Päivän mietelmä

Yleensä roistot ovat suunnilleen rationaalisesti arvioitavissa; heillä on selkeä päämäärä mitä he haluavat tehdä ja keinot, miten toteuttaa ne; ja niiden ymmärtäminen auttaa välttymään uhriksi joutumiselta. Paljon pahempia ovat ne, jotka julistavat olevansa hyviä ihmisiä ja jotka haluavat aikaansaada vain hyvää - mutteivät piittaa hyvyytensä toteuttamisessa laeista tai ihmisoikeuksista - sillä he ovat hyvyydessään täysin irrationaalisia ja aiheuttavat tuhoa täysin satunnaisohjelman mukaan.

Karvapallo

Musta aukko on yksi astronomian mielenkiintoisimpia käsitteitä, ja sellaisen oletetaan olevan varsin yleinen taivaankappale. Mutta sellainen luo käsitteellisen ongelman: mustan aukon keskustassa oletetaan olevan singulariteetti, kun taas luonnossa ei pitäisi olla singulariteetteja lainkaan, ja mustan aukon olemassaolo rikkoo myös termodynamiikan II lakia vastaan - mustalla aukolla ei ole entropiaa, joten sinne putoava entropia lakkaa olemasta. Mustaan aukkoon liittyy myös informaatioparadoksi - sinne vajoavan informaation oletetaan tuhoutuvan, kun taas yksi tieteen perusaksioomia on, ettei informaatiota voi hävittää.

Musta aukko ei ole käsitteenä uusi - sen esitti ensimmäisenä Laplace 1700-luvulla esittäessään, että "maailmankaikkeuden suurimmat kohteet ovat näkymättömiä, sillä niillä on niin iso pakonopeus, ettei valokaan pääse sieltä pois", ja laski että tähti, jonka läpimitta on Maan rata ja jolla on veden tiheys, on näkymätön. Mutta varsinaisesta mustasta aukosta teoretisoivat ensimmäisenä Schwarzschild, Einstein ja Volkov. Klassisessa mustassa aukossa on äärellinen määrä massaa nollatilavuudessa, ja sen osat ovat singulariteetti (keskipiste), jonka läpimitta on 0, ja tapahtumahorisontti, joka sijaitsee Schwarzschildin säteen etäisyydellä singulariteetista; klassisen teorian mukaan tapahtumahorisontti on pelkkä kuvitteellinen pinta, ja sen ja singulariteetin välissä on tyhjö.

[Buddhalaisittain tässä mallissa on vielä yksi vika. Se on pysyvä, staattinen olio, kun taas makromaailmassa ei pitäisi olla mitään pysyvää.]

Mutta kvanttimekaniikka ja säieteoria puuttuivat peliin, ja niiden mukaan tässä mallissa on vakavia puutteita. Ratkaistakseen nämä puutteet, ja päästäkseen eroon singulariteeteista Ohion yliopiston tohtorit Samir Mathur ja Oleg Lunin lähtivät tutkimaan mustaa aukkoa kvanttimekaniikan ja säieteorian lähtökohdista. He laskivat, minkä kokoinen olisi sellainen supersäikeistä koostuva yhtenäinen objekti, jonka pakonopeus olisi sama kuin valon nopeus (~300 000 km/s). Tulos oli yllättävä: tällaisen objektin koko on täsmälleen sama kuin tavallisesta materiasta muodostuneen mustan aukon Schwarzschildin säde.

Tulos oli yllättävä. Mathur ja Lunin antoivat tälle objektille nimen fuzzball, karvapallo. Hieman vähemmän raflaava nimi on string star, säietähti. Nimi fuzzball tulee siitä, että objekti koostuu "karvoista", supersäikeistä, joista kaiken olemassaolevan materian oletetaan koostuvan - ja koska kyse on kvanttimekaanisista ilmiöistä, tällöin tämän objektin pinta ei olekaan teräväpiirteinen ja selkeä kuin klassisessa Schwarzschildin mallissa, vaan sumea (fuzzy), karvamainen. Tämä objekti olisi myös dimensionaalinen - sillä on siis koko ja massa (ja lämpötila), ei pistemäinen, kuten klassisessa mallissa, eikä siinä siis ole singulariteettia.Tässä mallissa tapahtumahorisontti ei myöskään ole mikään kuvitteellinen pallopinta tyhjässä avaruudessa, vaan aivan aktuaalinen dimensionaalisen kappaleen pinta.

Mathur ja Lunin huomasivat yllätyksekseen, että kvanttimekaaninen karvapallomalli ratkaisee kaikki mustan aukon klassisen mallin ongelmat. Karvapallolla on dimensiot - se ei ole pistemäinen, eli singulariteettia ei olekaan olemassa, ja koska sillä on koko ja massa, sillä on myös lämpötila - ja näinollen sillä on myös entropia. Ja karvapallomallissa mustaan aukkoon syöksyvä informaatio ei suinkaan häviä singulariteettiin, vaan iskeytyy karvapallon pintaan - informaatioparadoksiakaan ei siis ole.

Klassisen mallin mustassa aukossa objektit, jotka kulkevat tapahtumahorisontin tuolle puolen, joutuvat kaareutuneeseen aika-avaruuteen ennen iskeytymistään singulariteettiin. Tässä aika-avaruudessa, jossa pakonopeus ylittää valon nopeuden, ei olisi mitään rakenteita. Edelleenkin singulariteetissa oletetaan aika-avaruuden kaareutumisen olevan ääretön, sillä sen koon oletetaan olevan nolla kun taas massan suurempi kuin nolla. Singulariteetit ovat matemaattisesti hyvin hankalia - ja fysikaalisesti vielä hankalampia -, ja niitä ei siksi pitäisi luonnossa olla lainkaan! Karvapallomallissa puolestaan tapahtumahorisonttiin syöksyvä objekti yksinkertaisesti syöksyy kiinteän(?) supersäiepallon pintaan - pintaan, joka sijaitsee siinä pisteessä, missä pakonopeus on yhtä suuri kuin valon nopeus. Pläts.

Koska karvapallon tilavuus mallintuu Schwarzschildin säteen mukaisesti, ja niillä on äärellinen massa, karvapalloilla on tällöin myös tiheys. Toisin kuin klassisessa mallissa, jossa kaikki massa keskittyy singulariteettiin, karvapallossa massa jakautuu homogeenisesti koko karvapallon tilavuuteen. Koska pakonopeuden (v_e = (2GM/r)^½) ollessa sama (c) kahdella kappaleella, niin mitä pienempi kappale mutta sama massa on, sitä suurempi tiheyden (m/V) on myös oltava. Koska makromaailman materiasta muodostuneesta kappaleesta, yleensä tähdestä, muodostuneelle mustan aukon massalle on olemassa alaraja (Oppenheimer-Volkovin massa), niin pienin mahdollinen karvapallo on tämän massan mukainen. Schwarzschildin säteen likiarvo on noin 2,95 km per Auringon massa; ja Oppenheimer-Volkovin massa on noin 2,3 Auringon massaa, siispä pienin mahdollinen karvapallo on halkaisijaltaan noin 13,5 km. Tällöin sen tilavuus on noin 1307 km³.

On arvioitu, että keskimääräisen tähdestä syntyneen mustan aukon massa olisi noin 6,8 Auringon massaa. Tällöin sen tiheys on noin 4,0*10¹⁷ kg/m³ - vesipisaran (0,05 ml) kokoinen määrä supersäietähteä painaisi noin 20 milj. tonnia eli saman verran kuin graniittikuula, jonka halkaisija on 240 m. Vaikka nämä dimensiot ovat valtavia - niin, tähtitieteellisiä ja valtavasti enemmän kuin samat dimensiot neutronitähdessä, ne ovat silti vähemmän kuin äärettömiä, ja vähemmän kuin Planckin tiheys, joka on saman verran kuin noin 1023 Auringon massaa rutistettuna atomiytimen sisään.

Koska tiheys on kääntäen verrannollinen tilavuuden neliöön, kaikkien karvapallojen ei tarvitse olla tähtitieteellisen tiheitä. Supermassiivisissa mustissa aukoissa, jollainen löytyy liki kaikkien galaksien keskustoista, massat voivat olla valtavia; Sagittarius A*:n, oman galaksimme suuren superkaljupään, massa on noin 3,7 miljoonaa Auringon massaa. Tätä vastaavan karvapallon tiheys on varsin käsitettävä, noin 900 kg/litra (noin 70 kertaa kultaa tiheämpää), ja 3,9 miljardissa auringon massassa, jonka ajatellaan olevan supermassiivisen mustan aukon massan yläraja, tiheys olisi sama kuin ilman tiheys, 1,2 kg/m³.

Koska karvapallolla on massa ja tiheys, sillä on myös lämpötila ja entropia. Kuitenkaan lämpötilaa on mahdotonta mitata, sillä lämpösäteily - joka siis on normaalia sähkömagneettista säteilyä - ei pääse pakenemaan pois. Mutta tällöin kaikki karvapalloon syöksyvä materia ja säteily vain lisäävät karvapallon massaa - ja entropiaa. Entropiaparadoksi siis eliminoituu kokonaan karvapallomallissa.

Entäpä informaatioparadoksi? Klassinen musta-aukkomalli luo ongelman fyysikoille: kaikki materian ja energian sisältämä informaatio yksinkertaisesti häviää olemattomiin, ja näin ei kvanttimekaniikassa pitäisi ikinä käydä. Ohio State Universityn fyysikoiden teorian mukaan kaiken karvapalloon syöksyvän materian sisältämien supersäikeiden sisältämä informaatio säilyy, sillä se yksinkertaisesti vain liittyy karvapallon säiekoostumukseen. He laskivat myös, että tällaisen karvapallon pinta - tapahtumahorisontti - on tehokkain mahdollinen tiedonpakkausmekanismi laskettuna bittejä per pinta-alayksikkö.

Sanotaan, ettei mustalla aukolla ole hiuksia - vain kolme haiventa (massa, varaus ja impulssimomentti) - eikä kerran muodostuneesta mustasta aukosta voi mitenkään päätellä että millaisesta materiasta se olisi muodostunut. Informaation aikajana olisi siis irreversiibeli. Karvapallomallissa mustalla aukolla todella olisi hiukset; sen sisältämästä informaatiosta voisi päätellä reversiibelisti tilan ennen romahdusta.

Onko karvapalloja olemassa? Ainakin se olisi Occamin partaveitsen mukainen ratkaisu mustan aukon ongelmaan, ja leikkaisi pois sekä singulariteetit että entropia- ja informaatioparadoksit. Mutta vaikka karvapalloja olisikin olemassa, se että ne eivät tuhoa kvantti-informaatiota ei tarkoita, että siihen informaatioon voitaisiin jotenkin ylipäänsä päästä käsiksi - mikään informaatio kun ei voi lähteä tapahtumahorisontista! Kyse on siis pikemminkin periaatteellisen tason asiasta - siitä, että informaatio ei tuhoudu mustassa aukossa.

Entäpä sitten Hawkingin säteily? Hawkingin säteilyhän on nimenomaan kvanttimekaniikan ilmiö ja virtuaalihiukkasten aikaansaama, ja Hawkingin säteily kertoo vain massasta, varauksesta ja impulssimomentista, ei muusta. Mutta Hawkingin säteily merkitsee sitä, että riittävän pitkällä aikavälillä karvapallo "kiehuu" olemattomiin, muuttuen säteilykvanteiksi. Karvapallo siis pitkällä aikavälillä hajoaisi takaisin energiaksi - joka vastaa materiaa Einsteinin kuuluisan kaavan mukaisesti, eli tässä mallissa musta aukko siis ei olekaan stabiili, pysyvä.

Ovatko mustat aukot siis tosiasiallisesti supersäikeistä muodostuneita makromaailman kappaleita? Tämä olisi loogista - aivan kuin valkoinen kääpiö on muodostunut yhteenpakkautuneista atomeista, neutronitähti puolestaan elektronidegeneraatiorajan murtuessa muodostuvista neutroneista (kun elektronit pusertuvat protoneihin), ja kvarkkitähti Paulin kieltosäännön murtuessa muodotuvista kvarkeista - mitä suurempi massa, sitä pienempi tilavuus ja sitä pienemmistä materian komponenteista koostuvista hiukkasista se koostuu. Karvapallo olisi ainakin looginen jatkumo tälle sarjalle - atomiydin, neutroni, kvarkki, supersäie. Tässä mallissa myöskään karvapallo ei olisi "kosminen pölynimuri", vaan pikemminkin "kosminen kärpäspaperi".

Ohessa vielä lisää karvapalloista ja karvapallo-UKK, Samir Mathurin itsensä vuonna 2009 kirjoittamana.

Valopäiden valaistuminen

Ruukinmatruuna joutui pitkästä aikaa taas trollipeikon iskun kohteeksi. No, hänen IP-osoitteensa, palveluntarjoansa ja karttakoordinaattinsa ovat Sitemeterissä tiedossa, joten se siitä, ja hänen viestinsä menivät samantien bittiroskikseen.

No. Jalon kahdeksanosaisen tien yksi puola on oikea asenne - suoruus. Rehellisyys ja totuudenmukaisuus, ja ruukinmatruuna tietää saaneensa tällä asenteella paljon dyspatiaa osakseen. Mutta trollipeikon viestit herättivät myös ajatuksia.

Kyseinen trollipeikko nimittäin kehotti ruukinmatruunaa tekemään itsemurhan ja toivomaan jälleensyntymää mieheksi, jotta hän voisi ko. trollipeikon mahayanabuddhalaisuuden tulkinnan mukaan valaistua. No, ei ole vaikeaa huomata, että kyseessä on tosiasiallisesti argumentum ad odium ja kyseinen trollipeikko tietää mahayanasta yhtä paljon kuin glasgowlainen itikka Beijingin yöelämästä.

Mahayana nimittäin lähtee siitä, että jokaisella elävällä olennolla on buddha-dhatu (buddha-luonto) ja että jokainen ihminen voi valaistua. Mahayana ei tee eroa rotujen eikä sukupuolten eikä munkkien ja maallikoiden välillä.

Mikä on buddha-dhatu? Buddha-dhatu (buddha-luonto, buddha-matriisi) tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä, että kaikki olevainen on yhtä ja samaa substanssia ja että me kaikki - sinä ja minä ja Hentun Liisa ja Juorkunan Jussi - olemme yhden ja saman substanssin ilmenemismuotoja. Tämä käsitys ei ole outo kristinuskonkaan puolella, itse asiassa Pyhän Hengen käsite on hyvin lähellä sitä, ja katolisen kirkon unio mystica on lähes sama asia kuin tathagata-garbha. Tai kuten mahayanabuddhalainen sanoisi newyorkilaisessa pizzeriassa: Make me one with everything!

Ja mahayanassa meditoinnin ja ajattelun päämäärä on tämän oman buddha-dhatunsa löytäminen ja sen tiedostaminen, joka johtaa valaistumiseen. Sen ymmärtäminen, ettemme ole toisistamme erillisiä vaan liitymme toisiimme kuin kuvakudoksen solmut. John Lennon ilmaisisi asian I am he as you are he and you and me are we are all together.

Käsitys, jonka mukaan vain mies voisi saavuttaa valaistumisen, on peräisin eräästä kohtalaisen pimeästä theravadalaisesta lahkosta. On totta, että Siddhartha Gotama Buddha spekuloi asialla, mutta lopulta hänkin päätyi ottamaan naisia sanghaan ja mahayana ei tee eroa miehen ja naisen välillä. Eli miehen ja naisen valaistumismahdollisuuksilla ei ole eroa. Tämä on myös luonnollinen seuraus kaiken ykseyden käsitteestä.

