Sana klišee (ransk. cliché) tarkoittaa kirjaimellisesti syväpainolaattaa, mutta se tarkoittaa yleisessä kielenkäytössä myös loppuunkulutettua stereotyyppiä, vertauskuvaa tai metaforaa. Sivustolla TV Tropes esitellään liuta erilaisia Hollywoodin, Bollywoodin ja Pinewoodin klišeitä.
Yksi tunnettu klišee on aristokraattinen natsi. Siis tiedättehän, arvoisat lukijat, sellaisen natsin, joka on aatelista sukua, Graf jotain von toista. Hänellä on monokkeli simmussa, SS-univormu päällä ja joka tuulettaa oikeaa kainaloaan jatkuvilla Hitler-tervehdyksillä. Tietysti univormu on tärkätyn tahraton ja hihassa on hakaristinauha. Jollei hän ole kenraali, niin hän on joko hullu tiedemies tai sadistinen kiduttaja.
Mutta mikään ei voisi olla kauempana totuudesta!
On totta, että aristokraatit - siis aatelisto - ovat kautta aikojen olleet kaikista etatisteista kaikkein valtiouskovaisimpia, koska valtio on heidän juttunsa, ja he ovat väkivaltaeliittiä - aateliset ovat kaikissa armeijoissa olleet aina yliedustettuina niin upseereina kuin kapitulantteinakin. Mutta mikään ei voisi olla kauempana tuosta klišeestä!
Kansallissosialismi oli, nimensä mukaisesti kansallista ja sosialismia. Kyseessä oli nimenomaan työväestön ja alemman keskiluokan liike, joka pyrki luomaan yhtenäisen kansan totalitarismin keinoin. Lopputuloksena oli irvokas paskinadi sosialidemokraattisesta hyvinvointivaltiosta - yhteiskunta, jossa luokat oli hävitetty ja ihmiset tasapäistetty ja jossa ensimmäisenä maailmassa kiellettiin tupakointi julkisissa tiloissa ja virastoissa ja jossa pidettiin huolta kansanterveydestä - vaikka sitten eugeniikan keinoin. Mutta se ei missään tapauksessa ollut porvariston eikä varsinkaan aatelin suosiossa!
Päinvastoin, aateli - sekä vanha saksalainen Uradel että preussilaiset junkkerit - puoliavoimesti halveksivat natseja, pitäen heitä nousukkaina ja kiipijöinä.
Ja tähän oli syynsä. Siinä, missä keisarillinen Saksa oli ollut hyvin vahvasti luokkayhteiskunta ja missä keisarillisen Saksan armeija oli ollut tiukan luokkajakoinen ja aristokraattinen yhteisö, Waffen-SS oli puhtaasti meritokraattinen armeija. Waffen-SS:ssä ei syntyperä, sen jälkeen kun rotupuhtaustesti oli läpäisty, merkinnyt enää yhtään mitään. Merkitystä oli enää kyvykkyydellä. Niinpä Waffen-SS:ssä kuka tahansa maajussin tai teollisuustyöläisen poika, jos oli älliä ja tolkkua ja kunnianhimoa, kykeni ylenemään juuri niin pitkälle kuin halusi ja kykeni. Yksi tämän meritokratian kääntöpuolia oli hirvittävä, fanaattinen lojaalisuus sekä upseereille että omalle yksikölle - se loi valtavan me-hengen sekä sotilaiden että heidän johtajiensa välille, koska kaikki lähtivät ikäänkuin samalta viivalta.
Mutta meritokratiat ovat aina myrkkyä aristokraateille, sillä aristokratiat ovat pitkälti mafian kaltaisia verkostoja, joissa sukuperinteet ja yhteisön arvovalta - "me" vastaan "ne" - painavat paljon. Niinpä aristokraatit sensijaan löysivät kotinsa Saksan varsinaisesta armeijasta - Wehrmachtista - sekä ilmavoimista ja laivastosta. Ne olivat lopultakin varsin epäpoliittisia organisaatioita - laivasto varsinkin - ja vaikka Wehrmacht ei enää ollutkaan samanlainen luokkayhteisö kuin keisarillisen Saksan armeija, siellä aateliset kykenivät olemaan ikäänkuin omiensa joukossa. Eikä tarvinnut sekaantua politiikkaan.
Tämä klišee on tietysti sukua klišeelle Kaikki aristokraatit ovat pahoja ja Kaikki saksalaiset ovat natseja, mutta tässä klišeessä yhdistyy vastenmielinen stereotypia puhtaimmillaan.
