Päivän pähkinä

Kumpi on pahempaa, joutua saksalaisten valloittamaksi vai venäläisten vapauttamaksi?

Ryhtyisinkö kapitalistiksi?

Vuosikymmen uus, uusi tietoisuus;
tulin tietoiseksi työväenluokasta
Kun kaiken pistin syyksi kapitalistin,
saatoin helpotuksesta mä huokaista
Mutt' vaikka Marxin opin mä melkein ulkoa opin
faija merkkasi mun tililleni osakkeita KOPin
Edes kunnon prole minä ole en
- olen syyllinen!

(Freud, Marx, Engels & Jung, Syyllisyys-blues)

Kapitalismi on synonyymi vapaalle markkinataloudelle, jossa tuotantovälineet ovat yksityisissä käsissä - joko yksityishenkilöiden tai tavallisemmin juridisten henkilöiden. Kapitalismin vastakohtia ovat toisaalta totalitarismi (kuten natsismi, kommunismi, teokratia) jossa valtio tai hallitsija omistaa kaikki tuotantovälineet, ja toisaalta korporatismi (fascismi, sosialismi), jossa tuotantovälineet ovat harvojen kasvottomien organisaatioiden, korporaatioiden, käsissä.

Nyrkkisääntö on, että kapitalismissa vallitsee kilpailu ja valtion sekä talouselämän erilläänolo, kun taas totalitarismia leimaavat monopolit ja valtion tiukka kuristusote talouselämästä, ja korporatismia puolestaan oligopolit ja valtion sekä talouselämän symbioosi. Kapitalismi siis on kaikkein lähinnä kulttuurievolutiivista olemassaolon taistelua, ja kapitalismissa se toimija menestyy parhaimmin, joka kykenee parhaimmin adaptoitumaan ympäristön sille asettamiin vaatimuksiin. Sama selkokielellä: se firma, joka tuottaa maksimituloksen minimiresurssinkäytöllä, menestyy parhaimmin.

Kapitalismin paras puoli on siinä, että verrattuna kaikkiin muihin kilpaileviin talousjärjestelmiin (orjanomistajayhteiskunta, basaaritalous, feodalismi, sosialismi, korporatismi, nepotismi, despotismi jne) se tuottaa verrattomasti parhaimman tuloksen. Sen huonoin puoli on siinä, että se ei tuota sitä tasaisesti. Kapitalismissa tuottojakauma noudattaa hyvin tarkasti Pareton lakia - 80% tuotosta menee 20%:lle ihmisistä, ja 50% tuotosta menee 1%:lle ihmisistä. Kapitalismi siis tuottaa vaurautta, mutta ei kaikille. Silti tähän mennessä kaikista kilpailevista yhteiskunta- ja talousmalleista kapitalismi tuottaa vähimmin huonon lopputuloksen myös niille heikompiosaisille. Kapitalismi ei ole paras eikä oikeudenmukaisin talousjärjestelmä. Se on vähimmin huono. Niin kauan kuin olemme vain ihmisiä emmekä enkeleitä, näin valitettavasti on.

Kapitalismiin kuuluu olennaisena osana kaksi tärkeää piirrettä. Toinen on yksityinen yritteliäisyys ja toinen on pörssitoiminta. Yksityinen yritteliäisyys merkitsee juuri sitä - oman yrityksen perustamista; joko toiminimenä, kommandiittiyhtiönä tai osakeyhtiönä, jolloin yrittäjä toisaalta omistaa tuotantovälineet ja kerää itse työnsä (tai ostamansa työvoiman tekemän työn) hedelmät - ja kärsii yrittämisen riskin. Pörssitoiminta puolestaan on sekä tuotantovälineiden omistajuuden, arvopaperien, johdannaisten että resurssien vapaata kauppaa omistajalta toiselle.

Kapitalismia usein kritisoidaan siitä, että pääomat kasaantuvat harvoille yksityisille omistajille - ja jos eivät kasaannu, niin ainakin hajautuvat kasvottomille organisaatio-omistajille. (Päättäkää jo, arvoisat vasurit!) Mutta yritykset lakkauttaa yksityinen omistusoikeus johtavat väistämättä joko despotiaan (jossa sulttaani omistaa kaiken ja muut ovat hänen orjiaan) tai totalitarismiin (jossa valtio kasvottomana organisaationa omistaa kaiken). Ja kapitalismiin pätee myös aina se Pipin Lyhyen kysymys: kuka on kuningas, se jolla on valta vaiko se, jolla on nimi? Tuotantovälineiden omistaja ei ole aina sama ihminen, joka käyttää valtaa, ja taloudellisen vallan (kapitalistin) ja väkivallan (valtio) välillä on usein ristiriita - onneksi; valtiot, jossa tällaista ristiriitaa ei ole, ovat yleensä hyvin viheliäisiä paikkoja asua.

Toinen kapitalismin kritiikki on, että sen mukaan kapitalistit ja työläiset (= palkansaajat) ovat kaksi eri ihmisryhmää ja että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät ja että vain harvoista ja valituista voi tulla kapitalisteja. Tähän vastaväitteenä on, että tulonsiirroilla (progressiivinen verotus, lapsilisät, sosiaaliturva jne) on mahdollista estää tuo rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen, ja että periaatteessa kenestä tahansa, kenellä on säännölliset tulot ja jolla on rohkeutta ja pitkäjänteisyyttä, voi tulla kapitalisti. Elämä on valintoja - ja voimme valita joko lyhyen aikavälin intressit (haaskaamisen) tai pitkän aikavälin intressit (investoinnin). Kyse on vain siitä, mihin rahansa käyttää. [Se vanha tupakoitsijan rukoushan on Rakas Jumala, ota pois tämä tauti ja anna rahat takaisin!.]

Ruukinmatruunan isukki opetti lapsilleen kapitalismin periaatteet yrittäjäksi ryhdyttyään. Ja tottakai pelasimme myös Uutta Finanssia - joka itseasiassa oli X-sukupolven kauppakorkeakoulu. Ja toki ruukinmatruunallakin oli ylikasvaneen oikeudentuntonsa vuoksi kapinaikänsä, mutta hän aikuistui ja totesi, että koska ei tätä maailmaa tämän oikeudenmukaisemmaksi saa, niin pienimmän riesan tie on vain mukautua sen realiteetteihin, mukaanlukien kapitalismiin.

Kapitalistiksi ryhtymiseen on kaksi keinoa:

1) Perusta oma firma.
2) Mene mukaan pörssitoimintaan.

(Tai molemmat.)

Ykkösvaihtoehto on erityisesti työväenluokan suosima keino. Perinteisesti sillä on noustu alempaan keskiluokkaan - ja hyvällä tuurilla ylempään. Oman firman perustamista kutsutaan myös triviaalinimellä yrittäjyydeksi, ja se vaatii kolme asiaa, eli a) sinulla on jokin liikeidea b) sinulla on idean vaatimat ammattitaidot ja c) sinulla on tolkkua, eli et ole haihattelija, saamaton tai epärealisti. Yrittäjyys ei sovi taivaanrannanmaalareille eikä patapessimisteille, ja yrittäjyys merkitsee kovaa työtä, pahimmillaan 80h/viikko eikä yrittäjällä ole työttömyysturvaa. Vanhan sanonnan mukaan kuu on torpparin aurinko, ja se pätee mainiosti myös yksityisyrittäjyyteen muutoinkin. Vastineeksi olet itse oma pomosi ja määräät itse menemisistäsi. Todettakoon, että silloin kun ruukinmatruuna itse kulutti koulunpenkkiä, hänen kurssikavereistaan suhteettoman suuri osa tuli yrittäjäperheistä. Yrittäminen vaatii alkupääoman - yleensä joko pankkilainan tai sitten jonkun bisnesenkelin takaamana.

Kakkosvaihtoehto sopiikin sitten ihmisille, jotka ovat pottumaisia, nörttimäisiä, emotionaalisesti alikehittyneitä, epäsosiaalisia ja/tai muuten vain ahneita. Pörssitoiminta vaatii aina samoin alkupääoman, ja pörssitoiminnassa voi menestyä hyvin tai menettää about kaiken. Pörssitoiminta on alkeellisimmillaan investointia tuotantovälineiden omistamiseen sen toivossa, että ne tuottavat lisäarvoa tulevaisuudessa. Pörssitoiminta vaatii alkupääoman - joko säästöjä, perinnön, liikevoiton tai rikkaan isukin. [Toki lainarahallakin voi toimia pörssissä, mutta se on amatöörille varma tapa mierontielle.] Vaikka pörssejä on monenlaisia - arvopaperipörssi, raaka-ainepörssi, bulkkitavarapörssi, tukkupörssi - yleensä pörssistä puhuttaessa puhutaan arvopapereista. Arvopapereita ovat osakkeet, joukkovelkakirjat (obligaatiot ja debentuurit) sekä johdannaiset (optiot, warrantit, futuuri jne).

Pörssitoimintaa on periaatteessa kahdenlaista: investointi ja spekulointi. Näiden kahden välinen raja on veteen piirretty viiva, ja juuri tuo jälkimmäinen - spekulointi eli keinottelu - antaa niin pörssitoiminnalle kuin kapitalismille yleensäkin - kristinuskon ja sen äpärälapsen, marxismin, viitekehyksessä huonon nimen. Spekulointi kun perustuu usuraan, ansiottomaan lisäarvoon.

Investointi merkitsee tuotantovälineiden omistamista yleensä osakkeiden muodossa niiden tuottaman lisäarvon (osinko) muodossa. Investoija ostaa arvopapereita siinä toivossa, että yritys tuottaa voittoa ja että voitto (tai osa siitä) jaetaan osakkeenomistajille osinkoina. Yritys saa samalla pääomaa osakkeenomistajilta näiden merkitessä osakkeita. Keinottelu puolestaan merkitsee tuotantovälineiden omistamista siinä toivossa, että arvopaperin hinta nousee kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti tulevaisuudessa ja että myytäessä arvopaperit niistä saadaan tulevaisuudessa parempi hinta kuin niitä ostettaessa. Spekulointi perustuu sille tosiasialle, että talous kasvaa sitä mukaa kun kulttuurievoluutio etenee. Investointi on yrityksen kohtelemista lypsylehmänä, spekulointi puolestaan teuraskarjana. Parhaimmat lyhyen aikavälin voitot tehdään spekuloinnilla, mutta pitkällä aikavälillä investointi on kannattavampaa. Käytännössä investoinnin ja spekuloinnin välille on vaikeaa tehdä eroa. Pörssin elektroniset apuvälineet mahdollistavat pörssikurssien lähes reaalaikaisen seuraamisen ja päivänsisäisen kaupan, jolloin pörssikurssin kehitystä on helppoa seurata. Näin lypsylehmästä voi tulla teuraskarjaa, jos kurssikehitys on hyvä, ja vastaavasti teuraskarjasta lypsylehmä, jos kurssikehitys vakiintuu.

Pörssitoiminta on periaatteessa hyvin yksinkertaista: ostetaan kun on halpaa, kerätään osingot ja myydään kun on kallista. Ongelma on vain siinä, että on vaikeaa määritellä, milloin jokin on halpaa tai kallista, tai milloin jaetaan osinkoja, ja vaikka silloin tulisi myydä kun muut ostavat ja ostaa kun muut myyvät, massapaniikki tarttuu helposti ja kauppoja tehdään usein pikemminkin tunteella kuin järjellä. Kuitenkin pörssiosakkeet antavat kontrabandeja lukuunottamatta parhaan tuoton sijoitetulle pääomalle, ja jos pörssitoiminta olisi jotain esoteerista ydinfysiikkaa, niin vain harvat sitä tekisivät.

Kapitalistiksi kannattaa ryhtyä, jos on muutama tuhat euroa ylimääräistä rahaa, eikä tiedä että ostaako uuden auton vai sisustaako kodin uudelleen. Nyrkkisääntö on, että käyttöomaisuus on hupeneva aktiiva (= sen arvo romahtaa pitkällä aikavälillä) ja sen omistaminen on, venettä lukuunottamatta, hyvin huonoa bisnestä. Nuo "muutama tuhat euroa" saa kasaan vaikka lopettamalla tupakoinnin - keskimääräisellä tupakoitsijalla kuluu vuodessa noin 2000 euroa tupakkaan. Plus kaljottelu siihen päälle. Käyttöomaisuus, kuten auto, menettää noin 30% jälleenmyyntiarvostaan vuosittain, ja jollei kyse ole tyylihuonekaluista, sisustuksella on hinta muttei arvoa. Nyt kyse on enää pelkästään siitä, että arvostaako enemmän lyhyen aikavälin intressejä (kalliista tajusteista saatavaa hetken nautintoa tai shoppailun tuottamaa endorfiinikänniä) vaiko pitkän aikavälin intressejä (tulevaa vaurautta). Eli sama triviaalikielellä: se komea alfakoiras-adonis on lyhyen aikavälin hupeneva aktiiva, mutta se mitäänsanomaton hyvinkoulutettu kiltti nörtti on pitkän aikavälin kasaantuva aktiiva. [Niillä alfakoirailla kannattaa keinottella, sitä kilttiä nörttiä kannattaa buy&holdata.]

Toisaalta kapitalistiksi ei kannata ryhtyä kertainvestoinnilla, vaan ostamalla arvopapereita vähän kerrallaan, vaikkapa satasella joka kuukausi ja uudelleeninvestoimalla mahdolliset osingot kotiuttamisen sijaan. Näin pääomat eivät kerry aritmeettisesti, vaan eksponentiaalisesti.

Miten siis ryhtyä kapitalistiksi, jos sitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt? Kivuttomia tapoja on yksityinen sijoitussidonnainen eläkevakuutus sekä arvo-osuustilit ja rahastot. Niissä riski on alhainen, mutta niin on tuottokin. Kivullinen tapa on pörssisijoittaminen. Siinä kärsitään iso riski, mutta tuottokin on parempi. Sopiva alkupääoma on noin 2000-5000 euroa. Pörssisijoittamiselle on kaksi nyrkkisääntöä: 1) ei kaikkia munia samaan koriin ja 2) osta vain sellaista, minkä tunnet. Aloittelijalle tämä merkitsee sitä, että hajauta investointisi - maksimissaan tuhat euroa per firma, ja osta sellaista, mikä toimii varmasti, kuten vakiintunut perusteollisuus. Päätä jo alussa, aiotko ryhtyä investoimaan vai spekuloimaan, ja kuinka usein läpikäyt investointisi. Ota yhteyttä pankkiisi, ja avaa arvo-osuustili ja siihen webilinkki. Näin kykenet hoitamaan salkkuasi on-linena. Seuraa kursseja vaikkapa Kauppalehden kautta viikon verran, tutki sekä kahden että viiden vuoden käppyrät, ja mieti, mitä haluat ja kuinka kauan olet valmis pitämään ko. osakkeita. Älä rakastu mihinkään firmaan.

Missään tapauksessa älä ala käymään päivänsisäistä kauppaa äläkä ala sekoilemaan johdannaisten kanssa. Ne on parasta jättää ammattilaisille - siinä voi saada turpaansa niin pahasti, että alkaa miettimään seppukua.