Entäpä itsemurha? Siinä tehdään pahaa elävälle olennolle - omalle itsellemme - surmaamalla hänet ja aiheuttamalla tälle tarpeetonta kärsimystä. Olkoonkin, että itse tekoa tärkäemmät ovat teon motiivit, niin kuitenkaan itsemurha on sellainen asia, jota pitäisi välttää. Sillä, että toivoo jonkun tekemään itsemurhaa, kerää itselleen vain tarpeetonta karmaa. Itsellesi sinä vain karmaa keräät, voisi ruukinmatruuna todeta tuosta trollipeikosta.

Mutta asiaan. Sen tiedostaminen, että me kaikki olemme yhtä ja samaa substanssia auttaa myös ymmärtämään, mikä kristinuskon olennaisimmassa pykälässä eli rakkauden kaksoiskäskyssä oikein on ideana. Rakasta lähimmäistäsi kuten itseäsi on se ensimmäinen osa - miksi? Siksi, että "minä" ja "lähimmäiseni" olemme yhtä ja samaa substanssia, ja kaiken, mitä teemme lähimmäisillemme, teemme viime kädessä itsellemme. Jos teemme pahaa toisillemme, aiheutamme siinä samalla vahinkoa itsellemme.

Miksi valaistuminen ja tämän ykseyden tiedostaminen on niin tärkeää? Se auttaa ymmärtämään, mikä tässä kaikessa oikein on ideana, ja mitä ne neljä jaloa totuutta oikein ovat. Koska meissä jokaisessa on tuo buddha-dhatu, niin sellainen on myös siinä trollipeikossa, joka täällä häiriköi. Ruukinmatruuna voisi suuttua kyseisestä trollaamisesta, mutta se olisi taitamatonta käytöstä, koska siinä antaisi negatiivisille tunteilleen vallan. Tärkeämpää on tuntea myötätuntoa, ja ruukinmatruuna on sitä mieltä, että kyseinen trollipeikko tekisi itselleen vain palveluksen, jos hän alkaisi etsimään buddha-dhatua itsestään sensijaan, että keräisi karmaa itselleen olemalla ilkeä toisille.

Tässäpä vielä mahayana pähkinänkuoressa kaikille niille, jotka ovat asiasta kiinnostuneet.

Sananen sananvapaudesta, osa IV

Jussi Halla-ahoon kohdistettu ajojahti saa yhä surkuhupaisampia piirteitä - kaikki farssin ainekset ovat ilmassa.

Halla-aho oli tänään päivittänyt blogiaan ja kertonut esitutkinnan edistymisestä. Häneltä oli kysytty aiemmin, että luopuuko hän oikeudestaan suulliseen menettelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä. Mutta kukaan ei ollut vaivautunut kertomaan, mitä tämä tosiasiallisesti merkitsee. Kunnes sitten eräs poliisi oli valistanut asiassa:

Kirjallisessa menettelyssä siis:

* mistään syytteessä tarkoitetusta yksittäisestä rikoksesta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai vankeutta enintään kaksi vuotta
* asianomistaja eli rikoksen uhri - jos rikoksella sellainen on - ei vaadi suullisen pääkäsittelyn toimittamista
* esitutkinnan päättymisen jälkeen rikoksesta epäilty eli vastaaja tunnustaa syyttäjän syytteessä kuvatun teon, luopuu oikeudestaan suulliseen käsittelyyn ja suostuu asian ratkaisemiseen kirjallisessa menettelyssä
* vastaaja on teon tehdessään ollut täysi-ikäinen
* asian selvittäminen ei muutoinkaan edellytä pääkäsittelyä

Yrittikö valtionsyyttäjä narauttaa Halla-ahon lakiteknisellä kikkailulla ja luotti siihen, ettei kukaan kertoisi Halla-aholle pykälien merkitystä? Käytännössähän tuo olisi merkinnyt sitä, että Halla-aho olisi ristiinnaulittu ilman varsinaista oikeudenkäyntiä - vaikka kirjallisessa menettelyssä syytetty vain tunnustaa syytteen oikeaksi mutta ei syyllisyyttä rikokseen, niin käytännössä kirjallinen menettely tarkoittaa syyttömyysolettaman heittämistä roskapönttöön ja sitä, että syytetty on valmiiksi syyllinen, kyse on enää vain tuomiosta.

Jos näin on, niin tuo olisi aivan uskomattoman kieroa - ja alhaista - peliä.

Olimmepa Halla-ahosta mitä mieltä tahansa, niin paatuneinkin rikollinen ansaitsee reilun oikeudenkäynnin - ei sitä, että hänet jollain lakiteknisellä kikalla tehdään syylliseksi vaikka väkisin, vaikka tämä materiaalisesti olisikin ihan oikeasti syyllinen.

Japani hirtti tänään neljä rikollista. Olkoonkin, että kyseessä todella oli neljä roistoa ja ihan oikeita murhaajia, Japanin oikeus- ja vankilalaitos jättää todella paljon toivomisen varaa. Itse asiassa Japanin systemi on, jos mahdollista, vielä ikävämpi kuin USA:n vastaava, joka on tunnettu brutaaliudestaan ja mielivaltaisuudestaan. USA on sentään länsimaa, joka perustuu anglosaksiselle common law -oikeudelle: Japani ei ole.

Japani on tunnettu siitä, että siellä poliisi puristaa syytetyistä tunnustuksen vaikka väkivalloin - Japani on ollut Amnestyn listoilla kidutuksesta. Lisäksi tuomiot jaetaan usein heppoisin perustein, ja jopa indiisien perusteilla. Japani on USA:n ohella ainoa ns. ensimmäisen maailman maa, jossa kuolemanrangaistus on yhä käytössä. Kuolemanrangaistus pannaan siellä toimeen hirttämällä; ristiinnaulitsemisesta luovuttiin Meidzi-kaudella 1868. Japanin kuolemanjonossa on tällä hetkellä tuhatkunta vankia, ja Japani on surullisenkuuluisa kuolemanjononsa julmuudesta: vankeja pidetään täydellisessä eristyksessä, eikä heille kerrota teloituspäivää. Niinpä jokainen päivä voi olla viimeinen. Tuomittu saa tiedon tuomiosta vasta, kun pyöveli tulee hakemaan hänet. Tämä käytäntö tiettävästi liittyy shintolaisiin käsityksiin kuolemasta.

Suomea on usein nimitetty Euroopan Japaniksi, yleensä syystä. Mutta onko Suomesta tulossa Euroopan Japani myös oikeuslaitoksen osalta? Toivottavasti ei.

Jos valtakunnansyyttäjän yritys oli todella narauttaa Halla-aho tunnustamaan ilman suullista käsittelyä tuolla lakiteknisellä sumutuksella, se olisi ollut aivan uskomattoman alhainen, kiero ja katala veto. Pilasiko poliisi kaiken informoimalla Halla-ahoa, että kirjallinen menettely merkitsee syyllisyyden automaattista tunnustamista? Ruukinmatruunan arvio on, että jos näin todella on, niin valtakunnansyyttäjä on pelannut itsensä pussiin; valtakunnansyyttäjä ei voi enää peräytyä kasvojaan menettämättä, vaan hänen on pakko nostaa syyte. Ihan millä verukkeella tahansa. Ja tämä on äärimmäisen helppoa tulkita poliittiseksi oikeudenkäynniksi, vaikkei se sitä lakiteknisesti olisikaan.

Englannin kielessä on hauska termi nimeltään kangaroo court, mikä tarkoittaa suunnilleen samaa kuin pikaoikeus - tai näytösoikeudenkäynti. Tällainen kenguruoikeus ei piittaa mistään länsimaisen oikeuden periaatteista, vaan sen tehtävänä on tehdä syytetystä syyllinen keinolla millä hyvänsä. Suomessa ei tällaisia kenguruoikeuksia sitten sotasyyllisyysoikeudenkäyntien ole ollut, vaan Suomessa syytetty on saanut rehellisen käsittelyn.

Land skal med lov bygges, maa on lailla rakennettava, lukee Kööpenhaminan valtiopäivätalon friisissä. Olimmepa Halla-ahosta mitä mieltä tahansa, ruukinmatruunan mielestä hän on ansainnut reilun oikeudenkäynnin, jos ja kun syytteen nostamiseen, mistä aiheesta se sitten tuleekin, päädytään. Syytetty tulee osoittaa syylliseksi osoittamalla syyte toteen sellaisilla todisteilla, jotka osoittavat syyllisyyden järkevän epäilyn tuolle puolen, ei jollakin lakiteknisellä jipolla.

Vanha Markku

Masuuninlaskun Aniara kommenttiosastossa mainittiin Veikko Antero Koskenniemi ja hänen teoksensa Elegioja. Kyseinen kirja löytyy ruukinmatruunan primääriperheen kirjahyllystä, ja se oli hänen mielilukemistaan myöhäisteininä. Sana elegeia tarkoittaa runoelmaa, joka on rakennettu kaksoissäkeistä (distikon) eli elegiseen runomittaan. Pääsääntöisesti elegia on joko surumielinen tai paatoksellinen (pateettinen!) ja mikäli siitä sävelletään sävelteos, tahtilaji on joko 4/4 tai 6/8.

Monet Koskenniemen elegiat - Leijonalippu, Ekho, Prometheus, Unohdettu soihtu, Massinissan hääyö - ovat jättäneet jälkensä ruukinmatruunan sieluun, ja jotkut saaneet hänen tunteensa irralleen. Mutta yksi kauneimmista on Vanha Markku.

Synkkä vieras oli maassa käynyt,
tuttu vanhastaan ja aina uusi,
tuskaa, kuolemaa ja tulta kylväin:
sota oli käynyt yli Suomen.
Enemmän kuin tehtiin vuosisataan
poies pyyhki yksi vainon vuosi.

Musta karsi oli kyläin herra,
piilopirteissänsä eloon jääneet.
Maa ei saanut siementä, vain verta
monen kalliin kylvöajan mittaan.

Vielä tohtiako elää, elää
ehkä uutta vainon vuotta varten?

Kevät sentään vielä tohti tulla
kysymättä asehilta lupaa.
Nosti hennon taimen keskeen karren,
silmut koivuhun ja urvut leppään,
nurmetutti hautakummut, jotka
kansan parhaan elinvoiman kätki.

Kevään kanssa tuli vanha Markku
pakopirtistänsä, missä yksin
perhekunnastansa eloon jäänyt
oli talven tautituhon jälkeen,
niinkuin metsäpalon jälkeen joskus
harmaa honka seisomahan jääpi,
missä kulo kaataa nuoren metsän.

Kylää etsi -- rauniot vain löysi,
löysi paikan, missä muinoin seisoi
Ison-Markun talo, kylän vankin,
löysi navetan ja aitan sijan,
pihan löysi, missä muinoin leikki
suvun kymmenkunta nuorta vesaa.

Nokkosia kasvoi saunan kiuas,
kumollansa oli kaivon kehä.
Entisellään yksin humalisto,
upeana, niinkuin uhallakin.

Seisoi raunioiden kesken Markku,
jalallansa siirsi hiiltä, missä
kerran kodin liesi lämpis. Kaikki
oli hajoitettu tuuleen, tuhkaan.
Eipä liioin surrut vanha Markku,
suri sitä yksin, ettei hänkin
maannut mullan alla muiden kanssa.

Tuolla pisti esiin sahran kynnet.
Vielä peltohonko kiinni käydä,
kyntää, kylvää -- ketä varten? Vanhus
oli valmis kuolemalle, niinkuin
sirpille on tuleentunut tähkä.

Siellä täällä raunioilla liikkui
joku rauhatonna haeskellen
niinkuin varjo vainajien mailta.
Väsyneitä vanhuksia taikka
vaimoja ne oli.

Markku istui
kaivon kannelle ja katsoi peltoon,
joka tallattuna lepäs. Päivä
loisti leppoisasti raunioihin.
Kiurun laulu kuului korkealta
niinkuin kaukahisen toivon ääni.
Vielä menneist' elämäänkö oisi?
mietti Markku.

Samassapa juoksi
häntä vastaan pieni liinatukka,
poika, huoletonna risoissansa,
kädessänsä rukiin siemeniä,
joita pureskeli. Lapsi niitä
ojenteli myöskin vaarin nähdä.

Luojan ihme -- puhtahinta viljaa!
Nosti Markku polvellensa pojan.
Tunsi vielä lämmön veressänsä.
Viel' ei ollut kaikki toivo mennyt.

Oli siemen, oli lapsi vielä.

Nousi paikaltansa vanha Markku,
kävi kiinni sahraan kaksin käsin,
väänsi raudan raunioiden alta,
seisoi ase kädessänsä hetken
kodin pihamaalla, katsoi peltoon,
joka vanhaa vaalijaansa vuotti.

Tunsi kotiin tullehensa Markku,
tunsi, että vielä elää tahtoi.
Oli siemen, oli lapsi vielä.

Korkealla, kaartain kylän yllä,
lauloi kiuru kevään kyntövirttä.

Elegia on kaunis kertomus siitä, miten elämän täytyy jatkua - katastrofinkin jälkeen. Elegia n mukaan kyseessä oli sota, mutta mikä tahansa muukin katastrofi olisi voinut kylää kohdata - sota, kulkutauti, jokin muu, joka oli tuhonnut lähes koko väestön. Ainoa henkiinjäänyt - vanhus - oli jo valmis luovuttamaan, mutta joku, jokin tai jotain sisällä käskee jatkamaan. Ja syykin löytyi: yksi nuori poika - tulevaisuus - oli hänkin jäänyt jäljelle.

Ruukinmatruuna kokee usein olevansa vuosiltaan nuori, mutta hengeltään ikivanha. On kuin hän olisi ollut täällä jo lukemattomia kertoja aikaisemminkin ja että hän ei oikeastaan kuuluisikaan tähän maailmaan. Silti hän on tässä maailmassa ja elää tässä maailmassa. Buddhalaisuutta väitetään usein pessimistiseksi ja elämäkielteiseksi uskonnoksi, ja synkimmät theravadan muodot ovatkin sitä. Ruukinmatruuna itse pitää siksi mahayanaa parempana tältäosin: se on paljon elämämyönteisempi kuin theravada ja länsimainen buddhalaisuus. Vaikka hänelläkin on ollut eksistentiaalikriisinsä, elämä jatkuu silti.

Meitä länsimaalaisia vaivaa, samalla tavoin kuin Aniaran matkalaisia, eksistentiaalikriisi. Emme tiedä mitä elämällämme tekisimme. Tulevaisuus on uhkaava. Suuret kertomukset, mukaanlukien uskonto, ovat kuolleet. Seksuaalinen vapautuminen ja vapaa seksi on johtanut vain hillittömään irstailuun, perheiden hajoamiseen, yksinäisyyteen - ja lapsettomuuteen. Emme ehkä venäläisten tapaan abortoi tulevaisuuttamme, mutta ehkäisemme sen kyllä hyvin tehokkaasti. Järjetön hedonismi on johtanut vain tässä päivässä ja tässä hetkessä elämiseen. Naiset ovat vapautuneet, paitsi miehistään, myös lapsistaan, suvustaan - ja tulevaisuudestaan. Tulemme kuolemaan yksinäisinä, unohdettuina ja dementoituneina jossain vanhainkodiksi kutsutuissa käärmeenpesissä ja tuhkamme sirotellaan jonnekin muistolehtoon. Sadan vuoden päästä meitä ei muista enää kukaan - koska meillä ei ole ketään jälkeläisiä muistamassa meitä.

