Suomessa on väläytelty mahdollisuutta että tytöillekin määrättäisiin pakollinen kansalaispalvelu samaan tapaan kuin poikien asevelvollisuus. Ruukinmatruunan vastaus on jyrkkä ei. Emme kaipaa tähän maahan yhtään enempää etatismia, ja asevelvollisuuskin on anakronistinen jäänne, josta pitäisi hankkiutua eroon mitä pikimmin.
Itse asiassa miehillekin asevelvollisuus on tosiasiallisesti demeriitti. Taloussanomat sanoi nyt ääneen sen, minkä ruukinmatruuna on tiennyt jo pitkään - ulkomailla suomalaisia usein pidetään väkivaltaisina ja tyhminä mutta erittäin tottelevaisina ihmisinä, ja asevelvollisuusarmeijaan menijää pidetään ulkomailla hyvin yksinkertaisena ihmisenä.
Olkoonkin, että asevelvollisuus on törkein ihmisoikeus- ja tasa-arvoloukkaus mitä tässä maassa löytyy, niin tasa-arvoa ei saada aikaan määräämällä toisellekin sukupuolelle samanlainen rasite mikä toisella on. Se on tasapäistämistä, ei tasa-arvoa. Todellista tasa-arvoa on kaikille avoin ammattiarmeija, johon hakeudutaan vapaaehtoisina pääsykokeiden kautta ja jossa maksetaan palkkaa. Ja kaikissa demokraattisissa länsimaissa tällainen onkin. Euroopan maista yleinen asevelvollisuus on enää Suomessa ja Turkissa - Venäjällä 90% pojista lintsaa. Kaikkialla muualla se se on lakkautettu anakronismina.
Pakollinen palvelus ei ole mitään muuta kuin etatismin - valtiouskovaisuuden - räikein muoto. Se on käytännössä ilmaista orjatyötä vallanpitäjien hyväksi. Tällainen pakkotyö on käytännössä kaikkien Perustuslain takaamien oikeuksien ja vapauksien peruuttamista. Ruukinmatruuna lisäsi bloginsa tunnuslauseisiin John Stuart Millin kuuluisan sananvapauslauseen lisäksi Antti Chydeniuksen antietatistisen julistuksen 1700-luvulta. Kyse ei ole siitä, että yksilöllä olisi jotain velvollisuuksia yhteisöä kohtaan. Ainoat yksilön velvollisuudet yhteisöä kohtaan on maksaa verot ja totella lakeja. Niihin ei kuulu pakollinen orjatyö eikä hengen, elämän ja terveyden riskeeraaminen yhteisön vuoksi. Kyse on siitä, että kaikki ne vaatimukset, mitä yhteisö esittää yksilölle veronmaksuvelvollisuuden ja lainkunnioitusvelvollisuuden jälkeen, ovat etatismia, sortoa ja pakkovaltaa ja siitä on hyvin lyhyt matka enää uusmaaorjuuteen. Yhteisö on olemassa yksilöä varten; ei päinvastoin!
Antti Chydenius - Suomen ensimmäinen taloustieteilijä - oli voimakkaasti etatismia ja valtion puuttumista ihmisten elämään vastaan ja yksilönvapauksien puolella. 1700-luvulla Ruotsi oli käytännössä kommunistinen valtio - valtio oli tunkenut lonkeronsa lähes joka ainoaan ihmiselämän sopukkaan, ja valtio toisaalta katsoi velvollisuudekseen pitää talonpojat ja työläiset köyhyydessä, etteivät he laiskistuisi ja toisaalta suomalaisia tapatettiin pitkin Eurooppaa valtion käymissä älyttömissä ja turhissa sodissa, kiitos ruotujakolaitoksen, ja talous oli tiukasti stratifioitu. Chydenius nousi tätä vastaan, sanoen, että valtio, kajotessaan ihmisten asioihin, saa pääsääntöisesti vain tuhoa aikaan.
Ja kyse on juuri tästä samasta asiasta. Minkä verran sallimme valtion puuttua yksilön asioihin ja hänen elämäänsä silloin, kun tämä ei ole henkensä hädässä, puutteessa tai muutoin vain vaikeuksissa?
Siksi ruukinmatruuna äänestää ehdottomasti tyttöjen pakollista kansalaispalvelusta vastaan - ja myös asevelvollisuutta vastaan yleensäkin.
Sunday, February 21, 2010
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
69 comments:
Olen samaa mieltä kuin Ruukinmatruuna enkä kannata kannata asevelvollisuutta. Uskon, että Suomikin ennen pitkää seuraa muiden eurooppalaisten maiden esimerkkiä ja siirtyy vapaaehtoisarmeijaan tai palkka-armeijaan.
Asepalvelussa on eräitä ulottuvuuksia, joista ei kovin usein keskustella julkisuudessa, mutta joilla on kuitenkin merkitystä.
Ehkä tärkein näistä ulottuvuuksista on se, että asepalvelu eriarvoistaa ihmisiä. Osa varusmiehistä ylenee esimiesasemaan, jossa he saavat käyttää valtaa toisia varusmiehiä kohtaan. Asepalveluksessa tapahtuva vallankäyttö on useimmille esimiesasemaan yleneville ainoa tilaisuus päästä käyttämään raakaa pakkovaltaa toisia ihmisiä kohtaan - siis sellaista valtaa, jota alaisten on rikoslaissa määrätyn rangaistuksen uhalla toteltava. Siviilissä tällaista valtaa käyttävät ainoastaan poliisit ja heihin rinnastettavat viranomaiset. Työpaikan esimies ei käytä tämän tyyppistä pakkovaltaa antaessaan käskyjä alaisilleen vaan ainoastaan taloudellista valtaa. Siviilissä tottelemattomuudesta seuraa korkeintaan työsuhteen katkaiseminen - ei putkaan tai vankilaan joutuminen.
Vallan käyttöä maistamaan pääseminen on elinikäinen rokote, joka integroi varusmiehen systeemin osaksi. Hänestä tulee järjestelmän kannattaja, koska järjestelmä on myöntänyt hänelle sotilasarvon tunnuksineen ja arvostuksineen. Reservinupseerikerhon jäsenyys on edelleen arvostettu asia yhteiskunnassa. Jos reservin upseeri tai aliupseeri vähättelisi järjestelmää tai pyrkisi kaatamaan sen, hän vähättelisi tavallaan myös itseään, koska järjestelmän ansiosta hän on mikä on.
Systeemin alimmalle portaalle muiden käskettäväksi jääminen ilman mahdollisuutta itse päästä koskaan käyttämään valtaa, integroi ihmiset toisella tavalla systeemin osaksi. Armeijassa koettu alistaminen ja nöyryyttäminen nujertaa ihmiset henkisesti, ja heistä tulee luonteeltaan alistuvia. Heidät koulutetaan kuin koirat uskollisiksi isännilleen. Tottelevaisuus on heidän ainoa hyveensä. Muuta heiltä ei odoteta.
Kaikki eivät kuitenkaan hyväksy koiran roolia. Joskus alistetuimpaan asemaan joutuu myös ihmisiä, joilla taustansa ja kykyjensä puolesta olisi ollut mahdollisuus toimia myös esimiestehtävissä. Nämä ihmiset eivät alistu ja nujerru, vaan heissä alkaa ilmetä kapinahenkeä systeemiä vastaan. Heidän on vaikea hyväksyä sitä, että joku toinen näennäisesti samanarvoinen kansalainen systeemin nimissä alistaa ja pakottaa heitä. Näiden ihmisten intresseissä on systeemin vähätteleminen, systeemistä irtautuminen tai systeemin tuhoutuminen, koska systeemi arvojärjestelmineen on heidän ihmisarvonsa toteutumisen este.
Toinen asepalveluksen erityispiirre on se, että asepalvelus ei ole samanlainen kaikille. Jotkut pääsevät siitä helpommalla, ja joillekin se on täysin sietämätön kokemus. Jotkut saavat asepalveluksesta hyötyä siviilielämää varten, ja joillekin se on pelkkää ajanhukkaa. Tätä asiaa siviili-ihmiset eivät aina tunnu tiedostavan. Itse olisin aikoinaan ehdottomasti halunnut suorittaa asepalveluksen laivastossa, mutta jostakin syystä meidän suvussamme tämä siunaus on tullut niiden osaksi, joita laivat ja merenkulku vähiten kiinnostavat. Onneksi pääsin sentään teknisiin tehtäviin ja opin edes jotain, josta on ollut hyötyä siviiliharrastuksissa.
Suomessa on yksityisomistuksessa eurooppalaisittain normaali määrä (noin 30 kpl per 100 hlö) aseita ja puolet kansasta sotilaskoulutettu. Paha yhtälö totalitarismiin päin kallellaan olevien vallanpitäjien kannalta. Siksipä menossa on kampanja kansan riisumiseksi aseista ja asevelvollisuuden lakkauttamiseksi. Kun tulevaisuudessa on saatu luotua vallanpitäjille kuuliainen soturiluokka ja aseeton kansa, voidaankin palata feodaaliseen yhteiskuntaan.
Kansalaisarmeija on eräs demokratian peruspilareja. Yhdysvaltain perustuslain Second Amendment on demokratian toteutumisen kannalta nerokas veto.
Kun armeija on osa kansaa, osa meistä, demokratiaa ei uhkaa mikään. Mutta kun armeija irtautuu muusta yhteiskunnasta, edessä on äkkiä ankeat ajat.
Kumpi parempi? Vuoden "orjatyö" demokratiassa vai elinikäinen orjuus feodaalivaltiossa? Vastaus riippuu luonnollisesti siitä, kummalla puolen piikkilankaa uskoo tulevaisuudessa olevansa.
Hopliitti, Natsi-Saksan aseenkantolaki kannusti aseiden yksityisomistukseen. Natsi-Saksassa oli myös asevelvollisuus. Itse asiassa joka ainoassa maailman totalitaristisessa maassa on asevelvollisuus. Asevelvollisuus on tapa kouluttaa hallintoalamaisista alistuvia tottelijoita, jotka taipuvat valtion ja sen johtajien tahtoon kyselemättä. Ilman asevelvollisuutta Hitler ei ikinä olisi kyennyt käymään hyökkäyssotaa.
Sama suomeksi: asevelvollisuus ja uusfeodalismi eivät ole mitenkään toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Pikemminkin niin, että asevelvollisuus on tie uusfeodalismiin - suomalaiset ovat hyvin alistuvaa, tottelevaista ja pokkuroivaa kansaa näin yleensäkin. Mitä diktatuurin pystyttämiseen tulee, niin mitään piikkilankaa ei ylipäänsä tarvita lainkaan, jos kaikki jo oletusarvoisesti tottelevat kyselemättä eikä kukaan kyseenalaista yhtään mitään. Ja asevelvollisuus on hyvin tehokas tapa aivopestä miehet tähän.
Steamerilla oli hyviä pointteja, jotka naisnäkökulmasta eivät ole ehkä yhtä ilmeisiä, mutta mies varmasti näkee asian eri tavalla. Ruukinmatruuna kävi homman niinsanotusti kirjekurssina. Hän itse on INTJ ja puoliso on INFP jolla on hyvin voimakase sosiaalinen omatunto, ja ruukinmatruuna joutui monta kertaa toimimaan ukkosenjohdattimena.
Sen verran mitä meillä on suvussa kapiaisia ja miten puoliso ja niin kovin moni muu armeijan käynyt poika sen kertoi, ruukinmatruunalla on tietty mielikuva asevelvollisuudesta eräänlaisena organisoituna koulukiusaamisena, missä sadistit nauttivat päästessään käyttämään ns. pikku ihmisen valtaa, fiksut pojat puolestaan ovat hyvin vaivautuneita päästessään itse pakkovallankäyttöasemaan tai jopa häpeävät sen käyttämistä, ja miehistön valtava enemmistö on kiinnostuneita lähinnä joko lintsaamisesta tai siitä, että pääsee lomille.
Kaikella kunnioituksella meidän möhömahaisia, ylipainoisia ja rapakuntoisia reserviläisiämme kohtaan, kyllä ammattilainen on silti ammattilainen.
Israelissa ainakin on tasa-arvo kun siellä on asevelvollisuus sekä miehillä että naisilla. Siellä nyt varmaan on pakko ottaa jokainen kynnelle kykenvä mukaan. Tosin kolmen vuoden (miehet) tai 21 kuukauden (naiset) palvelus jokaiselle kuullostaa vankeusrangaistukselta tai pakkotyöltä.
Ammattiarmeijan hyvä puoli on siinä että sinne on vapaaehtoisesti pyritty ja liitytty. Toinen on se että sotiminen on jätetty niille jotka sitä oikeasti osavat tehdä.
Saako palkka-armeijassa palkkaa jo silloin kuin tulee ekan kerran koultukseen, eli lähdetään nollasta liikkeelle, samalla tavoin kuin varusmieskoulututuksessa lähdetään nollasta? Aliupseerin ja upseerin koulutus sekä valmiina sotilaana toimiminen on vielä erikseen.
Kai ammattiarmeijassakin on tavalliset sotilaat eli miehistö, aliupseerit ja upseerit joiden palveluskesto vaihtelee. Onko palkka-armeissakin olemassa reservijärjestelmä?
Palkka-armeija/ammattiarmeija on eri asia kuin palkkasoturiarmeija.
Palkkasoturit ovat jotain yksityissotilaita tai muuten vaan rahaa vastaan sotivia. Aikaisemmat vuosisadat olivat täynnä palkkasotilaita. Tiedä sitten miten virallisia ja tasokkaita ne olivat, poikkesivatko yhtään jostain rosvojoukosta.
Suomalaisilla on metsästys ikiaikainen ruuan hankintakeino ja harrastus. Metsästyskultuuri on vahvaa. Isekin olisin kiinnostunut siitä jos joku ottaisi mukaan metsälle. Entisessä kotikunnassani oli melkein kaikssa taloissa pyssyjä. Meillä ei ollut pyssyä, joten olimme outoja.
Israelissa ainakin on tasa-arvo kun siellä on asevelvollisuus sekä miehillä että naisilla. Siellä nyt varmaan on pakko ottaa jokainen kynnelle kykenvä mukaan. Tosin kolmen vuoden (miehet) tai 21 kuukauden (naiset) palvelus jokaiselle kuullostaa vankeusrangaistukselta tai pakkotyöltä.
Niinpä. Israel on osoittanut vääräksi kolme kliseetä juutalaisista: sen, että he olisivat nynnyjä, sen, että he olisivat pasifisteja ja sen, että he olisivat älykkäitä. Ha ha.
Ammattiarmeijan hyvä puoli on siinä että sinne on vapaaehtoisesti pyritty ja liitytty. Toinen on se että sotiminen on jätetty niille jotka sitä oikeasti osavat tehdä.
Juuri noin. Ammattiarmeija merkitsee resurssien oikeinkohdentamista ja sitä, että työstä maksetaan sen kustannuksia vastaava oikea määrä. Asevelvollisuudessa ihmistyön hinta on keinotekoisesti poljettu nollaan. Siksi sitä haaskataan.
Saako palkka-armeijassa palkkaa jo silloin kuin tulee ekan kerran koultukseen, eli lähdetään nollasta liikkeelle, samalla tavoin kuin varusmieskoulututuksessa lähdetään nollasta?
Sen verran mitä ruukinmatruuna tuntee USA:n armeijaa, niin palkka alkaa juosta siitä päivästä, kun astutaan junaan tai lentokoneeseen matkalle koulutuskeskukseen. Palkka juoksee siis alusta saakka.
USA:n armeijassa värväyskausi on neljä vuotta. Peruskoulutuskausi kestää kolme kuukautta. Sinä aikana parhaimmat saavat ensimmäisen ylennyksensä. Syventävä kolutus jatkuu vuoden. Sinä aikana saadaan aselajikoulutus, ja hakeudutaan ryhmänjohtajan ja eritystehtäviin ja syvennytään. Loppuosa on syventävää koulutusta. Tänä aikana kaikki ylenevät meikäläistä kersanttia vastaavaan arvoon, mikäli eivät kämmellä tai eivät joudu sotaoikeuteen. Neljän vuoden jälkeen voi värväytyä uudelleen tai kotiutua. Pari kuukautta ennen kotiutusta on deprogrammointikausi, jolloin alokasajan aivopesu huuhdellaan pois ja valmistetaan siviiliin siirtymistä varten.
Kai ammattiarmeijassakin on tavalliset sotilaat eli miehistö, aliupseerit ja upseerit joiden palveluskesto vaihtelee. Onko palkka-armeissakin olemassa reservijärjestelmä?
