To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Saturday, July 10, 2010

Oliko fascismi fasismia?

Termi fasismi on kommunistien toinen lempitermi "äärioikeiston" ohella. Fasismi sanana ei ole mitään muuta kuin blankosana - se ei oikeastaan tarkoita yhtään mitään. Sanalla "fasismi" ei ole objektiivista sisältöä: se tarkoittaa vain kommunismin kaltaista totalitaristista järjestelmää, joka on kommunismille vihamielinen. Fasismi määritellään aina kommunismin kautta; se on kommunismin negaatio, mutta mitään itsenäistä "fasismia" ei ole olemassakaan.

Fasismi kattaa retoriikassa valtavan määrän erilaisia autoritaarisia ja totalitaarisia järjestelmiä, joilla ei ole oikeastaan yhtään mitään yhteistä nimittäjää muuta kuin se, että ne ovat ruukinmatruunan kaltaiselle oikeistolaiselle vapautta rakastavalle ihmiselle äärimmäisen vastenmielisiä - ja kommunisteille kilpailijoita. Fasismin nimen alle on lätkäisty Saksan kansallissosialismi, Italian fascismi, Portugalin Estado novo, Espanjan francolaisuus, monet Etelä-Amerikan juntat, ja paradoksaalisesti vielä USA:n republikaanit ja libertaarit. Sokea Reettakin näkee, että tuossa sekametelisopassa ei ole mitään järkeä.

Tarkkasilmäisimmät lukijat ovatkin varmasti jo huomanneet, että ruukinmatruuna käyttää teksteissään muotoa fascismi, siis ceellä. Tämä siksi, että hänelle tuo sana tarkoittaa nimenomaan Italiassa vuosina 1922-1943 vallassaollutta totalitaristista järjestelmää eikä mitään muuta. Ruukinmatruuna ei käytä sanaa "fasismi" muussa kuin ironisessa tai retorisessa merkityksessä.

Jos fasismi on pelkkä blankosana ilman mitään substanssia, niin mitä sitten fascismi on? Kommunistisen retoriikan mukaan fasismi on taantumuksellisen kapitalismin muoto, jonka kapitalismi kehittää puolustautuakseen edistysmielisiä voimia vastaan, mutta tuo on pelkkää bullshittia. Fascismi on antikapitalistinen, modernistinen, totalitaristinen ja etatistinen ideologia, joka pyrkii kollektivismiin ja tasa-arvoiseen, korporatiiviseen yhteiskuntaan, jota johtaa puolue-eliitti. Fascismi on kapitalismille vastakkainen ja vihamielinen ideologia - ainoa syy, miksi Italiassa kapitalistit menivät fascistien puolelle, oli reaalipolitiikka: vihollisesi (kommunistien) vihollinen on sinun ystäväsi, ja fascismi syntyi nimenomaan ammattitaitoisen työväenluokan reaktiona kommunistien mellakoille, väkivaltaisuuksille, murhille ja rosvoamisille.

Mikä on fascismin filosofinen pohja? Kansallissosialismia (natsismia) on tutkittu paljon paremmin ja syvällisemmin kuin fascismia, ja kansallissosialismi juontaa juurensa täsmälleen samasta lähteestä kuin kommunismikin - Hegelistä. Tämän kommunistit ja ns. tärähtäneistö on aina halunnut kiistää, ja he ovat leimanneet natsit pelkäksi "irrationaaliseksi hulluudeksi", mutta näin ei ole - kyseessä oli aivan yhtä ideologinen ja tieteellinen maailmankatsomus kuin kommunisteillakin. Mutta entä fascismi? Kuka oli Italian fascismin oppi-isä?

Fascistit mielellään julistivat olevansa "tekojen miehiä" ja että "heidän tekonsa puhuvat äänekkäämmin kuin heidän sanansa", mutta myös fascismilla on filosofinen pohja. Ja fascismin takaa löytyy Giovanni Gentile (1875-1944).

Giovanni Gentile oli roomalaisen Antonio Labriolan oppilas; muita hänen oppilaitaan olivat Benedetto Croce ja Antonio Gramsci. Labriola edusti hegeliläisyyttä, ja Gentile oli hänen kirkkain oppilaansa. Gentileä pidetään "20. vuosisadan ehkä metodologisimpana hegeliläisenä" (Wikipedian mukaan), ja hän kehitti hegeliläisyyden loogiseen muotoonsa 1900-luvun realiteetit silmälläpitäen. Gentile oli etatisti ja kollektivisti loppuun saakka, ja inhosi demokratiaa; hänen mukaansa "demokratia häivyttää ihmisistä erilaisuudet, tekee heistä samanlaisia ja johdattaa heidät väärään tietoisuuteen yhteiskunnallisesta olemisestaan", illuusioon yksilöllisyydestä. Gentilen mukaan yksilöllä ei ole merkitystä valtion ulkopuolella, ja yksilön tuli uhrautua valtion hyväksi.