Mitä Vanha Markku teki tässä eksistentiaalikriisissä? Hän mietti, onko toivoa enää jäljellä. Ja sitähän oli.

Ruukinmatruuna on saanut hyvin voimakasta kritiikkiä ateistien taholta, mutta juuri tällaisissa tilanteissa - äärimmäisen pahan kriisin aikana - uskonnon voima näkyy. Siinä, että se antaa toivoa toivottomallekin - ja yhteisölle valtavan yhteenkuuluvuuden ja yhtenäisyyden voiman. Uskonnottomat yhteisöt luhistuvat yhdessä tai kahdessa sukupolvessa, uskonnolliset säilyvät vuosituhannesta toiseen, kuten Monte Cassinon ja Heianin luostarit. Uskonnon ei tarvitse olla kristinusko, muukin käy. Uskonto on tapa käydä yli eksistentiaalikriisistä - tavalla tai toisella.

Meidän ikäpolvemme, X-sukupolven, naiset alamme olla viimeisissä hedelmällisyytemme vuosissamme. Liian moni meistä on jäänyt lapsettomaksi ja liian moni etsii viime hetkellä epätoivoisesti Sitä Oikeaa, jonka kanssa tehdä ehkä yhden jälkeläisen. Tai ehkä tällä Sillä Oikealla on pelkkä pankkiautomaatin ja siemenalingon virka. Sitten ihmetellään, mikä lapsiamme ja nuoriamme vaivaa - jos annamme heille tuollaisen esimerkin.

Miten löydämme sen saman toivon kuin Vanha Markku? Kas siinäpä kysymys.

Sananen sananvapaudesta, osa III

Jussi Halla-aho on siis menossa kirjoituksistaan syyteharkintaan.

Ei suinkaan pahasta silmästä eikä myöskään homofobiasta syytettynä. Ne jutut kuivuivat, jos ruukinmatruunalta asiaa kysytään niin aivan aiheesta, kasaan. Pikemminkin jutussa alkaa olla jo farssin aineksia - koska Halla-ahon teksteistä ei saatu raiskaukseen yllyttämistä eikä sukupuoliseen syrjintään yllyttämistä tekemälläkään, niin jostakin se syyte täytyy tehdä - vaikka väkisin. Ruukinmatruunan pepputuntuma on, että Jussi Halla-aho on nyt astunut liian isoille varpaille ja hänen tekstinsä alkavat olla, eivät pelkästään vain riesa, vaan aivan oikeasti uhka, jo jo[i]lleku[i]lle. Niinpä hänet on sitten vaiennettava - strategisella oikeudenkäynnillä, ja syyte on saatava aikaan vaikka väkisin. Vähän samaan tapaan kuin erikoissyyttäjä Kenn Starr ei saanut Bill Clintonia kiinni Whitewater-jutusta, joten jokin syyte oli pakko keksiä - vaikkapa sitten väärä vala Monica Lewinski-jutussa. No, Clintonilla ei ollut turhaan lempinimi Slick Willy, ja kasaanhan sekin juttu kuivui.

Farssi alkaa surkuhupaisuudessaan muistuttaa jo vanhan Neuvostoliiton meininkiä - tarkalleen sanottuna Jüri Kukkin tapausta. Tämä virolainen kemisti-insinööri ei tykännyt Brezhnevin menosta ja kiusallisesti olympialaisten 1979 alla välitti länteen kuvia Neuvostoliitosta ja kuvauksia neuvostomenosta. Koska Kukk oli liian älykäs jäädäkseen normaalisyytteestä kiinni, niin KGB vangitsi hänet maanpetoksesta ja syynä oli, että hän esitti olemattomia tosiasioita - luhistuvia työväenasuntoja, saastaa, likaa, ympäristökatastrofeja jne asioita, jotka virallisessa Neuvostoliitossa mielellään lakaistiin maton alle. Kukk meni nälkälakkoon, ja KGB alkoi pakkosyöttää häntä. Pahaksi onneksi ruokaletku meni keuhkoihin ja hän tukehtui kuoliaaksi. Lääkärikustannukset maksatettiin Kukkin perheellä, ja hänen leskensä, Simm Kukk, lähetettiin gulagiin.

Eli että ensin tehdään tutkintapyyntö ja sen jälkeen katsotaan, että mikä rikosnimike sopisi löytyneeseen aineistoon - kaupan päälle aivan eri asiasts kuin mistä tutkintapyyntö alunalkaen tehtiin. Näin toimittiin ehkä sosialistisissa ja kansallissosialistisissa maissa, mutta roomalaisgermaanisessa oikeudessa jokainen tiettävästi on tähän saakka ollut syytön, kunnes toisin on osoitettu.

Sananvapaus on yksi länsimaisen oikeuden peruspilareista, mutta se on dialektisten ideologioiden kannattajien mielissä yksi vihatuimpia ja porvarillisimpia vapauksia, ja Karl Popper kirjoittaa jo klassikoksi muodostuneessaan teoksessa Avoin yhteiskunta ja sen viholliset, miksi antiporvarilliset voimat käyvät aivan ensimmäisenä sananvapauden kimppuun ja pyrkivät tukahduttamaan sen - "suojelemisen" verukkeella. Pääministerimme Matti Vanhanen on jo osoittanut, ettei hän piittaa sananvapaudesta, ja erään nimeltämainitsemattoman tahon mukaan sananvapaus on asia, josta vain uusnatsit ja rikolliset piittaavat.

Mutta ruukinmatruuna muistelee Voltairea ja hänen kuolemattomia sanojaan Vastustan ehdottomasti kaikkea, mitä sanotte, mutta kannatan ehdottomasti oikeuttanne sanoa se ääneen, ja ruukinmatruunan omassa blogissa heti tuon moton alla ovat John Stuart Millin vähintään yhtä kuolemattomat sanat sananvapaudesta. Sananvapaus kuuluu nörttietiikkaan. Se ei ole uusnatsien eikä rikollisten, vaan ajattelijoiden, nörttien ja muiden osaajien arvo.

No. Ruukinmatruuna tuntee sfnetin kulta-ajan - 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun - seurauksena sananvapautta rajoittavat pykälät, kuten kunnianloukkauspykälät - aika tarkoin, ja myös kiihotuspykälät ja uskonrauhapykälät. Silloin keskustelu nimittäin oli sellaista, mikä ylitti nuo rajat. Mutta silloin päti Kanada-Bill Jonesin motto: Älä suutu - anna takaisin! eli ei lähdetty itkemään valtakunnansyyttäjän perään, vaan täräytettiin kahta kovempaa takaisin. Mutta keskustelua rajoitti uskottavuus. Argumentaation piti olla totuusarvoltaan validia. Epävalidit väittämät, panettelut ja henkilökohtaisuuuksiin menijät menivät bittiroskikseen samantien, sillä Hitler-kortin pelaaminen oli tunnustus omasta häviöstä, ja valehtelu merkitsi uskottavuuden menetystä. Eli koviakin ja loukkaaviakin väitteitä sai esittää, kunhan ne olivat totta ja niitä ei esitetty suoranaisessa loukkaamistarkoituksessa (mala fide).

Ruukinmatruuna on aina todennut: Ei ole tärkeää, mitä sanot; tärkeää on että miten sen sanot. Tuo tyyli - ja intentio - eli onko teksti kirjoitettu bona fide, viattomassa mielessä, vaiko mala fide, pahat mielessä, erottaa jyvät akanoista. Tai sen ainakin pitäisi erottaa.

Miksi Halla-aho on nyt joutunut suvaitsevaiston hampaisiin? Miksi häneen on kohdistettu totaalinen ajojahti? Onko hän valehdellut, kiihottaako hän kansaa, kiihottaako hän kansanryhmää vastaan, onko hän rasisti, fasisti vaiko basisti?

Ei. Hän on sanonut sfnetin parhaiden perinteiden mukaisesti ääneen virallisen totuuden vastaisen materiaalisen totuuden. Aivan samalla tavoin kuin me sanoimme silloin 20 vuotta sitten ääneen asioita, jotka olivat virallisen totuuden vastaisia.

Ero on siinä, että meistä tuli insinöörejä, maistereita, lisureja, patruunoja, matruunoja ja tohtoreita ja hävisimme yksityissektorille ja yritysmaailmaan. Silloisessa sfnetissä ei humanisteja eikä valtiotieteilijöitä näkynyt kuin kuriositeettina - eikä varsinkaan poliitikkoja. Ja yksityissektorilla ei piitata politiikasta. Silloin internet oli nörttien inside-juttu. Nykyään siitä on tullut koko kansan asia. Ja tämä on erityisen kiusallista vallanpitäjille.

Internet on murtanut estabilissementin tiedotusmonopolin. Internetissä viestintä on kaksisuuntaista, interaktiivista, ja internetissä kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa, ja savolaisittain vastuu siirtyy kuulijalle. Tämä merkitsee myös, että internetiä on mahdotonta sensuroida ilman väkivaltaa. 20 vuotta sitten sfnetissä vallanpitäjien virallisen totuuden vastainen argumentaatio jäi nörttien sisäpiirin tietoon. Nykypäivänä se leviää murto-osasekunnissa ympäriinsä. Ja Jussi Halla-aho ei ole tehnyt mitään muuta kuin kirjoittanut internetiin - pitänyt siis blogia. Ennen aikoinaan Yle, Hesari ja MTV saattoivat kertoa ihmisille totuuden, joka oli myös virallinen totuus. Nykyisin kuka tahansa voi esittää mitä tahansa totuutena, myös asioita, jotka ovat sitä materiaalisesti mutta eivät virallisesti.

Kaikki, mitä Jussi Halla-aho on sanonut, on verifioitavissa ja hän esittää hyperlinkkeinä perusteet argumentaatiolleen. Koska kyseessä on asia-argumentaatio, ainoa mahdollisuus kumota se ja osoittaa Halla-aho huijariksi on esittää vastakkaista faktaa eli lyödä kortit pöytään. Näin argumentaatio etenee. Amicus Plato, sed magis amica veritas, rakas on minulle Platon (jonka valtiofilosofia perustui "jalon valheen" käsitteelle) mutta rakkaampi on minulle totuus, totesi Aristoteles, ja näin argumentaation pitäisikin edetä. Ei virallisen totuuden, ideologian, pakottamisen ja valehtelun - vaan objektiivisuuden ja materiaalisen totuuden etsimisen kautta. Olipa tuo materiaalinen totuus kuinka vastenmielinen ja inhottava tahansa, kuten ruukinmatruuna sai itse huomata abortin osalta. (Se, että abortti on de facto murha (vaikkei se sitä de jure olekaan) ja sillä perusteella nuivuus aborttiasiassa on, jos mahdollista, vielä poliittisesti epäkorrektimpaa kuin nuivuus holtittoman maahanmuuton osalta. Se ei kuitenkaan muuta miksikään sitä tosiasiaa, että abortti on murha, sillä siinä tietoisesti ja suunnitelmallisesti tapetaan Homo sapiens-lajin edustaja.)

Ja kaikki yritykset liiskata Halla-aho muilla kuin asia-argumenteillaan vain lisäävät hänen uskottavuuttaan - nuo syytökset rasismista, homofobiasta ja asehulluudesta ovat ns. suuren yleisön mielissä vain merkkejä siitä, että hänen vastustajiltaan ovat paukut lopussa ja asia-argumentit finito, eli että Halla-aho olisikin objektiivisessa mielessä oikeassa! Ja nyt pian koko Eurooppa tietää, kuka Jussi Halla-aho on - varsinkin, jos juttu johtaa syytteen nostamiseen.

Ovatko päättäjämme tyhmiä vaiko ilkeitä? Nuo attribuutit eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta varmaankin jompiakumpia, sillä koko hässäkkä vain pelaa Halla-ahon pussiin - hänestä on tulossa sananvapauden marttyyri. Aivan rriippumatta siitä, mikä on lopullinen tuomio, ja pahinta asiassa on se, ettei Halla-aho ole tuon laivan kapteeni vaan sen keulakuva - Halla-ahon paikalle on tulossa tusinoittain uusia jos hänet vaiennetaan väkisin.

Entäpä se syytös islamista pedofiiliuskontona ja että Muhammed olisi ollut pedofiili? Onko kyseessä uskonrauhan loukkaaminen, kiihotus kansanryhmää kohtaan vaiko jokin muu sananvapausrikos?

Voimme tietysti lähteä monik kulttuurirelativismin parhaista perinteistä ja todeta, että pedofilia on pelkkä kulttuurikysymys ja että emme voi arvostella 600-luvun arabikulttuureja 2000-luvun länsimaisilla kriteereillä, mutta tähän on pakko vastata, että jos kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, niin kannibalismi on pelkkä makuasia. Jos taas lähdemme objektiivisuuden vaatimuksesta, niin me voimme panna 600-luvun arabikulttuurin ja 2000-luvun länsimaisen kulttuurin samalle viivalle ja tarkastella asioita objektiivisesti - sellaisen muuttujan kannalta, joka on molemmille yhteinen eikä riipu kulttuurista itsestään. Nimittäin lääketieteen näkökulmasta; Homo sapiens oli täsmälleen yhtä ihminen silloin kuin nyt.

Pedofilia tarkoittaa sukupuolivietin kohdistumista esimurrosikäisiin lapsiin. Siis sellaisiin lapsiin, joissa ei ole vielä havaittavissa murrosiän merkkejä. Tytöillä murrosiän alku on menarkhe eli kuukautisten alkaminen. Tämä tapahtuu yleensä noin 11-12 v iässä. Samalla alkaa myös rintojen kasvu ja lantion leveneminen sekä häpykarvoituksen kasvu. Pedofiili on ihminen, yleensä mies, joka saalistaa tätä nuorempia tyttöjä - tai, Herra paratkoon - poikia. Useimmat pedofiilit eivät ole homoja eivätkä useimmat homot pedofiileja. Ihminen, joka saalistaa 13-14-vuotiaita, ei ole pedofiili. Hän on efebofiili. Tuonikäinen on jo selkeästi murkku, ja efebofilia tarkoittaa sukuvietin kohdistumista murrosiän jo saavuttaneisiin mutta ei vielä aikuisiin nuoriin. Efebofilia ei ole sairaus eikä suojaikärajan jälkeen edes rikos, mutta ruukinmatruuna lupaa katsoa muualle, jos joku efebofiili joutuu sakinhivutuksen kohteeksi.

No. Käsitteet on määritetty, ja nyt isketään faktat kehiin. Oliko Muhammed pedofiili?

Koraani ei mainitse tapaus Aišasta mitään, mutta hadithit, Muhammedin elämää kuvaavat perimätiedolliset kertomukset, kylläkin. Niiden mukaan Muhammed nai Aišan kun tämä oli kuusivuotias, ja yhtyi tähän kun hän oli yhdeksänvuotias. Tässä siis faktat, loppu voidaan tarkistaa Wikipedian viitteistä. Wikipediaa näin yleensä pidetään varsin hyvänä ja luotettavana lähteenä, joten ruukinmatruuna olettaa Wikipedian puhuvan totta.

Muhammed siis nai Aišan kun tämä oli 6 ja yhtyi tähän kun hän oli 9. Aišalla ei ilman ylimääräisiä hormoneja siis hilloviikot olleet millään vielä voineet alkaa. Se saattoi olla tuon ajan kulttuureissa tapana, mutta objektiivisesti, lääketieteen ja psykiatrian näkökulmasta asia on selvä: vastaus on myöntävä, mutta Muhammed ei ollut pedofiili koska hän oli historian henkilö ja häntä kunnioitetaan rauhanuskonnon profeettana. Tämä toki voisi olettaa olevan objektiivinen tosiasia, joka on lääketieteellisessä mielessä yhtä totta kuin väite "Aarne (Jammu) Siltavuori on pedofiili", mutta näin ei kuitenkaan ole Suomen oikeudenkäytön mukaan. Muhammed ei lääketieteellisessä mielessä ollut efebofiili, muttei juridisessa mielessä pedofiilikaan, koska häntä ja hänen tekemisiään ei voida arvostella nykypäivän kriteerein, eikä häntä siksi voi nimittää pedofiiliksi, vaan kyse on kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.