Mutta todellisuudessa armeijan kaikkein vahvimmin antinatsistinen osuus koostui juuri aristokraattisista upseereista - lienee turha mainita, kuka oli Klaus Schenk Graf von Stauffenberg. Ja valtava määrä muitakin aatelisia upseereja oli sekaantunut lukuisiin Hitlerin-vastaisiin salaliittoihin.
Syykin on ilmeinen. Aateliset pitivät kansallissosialismia hyvin plebeijiläisenä liikkeenä, joka oli uhka heidän asemalleen. Paradoksaalisesti aateliset ovat aina olleet yliedustettuja kommunistisessa liikkeessä, tyyppiesimerkkinä herttua Ernesto Guevara Lynch de la Serna, mutta myös Lenin oli aatelismies. Mutta kansallissosialismi oli massaliike, joka pyrki tasa-arvoiseen ja luokattomaan Saksaan, ja perverssillä tavalla se todella saikin sellaisen aikaan. Ja juuri tästä syystä natsit olivat uhka vanhalle aristokratialle.
Itse asaiassa TV Tropes sisältää valtavan määrän muitakin natsiaiheisia kliseitä - Reichstropen. Prost!
Saturday, March 27, 2010
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
13 comments:
Eka linkki on rikki. Se on www.tvtropes.com, joka ei vie mihinkään. Lopun pitäisi olla org. :)
Olen lukenut, että korkea-aatelisisista preussilaispojista useampi kymmenen prosenttia liittyi SS:ään. Järjestöhän nimenoaan yritti muodostaa Saksaan uuden aateliston ja pyrki luonnollisesti saamaan vanhaa aatelistoa runsaasti jäsenekseen. Lähdettä en löydä, luin tämän joskus Arts&Letter Dailyn linkeistä.
Tämän klišeen viimeisimpänä ilmentymänä voinee pitää Tarantinon Kunniattomien paskiaisten Hans Landaa, vaikkei häntä tuon sivuston esimerkeissä mainitakaan – ehkä siksi, että Tarantinon leffassa kyse on jo klišeen tietoisesta hyväksikäytöstä.
Ylenemis-, koulutus- ja työmahdollisuudet luultavasti paranivat oleellisesti, varsinkin jos kyvykkyydessä oli pieniä heikkouksia. Samalla sai varmaan jonkinlaista suojaa ja suhteita kaikenlaisilta päivittäisestä pikkuikävästä; säännöstelystä, Gestapon ja muiden kotirintaman puhtaudesta huolehtivista, jne.
Sama käytännön logiikka kuin komsomolissa ja kaikenmaailman pikku pioneereissä.
Epäilemättä nuoriso, ja varsinkin menetetyn loiston katkeruudessa kasvava jonka kaikenlainen vähääkään "kunniallinen" aseman saavuttaminen oli mahdotonta, oli aatteiden potentiaalisena markkinana parhaimmasta päästä.
Jukka
"kansallissosialismi oli massaliike, joka pyrki tasa-arvoiseen ja luokattomaan Saksaan, ja se todella saikin sellaisen aikaan."
Kai otit huomioon, että hetken kuluttua tämäkin lause riepotellaan rikki asiayhteydestään irtonaisena kaiken maailman Hommawatcheissa ja spämmätään ympäri nettiä avaintodisteena tämänkin blogin piilo/julkifasistisuudesta (osana "Hommaa")?
Vasemmistolaisuuden ja yläluokkaisuuden suhteeseen: tarpeeksi köyhistä oloista lähtenyt ihminen ei yleensä ole kovin vasemmistolainen. Jos elämä on ollut pelkkää taistelua leivästä ja myöhemmin vähän muustakin, niin ei siinä jouda yhteiskunnan luokkarakenteita pohtimaan. Silti voidaan äänestää demareita, koska onhan se oleminen sotaa myös "herroja" vastaan.
Mutta mitään _(pseudo)marxilaisuutta_ ei ikinä tueta. Vielä pahempaa on tietysti kaikki utooppinen sosialismi, mikä saakin osakseen pelkän räkäisen naurun.
Eräs varhainen lapsuusmuistoni on se kuinka isäni joskus avasi minulle suomalaista puoluekenttää: meillä äänestetään aina demareita, maaseudulla äänestetään keskustaa ja kokoomusta äänestävät ne joilla on enemmän rahaa kuin meillä.