USA:n armeijassa on erikseen "enlisted" eli miehistö ja aliupseerit, ja "commissioned" eli upseerit. Molemmilla palveluskausi on kerrallaan 4 v. 12 v voi palvella putkeen, sen jälkeen jokainen uusi kausi on "tulos tai ulos".
USA:n asevoimissa on reservijärjestelmä; palvelusajan jälkeen ollaan reservissä, ja myös kansalliskaarti sekä yliopistojen ROTC:t (reserve officer training corps) kouluttavat reserviläisiä.
Nähdäkseni asevelvollisuusarmeijan huonoin puoli on se, että vuoden haaskaaminen nuoren miehen elämästä tarkoittaa myös vuoden haaskaamista vanhan miehen elämästä.
Toisin sanoen: vaikka epävarmuudessa ja köyhyydessä elävälle nuorelle opiskelijalle/pätkätyöläiselle ei intti vaikuttaisikaan kovin kummoiselta "hukkavuodelta", se myöhäistää yleisesti kaikkea urakehitystä vuodella: lopulta mies menettää työuransa loppupään parhaitenpalkatuista töistä vuoden. Inttiaika ei todellakaan ole pois opiskeluajasta eikä hampurilaistenkääntöajasta, vaan siitä varsinaisesta opiskelujen jälkeisestä kunnon työstä.
Itsekukin voi laskea, paljonko kansantalous kärsii siitä että puolet sen rakentajista tekee töitä vuoden verran vähemmän kuin toinen puoli.
(tämä kaikki sillä oletuksella, että nyt ja tulevaisuudessakin keskivertokansalaisen uranäkymät ovat nousujohteisia)
Toki on surkuhupaisaa sekin, että reserviläisiä on enemmän kuin heille jaettavaa kunnon varustusta. Tai se, että ohjuslaivoihimme ja hävittäjiimme ei ole ohjuksia kuin muutamaan taisteluun riittävä määrä.
Nyymi, muistanet sen, että jokainen äitiysloma vastaa armeijaa katkona työuraan.
Tosin kaikki naiset eivät koskaan tule äideiksi - liian usein juuri ne, joiden kontribuutio äitiydessä olisi todella hyödyksi tälle yhteiskunnalle.
"Pakollinen palvelus ei ole mitään muuta kuin etatismin - valtiouskovaisuuden - räikein muoto. Se on käytännössä ilmaista orjatyötä vallanpitäjien hyväksi."
Näinhän se on, sitä ei voi kiistää, mutta muistetaan nyt kuitenkin, että yksilöllä voi olla tiettyjä oikeuksia ja vapauksia vain koska valtio pystyy puolustusvoimat sisältävällä väkivaltakoneistollaan ylläpitämään järjestystä. Jos rauhanomaisen yhteiskunnan ylläpito vaatii yksilön pakottamisen armeijaan, niin se olkoon sitten vapauden ja itsemääräämisoikeuden hinta.
Keinot vastata itänaapurin uhkaan ovat nähdäkseni joko pitää yleisen asevelvollisuuden kautta muodostettu massiivinen armeija (suurempi reservi kuin kaikissa muissa pohjoismaissa yhteensä), liittoutuminen tai ydinaseen hankkiminen. Liitoutumisella yleensä kerjätään vain verta nenästä vaikka sillä toisaalta on tällä hetkellä oma funktionsa Euroopan islamisoituessa. Luulisi, että Ranskan ja Brittien omistaessa ydinkärkiä, EU ei voisi estää piskuista Suomea hankkimasta itselleen omaa paukkua. Luulisi, että eivät edes halua estää, vaan oikein kannustaisivat siihen kun kyse on koko EU:n pohjoisen alueen puolustuksesta. Tällä hetkellä ilman natoa ja ydinasetta meillä ei ole mitään jakoa jos ryssä päättää ryskyä rajan yli.
Ruukinmatruuna puhuu pötyä. Yhdysvaltain armeijan palvelusminimi on 2 vuotta!
Kysymys SGT Starille:
i am mentally retarded. could i serve in us army?
SGT Starin vastaus:
All medical conditions must be disclosed to your Recruiter and reviewed by the Chief Medical Officer for a determination of your qualifications. You may be required to provide your complete medical history records to your Recruiter.
No, ei kai se ole mikään ongelma! ;)
2. kysymys SGT Starille:
Could i wear female lingerie? i am a male person!
SGT Starin vastaus:
There are more than 70,000 women Soldiers currently serving with pride and distinction in a force of more than 675,000. They are equally trained and provided the same opportunities for career advancement as their male counterparts. The Army prides itself on the strength and contribution of its female Soldiers and Officers. However, some fields are not currently open to women.
Ja toisekseen Ötöpesän jengi ihmettelee sitä, että Ruukinmatruuna aina puhuu yhteisöllisyyden voimasta. Maanpuolustus on kollektiivista itsepuolustusta. Raamattu, Koraani, Tanakh tai vaikka Dhammapada eivät ole koskaan pysäyttäneet ainuttakaan hyökkääjää. Aseet ovat. Mitä väärää maanpuolustushengessä on?
Ötöpesän jengi ei ole mikään Israel-fani, päinvastoin. Israel on kyllä sikäli oikeassa ja järkevä, että ei Jahve sitä puolusta, vaan asevoima! Siksi se maa onkin olemassa. Muuten toinen maa Suomen lisäksi, jonka ilmavoimissa opetetaan vieläkin aisti-ilmavalvontaa.
Näin pientä maata näin pienellä väestöllä ei puolusteta millään 20000 hengen ammattiarmeijalla. Raaka totuus on jotain ihan muuta.
Sitäpaitsi tuo US Army muuten pitää Suomen puolustusratkaisua aika tehokkaana. Se sopii Suomelle hyvin. Kaiken lisäksi suomalaiset upseerit ovat muuten kirjoittaneet amerikkalaiset talvisodankäynnin manuaalit. Sanookos nimi Aakula mitään?
Ruukinmatruuna, äitiyttä on aika vaikeaa verrata intin kaltaiseen kansalaisvelvollisuuteen (kuten mainitsitkin). Jokainen nainen saa vapaasti päättää, omistaako elämänsä uralleen vai perheelleen ja missä määrin.
Nyymi, äitiyttä on perinteisesti käytetty perusteena sille, miksi miesten on Suomessa mentävä armeijaan.
ÖJ, kersantti Tähtösen sivu löytyy täältä. (Ask SGT Star)
Asevelvollisuusarmeijassa on monta vakavaa puutetta:
1) Se luo määriä, ei laatua. Asevelvolliset ovat aina amatöörejä ammattilaisiin verrattuna, ja heillä on pelkkä tykinruoan virka.
2) Koulutus joudutaan mitoittamaan väistämättä heikoimman aineksen mukaan. Laatu jää väistämättä heikommaksi vapaaehtoisiin nähden.
3) Pakotetun työvoiman motivaatio on aina hyvin huono. Pakotettu työvoima pyrkii tekemään vain sen minimimäärän työtä, mikä riittää rangaistuksesta selviämiseen.
4) Asevelvollisarmeijan pahin heikkous on siinä, että se todellakin on läpileikkaus koko kansasta. Heterogeenisen aineksen ryhmäkoheesio on hyvin huono, ja siinä esiintyy paljon sisäisiä ongelmia, kuten kiusaamista, pennalismia jne.
5) Yksi demotivoitunut asevelvollinen voi tärvellä kymmenen muun motivaation ja halun ja kyvyn oppia. Samoin yksi demotivoitunut joukossa voi vaarantaa koko komppanian.
6) Maanpuolustushenki ja yhteisöllisyys eivät synny pakottamisesta ja rangaistuksen uhasta. Israelissakin on olemassa käsite refusenik.
7) Sotaa ei ratkaista maassa vaan se ratkaistaan ilmassa. Siksi ilmavoimat, ei armeija, on Suomen puolustuskyvyn kannalta tärkein aselaji. 20 000 miestä riittää oikein hyvin koko Suomen puolustamiseen, kunhan meillä vain on ilmaherruus. 40 000 vielä paremmin. 60 000 on jo liikaa. Tingitään ihan mistä vain, mutta ei missään tapauksessa ilmavoimista.
8) Reservin kokoa on jatkuvasti pienennetty vuosi vuodelta. Nykysodassa yksinkertaisesti ei tarvita enää valtavia miesmääriä, vaan laatu korvaa määrän. Mitä pienempi, liikkuvampi, paremmin suojattu ja paremmin varustettu joukko on, sitä tehokkaampi se on.
Mitä taas Antero Aakulaan tulee, niin todettakoon, että talvisodasta on jo 70 vuotta. Se on yhtä pitkä aika kuin Yhdysvaltain sisällissodasta talvisotaan.
Nuorin poikani vannoi muutama päivä sitten sotilasvalan ja on nyt jääkäri. Lieneekö yksinkertainen ihminen? Tullut isäänsä.
Kyllä minäkin aikoinani harkitsin aseista kieltäytymistä, mutta en uskaltanut, kun kutsunnoissa iso majuri kysyi hieman pilkalliseen sävyyn, onkos täällä niitä, jotka haluavat kieltäytyä aseista.
Tapio, asevelvollisuudesta lintsaamiseen on olemassa kolme tapaa:
1) Keksi joku sopiva allergia. Ruoka-aineet ovat kaikkein parhaat. Niitä on vaikea todentaa, ja kukaan ei halua ottaa anafylaktisen shokin vaaraa.
2) Keksi jokin sopiva psyykkinen ongelma. Yksi parhaista, mitä ruukinmatruuna tietää, oli erään kaverin "liian raju ja repivä orgasmi, joka voi tulla unessa kesken kaiken".
3) Keksi jokin sopiva seksuaalitraumat. Itseä häiritsevä biseksuaalisuus on aina varma valinta.
Kukaan ei kiinnitä mitään huomiota sopiviin sairauksiin tai ongelmiin - niitähän voi tulla kenelle tahansa. Täytyy osata pelata systeemin säännöillä. Poikkiteloin asettuville tulee ongelmia. Aseistakieltäytyminen on aina demeriitti, ja sivareita vihataan ja halveksitaan. Myöskään maitojunalla ei kannata lähteä alokasaikana.
Kaikkein fiksuinta on kuitenkin syntyä tytöksi. Silloin ei ole tuonkaltaisia ongelmia, eikä mikään mahti maailmassa voi vaatia yhtäkään tyttöä tässä maassa äitiyteen vastoin tahtoaan. Tytöksi syntyminen on Suomessa lottovoitto.
Imulippo, kaikki on hyvin niin kauan kun meillä on Horneteja - ja ennenkaikkea ensiluokkaisia lentäjiä niihin ja riittävästi ammuksia. Sota ratkaistaan kuitenkin ilmassa, ei maassa.
Jos potentiaalisella vihollisella on ilmaherruus, mielekkäintä on sen jälkeen nuoleskella ja kaveerata sen kanssa ja olla hyvää pataa. Tai liittoutua.
En muista, että 60-luvulla olisi edes puhuttu ruoka-aineallergioista tai seksuaalitraumoista tai liian rajuista kesken unien tulevista orgasmeista.
Ne voivat kylläkin olla nykypäivänä ihan käypiä selityksiä, ellei halua armeijaan, koska puolustusvoimat ei kaiketi sinne kaikkia edes halua.
Äitiyteen vertaaminen asevelvollisuuteen on siinä vaiheessa järjellinen argumentti, kun valtio säätää synnytyspakon. Niinkauan kun sitä ei ole, ei äitiys ole mikään argumentti.
En pidä mitään tämänkaltaisia pakkoja järkevinä, paitsi yksilöiden, myös niiden massiivisten piilokustannusten vuoksi. Mielivaltainen, sukupuolen perusteella tehtävä ero on kuitenkin arkaainen jäänne. Israelissakin on naisilla asevelvollisuus.
Taloussanomat kirjoittaa:
Eteläamerikkalaisessa maassa toimivan suomalaisyrityksen paikallisjohtaja ihmetteli, miksi emoyhtiön johtajisto piti näkyvästi esillä cv-tiedoissaan sotilasarvojaan ja kehuskeli maanpuolustuskursseillaan.
"Armeijaan menevät töihin vain lahjattomat tai väkivaltaiset ihmiset. Meidän liikekumppanimme eivät halua asioida sellaisten kanssa", hän selitti ja suorastaan aneli johtajistoa poistamaan armeijaviittaukset yhtiön nettisivuilta.
http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/02/20/armeija-voi-pilata-urasi/20102526/139?offset=40#comments
Kuka valitsisi Suomessa palkkasotilaan ammatin niillä ehdoilla jotka Suomen valtiolla olisi parhaassakin tapauksessa varaa tarjota? Vastaus on: Ne, joilla ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa. Esimerkiksi se jengi joka notkuu steissillä.
Suomi on siirtomaa. Me olemme olleet muutaman sata vuotta Ruotsin vallan alla, sata vuotta Venäjän vallan alla ja itsenäistymisemmekin jälkeen puoli vuosisataa Neuvostoliiton puoli-siirtomaa. Meidän valtarakenteemme ovat siirtomaan valtarakenteita, siirtomaaisäntien tilalla on vain kotoperäinen poliittinen eliitti. Suomea voi tässä yhteydessä verrata aivan hyvin Afrikkalaisiin post-kolonialistisiin maihin joissa niissäkin vallanpitäjien suhteet entisiin siirtomaaisäntiin vaikuttavat politiikkaan ja vallankäyttöön hyvin voimakkaasti.
Näissä maissa armeija on ensisijaisesti sisäisen vallankäytön väline ja kynnys armeijan käyttöön omia kansalaisia vastaan on hyvin matala. Näissä maissa sotilaat ovat oma yhteiskuntaluokkansa jota ei koske sama lainsäädäntö ja käyttäytymisnormit kuin siviilejä.
Suomen valtiolla ei ole ikipäivänä varaa tai haluja tarjota palkkasotilailleen samoja etuja palkan, koulutuksen tai muiden bonusten muodossa kuin USA:lla on. Siksi ajatus siitä että Suomen palkka-armeija houkuttaisi Yhdysvaltojen neljän puolustushaaran tavoin fiksuja ja lahjakkaita nuoria sotilasuralle on aivan tyhjä haave. Suomen palkka-armeijan rungon tulisivat muodostamaan yhteiskunnan pahnanpohjimmaiset, erilaiset drop-outit ja ennen kaikkea Suomeen sopeutumattomat maahanmuuttajat.
Siiten kun maastopukuisen rivistön yleisin etunimi on Muhamed, kynnys käyttää sotilaita vaikkapa masuunikaupungin kuriin pistämiseen on todella matala.
Bonuksena voidaan sotilaille antaa mallin Berliini 1945 lupa ryöstää, raiskata ja murhata ilman huolta jälkiseuraamuksista.
Hopliitti kirjoitti:
Kuka valitsisi Suomessa palkkasotilaan ammatin niillä ehdoilla jotka Suomen valtiolla olisi parhaassakin tapauksessa varaa tarjota? Vastaus on: Ne, joilla ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa.
Väärin.
USA:n armeijassa tehdyn tutkimuksen mukaan armeijassa ovat ylimmät tuloluokat yliedustettuina ja samoin älykkyyskeskiarvo on 110 (kun valtaväestössä se on noin 98). Armeijaan siis menevät ne, joilla olisi yksityissektorillakin paljon enemmän vaihtoehtoja.
Se yhteiskunnan pohjasakka puolestaan pyrkii välttämään värväytymistä viimeiseen saakka.
Suomi on siirtomaa. Me olemme olleet muutaman sata vuotta Ruotsin vallan alla, sata vuotta Venäjän vallan alla ja itsenäistymisemmekin jälkeen puoli vuosisataa Neuvostoliiton puoli-siirtomaa. Meidän valtarakenteemme ovat siirtomaan valtarakenteita,
Ja sitä heijastaa asevelvollisuus. Tuonkaltainen pakottaminen on tyypillistä siirtomaaisännille.
Suomen valtiolla ei ole ikipäivänä varaa tai haluja tarjota palkkasotilailleen samoja etuja palkan, koulutuksen tai muiden bonusten muodossa kuin USA:lla on.
Mutta kummasti on varaa lapioida rahaa Kankkulan kaivoon asevelvollisuuden muodossa - ja on myös varaa väläytellä tytöille pakollista orjatyötä?
on aivan tyhjä haave. Suomen palkka-armeijan rungon tulisivat muodostamaan yhteiskunnan pahnanpohjimmaiset, erilaiset drop-outit ja ennen kaikkea Suomeen sopeutumattomat maahanmuuttajat.
Miksi yhdessäkään toisessa länsimaassa ei näin ole käynyt, vaikka näitä uhkaskenaarioita on väläytelty?