Psykohistorioitsija Lloyd deMause kirjoittaa esseessään On Writing Childhood History melko vakuuttavasti niistä syistä, miksi asia, jota tänä päivänä kutsumme pedofiliaksi, oli tuon ajan kulttuureissa varsin sosiaalisesti hyväksyttävää ja miksei se ollut mikään issue. Mutta se ei muuta sitä objektiivista tosiasiaa miksikään, että kyseessä on seksuaalivietin kohdistuminen esimurrosikäisiin lapsiin, eikä myöskään sitä tosiasiaa, että elämme nyt vuotta 2009, emme 609.

No, lääketieteellinen seksuaalinen poikkeavuus tiettävästi ei vaikuta mitenkään ihmisen kykyyn toimia uskonnon perustajana, sananjulistajana tai profeettana - tiettävästi väitetään, että on julkinen salaisuus, että sekä katolisissa papeissa että juutalaisissa rabbeissakin on valtava määrä pedofiileja joukossa, mutta yhteismitallisia kriteereitä ei ole joten Muhammed ei ollut pedofiili. Ainoa kysymys on enää, että opettiko Muhammed kuten hän eli.

Ja jälleen on pakko todeta, että hadithit antavat tähänkin kysymykseen vastauksen - myöntävän, mutta sitä ei saa tulkita myöntäväksi, koska Muhammed eli joskus historiassa eikä hänen käyttäytymistään voi arvostella nykypäivän kriteerein. Ja myös Koraani vastaa, että Muhammed opetti kuten hän eli. Koraanin mukaan Allahin sanansaattaja (Muhammed) on muslimeille erinomainen käyttäytymismalli (Liittoutuneiden suura jae 21). Islamissa Muhammedi on al-insan al-kamil , täydellinen ihminen (ei tule sekoittaa Kabbalan käsitteeseen adam kadmon). Koska tästä nousee helposti härkäpapu nenukkiin, niin ohessa kohta suomenkielisestä Koraanista:

21. Jumalan sananjulistaja on teille todella erinomainen esikuva, jokaiselle, joka luottaa Jumalaan, uskoo viimeiseen päivään ja alinomaa muistelee Jumalaa.

Islamin virallisen linjan mukaan Muhammed on täydellinen ihminen eli hän ei voi tehdä virheitä ja hän on täydellinen esikuva jokaiselle ihmiselle. Siispä moniavioisuus ja lapsimorsiamet ovat Allahin tahdon mukaisia käyttäytymismalleja. Ja näin myös islamilaisissa maissa toimitaan!, esimerkkinä vaikkapa lapsiavioliitot. Tästä voi vakuuttua vaikkapa lukemalla Jean Sassoonin Prinsessa-trilogian. Tai oheisen artikkelin. Todettakoon, että ajatolla Ruhollah Khomeini nai kymmenvuotiaan tytön ollessaan kaksikymmentäkahdeksan (Amir Taheri, The Spirit of Allah: Khomeini and the Islamic Revolution, Adler and Adler, 1986, 90-91.) Sama sankari kutsui avioliittoa murrosikää lähestyvän tytön kanssa ”jumalalliseksi siunaukseksi”, ja neuvoi uskovia: ”Tehkää parhaanne varmistaaksenne, että tyttärenne eivät näkisi ensimmäistä vertansa (= kuukautisiaan) kotonanne.” Lisäksi Khomeinin mukaan mies voi harjoittaa seksiä jopa vauvan kanssa. (The Tahrirolvasyleh). Voimme toki sanoa šaahi Mohammed Reza Pahlavista ja SAVAKista mitä tahansa, mutta Iranin islamilaisen tasavallan kutsuminen "keskiaikaiseksi" on ruukinmatruunan mielestä törkeä loukkaus meidän omia pakanallisia esi-isiämme kohtaan. Saudi-Arabiassa puolestaan lapsimorsian ei voi saada avioeroa. Ja myös imaami Khodr Chebab on sanonut, että 13 vee on tytölle sopiva avioliittoikä.

Ruukinmatruunan tuomio on: Case vindicated and case closed. Halla-ahon väite on osoitettu muodollisesti todeksi lääketieteen kriteerein, mutta ei sittenkään, koska profeetta on historiallinen henkilö eikä häntä voi arvostella nykysuomalaisin kriteerein. Esiintuotujen faktojen ja suomalaisen oikeuskäytännön valossa Muhammed ei ollut pedofiili ja islam ei ole pedofiiliuskonto, vaikka lapsimorsiamet ovatkin osa islamin core-kulttuuria. Jos joku väittää toisin, heittäköön faktat tiskiin. Pidämmepä tästä tai emme, tämä on objektiivinen totuus. Meillä on oikeus sanoa se ääneen bona fide. Ja jos joku loukkaantuu tämän kuulemisesta, se on hänen asiansa. Uskonto on hankittu ominaisuus, ja ruukinmatruunan puolesta tästä asiasta loukkaantuva voi käydä vaikkapa mikvassa, kun kerran brith mila onkin jo valmiiksi suoritettu. Ha ha, oli hauskaa. Mutta jutun pointti on siinä, että meillä on uskonvapaus lakiin kirjoitettu, ja uskonto hankittuna ominaisuutena ei nauti immuniteettia sananvapaudelta. Se suoja koskee vain synnynnäisiä ominaisuuksia, kuten etnisyyttä, sukupuolta, sukupuoli-identiteettiä, ihonväriä jne. Voidaan olettaa, ettei ole olemassakaan sellaista asiaa kuin "kulttuurirasismi"; rasismi voi pohjata vain ja ainoastaan synnynnäisille ominaisuuksille. Muu syrjintä on diskriminaatiota.

Ongelma on enää siinä, että onko Halla-aho toiminut loukkaustarkoituksessa eli esittänyt argumentaationsa bona fide vaiko mala fide. Ja ruukinmatruunan näkemys on, että jotta Halla-aho voitaisiin dissata täysin, jonkun pitäisi nyt esittää hänen näkemyksilleen täysin vastakkaisia asia-argumentteja ja niiden tueksi faktoja - ja myös osoittaa ne tosiksi ja Halla-ahon argumentit epätosiksi. Muutoin Halla-aho saa varmasti marttyyrin sädekehän, vaikka hän saisikin langettavan tuomion.

Oikeuslaitoksen nykylinjauksen mukaan meillä on täysi oikeus loukata kristinuskoa ja sen pyhiä arvoja ja asioita. Raja tiettävästi menee fyysisessä sabotoinnissa, eli hyökkäys kirkkoon jumalanpalveluksen aikana on rikos. Mutta Perustuslakiin kirjatun yhdenvertaisuusperiaatteen mukaan sama koskee muita uskontoja yhtä lailla. Mikä sopii kukolle, sopii myös kanallekin. Eli meillä on ja tulee olla täysi oikeus loukata ja pilkata myös islamia ja sen pyhiä arvoja ja asioita. Ja meillä on ja tuleekin oikeus sanoa ääneen Siddhartha Gotama oli yksi v-un läski luuseri. Ruukinmatruunan vastaus on tietysti niin, että jos S.G. oli yksi v-un läski luuseri, niin laihtuuko hän Atkinsin dieetillä? Ei se, että hän alkaisi heittelemään pommeja ja hiomaan katanaa. Eli jos oikeuslaitos suojaa yhden uskonnon muttei muita, silloin rikotaan Perustuslakia ja yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan.

Asiassa on myös toinen puoli. Ruukinmatruuna on buddhalainen ja buddhalaisessa katsannossa islam on äärimmäisen väkivaltainen ja suvaitsematon uskonto. Ruukinmatruunan oma henki on siis islamin puolelta höllässä. Miksi hänen pitäisi kunnioittaa sellaista uskontoa, joka haluaa hänet hengiltä? Ainahan voidaan sanoa, että ruukinmatruuna on ennakkoluuloinen, mutta kaikkien ennakkoluulojen ei tarvitse olla vääriä (ennakkoluulo sen osalta, että Chironex fleckeri on hengenvaarallisen myrkyllinen, on erittäin hyvä syy olla menemättä uimaan paikalla, jossa on varoitustaulu jossa lukee Stingers). Samoin voidaan sanoa, että ongelmat ovat ruukinmatruunan oman pään sisällä, mutta mistä ne luodit ja pommit tulevat, jotka surmaavat buddhalaisia Thaimaassa? Ei ongelma ole ne muslimit, jotka ruukinmatruuna tuntee, tai jotka tuntisivat hänet. Ongelma ovat ne, keitä hän ei tunne - ja ketkä eivät tunne ruukinmatruunaa.

Ja kolmas - traagisin - puoli on siinä, että se suvaitsevaiston keksimä omaan jalkaan ampuva sarjatulikanuuna on vaatinut jälleen uuden uhrin - seksuaalivähemmistöt. Tiedossamme on, miten vihamielisesti islam suhtautuu homoseksuaalisuuteen, ja useissa Euroopan maissa seksuaalivähemmistöjä on kohdannut suoranainen vaino muslimiväestön osalta. Silti seksuaalivähemmistöt ovat olleet perinteisiä Vihreiden ja vasemmiston äänestäjiä, koska oikeisto ei ole heidän asioilleen korvaansa lotkauttanut.

Mutta nyt asiat ovat kääntyneet toisin. Monet homoseksuaalit ovat huomanneet saman asian kuin buddhalaisetkin: islamin harjoittajat haluavat heidät hengiltä. Jos ruukinmatruuna väittää, että moni lesbigay-porukan edustaja kokee itsensä petetyksi, hän tuskin lienee kauhean väärässä, ja osoitus tästä pettymyksestä löytyy Jukka Hankamäen blogista Kyse on siitä, että heilläkin on oma henki pelissä. Vaikka emme homoista pitäisikään, ihmisiä ovat hekin.

Viime kädessä kysymys suvaitsevaisuudesta voi kärjistyä siihen, että suvaitsemmeko homoja vaiko suvaitsemmeko islamia. Ruukinmatruunan vastaus nörttietiikan pohjalta on itsestäänselvä: homoja, sillä vaikka emme pitäisikään siitä, mitä he tekevät makuuhuoneessaan, he pääsääntöisesti eivät aiheuta vahinkoa kenellekään. Toisaalta homot eivät halua ruukinmatruunaa hengiltä, joten tässä vaalissa hän valitsee mieluummin homot kuin islamin.

Aniara

Ruukinmatruuna on science fictionin ystävä, ja jos science fictionia voisi verrata ruoanlaittoon, niin Arthur C. Clarke olisi kuin kalapuikot ja ranskalaiset, Frederik Pohl kuin uppopaistettu kuha, Isaac Asimov kuin halstratut ahvenet, Stanislaw Lem kuin made kermakastikkeessa, Robert Heinlein kuin pippurinaurispuuro ja Ray Bradbury kuin kesäkeitto. Mutta vain yksi kirjailija on tehnyt kuolematonta tieteisrunoutta, ja hän on ruotsalainen Harry Martinson.

Koulussa opimme, että kirjallisuuden kolme alalajia ovat epiikka, lyriikka ja draama, ja että epiikan kolme alalajia ovat eepos, romaani ja novelli. Eeposta - kertomarunoutta - pidettiin kuolleena, kunnes Martinson julkaisi 1956 eepoksensa Aniara : en revy om människan i tid och rum, suom. Aniara - katsaus ihmiseen ajassa ja tilassa (Aila Meriluoto, 1965). Ruukinmatruuna luki kirjan ensimmäisen kerran yläasteikäisenä kotikaupunkinsa kirjastossa.

Eepos Aniara kertoo tulevaisuuteen sijoittuvan tragedian goldonderi (avaruusristeilijä) Aniarasta ja tämän 8000 matkustajasta. Nimi "Aniara" tulee kreikan sanasta ανιαρός, haikea, feminiinimuodossa. Ja traaginen eepos onkin.

Kuka oli Harry Martinson? Mitä eepos heijastaa?

Harry Edmund Martinson syntyi Martin Olssonin poikana Jämshögissä, Blekingessä, 1904. Hänen isänsä kuoli Harryn ollessa kuusivuotias, ja hänen äitinsä hylkäsi perheensä, paeten USA:han. Hänen sukunimensä on siis puhdas patronyymi, eikä hän ole sukua suomalaiselle Martinsonin suvulle. Harry ja hänen sisaruksensa kasvoivat seurakunnan huutolaislapsina. Kuudentoista iässä hän lähti jungmanniksi merille, käyden kuuden vuoden aikana kaikilla mantereilla. Pahaksi onnekseen hänen viimeinen pestinsä oli ollut höyrylaivalla trimmarina, ja hän sairastui pölykeuhkoon.

Terveys pilalla ja työttömänä hänestä tuli 22-vuotiaana (1926) kulkuri. Hän vaelsi pitkin Ruotsia, asettuen ensin Malmöön, jossa hänet pidätettiin irtolaisuudesta, ja sitten Tukholmaan. Hän asui milloin missäkin - Tukholmassa lopulta teltassa. Mutta toisen tunnetun kulkurin, Adolf Hitlerin, tavoin Martinson käytti aikansa viisaasti. Hän viihtyi kirjastoissa ja hän luki ja opiskeli, sillä hänen koulunkäyntinsä oli jäänyt kiertokouluun. Martinson oli äärimmäisen älykäs ja oppivainen, ja elämän koulu opetti häntä hyvin. Hän asettui 1927 Tukholmaan.

1928 hän ajautui Tukholmassa boheemipiireihin, ja hän sai otteen elämästä. Hänen ystävänsä huomasivat hänen lahjakkuutensa, ja 1929, 25-vuotiaana, hän debytoi runoilijana yhdessä Artur Lundkvistin, Gustav Sandgrenin, Erik Asklundin ja Josef Kjellgrenin kanssa. He kirjoittivat antologian Fem unga, jota pidetään ruotsalaisen modernismin ensimmäisenä teoksena. Martinsonin lyriikassa heijastui hänen herkkyytensä, rakkautensa luontoon ja syvä humanisminsa. Samana vuonna hän meni naimisiin toisen tunnetun kirjailijan, Moa Swartzin, kanssa. Harry ja Moa Martinson asettuivat lopulta Tukholmaan. Varsinaisen läpimurtonsa kirjailijana hän teki vuonna 1935 puoliomaelämänkerrallisella teoksellaan Nässlorna blomma. Hänestä oli itseopiskelun ja elämänkoulun kautta jalostunut täysiverinen ajattelija.

Martinson oli 1930-luvulla kiinnostunut vasemmistoaatteista ja kommunismista, mutta hän pettyi täydellisesti Neuvostoliittoon - ja Staliniin. Hän tuli ruotsalaisen vapaaehtoisjoukon mukana Suomeen talvisotaan taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan. Hän ei keuhkosairautensa vuoksi joutunut etulinjaan, vaan sai tehtäväkseen kenttäpostikonttorin toimittamisen. Martinson oli tutustunut jo nuorena suomenruotsalaiseen lyriikkaan, mm. Edith Södergranin, Hagar Olssonin, Rabbe Enckellin, Elmer Diktoniuksen, Henry Parlandin ja Gunnar Björlingin teoksiin. Fascismin ja kansallissosialismin nousu, toinen maailmansota, ydinpommit ja maailman blokkiutuminen kahteen vastenmieliseen leiriin - bolshevistiseen ja kapitalistiseen - järkyttivät Martinsonia. Vetypommin keksiminen 1953 oli viimeinen niitti. Tästä maailmantuskasta puristui timantti - avaruuseepos Aniara.