Vihreitä ja (idealistisia pikkupuolueita) äänestävät vain (idealistiset) typerykset.
Marx ja Engels olivat molemmat yhteiskunnan etuoikeutettua kymmenystä, vaikka Marx nyt keskittyikin enemmän pääomista puhumiseen kuin niiden luomiseen.
Nyymi: Kai otit huomioon, että hetken kuluttua tämäkin lause riepotellaan rikki asiayhteydestään irtonaisena kaiken maailman Hommawatcheissa...
Who cares?
Vasemmistolaisuuden ja yläluokkaisuuden suhteeseen: tarpeeksi köyhistä oloista lähtenyt ihminen ei yleensä ole kovin vasemmistolainen.
Täsmälleen noin. Ruukinmatruunan oma isoäiti oli siitä elävä todiste.
Mutta mitään _(pseudo)marxilaisuutta_ ei ikinä tueta. Vielä pahempaa on tietysti kaikki utooppinen sosialismi, mikä saakin osakseen pelkän räkäisen naurun.
Suoraan kuin mamman suusta. Hän vihasi kommunisteja kuin ruttoa.
Kommunistien vihaaminen on tietenkin oppressiivisen kapitalistisen järjestelmän tuottamaa väärää tietoisuutta par excellence :)
Saksassa oli aikaisempina vuosisatoina paljon valtioita joten se selittää miksi oli monia eri tyyppisiä aatelisryhmiä. Aatelia riitti ulkomaille asti vientituotteiksi naimakaupoilla.
Varmasti keisarillinen Saksa oli jonkin sorttinen luokkayhteiskunta. En ala puolustaa Saksaa mut pitää tosin muistaa että varmaan kaikki Euroopan maat oli ennen vuotta 1914 jonkinlaisia luokkayhteiskuntia. Britannia oli sitä varmasti enemmän kuin Saksa.
Minulla ei ole tietoa miten Hitleriä vastustaneet ryhmät suhtautuivat juutalaisiin, halusivatko he natsien tavoin tappaa jutkut vaiko säästää heidän henkensä? Tietääkä matruuna?
Äitini isä oli pientilasta kotoisin ja teki työtä kultaseppänä. Hän inhosi kommunismia ja kommunisteja. Joku sen serkku oli kommari, ja siitä hän ei tykännyt. Sillä kommarilla oli kotona Stalinin kuva ja kertoi aina että Neuvostoliitossa asiat tehdää niin ja näin. Tuo kommari itse pyöritti valokuvausliikettä. Kuulostaa kapitalistiselta.
Ekan kerran huomasin aatelin ja rikkaan sivistyneistön kiinnostuksen kommunismiin kun katsoin kerran Martin Scorsesen elokuvan Lentäjä. Leonardo di Caprion esittämä Howard Hughes käy vierailulla Katherine Hepburnin vanhempien luona. En löytänyt sanatarkkoja vuorosanoja mutta Hepburn tai sen äiti sanoi jotenkin näin että "Me olemme sosialisteja. Emme puhu rahasta pöydässä". Hughes sanoo, "Niin kun teillä on sitä rahaa".
Toisen kerran totesin saman kun katsoin töllöstä Hercule Poirotin jakson Kuolema Niilillä. Laivalla oli matkustajana joku sekopäisiä puhuva, koppavan oloinen kommari. Myöhemmin ohjelman aikana paljastui että henkilö on aatelinen ja opiskellut Oxfordissa jossa hänestä tuli kommari.
Viera, tuo mitä kuvaat, on kovin, kovin tyypillistä yläluokan pennuille.
Äidinäiti oli sämre folkia, ja hän jäi orvoksi kolmevuotiaana. Kuten tapana oli tuolloin, hänet myytiin huutokaupalla lapsiorjaksi alimman tarjouksen tekijälle. Turvattomuus ja kova työ tulivat hänelle tutuiksi jo lapsena.
Äidinäiti oli yksi kovapäisimpiä ja kovaluonteisimpia naisia, mitä ruukinmatruuna on ikinä kohdannut. Hän ei sietänyt mitään heikkoutta, mitäään laiskuruutta, mitään ruikuttamista eikä mitään pummaamista. Kommunisteja hän vihasi aivan erityisesti.