Siiten kun maastopukuisen rivistön yleisin etunimi on Muhamed, kynnys käyttää sotilaita vaikkapa masuunikaupungin kuriin pistämiseen on todella matala.
Ei sen matalampi kuin asevelvollisillakaan. Tiananmenissäkin asevelvolliset kukistivat mielenosoitukset.
Diktatuureissa on aina asevelvollisuus, ja syykin on selvä. Se on tapa aivopestä kansa tottelevaisiksi ja nöyriksi. Suomessakaan ei ole minkäänlaista kapinointia, minkäänlaista protestimielialaa eikä mitään soraääniä vaikka valtiomme jatkuvasti kiristää ruuvia. Steamerin pointit asiassa olivat hyviä. Miehet on asevelvollisuuden kautta aivopesty nöyriksi tottelijoiksi.
Bonuksena voidaan sotilaille antaa mallin Berliini 1945 lupa ryöstää, raiskata ja murhata ilman huolta jälkiseuraamuksista.
Berliinin ryöstivät, raiskasivat ja murhasivat asevelvolliset.
Montako kertaa USMC tai Royal Navy on lähetetty pistämään kaupunkeja kotimaassaan kuriin?
Todettakoon vielä, että Etelä-Amerikan ja Afrikan maiden armeijat pääsääntöisesti ovat asevelvollisuusarmeijoita.
Oma kysymyksensä on, että kuinka houkuttelevaa vallanpitäjille on sitten käyttää Executive Outcomesin kaltaisia palkkasoturijoukkioita ja yksityisarmeijoita, kun asevelvollisten taisteluteho on mitä sattuu.
Pakko kommentoida kun itselle merkityksellistä aiheesta puhutaan.
Voisi ottaa monee asiaan kantaa steamirin kommenteista alkaen, mutta kesikitytään nyt emännän vuodatukseen.
Ks. Emännän 1-.8 kohtaa ylempänä…
1) Totta luo määrää, mutta samalla varmistaa että oikeasti yhteiskunnan parhaat resurssit ovat jonkin asteisesti koulutettuja ja ehkä hivenen henkisesti valmiita ottamaan aseen tarvittaessa käteen. Tämän takiahan Otaniemen ja Hervannan pommittaminen olisi ruukinmatruunan mielestä se paras tapa lamauttaa Suomen puolustus.
Toisekseen suhteellisesti pitkien etäisyyksien ja rehellisesti myönnettynä sissisodan maassa jotain osaavalla massalla oikeasti jotain. Ei Suomen armeija kai kenenkään mielestä kuvittele voittavansa jos tilanne tulee, vaan tekevänsä tappiostaan pitkän vaikean ja kalliin hyökkääjälle...
2) Tämä ongelma on totta, mutta toisaalta sotimisessa on paljon hommia joissa yksinkertaisten asioiden tekeminen oikein kerta toisensa jälkeen koko joukolla on tärkeämpään kuin puhdas brilianssi, jolloin asiat pitääkin opettaa sen heikoimman lenkin mukaan. Toisaalta kaipa sinne kadettikouluun menee jonkin verran pätevää porukkaan miettimään sitä valtakunnan strategiaa. Kolmanneksi allekirjoittaneella on ollut mahdollisuus osallistua yhteen intin valikoivaan asevelvolliskurssiin ja sen jälkeen suomalaisen ”huippuyliopiston” opetukseen, ok jenkki MBA koulun kursseille ja vähätellen sanoen kohtuu valikoivan amerikkalais- firman pitkiin koulutuksiin ja rehellisesti täytyy sanoa että intin kurssi ei kalpene viimeisille joihin ollaan poimittu rusinat pullasta osallistujien ja kouluttajien osalta (ei niin ettei ensimmäiseenkin asevelvollisten joukosta). Eli kyllä siellä intissäkin ihan ok koulutusta saa ehkä joskus.
3) Tämä ei muutu mihinkään, maksettu työvoima pyrkii minimi työpanokseen jolla palkka tulee + parhaaseen henkilökohtaiseen tuottoon. Armeijan tapauksessa tällä on melkoinen vaikutus,joka johtaa rensenssin ajan italian sotapäälliköihin, jotka liioitellen sanoen illastivat keskenään ja sopivat sotivansa 4kk päästä kun toisen osapuolen maksajalta alkoi varat loppua. Kuolleet on kulu, ja haudassa on vaikea iloita isosta palkasta.
4) Asevelvollisuus puolustusvoiman vahvuus on siinä että se on todellakin läpileikkaus koko kansasta. Sinne saadaan paras ja paskin talentti. Näiden nyt vain on tultava toimeen. Asia on yhteinen (toivottavasti), ja mikään ei yhdistä niin hyvin kuin yhteinen vihollinen oli se sitten systeemi, kapiaiset tai ryssä.
aan..
5) Tämän takia armeijassa käskyttetään ja opetellaan rutiinia. Oikeasti vaikea kysymys, mutta tälle voi tehdä paljon…
6) Tuskimpa se henki syntyy sen paremmin maksamallakaan. Asevelvollisuuden etuna on se että taakka on jaettu, ja aika iso osa janttereista tajuaa mitä ollaan tekemässä. Lisäksi yhteinen tekeminen, kokemukset ja aika luovat ryhmän. Miettikään nyt vaikka omia harrastuksia, jos viitekehystä ei olisi niin kuinka monia näkisitte aktiivisesti?
7) Varmasti totta, mutta halloo!!
Venäjällä on wikipedian mukaan tällä hetkellä ilmavoimissa: 1295 hävittäjään, 767 rynnäkkökonetta, 368 strategista pommittajaa ja noin 500 muuta lentävää härveliä eri tehtäviin.
Suomella taistelukoneita (hornetit) 64, lisäksi on koulutus koneita (Hawk) 50, kuljetuskoneita jne. Mutta jälkimäisten käyttö on kait sotatilanteessa yhtä lähes yhtä tyhjän kanssa.
Lyhyellä matikalla Suomen pitää siis 45 kertaistaa lentokalusto, jotta ollaan lukumääräisesti tasoissa. Siis vaivaiset 2900 konetta lisää, joka Hornetin ostohinnalla €30M (lähde MTV uutiset liittyen Hornet turmaan) on joku vaivaiset €86 miljardia + lentäjien koulutus + juoksevat kulut + kaikki muu liittyvä kama. Ei taida onnistua, vaikka ehkäpä realistisesti kaluston 10 kertaostaminen riittäisi.
Siitä onko tässä vaiheessa 20k tai 40k riittävästi voi myös olla montaa mieltä, minä en voi kommentoida muuten kuin että vähältä kuulostaa.
Suomen puolustusvoimat eivät tähtää voittoon vaan viholliselle kalliiseen häviöön. Joten niillä maasotaan/sissitoimintaan kykenevillä jantereilla oikeasti tekee jotain.
8) Näin on… kaippa tässä on kyse siitä että miehistä suhteutetaan kaluston määrään. Mutta missään vaiheessa ei kai olla oltu luopumassa. Toiseksi ei osalla reserviläisitä enää tee mitään, kun on itse kullakin pääsyt tuo kunto rapautumaan..
Sitten itse asiaan eli pakolliseen kansalaispalvelukseen ja pois kirjoituksen toissijaisesta teemasta. Tämä on mielestäni paras ajatus suomalaisessa politiikassa pitkään aikaan, vaikka tulikin demareilta. Meillä on ikäkriisi ja valtiolta rahat loppu, ottamalla vuosi ”ilmaista” työtä puolelta populaa vaihdetaan halvalla aika monta vaippaa vanhuksille, tuodaan ruokaa sairaalassa makaaville, käydään kaupassa kotihoidossa oleville, laitetaan kirjastossa kirjoja hyllyyn, opetetaan suomea maahan muuttajille iltapäiväkerhossa, ollaan duunissa syrjäseudun terveyskeskuksessa, järjestetään arkistoa… Plus tasa-arvopointti on validi.
Kalle kirjoitti:
1) Totta luo määrää, mutta samalla varmistaa että oikeasti yhteiskunnan parhaat resurssit ovat jonkin asteisesti koulutettuja ja ehkä hivenen henkisesti valmiita ottamaan aseen tarvittaessa käteen. Tämän takiahan Otaniemen ja Hervannan pommittaminen olisi ruukinmatruunan mielestä se paras tapa lamauttaa Suomen puolustus.
Todettakoon, että on täysin järjetöntä kouluttaa niitä ihmisiä, joiden resurssit ovat sodan aikana paljon tärkeämmässä käytössä - eli tekemässä sitä rahaa, jolla se sotiminen maksetaan. Pyörien on pyörittävä sodankin aikana ja bisneksen luistettava, muuten loppuu rahat. Ja ilman rahaa ei yksikään bensalitra mene tankkiin, yksikään huoltojuna kulje, yksikään leivänkannikka ilmesty joukoille - kaikki sotiminen on rahaa. Siksi tuo "yhteiskunnan parhaiden resurssien" kouluttaminen on omaan jalkaan ampumista.
rehellisesti myönnettynä sissisodan maassa jotain osaavalla massalla oikeasti jotain. Ei Suomen armeija kai kenenkään mielestä kuvittele voittavansa jos tilanne tulee, vaan tekevänsä tappiostaan pitkän vaikean ja kalliin hyökkääjälle...
Sissisodan ongelma on se, että sillä voidaan tehdä kiusaa taktisella tasolla, mutta strategisella tasolla se on tuhoontuomittu idea. Samoin näissä ilmasto-olosuhteissa sissisodan logistiikka on hirveän vaikea organisoida. Entäpä sitten siviiliväestöön kohdistuvat kostoiskut? Ja miten sissit pitävät huolta siitä, että siviilit myös tukevat heitä eivätkä äänestä rauhan puolesta?
2) Tämä ongelma on totta, mutta toisaalta sotimisessa on paljon hommia joissa yksinkertaisten asioiden tekeminen oikein kerta toisensa jälkeen koko joukolla on tärkeämpään kuin puhdas brilianssi,
Nykypäivänä koko ajan vähemmän. Olemme siirtyneet jälleen takaisin keskiajalle ja ritariaikaan, jolloin yksittäisen taistelijan taidot ja toisaalta perusyksikön taistelukyky ja itsenäisyys ratkaisevat taas lukumäärien sijaan. Suurilla joukoilla on enää tykinruoan osa. Ehkä julmimmin tämä tuli esiin Falklandin sodassa.
3) Tämä ei muutu mihinkään, maksettu työvoima pyrkii minimi työpanokseen jolla palkka tulee + parhaaseen henkilökohtaiseen tuottoon.
Tärkein ero on siinä, että he ovat vapaaehtoisia. Ja yksi vapaaehtoinen vastaa motivaatioltaan viittäkymmentä tehtävään pakotettua. Ja selvä seteliraha motivoi kummasti paremmin kuin korulauseet.
4) Asevelvollisuus puolustusvoiman vahvuus on siinä että se on todellakin läpileikkaus koko kansasta. Sinne saadaan paras ja paskin talentti. Näiden nyt vain on tultava toimeen.
Entäpä, jos eivät tulekaan? Tämä riski on liian iso otettavaksi kriisitilannetta silmälläpitäen. Ja tällaisissa joukoissa teho määräytyy aina pienimmän yhteisen nimittäjän - paskimman talentin - mukaan.
5) Tämän takia armeijassa käskyttetään ja opetellaan rutiinia. Oikeasti vaikea kysymys, mutta tälle voi tehdä paljon…
Voiko? Entä, jos se demotivoitunut vielä aktiivisesti pyrkii sabotoimaan joukkoa ja sen toimintaa?
6) Tuskimpa se henki syntyy sen paremmin maksamallakaan. Asevelvollisuuden etuna on se että taakka on jaettu,
Kyse on vapaaehtoisuudesta. Asevelvollisuus on pakkolaitos - se on rinnastettavissa vankilaan, mielisairaalaan tai pakkotyöhön; sinne joudutaan rangaistuksen uhalla. Pakkotyö on äärimmäisen huonosti motivoivaa - ja samalla äärimmäisen huonosti tuottavaa. Vapaaehtoisuus motivoi moninkertaisesti paremmin.
ja aika iso osa janttereista tajuaa mitä ollaan tekemässä.
Tajuaako? Vai pitävätkö he koko hommaa sietämättömänä rangaistuksena, josta halutaan päästä vain mahdollisimman nopeasti pois.
7) Varmasti totta, mutta halloo!!
Venäjällä on wikipedian mukaan tällä hetkellä ilmavoimissa: 1295 hävittäjään, 767 rynnäkkökonetta, 368 strategista pommittajaa ja noin 500 muuta lentävää härveliä eri tehtäviin.
Ja paljonko heillä on lentäjiä niihin ja paljonko ne saavat lentotunteja ja millaista harjoitusta?
Ilmasotaa ei ratkaista kalustolla, vaan lentäjillä. Lentäjien laatu on kalustoa ja sen määrää tärkeämpää. Tämä tuli jo jatkosodassa selväksi, ja kaikki sen jälkeen käydyt sodat ovat vahvistaneet: laatu on määrää tärkeämpää, ja nimenomaan inhimillinen laatu. Venäjällä on lisäksi riesanaan iso itäinen naapuri. Siksi 60 Hornetia on riittävä määrä - kunhan lentävän henkilöstön koulutus pidetään korkeana.
8) Näin on… kaippa tässä on kyse siitä että miehistä suhteutetaan kaluston määrään.
Ei, vaan että nykykalustolla saadaan vähemmällä elävällä voimalla isompaa jälkeä aikaan.
Sitten itse asiaan eli pakolliseen kansalaispalvelukseen ja pois kirjoituksen toissijaisesta teemasta. Tämä on mielestäni paras ajatus suomalaisessa politiikassa pitkään aikaan, vaikka tulikin demareilta. Meillä on ikäkriisi ja valtiolta rahat loppu, ottamalla vuosi ”ilmaista” työtä puolelta populaa vaihdetaan halvalla aika monta vaippaa vanhuksille, tuodaan ruokaa sairaalassa makaaville, käydään kaupassa kotihoidossa oleville, laitetaan kirjastossa kirjoja hyllyyn, opetetaan suomea maahan muuttajille iltapäiväkerhossa, ollaan duunissa syrjäseudun terveyskeskuksessa, järjestetään arkistoa… Plus tasa-arvopointti on validi.
Orjatyössä on orjatyön ongelma: se painaa työn hinnan ja kustanukset keinotekoisesti alas, ja vääristää kilpailua. Työn teettämisen kustannukset eivät häviä kuitenkaan mihinkään.
Tervehdys Ruukinmatruunalle. Kalle tossa jo kommentoikin, mutta sanonpa minäkin. Millä ihmeellä me onnistumme saamaan semmoset ilmavoimat, millä ottaa naapurilta ilmaherruus?
Siks toiseks, vaikka naapuri olis huonossakin kunnossa, se pystyy tarvittaessa hyökkäämään Kymenlaaksoon tommosella 10:llä - 15:llä moottoroidulla jalkaväkidivisioonalla. Niitähän ei kolme prikaatia pysäytä millään, olivat ne kuinka huippukuntoisia tahansa.
YP, onnistui viime sodassakin, miksei nytkin? Kyse ei ole edelleenkään määristä vaan laadusta. Suomella oli viime sodassa ilmaherruus lähes koko sodan ajan.
On todennäköistä, että Suomen ilmavoimien koko rajoitettiin 60 koneeseen Pariisin rauhansopimuksessa juuri sen takia. Suomalaislentäjät olivat liian kovia vastuksia.
Kolme prikaatia riittää 10-15 divarin pysäyttämiseen, jos niillä on riittävän hyvät logistiikka- ja viestiyhteydet ja varusteet. 10-15 divaria vaatii hirvittävän logistiikan, joka on helppoa tuhota ilmasta - ja näin lamauttaa joukot. Ne halvaantuvat itsestään.
Puolustusvoimat alikouluttaa varusmiehiä. Asepalveluksessa vietettyyn tuntimäärään nähden sodankäynnin opetusta annetaan hyvin vähän ja siitäkin suuri osa tarpeettomista asioista.
Ajatellaan nyt vaikka Suomen mitättömiä merivoimia, jonka laivoissa tarvittavan reserviläismiehistön kokonaismäärä on suunnilleen sama kuin yksi palvelukseenastumiserä. Tämän enempää ihmisiä laivoihin ei mahdu. Siitä huolimatta merivoimat kouluttaa joka vuosi kaksi saapumiserää varusmiehiä, joita ei sotatilanteessa laivoilla tarvita.
