Päiväntasauksesta pääsiäiseen

Eilen oli kevätpäiväntasaus, eli yö ja päivä ovat yhtä pitkät. Merenkuluksellisesti tämä tarkoittaa, että taivaanpallon Aries-pisteen eli Oinaan tähdistön länsireunan GHA (Greenwich Hour Angle) on sama kuin sen SHA (Sidereal Hour Angle) noin kello 12.00 keskipäivällä. Tähtitieteessä SHA:ta puolestaan vastaa rektaskensio. Selkokielellä siis Aries-piste osuu paikkakunnan meridiaanille (puolipäiväpiirin) kello 12.00 paikallista tähtiaikaa. Eli näkyy suoraan etelästä. Auringon GHA on tällöin sama kuin Aries-pisteen GHA.

Aries-pisteen liikkeestä taivaanpallolla - kevätpäiväntasauksesta kevätpäiväntasaukseen - lasketaan trooppinen vuosi. Trooppinen vuosi on siis Maan liike Auringon ympäri niin, että taivaanpallon suhde maapalloon on palautunut jälleen samaksi.

Nykyisin käytössä olevan gregoriaanisen (kristillisen) ajanlaskun pohjana on aurinkovuosi eli Maan kierto auringon ympäri, sidereaalinen vuosi. Päivät ja aika lasketaan gregoriaanisen ajanlaskun mukaisesti. Me pidämme gregoriaanista ajanlaskua niin normaalina, että kuvittelemme sen aina olleen olemassa. Tosiasiallsesti se on luotu niikin myöhään kuin 1582 paavi Gregorius XII:n aikana. Sidereaalisen vuoden määritelmä perustuu hyvin tarkkoihin laskelmiin, ja prekession takia sidereaalinen vuosi on noin 27 s (1 + 1/26000) pitempi kuin trooppinen vuosi. Gregoriaaninen ajanlasku löi itsensä hyvin nopeasti läpi kaikkialla roomalaiskatolisessa maailmassa. Sensijaan kaikki muut maailman uskonnot ja kulttuuripiirit kieltäytyivät omaksumasta sitä, pitäen sitä paavillisena salajuonena. Uusi luku hyväksyttiin Suomessa vasta 1753, jolloin se syrjäytti vanhan luvun - juliaanisen kalenterin. Venäjällä uusi luku syrjäytti vanhan luvun vasta 1917 - Lokakuun vallankumous tapahtui tosiasiallisesti marraskuussa!

Ennen gregoriaanista ajanlaskua länsimaissa oli vallalla juliaaninen ajanlasku. Tämä Julius Caesarin aikaansaama ajanlasku oli ensimmäinen todellinen aurinkokalenteri eli kalenteri, joka perustui Maan kiertoon auringon ympäri, ja jossa vuoden pituus päivinä oli vakio! Kalenterin kehittäjä oli kreikkalainen tähtitieteilijä Sosigenes, ja ajanlasku otettiin käyttöön 46 eKr kaikkialla Rooman valtakunnassa.

Meille länkkärilukijoille tulee varmaan yllätyksenä se tosiasia, että ennen Julius Caesaria Euraasiassa ei ollut aurinkovuoteen perustuvaa ajanlaskua. Kaikki siihen mennessä käytössäolleet kalenterit perustuivat kuukalenteriin - siis Kuun kiertoon Maan ympäri, ja olivat joko puhtaita kuukalentereja (kuten islamilainen ajanlasku) tai lunisolaarisia (kuten juutalainen ajanlasku), johon on otettu mukaan Metonin kierto.

Syy, miksi ihmiskunnan alkuperäinen kalenteri on ollut kuukalenteri eikä suinkaan aurinkokalenteri, on helppoa ymmärtää. Kuun kierto Maan ympäri (synodinen kuukausi) on 29,53 vuorokautta (29 vrk 12 h 43 min 15 s) on paljon helpommin ihmisen miellettävissä kuin Maan kierto auringon ympäri, ja paljon helpommin tuonaikaisilla aikamittareilla, kuten tiimalaseilla, mitattavissa. Asiaan vaikuttaa myös naisten kuukautiskierto, jonka pituus on hyvin sama kuin kuukauden yleensäkin, ja tätä on pidetty jumalallisena. Niinpä ajanlaskun perustana ovat olleet kuun vaiheet uudestakuusta uuteenkuuhun (yleensä joko 29 tai 30 vrk), ja vuoden pituus on ollut 12 tällaista kuukautta. Yhä edelleenkin monien primitiivikansojen keskuudessa aikaa lasketaan kuukausina - ihminen on niin ja niin monen kuun ikäinen - eikä vuosina.