Tässäpä sitten hiukan pörssislangia:

aamukiima: Pörssin avautuessa nousevat markkinat.
ATH, ATL: All Time High/Low. Osakkeen kaikkien aikojen korkein ja matalin arvo.
bear: Laskevat markkinat, "karhupäivät".
bull: Nousevat markkinat, "härkäpäivät".
bullero: Ihminen, joka menee mukaan härkäpäivään, ostaa sellaista mitä muutkin ostavat ja joka menee massan mukana
buy and hold: Klassinen investointi, osakkeisiin investointi osinkojen toivossa tai tasaisen kurssikehityksen toivossa pitkälle (5v +) aikavälillä.
derivaatan nollakohta: Trendin huippu tai pohja, jonka jälkeen tapahtuu käänne joko huonompaan tai parempaan.
dippaus: Osakkeen äkillinen jyrkkä hinnanlasku
juna: Nousussa oleva osake, yleensä sellainen, joka nostattaa indeksiä
kapriminen: Osakkeen äkillinen jyrkkä hinnannousu
kontrata: Ostaa silloin kun muut myyvät tai myydä kun muut ostavat
lohi: Voimakkaasti arvossa noussut osake, joka hyppii ilmassa koskien yli
longaaminen: Pitkäksi myynti, päivänsisäinen kauppa nousevilla markkinoilla
maximum avoid: Varoitus siitä, että jotain osaketta ei kannata ostaa missään tapauksessa.
osalli: Osake. Monopoli-pelin Yhteismaa-kortin painovirhe.
paniikki: Osakkeen osto- tai myyntiryntäys.
petteri: Päivänsisäistä kauppaa käyvä amatööri
pilkkiä: Tavoitella aliarvostettua osaketta mahdollisimman halvalla.
possa: Positio, omistuksessa olevat arvopaperit
pravda: Helsingin Sanomat. Taloustoimittajat usein pihalla asioista.
raketti: Osake, joka nousee rajusti lyhellä ajalla, jopa 15% päivässä
ralli: Trendi, jossa koko pörssi nousee voimakkaasti kvartaalin sisällä
savupiippu: Vakiintuneella teollisuudenalalla, "savupiipputeollisuudessa", toimiva yritys. Pienet riskit mutta pieni tuotto.
shorttaaminen: Päivänsisäinen kauppa laskevilla markkinoilla
sopuli: Lauman mukana juokseva sijoittaja, joka myy kun muutkin myyvät.
splitti: Osakesarjan jakaminen pienemmän nimellisarvon osakkeisiin.
tekno: Uusilla teollisuudenaloilla, "teknologiateollisuudessa", toimiva yritys. Isot riskit ja iso tuotto,.
toimari: Toimeksianto
treidaaminen: Kaupankäynti osakkeilla
turska: Osake, jonka kurssi ui pohjamudissa eli on romahtanut
tuulipuku: Ihminen, joka ei tiedä osakkeista yhtään mitään, mutta ostaa niitä koska muutkin ostavat. Tai jättää ostamatta, koska se on moraalitonta tai vastoin ideologiaa.
vedättää: Nostattaa tai laskettaa keinotekoisesti jonkin osakkeen kurssia huhuilla, valeostoilla jne keinottelumielessä.
vihollinen: Ihminen, joka pyrkii tekemään kapitalistin elämän vaikeaksi - vasemmistolaiset, viherpiipertäjät, fasistit, hihhulit, anarkistit, humanistit ja muuten vain hörhöt
virtuaalitreidaus: Tehdä kauppoja vain omassa mielessään tai Excelillä
vola: Volatiliteetti, osakkeen liikkuvuus markkinoilla
warre: Warrantti, eräs johdannainen.

Osakkeiden osalta hyvä aikaväli on miettiä kahden vuoden sijoitusta ja seurata kurssikehitystä neljännesvuosittain. Tätä kirjoitettaessa (syyskuu 2009) on todennäköisesti hyvä aika investoida - on oletettavissa, että nousu on alkanut ja indeksikäyrän derivaatan nollakohta saavutettu. Tämän vuoksi nyt on hyvä aika investoida. Rahoitusjuna on mennyt jo, mutta teollisuus on nyt nousussa ja palvelut nousevat todennäköisesti pian.

Pörssitoiminta ei vaadi älykkyyttä, mutta se vaatii kovaa peppua, rohkeutta ja tolkkua sekä kykyä kestää turskaantumista ja takaiskuja. Nimet "bullero" ja "tuulipuku" kuvaavat aloittelijaa vähän liiankin hyvin - oppirahat on itse kunkin maksettava, mutta oppi on sitä halvempaa, mitä pienemmillä panoksilla aloittaa ja mitä paremmin ja perusteellisemmin valmistautuu asiaan. Aloittelijalle on helpointa yrittää aina buy&holdaamista ja tähdätä osinkoihin - hiljaa hyvä tulee.

Ei uutisia on hyvä uutinen

Irakista ei ole vähään aikaan kuulunut mitään, ja maailman katseet ovat suuntautuneet Afghanistaniin. Ja kuten aina, media toitottaa sitä, miten USA ja liittouma on ottamassa dunkkuunsa.

Ruukinmatruuna tulkitsee asian niin, että USA on pikkuhiljaa voittamansa, ei ainoastaan sotansa (jonka se voitti jo 2003), vaan myös rauhansa Irakissa. Terroristijärjestöiltä on yksinkertaisesti loppunut miesvoima, ja liittouma on vetämässä pikkuhiljaa miehiä pois maasta. Euroopassa USA:ta tunnetusti vihataan patologisesti, ja siksi eurooppalaismediat pyrkivät esittämään USA:n mahdollisimman huonossa valossa.

Tunnetusti ei uutisia lainkaan on aina hyvä uutinen. Nyt kysymys on enää vain siitä, milloin al-Qaidalla loppuvat miehet Afganistanissa, ja viitteitä siitä onkin jo: palkkio Irakin al-Qaidan johtajasta, Abu Ayyub al-Masrista, on laskenut 5 miljoonasta dollarista 100 000 dollariin viime vuonna.

Väitetään, että al-Qaidan vahvuus olisi sen desentralisoitu organisaatio. Ruukinmatruuna väittää, että se on strateginen ja taktinen heikkous: koordinoitujen iskujen tekeminen on mahdotonta, ja ainoaksi keinoksi jää itsemurhaiskut. Toisaalta myös desentralisaatio merkitsee, ettei organisaatiossa ole minkäänlaista kuria, vaan eri al-Qaida-solut ovat lähinnä pelkkiä mafian kaltaisia rikollisorganisaatioita.

Saa nähdä, miten Talibanin sota naisia vastaan mahtaa Afganistanissa onnistua.

Päivän sarkasmi

Mitä seksuaalisempi ihminen on, sitä vähemmän hänellä yleensä on lapsia.

Joka vitsaa käyttää se lastaan vihaa

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan ruumiillinen kuritus laskee lapsen älykkyyttä. Tutkimuksen mukaan kurittaminen aiheuttaa lapselle stressiä, joka vaikuttaa haitallisesti aivojen rakenteen kehittymiseen.

Läimäytyksiä saaneiden amerikkalaislasten älykkyysosamäärä jää tutkimuksen mukaan alhaisemmaksi kuin niiden, joita ei kuritettu fyysisesti. Havainto on tutkimuksessa, jossa testattiin satoja 2–4- ja 5–9-vuotiaita lapsia eri puolilla Yhdysvaltoja. Uudessa testauksessa neljän vuoden kuluttua havaittiin, että läimäyksiä kokeneiden lasten älykkyysosamäärä jäi alhaisemmaksi: nuoremman ikäryhmän viisi ja vanhemman 2,8 pistettä.

Ero suureni, jos vanhemmat turvautuivat ruumiilliseen kurittamiseen usein. Sellaisen toistuva kokeminen hidasti lapsen älyllistä kehitystä, mutta jo harvatkin kerrat vaikuttavat, tutkijat muistuttivat. Näitä havaintoja täydennettiin tiedoilla, joita kerättiin kymmenistä muista maista.

Selityksiä voi olla ainakin kaksi. Ruumiillinen kuritus on stressaavaa ja voi tuottaa lapsille pysyvää ahdistusta, varsinkin kun sitä koetaan yleensä monta kertaa viikossa, jotkut jopa vuosia. Toisaalta monet rikkaat länsimaat ovat todiste toisenlaisesta vaikutuksesta: niissä kuritetaan lapsia vähemmän ruumiillisesti, ja maiden asukkailla on myös korkeampi keskimääräinen älykkyysosamäärä.

Ruukinmatruuna on kirjoittanut ruumiillisen kurituksen tuhoisuudesta jo aikaisemminkin. Kurikasvatuksen tavoite on ehdoton tottelevaisuus - siis se, että lapset alistuvat vanhempiensa tahtoon tinkimättä ja mitään kyselemättä. Autoritaarisuus siis - pahimmillaan opittu avuttomuus.

No. Kuka tahansa ihminen, jolla on ÄO korkeampi kuin ruumiinlämpö, tiedostaa varmasti että autoritaarisissa yhteisöissä ei ole omalle ajattelulle sijaa ja niissä kaikkein älykkäimmät kärsivät pahimmin - ja koska massojen keskimääräinen ÄO on niiden muodostavien yksilöiden geometrinen keskiarvo, ei aritmeettinen, niin kurikasvatus ja autoritaarinen yhteisö yhdessä on todella tuhoisa yhdistelmä sekä yksilöiden että ympäristön kannalta. Autoritaarinen kurikasvatus tuottaa tyhmiä ja väkivaltaisia ihmisiä - ja tämä on nähtävissä kaikkialla maailmassa. Ja tämä on myös yksi selitys sille, miksi ei-autoritaariset länsimaat, joissa väestön aritmeettinen ÄO-keskiarvo on liki 5 p alhaisempi kuin autoritaarisessa Kauko-Idässä, dominoivat lähes kaikilla inhimillisen kulttuurin saroilla; eivät suinkaan itämaat. Autoritaarisuus, kuri ja kurittaminen tukahduttavat älykkyyden ja luovuuden. Mutta erityisen tuhoisa yhdistelmä on alhainen ÄO ja autoritaarisuus - tällaiset kulttuurit ovat jatkuvasti sodassa ja äärimmäisen aggressiivisia.

Vaikka moni kurilla kasvanut ihminen sanookin rakastavansa vanhempiaan ja väittää, ettei kurikasvatus ole jättänyt heihin jälkiään tai että he saivat Koivuniemen herraa aiheesta, niin kuitenkin vielä useampiin ihmisiin se on jättänyt hirvittävän katkeruuden, inhon tai vihan vanhempiaan kohtaan ja tunnekylmyyden sekä empatian puutteen. Jos kysytään, miksi alkoholisoituneet aikamiespojat pahoinpitelevät vanhoja vanhempiaan, vastaus on että usein taustalta löytyy vuosikausien katkeruus vanhempia kohtaan, ja ei liene salaisuus, että vielä useammin taustalla on väkivaltainen kasvatus. Vanhukset niittävät keski-iän kurittamisen satoa.

Väitetään, että hakattu lapsi ei ymmärrä oikean ja väärän eroa. Tässä on vinha perä: tottelevaisuuskoulutus kasvattaa tottelemaan, ei ajattelemaan - ja moraalin sekä etiikan tajun kehittyminen vaatii ajattelua. Ei ole salaisuus, että jollei ihminen ole valuvikainen tai täysi psykopaatti, niin kaikkein älykkäimmät ihmiset ovat myös kaikkein korkeamoraalisimpia ja empaattisimpia; ja ruumiillinen kuritus opettaa tottelemaan yksinomaan rangaistuksen pelossa. Kuri häviää välittömästi kun rangaistuksen pelkokin häviää, ja tällaiset ihmiset kohtelevat lähimmäisiään täysin mielivaltaisesti; he yksinkertaisesti eivät kykene tuntemaan mitään empatiaa lähimmäisiään kohtaan. Kurikasvatetulla ihmisellä ei ole etiikkaa siinä mielessä kuin mitä me tunnemme etiikan käsitteen; tai jos on, niin hän on oppinut eettiseksi kurikasvatuksestaan huolimatta, ei sen ansiosta.

Buddhalaisuus suhtautuu ehdottoman kielteisesti väkivaltaan ja aggressioon, toki sillä provisolla, että itsepuolustus on tietyissä tilanteissa oikeutettua. Mutta ruumiillinen kuritus on väkivaltaa sekä vahvimman oikeutta kaikkein alastomimmillaan. Siinä ei ole edes itsepuolustuksen oikeutusta. Toisaalta myös empatian äärimmäisin muoto on sen tiedostaminen, että me olemme yhtä ja samaa substanssia - meillä kaikilla on buddha-dhatu. Ruumiillinen kuritus on siksi äärimmäisen tuhoisaa buddhalaiselta kantilta katsottuna. Ellei tarkoituksena ole kasvattaa aggressiivisia pelkopurijoita.

Kultainen sääntö on niin tärkeä kuin mitä se on siksi, että kaiken mitä teemme lähimmäisillemme, teemme viime kädessä itsellemme.

Nehän ovat kuin kaksi marjaa

...siis sosialismi ja kansallissosialismi.

Päivän toinen sarkasmi

Mitään riittävän pitkälle kehittynyttä älykkyyttä on mahdotonta erottaa hulluudesta.

Päivän sarkasmi

Ateistit jaksavat kyllä jauhaa siitä, miten roomalaiskatolinen kirkko kohteli Galileo Galileita - mutta ovat aivan hiljaa Antoine-Laurent de Lavoisierin kohtalosta.

Tasavaltahan ei tunnetusti tarvitse tiedemiehiä.

Päivän mietelmä

Tavoittelemme kuolemattomuutta niin kiihkeästi, että unohdamme elämän uusintamisen siinä sivussa.

Eugeniikka - ei kiitos

Yksi ilmeisiä tapoja valmistaa yli-ihmisiä on soveltaa ihmiseen samaa metodia kuin karjanjalostukseen - ja tätä ikävä kyllä on viime vuosisadalla jo kokeiltukin. Tämä metodi kulkee eufemismilla eugeniikka, ja siitä lähtien kun Darwinin ideat ja genetiikan mekanismit opittiin tuntemaan, tämä idea on pulpahdellut pintaan vähän väliä. Ensimmäisenä sitä pohti Sir Francis Galton: jos kerran rodunjalostus toimii koirilla ja hevosilla ja saman minkä voi tehdä koirilla ja hevosilla, voi tehdä myös ihmisellä - niin jos haluamme luoda Homo superiorin, niin miksei yksinkertaisesti harjoiteta selektiivistä siitosta ihmisillä?

Galton ei pelkästään pohtinut asiaa, vaan hän oli täysin vakavissaan, ja niinpä monesta filantroopista, oppineesta, tiedemiehestä, liikemiehestä ja poliitikosta tuli uuden uljaan ihmisrodun advokaatti. Eugeniikka oli syntynyt, ja eugeenikot pyrkivät parantamaan ihmisrotua varmistumalla siitä, että ihmislajin "parhaat" yksilöt naisivat keskenään ja "huonoimmat" - sairaat, vajaamieliset ja muuten vain ei-toivottu aines - estyisi saamasta lainkaan jälkeläisiä. Joillekin kyse oli vain opettamisesta ja valistuksesta - siitä, miten parhaimmisto saataisiin kohtaamaan toisensa ja naimaan keskenään, ja tämän ajatusmallin perua meillä ovat missikisat; pyrittiin etsimään nuorista neitosista ne tulevan uuden valtiasrodun äidit, joilla oli kauneusihanne kohdallaan kuin rotukoirilla ikään. Toisille kyse oli heikkomielisten steriloinnista - tai kuohitsemisesta, ettei geneettisesti huono aines sikiäisi ja levittäisi haittageenejään. Tämä eugeniikan malli oli erityisen suosittua Skandinaviassa, ja valtava määrä naisia steriloitiin Suomessakin eugeenisista syistä - jotka yleensä olivat enemmän tai vähemmän tekaistuja. Ja kolmansille eugeniikka näyttäytyi suurena visiona geneettisestä rekisteröinnistä ja yhteiskunnasta, jossa jokaisella on oma geneettinen passinsa ja rakastavaisten täytyy käydä läpi valtava määrä geneettisiä soveltuvuustestejä ennenkuin he voisivat hankkia lapsia - jos ylipäänsä se heille sallittaisiin. Ja neljänsille - no, todettakoon että abortin vapauttaminen liittyi juurikin eugeniikkaan; Margaret Sangerin tavoitteena oli, että vain rikkaat ja keskiluokka lisääntyisivät ja että köyhät äidit abortoisivat lapsensa eivätkä lisääntyisi lainkaan. Mutta vähemmän tunnettua on, että Margaret Sangerin tavoitteena oli myös afroamerikkalaisten asteittainen hävittäminen - abortein ja steriloinnein. Eugeniikka ja rasismi käyvät yhdesä kuin paita ja peppu.

No, munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia ja niin edelleen.

Eugeniikka levisi ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa kuin pensaspalo Australiassa. Ainoastaan patavanhoillisissa katolisissa maissa se ei saanut milloinkaan kannatusta - paavi höpötti jotain elämän pyhyydestä ja sensellaisesta ja siitä, miten jopa vammaisetkin ovat Jumalan lapsia janiinpäinpois. Mutta lähes jokaisessa muussa Euroopan maassa suunniteltiin oma eugeniikkaohjelmansa, ja Ruotsi sääti kastraatiolakinsa ja aloitti sterilointiohjelmansa 1910. Kuuluisiksi ovat jääneet myös erään amerikkalaistuomarin sanat Three generations of imbeciles is enough, jolla hän määräsi erään naisen kastroitavaksi.

Mutta kun alkuun päästiin niin annettiin mennä vain. Eipä aikaakaan, kun eugeenikot iskivät silmänsä kaikkein heikoimpiin, ja utriomaiseen tapaan eugeniikkaa alettiin laajentamaan ajatuksilla eutanasiasta. Ruotsissa alettiin suunnittelemaan vaikeavammaisten kaasuttamista hengiltä. Yhdysvalloissa puolestaan alettuun ottamaan tavoitteeksi "epäterveiden" rotujen lisääntymisen estäminen ja vammaisten sekä epileptikkojen sterilointi. Eugeeninen lainsäädäntö kaikkialla Euroopassa olikin varsin perinpohjaista, ja Suomessakin tiettävästi on yhä Kastraatiolaki voimassa.

Ja kuten aina, hyvillä ideoilla on paha taipumus mennä överiksi. Josif Stalin pyrki Neuvostoliitossa luomaan uuden neuvostoihmisen, Homo sovieticuksen, eikä siihen riittänyt pelkkä Pavlovin koirakoulu ja aivopesu, vaan hänen tavoitteenaan oli selektiivinen eugeniikka niin, että uusi neuvostoihminen omaksuisi kollektivismin kuin itsestään ja joka altruistisen epäitsekkäästi työskentelisi neuvostovaltion hyväksi ilman omanvoitonpyyteitä. Pieleenhän se tietysti meni, mutta Stalin ei antanut tosiasioiden hämätä itseään. Hän julisti, että biologian tulee mukautua Puolueen linjaan ja jos näin ei käy, sen pahempi biologialle. Olihan Trofim Lyšenko jo keksinyt vernalisaation - siispä ihmissielujen insinöörit aloittivat Neuvostoliitossakin oman eugeniikkaohjelmansa - tuhoisin seurauksin.

Tuhma, ilkeä mies tuo Stalin. Mutta tie helvettiin on todellakin kivetty hyvillä aikomuksilla - ja helvetti saatiin aikaan maassa, joka käytti itsestään nimeä Land der Dichter und Denker - runoilijain ja ajattelijain maa.

Lienee turhaa käydä läpi sitä obsessiota, mikä Natsi-Saksan johtajilla oli eugeniikkaa, arjalaista rotua ja yli-ihmisyyttä kohtaan. Olihan heillä valtava rotupuhtausohjelmansa, johon kuului kansakunnan rodullinen luokittelu, siitostyö sinisilmäisten arjalaisten yli-ihmisten tuotantoa varten ja rotulait - kaikki eugeenikkojen suunnittelemia metodeja. Mutta Natsi-Saksassa todella mentiin sanoista tekoihin - ja Saksassa todella toteutettiin laajamittainen sota yhteiskunnan puolustuskyvyttömimpiä vastaan. Tämä eugeeninen ohjelma tunnetaan nimellä Aktion T-4. Ja sekin oli vasta alkusoitto sille, mitä tuleman piti. Ja saksalainen tehokkuus ja järjestelmällisyys valjastettiin myös eugeniikan käyttöön - Endlösung oli ensisijaisesti eugeeninen ohjelma "alempien rotujen" ja "antisosiaalisen aineksen" tuhoamiselle. ha-Šoa ei ollut rasistinen ohjelma; se oli eugeeninen - ja on vain sattumaa, että se tapahtui juuri Saksassa. Me pidämme Kolmatta valtakuntaa rasistisena, mutta emme tiedosta, että se olisi voinut tapahtua missä tahansa ei-katolisessa länsimaassa. Kaasukammiot olivat negatiivista eugeniikkaa puhtaimmillaan. Kolme miljoonaa juutalaista ja saman verran muita ihmispoloja tuhottiin juuri niin tehokkaasti kuin moderni teollisuusyhteiskunta kykenee - ja kuusi miljoonaa muuta näännytettiin nälkään, teloitettiin, kuoli sairauksiin tai murtui pakkotyön uuvuttamina. Niinpä tuo maa saikin paljon puhuvan epiteetin Land der Richter und Henker. (Jääköön suomentamatta.)

Tarpeetonta on kai sanoa, että Auschwitz - ja Nürnbergin oikeudenkäynnit - panivat järeän loppupisteen eugeniikalle ja ne antoivat ihmiskunnalle hyvin julman oppitunnin siitä, miten käy, kun ihmisiä ei enää nähdäkään Jumalan lapsina - vaan pelkkinä laboratorioeläiminä.

Mutta vaikka ha-Šoa olikin hirvittävä osoitus siitä, että ihminen todellakin on pohjimmiltaan paha ja kykenee vaikka minkälaisiin julmuuksiin lähimmäistään kohtaan kun ihmiselämältä poistetaan pyhyys ja ihminen nähdään pelkkänä tuotantoeläimenä, vielä hirvittävämpää on se, miten vaikeasti tämä opetus on omaksuttu - ja miten nopeasti se opetus on unohtunut.

1940-luvun kamala perintö unohtuu sitä mukaa, kun sen omakohtaisesti kokeneet ihmiset kuolevat ja jälkeläisille siitä tulee vain pelkkä vaimea kaiku menneisyydestä. Olemme edistyneet valtavasti lääketieteessä, myös genetiikan tutkimuksessa, mutta olemme saavuttaneet myös sen pisteen, jossa teemme sillä itsellemme enemmän harmia kuin hyvää. Ja jos emme ruumiillemme, niin varmasti psyykellemme. Kuolemattomuuden tavoittelussa sivuutamme elämän kunnioituksen.

Yhteiskuntamme sekoilee uusperheiden, hedelmällisyyshoitojen, geenimanipulaation, selektiivisen abortin, eutanasian, koeputkihedelmöityksen, designer-vauvojen ja keinohedelmöityksen kanssa, ja etiikka on sivuutettu täsmälleen samalla tavoin kuin se sivuutettiin sata vuotta sitten. Leikimme Jumalaa, mutta unohdamme olevamme vain ihmisiä. Ja tässä on aina riskinä se, että emme saakaan aikaan geneettisiä yli-ihmisiä, vaan moraalisia morlokkeja. Kaari Utrion puheet todella pelottavat, ja historioitsijana hänen pitäisi tietää, mistä hän puhuu.

Ennenkuin kukaan alkaa tilittämään mitään kaltevan pinnan argumentistä, niin todettakoon, että se kaikki on tapahtunut jo yhden kerran aikaisemmin, ja historialla on ikävä taipumus toistaa itseään.

Väkivallan mannekiini?

Mujahed bin Risto Faisal jatkaa tempauksiaan. Paitsi että hän puhui tavalla, joka oli omiaan kiihottamaan kansanryhmää vastaan suorassa radiolähetyksessä ja julkitoi laittoman uhkauksen helsinkiläiselle kunnallispoliitikolle, hänen tempauksistaan olemme saaneet lukea tänään tampesterilaismediassa.

Usein täysipäisenäkin pidetty bin Risto Faisal on esiintynyt väkivallan mannekiinina tavalla, joka on omiaan kompromettoimaan hänen uskontonsa muidenkin kuin buddhalaisten silmissä. Hänen kommenttinsa Maltillisia talebaneja ei ole, me ollaan kaikki fundamentalisteja! kertoo sekä hänestä että hänen edustamastaan viiteryhmästä enemmän kuin oikeastaan haluaisimme tietääkään.

Mujahed bin Risto Faisal on nyt ottanut ylleen sen saman väkivallan mannekiinin viitan, jota Tony Halme herostraattisen ansiokkaasti kantoi joitakin vuosia sitten. Sillä erotuksella, että bin Risto Faisal edustaa väkivallassaan paljon hysteerisempää, fanaattisempaa ja kiihkeämpää linjaa kuin Halme, jonka väkivaltaisuudesta suuri osa on pantavissa erilaisten tajusteiden psykoaktiivisen vaikutuksen piikkiin.

Perussuomalaiset tiettävästi eivät ole pyytäneet bin Risto Faisalia ehdokkaakseen tuleviin vaaleihin.

Päivän mietelmä

Vihreille ydinvoima on ns. vaikea kysymys, ja ruukinmatruuna tunnustautuu ydinvoiman kannattajaksi. Siksi ruukinmatruuna haluaa kysä vihreiltä: osaako kukaan arvata, miksi meidän veneessämme on aurinkopaneeli mutta ei ydinreaktoria?

Kristittyjä emme ole, pakanoiksi emme halua tulla, olkaamme siis antisemitistejä?

Tunnettu suomalainen uusmuslimi, Mujahed bin Risto Faisal, MKA (Mundanely Known As) Simo Rantalainen, on jälleen ollut äänessä Radio Rockissa, Heikelä-Linnanahde Korporaatio-ohjelmassa:
Rantalainen:

(Irak, Afganistan jne.) ...jos ei me panna hanttiin, niin kohta juutalaiset asekauppiaat, niin ne jyrää meitinkin täällä. Ja sitä mä en hyväksy.
Juontaja: Mitä aiot tehdä asialle?
Rantalainen: No ehkä on parempi, että mä jätän kommentoimatta, ettei tuu väärinkäsityksiä.
Juontaja: Mut... Jussi Halla-aho esimerkkinä. Tässon Suomessakin herätty nyt tähän islam-keskusteluun ja vedetty pedofiiliuskonto-yhtäläisyysmerkit ja mitä kaikkea.
Juontaja: Siis entistä negatiivisemminhan tähän asiaan suhtaudutaan ja vihamielisemmin.
Rantalainen: Halla-ahosta vielä puheenollen -- mä en tiedä, oonks mä oikee henkilö kommentoimaan, koska mä oon vaan -- huhujen ja kuulopuheiden -- varassa, et mä en oo lukenut hänen kirjoitelmiaan. Mutta: jos hän on jollain tavalla -- rinnastanut islamin pedofiliaan tai pedofiiliseksi uskoksi, tai näin, niin tuokaa se tänne, niin taas saadaan vähän niinkun säpinää tänne studioon, niin mä voin vähän ravistella...

(juontajat naurahtavat)

Juontaja: Tämä olis nimenomaan siis pitänyt tajuta tehdä. Ilmeisesti hän käytti ironiaa tehdessään näin, mutta siis kiistattahan Halla-aho viittasi, vertasi islamia pedofiiliuskontoon.
Juontaja: Se on ihan fakta.
Juontaja: Tästähän ollaan leivottu ihan oikeutta myöten.
Rantalainen: Jos se on fakta, niin toivottavasti tavataan tän jätkän kans joskus.

(juontajat naurahtavat)

Juontaja: Asuu muuten ihan tässä lähellä.
Rantalainen: Antakaa osoite, niin Vellun kanssa tost lähetään...
Juontaja: (nauraen) Okei.

No, itse kukin lukija voi tehdä päätelmänsä Mujahed bin Risto Faisalin mielenterveydestä, todettakoon että häntä on yleensä pidetty terveenä.

Ruukinmatruunalle ei tullut yllätyksenä se, että kyseinen uusmuslimi uhkailisi väkivallalla ja heittäisi laittomia uhkauksia julkisesti - onhan hän jo ehtinyt kaivata julkisia teloituksia ja raajojen irtihakkaamisia Senaatintorille. Yllätyksenä tuli sensijaan hänen avoin antisemitisminsä.

Ruukinmatruunalla on paha kutina sen osalta, että islamiin myönteisesti suhtautuvat ihmiset olisivat salaa tai puolijulkisesti antisemitistejä; mitä myönteisempi suhtautuminen islamiin, sitä kielteisempi judaismiin ja juutalaisiin. Mujahed bin Risto Faisal oli pitkään aikaan ensimmäinen, joka ilmaisi antisemitisminsä julkisesti radiolähetyksessä.

Ehkä on vain niin, että ihminen on nuiva silloin, jos hän suhtautuu islamiin samalla tavalla kuin suvaitsevaiset suhtautuvat juutalaisiin ja judaismiin.

Mutta לשנה טובֿה תּכּתבֿו kaikille tasapuolisesti - roš hašana oli viime viikonloppuna. (Elämme siis kuukalenterin vuotta 5770 maailman luomisen jälkeen.)

Päivän mietelmä

Jokaisen aborttia harkitsevan odottavan äidin pitäisi päästä ultraäänikuvaukseen ja nähdä vauvansa ja kuulla tämän sydänäänet. Sen jälkeen voi tulla mieleen, että oman vauvan synnyttäminen on se todellinen valinta.

Kahden kerroksen vanhuksia

Kaari Utrion taannoinen ehdotus eutanasiapillereistä 70-vuotiaille vanhuksille pani mietityttämään. Ruukinmatruunan omat vanhukset ovat pian tuonikäisiä - ja harrastavat aktiivisesti urheilua ja kuntoilua. Isukki pärjää ikämiessarjassa todella mainiosti. Kaikki ruukinmatruunan neljä isovanhempaa elivät yli kahdeksankymppisiksi, eikä kukaan dementoitunut vanhetessaan.

Mutta heidän vastapainokseen sitten on valtava määrä vanhuksia, joilla kroppa ja pää alkavat rapautua jo kuudenkympin tuolla puolen ja jotka ovat valmiita Taivaan suureen vihannespenkkiin jo seitsemänkymppisinä. Utriolla on ollut ilmeisesti heidät mielessään, sillä hän selkeästi pelkää itsekin vanhemmiten dementoituvansa ja muuttuvansa silpoydinherneeksi (erästä Suomen MADin kuolematonta sarjaa lainaten).

Mutta on selkeästi nähtävissä, että on olemassa kahden kerroksen vanhuksia. Toisaalta niitä sitkeitä kelohonkia, jotka tipahtavat suorilta jaloilta yhdeksänkymppisinä ja toisaalta niitä, jotka muuttuvat vihanneksiksi, nahistuvat ja kuihtuvat jo seitsemästäkymmenestä eteenpäin.

Miksi näin? Varmasti genetiikalla on oma osuutensa asiassa. Mutta yhtä varmasti myös elämäntavoilla. Ne ihmiset, jotka nuorina ja keski-iässä alkavat pitämään itsestään huolta, siirtyvät myös terveempinä vanhuuteen kuin ne, jotka ovat laiminlyöneet fyysisen kuntonsa.

Riskejä on monia. Vaikka nikotiini suojaa mariginaalisesti Alzheimerin taudilta, silti tupakka vaikuttaa niin tuhoisasti elimistöön, että terveestä elinkaaresta voidaan suoralta kädeltä laskea 10-20 vee pois. Tupakoitsijalla lyhentynyt elinikä ei suinkaan ole sieltä huonommasta päästä pois, vaan se huonompi pää vain alkaa aikaisemmin kuin savuttomilla. Lienee tarpeetonta sanoa, että huumeenkäyttö on yhtä lailla riski. Ja alkoholi. Vaikka kohtuukäyttäjät ovat täysiä absolutisteja yleensä terveempiä, juopot kuolevat nuorempina ja dementoituvat helpommin kuin kohtuukäyttäjät ja raittiit.

