä sinulle on sanottu. Tämä antaa sinusta itsevarman ja suorasanaisen vaikutelman.

Reality check: Armeijaan menevät naiset ovat jo biologisista syistä alakynnessä miehiin verrattuna. Miehet ovat suurempikokoisia, voimakkaampia, nopeampia ja sitkeämpiä kuin naiset. Se ei ole seksismiä, se on fysiologiaa - ja sodankäynti on mitä suurimmassa määrin fysiologinen juttu, jossa raaka lihasvoima ratkaisee paljon enemmän kuin mitä siviilissä olisi lupa. Naiset puolestaan ovat ketterämpiä, meillä on parempi kivunsietokyky ja me pärjäämme pitkäaikaisessa suorituksessa miehiä paremmin. Eli kannattaa pyrkiä maksimoimaan ne hyvät puolet, mitä omassa fysiologiassa on.

Yksi Suomen armeijan parhaita puolia on se, ettei siellä ole mitään kaksoisstandardeja. Kaikki asetetaan samalle viivalle eikä kenellekään anneta mitään erivapauksia eikä helpotuksia. Sen enempää ikään, sukupuoleen, koulutukseen kuin etniseen syntyperäänsäkään nähden.

Ja hyvä niin.

Kyse nimittäin ei ole, toisin kuin Jukarainen esittää, tasa-arvoisuudesta vaan reiluudesta. Armeija ei tasa-arvossaan ole reilu paikka. Tasa-arvo, eli se että kaikki pannaan samalle viivalle, ei johda reiluun lopputulokseen heikompia kohtaan. Se, että vahvat dominoivat ja heikot jäävät alakynteen, ei ole reilua. Mutta tasa-arvo ja reiluus ovat usein toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Joko ollaan tasa-arvoisia mutta ei reiluja. Tai ollaan reiluja muttei tasa-arvoisia.

Sota tosiasiallisesti on pahuksen epäoikeudenmukainen ja epätasa-arvoinen prosessi. Se nimittäin ei ota minkäänlaisia tasa-arvonäkökohtia huomioon. Sodankäynnissä ei ole sen enempää miesten ja naisten sarjoja kuin vaikkapa bisneksessäkään. Luoti ja shrapnelli tappavat aivan sukupuolesta riippumatta, ja hiki tunnetusti säästää verta, eli mitä fyysisesti suorituskykyisempi sotilas on, sitä todennäköisemmin hän selviää taistelukentän vaatimuksista. Siksi vaatimukset eri kuntotesteista ja eri pakkauksista miehille ja naisille ovat parhaimmillaan täysin älyttömiä taistelukentän vaatimuksia varten ja pahimmillaan herättävät syvää katkeruutta. Positiivinenkin syrjintä on silti syrjintää, ja se on kirjaimellisesti omaan jalkaan ampumista sotatilannetta ajatellen.