Kahdessakymmenessä vuodessa koulutetaan noin 40-kertaisesti enemmän varusmiehiä laivaston tehtäviin kuin mitä laivasto tarvitsee ja voi ottaa vastaan, jos sota syttyy. Käytännössä laivaston käyneistä ei edes ole tarkoitus ottaa laivoihin mahdollisessa kriisitilanteessa kuin ne, jotka juuri silloin sattuvat suorittamaan varusmiespalvelusta laivoilla - sekä korkeintaa pieni määrä parhaat pisteet saaneita reserviläisiä.
Edellä mainittu tarkoittaa sitä, että suurin osa laivastosta reserviin pääsevistä varusmiehistä on tarkoitettu toimimaan maavoimissa, mikäli sota syttyy. Ja kuitenkaan heille ei ole annettu maavoimien koulutusta kuin nimeksi alokasaikana.
Kun sota syttyy, miten hyviä maavoimien sotilaita laivojen konemiehet, kansimiehet, laivakokit, miinamiehet ym. laivastokolulutuksen saaneet ovat. Hehän ovat tuskin edes nähneet rynnäkkökivääriä ja muita maavoimien aseita alokasjan jälkeen.
Laivaston varusmiehistä suurin osan viettää pakollisessa palveluksessa 9-12 kuukautta ja oppii sinä aikana samat maavoimien sotilastaidot, jotka oppisi viikon tai parin kurssilla. Eikä tämä koske pelkästään laivastoa vaan monia muitakin puolustushaaroja.
Ne vähäiset ase- ja sotilastaidot, jotka armeija nykyisin antaa tavallisille rivimiehille, voisi opettaa jotenkin muuten kuin pitämällä ihmisiä 6-9-12 kuukautta tyhjän panttina puolustusvoimissa.
Niinpä. Israel on osoittanut vääräksi kolme kliseetä juutalaisista: sen, että he olisivat nynnyjä, sen, että he olisivat pasifisteja ja sen, että he olisivat älykkäitä.
Ashkenazi eli saksanjuutalaiset (heihin lasketaan myös muualta Itä-Euroopasta peräisin olevat juutlaiset) ovat älykkäitä ja hyvin todennäköisesti geneettisistä syistä. Heillä esiintyy mm. epätavallisen paljon perinnöllisiä sairauksia, joita sairastavat ovat muutaman pisteen viiteryhmäänsä korkeampiälykkyysosamääräisiä. Tämä puhuu voimakkaasta valintapaineesta Keski-Euroopan juutalaispopulaatiossa.
Israelissa asuu aszhkenazien lisäksi myös sefardi- eli espanjanjuutalaisia, joihin luetaan myös Pohjois-Afrikasta ja Aasiasta peräisin olevat juutalaiset. Lisäksi viidesosa Israelin väestöstä on arabeja ja muita vähemmistöjä. Siksi Israelin keskimääräinen äo ei anna oikeaa kuvaa kaikkien juutalaisryhmien keskiälykkyyksistä.
Näin on… kaippa tässä on kyse siitä että miehistä suhteutetaan kaluston määrään. Mutta missään vaiheessa ei kai olla oltu luopumassa. Toiseksi ei osalla reserviläisitä enää tee mitään, kun on itse kullakin pääsyt tuo kunto rapautumaan..
Heikentynyt aerobinen kunto ei oikeasti ole mikään kynnyskysymys. Siihen vain takerrutaan puhuttaessa asevelvollisuuden ongelmista, koska siten vältytään käsittelemästä vakavampia ongelmia. Sodat eivät ala kuin salama kirkkaalta taivaalta vaan niitä edeltää pitkähkö suhteiden huononeminen ja lopulta kriisiytyminen. Ennen sotaa järjestetään takuulla viikkoja tai useita kuukausia etukäteen ylimääräisiä kertausharjoituksia ja liikekannallepano, jona aikana aerobinen kunto voidaan kohottaa riittävälle tasolle. Pari kuukautta taisteluharjoituksia karistaisi varmasti läskiäkin helposti tuollaiset 5-10 kg.
Ongelma on siinä, että sotiminen ei ole mitään helppoa hommaa vaan vaatii onnistuakseen runsaasti harjoittelua. Sodankäynti olisi melkein kaikille reserviläisille paljon raskaampi ja järkyttävämpi kokemus verrattuna mihinkään siviilielämässä koettuun. Jotta äärimmäisen paineen alla voitaisiin toimia tehokkaasti, tulisi henkilökohtaisten taitojen olla ns. selkäytimessä. Ammattiarmeijan etu reserviläisarmeijaan verrattuna on, että ammattisotilaat eivät työaikanaan muuta teekään kuin sotivat tai harjoittelevat sotimista. Näin ollen heidän taitotasonsa on amatööreihin verrattuna ylivertainen.
Kolme prikaatia riittää 10-15 divarin pysäyttämiseen, jos niillä on riittävän hyvät logistiikka- ja viestiyhteydet ja varusteet. 10-15 divaria vaatii hirvittävän logistiikan, joka on helppoa tuhota ilmasta - ja näin lamauttaa joukot. Ne halvaantuvat itsestään.
Olen lukemassa vastikään julkaistuihin NKVD:n arkistoihin perustuvaa kirjaa Tuntematon Talvisota, joka on koostettu suomalaisten ja venäläisten historiantutkijoiden kirjoittamien artikkelien sarjasta. Lähteenä käytetyt NKVD:n dokumentit on julkaistu suomeksi käännettyinä.
Neuvostoliittolaisten logistiset vaikeudet olivat jo Talvisodassa erittäin suuret, vaikka Suomella ei ollutkaan kykyä samanlaiseen järjestelmälliseen huoltoyhteyksien tuhoamiseen ilmavoimin kuin kesällä 1944. Kannaksen tiet puuroutuivat, mistä johtuen joukko-osastot joutuivat olemaan usein päiväkausia ilman ruokaa eikä haavoittuneiden eikä taisteluvälineiden kuljetuksia voitu järjestää ajallaan.
Petsamon suunnalla yksi ainoa vahvennettu komppania viivytti menestyksellisesti kokonaista (vajaavahvuista) armeijakuntaa logististen vaikeuksien tekia.
Laivaston varusmiehistä suurin osan viettää pakollisessa palveluksessa 9-12 kuukautta ja oppii sinä aikana samat maavoimien sotilastaidot, jotka oppisi viikon tai parin kurssilla.
Viikossa tai parissa samat asiat toki juuri ja juuri opittaisiin mutta siksi ne unohtuisivatkin niin nopeasti, ettei kelvollisia reserviläisiä saataisi sellaisella pikakoulutuksella ollenkaan.
Sotilaan on hallittava henkilökohtaisten varusteidensa ja aseidensa käyttö ja huolto suvereenisti kaikissa olosuhteissa ja sen lisäksi osattava toimia joukon osana. Sotiminen EI ole noin helppoa ja yksinkertaista.
Satunpa sattuneista syistä tietämään, mitä noilla laivaston reserveillä on tarkoitus tehdä.
Niillä miehitetään joka ainoa saari tärkeiden ja vähemmän tärkeiden laivaväyliemme ympäriltä, joille ne leiriytyvät ja joilta ne kyttäävät laivaliikennettä (ml. vihollisen liikkeet, miinanpudotukset yms) kellon ympäri. Nämä saaret toimisivat myös oman laivastomme tukeutumis- ja huoltopaikkoina (kallioihin on maalattu merkintöjä ja kiinnitetty fendareitakin jo valmiiksi).
Asiasta toiseen: Suomi ei ikinä pysty haastamaan Venäjää ilmavoimien laajuudessa, joten eikö mahdollisimman tehokas ilmatorjunta olisi ala, jolle Suomen olisi syytä erityisesti panostaa? Olisi huomattavasti kustannustehokkaampaa ja antaisi kuudellekymmenelle suomalaishornetille huomattavan edun, jopa mahdollisuuden ilmaherruuden saavuttamiseen rintamalinjojen tällä puolen.
Mitä tulee tuohon sodan hintaan:
eikös niitä sotia ole velkarahalla sodittu tähänkin asti? Eikös sota ole suorastaan kliseinen ihannetilanne suurille pankeille?
Sodan jälkeen voivat insinöörit ja muut sitten paahtaa pitkää päivää maksaakseen velat.
Ironmistress:
"Nyymi, äitiyttä on perinteisesti käytetty perusteena sille, miksi miesten on Suomessa mentävä armeijaan."
Otetaan tuo kulunut yllämainittu argumentti uudelleen käsittelyyn siinä vaiheessa kun valtakunnassa on Raskauden ja Synnytyksen Ministeriö, joka lähettää jokaiselle naispuoliselle nuorelle tervetuloa-kutsun postitse: "Hei! Nyt raskaaksi tai linnaan!".
Ei aseiden käyttöä opi, jos aseet kerätään pois niin kuin laivaston varusmiehiltä alokasajan jälkeen kerätään. Tavallisilla rivisotilailla ei aseen lisäksi juuri muita varusteita edes ole, joten tuskin pelkkän vaatepinkan kasaamiseen tarvitaan vuoden opiskelua.
Sotiminen ei ehkä ole helppoa eikä yksinkertaista, mutta ainakaan sillä ei ole mitään tekemistä kasarmin punkkasulkeisten ja muun armeijassa harjoitettavan pelleilyn kanssa.
Aikaisemmin kannatin asevelvollisuusarmeijaa ja vastustin ammattiarmeijaa. Ajattelin että niin kauan kuin ryssä on arvaamaton ja hankala, niin on oltava kunnollinen armeija, eikä siltä saa supistaa määrärahoja. No, tuota mieltä olen yhä että rahaa pitää olla käytössä kunnolla. Mummoni oli Karjalasta (Kivennavalta, yo. Viipurissa) ja hänen veljensä kaatui talvisodassa joten olen aina arvostanut armeijaa sinänsä. Sen sijaan asevelvollisuuteen olen alkanut suhtautua nuivemmin. Olen alkanut kypsyä hyväksymään ammattiarmeijan, sillä ehdolla että käytössä oleva rahan määrää ei yhtään supisteta, mieluummin lisätään.
Itse en viihtynyt siellä palveluksessa. Ensinnäkin oli usein aika vaikea oppia mitä koulutettiin, kun minulla on keskittymisvaikeuksia. Jälkeenpäin mietin olisiko kannattanut keskittymisongelmien takia hakea vapautusta. Toiseksi siellä oli monia kusipäitä varusmiehiä, joko johtajia tai miehistöä. Kantahenkilökunta ei siinä määrin ollut kusipäitä. Kolmanneksi, hyvin merkittävä seikka oli etten älynnyt vähintään puolta vuotta ennen armeijaan menoa harrastaa juoksua, hiihtoa ja punttisalitreenejä. Se olisi auttanut jos olisi ollut enemmän voimaa ja kuntoa.
Lisäksi siinä kiire on odottamaan. Olin 180 vuorokautta mutta tuntui että siinä käydään 240 vuorokauden asioita kiireellä. Tuntui että vanha 240 olisi ollut sopivampi vaikka olisi ollut pitempi aika. Ja tuo johtajien 330 vuorokautta muuttui 362 vuorokaudeksi mikä on turha pidennys.
En ihmettele jos sota-aikana jollakin menee vintti pimeeksi siitä jos ei jaksa kuunnella vittuilua esimiehen tai varustoverin suunnalta, jolloin saattaa keksiä ratkaisuksi ampua tuon hengiltä. Työssä pomo voi vittuilla mutta siitä saa sentään palkkaa. Armeijassa vittuillaan mutta siitä saa vain päivärahan.
Mitä järkeä on suorittaa asevelvollisuusarmeija jos ei kutsuta säännöllisesti kertausharjoituksiin? Voi olla ettei joitakin kutsuta ikinä. Taidot eivät pysy tallella eikä uusinta tietoa saa jos ei muutaman vuoden välein kutsuta kertausharjoitukseen.
Tietoyhteiskunta, kuten netin käyttö ja pelit ovat pilanneet miehet semmoiseksi ettei moni saavuta cooperin testistä 3000 tai edes 2700. Lihaskuntotesteistä en tiedä mutta luulen ettei liian moni ole hyvä siinä. Tosin syy on jo koululiikunnassa mikä saa inhoamaan liikuntalajeja ja punttisalia.
Minua on pänninyt jatkuvasti että armeija joutuu jatkuvasti supistamaan toimintojaan ja lykkäämään hankintojaan ja jättäään kertausharjoituksia pitämättä rahapulan takia. Näin silti vaikka määrällisesti vuosibudjetti olisi määrällisesti yhtä suuri tai indeksikorotuksen verran suurempi kuin esim. edellisenä vuonna, niin se ei tunnu riittvän. Kalusto vanhenee ja sitä pitää määräajoin päivittää ja uusia.
Palkka-armeija voi kunnolla toimiakseen vaatia huomattavastikin suuremman vuosibudjetin. Se voi kuitenkin kannattaa jos sillä vältetään jatkuvat toimintojen supistukset ja lakkautukset ja hankintojen lykkäykset. Kalusto pitää pystyä pitämään ajan tasalla. Ja kunnollisella vuosibudjetilla saadaan tarpeeksi monta sopivaa vapaaehtoista palkkasotilasta jotka muodostavat kunnollisen armeijan.
Natoon suhtaudun jotenkin nuivasti. Toisaalta olisi hyvä saada tukea jos ryssä hyökkää, mikäli avunantoon voi todella luottaa. Toisaalta Naton jäsenyys voi merkitä sitä että joutuu tekemään muuta kuin perustehtäväänsä puolustaa jäsenliittolaisia, eli joutuu menemään mukaan jenkkien ikuisiin sotiin, kuten Afganistanin tapaisiin juttuihin. Natoa vastustavat suomalaiset ilmeisesti hyväksyvät helpommin eurooppalaisen sotilasyhteistyön joten semmoinen voisi olla toinen vaihtoehto.
Yks juttu vielä, niinku Columbo sanoo. Onko ruukinmatruuna lukenut paljon sotahistoriaa esihistoriasta nykaikaan?
"YP, onnistui viime sodassakin, miksei nytkin? Kyse ei ole edelleenkään määristä vaan laadusta. Suomella oli viime sodassa ilmaherruus lähes koko sodan ajan."
Tossa asevelvollisuuden vastustamisessa vedotaan usein siihen, että niin oli silloin ja toisin on nyt. Että viime sodan reseptit eivät enää päde. Joten turha ehkä vedota viime sotaan. Varsinkin kun venäläiset kyllä ottivat sen ilmaherruuden, kun tarvetta heillä siihen oli, eli kesällä 1944. Siihen asti Suomi oli kummikin sivusuunta.
Itse asiassa se 60 konetta ymmärtääkseni vaadittiin brittien puolelta, kun pelättiin Suomen ajautuvan sodan jälkeen osaksi Neuvostoblokkia (ei varma tieto).
"Kolme prikaatia riittää 10-15 divarin pysäyttämiseen, jos niillä on riittävän hyvät logistiikka- ja viestiyhteydet ja varusteet."
Ja jos sitä ehdotonta ilmaherruutta ei ole, ne kolme prikaatia voidaan vihollisen toimesta ampua päreiksi. Sen jälkeen vihollinen voi jatkaa taivaltaan vaikka hevospelillä, kun ei ole enää ketään lamauttamassa sitä logistiikkaa. Ja jos meikäläiset ihan oikeasti nykyisillä rahoilla (lisää tuskin tulee palkka-armeijaankaan) yrittävät saada ilmaherruuden venäläisiä vastaan, niin riittääkö raha enää niihin tarvittaviin logistiikka- ja viestiyhteyksiin ja varusteisiin?
En jatka asiasta viidentoista viestin / vastaviestin jäänäämistä, kun omasta blogistani tiedän, miten ärsyttävää se on. Mutta sanoisinko, että syyllistyt kyllä hieman vastustajan aliarviointiin. Jos kolme meikäläistä prikaatia ihan oikeasti pysäyttää 15 venäläistä divisioonaa. Venäläiset oppivat aikanaan suomalaisten kanssa, että se ei ole alkuunkaan viisasta. Mutta venäläisillä on vara suurempiin tappioihin.
Näin henk koht uskon kyllä, että jos sotaa vielä joskus käydään, se ei ole meidän kohdalla mikään paperilla etukäteen laskettu siisti skenaario, vaan epätoivoista henkiinjäämistaistelua ylivoimaista vihollista vastaan. Ja silloin meidät vanhat ressutkin laitetaan malli Cajanderina (TP-58 ja kypärä) toppaamaan päälletulijaa evästyksellä "yhdenkin jos ehditte nirhata, ennen kuin itse kuukahdatte, niin sekin on kotiopäin".
Voimia eloon Ruukinmatruunalle ja hyvää vointia & pahoittelut aikasi tuhlaamisesta.
Yhdysvaltain asevoimilla on värväyksessään yksi huomattava porkkana: stipendi yliopistoon.