Kaikkein primitiivisin kalenteri, mitä nykypäivänä on yleisessä käytössä, on islamilainen kalenteri. Se on aivan puhdas kuukalenteri, ja siinä vuosi on pelkkä laskennallinen yksikkö - islamilaisessa vuodessa on 12 kuukautta ja vuoden pituus on 354 vuorokautta. Kuukausi alkaa uudestakuusta ja päättyy uuteenkuuhun. Kuukauden ensimmäinen päivä on se, jolloin kuunsirppi voidaan havaita Mekassa. Niinpä kuukausi voi satunnaisesti osua mihin tahansa kohtaan vuodesta, ja 33 vuodessa kalenteri edistää yhden vuoden todelliseen aurinkokalenteriin verrattuna. Mutta koska islamin tunnuksena on kuunsirppi, heille auringon vaiheet ja aurinko ei ole samalla tavoin merkittävä asia kuin länkkäreille.

On todennäköistä, että kaikilla kulttuurikansoilla ensimmäinen kalenteri on ollut islamilaiseen tapaan puhdas kuukalenteri. Mutta tuo kuunkierron ja auringonkierron välinen epäsuhta havaittiin jo varhain, ja keksittiin lunisolaarinen kalenteri. Koska päiväntasausta on ollut ennen astronomisten havainnointilaitteiden ja tarkkojen ajanmittareiden keksimistä mahdotonta havaita (päivä pitenee 4 min/vrk kohti kesäpäiväntasausta ja lyhenee 4 min/vrk kohti talvipäivänseisausta), vuoden "kiintopisteeksi" on otettu jonkin hyvin kirkkaan ja selkeän ekvatoriaalisen tähden, kuten Ison Koiran päätähden Siriuksen, vuotuinen ensinousu horisontin yläpuolelle. Tämä on helppoa havaita vesivaa'an ja kvadrantin kaltaisten mittareiden avulla.

Ensimmäinen lunisolaarinen kalenteri on laadittu Egyptissä Keskivaltakunnan aikoihin, ja myös Babyloniassa samoihin aikoihin otettiin kuukalenterin sijaan käyttöön lunisolaarinen kalenteri. Koska babylonialaiset keksivät, että kuuvuosi ja aurinkovuosi heittävät noin vuoden per 33 vuotta, he alkoivat lisäämään vuoteen 13. kuukauden - karkauskuukauden - aina tarpeen mukaan. Koska verotus ja muut ikävät valtiolliset asiat määräytyivät kuuvuoden mukaan, tuota ylimääräistä 13. kuukautta alettiin pitämään pahanonnen kuukautena ja hyvin ikävänä aikana, ja tästä periytyy triskaidekafobia eli irrationaalinen pelko numeroa 13 kohtaan. (Itämailla vastaava pelko kohdistuu lukuun 4, joka kiinalaisessa numeroinnissa ääntyy shi eli samalla tavoin kuin "kuolema". Siksi japanilaiset itse käyttävät mieluummin kun-yómi-lukutapaa "yon".) Tuo 13. kuukausi lisättiin usein miten sattuu, ja varsinkin kuninkaat (lue: despootit) käyttivät sitä aivan mielivaltaisesti.

Entäpä sitten se pääsiäinen? Ainoa yhä tänäkin päivänä virallisesti käytössäoleva lunisolaarinen kalenteri on juutalainen kalenteri, jota käytetään Israelin virallisena kalenterina. Juutalainen kalenteri omaksuttiin aikoinaan Babyloniasta, ja kaikki Tanakhin, siis Vanhan testamentin, aikaleimat ovat juutalaisen kalenterin mukaisia. Juutalainen kalenteri on lunisolaarinen, ja se alkaa Roš Ha-šanasta eli nisanin uudestakuusta. Kuukausien nimet ovat:

1. Nisán, 30 päivää ניסן
2. Ijjár, 29 päivää אייר
3. Siván, 30 päivää סיון
.4Tammúz, 29 päivää תמוז
5. Ab, 30 päivää אב
6. Elúl, 29 päivää אלול
7. Tišrì, 30 päivää תשרי
8. Hešván, 29/30 päivää חשון
9. Kislév, 29/30 päivää כסלו
10Tevét, 29 päivää טבת
11 Sevat, 30 päivää שבת
12 Adár (alef), 30 päivää, lisäkuukausi אדר א
13Adár (beit), 29 päivää אדר ב

Juutalainen pääsiäinen on lunisolaarisessa kalenterissa aina samassa paikassa - nisanin 15. päivä eli täysikuu. Koska nisan osuu maalis-huhtikuulle, se käsittää aina kevätpäiväntasauksen ajankohdan. Kiitos kristittyjen ja juutalaisten leppymättömän vihanpidon, kristityt hylkäsivät juutalaisen kuuvuoden ja ajanlaskussaan omaksuivat pakanallisen roomalaisen aurinkovuoden (joka on ajanlaskun lähtökohtana tarkempi), ja alkoivat laskemaan pääsiäisen tähtitieteellisesti - trooppisen vuoden alkukohdan eli kevätpäiväntasauksen - eivät suinkaan kuukalenterin - kautta. Kristillinen pääsiäinen on kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai. (Ylläri pylläri - se osuu juutalaisessa kalenterissa nisanin 16.-23. päivälle, koska täysikuu on aina nisanin 15.) Juutalaista kalenteria käyttäen joulun oikea ajankohta on helppo päätellä - se on aina tevetin 15, koska Jeesus ristiinnaulittiin nisanin 15.

