Projekti Habakkuk

Keskustelimme päivänä muutamana kotona megalomaanisista rakennusprojekteista, joista Olkiluoto III ei ole vähäisin, eikä myöskään Kolmen rotkon pato. Mutta puoliso mainitsi yhden todella megalomaanisen projektin - ylitse muiden - joka selkeässä mielipuolisuudessaan olisi ylittänyt kaikki muut - jos sitä ylipäänsä olisi koskaan toteutettu.

Kyseessä oli nimittäin projekti Habakkuk - Royal Navyn (ehkä onneksi) piirustuslaudalle jäänyt projekti rakentaa pykriitistä lentotukialus. Toteutuessaan HMS Habakkuk olisi käytännössä ollut niin lähellä uppoamatonta lentotukialusta kuin ylipäänsä on mahdollista rakentaa - se olisi käytännössä ollut ontoksi koverrettu jäävuori.

Nimensä HMS Habakkuk sai Vanhan testamentin ns. pienestä profeetasta Habakkukista: Hab 1:5 kuuluu Katsokaa kansoja, katsokaa, kauhistukaa ja ihmetelkää, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos ette itse näkisi. Ja toteutuessaan HMS Habakkuk olisi todellakin täyttänyt tuon profetian - se olisi ollut valtava: pituus liki kilometri, leveyttä toistasataa metriä, uppouma 2 miljoonaa tonnia, lentokonekapasiteetti jopa 200-600 lentokonetta. HMS Habakkukiin verrattuna nykyiset supertukialukset - ja jopa supertankkeritkin - olisivat olleet kääpiöitä. Sen miehistö olisi ollut liki 5000 miestä ja huippunopeus 8 solmua.

Idean isänä oli Geoffrey Pyke. Tämä varsin eksentrinen - siis Nikola-Tesla-eksentrinen - insinööri keksi pykriitin, joka on jään ja selluloosan seos. Pykriittiä on helppoa valmistaa - sekoitetaan 14% selluloosaa (silputtu sanomalehti tai vaikkapa sahanpuru kelpaa) ja loput vettä, ja pannaan pakkaseen. Lopputuloksena on jäätyneen puun tai betonin kaltaista materiaalia, jonka sulamislämpö on valtava - se kestää päiväkausia sulamatta huoneenlämmössä. Pykriitti kestää hyvin iskuja, ja kymmensenttinen pykriittikappale kestää pistoolinluodin osuman. Kymmenmetrisine kylkineen ja pohjineen HMS Habakkuk olisi ollut käytännössä uppoamaton - mikään torpedo tai tykinkuula ei olisi voinut upottaa sitä, ja on laskettu, että jos HMS Habakkuk olisi ollut Bikinin nollapisteessä kellumassa, sen vedenpäälliset osat olisivat höyrystyneet, mutta vedenalainen osa pulpahtanut harmittomasti pinnalle. Sen pahin vihollinen olisi ollut aurinko!

HMS Habakkukissa olisi ollut sisäinen jäähdytysjärjestelmä, joka olisi pitänyt aluksen rungon lämpötilan nollan alapuolella. Skanssit ja hytit olisivat olleet iglun kaltaisia mutta paneloituja niin, että siellä olisi ollut lämmin.

Pykriitti on helposti työstettävää - sitä voidaan sahata ja valaa metallin tapaan, ja sitä voidaan hitsata yksinkertaisesti kaatamalla vettä rakoihin ja jäädyttämällä. Niinpä siitä on helppoa rakentaa erilaisia kappaleita. Winston Churchill innostui pykriitistä, ja Habakkukista rakennettiin 1942 Kanadassa mock-up. Sen koko oli 18*9 m ja siinä oli yhden hevosvoiman moottori. Mock-up oli onnistunut: vaikkei siinä ollut jäähdytyskoneistoa, se kesti Kanadan kesän sulamatta, ja kahdeksan miestä rakensi sen kahdessa viikossa. HMS Habbakukin arvioitiin vaativan 300 000 tonnia selluloosaa, 25 000 tonnia kuitulevyeristettä, 35 000 tonnia puutavaraa lentokansiin ja panelointeihin sekä 10 000 tonnia terästä (koneet, aseistus, saari jne). Kustannuksien arvioitiin olevan 700 000 puntaa vuoden 1942 rahassa.

Pahaksi onneksi vuonna 1943 Atlantin taistelu oli jo voitettu. Liittoutuneiden laivat ja lentokoneet upottivat saksalaisten sukellusveneitä ja pinta-aluksia nopeammassa tahdissa kuin Saksan telakat kykenivät niitä suoltamaan, ja Portugalin salliessa Azorien käytön tukikohtana, HMS Habbakuk peruutettiin.

Mutta pykriitti jäi elämään. Vaikka tämä materiaali on huonosti tunnettu, se on yksi kaikkein ekologisimmista - sen raaka-aineena on vain vesi ja selluloosa eli se on sataprosenttisesti biohajoavaa - ja se soveltuu erityisen hyvin rakennusaineeksi seuduille, joissa lämpötila on jatkuvasti hyvin matala, kuten Etelämantereella. Sitä voidaan sahata, valaa ja hitsata, ja se on äärimmäisen iskunkestävää. Myytinmurtajat testasivat pykriittiä 2009, ja pykriitin maine varmistui: se todellakin on luodinkestävää, se sulaa hyvin hitaasti ja siitä voi valmistaa veneen - Savage ja Hyneman valmistivat sellaisen, ja lopputulos oli "plausible but ludricious" - vene ei välttämättä kestäisi pitkään Kalifornian kesää.

Mutta voisiko pykriitistä rakentaa luisteluradan? Ja millaisia lumilinnoja ja lumiveistoksia siitä saisi? Jos joku ruukinmatruunan lukijoista haluaa kokeilla, kaikki ideat ovat auki!