Lisäksi suurvallan suurarmeija on ylipäätään palveluspaikkana houkuttelevampi kuin pienen maan puolisotilaallinen partiokerho. Itselläni ei ole kovin mairittelevaa näkemystä mm. belgialaisista, hollantilaisista, portugalilaisista tai espanjalaisista ammattisotilaista, vaikka poikkeuksiakin tietysti on. Brititkään eivät nyt ihan varsinaisesti osaamisellaan säväyttäneet, vaikka olivatkin ihan eri planeetalta näihin veijareihin verrattuna.
Tosiasia on se, ettei keskimääräinen palkkajääkäri ole mitenkään hirveän paljon asevelvollista etevämpi: perusjääkärin hommat ovat hyvin yksinkertaisia ja esimerkiksi jenkeillä kolmessa kuukaudessa opetettavia (sen jälkeen ihan oikeasti lähetetäänkin esim. Irakiin), eikä ammattiarmeijassakaan treenata sodankäyntiä kaiken aikaa. Paremmassa kunnossa ne saattavat olla - tosin huomattava osa on lähinnä bodaamisesta, eikä niinkään kestävyyslajeista kiinnostuneita. Näitä sitten saadaan marssilla odotella kun 100 kiloa lihasta ei siirrykään ihan samalla tavalla kuin 75 kiloa.
Olen täällä aikaisemminkin todennut, että Suomen puolustaminen ei onnistu ilman asevelvollisten apua. Se, mitä nojatuolistrategit eivät vaan tunnu ymmärtävän on logistiikan merkitys, ja se, että niille vähemmän motivoituneille riittää sodan kaltaisessa äärimmäisessä katastrofitilanteessa ihan kelpo tehtäviä terävän pään huoltamisessa ja tukemisessa.
Pecunia nervus bello, mutta pecuniaa nämä eivät olisi to-del-la-kaan tienaamassa; yksikään jälleenvakuuttaja ei päästä yhtäkään kauppalaivaa tai lentokonetta lähellekään sotatoimialuetta.
Se katkaisee aivan satavarmasti kaiken viennin, ja viimeistään parissa viikossa nämä "tehokkaammissa hommissa olevat" ovat tehokkaasti pihanurmella peukaloitaan tehokkaasti pyörittämässä - tai takomassa sotavarjeita, sikäli mikäli sellaisten alojen osaamista on.
Lisäksi tietysti pitkän matkan ohjusten ensimmäisiä kohteita ovat satamat, lentokentät ja liikenteen solmukohdat.
Emännän kohtiin 2-6 vastaisin lähinnä niin, että voisivat pitää paikkansa mikäli miehistön sijoittelu tehtäisiin arpomalla. Joskus on näin voinut ollakin, mutta enää ei ole, ja terävän pään hommat ovat enenevässä määrin luisumassa pelkästään niihin tehtäviin halukkaille.
Sinänsä huvittavaa, että toisaalta painotetaan yhteisöllisyyden merkitystä yhteiskunnan tukipilarina, toisaalta vastustetaan kiihkeästi instituutioita jotka tälläistä yhteisöllisyyttä edustavat.
Tämä nyt hieman karkaa otsikosta, mutta sissisodasta tuli mieleen eräs keskustelu Futismaailmassa jossa suur-saksa-nimimerkkiä käyttävä äijä mietiskeli sissisodan mahdollisuutta talvisodassa. En viitsi tähän heittää tekstejä, sen sijaan laitan linkit.
http://www.futismaailma.com/alakulma/viewtopic.php?f=21&t=185&st=0&sk=t&sd=a&start=375
http://www.futismaailma.com/alakulma/viewtopic.php?f=21&t=185&st=0&sk=t&sd=a&start=390
suur-saksan viestit on lähetetty
29.1.2010 15:04
29.1.2010 15:59
29.1.2010 21:45
30.1.2010 19:12
YP kirjoitti:
Varsinkin kun venäläiset kyllä ottivat sen ilmaherruuden, kun tarvetta heillä siihen oli, eli kesällä 1944. Siihen asti Suomi oli kummikin sivusuunta.
Mutta he menettivät sen kuukautta myöhemmin. Suomen ilmavoimat käytännössä tuhosi Karjalan ilma-armeijan, jonka vahvuus oli koko Suomen ilmavoimiin verrattuna kymmenkertainen.
Kun suomalaisilla oli jälleen ilmaherruus, rintamalinjat vakiintuivat nopeasti, ja suomalaiset kykenivät vastaiskuihin.
Kaikessa sodankäynnissä logistiikka on ja sen tuleekin olla ensisijainen kohde - isketään mieluummin vihollisen sodankäyntikykyä kuin sen sotavoimia vastaan. Siksi valtavat lukumäärät ovat rasite, eivät etu - ne vaativat hirvittävän logistiikan.
Mitä itänaapuriimme tulee, niin Venäjän armeijan logistiikka on sidottu rautateihin. Hyökkäys tulee aina ratalinjan suunnassa. Koska hyökkäys voidaan ennakoida, se myös voidaan torjua.
15 divisioonaa @20 000 miestä vaatii hirveän huollon. Joku ammattisotilas voisi kertoa, paljonko prikaatin (5000 miestä) huoltaminen vaatii päivässä - ruokaa, polttoainetta, ammuksia, varaosia. Entä silloin, jos huollettavia on satakertainen määrä? Kannaksella ei pahemmin ole moottoriteitä - siinä voi tulla liikenneruuhkia. Ja sopiva ruuhka oikeassa paikassa merkitsee, että divisioonat alkavat nikottelemaan. Divisioona tuskin pärjää viikkoakaan ilman huoltoa.
Ja tässä on asevelvollisarmeijan Akilleen kantapää. Se vaatii hirvittävän raskaan huollon, sillä huollontarve moninkertaistuu lukumäärien kasvaessa. Suhde ei ole lineaarinen, vaan pikemminkin eksponentiaalinen - sillä huoltojoukkoja itseäänkin pitää huoltaa. Ja tähän huoltoon on helppoa iskeä.
Alumiinitaivas, millä sitten soditaan kun on mani finis ja pomppa kanis?
Vaikka vakuutusyhtiöt sanoisivat mitä, sitä rahaa on tultava jostain. Muuten sota on sodittu ennenkuin se edes on kunnolla alkanutkaan.
Nyymi, sota on aina pahaksi bisnekselle, ja pankkiirit ovat pyrkineet kautta aikojen välttämään sodankäynnin rahoittamista. Riski on kertakaikkiaan liian suuri. Meillä tiettävästi on ilmatorjunta hyvällä tolalla - ilmatorjunta-aselaji on hyvin varustettu ja koulutettu.
Tossa asevelvollisuuden vastustamisessa vedotaan usein siihen, että niin oli silloin ja toisin on nyt. Että viime sodan reseptit eivät enää päde. Joten turha ehkä vedota viime sotaan. Varsinkin kun venäläiset kyllä ottivat sen ilmaherruuden, kun tarvetta heillä siihen oli, eli kesällä 1944. Siihen asti Suomi oli kummikin sivusuunta.
Ei niillä kesällä 1944 mitään ilmaherruutta ollut. Jos olisi, niin eipä Suomen ja Saksan ilmavoimilla olisi ollut mitään asiaa Karjalan kannaksen taivaalle pommittamaan huoltokolonnia ja panssarimuodostelmia.
RM: et nyt näytä ymmärtävän alkuunkaan. Ei rahalla ole todellisessa kriisitilanteessa mitään arvoa.
Tilanne, jossa Suomen Armeija mobilisoidaan, tarkoittaisi meille suomalaisille harmagedonia, taistelua yhteiskuntamme ja elämäntapamme olemassaolosta. Se tarkoittaisi totaalista sotaa.
Vaikka meillä olisi miten ammattimainen armeija, se ei tarkoittaisi sitä, että palkka-armeija kärhämöi jossain Lappeenrannassa samalla kun Espoossa jatkuu kännyköiden vääntäminen vientiin.
Silloin kaikki on mennyt jo niin katastrofaalisella tavalla pieleen, että jokin ulkomaankauppa on huolenaiheista niitä aivan vähäisimpiä.
Jo Talvisota oli varustusten ja varastojen puolesta "come as you are"-sota, eikä ulkomailta ostetuilla sotatarvikkeilla ollut juuri mitään merkitystä konfliktin lopputulokseen. Nykykonfliktit ovat sitä vielä enemmän; Georgiasta voinee ottaa mallia. (Myös siitä, miten piskuisen rajavaltion ammattimaisen teknologia-armeijan yli kävellään. Vaikkei edes ollut rautatietä jota pitkin puna-armeijan höyryveturit etenivät huoltoa kuljettaen. Ovat nimittäin pirulaiset menneet keksimään semmoisen kuin "kuorma-auto.")
Lainsäädännöstä löytyy erinäisiä pykäliä, joilla tälläisessä katastrofissa turvataan yhteiskunnan toiminta autarkisesti, vaikka ilman rahaa. Se, mitä tarvitaan, pakko-otetaan, ja ne keitä tarvitaan, määrätään työpalvelukseen ruoka-annoksien menettämisen uhalla. Karua, mutta kuten sanoin: silloin puhuttaisiin kansakunnan elämästä ja kuolemasta, viimeisestä keinosta kun kaikki neuvottelut ovat kariutuneet.
Kyllä; sen seurauksena valtio olisi konkurssissa, yhteiskunnan kehitys taantunut ainakin 40 vuotta taaksepäin, ja ihmisten säästöt sulaneet, aivan kuin 1945. Mutta mahdollista se silti on, kunhan vain maanpuolustus nähdään yhteisenä asiana, eikä jonkin alemman palkkaluokan luiskaotsien juttuna.
RM: 15 divisioonaa @20 000 miestä vaatii hirveän huollon. Joku ammattisotilas voisi kertoa, paljonko prikaatin (5000 miestä) huoltaminen vaatii päivässä - ruokaa, polttoainetta, ammuksia, varaosia.
Ammattiarmeijoissa prikaatin taistelukyvyn ylläpito vaatii karkeasti arvioituna 300-400 tonnia per päivä, mutta määrä voi hyvin kolminkertaistua jos taistelu on hyvin intensiivistä.
Suomessa vähemmän.
Tonniston arvioiminen ei kuitenkaan kerro läheskään koko totuutta, joten yksin sillä ei näitä asioita kannata arvottaa.
Olen aikaisemminkin sanonut, mutta sanotaan uudelleen: ammattiarmeijat korvaavat silmäpareja teknologialla, ja se johtaa huomattavasti suurempaan logistiikkajalanjälkeen sekä pienentää taistelujoukkojen suhteellista osuutta. Googleta "tooth to tail ratio;" jenkeillä se on välillä 1/5 - 1/1 (+ siviilityöntekijät, jolloin suhdeluku on pahimmillaan 1/10). Suomessa se on jotain luokkaa 5/1. On ihan yleisesti tiedossa oleva juttu, että kun armeijan tekninen taso nousee, tooth to tail laskee.
Sitten jälleen jätit huomioimatta, että teknologinen pariteettimme itänaapuriin nähden on historiallinen, nopeasti ohimenevä anomalia. Emme me voi venäläisiä varustelukilvassa pitkällä tähtäimellä voittaa.
Sotakalustoon pätee vielä suuremmassa määrin sama kuin tietokoneisiin: jos haluat parasta mahdollista rautaa, maksat siitä hyvin paljon enemmän kuin mitä tehonlisäys on prosentteina.
Hyvä insinööri ei toivo, vaan laskee. Joten ota se TI nyt käteen ja laske ihan itse, millainen palkka-armeija Suomen puolustusbudjetilla (tai kaksinkertaisella sellaisella, jos niihin kansiksen tyyppien laskelmiin on luottaminen) saataisiin. Koska luotat teknologiaan, käytä karkeana arviona sotilaan hinnasta vaikka Yhdysvaltain puolustusbudjettia jaettuna sotilaiden määrällä. Laske siitä sitten ainakin 50 % huoltojoukkoihin, ja katso montako pelinappulaa jää jäljelle, kun pienin manööveriyksikkö on pataljoona eli n. 700-1000 jantteria. Ilmavoimille ja laivastollekin tietysti voit allokoida muutaman ukon jos pelkäät etteivät supersotilaat suojaa maata yksinään.
Odotan laskelmien tuloksia kieli pitkällä.
Ilmavoimista tuossa todettiinkin jo jotain. Ilmaherruus ei ole enää 40 vuoteen riippunut vain lentokoneista tai lentäjistä; jos vastustajan ilmatorjuntaa ei voida tehokkaasti lamauttaa, enin mitä voidaan saavuttaa on ilmaherruuden kiistäminen, ehkä paikallinen ilmaherruus omalla alueella. Ilmatorjunnan lamauttamiseen meillä ei ole nyt eikä missään tulevaisuudessa tule olemaan riittävästi kalustoa, vaikka jonkinasteista omasuojaa tutkantuhoojaohjusten muodossa Horneteille saattaakin olla joskus tulossa. Ehkä.
...
Eihän tämmöinen asevelvollisuusarmeija mitenkään paras mahdollinen ratkaisu ole. Riittävän hyvä pääasiaan eli sodan välttämiseen se kuitenkin taitaa olla, kunhan muistamme että parasta turvallisuuspolitiikkaa on hyvä ulkopolitiikka ja hyvät suhteet naapureihin - maantiede kun ei ole mielipide.
Itse liputan vahvasti entistä vahvemman ja harkitumman yhteisöllisyyden puolesta, ja siihenkin ajatus kansanarmeijasta tai laajasta kansalaisvelvollisuudesta á la Starship Troopers (kirja, ei elokuva) sopisi mainiosti. Solon Ateenalaisen sanoin; jos haluat johtaa, täytyy sinun ensin palvella.
Ja minua vähän hämmentää tämä ajattelutapa, että kaikki mitä suomalaiset kapiaiset keksivät on paskaa, paitsi kusi.
Tervehdys Ruukinmatruuna. Kertaalleen vielä (sitten saa puolestani olla). Olet kiistatta uskossasi vahva.
Ei mun käsittääkseni suomalaiset venäläisten ilma-asetta tuhonneet. Keskittivät vaan kaikki munat samaan koriin ja saivat ikkunan aikaiseksi, että suomalaiset (ja hei, saksalaiset, tässä on nyt puhuttu vaan Suomen ilmavoimista) pommittajat pääsivät pommittamaan Tali-Ihantalassa. Kun rintamalinja oli pysähtynyt, ei venäläisillä ollut enää tarvetta pitää ylivoimaa niin maalla kuin ilmassakin, sillä painopiste siirtyi muualle. Olis mielenkiintoista muuten kysyä vielä elossa olevilta veteraanilentäjiltä, että oliko suomalaisilla ilmaherruus Kannaksella kesällä 1944.
Tali-Ihantalassa vaikutti kyllä vielä enemmän suomalainen tykistö, joka ei itse asiassa iskenyt logistiikkaan, vaan hyökkäykseen ryhmittyneihin joukkoihin (kun radiotiedustelu sai naapurin suunnitelmat selville).
Koko tässä keskustelussa on se sama jäänääminen sun puoleltasi, että 3 suomalaista prikaatia pieksee 15 venäläistä moottoroitua jalkaväkidivisioonaa (vahvuus muuten vähän vajaa 14.000 miestä). En halua olla epäkohtelias, mutta eiköhän se venäläinenkin osaa sotia. Kuulostaa ylimielisyydeltä ja siltä, että on vähän liikaa katteltu huipputeknisten amerikkalaisten menestystä sodankäynnissä. Kun eihän sulla muuta näyttöä ole kuin se, että sun mielestäsi se onnistuu.
Vaan olkoon minun puolestani. Heitä sinä se viimeinen sana.
RM: et nyt näytä ymmärtävän alkuunkaan. Ei rahalla ole todellisessa kriisitilanteessa mitään arvoa.
Ei, vaan juuri silloin se on kirjaimellisesti kullanarvoista - sotaakäyvältä maalta näin pääsääntöisesti maksut vaaditaan käteisenä tai kullassa.
On julkinen salaisuus, että sotaakäyvän maan valuutan arvo menee vessasta alas - olipa tämä sitten hyökkääjä tai puolustaja. Kytkös euroon oli yksi nerokkaimpia vetoja, mitä herramme ovat saaneet aikaan. Euro tekee Suomesta käytännössä NATO:n ulkojäsenen.
Kukaan ei voinut vähempää välittää jostain leikkirahasta nimeltä Suomen markka. Mutta kun isojen NATO-maiden - Saksan, Ranskan, Espanjan, Italian - raha on uhattuna, niin miten oletat käyvän ruplalle ja sitämyötä Venäjän sodankäyntikyvylle? [Ja kuten todettua, Venäjällä on riesanaan iso itäinen naapuri, jonka kanssa sillä on setvimättömiä kiistoja Amur- ja Ussuri-jokien rannoista.]