Armeija on p**ka paikka koska sotiminen itsessään on p**kaa puuhaa. Se on rinnastettavissa mihin tahansa väkivallan käyttöön. Ainoa ero sotilaan ja palkkamurhaajan välillä on siinä, että a) sotilailla on tietynlainen soturikoodi, joka estää aivan silmittömän murhaamisen ja b) sotilaat pääsääntöisesti toimivat paljon kurinalaisemmin ja määrätietoisemmin kuin jonkun Murha OY:n guunit. Ja tästä syystä kaikenlaiset nindzat ja torpedot on ollut tapana listiä kiinnisaataessa, kun taas vihollisen sotilaita on kohdeltu pääsääntöisesti suunnilleen inhimillisesti. Mutta siitä huolimatta joka ainoan maailman armeijan koulutusmetodeihin kuuluu psyyken rikkominen, dehumanisointi ja aivopesu, sillä vain aniharva meistä kykenee tappamaan toisia ihmisiä luonnostaan - heitä on vain noin 2% kaikista ihmisistä ja puolet heistä on psykopaatteja, joille on hyvin vähän käyttöä armeijassa, koska he ovat täysin arvaamattomia eivätkä kykene alistumaan sotilaskuriin. [Ja tämä on asevelvollisarmeijoiden ongelma.] Ja tähän sotilaskoulutukseen kuuluu myös tasapäistäminen - kaikki sotilaat tasapäistetään, heitä puhutellaan sukunimellä, heitä kohdellaan kuin esineitä, töykeästi ja epäkohteliaasti, ja heidän oletetaan suoriutuvan kaikista tehtävistä joita heille annetaan, nurkumatta ja murtumatta. Siihen kuuluu elimellisenä osana myös hyvin räävitön kielenkäyttö ja loukkaava huumori. Sellaisen ihmisen, jolle siitä, että hänelle v*ttuillaan, häntä kiusataan, häntä loukataan ja häntä hajotetaan, tulee ongelmia, kannattaa järjestää itselleen vapautus vaikka sisäänkasvaneen ihokarvan takia. Ei armeija ole mikään miesten koulu eikä miehuuskoe, vaan valtion väkivaltakoneisto.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö naiset voisi ja joidenkin naisten myös kannattaisi sinne hakeutua. Ne naiset, jotka sinne menevät, yleensä myös tiedostavat asian ja varautuvat siihen. He yleensä ovat paljon paremmin motivoituneita ja tietävät pelin hengen poikia paremmin - pojat kun pakotetaan siihen leikkiin, tytöille se on vapaaehtoista. Mutta vapaaehtoiselta myös odotetaan sitä, että joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön - leikkiin pakotettua paremmin.

Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että kaikille on täsmälleen samat vaatimukset ja samat standardit aivan sukupuolesta tai mistään muusta ominaisuuksista riippumatta. Tasa-arvo ei merkitse reiluutta, jos joku sitä kuvitteli. Oikeudenmukaisuus ja reiluus eivät ole synonyymejä. Ei ole reilua, että 55-kiloiselle naiselle pannaan samat fyysiset vaatimukset ja samat standardit kuin 100-kiloiselle miehelle, mutta se on varmasti oikeudenmukaista. Sodassa nimittäin noiden kahden oletetaan selviävän vähintään yhtä hyvin taistelutehtävistä. Ja silloin, kun tuo alakynnessä oleva nainen kykenee todella suoriutumaan vähintään yhtä hyvin ja mainiosti samoista fyysisistä tehtävistä kuin tuo mieskin, hän todella on tasa-arvonsa ansainnut ja hänen kohtelemisensa mitenkään muutoin kuin tasa-arvoisesti on syrjintää, jonka suhteen ruukinmatruunalla on harvinaisen huono huumorintaju. Siksi ruukinmatruuna on ehdottoman tasa-arvon kannattaja, sillä se on oikeudenmukaista.

Vaikkei se aina olisikaan reilua.

7 comments:

Yleinen tasa-arvo said...

Tästä uutisesta on menossa keskustelu Iltalehdessä. Siellä ehdotetaan toimivaa, tasa-arvoista ratkaisua asiaan eli yleistä kansalaisvelvollisuutta kaikille, eli vaikkapa sitten yleistä naissiviilipalvelusta hoita-alalla naisille tai vastaavaa.

http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?p=2628795#poststop

PS. Ja nainen ei koskaan, ei koskaan, voi olla hyvä jätkä. Nainen on aina nainen - niin menneisyydessä, tässä hetkessä kuin ikuisesti tulevaisuudessa ; )

Cpt. D.River said...

Ruukinmatruunan kirjoitus perustuu ajatukseen yhdestä armeijasta, jonka kaikki asevelvolliset miehet käyvät "tasa-arvoisesti".

Valitettavasti tai onneksi - näkökulmasta riippuen - tuollainen ajatus on epätarkka.

Todellisuudessa ei ole mitään yhtä ja yhtäläistä armeijaa, jonka kaikki käyvät, vaan armeijoita on niin monia kuin on niiden kävijöitäkin. Ja ne kaikki ovat erilaisia.

