Tänään on juhlittu Minna Canthin päivää. Liput on nostettu salkoon kaikkialla maassamme tämän suomenkielisen kirjallisuuden uranuurtajan ja ensimmäisen suomalaisen naisvaikuttajan kunniaksi.
Minna Canthin päivää juhlitaan myös demokratian perusarvon, tasa-arvon päivänä. Meille sodanjälkeisille sukupolville tasa-arvo on itsestäänselvyys, mutta se ei aina ole ollut sitä - sen enempää sukupuolten, sukupolvien kuin yhteiskuntaluokkienkaan välillä. Mutta kulttuurievolutiivisessa katsannossa tasa-arvo on ollut valtava memeettinen menestystarina - ja vain fanaattisimmat hihhulit kyseenalaistavat sen. Se on arvo, josta ruukinmatruuna ei tingi millimetrin vertaa.
Concordia res parvae crescunt.
Friday, March 19, 2010
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
9 comments:
Yllättäen samalle päivälle sattuu Pyhän Josefin päivä.
Voiko tämä olla sattumaa? :)
Hmm...
Tasa-arvoon pyrkiminen tarkoittaa aina epäoikeudenmukaisuutta koska ihmiset ovat erilaisia niin henkisiltä kuin fyysisiltäkin ominaisuuksiltaan. Afaatikosta ei tule uutistenlukijaa eikä näkövammaisesta hävittäjälentäjää. Elämä on periaatteessa epäreilu, sorry.
Tasa-arvo tarkoittaa esimerkiksi kiintiöitä joita noudatettaessa sopiva ohittaa pätevän.
Yhdenvertaisuus tarkoittaa että ihmisten pyrkimykseen kohti henkilökohtaista menestystä ja onnea ei kasata keinotekoisia esteitä, joita esimerkiksi tasa-arvon nimissä käytettävät, lopputuloksen kannalta täysin toisarvoisten ominaisuuksien (sukupuoli, etninen tausta, sukupuolinen suuntautuminen, puoluekanta etc.) käyttö erilaisissa valintaprosesseissa tarkoittaa.
En kannata tasa-arvoa. Kannatan yhdenvertaisuutta. Näiden käsitteiden välillä on merkittävä ero.
Meille kaikille jaetaan elämän alussa kortit käteen, toisille paremmat, toisille huonommat. Sen jälkeen jatko on suurimmaksi osaksi itsestä kiinni. Kun pelaa kätensä hyvin, huonoistakin lähtökohdista voi edetä hienoon lopputulokseen ja päinvastoin, kultalusikka suussa syntyminen ei takaa mitään.
Elämän kilparadalla on kuoppaa ja kurvia ihan tarpeeksi ilman että sinne viritetään tasa-arvon nimissä ansalankoja.
Hopliitti, tuo on uuskieltä.
Tasa-arvo tarkoittaa täsmälleen samaa kuin yhdenvertaisuus. Tasa-arvo on samoin täsmälleen mahdollisuuksien tasa-arvoa.
Tuo, minkä merkityksen annat tasa-arvolle ei ole tasa-arvoa. Se on tasapäistämistä. Ja tasa-arvolla ja tasapäistämisellä on vissi ero!
Elämä on epäreilua, mutta siitä ei pidä tehdä sen enempää eriarvoistamisella kuin tasapäistämiselläkään yhtään sen epäreilumpaa!
Todettakoon vielä, että jokainen on oman onnensa seppä, mutta a) kukaan ei ole seppä syntyessään ja b) kaikilla ei ole samanlaista pajaa.
Joillakin on täydellinen metalliverstas, toisilla on pallogrilli ja pätkä ratakiskoa alasimena.
Se on uuskieltä mutta valitettavasti "tuolla ulkona" tasa-arvo tarkoittaa nimenomaan tasapäistämistä ja sitä että muoto menee substanssin edelle.
Tasa-arvon edistäminen ja syrjinnän vastainen taistelu tekee usein karhunpalveluksia itse asialle. Viimeisinpänä esimerkkinä case Johanna Korhonen.
Oikeus tuomitsi Alma median maksamaan Korhoselle mediaanisuomalaisen kahden vuoden palkkatuloa vastaavan korvaussumman koska oikeus piti Korhosen versiota työsopimuksensa purkamiseen johtaneista syistä uskottavampana.