Aniara koostuu 103 laulusta, jotka alkutekstissä ovat mitallisia ja riimitettyjä. Se kertoo 32. maailmansodan jälkeisestä Maasta, joka on tuhoutunut ja saastunut asumakelvottomaksi. Ihmisiä siirretään goldondereilla, valtavilla avaruusristeilijöillä, Marsiin ja Venukseen. Aniara on yksi näistä goldondereista. Ensimmäinen ja toinen laulu kertovat varsin eleettömästi siitä, miten jälleen kerran lähdetään yhdelle sadoista rutiinimatkoista. Aniara on tehnyt lennon Maasta Marsiin kymmeniä kertoja, kuten Estonia, eikä lennolla pitäisi olla sen enempää jännitystä kuin junamatkalla.

Kuitenkin jo kolmannessa laulussa kaikki menee pieleen. Avaruudesta syöksyy tuntematon asteroidi, joka saa nimen Hondo. Alus joutuu asteroidin gravitaatiokenttään, joka sinkoaa sen pois reitiltään. Saaba-aggregaattiin osunut kivi tuhoaa aluksen ohjauslaitteiston, ja Aniara sinkoutuu ohjauskyvyttömänä uudelle radalle, kohti Lyyran tähdistön päätähti Vegaa. Onnettomuudesta huolimatta sähköt, valaistus, lämmitys ja ilmastointi kuitenkin toimivat, ja elämä Aniaralla jatkuu.

Runoelman symboliikka on melkoinen. Hondo on Honshun saaren vanha nimi, ja Hiroshiman kaupunki sijaitsee Honshulla. Asteroidi tulee avaruuden pimeydestä, kuin atomipommi, ja katkaisee goldonderin matkan Marsiin. Hätäsanoma lähetetään, mutta turhaan:

Ja vaikka avaruuden värähtelyt, nuo kuuliaiset
veivät tiedotusta -
valtaisin renkain, ylös, alas, sivuun
se vitkaan haipui tyhjiin avaruuksiin

Goldonderi on nyt peruuttamattomasti matkalla kohti Lyyraa, runouden symbolia, mutta sinne on valtava matka, ja vauhti, joka sopii interplanetaarisille matkoille, noin 40 km/s, on aivan liian hidas interstellaarisille. Kapteeni laskee nopeasti, että matka Vegaan kestää 10 000 vuotta.

Martinson oli Niels Bohrin henkilökohtainen ystävä, ja hän oppi keskusteluissaan Bohrin kanssa paljon tähtitieteestä, kosmologiikasta ja fysiikasta, mukaanlukien suhteellisuusteorian. Hän oli kiinnostunut myös Paul Diracin ajatuksista materian ja antimaterian olemuksesta, ja Aniara onkin kuin kupla avaruudessa.

Aluksi aluksen valtaa paniikki ja kuolemankammo, mutta alus lopulta rauhoittuu. Aluksessa on valtava keskustietokone, miima, jonka toimintaperiaate jää epäselväksi, mutta jollainen on tuttu monista scifi-kirjoista. Miima on, paitsi tietokone, myös tekoäly ja tekotunne yhdessä; se on tunteva kone, joka kykenee rauhoittamaan matkustajia ja tekemään heidät onnelliseksi. Matkalla kohti Lyyran tähdistöä miima välitti muistikuvia kadotetusta maailmasta. Se kykeni myös ottamaan viestejä vastaan, ja näyttämään kuvia muista, kaukaisista, maailmoista.

Martinson käyttää Maa-planeetasta myös nimeä Doris. Doris oli yksi jumala Okeanoksen tyttäristä, ja nimi tarkoittaa suomeksi lahjoitettu. Doris oli viljavuuden ja luonnnon kasvun jumalatar, ja Martinson rakasti luontoa. Mutta ihmiset ovat irronneet Maasta ja sen luonnosta:

Avaruus, steriili ja tyhjä, säikyttää.
Sen lasimainen katse meidät ympäröi
ja liikkumatt tähtijärjestelmät
kristalli-ikkunoissa seisovat.

Aniaraan loppuiäkseen vangitut matkustajat yrittävät saada elämäänsä jotenkuten järjestykseen. Kuitenkin jo laulussa 26 miima välittää kuvia tuhoutuneesta maasta. Ydinsodan katastrofiin tuhoutunut Maa - Doris - on ikuisiksi ajoiksi menetetty. Ja tämä tuho on liikaa miimalle. Laulussa 29 miima särkyy järkytykseen, ja ainut side olleeseen katkeaa. Ihmiset ovat oman inhimillisyytensä varassa ja ennen pitkää inhimillisyyskin murenee.

Näin sarkofagiin suljettuina saamme
pois kiitää kiusaamasta planeettaamme
ja lisää kylvämästä kuolemaa.
Nyt avoimesti puhua on valta
kun ajan häpeällisyyden alta
vie meitä eksyneitä
Aniara avaruuden taa

Katastrofi on valmis. Ihmiset pakenevat, kuka mihinkin, tanssiin, huumeisiin, kultteihin, seksiin. Enää on jäljellä pelkkä eksistenssi, merkityksetön olemassaolo. Seksikultti tähtäsi pelkkään tyhjään nautintoon, irstailuun - tästä kultin papittarien nimet Chebaba (kreikan khi = "rasti", baba = baby = lapsi ("ei lapsia")); Libidel (libido = seksuaalivietti), Jaal (Jahve + Baal) ja Heba (H = kyrillinen N+e = nje = ei, ba=baby -> ei lapsia). Uutta sukupolvea ei ole eikä tule, ja Vegaan on sadan ihmisiän matka. Ihmiset tiedostavat nyt olevansa lentävässä ruumisarkussa. Valtaan nousee julma diktaattori, joka kukistuu. Jurg-tanssin tahtiin huvitellaan aikansa, kunnes sekin lakkaa enää viihdyttämästä.

Jurg keinuu hilpeästi, hämmentää
ja murhe vaalimani kauas jää
kun ihnmislapsi juovuttama jurgin
tyhjyyden peittää slangiin Dorisburgin.

Ihmiset tietävät nyt tuhonneensa paratiisinsa, Doriksen, Maan. He ovat langenneet syntiin. Heidät on karkotettu paratiisista. Ja synnin palkka on kuolema.

On suoja melkein kaikkeen mitä on,
on suoja tulelta ja kylmyydeltä,
on koilta, ruosteelta ja mitä vain.
Vaan ei, ei suojaa ole ihmiseltä.

Avaruus on ankara laki. Luonnonlait ovat kuin halakha, ankara laki jonka julma jumala on antanut ja jonka rikkominen merkitsee kuolemaa. Ja tähän lakiin ei ole luvassa mitään evankeliumia, ei mitään lupausta pelastuksesta.

Ehkä kaikkein riipaisevin on 72. laulu, Laulu Karjalasta, jossa mukaan päässyt suomalainen evakko purkaa tunteitaan. Martinson oli ollut mukana talvisodassa, joten aihe oli hänelle itselleenkin tuskallisen omakohtainen.

Aika riensi, vuodet vieri kautta kylmän avaruuden.
Moni eli aikaa vailla, jouten istui ikkunassa
tähystellen tuijotellen eikö jokin tähti jossain
ohi muitten sentään suurru, irtoa ja kiidä kohti.

Lapset kasvoi leikkimainaan sisäänsuljettujen tundrat,
tanssilattioitten kentät, kuoppaiset ja naarmuuntuneet.
Uudet ajat, uudet tavat. Jurgin rytmi ammoin sammui,
Daisy, tanssiinkutsun kuullut, nukkui hiljaa simpukassaan
holvin alla, mistä yksin tanssin mestarit sai sijan.

Itse istuin mietiskellen, ihanaista Karjalaani
jossa elinajan vietin, talvenkymmeniä kolme.
Suven aikaa yhtä vaille kunnes minut uusiin maihin
jälleen uusiin kohtaloihin johdattivat uudet vaiheet
hitaan sielunvaelluksen.

Välähdyksin muistot palaa. Täällä esteitä ei liene,
kaikki ajat säihkyy yhteen, muistan monta valtakuntaa,
vaelluksen sirpaleita.

Yli kaiken kauniin väikkeen väikkyy kaunis Karjalani,
vedenvälke puitten takaa, suven valostuva aalto,
katso, kesäkuinen ilta tuskin hämärtyä ehtii
kun puuhuilunkirkas kukkuu autereisen savun yllä
houkuttaa ja armas Aino terhenhuntu hartioillaan
nousten yli vedenpinnan kuulee käen kultarinnan
kuiskivassa Karjalassa.

Kuinka neuvot noudatella,
neuvot muinaisien aikain
joitten lait on ammoin kuolleet
joitten niitut aika poltti.

Miiman salit istuskella.
Muistaa kuinka kerran eli
toista elämää ja oppi
karun leivän viisautta.

Tässä olla. Missä äiti?
Tässä olla. Tyttö missä?
Paremmassa maailmassa.

Siksikö kun puukkoon tartuin
nyt en löydä armastani.

Iskin isäpuolen rintaan
kun se, korska, saunan jälkeen
kourin tarttui immen poveen...
Missä sitten? Jo, jo muistan.
Nurmen näen, metsän kuulen
kaukaa runon Karjalasta.

Tässä istun toisten kanssa
jotka kerskaa maailmoistaan,
olostansa, elostansa
Kuningastentähdellänsä.

Vuosituhansia vierryt
yhdeksän lie istumasta
nurmen reunaa immen kanssa
kun se täyttyi, kun ne raastoi
minut nurmen Karjalasta.

Hyvä unohtaa on joskus.
Hyvä että pienen hetken
vain on muiston portit auki.

Hyvät muistamatta vaiheet
hitaan sielunvaelluksen.

Paras katsella, ei haastaa.
Täälläkin kai luojanvahdit
istuu kuunnellen. En tiedä.

Kun vain vaikenen, kun kärsin,
hiljaisuudessa kun kadun,
ehkä saapuu ilta jolloin
muistojeni päähän pääsen,
päätän sielunvaelluksen,
puhdas, kelvollinen lienen
jaloon Kuningastentähteen,
liu'un niin kuin lintu kauas
karjamaitten Karjalaani.

Ihminen tuhosi järjettömillä maailmansodillaan Doriksen, aurinkokunnan helmen, josta hän joutui pakenemaan, kuin Aatami ja Eeva omasta paratiisistaan. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan mielettömät joukkoteurastukset, joita Martinson kuvaa on kuin Kharonin lautta yli Styxin olisi korvattu karjaproomulla ja ydinpommit jättivät runoilijan sieluun lähtemättömän jälkensä.

Käsikkäin Jumala
kera Saatanan maan läpi,
myrkyn, liekkien yöt päivät paeta
sai näin ihmistä: tuhkan kuningasta.

Martinson suunnitteli Aniaraan aluksi onnellista loppua, mutta hän tuli lopulta toisiin ajatuksiin. Ei ollut mitään, mikä tekisi lopusta onnellista; ei mitään deus ex machinaa, ei mitään pelastusta, ei vapahtajaa eikä vapautujaa. Ja yleensä onnelliset loput ovatkin halpahintaisia, siirappisia, sokeroituja. Tosielämä ei onnellisia loppuja jaa, ja yleensä pessimismi on parasta realismia. Tai kuten Martinson its toteaa: Yhtä vähän kuin mitä uuni armahtaa lasta, joka laskee kätensä tulikuumalle levylle, yhtä vähän armahtavat avaruuden julmat luonnonlait ihmistä, joka yrittää niitä rikkoa. Aniaran kohtalo on vaeltaa loputonta matkaansa tyhjiössä. Martinson on täysin tietoinen avaruuden mittasuhteista, suhteellisuusteoriasta ja kosmisista nopeuksista, eikä hänen tekstissään ole jälkeäkään hyperavaruudesta tai ylivalonnopeudesta. Aniaran matkan kahdentenakymmenentenä vuosipäivänä jääkylmä realismi iskee: matkaa on tehty vain kuusitoista valotuntia, ja valovuosi hauta on. Niels Bohrin ajattelu on vaikuttanut Martinsoniinkin. Tähtienväliset matkat ovat hänelle mahdottomuuksia - eikä Aniarasta tule edes Nooan arkkia, jossa ihmiset jatkaisivat elämäänsä sukupolvesta toiseen, ja ihmiskunnan fyysinen ja henkinen perintö eläisi, kunnes lopulta päätäisiin Vegaan.

Neljättäkolmatta jo vuottaan kiiti
päin Lyyraa laiva samaa vauhtiaan
ja Doristähti täysin seonneena
nyt oli tuhansien muitten joukkoon
likeisten naapurusten, siltä näytti,
vaan totuus oli että hajallaan
ja harvassa ne kylmän merta kiersi
tyhjyyden marttyyrina jokainen.

Ja yhä kuolleempana virui:
ylpeä goldonderi, nyt vain sarkofagi
pudoten tyhjyyksissä, omaa voimaa vailla
pitkin loksodromiaan
jonka pudotessaan piirsi.

Yksi toisensa jälkeen matkustajat kuolevat. Lopulta, 25 vuoden jälkeen, viimeinenkin matkustaja on kuollut, ja Aniarasta oli tullut vain avaruuden läpi kiitävä Doriksen jäätynyt museo. Martinson jättää Aniaran lopullisen kohtalon avoimeksi. Törmäsikö se komeettaan Oortin pilvessä ja tuhoutui; lensikö se päin tähteä ja kärventyi plasmaksi; tuliko siitä jotain toista taivaankappaletta kiertävä satelliitti - vai joutuiko se tähtienvälisen gravitaatiolinkopingiksen palloksi, ja sinkoutui pois Linnunradasta deep spaceen, intergalaktiseen avaruuteen. Emme tiedä.

Ja vuostuhansia viisitoista
tasaista tietään goldonderi näin,
museo täynnä luuta, kuivaa kortta
Doriksen metsäin, jatkoi Lyyraa päin.

Ja sarkofagissamme kiitämään
me jäimme merta loppumattomuuden
hautamme ympärillä ikiyö
kuin holvi lasinkirkkaan hiljaisuuden.

Martinsonin syvä pessimismi ihmisestä ja pettymyt ihmisyyteen kumpusi hänen elämänsä katkerista kokemuksista. Hän määritteli itsensä buddhalaiseksi, ”...ei uskonnollisesti, mutta moraalisfilosofisesti”. Kuitenkin Martinsonin runo on ruotsalaisessa virsikirjassa, ja hänelle järjestettiin kristilliset hautajaiset, sillä hän ei koskaan eronnut luterilaisesta kirkosta.

Martinsonin loppuelämä oli traaginen. Hän ajautui eroon 1940 Moa Martinsonista, mutta pysyi tälle läheisenä. Nobel-palkinto 1974 yhdessä Eyvind Johnssonin kanssa oli varmasti aiheesta, mutta hän ajautui riitaan Ruotsin akatemian kanssa. Ajan henki oli vasemmistolaisuus ja eurokommunismi, ja Martinsonia pidettiin aatteen petturina, ja hänen taustansa - ryysyköyhälistö - oli kuin punainen vaate oikeaoppisille marxilaisille. Häntä vähäteltiin ja hän sai ankaraa kritiikkiä. Ainoat, jotka häntä todella arvostivat, olivat perinteiset science fictionin ystävät - luonnontieteilijät ja insinöörit. Mutta Moa-vaimon kuolema oli viimeinen isku. Kovia kokenut kirjailija teki 74-vuotiaana itsemurhan 1978.