Hitleriä vastustaneiden ryhmien ongelmana oli hajanaisuus. Sen jälkeen kun kommunistit oli tuhottu, sosialidemokraatit murskattu ja oikeisto nujerrettu, enää oikeastaan vain uskonnolliset ryhmittymät (joille Hitler oli Antikristus) ja aristokratia todella uskalsivat vastustaa Hitleriä. Katolinen kirkko puhui natsijärjestelmää vastaan kaikkein voimakkaimmin - protestanteilta puuttui keskusorganisaatio.
Ongelmana oli järjestelmän totalitaarisuus. Se läpäisi koko yhteiskunnan, ja aktiivinen vastarinta oli mahdotonta. Ohessa lisää aiheesta.
Toinen ongelma oli se, että juutalaisten joukkotuho pidettiin salassa. Se salattiin erinomaisen hyvin - on täysin uskottavaa, ettei tavallinen Hans Mittelwert tiennyt asiasta mitään.
Aktion T4 - vammaisten kaasuttaminen - sensijaan vuoti ulos. Se sai katolisen kirkon takajaloilleen. On varmaa, että jos tiedot tuhoamisleireistä ja juutalaisten massamurhasta olisivat vuotaneet yleiseen tietoisuuteen, Rooma ei olisi ollut lainkaan huvittunut.
Aristokraateille juutalaiskysymys oli yhdentekevä - juutalaisia oli hyvin vähän upseereina, ja aateli edusti väkivalteliittiä vastakohtana raha- ja sivistyseliittiin. Mutta uskonnolliset ryhmittymät varmasti vastustivat kaikenlaista murhaamista, aivan etnisestä tai sosiaalisesta syntyperästä riippumatta.
Liittyykö tämä tarpeeksi otsikkoon, mutta....Olen ns. "hyvästä perheestä", korkeakoulutetusta ja hyvin tienaavasta perheestä mutta vanhempani ammatit ovat ilmeisesti olleet jonkinmoinen suoja sosialistisia, vasemmistolaisia, radikaaleja ym. tiedostavia hömpötyksiä vastaan. Vanhempani ovat jollain tavoin harrastaneet kirkon seurakunnassa toimimista, mikä lienee suojannut lisää.
Isäni on hammaslääkäri ja äitini on lääkäri joten he ovat matruunan termein ilmaistuna "akateemisia amiksia". Isä päätti opiskella hammaslääkäriksi kun niille oli työtä ja hyvä palkka. Ikinä hän ei ole ollut työtön, eikä ole äitikään ollut. Äitini on sanonut että lääketieteellinen tiedekunta on kuin ammattikoulu.
Isä on myös "hyvästä perheestä", hänen vanhemmat voisi luokitella konservatiiveiksi ja porvarillisiksi ajattelultaan ja toimintatavoiltaan. Asunnon sisustuskin oli porvarillinen. Isänisä oli lääkäri ja isänäiti eli paapu oli sairaanhoitaja. Isän sisko on proviisori ja apteekkari. Isän isoveli on matematiikan ja tietotekniikan opettaja. Isän nuorempi veli on lääketieteen tohtori.
Isänisän isä oli myös lääkäri. Lääkäreitä ja pappeja on suht paljon isän puolen suvussa.
Lisäksi se että paapu oli Kivennavalta ja tykkäsi Viipurista, lienee vaikuttanut ajatteluun. Paapun isä oli asemapäällikkö.
Paapun äiti asui vanhempiensa kanssa Pietarissa 1890-luvun loppupuolella ja oppi hyvin venäjää. Pietarin ajalta on jäljellä huonekaluja ja astioita. Paapukin opiskeli huvikseen venäjää eläkeäiässä 1960- tai 70-luvulla ja suoritti approbaturin. Siksi häntä kutsuttiin nimellä paapu (venäjän sanasta бабушка, babuška eli isoäiti). Varmaan heillä oli hyvä Venäjän tuntemus, vaikkeivät olleetkaan yhtään kommareita. Pikemminkin Venäjän tuntemus johtui juuri siitä etteivät olleet kommareita.
Ne kommarit, tiedostavat ja aatteelliset jotka mölisivät eniten Venäjästä ja Neuvostoliitosta, tiesivät siitä yleensä kaikkein vähiten.
RM:
Sivustolla TV Tropes esitellään liuta erilaisia Hollywoodin, Bollywoodin ja Pinewoodin klišeitä.
Paitsi että sivuston etusivulla olevassa tekstissä nimenomaan todetaan:
"Tropes are devices and conventions that a writer can reasonably rely on as being present in the audience members' minds and expectations. On the whole, tropes are not clichés."
Post a Comment