Tilanne, jossa Suomen Armeija mobilisoidaan, tarkoittaisi meille suomalaisille harmagedonia, taistelua yhteiskuntamme ja elämäntapamme olemassaolosta. Se tarkoittaisi totaalista sotaa.
Ja mitä totaalisempi sota, sitä kalliimmaksi se myös rahassa tulee.
Vaikka meillä olisi miten ammattimainen armeija, se ei tarkoittaisi sitä, että palkka-armeija kärhämöi jossain Lappeenrannassa samalla kun Espoossa jatkuu kännyköiden vääntäminen vientiin.
Näin on pakko tapahtua. Muutoin maa on konkurssissa alta aikayksikön ja totaalinen sota on loppu siltäerää.
Jo Talvisota oli varustusten ja varastojen puolesta "come as you are"-sota, eikä ulkomailta ostetuilla sotatarvikkeilla ollut juuri mitään merkitystä konfliktin lopputulokseen.
Mutta ulkomailta tuodulla öljyllä ja elintarvikkeilla oli. Niin kauan kun meillä ei ole Fischer-Tropsch -laitoksia, olemme riippuvaisia tuontiöljystä.
Lainsäädännöstä löytyy erinäisiä pykäliä, joilla tälläisessä katastrofissa turvataan yhteiskunnan toiminta autarkisesti, vaikka ilman rahaa.
Tai sitten ei. Mikään yhteiskunta ei toimi ilman rahaa - ei edes rosvotalous.
Se, mitä tarvitaan, pakko-otetaan, ja ne keitä tarvitaan, määrätään työpalvelukseen ruoka-annoksien menettämisen uhalla.
Ja kriisitilassahan ei ikinä muodostu mustaa pörssiä ja lakejahan ei voida kiertää?
Vihollinen on se, joka yrittää saada sinut hengiltä. Aivan riippumatta siitä, mitä kieltä hän puhuu. Tuossa vaiheessa monille voi tulla mieleen, että rauha hintaan mihin hyvänsä on se pienemmän riesan tie kuin sukupuuttoon tapattaminen.
Kyllä; sen seurauksena valtio olisi konkurssissa, yhteiskunnan kehitys taantunut ainakin 40 vuotta taaksepäin, ja ihmisten säästöt sulaneet, aivan kuin 1945.
Voidaan kysyä, että kannattaako. Jokaisessa sodassa on aina kaksi osapuolta: ne, jotka siitä hyötyvät ja ne, jotka siinä kärsivät ja kuolevat. Kyse on vain siitä, kummalle puolelle kuuluu.
Mutta mahdollista se silti on, kunhan vain maanpuolustus nähdään yhteisenä asiana, eikä jonkin alemman palkkaluokan luiskaotsien juttuna.
Kaikessa on vain kyse siitä, että missä puuhassa ihminen on yhteiskunnalle arvokkain. Ryynäämässä pitkin korpia vai tekemässä työtä ja tienaamassa sitä rahaa, millä se sotiminen maksetaan.
Ammattiarmeijoissa prikaatin taistelukyvyn ylläpito vaatii karkeasti arvioituna 300-400 tonnia per päivä, mutta määrä voi hyvin kolminkertaistua jos taistelu on hyvin intensiivistä.
Niin. Näin siis 5000 miestä. Tuo merkitsee niille 15 divarille satakertaista määrää eli 30-40 000 tonnia päivässä. Se on paljon se, ja ei ole ihmekään, että Venäjän armeijan huolto nojaa rautateihin.
Olen aikaisemminkin sanonut, mutta sanotaan uudelleen: ammattiarmeijat korvaavat silmäpareja teknologialla, ja se johtaa huomattavasti suurempaan logistiikkajalanjälkeen sekä pienentää taistelujoukkojen suhteellista osuutta.
Mutta silti itse taisteluteho on parempi kuin heikommin varustetuilla amatööreillä. Siksi amerikkalaisen taisteluosaston (mekanisoitu pataljoona + viestipataljoona + kenttätykistöpatteristo) taisteluteho on sama kuin venäläisen divisioonan.
Sitten jälleen jätit huomioimatta, että teknologinen pariteettimme itänaapuriin nähden on historiallinen, nopeasti ohimenevä anomalia.
Ei, vaan se on historiallinen trendi. Venäjällä on aina luotettu lukumääriin ja tuumittu, että "määrä on laatua itsessään". Siellä on aina luotettu pataraudan autuaaksitekevään voimaan, ja myös elävää voimaa on haaskattu surutta. Venäläisen rivisotilaan koulutus on surkea ja Venäjän armeijaa riivaavat vakavat ongelmat, joista murhat, rikokset, simputus ja mielivalta eivät ole vähäisimpiä.
Sotakalustoon pätee vielä suuremmassa määrin sama kuin tietokoneisiin: jos haluat parasta mahdollista rautaa, maksat siitä hyvin paljon enemmän kuin mitä tehonlisäys on prosentteina.
Kysymys onkin vain siitä, että onko riittävän nörtti rutistamaan siitä kaiken irtilähtevän tehon. Raudan lisäksi tarvitaan myös käyttöjärjestelmä, middleware ja sovellusohjelmistot.
Hyvä insinööri ei toivo, vaan laskee. Joten ota se TI nyt käteen ja laske ihan itse, millainen palkka-armeija Suomen puolustusbudjetilla (tai kaksinkertaisella sellaisella, jos niihin kansiksen tyyppien laskelmiin on luottaminen) saataisiin.
Paljonko arvioidaan asevelvollisuuden välillisiksi kustannuksiksi ja sen piilokuluiksi? Asevelvollisuuden piilokulujen täytyy olla hirvittävät menetettyinä palkkoina, viivästyneinä opiskeluina, saamatta jääneinä verotuloina jne. Plus sitten se, miten inhimillistä työvoimaa haaskataan. Kun työn hinta pannaan nollaan, sitä haaskataan eli käytetään tehottomasti.
Joka ainoassa asevelvollisuudesta luopuneessa maassa puolustuskulut ovat laskeneet palkka-armeijaan siirtymisen jälkeen. Syynä on juuri noiden asevelvollisuuden välillisten kulujen ja piilokustannusten realisoituminen.
Eihän tämmöinen asevelvollisuusarmeija mitenkään paras mahdollinen ratkaisu ole. Riittävän hyvä pääasiaan eli sodan välttämiseen se kuitenkin taitaa olla,
Kyse vain on siitä, että onko nykyaikaiselle jälkiteolliselle osaamisyhteiskunnalle olemassa parempiakin ratkaisuja kuin panna parhaassa nuoruudessaan olevia huippuosaajia vuodeksi koulukiusaamiseen ja vankilaan rinnastettaviin oloihin ryynäämään pitkin metsiä ilman palkkaa - vai olisiko siihenkin mielekästä panna ammattilaiset asialle.
Solon Ateenalaisen sanoin; jos haluat johtaa, täytyy sinun ensin palvella.
Juice Leskisen sanoin: Liian monta on korkeeta kaulusta, liian harvassa hauis ja järki.
Kun kyvyttömät johtavat haluttomia, tulos ei välttämättä ole kovin kaksinen.
Ei mun käsittääkseni suomalaiset venäläisten ilma-asetta tuhonneet.
Itse asiassa mikäli Stenmaniin ja Keskiseen on uskominen, näin todella kävi. Kun katsoo suomalaisten pudotustilastoja kesältä 1944, ne ovat tähtitieteellisen korkeita - enemmän hävittäjä-ässiä syntyi noina viikkoina kuin koko muun sodan aikana. Karjalan ilma-armeijassa oli noin 3000 konetta kesäkuussa 1944. Kuukautta myöhemmin niitä oli enää 800, jonka jälkeen Karjalan ilma-armeija vedettiin pois. Suomalaiset menettivät ilmaherruuden kesäkuussa 1944, mutta saivat sen jälleen takaisin heinäkuussa.
siirtyi muualle. Olis mielenkiintoista muuten kysyä vielä elossa olevilta veteraanilentäjiltä, että oliko suomalaisilla ilmaherruus Kannaksella kesällä 1944.
Ainakin Ilmari Juutilaisen mukaan oli heinäkuusta 1944 eteenpäin.
Koko tässä keskustelussa on se sama jäänääminen sun puoleltasi, että 3 suomalaista prikaatia pieksee 15 venäläistä moottoroitua jalkaväkidivisioonaa (vahvuus muuten vähän vajaa 14.000 miestä).
Vitsi on siinä, että käytetään sekä maastoa että liikkuvuutta hyväksi.
Aivan kuin Sun Tzu sanoo, kun yksi mies puolustaa kapeaa vuoristosolaa, joka on kuin lampaan suoli, tai koirankopin ovi, hän voi torjua tuhat hyökkäystä, nuo kolme prikaatia, oikein ryhmitettyinä ja maastoa hyväksikäyttäen, voivat viedä liikkeen noilta 15 divisioonalta. Mekanisoitu armeija joutuu etenemään teiden suunnassa. Se ei lähde korpiin eikä soille. Ja oikealla sulutuksella, oikealla tykistön käytöllä ja oikealla maaston käytöllä liike pysähtyy. Muistanet, mitä Sun Tzu sanoo maaston käytöstä.
En halua olla epäkohtelias, mutta eiköhän se venäläinenkin osaa sotia.
Tshetshenian esimerkki ei paljoa rohkaise. Georgiassa Venäjällä puolestaan oli ammattisotilaat asialla, ja Georgia teki kaikki mahdolliset virheet mitä saattoi ylipäänsä ajatella.
Suomeen on kautta aikojen tultu aina Kannaksen kautta. Kun tutkitaan, miten rautatiet kulkevat, sieltä on kaksi uraa. Toinen seuraa Karjalan rataa ja tulee valtatie 7:n uraa pitkin. Siellä peltoaukeat suosivat panssareita, mutta Kymijoen linja voidaan suluttaa. Toinen tulee Savon rataa pitkin - jossa järvet, metsät ja kannakset tekevät etenemisen vaikeaksi. Kumpaa reittiä itse lähtisit hyökkääjänä tulemaan - ja miten puolustajana lähtisit niitä torjumaan? Ja miten käytätä niitä 15 divaria tehokkaimmin niin, ettei muodostu liikenneruuhkia eikä huolto puuroudu, ja kykenet maksimoimaan niiden tehon?
Georgian asevoimat oli koulutettu kapinallisten tai vikuroivien maakuntien, maakuntien ruotuunpalauttamiseen eikä mihinkään muuhun. Että georialaiset eivät olleet Moskovan kanssa riidoissa ollessaan laittaneet maanpuolustuskykyään kuntoon, kertoo karua kieltä siitä millaisessa naurettavassa jamassa koko maa on.
Katariina II yritti lakkauttaa maaorjuutta Venäjällä. Isänmaallisten pajarien argumentti maaorjuuden puolesta oli "Meillä on iso maa, jossa on paljon peltoa. Ei meillä ole varaa maksaa palkkaa maatyöläisarmeijalle. Ilman maaorjuutta tämä maa kuolee nälkään!"
No niin kaikki asevelvollisuuden puolestapuhujat: kertokaapa miten teidän argumenttinne on eroaa Venäjän pajareiden argumentista.
RM: me argumentoimme nyt aivan erilaisista lähtökohdista. Sinun ajattelusi tuntuu olevan teknokraattista osaoptimointia: miten rakentaa mahdollisimman iskukykyinen armeija, miten tuottaa eniten rahaa, ja niin edelleen.
Minun lähtökohtani on turvallisuuden ja kansankunnan edun kokonaisoptimointi: se, että juuri siksi koska tälläiselle reunavaltiolle sota suurvallan kanssa merkitsisi äärimmäistä katastrofia, kysymys vaikkapa sotajoukkojen tehokkuudesta mano a mano on itse asiassa toissijainen, jopa irrelevantti. Ensisijaista on se, että tehdään sodasta viimeinen vaihtoehto kaikille osapuolille.
Asevelvollisuusarmeija tuottaa nähtävissä olevassa tulevaisuudessa tähän tarkoitukseen riittävän pelotteen kohtuullisen edullisin kustannuksin. Suora vertailu Keski-Eurooppaan on ilmiselvistä maantieteellisistä syistä mieletöntä. Asevelvollisuus on myös, mielestäni (tämän kvantitatisoiminen on tietenkin hyvin vaikeaa) tehokas yhteisöllisyyden edesauttaja Suomen nuorisossa: et liene kuullut, miten inttijutut yhdistävät liki kaikkia miehiä ikään ja asemaan katsomatta?
Tietenkin jos yhteisöllisyydelle ei aseteta mitään arvoa, tai jos katsotaan että sen kääntöpuolet (kuten huono erilaisuuden sietokyky, luottamus johtajiin ja niin edespäin) painavat kupissa enemmän, voi legitiimisti ajatella että yhteiset kokemukset ja yhteisöllisyys ovat turhia tai jopa haitallisia. Ottaen kuitenkin huomioon, miten kirjoitat vaikkapa vahvasti yhteisöllisen islamin etenemisen vääjäämättömyydestä ja tarpeesta ottaa siihen luja asenne, näen tässä yhteisöllisyyden halveksunnassa tietyn älyllisen ristiriidan.
Yhteisöllisyyteenkin kun pätee se, ettei kakkua voi sekä syödä että säästää: joko rakennetaan mekanismeja jotka edistävät yhteisöllisyyttä, ja hyväksytään niiden kääntöpuolet (toki pyrkien niitä vähentämään), tai sitten ei rakenneta ja hyväksytään, että yhteiskunnasta tulee entistäkin atomistisempi.
Itse olen pitkän harkinnan jälkeen todennut, että pitkällä tähtäimellä yhteisöllisyys tulee olemaan etu, vaikka likinäköisestä ja kapeasta, talouskasvun maksimointiin tähtäävästä näkökulmasta se olisikin redundanttia. Redundanssi on kuitenkin se, mikä pitää kompleksit järjestelmät toiminnassa häiriötilojen aikaan, silloin kun liian erikoistuneet systeemit kaatuvat.
Maantieteellisesti hyvin eristyksissä olevan Suomen tapauksessa hyvä analogia, sellainen jota ymmärtänet minua paremmin, taitaa olla valtamerialus. Sielläkin olisi tehokkaampaa, jos kaikki erikoistuisivat omaan erikoisalaansa, ja pelastustoimesta vastaisivat siihen erikoistuneet spesialistit. Siltikin stuertit on jopa koulutettu, tehokasta työaikaa hukaten, lopettamaan tarjoilu ja auttamaan ihmisiä pelastusveneisiin merihädän yllättäessä.
Itse asiassa tuo pakollinen kansalaispalvelus olisi tästä syystä hyvä idea. Minun ja valtiovallan edustajien mielestä maanpuolustuksessa onkin kyse samanlaisesta varautumisesta, maailmassa jossa kasvavat ympäristöongelmat todennäköisesti enemmänkin lisäävät kuin vähentävät erilaisten kriisien todennäköisyyttä. Keskittyminen sotilaalliseen maanpuolustukseen ja asevelvollisuudesta käytävään juupas-eipäs-väittelyyn on kapeakatseista ja, kuten netissä yleensä, melko asiantuntematonta.
Olen jyrkästi eri mieltä:
Jokaisen suomalaisen on pidettävä ensisijaisena oikeutenaan päättää itse ja osallistua itse valtiollisen väkivallan käyttöön.
Äärimmäinen väkivallan käyttö eli sotilaallinen toiminta ei saa eikä voi olla tasavallassa valtion - vaan nimenomaan kansalaisten monopoli.
Tämän monopolin säilyttäminen edellyttää että jokainen kansalainen tai sellaisena itseään pitävä ymmärtää millaista valtaa pitää käsissään. Väkivallalta ei voi kääntää simiään, sitä ei voi myöskään jakaa itsenäisille toimijoille.
Sen on oltava yhteistoimintaa ja siksi sen on oltava pakollista kaikill, jotka täysivaltaisesti aikovat osallistua yhteiskunnan päätöksen tekoon.
Nyky-yhteisskunnassa tämä tarkoittaa kaikkia naisiakin. Varsinkin niitä, joita lasten teko ja lapsista huolehtiminen ei sanottavasti kiinnosta.
Alumiinitaivas, kaikella kunnioituksella meidän möhömahaisia, ylipainoisia ja rapakuntoisia reserviläisiämme kohtaan, kyllä ammattilainen on aina ammattilainen - myös sotapuuhissa.