Onko Aniaran ja sen matkalaisten kohtalosta vedettävissä syvempiä tulkintoja? Ruukinmatruunan vastaus on "kyllä". Me olemme tällä Doriksella kuin Aniaran matkalaiset, tuomittuja vapauteen ja yksinäisyyteen, ja tuhoamme Doristamme jatkuvasti. Meidän miimamme - uskontomme - on rikki. Me pakenemme, kuka mihinkin; kuka seksiin, kuka huumeisiin, kuka filosofiaan, kuka tanssiin, ja olemme päämäärättömästi matkalla pitkin ei-mitään. Jurg helpottaa hetken, mutta senkin rytmi sammuu. Yksikään tähti ikkunasta ei irtoa, kasva eikä tule kohti. Olemme menettäneet tulevaisuutemme, uskomme siihen, jäämme lapsettomiksi ja tulevaisuus kuuluu jollekulle toiselle.

Kaikenkaikkiaan Aniara on jylhän kauniissa pessimismissään ja traagisuudessaan upeaa luettavaa, ja Martinson sai Nobel-palkintonsa täysin aiheesta.

Ja aina vain pahenee...

Ruukinmatruuna jo kuvitteli, etteivät asiat tuon hullummaksi enää voi mennä, mutta eräs nimeltämainitsematon kynäniekka, josta lingvistikko Bravo on omassa blogissaan käyttänyt nimeä Herostratos, ehdotti tänään ihan vakavissaan, että Suomi voisi olla edelläkävijä sharia-oikeuden soveltamisessa. Sama kynäilijä kirjoittaa toisaalla islamin ja sharian autuudesta...

Herostratos, plääh. Jos ruukinmatruuna haluaisi olla ilkeä, hän käyttäisi tästä kynäniekasta mieluummin koodinimeä Juudas Efialtes Quisling.

Mutta sitä saa mitä tilaa. Vasemmisto on ollut kriisissä jo pitkään, ja vasemmistolta alkaa takki olla ihan oikeasti tyhjä. Vasemmistolla ei ole enää tolkullisia ehdokkaita, ja siksi kyseisen kynäilijän kaltaiset puolipatologiset hesperofobit pulpahtelevat yksi toisensa jälkeen pintaan kosiskelemaan aivan yhtä pallohukkaisia äänestäjiä, jotka ovat tottuneet äänestämään vasemmistoa koska joku heidän sukulaisensa tapettiin sisällissodassa noin sata vuotta sitten.

Elämä on sellaista. Kun aikuinen ihminen (joka siis on täysipäinen, täysivaltainen ja jota ei ole julistettu holhouksenalaiseksi) julistaa sharian autuutta tuolla tavoin, hän mitä todennäköisimmin on tosissaan, ja hänen edustamansa puolue (koska elämme suhteellisessa vaalitavassa) myös allekirjoittaa hänen tavoitteensa eli Euroopan islamilaistamisen. Ettei kukaan sitten miettisi eurovaalien jälkeen, että mitä tulikaan äänestettyä.

Kiittämättömyys on maailman palkka

Olemme nyt viime päivinä saaneet kuulla, miten Saloon, Syvälammen motelliin, sijoitetut turvapaikanhakijat urputtavat.

Syrjäseutu ahdistaa. Ei ole mitään tekemistä. Ei saa perinneruotkia. Ei ole televisiota. Kaupunkiin on liian pitkä matka.

Voi pyhä jysäys.

Tuollaista narinaa kuunnellessa tulee väistämättäkin mieleen, että kiittämättömyys on maailman palkka. Olkoonkin, että turvapaikanhakijat eivät ole välttämättä pakolaisia, niin silti tuollainen röyhkeys ja kiittämättömyys kuitenkin pistää silmään. Varsinkin, koska me veronmaksajat maksamme koko lystin. Viime vuonna Suomeen tuli neljä tuhatta turvapaikanhakijaa, kun vuonna 2007 heitä oli 1 500. Tänä vuonna määrä saattaa nousta jopa kuuteen tuhanteen. Eniten hakijoita tulee Irakista, Somaliasta ja Afganistanista. Helsingin vastaanottokeskuksen johtajan Leena Markkasen mukaan turvapaikanhakijoiden lisääntymiseen vaikuttaa osin Ruotsin tiukentunut turvapaikkapolitiikka. Ilkeämpi ihminen voisi kuvitella, että turvapaikan hakeminen on vähän kuin shoppaamista: sinne mennään, mihin helpoimmin päästään ja mistä saadaan parhaat edut.

Me suomalaiset olemme tietynlaisessa kiitollisuudenvelassa sikäli, että viime rähinän aikana tuhansittain suomalaislapsia sijoitettiin pakolaisina naapurimaihimme, pääasiassa Ruotsiin ja Tanskaan, pois sodan jaloista. Mutta ero on siinä, että he eivät vaatineet yhtään mitään, ja he eivät kitisseet eivätkä urputtaneet. Vaikka varmasti koti-ikävä oli hirvittävä ja äitiä oli ikävä. Mutta tuossa on nyt jotain vikaa.

Voisi kuvitella, että henkensä hädässä sotaa pakoon päässeet ihmiset olisivat kiitollisia siitä, että ovat päässeet rauhalliseen paikkaan. Samoin voisi kuvitella, että he ovat kiitollisia siitä, että ovat päässeet hotellimajoitukseen sen sijaan, että olisivat joutuneet piikkilanka-aidan taa, kuten joissakin toisissa maissa olisi käynyt. Samoin voisi kuvitella, että he olisivat kiitollisia siitä, että saisivat edes kesäkeittoa henkensä pitimiksi. Ja voisi kuvitella, että he olisivat kiitollisia siitä, että matkustusasiakirjansa, kuten passinsa, hävittäneiden ihmisten asiat ylipäänsä käsitellään Suomessa eikä heitä lähetetä paluupostina Berberaan tai Hargeisaan.

Mutta tuollainen röyhkeys ja kiittämättömyys herättää suomalaisissa varmuudella inhoa ja joissakin se voi herättää vihaa. Mikä pahinta, se herättää vihaa myös niitä ulkomaalaisia kohtaan, jotka ovat tähän maahan asettuneet, tekevät työtä, maksavat veroja ja ovat integroituneet Suomeen.

Psykologiasta tiedämme, että jos röyhkeydelle annetaan periksi ja sitä siedetään, se herättää vain entistä pahempaa röyhkeyttä, sillä röyhkeä ihminen tulkitsee myötämielisyyden osoituksen heikkouden merkiksi. Oikea signaali on tällöin panna kova kovaa vastaan ja osoittaa, että röyhkeää käytöstä ei kertakaikkiaan siedetä.

Jos joku vielä ihmettelee protestimielialan nousua - ja sen nousua juuri 25-45 -vuotiaissa - niin ruukinmatruunakin ihmettelee että mitä ihmettelemistä siinä enää on. Ruukinmatruunan pepputuntuma on, että X-sukupolven vieteri on nyt kiristetty liian kireälle ja että seuraavissa vaaleissa katkeruus räjähtää käsiin, vaikka pääministerimme kuinka pitäisi protestiäänestämistä rasismina. Ei ihme, että perussuomalaisten kannatus lisääntyy, kun suuria ikäluokkia edustavat maailmanparantajat ja muut päättävissä asemissa olevat haihattelijat jakavat surutta verovaroja kaksin käsin tämänkaltaiseen toimintaan - ilman minkäänlaista tulosvastuuta. Palvelut näemmää on priorisoitu listan kärkeen niin ettei tavalliselle suomalaiselle riitä enää edes kouluaterialle kuin kolme kalapuikk... siis rapeaa kalanpalaa. Sen sijaan niille kyllä löytyy jälleen resursseja, jotka vaativat erikoisruokavaliota, kun eivät jostain käsittämättömästä, yleensä uskonnollisesta syystä suostu syömään heille tarjottuja ruokia, tai joille eivät käytetyt tai muutoin epämuodikkaat vaatteet kelpaa. Milloinka muuten suomalaisia asunnottomia on viimeksi majoitettu hotelleihin?

Ja tämä kaikki kaupan päälle rahoitetaan ulkomaisella velanotolla. Monet pitävät ministeri Astrid Thorsia huonoimpana ministerinä aikapäiviin, eikä se johdu siitä, että hän pukeutuisi huonosti, eikä se johdu myöskään siitä että hän on nainen eller att hon är svenskspråkig som sitt modersmål - vaan siitä, mitä hän on sanonut ja saanut aikaan. Ruukinmatruuna katsoo, että hänen osaltaan ja hänen sukulaistensa osalta kiitollisuudenvelka on nyt maksettu, ja debet- sekä kredit-puoli ovat tasapainossa. Maksakoon lopun ne, jotka katsovat olevansa velkaa, vaikka siitä surullisenkuuluisasta orjalaivojen tervasta. Keskiluokalla alkaa olla manit finis ja pomppa kanis jo muutoinkin.

Työvoimapula, eli näin meitä petetään, osa IV

Tarja Cronberg ei usko massatyöttömyyteen, vaan toitottaa yhä edelleen nurkan takana vaanivasta ärjyvästä työvoimapulasta.

Vahinko vain, että massatyöttömyys puolestaan ei ole uskon asia. Se on täällä tässä ja nyt. Reaalinen työllisyysasteemme ei ole juurikaan muuttunut 1990-luvun laman jälkimainingeista, vaan työttömyysprosentti on saatu alas tilastokikkailuilla sekä pätkä-, silppu- ja tilapäistöillä, lässynlääkursseilla ja muilla silmänkääntötempuilla. Ja kuten olemme jo saaneet lukea, irtisanomiset ja lomautukset ovat jokapäiväisiä uutisia.

Työmarkkinat ovat kaupan päälle vääristyneet rajusti 1990-luvun laman jälkeen. Vakituisten työsuhteiden tilalle on tullut vuokratyömarkkinat, ja monissa yrityksissä ei huonon henkilöstöpolitiikan vuoksi panosteta siihen tärkeimpään - työtehtäviin perehdyttämiseen. Vuokratyöntekijä on kuin pelinappula, joka voidaan potkia pois jos naama ei miellytä. Kuitenkin vuokratyöntekijälle joudutaan maksamaan, paitsi hänen oma palkkansa, niin myös vuokrausfirman välistävetämä siivu. Tällöin voisi helposti olettaa, että työnvuokrausfirmojen käyttö tulee inhimillisesti ja taloudellisesti yrityksille kalliimmaksi kuin vakityöntekijän palkkaaminen - eihän välitysfirma välttämättä tunne lainkaan asiakasyrityksen tarpeita. Eli tulos on +-0.

Mitään työvoimapulaa ei ole eikä tule ja kaikki puheet työvoimapulasta ovat valehtelemista päin kansakunnan naamaa. Pulaa on vain palkan maksajista sekä sellaisesta työvoimasta, joka suostuu tekemään orjatyötä nälkäpalkalla. Päättäjämme ovat selkeästi ajamassa meitä takaisin tsaarinvallan aikaiseen sääty-yhteiskuntaan.

On mielenkiintoista, miten nykyinen hallitus on osannut tehdä itsensä todella inhotuksi veroamaksavan kansan syvien rivien keskuudessa- Pääministeri Vanhanen olemalla pihalla kuin lintulauta, Tarja Cronberg päästelemällä suustaan tuonkaltaisia sammakoita ja Astrid Thors toisaalta kehottamalla salakuljetusrikokseen että ajamalla holtitonta maahanmuuttoa. On tietenkin muistettava, että ihmisistä puolet on keskimääräistä tyhmempiä ja suurimmalle osalle ihmisiä on tärkeämpää, kuinka tyylikkäästi ministeri pukeutuu ja miltä hän näyttää ulospäin kuin että mitä hän saa aikaan, mutta kun tuollaista tapahtuu, ei ole ihme eikä mikään, jos ainakin joillakuilla X-sukupolven edustajilla keittää yli ja he äänestävät Persuja. Vaikka pääministerimme kuinka yrittäisi sen sitten kieltääkin.

Henkinen väkivalta

Väitetään, että henkinen väkivalta olisi naisten erityisosaamisalaa. Ruukinmatruuna haluaa esittää eriävän mielipiteensä.

Kieli on ainoa ae, mikä tulee sitä terävämmäksi, mitä enemmän sitä käyttää, mutta henkinen väkivalta ilman fyysistä komponenttia on lähinnä kärpäsen surinaa. Tiedämme kyllä, millaisia riivinrautoja naiset voivat pahimmillaan olla ja miten naisvaltaiset työpaikat voivat olla melkoisia käärmeenpesiä, mutta kun henkinen väkivalta yhdistyy fyysiseen, tuloksena on todellinen helvetti.

Naiset ovat henkisessä väkivallassaan pisteliäitä ja pisteliäisyys ilmenee siinä, mitä naiset sanovat; kun taas miesten henkinen väkivalta ilmenee teoissa ja siinä, mitä he kirjoittavat. Kirjoittaminen ja lukeminen on visuaalinen tapahtuma, ja siinä miehet loistavat.

Mutta ei niin, etteivätkö miehetkin osaisi puhua: miehen käyttämänä henkinen väkivalta on todella tuhoisaa. Vielä tuhoisammaksi sen tekee se, että miehillä henkinen ja fyysinen väkivalta liittyvät lähes poikkeuksetta toisiinsa; nyrkiniskua seuraa solvaus.

Naisen henkinen väkivaltaisuus on kuin pistomiekka; nopea, vikkelä ja terävä, mutta harvoin tuhoisa. Miehen henkinen väkivaltaisuus on kuin hilpari; hitaampi liikkeissään, mutta kun isku osuu kohdalle, se tappaa.

Valina vai henki, osa III - hiljainen shoa

ha-Shoa (השואה), usein translitteroituna viimeinen mater lectionis-he mukana shoah on heprean kieltä ja tarkoittaa hävitystä, katastrofia tai tuhoa. Se on nimi, jota hepreassa käytetään siitä vuosisadan tragediasta, josta indoeurooppalaisissa kielissä käytetään kreikkalaisperäistä nimeä ὁλόκαυστον, holokausti.

Toisin kuin pesakh, hanukka ja puurim, tätä tapahtumaa ei muisteta juhlalla. Se on liian valtava kärsimys ja siinä kävi kaikille huonosti. Yleinen konsensus on, että noin 5-6 miljoonaa juutalaista menetti tässä joukkotuhossa henkensä. Juutalainen kansa kärsi valtavan suoneniskun - ja judaismi uskontona sai kuoliniskun. Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: juutalaiset saivat 1000 vuoteen ensimmäisen juutalaisvaltion. Israel perustettiin 1948.

Edellisissä teksteissään ruukinmatruuna käsitteli aborttia ja miksi se on huono asia. Mutta ruukinmatruuna luki jotain todella huolestuttavaa - asia, josta käytetään nimeä the silent holocaust - hiljainen shoa. Tätä termiä käytetään hieman loukkaavasti siitä, että USA:ssa juutalaiset ovat lopettaneet endogamian ja mielellään naivat goyimiin - mutta Israelissa sillä on aivan toinen merkitys. Israelissa se tarkoittaa sitä prosessia, millä juutalaiset abortoivat tulevaisuutensa.