Olen sattumalta viime aikoina mietiskellyt näitä asioita ja muistellut myös omaa armeija-aikaani, koska perheessämme on parhaillaan joululomalla asevelvollisuuttaan suorittava henkilö, joka taas sunnuntaina palaa palvelukseen.

Ensinnäkin armeija yksilön kannalta katsottuna muodostuu siitä joukosta ihmisiä, joka sattuman oikusta on joko työntekijänä tai asevelvollisena jossakin tietyssä paikassa armeijalle kuuluvia tehtäviä suorittamassa. Jos asevelvolliset eivät ole väkivaltaisia macho-tyyppejä vaan kilttejä tietokonenörttejä, armeija on silloin tällaisten ihmisten armeija. Jos kantahenkilökunta ei ole kurikiihkoilijoita vaan eläkkeelle menossa olevia hälläväliä-tyyppejä, armeija on silloin heidän näköisensä. Mutta se voi tietysti myös olla kurikiihkoilijoiden ja machomiesten armeija, jos niin on ollakseen.

Armeijan voi käydä leppoisasti loikoillen ja mukavat muistot sieltä saaden. Tai se voi olla elinikäiset psyykkiset arvet jättävä kauhujen kartano. On sattuman kauppaa, kumpi se on.

Meidän juniorillamme on vielä reilu kolme kuukautta palvelua jäljellä, ja se on hänen kertomansa mukaan ollut tähän asti tuon ensimmäisen vaihtoehdon mukaista. Päivät makaillaan ja pelataan pleikkaria, välillä on ulkovartiokeikka ajan kuluksi ja välillä ruokailua ja tulevien lomien suunnittelua. Aseisiin ei ole koskettu sen jälkeen, kun ne alkusyksystä luovutettiin.

Samoja poikia ne siellä armeijassa ovat, jotka vielä vähän aikaa sitten olivat tavallisia koulupoikia ja sitä ennen esikoulu- ja päiväkerhopoikia. Ei se, että vedetään muutamaksi kuukaudeksi päälle armeijan vaatteet, tee ihmisestä karskia väkivaltaista machomiestä. Ellei ihminen sitä halua olla.

Itse kävin armeijani alokasaikaa lukuun ottamatta "jakoavain" tärkeimpänä aseenani Kadettikoulun (nyk. Maanpuolustuskorkeakoulun) esikuntakomppaniassa, ja perheemme juniorin tärkein ase on viime kuukaudet ollut puurokattila ja soppakauha keittiön liikkuessa milloin missäkin Suomenlahdella - useimmiten kuitenkin ollessa satamassa.

P.S. Sain juuri tätä kirjoittaessani tietoja jostakin ammuskelusta. Täytyypä katsoa uutisia.

Asko said...

Sellaisissa armeijoissa, jotka rekrytoinnissaan ovat ainakin näennäisesti tasa-arvoisia, naiset harvoin ovat taistelujoukoissa. Ne, jotka päätyvät, ovat poikkeuksellisen vahvoja.

Loput naisista tekevät hommia, joissa voima ei ole pääasia. Ihan järkevä malli, jota Suomessakin voitaisiin periaatteessa noudattaa sen sijaan, että pistettäisiin ylettömiä vaatimuksia naisille.

Käytännössä naisia ei kuitenkaan ehkä voida suosia. Olisihan se epäreiluuden huippu, jos osaa kansasta orjuutettaisiin ja osaa ei, ja sitten niille parempiosaisille vielä annettaisiin muitakin etuoikeuksia.

Tuo Kennedyn lausahdus, muuten, ei näemmä käänny ihan helposti suomeksi. "Get even" ei minun kielikorvani mukaan käänny "anna takaisin" vaikka se toki on lähellä alkuperäistä merkitystä. Toisaalta sanatarkka "hakeudu tasoihin" ei sekään ole oikein. Hmmm ...

Markku said...