Meidänkaltaisellemme reunavaltiolle kaikkein mielekkäin turvallisuusaspekti on toimia suurpolitiikassa prostituoidun tavoin. Myydä ruumista mutta ei sielua. Ja liittoutua. Puolueeton maa on sodan tullen kaikkien potentiaalinen vihollinen.
Suomalaista turvallisuuspolitiikkaa leimaa täydellinen ymmärtämättömyys reaalipolitiikan ja konfliktinhallinnan klassikoista. Mieluummin hakataan päätä seinään ja luotetaan massa-armeijaan (tällä väestöpohjalla ja osaamisella!) kuin mietitään, että mikä näistä lähtökohdista on mielekkäin tapa. Samoin kaikilta on unohtunut Clausewitz - se, että sota ei ole itsetarkoitus vaan politiikan jatke, ja yleensä kenenkään intresseissä ei ole vihollisen pyyhkiminen pois maan pinnalta vaan hänen pakottamisensa tottelemaan omaa tahtoa. Eilispäivän vihollinen kun voi olla huomisen liittolainen.
Mitä suurvaltaan tulee, niin Venäjän riesa ei ole Suomi vaan Kiina. Venäjällä on riesanaan iso itäinen naapuri. Venäjän sotilasvoimasta suhteettoman suuri määrä on suunnattu Kaakkois-Aasiaan, Kiinaa vastaan.
Asevelvollisuus yhdistää suunnilleen yhtä hyvin kuin vankila. Kyse on pakkolaitoksesta, jossa teetetään orjatyötä. Pakkolaitoksesta siksi, että siitä kieltäytyminen johtaa vankeusrangaistukseen, ja orjatyötä siksi, että siellä teetetään työtä ilman palkkaa ja rangaistuksen uhalla. Se on äärimmäisen huonosti motivoivaa. Orjatyö johtaa myös inhimillisen työpanoksen haaskaamiseen. Asevelvollisuus on siksi hyvin tehoton tapa koota armeija.
Pakottaminen, uhkailu ja orjatyö eivät tuota yhteisöllisyyttä. Ne pikemminkin vain kärjistävät konflikteja.
Sota on asia, jossa ihmisiä kuolee ja vammautuu. Ja kun vastakkain on ammattilainen ja amatööri, se kärsivä osapuoli on amatööri. Asevelvollisarmeijoiden tappiot ovat tästä syystä hirvittäviä, ja asevelvollisten myötä menetetään hirvittävä määrä inhimillistä työpanosta. Ammattilainen puolestaan on työssä ydinosaamisalueensa mukaisesti ja hän saa siitä palkkaa. Sotiminen on hänelle ammatti ja ydinosaamisaluetta.
Armeijan lukumääräinen koko ei ole itsetarkoitus. Liian iso armeija on pelkkää resurssien haaskaamista. Armeijan koko on optimaalinen silloin, kun se on riittävän iso täyttämään tehtävälle asetetut vaatumukset mutta ei yhtään isompi. Siksi tuo "leaner but meaner" on nykyaikainen lähestymistapa.
Mitä inttijuttuihin tulee, niin kumpikaan ruukinmatruunan isoisistä ei puhunut sodasta selvin päin. Siitä voinet päätellä, kuinka kivaa siellä sodassa tosiasiallisesti on.
Viimeinen sanani tällä kertaa: laske ihmeessä vaikka erilaisia skenaarioita eri puolustusbudjeteilla, mutta laske, älä luule!
Mitä tulee noihin asevelvollisuuden muihin kustannuksiin, professori Panu Poutvaara kansantaloustieteen laitokselta haarukoi äskettäin ulkoiskustannukset 1-2 % BKT:stä, kun puolustusbudjetti on 1,5 %. (Hyötyjä hän ei ole ottanut huomioon.) Eli vaikka kaksinkertaista virallinen puolustusbudjetti ja katso sitten se nappuloiden määrä, ja tarvittavan ryssänvastikesuhteenkin (1/10?) voit laskea.
Uskosi liikkuvuuden autuaaksi tekevään vaikutukseen on liikuttavaa (pun intended), mutta kaivapa vaikka joku vanhempi kommenttini esiin, missä selvennän miksi liikkuvuuden lisääminen ei ole aivan yksinkertaista eikä automaattisesti pienten armeijoiden tarpeisiin skaalautuvaa. Lisäksi maasto on neutraalia; liikkumisen esteet ovat suunnilleen samat molemmille puolille.
Ammattiarmeijavaihtoehdossa, vähillä pelinappuloilla, oikeaa sulutusta on vaikea tehdä jos ei ole tarpeeksi suluttajia, tulen käyttöä hidastaa tykkimiesten ja lavettien vähyys, ja oikeaa maaston käyttöä hankaloittaa kovasti, jos manööveriyksikön onkin lukumääräisesti ylivoimainen vastustaja sitonut taisteluun eikä operatiivisia reservejä enää ole.
Odotan edelleen vänkäämisen sijaan niitä laskelmia.
Kyllä ammattilainen on aina ammattilainen - myös sotapuuhissa.
Minua et kuitenkaan kuuntele? No OK, vaihdoin alaa enkä ole sotavaltiolta enää useampaan vuoteen palkkaa nostanut.
Mutta ehdin näkemään ja tutustumaan noihin mainittuihin ammattilaisiin Suomessa ja ulkomailla sekä sotaharjoituksissa, todellisissa operaatioissa, että muuten vaan kaljaa kitatessa. Tuli myös luettua aika paljon kaikenlaista asiaan liittyvää, sekä virallisesti että näin niinkuin ammatillisesta mielenkiinnosta. En ole vakuuttunut siitä, että ammattiarmeija on se ratkaisu.
Tietyillä oletuksilla ammattilainen on noissa hommissa parempi. Kysymys onkin siitä, a) onko oletuksilla tekemistä todellisuuden kanssa, b) miten paljon parempi, ja c) onko tasoero riittävä korvaamaan muut ongelmat?
Vastaan itse:
a) Euroopan ammattiarmeijat ovat etupäässä melkoisten luiskaotsien täyttämiä puolisotilaallisia partioseuroja, jotka on järjestetty ja varustettu siirtomaasotia varten. Maanpuolustuksella ja niillä ei ole juuri yhteistä, enkä näe mitään syytä miksi Suomen ammattiarmeija olisi mitenkään näistä poikkeava,
b) ei kovin paljon. Ironista kyllä monissa teknisissä aselajeissa "ammattilaisten" osaaminen on jopa asevelvollisuusarmeijaa heikompaa, ja
c) ei ole.
Perussotahommat ovat aika yksinkertaisia; jos teknisiin aselajeihin riittää joko siviilissä osaamisen hankkineita tai palkattuja ammattilaisia, terävän pään hommiin kelpaa ylimääräisesti kertausharjoitettu 20-30-vuotias reserviläinen ihan riittävän hyvin, kunhan pahimmat lintsarit ja rapakuntoiset karsitaan. Kuten sodanajan sijoitukset jotenkin sattumalta toimivatkin: nythän vain pieni osa koulutetuista joukoista tosiasiallisesti sijoitetaan reserviin.
Yksi vähän mainostettu mutta todellinen syy "ison" reservin tarpeelle on se, että upseeristollamme ei ole relevanttia taistelu- ja sodanjohtokokemusta, sellaista, mitä ei millään koulutuksella tai varustuksella pysty täysin korvaamaan. On siis odotettavissa, että oppimiskäyrä olisi melko jyrkkä.
Kyllä, siitä maksettaisiin sotilaiden verellä. Se onkin yksi hyvistä syistä pitää sotiminen aivan viimeisenä vaihtoehtona.
Mutta ammattiarmeijalla olisi aivan sama ongelma, ja lisäongelmana hauraus reservien loppuessa kesken. Toki sekä reservi- että palkka-armeija saa jonkinlaista taistelukokemusta erilaisista siirtomaasodista, mutta ne ovat kuitenkin laadullisesti maanpuolustukseen verrattuna aika erilaista hommaa.
Mutta sinä puhut edelleen tehokkuudesta ja tehostamisesta, ja siitä, miten joku omien mielikuviesi mukainen, kauniisti sanottuna vähän vähemmän todellisuuspohjainen hypoteettinen sotajoukko toimisi jotain toista hypoteettista joukkoa vastaan jossain hypoteettisessa skenaariossa.
I rest my case; pitäisi puhua siitä, mikä on Suomen kokonaisedun kannalta parasta turvallisuuspolitiikkaa. Liittoutuminen ja iskukykyisen ammattiarmeijan luominen ei sitä mitenkään välttämättä ole, ei siksi että ne olisivat kapeasti määriteltyyn tehtäväänsä (mallia "close with and destroy the enemy with fire, manouver, and shock effect") huonoja, vaan siksi, millaisia poliittis-sotilaallisia vaikutuksia näillä valinnoilla voisi olla.
Yksi syy sille, miksi Suomella on niin hyvät välit Venäjään, onkin se, että meille sota suurvallan kanssa olisi vuosisadan katastrofi, voitokkaanakin niin kallis, ettei siihen kannattaisi soitellen lähteä. Joten turvallisuuspolitiikkamme lähtee Clausewitzin ja Sun Tzun sijaan viisaasti siitä, ettei vihollisia kannata hankkia voimakasta naapuria suututtamalla, eikä antaa sille mitään aihetta epäluuloon. Tietäen Kremlin "track recordin" paranoiassa, pidän tätä oikein hyvänä lähtökohtana.
Kremlissäkin tiedetään oikein hyvin Martin van Creveldin havainto siitä, että asevelvolliset eivät sovi kovin hyvin hyökkäyssotaan. Siellä tiedetään myös, ettei heillä ole kansanarmeijasta mitään pelättävää, elleivät tee niin tyhmästi että ylittävät rajan, ja sitä he eivät edes kriisitilanteissa tee, koska asevelvollisetkin saattavat omaa maataan puolustaessaan olla arvaamattoman kovia paloja.
Yhteisöllisyydessä en puhunut sota- vaan inttijutuista. Niillä on aikamoinen ero. Matkustapa joskus pikajunalla ravintolavaunussa Suomen halki; hämmästyisin, jos et yhtäkään inttiaiheista keskustelua kuulisi.
Mitä tulee sotajuttuihin, näkisin että hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin pitkälti sodassa taotulla yhteishengellä, asabiyalla.
Mitä tulee sotajuttuihin, näkisin että hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin pitkälti sodassa taotulla yhteishengellä, asabiyalla.
Millä se muuten sitten Ruotsissa rakennettiin?
Minäkään en muuten pidä asevelvollisuudesta kokonaan ammattimaiseen armeijaan siirtymistä aivan lähiaikojen asiana. Siihen suuntaan kuitenkin ollaan vääjäämättä menossa. Syynä on teknologinen kehitys. Voi olla, että vuonna 2030 ollaan tilanteessa, jossa elävä voima taistelukentällä alkaa olla menneen talven lumia: se alkaa olla korvattu robotiikalla ja automatiikalla. Huollon ja logistiikan puolelta melko vaikuttava ilmestys on itsenäiseen toimintaan pystyvä . Perusperiaate on, että ihmisten käyttäminen tulee koko ajan kalliimaksi eivätkä ihmiset muutu yhtään paremmaksi mutta koneet halpenevat ja muuttuvat älykkäämmiksi koko ajan.
Mitä tulee noihin asevelvollisuuden muihin kustannuksiin, professori Panu Poutvaara kansantaloustieteen laitokselta haarukoi äskettäin ulkoiskustannukset 1-2 % BKT:stä, kun puolustusbudjetti on 1,5 %.
Tuo on yleiseurooppalainen kokemus. Mistä voidaan päätellä, ettei ammattiarmeija tulisi Suomessakaan sen kalliimmaksi kuin muissa Euroopan maissa.
Uskosi liikkuvuuden autuaaksi tekevään vaikutukseen on liikuttavaa (pun intended),
Se on sitä salamasotaa. Tuli ja liike. Kun liike pysähtyy, se voidaan tuhota.
skaalautuvaa. Lisäksi maasto on neutraalia; liikkumisen esteet ovat suunnilleen samat molemmille puolille.
Vaikea maasto pelaa puolustajan sekä kevyen jalkaväen pussiin. Muistanet mitä Sun Tzu sanoo maastosta.
Ammattiarmeijavaihtoehdossa, vähillä pelinappuloilla, oikeaa sulutusta on vaikea tehdä jos ei ole tarpeeksi suluttajia,
Valmistaudutaan ennakolta ja siirretään suluttajat sinne, missä niitä kullkoinkin tarvitaan.
tulen käyttöä hidastaa tykkimiesten ja lavettien vähyys,
Siirretään niitä sinne, missä niitä kulloinkin tarvitaan. Telatykistö on keksitty.
ja oikeaa maaston käyttöä hankaloittaa kovasti, jos manööveriyksikön onkin lukumääräisesti ylivoimainen vastustaja sitonut taisteluun eikä operatiivisia reservejä enää ole.
Ruoki menestystä, anna tappion nälkiintyä.
Mutta sinä puhut edelleen tehokkuudesta ja tehostamisesta, ja siitä, miten joku omien mielikuviesi mukainen, kauniisti sanottuna vähän vähemmän todellisuuspohjainen hypoteettinen sotajoukko toimisi jotain toista hypoteettista joukkoa vastaan jossain hypoteettisessa skenaariossa.
Falklandin sodan 1982 ammattiarmeijat ovat nujertaneet asevelvolliset kaikkialla. Teknologia on ottanut niskalenkin ihmisyydestä.
Liittoutuminen ja iskukykyisen ammattiarmeijan luominen ei sitä mitenkään välttämättä ole,
Onko syytä, miksi näin ei olisi?
shock effect") huonoja, vaan siksi, millaisia poliittis-sotilaallisia vaikutuksia näillä valinnoilla voisi olla.
Ei sen enempää kuin miksi meillä on ammattipoliisi eikä asevelvollisista koottua miliisiä.
Yksi syy sille, miksi Suomella on niin hyvät välit Venäjään, onkin se, että meille sota suurvallan kanssa olisi vuosisadan katastrofi, voitokkaanakin niin kallis, ettei siihen kannattaisi soitellen lähteä.
Vielä tärkeämpi syy on se, että Suomi on Venäjälle hyvin tärkeä liikekumppani, Venäjää ei vihata Suomessa (toisin kuin sen muissa naapureissa) ja Venäjä hyötyy Suomesta. Venäjällä on, kuten todettu, riesanaan iso itäinen naapuri.
Kremlissäkin tiedetään oikein hyvin Martin van Creveldin havainto siitä, että asevelvolliset eivät sovi kovin hyvin hyökkäyssotaan.
Paitsi että joka ainoa hyökkäyssota Napoleonin ajoista Vietnamin sotaan käytiin asevelvollisilla. Sekä Hitlerillä että Stalinilla oli asevelvollisarmeija.
Yhteisöllisyydessä en puhunut sota- vaan inttijutuista. Niillä on aikamoinen ero. Matkustapa joskus pikajunalla ravintolavaunussa Suomen halki; hämmästyisin, jos et yhtäkään inttiaiheista keskustelua kuulisi.
Ruukinmatruuna on aina pitänyt inttijutuilla rehvastelua aika lapsellisena. Yhtä fiksuna kuin vankilakokemuksilla kerskumista.
Mitä tulee sotajuttuihin, näkisin että hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin pitkälti sodassa taotulla yhteishengellä, asabiyalla.
Millä Ruotsi rakennettiin? Entä Tanska ja Norja?
Otan hiukan harkitsemattoman hyvinvointivaltio-kommentin takaisin, mutta väitän edelleen, että yksi kehitysmaa-Suomen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista nostaneista tekijöistä oli sodassa taottu yhteishenki. Vähintäänkin se auttoi konsensuksen löytämistä maassa, joka oli historiallisesti äskettäin käynyt hirvittävän verisen sisällissodan.
Olen samaa mieltä inttijuttujen lapsellisuudesta, vaihdan paikkaa jos joku alkaa niitä mölöttämään. Mutta itsehän puhut paljon siitä, miten esimerkiksi uskontojen välinearvo ei riipu niiden totuusarvosta, joten ei kai nyt inttijuttujenkaan yhteisöllinen välinearvo riipu niiden älyllisestä arvosta? Yhteinen armeijakokemus on uskontoa vastaava erilaisia ihmisiä yhdistävä asia.
Mutta et ole vieläkään tainnut tehdä minkäänlaisia laskelmia. Autan vähän: kenraali Puheloinen totesi vuosi sitten, että Suomella olisi varaa pitää noin 40 000 miehen ammattiarmeijaa jos puolustusbudjetti noin kaksinkertaistettaisiin. Kuten sanoit, ammattilainen on ammattilainen sotahommissakin, joten luotetaan Puheloisen laskelmiin, eiks jeh?