Mutta myös huono fyysinen kunto on riski. Naisilla varsinkin osteoporoosin eli luukadon vaara tuo lisäriskin - tätä voi välttää maitotuotteiden säännöllisellä nauttimisella. Ylipaino lisää riskiä dementoitua. Paljoon voi vaikuttaa omilla elintavoilla. Myönnettäköön, että ruukinmatruunan vanhemmat ovat terveysfasisteja, mutta jokainen voi tehdä asialle jotain itsekin.

Meillä todellakin tuntuisi olevan kahden kerroksen vanhuksia. Genetiikalleen ei kukaan mahda mitään, mutta elämäntavoilleen mahtaa. Vaikuttaisi siltä, että ne ihmiset, jotka viimeistään viisissäkymmenissä alkavat pitää huolta itsestään ja elämäntavoistaan, elävät pitempään ja terveempinä kuin ne, jotka eivät piittaa itsestään. Poikkeuksiakin toki on, mutta poikkeus tunnetusti vahvistaa säännön. Itse kukin voi omalta osaltaan miettiä, että onko sille itsemurhapillerille käyttöä sitten vanhemmiten.

Julma ja epätavallinen rangaistus

Myrkkyruisketeloitus otettiin aikoinaan Yhdysvalloissa käyttöön, koska ajateltiin että se olisi nykaikainen, humaani, varma, vaivaton, arvokas ja tuskaton tapa päästää ilmat pihalle lähimmäisistämme. Todellisuus on osoittautunut toisenlaiseksi: se on barbaarinen rituaali, joka on tuomitulle äärimmäisen tuskallinen ja todistajille hyvin vaivaannuttava ja kaikkien kannalta hidas, kömpelö ja epävarma tapa.

Ja viime yönä Ohion osavaltionvankilassa Columbusissa tapahtui pahin mahdollinen. Tuomittu selviytyi teloituksesta hengissä - Romell Broomin, joka sai kuolemanrangaistuksen 14-vuotiaan tytön raiskauksesta ja murhasta - teloitus epäonnistui. Pyövelit yrittivät kahden tunnin ajan löytää sopivaa suonta ja tökkivät Broomia niin lihaksiin kuin luihinkin. Koko prosessi muistutti irvokkaalla tavalla atsteekkien ihmisuhriseremoniaa.

No. USA:n perustuslaki kieltää julmat ja epätavalliset rangaistukset. Mutta jos tuollainen irvokas farssi ei ole julma ja epätavallinen - niin tuomitun, todistajien kuin pyövelienkin kannalta - niin mikä sitten on? Britannian entinen valtionpyöveli Albert Pierrepoint luonnehti myrkkyteloitusta "barbaariseksi prosessiksi", ja sitä se onkin. Human Rights Watchin raportti myrkkyteloituksesta on kamalaa luettavaa.

Äh. Jos kerran ihminen pitää teloa, niin miksi ei yksinkertaisesti panna seinää vasten ja ammuta? Tuliaseet on suunniteltu ihmisten tappamiseen ja ampumateloitus on nopea ja kivuton tapa - luoti on hermoimpulssia nopeampi. Ai, mutta jonkunhan pitää painaa liipaisinta.

Jos kerran ihmisen surmaamisesta on pakko tehdä niin vaikeaa kun kenelläkään ei ole pokkaa itse toimia pyövelinä, niin on parempi ettei ketään sitten teloitetakaan. Ruukinmatruuna voisi todeta, että Broomin kaltaiset tapaukset ovat panneet itsensä ihmistapain ulkopuolelle ja hänen puolestaan pysyköön siellä. Kalterien takana lopun ikäänsä.

Päivän kipein video

Termillä mondegreen tai suomeksi "kasapanos" tarkoitetaan väärin kuultuja laulunsanoja. Ruukinmatruunan oma suosikki on tietysti Eppu Normaalin kappaleesta Poliisi pamputtaa taas:

Poliisi itkee ja pampulla lyö
(Poliisi hippejä pampulla lyö)

Mutta väärinkuullut sanat voivat muodostua lähes taiteeksi. Japaniksi tätä ilmiötä kutsutaan nimellä soramimi. Ruukinmatruuna nauroi kippurassa nähdessään tämän videon...

Lähtevien laivojen satama

Ruukinmatruuna kuuli pitkästä aikaa haikean laulun Lähtevien laivojen satama. Ruukinmatruuna muistaa tuon laulun lapsuudestaan, ja se on aina yhtä surullinen ja haikea - mutta samalla kaunis.

Minä olen vain satama pieni
joka laivoja rakastaa
jossa aina öisin palaa
pari lyhtyä kalpeaa.
Minun luonani laivat ei viihdy,
olen pieni ja maineeton.
Pois suuria purjeita aina
meri kaunis kutsunut on.

Minä nytkin merelle katson.
Sydän itkeä melkein vois,
sillä syksyllä luotani lähti
tuo laiva ihana pois,
joka suurempi muita oli,
ja jota mä rakastin,
kun saapui se korkein keuloin
ja purjein ylpeilevin.

Sekin laiturit harmaat jätti.
Jäi veteen jäljet vain.
Minä kauan ja ikävöiden
sen valoja mereltä hain.
Tuli laivoja muita kyllä,
tuli soitossa musiikin
ja tuoksuvin hedelmälastein -
Minä niitäkin rakastin.

Mutta niitten lähtöä koskaan
en itkenyt niin kuin sen,
jonka jälkiä vieläkin öisin
sydän vavisten hyväilen,
kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulten leyhkät
ja laineet sieluttomat.

Laulun sanoituksen takana on Oiva Paloheimo. Tämä Tampereella syntynyt kirjailija oli varsin tuottelias, ja runo on hänen toiseksi tunnetuin runonsa; tunnetuin on varmasti Ontuva Eriksson.

Paloheimo syntyi liikemies Aukusti Pietilän ja kauppiaantytär Katri Salosen poikana. Oiva erotettiin kuitenkin heti synnyttyään äidistään, joka oli tuolloin vasta 16-vuotias, eikä Oiva tavannut äitiään koskaan myöhemminkään. Vuonna 1913 Oivan isä joutui liiketoimissaan tilanteeseen, jossa hän lain kouraa välttääkseen muutti nimensä Paloheimoksi; hän ei siis ollut sukua paljon tunnetummalle Paloheimon suvulle. Varsin liikkuvan elämäntapansa vuoksi isä ei pystynyt huolehtimaan pojastaan, joten Oiva luovutettiin eri tätien hoitoon. Isän kuollessa 1918 espanjantautiin Oiva oli 8-vuotias, ja tämän jälkeen hänet sijoitettiin setänsä Heikki Pietilän luokse Kangasalalle maalaistaloon, jossa hän vietti varhaisnuoruutensa.

Nuori Paloheimo oli kirjallisesti hyvin lahjakas, ja hän muutti 20-vuotiaana 1930 pääkaupunkiin opiskellakseen sanomalehtimieheksi, mutta heikko menestys vieraissa kielissä ja rahalliset vaikeudet pakottivat hänet jättämään Yhteiskunnallisen korkeakoulun. Paloheimon elämässä alkoi todellinen boheemivaihe tuttavajoukossa, jonka muodostivat pääkaupungin kirjalliset ja taiteelliset piirit. Tänä aikana syntyi myös esikoisteos, runokokoelma Vaeltava laulaja (1935), joskin jo 9-vuotiaana Paloheimo oli kirjoittanut veijarinäytelmän nimeltä Kauppakirja ja varsinainen kirjallinen ensiesiintyminen oli tapahtunut vuonna 1934 antologiassa Nuoret runoilijat. Mutta 1942 julkaistu Levoton lapsuus räjäytti pankin. Ei ole väärin verrata Paloheimoa toiseen nuoreen kirjailijaan, Harry Martinsoniin.

Paloheimo oli varsin tuottelias kirjailija, ja hän teki myös lastenkirjallisuutta. Hänen tunnetuin teoksensa on Tirlittan, vuodelta 1953. On sanottu, että se on avainromaani; ja kertoo hänen oman selviytymistarinansa varsin myrskyisän avioeron jälkeen, mutta sen voi nähdä myös kauniina kertomuksena siitä, miten äkisti orvoksi jäävä tyttö löytää elämänsä uudelleen.

Mutta Matt Groening listaa teoksessaan Elämä on yhtä helvettiä erilaiset taiteilijat, ja hän luettelee erikseen "runoilijan" ja "herkän runoilijan". Ja Oiva Paloheimo oli herkkä runoilija.

Runoilijat usein ilmentävät runoissa omaa persoonallisuuttaan, ja Paloheimon "Lähtevien laivojen satama" ei ole poikkeus; se on hänen omakuvansa. Paloheimo oli naimissa kolmasti - kaksi hänen ensimmäistä avioliittoaan päättyi eroon ja kolmannesta hän jäi leskeksi. Kuten niin monet herkät runoilijat, Paloheimo oli holtiton alkoholin kanssa ja petti vaimojaan. Paloheimolla oli kaikenkaikkiaan viisi lasta avioliitoistaan. Lähtevien laivojen satamassa Paloheimo ilmentää itseään: hän kokee itsensä riittämättömäksi ja mitättömäksi, ja tietää kaikkien ihmissuhteittensa epäonnistuvan - kuten pieni satama, hänen luokseen saapuu laivoja, ihmisiä - mutta he lähtevät yhtä nopeasti pois kun ovat tulleetkin. Ruukinmatruunan tulkinta on, että se "kaikkein suurin laiva" oli hänen toinen vaimonsa, Sirkka-Liisa Kahiluoto. Ja vaikka Paloheimo eli hänen poikansa mukaan varsin railakasta taiteilijanelämää, hän oli kaikesta huolimatta herkkä runoilija, jolla oli herkän runoilijan ongelmat. Ja monen herkän runoilijan tavoin toisaalta uskonto ja toisaalta hengellisyys vetivät häntä eri suuntiin ja elämäntavat kolmanteen.

Paloheimo kuoli 63-vuotiaana vuonna 1973. Hänellä oli loppuaikoina terveytensä kanssa ongelmia, ja runsas alkoholinkäyttö oli vaatinut veronsa. Mutta hänen kirjallisuutensa jäi elämään, ja Tirlittan on ollut monen tytön lempilukemistoa jo viidenkymmenen vuoden ajan.

Maailma vuonna 2022

Kaari Utrio ehdotti alkuviikosta, että 70-vuotiaille jaettaisiin terveyskeskuksesta kuolinpillereitä, että he voisivat halutessaan tehdä itsemurhan ja poistua tästä maailmasta oman käden kautta. Ehdotuksen kirvoitti toisaalta raportti vanhustenhoidon surkeasta tilasta ja toisaalta Utrion oma pelko dementoitumisesta, sairastumisesta ja jäämisestä yhteiskunnan syöttilääksi. Utrio ei halua päättää päiviään vaivaistalossa, hän toteaa.

No. Me kaikki lienemme lukeneet uutiset vanhustenhoidon surkeasta tilasta Suomessa. Jätettäköön rumat detaljit lukijoiden mielikuvituksen varaan, mutta todettakoon että työelämään tutustuminen 8-luokkalaisena 14-vuotiaana Metallikaupungin sairaalan kroonikko-osastolla vihannesten ja ravunsyöttien seurassa sekä pesemässä kalmoja, jotka olivat vielä edellisenä päivänä olleet eläviä ihmisiä, tappoivat pikku ruukkilaisen kutsumuksen äipän alalle ja ohjasivat ammatinvalinnan isukin alalle. Mutta se oli 1980-lukua tuolloin - paljon on vettä virrannut K[e/y]mijoessa sen jälkeen. Tuolloin kehitys ei ollut vielä kehittynyt, suuret ikäluokat olivat työiässä ja eläkepommista ei ollut tietoakaan; ja tuolloin elintaso oli about puolet siitä mitä se on tänään.

Mutta vuonna 2009 vanhusten kaltoinkohtelua perustellaan raha- ja resurssipulalla. Ei ole hoitajia eikä varaa maksaa palkkoja heille, sanotaan.

Ruukinmatruuna toteaa, että kyse ei ole siitä, etteikö rahaa olisi. Kyse ei ole rahasta vaan rahan kohdentamisesta, priorisoinnista. Siitä, että päättäjämme keksivät kyllä niille rahoille paljon tärkeämpiäkin kohteita kuin taaata ihmisarvoinen elämänehtoo niille ihmisille, jotka ovat koko ikänsä tehneet työtä, kasvattaneet lapsia ja rakentaneet tätä yhteiskuntaa. Kyllä se kaikki raha saadaan kulumaan johonkin muuhun, siitä voidaan olla aivan varmoja. Mutta ratkaisu ei ole libertaristinen vanhustenhoidon privatisointi omaisille. Se on reaalimaailmassa sama asia kuin heitteillejättö. Historian esimerkit vaivaistaloista, vaivaishuutokaupoista, syytinkiläisistä ja mummonmökeistä - sekä aivan puhtaista vanhusten murhista - eivät oikein houkuttele, ja ruukinmatruunan ihmiskuva on tunnetusti inhorealistinen.

Utrio myös vetoaa järkeen. Hän toteaa, että suurten ikäluokkien eläköityminen merkitsee valtavaa rasitetta kansantaloudelle ja kestämätöntä tilannetta. Niinpä apuharvennus on välttämätöntä ja väistämätöntä, jotta hyödyttömistä suista päästäisiin eroon. 1930-luvulla näitä hyödyttömiä suita kutsuttiin nimellä lebensunwertiges Leben. No, vuosi 2022 on jo lähellä, enää 13 vuoden päässä. Fiksuimmat lukijat jo varmaan muistanevatkin, että maailmassa vuonna 2022 Soylent Green is people. Kun nyt vieraiden kielten käyttöön on päästy, niin todettakoon vielä latinaksi vestigia terrent.

Ruukinmatruunan oma isukki ja äippä onneksi ovat terveysfasisteja. He tulevat todennäköisesti kuolemaan yhdeksänkymppisinä suorilta jaloilta. Mikäpä siinä. Kaikki ruukinmatruunan neljä isovanhempaa elivät yli kahdeksankymppisiksi, kukaan heistä ei dementoitunut eikä vegetabilisoitunut, ja Vanha Patruuna antoi vielä 95-vuotiaana meille nuoremmille hyviä neuvoja. Ongelma eivät ole terveet ja vireät vanhukset - ongelma ovat ne, jotka eivät ole yhtä hyväkuntoisia. Pitäisikö heidät apuharventaa parhaaseen kansallissosialistiseen tyyliin? Vai onko ratkaisuna eutanasiakeskukset vuoden 2022 tapaan? Eutanasiakeskuksista vain on enää kukonaskel teloituskeskuksiin. Ongelma tosin voi ratketa myös itsestään - suurten ikäluokkien kuolleisuuden arvioidaan olevan korkeimmillaan kymmenen vuoden sisään, jonka jälkeen tilanne helpottaa(?).

Ruukinmatruuna on päättänyt, että jos hän joskus jää leskeksi, hän kiipeää veneeseen ja lähtee kiertämään yksin ympäri maailmaa. Se on win-win -skenaario. Jos hän kuolee matkalle, hän on saanut perinteisen merenkulkijan lopun, eikä jää kuormittamaan yhteiskuntaa. Jos hän selviää hengissä kotiin, hän on elänyt enemmän kuin moni muu ja saanut elämää vuosiin, jollei vuosia elämään. Siinä iässsä tuskin enää pelkää kuolemaa, ja metalliteollisuudessa tunnetusti voi kuolla tuhannella eri tavalla, joihin verrattuna hukkumiskuolema on suhteellisen miellyttävä.