Kristinusko pääsi lopulta niskan päälle, ja kiitos kristillisen kulttuuri-imperialismin, aurinkokalenteri on lähes kaikkialla maailmassa syrjäyttänyt kuukalenterin. Mutta kun Sheila Broflowski kysyy rabbiltaan, että "milloin tänä vuonna on Jom Kippur", niin rabbi vastaa: "Samana päivänä kuin aina ennenkin - tišrin kymmenes." Päivämäärä toki vaihtelee gregoriaanisen kalenterin mukaan, mutta ei juutalaisen!

Juutalaiset kuitenkin ovat tunnetusti fiksuja ihmisiä, ja he tiedostivat varhaisessa vaiheessa, että 13. kuukauden lisääminen vuoteen mielivaltaisesti ei ole hyvä idea. Aleksanteri Suuren valtakunnassa oli käytössä myös lunisolaarinen kalenteri, mutta se noudatti Metonin jaksoa - ateenalainen tähtitieteilijä Meton oli vuonna 432 eKr laskenut kuuvuoden ja aurinkovuoden välisen epäsuhdan, ja laskenut, että vuoteen piti lisätä kuukausi joka 3., 6., 8., 11., 14., 17., ja 19. vuosi, niin kalenteri pysyi synkronissa. Tätä 19 vuoden jaksoa kutsutaan sakrosykliksi, ja silloin vuoden päivät pysyvät samoina. Tämä uusittu ajanlasku otettiin Ateenassa käyttöön 382 eKr, ja se periytyi Makedoniaan ja edelleen seleukideille. Juutalaiset omaksuivat Metonin jaksoon perustuvan ajanlaskun siis hellenistikreikkalaisilta.

Kun Israelin valtio perustettiin - siis 1948 gregoriaanisen kalenterin mukaan, mutta juutalaisen kalenterin mukaan vuonna 5712 maailman luomisesta - siellä otettiin käyttöön juutalainen kalenteri. Israelissa vuoden ajankohdat ja juhlapäivät määräytyvät siis juutalaisen kalenterin mukaan - eivät gregoriaanisen. Siksi vainojen uhrien muistopäivää ei vietetä 21. tammikuuta vaan nisanin 27 - se siis liikkuu gregoriaanisessa kalenterissa. Gregoriaaninen kalenteri kummittelee kyllä Israelissakin epävirallisena kalenterina, vaikka rabbit ovat voimakkaasti protestoineet sen käyttöä vastaan.

Kiinassa on samoin ollut perinteisesti käytössä lunisolaarinen kalenteri - joka on länkkärin silmin varsin erikoinen, mutta varsin mielenkiintoinen. Tosin länsimainen kulttuuri-imperialismi on sielläkin tehnyt tuhojaan, ja 1912 Kiinassa otettiin käyttöön gregoriaaninen ajanlasku.

Entäpä sitten buddhalainen kulttuuripiiri? Yllätys - sielläkin on käytössä lunisolaarinen kalenteri, joka seuraa Metonin jaksoa. Tämä johtuu siitä, että Aleksanteri Suuren valloitusretket ulottuivat buddhalaiseen kulttuuripiiriin asti, ja Sogdianassa ja Baktriassa syntyi synkretistinen buddhalais-hellenistinen kulttuuri. Buddhalaisessa Afganistanissa ja Intiassa otettiin käyttöön kreikkalaisperäinen kalenteri, joka nopeasti levisi kaikkialle buddhalaiseen kulttuuripiiriin. Kuukausien nimet ovat sanskriitiksi:

Caitra (syys-lokakuu)
Vaisakha (loka-marraskuu)
Jyestha (marras-joulukuu)
Ashadha (joulu-tammikuu)
Sravan (tammi-helmikuu)
Bhadrapada (helmi-maaliskuu)
Asvina (maalis-huhtikuu)
Karttika (huhti-toukokuu)
Maragasirsha (touko-kesäkuu)
Pausha (kesä-heinäkuu)
Magha (heinä-elokuu)
Phalguna (elo-syyskuu)