Juutalaisuus on perinteisesti suhtautunut aborttiin - kaikkein ultraortodoksisimpia lukuunottamatta - suopeasti. Tämä sen vuoksi, että heidän perinteiset vihollisensa, kristityt, ovat suhtautuneet siihen kielteisesti. Toisaalta Neuvostoliitossa abortti oli - ja Venäjällä on yhä - syntyvyyden säännöstelyn metodi. Pahimmillaan Neuvostoliitossa tehtiin kolme aborttia jokaista syntynyttä vauvaa kohti. Venäjällä tilanne on nykyisin 1,3 aborttia jokaista syntynyttä vauvaa kohti. Ja Israelin juutalaisväestöstä varsin suuri osa on peräisin juuri Venäjältä.

Israelissa tehdään vuosittain noin 20,000 laillista aborttia. Israelissa on noin 7 miljoonaa asukasta, joten se on noin 1,8 -kertaisesti se määrä, mitä niitä tehdään Suomessa. Mutta tässä ei ole koko totuus. Israelissa tehdään lisäksi noin 25-30,000 laitonta aborttia vuosittain.

Israelin aborttilainsäädäntö on periaatteessa tiukempi kuin Suomessa. Abortin saa eettisistä syistä (raiskaus, insesti, naimattomuus), ala- ja yli-ikäisenä (alle 17, yli 40) sekä terveydellisistä syistä (joko äidin henki vaarassa tai vauva on vaikeavammainen). Sosiaalisia syitä siis ei hyväksytä.

Noin 52% laillisista aborteista Israelissa tehdään eettisistä syistä: 41% siksi, että syntyvä lapsi olisi avioton (mamzer), ja 11% raiskauksen tai insestin takia. Noin 19% aborteista syynä on sikiön vammaisuus ja 17% puolestaan raskaus on vaaraksi äidin terveydelle. Lopuissa on syynä äidin ikä. Laittomista aborteista puolestaan ei ole tilastoja. Kuten USA:ssakin, laittomissa aborteissa tekijänä ovat samat lääkärit kuin laillisissakin.

Israelin tilannetta kuitenkin pahentaa se, että suurin osa aborteista tehdään juutalaisväestölle, kun taas Israelissa arabiväestö lisääntyy voimakkaimmin. Todennäköisesti syynä on se, että Venäjältä muuttaneet pitäytyvät venäläisissä tavoissa - käyttävät aborttia jälkiehkäisynä. Lisäksi moni eettinen syy tosiasiallisesti on sosiaalinen syy. Muutoin tuota 41% illegitiimiyttä ja 11% raiskaus/insestilukua on mahdotonta selittää, sillä USA.ssa juutalaisväestön aborttiluvut ovat europidisen väestön normaalitasoa.

Asiassa on vielä ikävämpi puoli. Joka vuosi Israelin armeija menettää siis lähes 50,000 potentiaalista sotilasta - siis liki kolme divisioonaa - aborttiin. Israelin omat kansalaiset aiheuttavat Israelin armeijalle pahemmat tappiot vuosittain kuin yksikään sota. Tämä ei voi olla näkymättä väestötilastoissa, ja pahaksi onneksi Israel on sotaakäyvä valtio - jonka vihollisten syntyvyys on valtava. Ja pitkällä aikavälillä näännytyssota toimii sen puolelle, kumman uusiutumiskyky on suurempi.

On oikeutettua puhua todellakin hiljaisesta shoasta. Juutalainen kansa on tekemässä hidasta itsemurhaa - USA:ssa on ennustettu juutalaisuuden häviävän noin kolmessa sukupolvessa, ja Israelissa puolestaan on mahdollista, että juutalaisväestö tulee jäämään vähemmistöksi omassa valtiossaan arabien voimakkaan lisääntymisen vuoksi. Viime kädessä demografisissa muutoksissa aika pelaa sen pussiin, joka sikiää nopeimmin.

Tulevaisuus kuuluu muslimeille, katolisille, lestadiolaisille ja haredijuutalaisille. Uskonnottomien osa on yksinkertaisesti kuolla sukupuuttoon.

Herkkua on siinä monenlaista

Ruukinmatruuna ei ole niitä ihmisiä, jotka ulkomaille mennessään söisivät hernekeittoa ja ruisleipää, vaan hän tykkää seikkailuista ruoan maailmassa, ja niinpä hän puolisoineen tänään pitkästä aikaa kävi paikallisessa itäaasiakaupassa ostoksilla.

Kauppa oli laajentanut - sekä pinta-alaa että valikoimaa, ja hyllyt notkuivat kaakkoisaasialaisia herkkuja. Tölkkiherkkuja, pakasteita, luomuherkkuja, juomia, kastikkeita, riisisäkkejä, kuivatavaraa lattiasta kattoon sata neliömetriä. Niinpä sieltä tuli ostettua iso kassillinen kaikenlaista. Kauppaa pitää eräs Itä-Aasiasta Suomeen aikoinaan muuttanut perhe, ja sieltä löytyy kaikenlaisia orientaliteetteja. Kaupan perheyritysluonne näkyy siinä, että perheen nuoret työskentelevät myös kaupassa, ja palvelu on todella hyvää. Aasialaiset ovat tunnettuja yritteliäisyydestään, ja kauppa on toiminut ainakin parinkymmenen vuoden ajan.

Ruukinmatruuna sai kaupassa ahaa-elämyksen. Itämaiseen tapaan lähes kaikki herkut olivat kasvisherkkuja - lihatuotteita kaupassa oli hyvin vähän, mereneläviä sensijaan kyllä - ja sensijaan, että kasvikset olisivat olleet perinteistä perunaa tai keittojuuresta, siellä oli erilaisia hedelmiä, palkokasveja, varsia, mukuloita, marjoja ja kaikkia ravintokelpoisia kasvinosia mitä saattoi ajatella. Ruukinmatruuna tajusi välittömästi, että Kaakkois-Aasiassa on paljon helpompaa ja mielekkäämpää olla kasvisruokavalion noudattaja kuin Suomessa. Täällä ei kasva mitään hyvää ja mielekästä. Kaakkois-Aasian maaperä on hedelmällinen, ilmasto lämmin ja kasvukausi pitkä. Sama maa-ala tuottaa aikayksikköä kohti kymmen-kaksikymmenkertaisen määrän satoa kuin Suomessa, ja viljelykelpoisten kasvien valikoima on paljon laajempi kuin Suomessa. Liharuoalle yksinkertaisesti ei ole tarvetta. Kasviksista saa Aasiassa koottua niin monipuolisen ja hyvän ruokavalion, jossa on niin hyvänmakuisia raaka-aineita, ettei eläinravinnolle ole pakottavaa tarvetta, ja proteiinia saa vesieläimistä ja palkokasveista.

Täällä kaukana Pohjolassa ilmasto on kylmä ja karu, ja täällä viljan ja muiden ravintokasvien viljely on pahuksen hankalaa. Suomessa kannattaa pitää maa laitumena ja kasvattaa eläimiä, ja tuoda kasviravinto etelämpää, missä kasvukausi on pitempi, maaperä hedelmällisempi ja satoja saadaan monta vuodessa. Suomessa kasvavista kasviksista suurin osa kaupan päälle sisältää lähinnä vain hiilihydraatteja - proteiinipitoiset palkokasvit kasvavat täällä huonosti.

No. Buddhalaisuudessa lihansyöntiä ei suoranaisesti ole kielletty; sitä vain ei pidetä suotavana asiana, koska siinä surmataan elävä olento. Maailmassa on paljon petoeläimiä, ja jostakinhan pitää myös saada materiaalia vaatteisiin ja jalkineisiin, joita ilman emme tule toimeen. Mutta kun mietimme ruokavaliota ja etiikkaa, meidän on aina pidettävä myös maantiede mielessämme. Suomessa veganismi yksinkertaisesti on menneinä vuosisatoina merkinnyt samaa kuin nälkäkuolema. Ne, jotka ovat pitäneet karjaa ja osanneet metsästää ja kalastaa, ovat kyenneet jatkamaan ruokaansa, kasvaneet isommiksi ja älykkäämmiksi (proteiinilla on tärkeä merkitys aivojen kehitykselle!) ja heidän lapsensa ovat selvinneet jatkamaan sukua. Siksi suomalaisille ei oikeastaan olisi varaa moralisoida lihansyönnistä - se on Suomessa ja Suomen olosuhteissa varsin mielekästä. Mutta jos ruukinmatruuna eläisi Aasiassa, hän todennäköisesti olisi vegetaristi.

Mutta ruukinmatruuna tykkää kovasti hapankaalista, ja vastaan tuli korealainen herkku nimeltään kimchi. Kimchi on pohjimmiltaan tulisen raikasta hapatettua kaali-chiliseosta. Se valmistetaan kaalista, yleensä kiinankaalista, maitohappokäymisellä krautin tapaan, ja tulisuutensa ja punaisen värinsä se saa mausteistaan: chileistä, sipulista, valkosipulista, retikasta ja inkivääristä. Pikaisella googlauksella löytyi tällainen kimchi-resepti suomalaisille aineksille:

Pääraaka-aine:
• 3 kiinankaalia
• suolaa
Mausteseos:
o 3 valkosipulin kynttä
o purjo ohuina viipaleina
o 5 rkl paprikajauhetta
o cayennenpippuria tai chilipippuria
o 2 rkl tuoretta inkivääriä
o 2 tl aromimaustetta
o pala retikkaa/lanttua ohueksi raastettuna

Puhdista ruukku käyttöohjeen mukaan ja desinfioi työvälineet keittämällä. Pese ja huuhtele kiinankaalin lehdet. Pinoa lehdet astiaan ja ripottele niiden väliin 3 tl suolaa kaalia kohden. Odota 1-2 tuntia, kunnes kiinankaali on pehmennyt. Huuhtele suolavesi pois lehdistä yksittäin ja leikkaa ne 3-4 sentin paloiksi. Sekoita mausteet. Ripottele mausteseos lehtisilpun väliin ja pakkaa kaali tiukasti hapatusruukkuun. Liuota ½ rkl suolaa pieneen määrään kiehuvaa vettä. Jäähdytä suolavesi ja kaada se ruukkuun. Lisää tarvittaessa kiehautettua, jäähdytettyä vettä niin, että 2/3 astiasta täyttyy. Painele kaali nesteen alle ja aseta painot päälle. Anna valmistua 5-6 päivää jääkaapissa tai päivä huoneenlämmössä.

Kimchi on erinomaista laihduttajan ruokaa, ja se sisältää valtavan määrän suojaravintoaineita. Se sopii hyvin lisukkeeksi kalaruokiin, ja se maistuu kaikille hapankaalin ja/tai tulisen ruoan ystävälle. Maku on raikkaan tulinen, ja sillä on tunnusomainen jälkimaku.

Hih, tällainen blogi löytyi aiheen tiimoilta!

Valinta vai henki, osa II

Ruukinmatruuna kirjoitti pari päivää sitten abortista ja siitä, että se on kuin kuolemanrangaistus: vain autuas tietämättömyys kumpaankin liittyvistä brutaaleista detaljeista ja se tosiasia, ettei se kosketa suurinta osaa meistä ikinä, mahdollistaa tunteettoman, viileän suhtautumisen asiaan. Mutta jos joutuisimme itse todistamaan joko raskaudenkeskeytystä tai teloitusta, vain paatuneimmat psykopaatit meistä kannattaisivat kumpaakaan.

Koska ruukinmatruuna on sellainen fretti kuin hän sille päälle sattuessaan on, ja hänen tiedonjanonsa on yhtä sammumaton kuin Koudalla, hän otti selvää abortista - niin puolesta kuin vastaankin. Lopputulos on, että hän tuntee itsensä petetyksi. Petetyksi sen osalta, että ensinnäkin abortissa aivan oikeasti surmataan ihminen, joskin syntymätön sellainen - ja siksi, että hänelle on valehdeltu niistä pitkäaikaisseurauksista, mitä naiselle abortista koituu - naisen pitää olla todella paatunut psykopaatti kestääkseen abortin tuosta vain. Ruukinmatruunalle on jälleen valehdeltu päin naamaa.

Ensimmäinen valhe: Abortin vastustus on miessovinistisikojen patriarkaalinen yritys naisten alistamiseksi nyrkin ja hellan väliin.

Väärin. Abortin kannattajista suurin osa on miehiä ja sen vastustajista suurin osa naisia, joskin miehet ovat, kuten aina, molemmin puolin äänessä eniten. Tämä sen vuoksi, että miehille asia on keino luistaa vastuusta - isyydestä - ja päästä kuin koira veräjästä; kun taas naista asia koskettaa aina henkilökohtaisesti, ja ne naiset, jotka ovat sen itse läpikäyneet tai todistaneet, tietävät surmanneensa oman lapsensa. Koska naisten empatiankyky ja tunne-elämä pääsääntöisesti on voimakkaampi kuin miehillä, naiset myös paljon miehiä voimakkaammin identifioituvat sisällään kasvavaan elämään kuin miehet, joille kyse on pelkästä limanuljaskasta. Tällainen blogi löytyi aiheen tiimoilta.

Toinen valhe: Nykyaikainen abortti on turvallinen ja riskitön

Ei ole. Piste. Aborttitekniikat, jotka kuvailtiin edellä, ovat useasti hyvin riskaabeleita ja aiheuttavat usein komplikaatioita. Aina, kun jokin metallinen instrumentti tungetaan pimpasta sisään ja sitä liikutellaan ympäriinsä näkemättä suoraan mitä tapahtuu, on riski että kohdun seinämä, munanjohdin tai kohdunkaula vahingoittuu. Pahimmillaan tuloksena voi olla kohdunsisäinen verenvuoto ja sepsis eli verenmyrkytys. Amerikkalaisten arvioiden mukaan jopa joka kahdeskymmenes abortti johtaa niin vakaviin kohdunsisäisiin vammoihin, että lopputuloksena on lapsettomuus. Ja aina kun peukaloidaan hormonitoiminnan kanssa, on riski saada endokriini sekaisin. Tässäpä hiukan listaa, miten voi pahimmillaan käydä. Jotkut selviävät pelkällä pahalla ololla, toisilla koko loppuelämä menee pilalle - tai pahimmassa tapauksessa jää hyvin lyhyeksi. On todennäköisempää tulla abortissa pysyvästi lapsettomaksi kuin voittaa neljä oikein lotossa.

Kolmas valhe: Abortti on turvallisempi kuin synnytys

Ei ole. Synnytys on luonnollinen tapahtuma, johon toki liittyy riskinsä ja komplikaationsa, mutta johon naisen elimistö ja biologia on mukautunut ja varautunut. Jollei olisi, olisimme kuolleet sukupuuttoon jo ajat sitten. Abortti puolestaan on keinotekoinen raskaudenkeskeytys - mekaaninen tai kemiallinen, epäluonnollinen ja väkivaltainen tapahtuma, johon ihmisen biologia ei ole mukautunut.

Abortti lisää naisten kuolleisuutta. Näin siis suomalaistutkimuksen mukaan - STAKES teki tutkimuksen 1997. Kävi ilmi, että naisten kuolleisuus abortin jälkeen kasvoi 252% verrattuna äiteihin ja 76% verrattuna lapsettomiin naisiin. Abortoineet naiset olivat vuosi abortin jälkeen 60% alttiimpia kuolemaan luonnollisista syistä, 700% alttimpia tekemään itsemurhan, 400% alttiimpia kuolemaan onnettomuuteen ja 1400% alttiimpia kuolemaan väkivaltaisesti kuin naiset, jotka eivät ole läpikäyneet aborttia. Vaikka olettaisimme, että kyseessä olisi korrelaatio pikemminkin kuin kausaatio, luvut ovat silti hirvittävät - usein abortin jälkeinen syyllisyys ja trauma voi johtaa vaarallisiin ja piittaamattomiin elämäntapoihin ja piittaamattomuuteen omasta itsestä. Näin siis Suomessa, ettei kukaan voisi sanoa mitään joo joo, mutta se onkin Jenkeissä...