Emme saaneet 1984:ää, mutta 2022 on pelottavan lähellä.

Mary Travers RIP

Peter, Paul and Maryn pitkä blondi, Mary Travers, kuoli tänä aamuna leukemian kemoterapian aiheuttamiin komplikaatioihin.

Peter, Paul and Mary oli folk-kauden ehkä kaikkein tunnetuin yhtye, ja kappaleet kuten Puff the Magic Dragon, Leaving on a Jet Plane, Where Have All the Flowers Gone ja If I Had a Hammer ovat varmasti jääneet jokaisen musiikinystävän sieluun.

Peter, Paul and Mary on ollut yksi kaikkien aikojen pitkäikäisimpiä yhtyeitä; Peter Yarrow, Paul Stookey ja Mary Travers aloittivat jo 1961, ja he esiintyivät kahdeksan vuoden taukoa 1970-1978 lukuunottamatta liki viidenkymmenen vuoden ajan yhdessä - viimeiset konsertit olivat 2009 kesällä.

Ruukinmatruuna suree lapsuutensa sankarin poismenoa, mutta Puff odottaa uutta löytäjää.

Päivän mietelmä

Se ei voita, kenellä on kuollessaan eniten leluja. Se voittaa, joka on ehtinyt leikkiä niillä leluillaan eniten ystäviensä ja perheensä kanssa.

Tribalismi ja sosiaalisuus

Ihminen on pohjimmiltaan yhteisöllinen otus. Syykin on ilmeinen - älystään ja adaptoitumiskyvystään sekä sitkeydestään huolimatta ihminen pärjää paremmin muiden seurassa kuin yksin, ja ihmiseltä (samoin kuin kaikilta isoilta apinoilta) puuttuu petoeläimille tunnusomainen esto lajitoverin surmaamiseen.

Mutta yhteisöllisyyttä on monenlaista, ja yhteisöllisyyden tärkeimmät muodot ovat tribalismi ja sosiaalisuus. Ja vaikka usein kuvittelemme yhteisöllisyyden merkitsevän samaa kuin tribalismin, kyseessä on kuitenkin kolikon kääntöpuoli.

Tribalismi on hyvin vanha yhteisöllisyyden muoto, ja juontaa juurensa esihistorialliseen aikaan ja heimoyhteiskuntiin. Tribalismi tarkoittaa heimoyhteisöllisyyttä - sitä, että ihminen identifioi itsensä pieneen ja tiukasti rajattuun yhteisöön (tribus, heimo). Tribalismi on tiukkaa identifioitumista tähän ryhmään - yleensä niin, että ainoastaan tämä heimo kutsuu itseään "ihmisiksi" (vrt. inuit, "ihminen") ja dehumanisoi toiset heimot eläimiksi, vihollisiksi tai yhdentekeviksi olennoiksi (algonkinin eskimo, "raakalainen"). Tribalismiin liittyy selkeä jako meihin ja niihin - omiin ja vihollisiin, ihmisiin ja ei-ihmisiin, hyviksiin ja pahiksiin. Tribalismiin liittyy aina vahva ripaus ksenofobiaa - Juice Leskisen sanoin kas yhteiskunnan kannalta on arveluttava / jos tulee toiselta rannalta eikä ole tuttava, ja usein vierasheimolaiset yksinkertaisesti vain tapetaan. [Tai orjuutetaan.] Myös rasismi kulkee tribalismin kanssa vahvasti käsi kädessä.

Sosiaalisuus tarkoittaa puolestaan kykyä toimia yhteisön jäsenenä sekä kykyä toimia myös yhteisön ulkopuolisten ihmisten kanssa, osana suurempaa kokonaisuutta. Sosiaalisuus on nuorempaa perua kuin tribalismi, ja kehittynyt vasta valtioiden syntymisen myötä. Sosiaalisuus vaatii syntyäkseen vakaita oloja, ja sen ensimmäinen perusvaatimus on ihmistenvälinen luottamus. Ilman luottamusta sosiaalisuutta ei voi syntyä, vaan yhteisö romahtaa toisilleen vihamielisiksi kuppikunniksi, joissa vallitsee tribalismi. Sosiaalisuus luo mukanaan käsitteet ihmisyys, yhteiskunta ja kansankokonaisuus; sosiaalisuus samoin ehkäisee tribalismille tyypillistä "me ja ne" -asetelman sekä väkivaltaisten yhteenottojen syntyä.

Tribalismi on tyypillistä kaikkialla siellä, missä keskusvaltaa ei ole, se on heikko tai se on menettänyt väkivallan monopolin. Tribalismi on alkeellisimmillaan yhteisön pirstoutumista keskenään vihamielisiin heimoihin, mutta myös rikollisorganisaatiot, nuorisojengit, jalkapallohuligaanit ja [anti]fasistit ovat esimerkkejä tribalismista. On väitetty, että tribalismi olisi syväkoodattu ihmisten genetiikkaan, ja tässä voi olla vinha perä.

Tribalismi merkitsee laumasieluisuutta - identiteetti ei ole omassa itsessä, vaan yhteisössä; ja yksinään tällainen ihminen on täysin avuton. Tribalismissa solidaarisuutta koetaan vain omaan viiteryhmään, jossa on tiukka nokkimisjärjestys ja nuorempia jäseniä simputetaan ankarasti. Sensijaan ryhmän ulkopuolisia kohtaan suhtaudutaan vihamielisesti - heitä pidetään joko vihollisina tai täysin yhdentekevinä ihmisinä. Ulkopuolisen surmaamista, petkuttamista, huijaamista tai ryöstämistä pidetään usein hyvin kunniakkaana ja urheana tekona.

Tribalismi on erityisesti miesten käytöstä; naiset harvoin ovat tribaaleja. Naiset yleensä muodostavat syviä ystävyyssuhteita sen oman bestiksen kanssa; miestenkeskeinen tribalismi näyttäytyy joko "homoeroottisuutena" tai "patriarkaatin salaliittona".

Sosiaalisuus puolestaan ei tee eroa omien ja vieraiden, sisäryhmän ja ulkoryhmän, meidän ja niiden välille. Sosiaalisuus lähtee vastavuoroisuudesta; luotetaan siihen, että kohtelemalla lähimmäistämme kuten toivoisimme hänen kohtelevan meitä, voidaan olettaa että hän myös kohtelee. Sosiaalisuus lähtee halusta olla yhteisön jäsen uhraamatta yhteisölle omaa minuutta ja identiteettiä; olla osa isompaa kokonaisuutta. Ja kapitalismi saattoi kehittyä vasta sosiaalisuuden kehityttyä - kapitalismi perustuu luottamukselle, ja ilman luottamusta talous romahtaa ryöstö- ja vaihdantatalouteen tai merkantilismiin; jokainen kansakunta valvoo mustasukkaisesti omaa kaupankäyntiään ja suojelee omaa talouttaan ja työllisyyttään tullein ja tuulaakein. Sosiaalisuus mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan; niissä yhteiskunnissa, jotka ovat voimakkaasti tribaaleja, ei kansalaisyhteiskunnasta ole tietoakaan. Sosiaalisissa yhteiskunnissa yhteisön jäsenten keskinäinen luottamus on korkea, ja myös ulkopuolisiin luotetaan. Ikävä kyllä myös koulukiusatuksi tuleminen on merkki sosiaalisuudesta; sensijaan että kiusattu reagoisi kiusaamiseen väkivaltaisesti ja pitäisi kiusaajiaan vihollisinaan, hän yrittää päästä heidän kanssaan yhteisymmärrykseen ja kompromissiin ja miellyttää heitä, olla yhteisöä heidän kanssaan. Tämä haluttomuus reagoida aggressioon väkivaltaisesti mahdollistaa kiusaamisen jatkumisen.

Vaikka tribalismi kuuluukin ihmiskunnan alkuhämäriin ja vaikka se on osoitus siitä, että joskus todellakin on vallinnut Thomas Hobbesin kuvaama kaikkien sota kaikkia vastaan, monet yhteisöt ja yhteiskunnat ovat yhä edelleenkin tribalistisia. Vanha testamentti kuvaa erinomaisen hyvin tribalistista yhteiskuntaa - halakha ja varsinkin mishna luovat hyvin tribalistisen yhteisön, ja juutalaiset ovat historiansa aikana useasti osoittaneet tribalistista käytöstä - eivät vähimmin Rooman valtakunnan aikana, jolloin Juudea oli kuin pullo nitroglyserolia. Mutta myös muut seemiläiset kansakunnat, kuten arabit, ovat järjestäytyneet hyvin tribalistisesti; arabit ovat tunnettuja siitä, miten he ovat toistensa kurkuissa kiinni, ja miten eri arabiheimot on hyvin helppoa lahjoa toinen toisiaan vastaan, ja miksi mitään panarabialaista identiteettiä on mahdotonta tunnistaa. [Tästä syystä kansallisvaltion syntyminen Irakiin on lähes mahdottomuus.] On huomattava, että tribalismi ei ole sama asia kuin nationalismi. Tribalismi kohdistuu aina paljon pienempään yksikköön kuin kansakuntaan; tästä syystä eri palestiinalaisryhmittymät, kuten Fatah ja Hamas, taistelevat kiivaammin keskenään kuin Israelia vastaan - tai pitäisivät ylipäänsä edes Palestiinan kansan puolta.

Tribalistista yhteiskuntaa leimaa poikkeuksetta hyvin alhainen luottamuksen taso. Koska tribalistisessa yhteiskunnassa rajat "meidän" ja "niiden" välillä ovat hyvin jyrkkiä ja koska "niiden" huijaamista, pettämistä, ryöstämistä tai surmaamista pidetään urhoollisena tai kunniakkaana tekona, eri ryhmien välille ei voi syntyä minkäänlaista luottamusta. Tästä syystä valtoissa, joissa on mukana tribaalisti järjestäytyneitä ryhmiä, on poikkeuksetta hyvin ankarat lait ja rangaistukset - syystä, että eri tribaalikulttuurit eivät kykene tuntemaan toisiaan kohtaan minkäänlaista luottamusta ja ainoa syy totella lakeja on rangaistuksen pelko.

Asialla on vielä toinenkin puoli. Koska tribaalikulttuurit eivät kykene tuntemaan toisiaan kohtaan minkäänlaista luottamusta ja koska muut ovat automaattisesti joko vihollisia tai saalista, tällöin luottamuksen osoittaminen on signaali typeryydestä, lapsellisuudesta tai hyväuskoisuudesta. Tällaisessa yhteiskunnassa kukaan ei noudata lakeja vapaaehtoisesti, koska kaikki muut rikkovat niitä sillä kukaan ei voi luottaa muiden noudattavan niitä. Tribaaliyhteiskunta ei voi luoda kansalaisyhteiskuntaa, sillä luottamuksen taso on alhainen. Tribaali-ihmiselle tuntuu lähes käsittämättömältä, miten sosiaalisuudelle perustuvassa yhteiskunnassa noudatetaan lakeja siksi, että niiden noudattamisesta koituu kaikille hyötyä. Me arvostelemme USA:n brutaalia lainkäyttöä, ja ruukinmatruuna pitää Singaporea täytenä natsivaltiona, mutta tällainen brutaali ja julma oikeudenkäyttö, jossa jaellaan hirttotuomioita, on ainoa tapa pitää monikulttuurista valtiota pystyssä.

Tribaalikulttuureissa myös ihmisten itsekuri ja impulssikontrolli on väistämättä hyvin alhainen. Tribaalikulttuureja leimaavat ryöstöt, raiskaukset ja murhat; ja Toora sekä Joosuan kirja on hyvin julmaa luettavaa. Itse asiassa koko Tanakh on täynnä raiskauksia, tappoja, kansanmurhia, insestiä ja rikoksia, eikä se anna kovin hyvää kuvaa sen enempää valitusta kansasta kuin siitä jumaluudestakaan, joka tämän kansan valitsi. Mutta se kuvaa täydellisesti tribaaliyhteiskuntaa. Me päivittelemme tiettyjen ihmisryhmien yliedustusta väkivalta-, omaisuus- ja seksuaalirikoksissa, mutta unohdamme, että pääsääntöisesti kyse on tribaalikulttuureista. Ja sama kääntäen: USA:n tärkeimmät rikollisorganisaatiot ovat aina sellaisten yhteiskuntien tuote, joita leimaa korkea tribalismi ja alhainen sosiaalisuus - Sisilian Mafia on oikea arkkityyppi tällaisesta tribalistisen kulttuurin aikaansaamasta rikollisorganisaatiosta.

Itse asiassa koko Italia on julmalla tavalla jakautunut yhteiskunta. Pohjois-Italiaa leimaa korkea luottamuksen aste ja korkea sosiaalisuus sekä lainkuuliaisuus; Etelä-Italiaa leimaavat tribalismi, alhainen luottamuksen aste, alhainen sosiaalisuus, kunniakulttuuri ja järjestäytynyt rikollisuus. Nimet "mafia", "camorra", "n'drangheta" ja "sacra corona unita" luovat inhoa ja vihaa Italiaa kohtaan ympäri Eurooppaa - ja ne ovat nimenomaan Etelä-Italian syöpäkasvaimia; mafia Sisiliassa, camorra Napolissa, sacra corona unita Apuliassa ja n'drangheta Calabriassa.

Mutta myös Koraani kuvaa tribaaliyhteiskuntaa. Koraani lähtee siitä premissistä, että muslimimiehillä on äärimmäisen huono itsekuri ja olematon impulssikontrolli; ja siksi naiset pitää sulkea neljän seinän sisään aiheuttamasta miehissä seksuaaliärsykkeitä. Me länkkärit katsomme, että tällainen mies on seksuaaliviettinsä vuoksi vaarallinen ympäristölleen ja että häneen on syytä soveltaa Kastraatiolain sallimia pakkokeinoja. Muslimit näkevät asian toisin päin - heille miehen impulsiivisuus ja alhainen impulssikontrolli on normaalitila. Heille ajatuskin siitä, että mies ja nainen voisivat olla tovereita ilman seksuaalista jännnitettä - kuten kristillisissä ja buddhalaisissa yhteiskunnissa - ja että miehen ja naisen välille voisi muodostua minkäänlaista luottamusta - on täysin vieras. Ruukinmatruunan tulkinta on, että islam lähtee siitä olettamuksesta, että mies raiskaa naisen välittömästi jos vain tilanne sen sallii; siksi naiset täytyy säkittää ja sulkea neljän seinän sisään. Puhuttaessa siitä, että islam suojelee naisia, ollaan kierolla tavalla oikeilla jäljillä: säkittäminen ja sulkeminen neljän seinän sisään todellakin suojelee naisia - tribaalikulttuurin miesten täysin olemattomalta itsekurilta ja täysin olemattomalta impulssikontrollilta.

Mutta on huomattava, että täsmälleen samaa tribalismia esiintyy kaikissa joukkuelajien harjoittajissa. Alkeellisimmillaan tribalismi ilmenee koulukiusaamisena, ja monet joukkuelajit, ovat tribalismin ilmenemiä; jos koulussa on koulukiusaaja joka on urheilija, tämä on poikkeuksetta joukkueurheilija. Jos urheilija ryhtyy rikolliseksi eikä hän ole täysin valuvikainen, kyse on lähes poikkeuksetta jääkiekkoilijasta tai muusta joukkueurheilijasta. Joukkueurheilijoita pidetään usein hyvin epäluotettavina ihmisinä, ja syynä on joukkuelajeissa vallitseva tribalismi. Eikä ole yksi eikä kaksi kertaa, kun joukkueurheilija tai useampi on käräjillä raiskauksesta - joukkueurheilijoilla on usein hyvin alhainen impulssikontrollin aste, kun taas kamppailulajien harjoittajat (pl. nyrkkeilijät) syyllistyvät vain aniharvoin väkivaltarikoksiin - toki mätämuniakin on.