Tämän seurauksena vastaaville paikoille pyrkivistä henkilöistä seulotaan taatusti pois jo alkuvaiheessa kaikki sellaiset joiden voitaisiin olettaa riitatilanteessa lyövän pöytään vähemmistö- ja syrjintäkortit.
Tasa-arvosta puhuminen tarkoittaa käytännössä sitä että jokaiselle on annettava aina samansuuruinen siivu yhteistä "hyvää" riippumatta saajan osallistumisen ja sitoutumisen määrästä.
Ja tämä on juuri sitä tasapäistämistä jota inhoan sydämeni pohjasta.
Esimerkiksi kaikille sama palkka -tyyppiset vaatimukset ovat epäoikeudenmukaisia koska kaikkien työpanos ei ole samansuuruinen. Sen sijaan vaatimus siitä että kaikkien työpanosta ja siitä seuraavaa korvausta mitataan samoilla mittareilla on oikeudenmukanen. Edellinen vaatimus edustaa tasa-arvoa, jälkimmäinen yhdenvertaisuutta.
Olen siis edelleen sitä mieltä että tasa-arvon ja yhdenmukaisuuden välillä on vissi ero.
Hopliitti, kun kyse on tasapäistämisestä, niin silloin myös puhutaan tasapäistämisestä, ei tasa-arvosta.
"Hopliitti, kun kyse on tasapäistämisestä, niin silloin myös puhutaan tasapäistämisestä, ei tasa-arvosta."
Nyt meni RM:lta Hopliitin viestin oleellinen sisältö ohi.
Kuten Hopliitti terävästi osoitti, tuolla ulkona on jo tovin ollut tapana puhua kaunistelevasti oikeudesta tasa-arvoon, kun todellisuudessa tavoitellaan tasapäistämistä.
Niin se vaan ikävästi on, kun jotain sanaa ryhdytään riittävän laajalti väärinkäyttämään eufemisminä, niin sanan merkitys alkaa hiljalleen muuttua tarkoittamaan sitä asiaa, jota eufemismillä yritettiin alkujaan peittää.
"Tasa-arvosta ei ole kovin mielekästä puhua yleisessä merkityksessä, yksityiskohdista vapaana hyvänä, vaikka ihmiset ja tiedotusvälineet usein niin tekevätkin. Yleisistä tasa-arvon julistuksista on ylipäätään vaikea johtaa mitään yksityiskohtaisia tasa-arvokäytäntöjä. Esimerkiksi Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen kohta ”kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi” ei taannut edes orjille vapautta. (Tarkki 1998, 19; ks. Raevaara 2005, 19.)
Tasa-arvon käsite sinällään on sekä abstrakti, lattea että määrittelemätön (Holli 1995)."
Mitä on tasa-arvo?
Hopliitti: "Tasa-arvoon pyrkiminen tarkoittaa aina epäoikeudenmukaisuutta koska ihmiset ovat erilaisia niin henkisiltä kuin fyysisiltäkin ominaisuuksiltaan."
Tällaiset (uus)määritelmäkeskustelut ovat lähinnä turhia ja turhauttavia.
Jos haluaa määritellä tasa-arvon jollakin tietyllä tavalla ("tasa-arvo on tasa-arvoisuuden vastaisuutta"), niin siihen on tietysti täysi vapaus, mutta määritelmäleikeistä ei voi vetää juuri mitään johtopäätöksiä mistään.
Minulle tasa-arvo tarkoittaa juuri pääasiallisesti RM:n perinteistä muotoilua; tasa-arvon ilmeneminen esim. naistutkimuksessa ja valtiollisessa tasa-arvopolitiikassa on eri asia.
Käsitteillä on tietysti symbolista valtaa, josta kamppaillaan, ja tasa-arvon käsitteeseen sitä liittyy harvinaisen paljon, minkä takia on retorisesti hyödyllistä esimerkiksi sanoa, että nykyinen tasa-arvopolitiikka ei ole tasa-arvoista.
Mitä se ei olekaan lähestulkoon minkään määritelmän mukaan.
Post a Comment