Varsinkin nuorelle naiselle on turvallisempaa viedä raskaus loppuun asti ja synnyttää vauva kuin ottaa abortti. Tätä ei moni tule ajatelleeksi teiniraskauksista puhuttaessa.

Neljäs valhe: Sikiö on pelkkä klöntti alkulimaa

Ei ole. Sikiö lakkaa olemasta pelkkä limaklimppi kolmannella raskausviikolla. Tällöin sikiö on saanut jo selkeästi ihmismäisen muodon, ja kaikki elimet ovat muodostuneet jo kahdeksannella viikolla. Pilleriabortissa ulos tulee pieni, noin viiden sentin mittainen ihminen - selkeästi tunnistettava sellainen, jolla on yksilölliset sormenjäljet. Imukaavinta-abortissa puolestaan ulos tulee ihmisen kappaleita - pikku ihmisen, joka on revitty kappaleiksi elävältä. Naisen on toki helpompaa sanoa itselleen minulle tehtiin raskaudenkeskeytys imukaavinnalla kuin että surmautin syntymättömän lapseni revityttmällä tämän kappaleiksi elävältä alipaineella, mutta kyse on täsmälleen samasta asiasta.

Moni nainen on todennut, että jos olisin tiennyt, että sikiö on jo ihmisen muotoinen tuossa vaiheessa, en olisi ikinä edes harkinnut aborttia. Ja tämä onkin asia, jota moni ei tule ajatelleeksi - jo 9. viikolla sikiö on jo selkeästi ihminen, ja 12-viikkoinen syntymätön lapsi rypistää jo otsaansa, kääntää päätään, avaa ja sulkee huulensa, nielee lapsivettä ja hymyilee, tuntee kosketuksen, tarttuu esineeseen ja koukistaa polvensa kosketuksesta.

Ruukinmatruunan määritelmä on, että kehittyvä ihminen lakkaa olemasta sikiö ja muuttuu vauvaksi viimeistään silloin, kun hän kykenee tulemaan toimeen kohdun ulkopuolella intensiivihoidossa. Raja on nykyään noin 20. viikossa. Tämän jälkeen voidaan perustellusti puhua jo vauvasta. Kaikkein brutaaleimmat infantisidin muodot, kuten partial birth abortion, on Suomessa onneksi kielletty. Ei kuitenkaan USA:ssa, jossa vauva on käytännössä lainsuojaton syntymäänsä saakka.

Viides valhe: Abortin jälkeinen henkinen trauma on pelkkä myytti

Tämä asia mainittiin sivulauseessa aikoinaan elämänkatsomustiedossa, mutta uskontoa opiskelleet kävivät abortin ja sen aiheuttaman trauman läpi, joskin monet varmaan pitivät sitä pelkkänä hihhulilässynläänä. Mutta kun ruukinmatruuna otti asioista selvää, niin abortti aiheuttaa lähes aina vakavan henkisen trauman, joka voi pahimmillaan kulminoitua itsemurhayritykseen. Eräs itsemurhaa yrittänyt suomalaisnainen totesi haluavansa vain mennä lapsensa luo. Vauva voi kummitella painajaisissa vielä pitkään. Syyllisyydentunteet, viha, itseinho, psykofyysiset oireet. voivat vaivata naista vielä parikymmentä vuotta abortin jälkeen. Ne alkavat heti abortin jälkeen, pahenevat ajan myötä ja ovat pahimmillaan noin neljä vuotta abortin jälkeen, jonka jälkeen ne alkavat tasaantua, mutta kaikilla ne eivät häviä koskaan. Pahimmillaan abortti tappaa täysin luottamuksen toisiin ihmisiin - käy kuin kouluammuskelijoilla eli naisesta tulee täysin misantrooppi. Trauma voi johtaa myös promiskuiteettiin eli täysin holtittomaan seksuaalikäyttäytymiseen ja pahimmillaan syfilis- tai immuunikatotartuntaan - tai väkivallan uhriksi joutumiseen.

Ruukinmatruuna käyttää julmaa kieltä, mutta tämä sen vuoksi, että brutaali teksti erottaa jyvät akanoista. Meillä on oikeus - ja velvollisuuskin - tietää, mihin homma voi pahimmillaan johtaa, eikä kyse ole pelottelusta vaan inhorealismista. Tässäpä vielä linkki tutkimukseen, jonka taustalla ovat Mika Gissler, Jouko Lönnqvist ja Elina Hemminki. Noin 13% naisista kokee hyvin vakavia oireita, 46% keskivaikeita ja 78% ainakin jonkinasteisia. Vain aniharva voi ohittaa sen pelkkänä olankohautuksena. Itsemurhariski oli suurin 34-39 -vuotiailla naisilla.

Kuudes valhe: Sikiö on osa naisen ruumista.

Ei ole. Sikiö ei missään vaiheessa ole osa naisen ruumista eikä naisen elimistöä. Sikiöllä on oma genetiikkansa, joka on erillinen äidin genetiikasta, oma verenkiertonsa ja oma elimistönsä - se on alusta saakka äidistä erillinen ihmisyksilö.

Sikiö on yhteydessä istukkaan napanuoralla. Istukka puolestaan kiinnittyy kohdun seinämään. Istukassa on kaksi osaa, joista toinen muodostuu sikiön geneettisestä materiaalista ja toinen äidin. Näiden välillä tapahtuu aineiden diffundoitumista - sikiö saa äidiltä ravinteita ja happea ja palauttaa aineenvaihduntatuotteita ja hormoneita, mutta missään vaiheessa äidin ja sikiön veri eivät sekoitu ja missään vaiheessa sikiö ei ole osa äidin elimistöä. Lapsemme eivät siis ole omaa lihaamme ja vertamme, vaikka niin haluaisimme uskoa - omaa lihaamme kyllä sikäli, että lapsukainen saa ravintonsa äidistään, mutta omaa vertamme se ei ole. Yhdelläkään odottavalla äidillä ei ole moraalista oikeutta tämän vuoksi surmata lastaan sillä verukkeella, että se on "vain kasvannainen minun sisälläni".

On toki totta, että ilman äitiään sikiö on avuton eikä kykene tulemaan toimeen yksinään. Samaan hengenvetoon voidaan kysyä, että onko meillä oikeutta kiskoa keneltäkään vaikkapa hengityslaitteen tökkeliä irti - samalla verukkeella, ettei kyseinen ihmisyksilö kykene tulemaan toimeen omillaan ilman ulkopuolista apua. Asiaa voi kysyä vaikka ruukinmatruunan omalta äipältä, joka selvisi hengissä poliosta ja parani täysin.

Jos abortissa on kyse naisen oikeudesta päättää omasta ruumiistaan, niin mikä antaa naiselle oikeuden päättää syntymättömän lapsensa ruumiista - joka siis ei ole osa hänen ruumistaan? Kuka antaa äidille oikeuden olla tuomari ja lääkärille oikeuden olla pyöveli?

Seitsemäs valhe: Jos abortti ei olisi laillinen, sadat, ehkä tuhannet, naiset kuolisivat puoskarien käsiin laittomissa aborteissa

7 on tunnetusti valehtelijan luku, ja niinpä ruukinmatruuna säästi sen suurimman valheen numeroon 7. Ensinnäkään kuolleisuus laittomiin abortteihin ei ole yhdessäkään maassa ollut korkea ja toiseksi laittomia abortteja perinteisesti ovat tehneet samat ihmiset, jotka tekevät laillisiakin - siis lääkärit ja sairaanhoitajat. USA:ssa laittoman abortin tekijä ennen Roe vs Wade -oikeudenkäyntiä oli 90% tapauksista lääkäri ja 5% sairaanhoitaja. Kuolleisuus laittomiin abortteihin ei eronnut kuolleisuudesta laillisiin. On totta, että noin sata vuotta sitten laittomiin abortteihin kuoltiin, mutta kuolleisuus romahti murto-osaan antibioottien keksimisen jälkeen. Roe vs Wade -oikeudenkäynnin jälkeen USA:ssa moni laittomien aborttien tekijä yksinkertaisesti vain laillisti bisneksensä ja päästi asiakkaat nyt sisään etuovesta takaoven sijaan - itse bisnes pysyi täsmälleen samana kuin ennenkin. Ohessa kuva laittoman abortin aiheuttamista kuolemantapauksista USA:ssa ennen ja jälkeen abortin laillistamisen.



Puolassa abortti oli vapaa vuoteen 1990 saakka, jolloin se kiellettiin lähes kokonaan katolisen kirkon painostuksen takia. Tämä on herättänyt valtavan määrän protesteja Euroopassa, mutta ei Puolassa. Neljä vuotta aborttikiellon jälkeen trendi oli selkeä:

Aborttien kokonaismäärä 1990: 59,417 - 1994:782
Naisten raskauskuolleisuus 1990: 90 - 1994: 57
Keskenmenojen kokonaismäärä 1990: 59,454 - 1994: 49,970
Lapsenmurhatapauksien määrä 1990: 31 - 1994: 17
Syntyneiden kokonaismäärä- 1990: 546,000 - 1994: 482,000

Syntyvyys siis laski aborttikiellon jälkeen, ja tähän on syynä elintason huima nousu parissa vuodessa kommunistivallan luhistumisen jälkeen. Elintaso ehkäisee ei-toivottuja raskauksia paljon paremmin kuin abortti, eikä Puolalla ole ollut mitään syytä enää laillistaa aborttia kuin poikkeustapauksia ajatellen.

Kahdeksas valhe: Abortti on välttämätön raiskaus- ja insestitapausten varalta

Puolitotuus. On totta, että Suomessa vuosittain tulee muutama nainen raskaaksi raiskauksen tai insestin takia, mutta niin oudolta kuin se kuulostaa, usein nainen haluaakin pitää lapsensa - ja eettisistä syistä (raiskaus, insesti jne) abortteja tehtiin Suomessa 2007 kokonaista 9 kpl. Se on vähemmän kuin 0,1% eli alle yksi promille kaikista aborteista. On ehkä moraalisesti oikein teloittaa syntymätön lapsi isänsä rikoksen takia (kukapa sitä nyt haluaisi elävän muistutuksen omasta häpeästään), mutta entäpä jos äiti haluaakin pitää lapsensa?

On esitetty myös, että aborttivapauden rajoittaminen merkitsee puuttumista naisen seksuaaliseen vapauteen, sillä tällöin poistetaan takaportti vahinkoraskauksien varalta. Mutta samaan hengenvetoon pitää todeta, että jos ihmisille annetaan mahdollisuus käyttäytyä holtittomasti ilman riskiä seuraamuksista, he myös käyttäytyvät holtittomasti. Se, että joutuu vastaamaan itse tekojensa, mukaanlukien seksuaalikäyttäytyminen, seurauksista, merkitsee myös sitä, että joutuu ottamaan vastuun käyttäytymisestään - ja käyttäytymään vastuullisesti.

80% kaikista aborteista tehdään 20%:lle kaikista naisista. Tämä merkitsee sitä, että on olemassa pieni määrä naisia, joille on tehty kolme, neljä tai viisikin aborttia - he käyttävät raskaudenkeskeytystä syntyvyyden säännöstelyn keinona. Mitä pyörii sellaisen naisen päässä, joka ei piittaa ehkäisystä, mutta kylläkin kernaasti surmaa syntymättömät lapsensa?

Yhdeksäs valhe: Abortti on henkisesti helpompi kuin oman lapsen antaminen adoptoitavaksi

Tätä väitettä ei tue yksikään tutkimus sen enempää abortista kuin adoptiostakaan. Päinvastoin adoption jälkeen äiti tuntee sekä surua lapsensa menettämisestä että iloa tämän henkiinjäämisestä ja siitä, että tämä on saanut hyvän kodin; abortin jälkeen ainoa tunne on tuska lapsen menettämisestä. On vaikeaa antaa oma lapsi vieraan ihmisen kasvatettavaksi, mutta pitkän aikavälin kokemus on, että adoptio on sekä äidin että lapsen kannalta tyydyttävin ratkaisu. Parhaimmillaan käy niin, että lapsi saa kahdet vanhemmat; ne, jotka antoivat hänelle elämän, ja ne, jotka antoivat hänelle tulevaisuuden.

Kymmenes valhe: Abortti on naiselle voimautumista ja valtautumista

Just joo. Tämä väite on linjassa sen väitteen kanssa, että mies ei ole mies eikä mikään ennenkuin hän on tappanut jonkun toisen. Tällaisia väitteitä kuulee usein sellaisten ihmisten suusta, joka on joko fanaatikko, psykopaatti tai molempia. Abortissa tapetaan syntymätön ihminen, ja se, kuinka kivaa toisen ihmisen tappaminen ja kuinka voimauttavaa tai valtauttavaa toisen ihmisen surmaaminen on, voi kysyä vaikkapa omalta vaarilta, jos tämä vielä sattuu olemaan hengissä. Sodan läpikäyneet nimittäin eivät näin pääsääntöisesti koe itseään sen enempää voimautuneiksi kuin valtautuneiksikaan - varsinkaan, jos ovat ampuneet tappaakseen.

Vakavasti: jos nainen haluaa olla mies ja omaksua miehen sukupuoliroolin, mukaanlukien ne pahat puolet, niin suositeltavampaa on hakea lähete transseksuaalitutkimuksia varten ja pyrkiä sukupuolenvaihdokseen - sen sijaan, että alkaisi leikkimään jotain sellaista, mitä ei ole ja uhittelemaan jollakin sellaisella, mitä jopa miehet pitävät todella vastenmielisenä.

Asian voi ajatella myös toisin. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna - mutta jos hän ei olekaan toivottu, niin onko hänellä velvollisuus tulla teloitetuksi?

Lienee tarpeetonta sanoa, että joka tietoa lisää, se tuskaa lisää, ja että tämän kaiken tiedon jälkeen ruukinmatruuna on tuskaisempi kuin ennen, vaikkei hän ole ikinä läpikäynyt aborttia - ja löytynyt tieto ei ehkä yksinään olisi ollut riittävää kallistamaan ruukinmatruunan kannan aborttia vastaan. Mutta petetyksi tuleminen ja sen huomaaminen, että hänelle on valehdeltu päin naamaa, on. Ja jotta ruukinmatruuna olisi todella pro-life, niin samaan hengenvetoon hän myös vastustaa kuolemanrangaistusta ja asevelvollisuutta, jotka myös molemmat ovat irvokasta ihmisarvon pilkkaamista.

Mutta kaikki puhe elämän puolesta, sen kunnioittamisesta ja länsimaisessa kulttuurissa vallitsevan morbidin itsevihan ja sairaalloisen kuoleman ihannoinnin vastustamisesta on pelkkää tyhjää lässynläätä, jollemme todella tee asialle jotain ja tue niitä kaikkein pienimpiä. Lasten suojeleminen on aivan oikeasti tärkeää. Me emme saa tinkiä lapsilisistä, emme lasten terveydenhoidosta, emme päivähoidosta, emme mistään lapsiin liittyvistä, sillä lapsissa on tulevaisuutemme. Varsinkaan lastenpsykiatriasta ei missään tapauksessa saa tinkiä. Vain tekemällä tästä maasta lapsillemme hyvän paikan kasvaa voimme lopullisesti lopettaa tulevaisuutemme tuhoamisen surmaamalla omat jälkeläisemme ennenkuin he ovat edes ehtineet syntyä.