Mutta yksi mielenkiintoisimpia tutkimuskohteita ovat väkivaltakoneistot sellaisinaan, ja armeija on mitä tyypillisin esimerkki väkivaltakoneistosta. Historian valossa voidaan väittää, että asevelvollisarmeijat ja palkkasoturijoukkiot ovat tribaaleja kun taas ammattiarmeijat ovat sosiaalisia.

Asevelvollisarmeijoita elähdyttää vahvasti tribalismin henki: me ja ne. Tästä syystä asevelvollisarmeijat on helppoa mobilisoida sotaan, ja asevelvollisarmeijat ovat todella säälimättömiä niin vihollisen asevoimia kuin sen siviilejäkin kohtaan. Paras esimerkki tästä on toisen maailmansodan itärintama, jossa kaksi asevelvollisuusarmeijaa otti mittaa toisistaan - tuloksena miljoonia kaatuneita ja murhattuja siviilejä sekä täydellisesti hävitetty Itä-Eurooppa. Mutta kolmas asevelvollisarmeija - Japani - ei ollut tippaakaan parempi sekään.

Mutta erityisen vihattuja ovat kaikenkarvaiset palkkasoturijoukkiot ja yksityisarmeijat sekä militiat ja vapaat komppaniat. Niissä tribalismi nousee huippuunsa; ja ikävä kyllä Afrikassa sodat käydään usein juuri tällaisilla rosvojoukoilla. Tällaiset sodan koirat eivät piittaa tippaakaan sen enempää omista kuin vihollisistakaan - ja Marco Casagranden Mostarin tien liftarit on julmaa luettavaa tällaisesta tribalismista. Geneven sopimus ei suojele palkkasotureita, vaan heidät saa teloittaa normaaleina rikollisina.

Sensijaan ammattiarmeijat heijastavat hyvin korkeaa sosiaalisuuden astetta. Ammattiarmeijat koostuvat asialleen omistautuneista professionaaleista, väkivaltaeliitistä, joille sodankäynti on ydinosaamisalue ja ammatti. He suhtautuvat vihollisiin kuin ammatillisiin kollegoihinsa; vihollinen pyritään ensisijaisesti neutraloimaan, tekemään taistelukyvyttömäksi - ei suinkaan surmaamaan ja tuhoamaan. Tätä ammattimaisuutta heijastaa Sunzi ja Sodankäynnin taito; Sunin maksiimi todellista sotataitoa ei ole vihollisen lyöminen sadassa taistelussa, vaan hänen lyömisensä ilman taistelua heijastaa juuri sosiaalista asennetta - paras voitto on sellainen, joka aiheuttaa sekä voittajalle että voitetulle mahdollisimman pienet tappiot. Ja Machiavellin ansiosta paljon huonoa mainetta saaneet kondottieerit olivat paljon mainettaan taitavampia - he olivat täydellinen esimerkki Sunzin tarkoittamasta sotataidosta: pyritään lyömään vihollinen iskemällä hänen suunnitelmiaan, ei suinkaan taisteluvoimaansa, vastaan. Samalla tavoin ammattiarmeijat syyllistyvät julmuuksiin ja sotarikoksiin vain aniharvoin, ja niin USA:n kuin Britanniankin merijalkaväellä on hyvin luotettavien joukkojen maine.

Entäpä eri yhteiskunnat? On selvää, että länsimainen yhteiskunta perustuu sosiaalisuudelle - länsimaista yhteiskuntaa leimaa hyvin korkea luottamuksen taso. Tämä mahdollistaa kapitalismin, kansalaisyhteiskunnan ja hyvin korkean elintason sekä sosiaaliturvan. Kun tällainen yhteiskunta kohtaa tribaalin kulttuurin, tuloksena on väistämättä konflikti - jossa länkkärit alkavat syyttämään itseään ja ruoskimaan itseään orjalaivojen tervasta. Kuitenkin kyse on siitä, että tribaalikulttuuri pitää sosiaalista kulttuuria joko vihollisenaan tai hyväksikäytettävinä hölmöinä - konflikti on poikkeuksetta väistämätön.

Miten sosiaalisen yhteiskunnan tulisi sitten suhtautua tribaaleihin yhteisöihin? Ruukinmatruunan vastaus on panna kova kovaa vastaan. Reagoimalla voimalla sosiaalinen yhteiskunta antaa signaalin vahvuudesta - siitä, että me emme ole hyväksikäytettäviä hölmöjä, ja jos te pidätte meitä vihollisinanne, niin tunne on molemminpuoleinen. Paradoksaalisesti vasta tämän vahvuuden signaalin näyttämisen jälkeen voidaan alkaa miettimään luottamuksen kasvattamista. Tästä syystä Singapore - joka on tyyppiesimerkki monikulttuurisesta valtiosta - on sellainen natsivaltio kuin se on; alhaisen luottamuksen yhteiskunnassa ainoa tapa luoda luottamusta on väkivalta ja pelko - jokainen yhteiskunnan jäsen voi luottaa siihen, että jos rikotaan lakeja vastaan niin päädytään hirttosilmukkaan. Näin eri tribaalit kulttuurit saadaan pysymään toistensa kurkuista kiinni. Vasta sen jälkeen kun tämä perusluottamus - luottamus yhteiskunnan väkivaltaiseen reaktioon lakien rikkomuksesta, peruspelko - on saatu aikaan, voidaan alkaa rakentamaan luottamuksellisia suhteita eri etnisiin ryhmiin ja niiden välille. Tribaaliyhteisön ei voida milloinkaan olettaa noudattavan lakeja vapaaehtoisesti tai itsekurin vuoksi; ainoastaan pakon edessä.

Jos sosiaalinen yhteiskunta ei vastaa tribaalin yhteiskunnan sille asettamaan haasteeseen, tuloksena on kaaos ja anarkia, ja zones sensibles - alueet, joissa yhteiskunta lakkaa olemasta ja jossa laki on kuollut kirjain. Tästä vastareaktio valtaväestön keskuudessa on, paitsi white flight, myös erilaisten militioiden ja suojeluskuntien synty; Suomessa tämä on tapahtunut jo yhden kerran, joten pohjaa tämän ilmiön uusimiselle on. Pahimmillaan lopputulos voi olla sisällissota, sillä suuri osa sosiaalisen yhteisön valtaväestöä ei halua tuosta vain alistua tribaalikulttuurin edessä heidän vaatimuksiinsa.

Mikä siis neuvoksi? Ruukinmatruuna ottaa mielellään neuvoja vastaan.

Päivän sarkasmi

Onko maantierosvon kutsuminen lapsiinsekaantujaksi loukkaus kaikkia maailman maantierosvoja vaiko kaikkia maailman lapsiinsekaantujia kohtaan?

[Todettakoon, että suomen kieli ei tunne kauniimpaa nimeä sellaista ihmistä kohtaan, joka ryöstää ohikulkevia matkalaisia kuin maantierosvo eli bandiitti, eikä myöskään sellaista ihmistä kohtaan, joka bylsii alaikäisiä tyttöjä kuin lapsiinsekaantuja eli pedofiili.]

Päivän mietelmä

Älykkyys on sitä, että osaa monia kieliä.

Viisaus on sitä, että on sanottavaa edes yhdellä niistä.

Kun memeettinen tyhjiö täyttyy

Ruukinmatruuna laski masuunia pari vuotta sitten memetiikasta ja lanseerasi kaksi tärkeää käsitettä: memeettinen lokero ja memeettinen tyhjiö. Ne ovat lamarckistisen kulttuurievoluution puolella analogisia darwinistisen biologisen evoluution käsitteiden "ekologinen lokero" ja "ekologinen tyhjiö" kanssa.

Ruukinmatruuna on myös todennut, että uskonto on meemi (tai pikemminkin meemipleksi) ja että uskonnolle on olemassa selkeä yhteisöllinen funktio - yksilön kannalta uskonto on yhdentekevä asia, mutta yksikään uskonnoton yhteisö tai yhteiskunta ei kestä kulttuurievoluution olemassaolotaistelua, vaan luhistuu parissa sukupolvessa. Yksilö voi olla uskonnoton, yhteisö ei milloinkaan.

Jos sivuutamme sekä Marxin toteamuksen "uskonto on oopiumia kansalle" ja Dawkinsin "uskonnot ovat mielen viruksia" ja tarkastelemme asiaa pelkästi memetiikan kannalta, uskonto on selkeästi memeettinen lokero, jolla on selkeä vaikutus - se antaa mielihyvää ja elämälle tarkoituksen, se luo moraalisen järjestelmän pohjan ja sillä on hyvin tärkeä vaikutus ihmisen identiteetin muodostumiselle sekä kansankokonaisuuden synnylle - riippumata siitä, onko uskonto validi meemi vaiko ei, sille on olemassa selkeä tilaus. Ruukinmatruuna on todennut aiemmin, että ateismi on kuin raivoraittiusideologia - toimii yksilöllä, mutta kansakuntaan sovellettuna aikaansaa katastrofin. Memeettinen lokero, samoin kuin ekologinen, pyrkii täyttymään, sillä jokainen meemi pyrkii valtaamaan itselleen memeettisen lokeron, jossa se kykenee menestymään. Jos memetiikka todella pitää paikkaansa, tällöin ateistien yritys luoda uskonnoton yhteiskunta on tuhoon tuomittu - ainoa, mitä sillä saadaan aikaan, on uskontotyhjiö, joka täyttyy keskenään villisti kilpailevilla uskonnoilla, joista yksi lopulta nousee dominoivaan asemaan, kukistaen muut - näin kävi esimerkiksi Rooman valtakunnassa perinteisen roomalaisen pakanuuden romahtaessa, ja tämä kilpailu on käynnissä esimerkiksi Kiinassa, jossa kommunismi on menettänyt uskottavuutensa, ja USA:ssa, joka on virallisesti uskonnoton valtio. Uskonnonvastainen työ voi tyhjentää memeettisen lokeron muttei tuhota memeettistä lokeroa - tämä tukee ruukinmatruunan lausahdusta voit ottaa ihmisen pois uskonnosta, mutta et uskontoa pois ihmisestä. Vapaa-ajattelijoiden bussimainoskampanja oli siis tuhoon tuomittu - se sai kristityt bussikuskit närkästymään ja islamilaiset bussikuskit todella vihaisiksi.

Mutta Eurooppaan on kristinuskon luhistuessa ja ateismin vallatessa alaa muodostunut memeettinen tyhjiö - ja se pyrkii täyttymään jatkuvasti. Ihmiset eivät maallistu, tule fiksuiksi eivätkä järkiinny. He yksinkertaisesti vaihtavat yhden uskonnon toiseen. 1970-luvulla Suomessa oli 30 rekisteröityä uskontokuntaa. Vuonna 2008 niitä oli liki 300. Valtauskonnon otteen kirvotessa ihmismielistä lisääntyy myös taikausko ja irrationaalisuus. Kuka olisi 1970-luvulla uskonut, että 2000-luvulla uskottaisiin noituuteen (wicca) ja viikinkipakanuuteen (asatru)? Mutta näin on käynyt. Tosin jo Bertrand Russell kirjoitti Länsimaisen filosofian historiassaan 1942, että täsmälleen sama taikauskoisuuden leviäminen tapahtui renessanssissa katolisen yhtenäiskulttuurin murtuessa.

Memeettinen tyhjiö on pohjimmiltaan sama kuin anarkia. Aivan kuin biologisen evoluutionkin puolella, tällöin syntyy villi kilpailu erilaisten pioneerien välillä. Pioneerilajeja on paljon, mutta niiden yksilömäärä on vähäinen. Ennemmin tai myöhemmin kuitenkin yksi tai pari pääsee niskan päälle ja muut kuolevat sukupuuttoon tai mariginalisoituvat. Biologisessa evoluutiossa heimon ikä on helppoa määrittää lajimäärän perusteella: nuoressa heimossa on paljon lajeja mutta vähän yksilöitä per laji; vanhassa heimossa on vähän lajeja, mutta paljon yksilöitä. Ihmisen heimoon kuuluu vain yksi laji, Homo sapiens. Se syrjäytti sukulaisensa, kuten Homo neanderthalensiksen ja Homo florensiksen ja sillä on nyt monopoli omassa geneettisessä lokerossaan. Ja täsmälleen sama pätee kulttuurievoluutioonkin - mitä vanhempi meemi, sitä vähemmän divergoivia sukulaismeemejä mutta sitä laajempi levinneisyys.

Mutta tämä video kertoo memeettisen tyhjiön täyttymisestä selkeämmin kuin yksikään ruukinmatruunan teksti.

Kyseessä on Manchesterin Longsightissa, Englannissa, sijaitsevan P. Johannes Apostolin kirkon häpäisy ja muuttaminen moskeijaksi. Kirkko oli jäänyt pois käytöstä 1999 kun paikallisen anglikaanisen seurakunnan jäsenmäärä oli laskenut white flightin sekä maallistumisenseurauksena niin alhaiseksi, ettei kirkkoa enää kyetty ylläpitämään. Niinpä Britannian anglikaaninen kirkko oli myynyt rakennuksen paikalliselle islamilaiselle seurakunnalle, joka alkoi muuttamaan sitä moskeijaksi. Tähän prosessiin kuuluu kirkon häpäiseminen, kristillisten reliikkien hävittäminen ja hautausmaan tuhoaminen kaivinkoneella niin, ettei kukaan enää yhdistä rakennusta kristinuskoon eikä muilla kuin muslimeilla enää ole mitään asiaa paikalle.

Ruukinmatruuna ei ole kristitty, joten hän tyytyy Kurt Vonnegutin sanoin toteamaan: Näin se käy. Mutta enemmän kuin mitään muuta tuo kirkon häpäisy ja hautausmaan hävittäminen kaivinkoneella symboloi memeettisen tyhjiön täyttymistä.

Vahva meemi täyttää memeettisen tyhjiön. Siitähän tässä on kyse.

Länsimaisen yhteiskunnan sekularisoituminen ja ateismin leviäminen on mädättänyt länsimaisen ihmisen hengellisen selkärangan - on kuin yhteiskunnan tiilimuurista olisi nakuteltu muurauslaasti pois. Yhteisöllisyys on luhistunut uskonnon myötä, ja jäljelle on jäänyt pelkkä hedonistinen pirstaleisuus. Länsimaiseen yhteiskuntaan on muodostunut memeettinen tyhjiö. Ja täsmälleen noin kävi Longsightissa.

Islamilaisen väestön muutto Longsightiin käynnisti white flightin. Han-englantilaiset muuttivat alueelta pois, ja kristittyjen seurakuntien väkimäärä romahti, toisaalta poismuuton ja toisaalta sekularisaation vuoksi. Tapahtui etninen sukkessio, joka on analoginen ekologisen sukkession kanssa. Alueelle muodostui memeettinen tyhjiö kristinuskon luhistuessa. Tämä tyhjiö muodostui lopullisesti 1999, kun P. Johannes Apostolin kirkko suljettiin.

Tyhjiö pyrkii aina täyttymään, ja niin siinä kävi nytkin. Alueesta ei tullut ateistista paratiisia, vaan tyhjiö täyttyi kaikista uskontomeemeistä kaikkein vahvimmalla ja virulenteimmalla: islamilla. Kirkosta ei tullut roinavarastoa, diskoa, maallista kokoontumistilaa tai elokuvateatteria (kuten Neuvostoliitossa oli tapana tehdä kommunistien häpäisemille kirkoille) vaan siitä tuli moskeija.

Mutta tämä sama prosessi, joka tapahtui Manchesterin Longsightissa, tapahtuu viikottain kaikkialla Euroopassa. Ateismi saa ensiksi aikaan memeettisen tyhjiön, joka täyttyy nopeasti - ja lähes poikkeuksetta islamilla. Kristinusko luhistuu, mutta se ei korvaudu ateismilla. Se korvautuu toisella uskonnolla, islamilla. Ateismi on pelkkä memeettinen tyhjiö. Se on tyhjentänyt memeettisen lokeron, mutta ei hävittänyt sitä. Memeettinen lokero on yhä olemassa, ja odottaa täyttymistään.