Tämä tarkoittaa, että epärealistisen edullisella tooth to tail-suhteella, sanotaan vaikka 2/3, taistelujoukkoja olisi noin 15 000. Lisäksi tulisi noin samansuuruinen reservi kuten muissa palkka-armeijaan siirtyneissä maissa.
Eli meillä olisi kaksinkertaisella puolustusbudjetilla kenttäarmeijassa enintään 30 000 terävän pään edustajaa, joista osa olisi puhtaasti tappioita korvaavaa reserviä - sanotaan vaikka, että kalustaa voitaisiin noin 4-6 prikaatia. Varustus olisi ehkä noin 2030-luvulla ja siitä eteenpäin pikkuhiljaa samaa tasoa kuin venäläisten B-tason joukoilla, olettaen että Venäjä ei suorastaan romahda.
Tuo prikaati, tai taisteluosasto, olisi luultavasti pienin itsenäiseen toimintaan kykenevä yksikkö (sillä olisi oma orgaaninen tykistö).
4-6 prikaatia on aika vähän, jos niillä pitäisi tämän kokoisen maan puolustus hoidella. Jätän operatiivisen kokemuksesi kommentoinnin nyt vähemmälle kun en jaksa jankata, tulee vain elävästi mieleen erään kokelaan vastaus kun kysyttiin miten hiidessä hän aikoi yhtäkkiä hypätä ryhmänsä kanssa harjoitusalueen laidalta toiselle, kuten hänen suunnitelmansa edellytti: "Hyppykepillä, herra yliluutnantti, hyppykepillä."
Siirtomaasotiin nuo prikaatit kyllä olisivat hyviä, ja siihen niiden koulutuksesta suuri osa kuluisikin; eivät ne tahkoisi pitkin Salpausselkiä tai Helsinkiä, tai edes harjoitusalueita, tullen asevelvollisiin nähden "ammattilaisiksi" maanpuolustuksessa. Ne harjoittelisivat muslimikulttuuria ja -etikettiä, partiointia, IED:n raivausta, tulkin käyttöä... sotahommissa kehittymiseen ei välttämättä käytettäisi juuri sen enempää aikaa kuin ensilinjan joukkoihin sijoitettu reserviläinen kertausharjoituksineen vastaavassa ajassa käyttää.
Ja millä motivaatiolla? Etsi sieltä sulaton linjalta, tai steissiltä ehkä paremminkin, se kaikkein lysyin ja aikaansaamattomin EVVVK-henkinen lippispää, ja siinä sinulla on eurooppalaisen palkkajääkärin arkkityyppi. Amerikkalaisilla on rekrytoinnissaan muutama etu, ja he saavatkin (tai saivat ennen Irakin pitkittymistä, nyt on taas waivereiden määrä lähtenyt huimaan nousuun) keskimäärin parempaa ainesta, mutta elämmekin Euroopassa.
...
Jos ammattilaiset ovat ammattilaisia, niin eikö olisi syytä uskoa nettinörttien ja muiden samanmielisten sijaan niitä, jotka ovat maanpuolustuksen ottaneet elämäntehtäväkseen? Vai eivätkö he olekaan oikeita ammattilaisia, jos heidän mielipiteensä ei vastaa sinun mielipidettäsi?
takaisin, mutta väitän edelleen, että yksi kehitysmaa-Suomen yhdeksi maailman rikkaimmista valtioista nostaneista tekijöistä oli sodassa taottu yhteishenki.
Entäpä sitten Ruotsi, joka ei sotaa kokenut? Miksei tällaista tapahtunut muissa sotaakäyneissä maissa?
älyllisestä arvosta? Yhteinen armeijakokemus on uskontoa vastaava erilaisia ihmisiä yhdistävä asia.
Se voi olla myös erottava. Steamer jo kirjoittikin asiasta.
Mutta et ole vieläkään tainnut tehdä minkäänlaisia laskelmia. Autan vähän: kenraali Puheloinen totesi vuosi sitten, että Suomella olisi varaa pitää noin 40 000 miehen ammattiarmeijaa jos puolustusbudjetti noin kaksinkertaistettaisiin.
40 000 on riittävä määrä. Tiettävästi Suomen tämänhetkinen ensilinjan taistelujoukkojen määrä on noin 60 000. He siis ovat tehtävään rangaistuksen uhalla pakotettuja orjatyöläisiä.
15 000. Lisäksi tulisi noin samansuuruinen reservi kuten muissa palkka-armeijaan siirtyneissä maissa.
Voimme aina perustaa vapaaehtoisen kansalaiskaartin siihen tueksi. Näin saadaan reserviä.
Eli meillä olisi kaksinkertaisella puolustusbudjetilla kenttäarmeijassa enintään 30 000 terävän pään edustajaa, joista osa olisi puhtaasti tappioita korvaavaa reserviä
Riippuen värväysajan kestosta, reserviä olisi mahdollista saada 15 000 - 100 000 sotilaan verran. Plus sitten kansalaiskaarti, jos sellainen perustetaan.
Varustus olisi ehkä noin 2030-luvulla ja siitä eteenpäin pikkuhiljaa samaa tasoa kuin venäläisten B-tason joukoilla, olettaen että Venäjä ei suorastaan romahda.
Venäläiset eivät ole tähänkään saakka olleet tunnettuja varusteittensa laadusta. Ei ole mitään syytä olla noin pessimisti.
4-6 prikaatia on aika vähän, jos niillä pitäisi tämän kokoisen maan puolustus hoidella.
Maa on iso, mutta teitä ja hyökkäysuria on vähän. Kaupan päälle Savo ja Karjala on erinomaisen helposti puolustettavissa, ja Pohjois-Suomeen lähtee vain masokisti.
Ja millä motivaatiolla?
Vapaaehtoisuudella. Vastaa teholtaan viittäkymmentä tehtävään pakotettua.
Ja jos suomalaiset orjasotilaat ovat jo nykyisellään maailman huippua, niin kuinka erinomaisia heistä saadaankaan silloin, kun mukaan otetaan vain vapaaehtoisia ja niitä, jotka ylittävät pääsykokeiden normit? Miksi mielestäsi tehtävään pakotetuilla orjasotilailla olisi parempi palvelusmotivaatio kuin vapaaehtoisesti sinne hakeutuneilla?
Jos ammattilaiset ovat ammattilaisia, niin eikö olisi syytä uskoa nettinörttien ja muiden samanmielisten sijaan niitä, jotka ovat maanpuolustuksen ottaneet elämäntehtäväkseen?
Kapiaiset haluaisivatkin tähän maahan ammattiarmeijan. Ikävä vain poliitikot eivät kuuntele heitä.
Jokaisen suomalaisen on pidettävä ensisijaisena oikeutenaan päättää itse ja osallistua itse valtiollisen väkivallan käyttöön.
Siis kannatat kaikille avointa ja vapaaehtoisista koottua palkka-armeijaa?
Äärimmäinen väkivallan käyttö eli sotilaallinen toiminta ei saa eikä voi olla tasavallassa valtion - vaan nimenomaan kansalaisten monopoli.
Asevelvollisuudessa valtio käyttää kansalaisiaan oman väkivaltamonopolinsa kokoamiseen.
Sen on oltava yhteistoimintaa ja siksi sen on oltava pakollista kaikille, jotka täysivaltaisesti aikovat osallistua yhteiskunnan päätöksen tekoon.
Orjasotilaaksi pakottaminen ei ehkä ole se kaikkein paras argumentaatio vapauden puolesta.
Nyky-yhteisskunnassa tämä tarkoittaa kaikkia naisiakin.
Ja ketäkö vastaan tässä ollaan sodassa? Palestiinalaisiako?
Asevelvollisuus on ensimmäinen askel koko yhteiskunnan militarisoimiseen ja totalitarismiin.
Kapiaiset eivät halua eivätkä usko palkka-armeijaan. Sellaisella ei tee Suomen maanpuolustuksessa mitään.
Sen sijaan kapiaiset tietävät, että seikkailupolitiikan harjoittamiseen olisi mmänpälle parempi palkata joku ihan oma ammattiroskajoukkio, kuin yrittää toimia Suomen puolustusvoimien kautta. Onhan niitä enemmän rahan tai muun kuin maanpuolustuksen takia sotaleikkejä harjoittavia aina ollut.
Toki samalla Suomen olisi irtaannuttava YK:n palkkasotilaiden käytön kieltävästä sopimuksesta.
Ole hyvä.
Ammattisotilaita käyttävät tahot ovat jo hävinneet kaikki sotansa:
- kustannukset ylittävät mahdolliset hyödyt moninkertaisesti
-mitään pitkäjännitteistä politiikkaa ei voida harjoittaa
- palkkasotilaiden käytöstä päättävä taho on erittäin todennäköisesti ERI KUIN MAKSAJA (kuten USA:ssa)
- USA hjäviää nykyään kaikki sotansa aina, Kiina voittaa jokaisen osallistumatta itse lainkaan
Suomalaisten ei pidä luula voivansa leikkiä tässä asiassa: meillä ei ole varaa palkata ketään sotimaan puolestamme.
Suoremmin: sinulla ei ole varaa eikä poliittisesti mitään toivoakaan saada ketään sotimaan sinun puolestasi.
Sotiminan on Suomessa on jokaisen sivilin perusoikeus ja vasta sitten tästä johdettuna myös velvollisuus. Sotiminen on organisoitua väkivallankäyttöä.
Siirretään niitä sinne, missä niitä kulloinkin tarvitaan. Telatykistö on keksitty.
Pitkälle automatisoidulla telatykistöllä on sekin etu puolellaan, että sillä ajetaan asemaan ja asemasta pois ratkaisevasti nopeammin kuin perinteisellä tykistöllä - ja bonuksena tulinopeus on jotain aivan muuta (ryöppyammunnat lisänä). Näistä syistä sillä ehditään myös vastatykistötulen alta pois paljon nopeammin. (*) Lisäksi käyttäjiä tarvitaan 2-3 -kertaa vähemmän. Hintaa tulee tietysti paljon enemmän mutta jotain se tykkimiehenkin työpäivä maksaa ja kai sen maanpuolustuksen tarkoitus on vähän niitä maan asukkaitakin puolustaa. (Tästä syystä sissisodankäynti miehittäjää vastaan strategisena vaihtoehtona on täysin absurdi ajatus.)
*) Liikkuvuus on sodankäynnissä yhä suuremmassa roolissa koko ajan, koska aseiden tarkkuus kasvaa. Otetaan nyt esimerkiksi vähän aikaa sitten käyttöön NATO-armeijoissa otettu GPS-ohjattu Excalibur-tykinammus. Puhumattakaan älykkäistä ja verkotetuista tulenohjausjärjestelmistä, joissa sopivimmat maalit jaetaan jokaiselle aseelle automaattisesti. Jokin perinteinen manunaalisesti operoitu tykki miehistöineen, jollaisen asemasta poistuminen kestää minuuttikaupalla on tuollaisia vastaan pelkkä maalitaulu.
Kapiaiset eivät halua eivätkä usko palkka-armeijaan.
Väärin. Kapiaiset tietävät, että asevelvollisuus on jo aikansa elänyt, ja he haluavat hankkiutua siitä eroon. Poliitikot sensijaan haluavat tähän maahan asevelvollisuuden pitkälti juuri Steamerin mainitsemista syistä.
Sen sijaan kapiaiset tietävät, että seikkailupolitiikan harjoittamiseen
Kapiaiset eivät tee politiikkaa. He pyörittävät väkivaltakoneistoa. Seikkailupolitiikkaa on aivan yhtä helppoa tehdä asevelvollisilla kuin ammattilaisillakin.
Toki samalla Suomen olisi irtaannuttava YK:n palkkasotilaiden käytön kieltävästä sopimuksesta.
YK kieltää palkkasoturit (mercenaries), ei ammattisotilaita (professional soldiers).
Ammattisotilaita käyttävät tahot ovat jo hävinneet kaikki sotansa:
- kustannukset ylittävät mahdolliset hyödyt moninkertaisesti
Väärin. Joka ainoa asevelvollisuuden lakkauttanut maa on tehnyt valtavat kustannussäästöt.
-mitään pitkäjännitteistä politiikkaa ei voida harjoittaa
Väärin. Esimerkkinä kaikki länsimaiset demokratiat.
- palkkasotilaiden käytöstä päättävä taho on erittäin todennäköisesti ERI KUIN MAKSAJA (kuten USA:ssa)
Asevelvollisuudessa maksaja on pakkovärvätty orjasotilas itse. Omalla hengellään ja terveydellään, verovarojensa lisäksi.
- USA hjäviää nykyään kaikki sotansa aina, Kiina voittaa jokaisen osallistumatta itse lainkaan
USA ei ole hävinnyt yhtäkään sotaansa sitten Vietnamin.
Suoremmin: sinulla ei ole varaa eikä poliittisesti mitään toivoakaan saada ketään sotimaan sinun puolestasi.
Ei ruukinmatruunan naisena tarvitsekaan. Riittää, että tässä maassa on riittävästi miehiä orjasotilaiksi. Kunhan yksikään heistä ei ole hänen puolisonsa tai poikansa.
Vai olisiko sittenkin fiksumpaa ulkoistaa se väkivallankäyttö niille, joille se on heidän ydinosaamisaluettaan?
USA ei ole hävinnyt yhtäkään sotaansa sitten Vietnamin.
Jep, Irakissa ja Irakissa on käynnissä miehitys. Talibaneilla ja Irakin epämääräisillä pyssyporukoilla ei ole mitään keinoa ajaa amerikkalaisia ja muita ulkomaalaisia noista maista väkivalloin ulos. Miehityksen kestossa on kysymys ainoastaan poliittisesta tahdosta.
Irakin asevelvollisuusarmeijan ja USA:n ja Britannian liittouman välinen lyhyt sota oli täysin yksipuolinen verilöyly.
Voi olla, että vuonna 2030 ollaan tilanteessa, jossa elävä voima taistelukentällä alkaa olla menneen talven lumia: se alkaa olla korvattu robotiikalla ja automatiikalla. Huollon ja logistiikan puolelta melko vaikuttava ilmestys on itsenäiseen toimintaan pystyvä .
Piti viittaamani Crusher -nimiseen ajoneuvoon, joka kykenee liikkumaan erittäin hankalissa maastoissa. Sitä voi kauko-ohjata ja se osaa GPS-navigoida pisteestä pisteeseen vältellen mahdottomat paikat kameroiden ja laseretäisyysmittareiden avulla rakentamansa maastomallin perusteella täysin autonomisesti.
Crusher
Todettakoon vielä:
- Elävän voiman fyysinen suorituskyky on mekanisaatioon verrattuna huono. Elävää voimaa kannattaa automatisoida pois aina milloin vain mahdollista.
- Elävän voiman vaurionsietokyky verrattuna koneisiin on huono. Elävä voima kannattaa suojata panssarilla, luotiliivein, kevlarkypäröin jne aina kun vain mahdollista.
- Elävän voiman reaktionopeus verrattuna koneisiin on huono. Elävää voimaa ei kannata käyttää tehtäviin, jotka vaativat nopeaa regointia tai päätöksentekoa, vaan ne kannattaa automatisoida.
- Elävän voiman etu koneisiin verrattuna on kyky irrationaaliseen toimintaan ja luovuuteen. Siksi elävää voimaa kannattaa käyttää erikoistilanteisiin, jotka vaativat luovuutta ja poikkeavaa toimintaa.
- Asevelvollisuudessa elävän voiman hankintahinta on alhainen mutta ylläpitokustannukset korkeat. Sen käyttöikä on lyhyt. Siksi asevelvollisuudessa elävää voimaa haaskataan.
Yhteenveto: Elävää voimaa kannattaa käyttää niin vähän kuin mahdollista, ja se korvata teknologialla aina kun vain mahdollista. Elävä voima kannattaa kouluttaa niin pitkälle kuin mahdollista, suojata niin hyvin kuin mahdollista ja sitä kannattaa käyttää vain tilanteisiin, jotka vaativat luovuutta, poikkeuksellisia ratkaisuja, erityisosaamista ja intensiivisiä ratkaisuja. Sitä on mieletöntä haaskata rintamahyökkäyksiin, eikä yksiköiden taistelutehoa lasketa lukumäärillä.
Asevelvollisuus? Sama mitä kenraali Canrobert totesi Balaklavassa: C'est magnifique, mais ce n'est pas la guerre: c'est la folie!
On myös olemassa eräänlainen välimalli ammattiarmeijan ja asevelvollisuuden välillä - vapaaehtoinen varusmieskoulutus [1] [2]
Post a Comment