Ajankohdat ovat tasan puoli vuotta epäsynkronissa juutalaiseen kalenteriin nähden - kuukausi alkaa uudestakuusta, ja vuosi syyspäiväntasausta edeltävästä uudestakuusta - tässä on olemassa maakohtaisia poikkeuksia! Koska myös buddhalainen kalenteri seuraa kreikkalaisperäistä Metonin jaksoa, juutalaisessa ja buddhalaisessa kalenterissa päivämäärät ovat samat. Karkauskuukautena käytetään ylmiääräistä neljättä kuukautta. Buddhalainen kalenteri on ainoa, missä ajanlasku alkaa vuodesta 0 - vuonna 0 tapahtui Siddhartha Gotama Buddhan syntymä asvinan täytenäkuuna (gregoriaanisen ajanlaskun mukaan 8. huhtikuuta), ja vuosi 1 alkoi saman aurinkovuoden seuraavasta syyspäiväntasauksen uudestakuusta. Niinpä nyt Thaimaassa käytetyn kalenterin mukaan elämme vuotta 2553.

Mistä ajanlasku sitten alkaa? Ennen roomalaisia ajanlasku alkoi aina hallitsijan vaihtumisesta. Egyptiläiset, sumerit ja babylonialaiset laskivat aika aina "sen ja sen hallitsijan hallintovuotena". Tästä on jäänteitä myös Raamatussa, jossa Kuningasten kirjat ja Aikakirjat käyttävät ajanlaskussaan kuninkaiden hallintovuosia. Roomalaiset olivat ensimmäinen kansa, jotka kiinnittivät ajanlaskulle kiintopisteen: se oli tietysti ad urbe condita, kaupungin perustamisesta, ja roomalaisen ajanlaskun vuodet laskettiin Rooman vuosina - Rooma siis perustettiin 753 eKr.

Juutalaisilla on taatusti kaikkein kunnianhimoisin ajanlasku. He laskevat aikaa vuosina maailman luomisesta, ja tämä ajanlasku perustuu Tanakhiin. Koska Raamatussa mainitaan patriarkkojen eliniät ja ne vuodet, jolloin he saivat jälkeläisiä, niin varmasti historiallisten hahmojen (Juudan ja Israelin kuninkaat) kautta kyetään laskemaan se päivämäärä, jolloin maailma on luotu. Se siis oli adarin 25. päivä, koska kuu luotiin neljäntenä päivänä, ja kuukausi alkaa uudestakuusta. Nyt siis elämme juutalaisen kalenterin mukaista vuotta 5770, ja tätä kirjoitettaessa on nisanin 6. päivä.

Kristityt ottivat ajanlaskunsa pohjaksi Jeesuksen syntymän, mutta sensijaan että olisivat ottaneet tuon päivän uudenvuodenpäiväksi, he tyytyivät omaksumaan roomalaisilta heidän kalenterinsa. Tästä ilmaus anno domini - ennen käsitteen "eKr" omaksumista aika ilmaistiin juutalaisen kalenterin mukaan anno Mundi, "maailman vuonna", vuonna maailman luomisesta. Maailma on siis luotu vuonna 3760 eKr. Mutta mikäli Tanakhin mukaiset vuodet lasketaankin juutalaisen kalenterin sijaan gregoriaanisina, maailma onkin luotu vuonna 4004 eKr. Bysanttilaiset puolestaan laskivat aikaa maailman luomisesta juliaanisen kalenterin mukaan, ja bysanttilaisessa ajanlaskussa maailma onkin luotu 5508 eKr - he laskivat ajan Septuagintassa mainittujen patriarkkojen ikien mukaan. Maailmanlopun laskettiin tuon kalenterin mukaan tulevan 1492!

Ei tullut maailmanloppua! Tuona vuonna löytyi Uusi Maailma!

Mutta varmasti kaikkein kipein kalenteri on ollut vallankumouskalenteri - Ranskan vallankumouksen aikaan käyttöön otettu kalenteri. Vuosi seurasi gregoriaanista vuotta, mutta jakaantui kahteentoista kolmenkymmenen päivän kuukauteen, joissa jokaisessa oli kolme 10-päiväistä viikkoa, ja vuodessa oli viisi yleistä juhlapäivää, jotka oli pyhitetty "järjelle", "tasavallalle", "tyrannivihalle", "vapaudelle" ja "veljeydelle". Kalenteri ehti olla käytössä vuodesta 1793 vuoteen 1804, kunnes Napoleon palautti takaisin gregoriaanisen ajanlaskun.

Mikä päivä nyt on? Riippuu käytetystä kalenterista, mutta varmuudella sen voidaan sanoa olevan ensimmäinen kevätpäiväntasauksen jälkeinen päivä vuonna 93 Suomen perustamisesta.