No. Ruukinmatruuna kirjoitti aiemmin siitä, miten uskonto on elintärkeä meemi yhteisön ja yhteiskunnan koossapysymisen sekä kansankokonaisuuden kannalta ja miten uskonto luo yhteisön, ei päinvastoin. Uskonnoton yhteisö ei kestä kulttuurievolutiivista olemassaolotaistelua - se romahtaa ensimmäiseen vastoinkäymiseen. Tästä syystä uskonnottomat valtiot, kuten Neuvostoliitto, ovat romahtaneet kolmessa sukupolvessa, ja uskonnottomat utopiayhteisöt eivät yleensä pysy koossa kymmentäkään vuotta. Uskonnolliset yhteisöt, kuten luostarit, voivat pysyä pystyssä vuosituhansia - Monte Cassino on perustettu 526 ja Heian 711.

Tästä syystä länsimaiseen yhteiskuntaan syntynyt memeettinen tyhjiö - ateismi - on romahduttanyt länsimaisen yhteiskunnan kyvyn tehdä vastarintaa kilpaileville meemiplekseille. Islam täyttää tämä tyhjiön, ja länsimainen yhteiskunta romahtaa kuin korttitalo. White flight on merkki tästä.

Ateismi ja sekularisaatio ovat olleet älyllistä glykolia: maistuu hyvälle, mutta tappaa. P. Paavalin sanoin (Kor 1:26) tämän maailman viisaus on osoittautunut hullutukseksi - irrationalismi, fanaattisuus ja aggressiivisuus ovat voimakkaampia aseita kulttuurievolutiivisessa olemassaolotaistelussa kuin järki, tieto ja rationaalisuus. Kun typerä ja viisas joutuvat konfliktiin, viisaampi antaa aina periksi, ja siksi typerykset dominoivat tätä maailmaa. Vapaa-ajattelijoiden myyräntyö valtiokirkkoa vastaan on ollut käytännössä oman oksan sahaamista poikki. Tai kuten keisari Valentianuksesta, joka murhautti kenraali Aëtiuksen, todettiin hän hakkasi vasemmalla kädellään oikean poikki. Samaa voisi todeta Vapaa-ajattelijoista.

Ruukinmatruunalle on sanottu usein: Miksi noin älykäs ihminen kuin sinä tunnustat uskontoa ja että Uskonto on sinulle vain pelkkä välivaihe, kyllä sinä vielä palaat ateismiin. Mutta todettakoon, että ruukinmatruuna ei ole järkiolento, vaan hän on tunneolento. Hän tiedosti selkeästi, että hänen psyykessään on uskonnonmentävä aukko. Tunteet sanoivat niin. Ja kaikista älyttömistä uskonnoista hän valitsi kaikkein vähimmin älyttömän, mahayanabuddhalaisuuden. Se toisaalta vastaa hänen hengellisiin tarpeisiinsa että toisaalta on parhaimmin yhteensopiva länsimaisen arvopohjan kanssa, koska buddhalaisuus ei ole seemiläinen vaan indoeurooppalainen uskonto. Hän käveli ateismin, skientismin, materialismin - ja nihilismin - polun sen loogiseen loppuun ja siellä oli tyhjyys. Hän katsoi kuiluun ja kuilu katsoi häneen. Hänellä oli riittävästi itsesuojeluvaistoa tajutakseen, että nyt palataan takaisin ja yritetään jotain muuta.

Mutta tuo kirkkojen häpäisy ja hautausmaiden tuhoaminen tulee olemaan tulevaisuutta myös Suomessa. Sitämukaa kun kristinusko Suomessa luhistuu, se tulee korvautumaan kaikista uskonnoista kaikkein aggressiivisimmalla, suvaitsemattomimmalla ja fanaattisimmalla, islamilla. Han-suomalaistenkin kirkot tullaan häpäisemään ja heidän hautausmaansa tullaan hävittämään, kun islam täyttää memeettisen tyhjiön.

Ei niin, että muslimit kävisivät jotain väkivaltaista pyhää sotaa länsimaista kulttuuria vastaan itsemurhapommein ja käyräsapelein. Kyse on aivan puhtaasti demografiasta. Tulevaisuus ei kuulu fiksuimmille, älykkäimmille, viisaimmille ja parhaimmille. Tulevaisuus kuuluu heille, jotka lisääntyvät voimakkaimmin. Voimakas uskonnollisuus korreloi suoraan lapsimäärän kanssa, ja lapsissa on tulevaisuus. Ateismi merkitsee käytänössä lapsettomaksi jäämistä. Feminismi on saanut naiset vihaamaan omaa biologista funktiotaan, äitiyttä - ja feminismi on myös tuhonnut perusluottamuksen miesten ja naisten välillä. Seuraus on, että Suomessa 30-vuotiasta ihmisistä naisilla vain 50%:lla on omia lapsia - ja miehillä vain 40%:lla. Syntyvyys on romahtanut - ja se on kuin avoin valtakirja voimakkaammin sikiävälle populaatiolle että tulkaa tänne ja syrjäyttäkää sekä tuhotkaa meidät.

Ruukinmatruunalla ei ole mitään illuusioita ihmisyydestä eikä ihmisluonteesta, ja vaikka meillä kaikilla on buddha-dhatu, me olemme silti biologisia olentoja, eläimiä, ja meillä on kaikki eläimen vietit, vaistot ja himot. Biologinen evoluutio on darwinistista olemassaolotaistelua. Samoin kulttuurievoluutio on jatkuvaa sotaa - jatkuvaa taistelua eri meemien ja meemipleksien välillä. Luonnontieteellisen maailmankuvan omaavan ihmisen on hyvin helppoa sisäistää tämä, mutta humanisteille se on käytännössä mahdotonta.

Mutta memeettinen tyhjiö täyttyy ja islam syrjäyttää sekularismin, sanoivatpa humanistit ja vapaa-ajattelijat asiaan mitä tahansa.

Thought for today

To refuse a hearing to an opinion, because while one is realizes that it is true, but also at the same time inconvenient, is to assume that one's own authority is the same thing as absolute infallibility. All silencing of discussion in such atmosphere is a proof of bigotry and not short of Totalitarian attitude.

- The Ironmistress -

Sananen sananvapaudesta, osa IX

Jussi Halla-aho on sitten saanut tuomionsa. Kuten saattoi odottaakin, syyte kiihotuksesta kansanryhmää vastaan hylättiin. Vaikka tuomareilla perinteisesti on ollut hyvin huono huumorintaju, jopa hekin osasivat erottaa sarkasmin demagogiasta.

No. Kenellekään ei ollut varmasti yllätys, että kyseessä oli poliittinen oikeudenkäynti. Halla-aho oli tallonut liian suurille varpaille, joten häntä piti rankaista. Samoin hän oli kaivanut verta nenästään uhittelemalla Hänen Hirmuisuudelleen Mika Illmanille, joten vanha skottilainen oikeusperiaate nemo me impune lacessit vaati Halla-ahon rankaisemista. Vaikka sitten väkisin.

Niinpä tuomio langetettiin sitten uskonrauhan rikkomisesta. Siitä, että Halla-aho oli kutsunut Muhammedia pedofiiliksi - ja myös perustellut väitteensä. Hän oli perustellut väitteen haditheilla, joissa kerrottiin Muhammedin naineen lempivaimonsa Aišan tämän ollessa kuusivuotias, ja yhtyneen tähän hänen ollessa yhdeksän. Koska Koraani kertoo Muhammedin olevan "täydellinen ihminen" ja että hänen esimerkkinsä sitoo kaikkia muslimeja yhä tänäkin päivänä. Tästä looginen päätelmä Halla-ahon mielestä on, että islam on pedofiiliuskonto. No, todettakoon että ruukinmatruuna on kirjoittanut itsekin aiheesta jotain, sillä Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Chodr Khebabin lausahdukset antoivat itse siihen aihetta.

Mutta tuomari oli eri mieltä. Suomessa tuomarilla on vapaa todisteharkinta, eli hänen ei tarvitse pitäytyä tosiasioissa. Niinpä tuomari teki ratkaisunsa:

Yleisesti ottaen on selvää, että erilaisten uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voida käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskustellaan esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä. Jälkimmäiset voidaan todistaa oikeiksi, kun sen sijaan objektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus on suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa. Uskontoon liittyvien pyhäksi määriteltyjen instituutioiden riitauttaminen ja halventaminen johtavat tämän vuoksi helposti enemmän tai vähemmän vakavaan kiistaan osapuolten välillä riippuen siitä, miten voimakas uskonnon asema henkilölle tai uskonnolliselle yhdyskunnalle on. Nämä seikat filosofian tohtori Halla-aho on epäilemättä ymmärtänyt. Halla-ahon perustelut väitteilleen ovat siten tosiasiassa näennäiset siitä huolimatta, että ne näyttävät loogisilta. Toisin olisi asia arvioitava esimerkiksi siinä tapauksessa, että Halla-aho olisi asiallisia ja tavanomaisia sanamuotoja käyttäen kritisoinut esimerkiksi sellaisia konkreettisia tapauksia, joissa nuoret muslimitytöt olisivat joutuneet uskontonsa seurauksenah uonosti kohdelluiksi.

On todellakin vapaa todisteharkinta, on. Onko myös vapaa harkinta yleensäkin?

Voi pyhä jysäys.

Tuomarin päätös ei osoita pelkästään vapaata todisteharkintaa. Ruukinmatruunan mielestä se osoittaa täydellistä mielivaltaa.

Ensinnäkin kyse oli historiallisesta henkilöstä nimeltään Muhammed, eikä hänen historiallisuuttaan, toisin kuin Jeesuksen, Zarathustran, Buddhan tai Daavidin, ole kiistänyt kukaan. Me tiedämme varmuudella, että islamin uskon perustaja Muhammed on ollut lihaa, luuta ja verta ollut elävä ihminen, joka on elänyt ja perustanut islamin uskonnon. Samoin tiedämme hadithien ja Koraanin kautta että millainen ihminen Muhammed on ollut. Voimme pitää luotettavana sitä haditheissa mainittua tietoa, että Muhammed osti Aišan tämän isältä Abu Bekriltä kun Aiša oli kuusivuotias, ja yhtyi tähän kun hän oli yhdeksänvuotias. Seksuaalivietin kohdistumista esimurrosikäisiin lapsiin on tähän saakka kutsuttu pedofiliaksi, tosin kulttuurirelativismi tekee eron sen osalta, onko kyseessä länsimainen kulttuuri vaiko jokin muu. Mutta kulttuurirelativismista riippumatta se tekee barbileikki-ikäisen tytön pimpassa aivan yhtä kipeää kun viisikymppinen äijä tunkee saastuttimensa sinne. Aivan riippumatta kulttuurillisesta tai historiallisesta viitekehyksestä tai siitä, onko kyseessä Jammu-setä vai pyhä mies. (Jotta kritisoisimme kristinuskoa tasapuolisesti, niin todettakoon että Grigori Rasputinia pitävät monet ortodoksit yhä tänäkin päivänä pyhänä. Ainakin Rasputin oli uskossaan rehellinen.)

Kun kyse on historiallisesta henkilöstä, tällöin keskustelussa voidaan käyttää ja tuleekin käyttää loogisia ja järkiperusteita. Kyse ei ole tällöin uskonnon opinkappaleista eikä se, että jokin uskonto pitää tällaista miestä pyhänä, anna hänelle minkäänlaista immuniteettia. Perinteisesti kunnianloukkaukseen tai vainajan muiston häpäisyyn on puolustukseksi riittänyt se, että a) on osoittanut väitteen todeksi ja b) on kyennyt osoittamaan, ettei väitettä ole esitetty mala fide eli pahat mielessä. Mutta lapsimorsiamet ja lapsiavioliitot kuuluvat yhä tänäkin päivänä, 1400 vuotta Muhammedin kuoleman jälkeen, islamin arkipäivään, eikä yksikään merkittävä islamilainen uskonoppinut ole ottanut milloinkaan kantaa lapsiavioliittoja ja lapsimorsiamia vastaan. Iranin islamilaisen tasavallan hengellisen perustajan, ajatolla Ruhollah Khomeinin, sanat kertovat aika hyvin nykyislamin suhteesta toisaalta lapsiseksiin ja toisaalta zoofiliaan. Vaikeneminen on myöntymisen merkki, eli vaikenemalla kyseisistä asioista muslimioppineet ilmaisevat hyväksyvänsä sekä lapsiinsekaantumisen että zoofilian, josta käytettiin joskus myös aikanaan nimeä "sodomia".

Todettakoon, että ruukinmatruuna ei pidä oman uskontonsa perustajaa eli Siddhartha Gotama Buddhaa täysin virheettömänä eikä läpeensä pyhänä ihmisenä eikä täydellisenä aikariippumattomana auktoriteettina. Hänen kommenttinsa siitä, kun muuan prinssi, joka oli ryhtynyt munkiksi, oli vanhempiensa käskystä käynyt sutaisemassa kihlattuaan jotta hänen vanhempansa saisivat edes yhden lapsenlapsen, eivät osoita aivan täydellistä ymmärtämystä tai empatiaa. Mutta jos kerran epätäydellinenkin ihminen voi valaistua ja vapautua samsarasta, niin miksei sitten ruukinmatruuna lopulta itsekin? Ehkäpä juuri se, että Siddhartha Gotama Buddha oli itsekin epätäydellinen, antaa enemmän toivoa hänen emuloimisekseen ja valaistumiseen kuin se, miten islamissa pidetään Muhammedia (jonka pahat kielet väittävät olleen lukutaidoton maantierosvo) täydellisenä ihmisenä.

Ruukinmatruunan oma henkilökohtainen mielipide on, että tuo käräjätuomarin peruste siitä, miten "uskonasioista ei voi keskustella järkiperustein" on pelkkää sanahelinää eli juristien kielellä argumentum ad eloquantiam. Koska kyse on historiallisesta henkilöstä eikä uskonnon dogmeista tai käsityksistä, asiakeskustelu on sallittua ja pääsääntöisesti jopa toivottavaakin.

Mutta ruukinmatruunan tulkinta siitä, mikä tuomion tosiasiallinen motiivi on, ilmenee oheisesta tuomion perusteesta:

Uskontoon liittyvien pyhäksi määriteltyjen instituutioiden riitauttaminen ja halventaminen johtavat tämän vuoksi helposti enemmän tai vähemmän vakavaan kiistaan osapuolten välillä riippuen siitä, miten voimakas uskonnon asema henkilölle tai uskonnolliselle yhdyskunnalle on.

Ruukinmatruunan näkemyus on, että tuomari on ottanut siis sen linjan, että parempi lätkäistä sakkoja kiusallisten tosiasioiden sanomisesta ääneen kuin sallia todenpuhuminen ja riskeerata se, että muslimit vetävät ko. kiusallisista tosiasioista herneen nenukkiin - ja että pian alkavat autot palamaan ja mellakointi. Tätä kutsutaan toisella nimellä pelkuruudeksi. Se, että antaa totuuden väistyä valheen tieltä, ei ole mitään muuta kuin aivan puhdasta pelkuruutta. Tuomion ruukinmatruunalle antama signaali on se, että myöntyväisyys väkivallan edessä on toivottavaa ja että meidän tulee antaa pelolle periksi. Toinen tuomion ruukinmatruunalle antama signaali on se, että mitä väkivaltaisempi ja suvaitsemattomampi jokin uskontokunta on, sitä suurempi on sen oikeuden edessä nauttima immuniteetti.