Tuo Kennedyn lausahdus, muuten, ei näemmä käänny ihan helposti suomeksi. "Get even" ei minun kielikorvani mukaan käänny "anna takaisin" vaikka se toki on lähellä alkuperäistä merkitystä.


Kyllä se merkitykseltään on sama. Muutoin meillä ei sanottaisi "anna takaisin - korkojen kera". Toisin sanoen, "takaisin antamiseen" liittyy meillä ajatus tasoihin pääsemisestä.

juge said...

On tärkeää että vaatimukset varusmiehille ovat sukupuoleen katsomatta samat. Vain tämän kautta mahdollisissa pääsykokeissa saadaan valittua parhaat tai kullekin voidaan alokasajan jälkeen osoittaa kykyjä vastaava tehtävä.

Armeijan hommista - niin rauhan ajan koulutuksessa kuin sodassakin - nimittäin iso osa on sellaisia että kovin kaksisia fyysisiä kykyjä ei vaadita. Keittäjät, mekaanikot, elektroniikka-alan ihmiset, matruusit laivoilla ym. ovat tarpeeksi kovassa kunnossa sotaan jos pystyvät hölkkäämään hiljalleen ja kantamaan oman reppunsa tms.

Sen sijaan laskuvarjojääkäriksi, taistelusukeltajaksi, hävittäjälentäjäksi tai ihan tavalliseksi kiväärimieheksi jääkärijoukkoihin vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia. Varmasti joku virpikuitunen pärjäisi LJK:ssa tai hannamariaseppälä SUK:ssa, mutta alennetuilla pääsyvaatimuksilla valitut naiset vaarantaisivat itsensä, koko joukon ja sen tehtävän. Entä kuka haluaisi puolisokean kiintiönaisen Hornetin puikkoihin?

Tavallinen mieskään ei kelpaa reservissä hyökkäyssodankäyntiin valmistautuviin jääkärikomppanioihin enää 30 ikävuoden jälkeen. Osa ei ole kelvollisia fyysisiin tehtäviin 20-vuotiainakaan ja heidät sijoitetaan tukeviin tehtäviin varusmiespalveluksessa. Tämä on niin ko. taistelijoiden oman kuin puolustusvoimien edun mukaista.

Carlsberg85 said...

Naisten kivunsietokyvystä; miehet hakeutuvat harvemmin hoitoon vaikka erilaisia vaivoja riittää. Naisella on tiheämpi hermotus ympäri kehoa mikä kasvattaa kivuntuntemuksia. Myös kokeellisesti on todettu naisten kipukynnyksen olevan alhaisempi ja testosteroni toisissa tutkimuksissa liitetty kipukynnykseen.

Ketteryydestä; Ei ole mitään liikettä jonka nainen voi tehdä mutta mies ei. Elokuvissa näyttelijättärien stuntit tekee toisinaan mies ja on akrobatian lajeja jotka ovat käytännössä pelkästään miesten käsissä kuten erilaiset moottoripyörästuntit. Myös sirkustaiteessa ja vastaavassa lienee vähintäänkin yhtä paljon miehiä.
Sorminäppäryydessä naiset ovat vahvoilla. Isommissa liikkeissä enemmänkin heikoilla.

Kestävyys; Naisten maratonennätykset ym. ovat vielä selvästi miehiä jäljessä. Vuosikymmeniä lienee spekuloitu mahdollisuudella että nainen voittaisi miesten ajat.

kasper.joonatan said...

Sodassa suinkaan läheskään kaikki tehtävät eivät vaadi raakaa fyysistä voimaa. Jota voimaa miehillä on luonnostaan paljon enemmän kuin naisilla. Ei siis ole reilua eikä myöskään oikeudenmukaista vaatia armeijassa naisilta samoja lihaskunto- yms. tuloksia kuin miehiltä.

Siis peruskoulutuskaudella. Sitten kun valitaan eri tehtäviin niin tietysti katsotaan ne ominaisuudet mitkä ko. tehtäviin vaaditaan.