Mutta objektiivinen tosiasia on, että yhdeksänvuotiaan tytön pimppaan sattuu aivan yhtä kovaa kulttuurista riippumatta, kun viisikymppinen äijänköriläs bylsii häntä. Se on lääketiedettä, ei uskonasia. Aivan riippumatta siitä, onko kyseessä viisikymppinen vanha irstas suomalaisäijä vuonna 2009 tai pyhä arabi joskus 600-luvulla. Meidän genetiikkamme ei ole muuttunut 1400 vuodessa oikeastaan miksikään, eikä arabialaisen Cavalli-Sforza-klusterin 9-vuotiaiden naispuolisten edustajien pimppa ole yhtään sen robustimpaa tekoa kuin täysi-ikäisten europidisten naistenkaan - ei ollut tuolloin eikä ole tänään. Ja ruukinmatruuna haluaisi aivan mutu-tuntumalta väittää, että seksi viisikymppisen äijän kanssa väkisin on barbileikki-ikäisen tytön sekä henkiselle, sosiaaliselle että seksuaaliselle kehitykselle aivan yhtä tuhoisaa, olipa tyttö 600-luvun arabikulttuurista tai vuoden 2009 Suomesta. Kristinuskon suhtautuminen pedofiileihin puolestaan on selvää: Matt 18:6 mukaisesti heidät pitää teloittaa heittämällä heidät myllynkivi kaulassa jorpakkoon.

Kaksi keskenään ristiriitaista argumenttiä eivät voi olla yhtäaikaa tosia, eli yhdeksänvuotiaan kiksauttaminen ei voi olla yhtäaikaa sekä hyväksyttävä että tuomittava asia. Jos ruukinmatruuna olisi enemmän feministi kuin mitä hän on, hän toteaisi tämän tuomion osalta jotain pedofiilipatriarkaatin salaliitosta ja siitä, kuinka syvässä naisviha istuu suomalaisessa oikeuslaitoksessa, ja hän toteaisi tuomion olevan sylkäisy kaikkien pedofilian uhrien naamalle. Jos ruukinmatruuna puolestaan olisi enemmän paranoidi kuin mitä hän on, hän toteaisi tuomion uskonnon verukkeella oikeuttavan pedofilian silloin, kun kyseessä on ei-länsimaalainen kulttuuri, ja kriminalisoivan sen silloin, kun kyseessä on länsimaalainen kulttuuri. Kaikki siis ovat yhdenvertaisia lain edessä, mutta jotkut vain ovat yhdenvertaisempia kuin toiset. Mutta koska ruukinmatruuna ei ole feministi eikä paranoidi, hän ei sano tuolla tavalla. Ruukinmatruunan tulkinta sensijaan on, että mitä väkivaltaisempi, suvaitsemattomampi ja fanaattisempi uskonto on, sitä suuremman vapausasteen oikeusjärjestelmämme näyttää sallivan sille ja sitä parempi on kyseisen uskonnon oikeusturva.

Ruukinmatruunan tulkinta on, että meiltä ollaan viemässä sananvapaus väkivallan pelossa. Suumme tukitaan, koska estabilissementti pelkää vieraan uskonnon edustajien väkivaltaisia reaktioita. Mutta ikävä kyllä meillä on tiedossamme, mihin myöntyväisyyspolitiikka johti - ja jopa Neville Chamberlain joutui lopulta tilanteeseen, jossa hänen oli pakko syödä periaatteensa ja panna kova kovaa vastaan. Oli onni, että hänellä oli hallituksessaan laivastoministeri (First Sea Lord) nimeltään Winston Churchill, josta tuli Britannian pääministeri Chamberlainin jouduttua eroamaan terveydentilansa (syöpä) vuoksi.

Ei kukaan kunnioita instanssia, joka myöntyy ja antaa periksi pyrkien miellyttämään ja lepyttämään opponenttiaan. Myöntyväisyys on heikkouden merkki. Kaikki kunnioittavat sellaista instanssia, joka panee kovan kovaa vastaan. Ja sananvapaus on perustuslakiin kirjattu perusoikeus, josta tinkiminen merkitsee sitä, että olemme valmiit taipumaan väkivallan tai sen uhan edessä. Se on aivan puhdasta pelkuruutta, ei kohteliaisuutta.

Päivän sarkasmi olkoon, että vähäinen ymmärtämys lapsiinsekautujia kohtaan on suomalaisten kansallinen, ehkä geneettinen, erityispiirre.

Viha synnyttää vihaa

Ruukinmatruuna törmäsi tällaiseen blogiin. Kyseessä on vihablogi - siis miesvihablogi.

Vaikka lainsäädäntöömme ollaan ujuttamassa viharikoksen käsitettä, yhteiskunnassamme on aina sellaisia asioita, joita saa vapaasti vihata, ja miehet - varsinkin valkoihoiset heteromiehet - ovat sellaisia. Viha on siis hyväksyttävää ja poliittisesti korrektia, kunhan vihanjulistaja kuuluu oikeaan viiteryhmään ja vihan kohde edustaa väärää.

On hetkiä, jolloin ruukinmatruunaa hävettää olla nainen, ja tämä on yksi niistä. Ruukinmatruuna on aina sanonut, että feminismi on white power -liikkeisiin verrattava vihaideologia, jossa vihan motiivina on sukupuoli. Vaikka ruukinmatruuna onkin valkoihoinen nainen, hän kaipaa erilaisia white power -liikkeitä yhtä vähän kuin sika joulua.

Ruukinmatruuna tunnustautuu jossakin määrin i-feministiksi eli ensimmäisen sukupolven feministiksi, ja ruukinmatruuna lähtee siitä, että sukupuoli on biologinen konstruktio. Miehen ja naisen suurin ero on siinä, että takaa he näyttävät samanlaisilta ja edestä he sopivat yhteen. Ruukinmatruuna lähtee siitä, että sukupuoli on aivan yhtä vähän valittavissa kuin ihonväri, ja seksismi on täysin rasismiin verrattava ilmiö. Ja mikä sopii kukolle, sopii myös kanalle. Ruukinmatruuna siis kannattaa tasa-arvoa ja biologisten konstruktioiden, kuten sukupuolen, häivyttämistä sosiaalisissa ympyröissä. Ruukinmatruuna korostaa siis miesten ja naisten samankaltaisuutta ja sitä, että eroa on vain henkilökohtaisissa ominaisuuksissa. Nykypäivän feministit ovat kääntäneet asetelman päälaelleen, painottavat sukupuoltenvälisiä eroja - ja vihaavat miehiä, eivät siksi mitä he ovat tehneet, vaan siksi mitä he ovat.

Mutta Kumous-blogi nostatti kyllä ruukinmatruunan tätänykyä puolimetriset blondit hiukset pystyyn afroksi. Tässäpä snipetti uusimmasta:

Lähinnä mietityttää yhteiskunta, jossa Kiesin kaltainen idiootti voi toimia johtotehtävissä ja kuvittelee, että naisvihamielistä läppää voi huoletta heitellä ilmoille. Ja ilmeisesti on voinutkin, nyt vain sattui väärä media. Pomojen saunailloissa tuskin kukaan on vetänyt hernettä nenään.

Ja toiseksi, mitään uuttahan Kiesi ei sanonut. Kyllä nämä on kuultu ja koettu moneen kertaan: naisen ei sovi vanheta, naisen tehtävä on olla haluttava ja pitää huolta etc etc.

Ja vielä: feministien on syytä olla täydellisen huumorintajuttomia ja äärimmäisen verenhimoisia. Naurakoon ne, joilla on siihen varaa.

No. Huumorintajuttomuus on perinteisesti ollut merkki fanaattisuudesta, ja ruukinmatruunan tulkinta on, että silloin kun aikuinen ihminen julistaa vihaa suu vaahdossa, hän mitä todennäköisimmin on tosissaan. Ja tässä on kyseessä aivan puhdas miesviha. Nuo sanat, mitä tuo blogiemäntä päästää yläpäästään ulos, tarkoittavat mitä ne sanovat ja sanovat mitä ne tarkoittavat. Sydämen kyllyydestä suu puhuu, sanoo muuuan isohko kirja.

Ruukinmatruunan usein siteeraama maksiimi ei ollutkaan Kanada-Bill Jonesin motto, vaan Kennedyn motto: Älä suutu. Anna takaisin. Presidentti John Fitzgerald Kennedy oppi tämän maksiimin aikoinaan Bostonin piireissä ollessaan tekemisissä kolmen suuren mafiakansakunnan - irlantilaisten, italialaisten ja juutalaisten - edustajien kanssa. Don't get mad. Get even. Ja tätä feministit eivät ole oppineet. Takaisin antaminen merkitsee, että ihmisellä on a) itsekunnioitusta b) huumorintajua. Ruukinmatruunalla on varaa nauraa ja lyödä leikiksi. Se samalla on merkki siitä, että kunnioittaa myös vastustajaansa eli katsoo, että hänelläkin on ihmisarvoa. Takaisin antaminen ei synnytä vihaa.

Sensijaan huumorintajuttomuus ja verenhimoisuus synnyttää vihaa. Tyypillinen mielikuva feminististä on ruma, huonosti pukeutuva, seksuaalikielteinen, fanaattinen miesvihaaja jolla ei ole minkäänlaista huumorintajua. Eräänlainen Irma Gresen sielunsisko siis. Ja onkin totta, että monet Gresen kaltaiset ihmiset toimivat Natsi-Saksassa keskitysleirien vartijoina. Ja feministit itsekin vahvistavat tätä mielikuvaa.

Mielenkiintoista sinänsä, feministit vihaavat ns. kunnollisia miehiä - siis sellaisia kilttejä, fiksuja, kohteliaita ja lempeitä, ja mieluummin suosivat seksuaalipartnereinaan ja parinvalinnassaan öykkärimäisiä ja väkivaltaisia alfakoiraita. Ja tähän on syynsä. Koska feminismi on dialektinen ideologia, siihen kuuluu myös mustavalkoajattelu. Mies on paha aivan riippumatta siitä, mitä hän tekee tai miten hän vastaa feministien kritiikkiin - ja aivan erityisen paha hän on silloin, kun hän yrittää vastata kritiikkiin mukautumalla tähän. Kiltti mies on aivan eritysen paha, sillä hän yrittää käytöksellään horjuttaa feministien kollektiivista tietoisuutta, luoda vääriä mielikuvia miehistä ja tuudittaa naiset väärään tietoisuuteen. Ja kuitenkin feministien ah niin rakastama Hegel on filosofioineen hölynpölyä - siellä takana vaikuttaa kaksi täysin sokeaa ja päämäärätöntä voimaa; kulttuurievoluutio ja biologinen evoluutio.

Feministit vihaavat nimenomaan länsimaista valkoihoista heteromiestä - heille tämä vanha marxilainen maksiimi vihollisesi vihollinen on sinun ystäväsi on kuin vettä ja leipää, ja politiikka tekee edelleenkin todella outoja petikumppaneita. Aivan kuten kommunistit olivat aina vuoteen 1941 saakka hyvää pataa natsien kanssa (molempien vihollinen oli länsimainen demokratia), myös feministit ovat hyvää pataa toisaalta homomiesten (joista monet ovat paatuneita naisvihaajia) kuin ulkomaalaismiesten (joista monet ovat todella seksistisiä) kanssa. Ideologia velvoittaa; ideologiset käsitykset "heteronormatiivisuudesta" ja "kolonialismista" velvoittavat lyömään oikean käden poikki vasemmalla. Kukaan ei olisi niinkuin vähempää välittänyt siitä, jos joku nainen, vaikkapa ruukinmatruuna itse, olisi sanonut jotain samanlaista kuin Esko Kiesi, mutta vain miehistä.

Todellisuudessa länsimaalaisella heteronaisella ei tosiasiallisesti ole ketään muuta joka hänestä välittäisi kuin länsimaalainen heteromies. Rumasti sanottu, mutta silti totta. Homomiehet eivät voisi hänestä niinkuin vähempää välittää, ja ulkomaalaiset miehet usein kohtelevat länsimaalaista naista kuin kotieläintä tai huonekalua - tai prostituoitua; sanojen kuten svennehora luulisi kilistävän kelloja. Islam puolestaan on jo lähtökohtaisesti seksistinen ideologia, koska Koraani asettaa miehen ja naisen eri asemaan.

Viha synnyttää vihaa. Vaikka Kumous-blogin emäntä kirjoittaakin "muutamasta jankuttavasta rääväsuusta" puhuessaan miesliikkeestä, todellisuudessa tilanne on täsmälleen sama kuin nuivuuden osalta. Miesliikkeelle on valtava määrä hiljaisia symppaajia. Ja feministit ovat onnistuneet kääntämään monet kiltit miehet todella misogyyneiksi sisältäpäin. Itse asiassa nykyfeminismi on tätämenoa torpedoimassa kaikki ne saavutukset, mitä ensimmäisen polven feministit meille saivat aikaan. Missään eivät sukupuolet ole niin tasa-arvoisia kuin Skandinaviassa - ja missään eivät naiset ja miehet vihaa toisiaan niin katkerasti kuin Skandinaviassa.

Seuraukset ovat tiedossa. Yhä useampi nainen jää lapsettomaksi, katkeraksi vanhaksipiiaksi ja yhä useampi mies alkaa ajattelemaan että bro before ho, ja näkee naiset pelkkinä kieroina ja kavalina saalistajina, avioliiton todella hirvittävänä juridisena riskinä - ja meidät valkoihoiset naiset vihollisinaan. Vaikka miehet yleensä pitävätkin toisia miehiä kilpailijoinaan ja vihollisinaan, silloin jos naiset todella antavat heille aihetta vihaan, he voivat liittoutua keskenään. Sitten ollaan saatu se sukupuolten välinen sota, mitä ollaan haluttu. Ja nainen on aivan pelkästään jo fyysisesti alivoimainen mieheen nähden. Lopputulos on tässä sodassa se, että alfakoiraat alistavat naiset haaremiorjikseen. Mutta tosiasiallisesti moni feministi haluaisikin seksuaalikäyttäytymisensä perusteella olla ilomielin haaremiorja.

Länsimaissa on, kiitos feminismin, syntyvyys romahtanut täydellisesti ja avioliitot todennäköisemmin rikkoutuvat kuin kestävät. Ihmistenvälinen luottamus on hävinnyt täydellisesti. 30-vuotiaista naisista 50% on lapsettomia ja miehistä 60%. Hätäisempi ihminen voisi päätellä, että feminismi johtaa sukupuuttoon yhdessä tai kahdessa sukupolvessa. Ja kuitenkaan maata ei peri se, joka on ideologisesti oikeassa, vaan se, joka lisääntyy tehokkaimmin.

Ja kuitenkin meidän naisten ensisijainen biologinen ominaisuus on kyky uusintaa elämää ja lasten synnyttäminen. Vain nainen voi tulla raskaaksi ja synnyttää lapsia. Ja kuitenkin puolet näistä lapsista on väistämättä poikia. Millaisen maailman kaikki poikalasten äidit haluavat jättää lapsilleen? Sellaisenko, missä heitä vihataan ja heidän päälleen syljetään?

Viha synnyttää vihaa, eikä ruukinmatruuna halua tulla vihatuksi. Karma ei ole asia, jonka kanssa kannattaisi leikkiä.

Lisäys: Jussi Halla-aholle tuomittiin tänään sakkoja uskonrauhaa vastaan rikkomisesta. Syyte kiihotuksesta kansanryhmää vastaan kumottiin. Ruukinmatruunan tulkinta on, että sarkasmi on sallittua, mutta sellaisen asian, joka on objektiivisesti verifioitavissa mutta poliittisesti epäkorrekti, sanominen ääneen maksaa rahaa.

Ruukinmatruuna tyytyy tuomiosta toteamaan, että vähäinen ymmärtämys lapsiinsekautujia kohtaan on suomalaisten kansallinen, ehkä geneettinen, erityispiirre.