Aivan kuten Hegel itsekin, Gentile näki elämän jatkuvana kamppailuna ja taisteluna. Gentilen ihanteena oli karu ja vakava elämä, jonka kruunasi sota. Hän vastusti demokratiaa; hänelle demokraattinen valta ei ole todellista, valta on näkymätöntä ja persoonatonta. Gentilen mukaan tuotantovoimat ja tuotantovälineet tuli asettaa valtion kontrolliin, sillä hän piti taloudellista valtaa poliittista valtaa sekä väkivaltaa tuhoisampana. Samoin kuin Hegelille, Gentilelle vapaus merkitsi vapautta totella, vapautta alistua ja vapautta uhrautua - negatiiviset vapaudet eivät merkinneet hänelle mitään.

Gentilen ajatukset muistuttavat pelottavalla tavalla toisen totalitaristin - Antonio Gramscin - ajatuksia. Eikä ihmekään, olihan heillä yhteinen opettaja! Aivan samalla tavoin kuin Gamaliel Suuri oli sekä Shaul ha-Tarsin että Johanan ben-Zakkain opettaja, myös Antonio Labrola opetti sekä fascismin oppi-isää Giovanni Gentileä että Lännen Leniniä, Antonio Gramscia.

Mutta Gentile ei innostunut Gramscin tapaan Marxista. Hän innostui aivan toisesta filosofista. Nimittäin Platonista.

Ateenalaista Platonia on - täysin syystäkin - pidetty totalitarismin henkisenä oppi-isänä. Hänen teoksensa Valtio ('E Politeia, latinaksi Res Publica) on yksi ensimmäisistä utooppisista kirjoista, ja sen pohjana on myyttinen Sparta - militaristinen sotilasdiktatuuri siis. Bertrand Russell on mennyt Platon-kritiikissään niin pitkälle, että hän syyttää Platonia 20. vuosisadan julmuuksista ja lukemattomien koulupoikasukupolvien mielten myrkyttämisestä. Ja natsifilosofi Alfred Rosenbergin teoksen nimi Der Myth der 20. Jahrhundert on lähes suoraan Platonilta plagioitu. Varmuudella kuitenkin Platon oli elitisti ja vihasi demokratiaa - olihan demokratia johtanut rakastetun opettajan, Sokrateen, teloittamiseen.

Platon kirjoitti Valtion noin vuonna 390 eKr. Kirjassa hän kuvailee täydellistä, oikeudenmukaista ja tasa-arvoista ihannevaltiota. Se oli pieni kaupunkivaltio, jotta yhtenäisyys ei heikkenisi; Kreikan valtiot olivat kaupunkivaltioita tuolloin. Ihmiset oli jaettu kolmeen kastiin: työläisiin, jotka olivat ainoita, joilla oli omistusoikeus, mutta heillä ei ollut asiaa politiikkaan, alempiin vartijoihin, jotka toteuttivat vartijoiden ohjeita ja hoitivat valtion yleisiä hallintotehtäviä, ja valtiota johtaviin vartijoihin, todellisiin filosofeihin, joiden löytäminen ja koulutus oli oleellinen valtion toiminnan tavoite.

Yllättävää egalitarismia on kuitenkin havaittavissa. Platonin mukaan kastien tuli muodostua täysin meritokraattisesti - ilman mitään synnynnäisiä etuoikeuksia. Platon katsoi, että naisilla oli mahdollisuus kaikkiin samoihin asemiin kuin miehilläkin, ainoina rajoitteina olivat heidän omat kykynsä (kuten myös miehillä). Tämä ja perheiden lapsiin aiheuttamat haitalliset vaikutteet johtivat perheiden purkamiseen. Platon hyväksyi orjuuden, vaikkakaan hänen valtiossaan ei ole sille juuri tarvetta.

Mutta nyt alkaa totalitarismi. Lapset tuli erottaa äideiltään heti imetysajan loputtua, ja kasvattaa kollektiivisesti - niin, että perheet hajoavaisivat eikä kukaan tietäisi, kuka on kenenkin äiti ja isä. Näin lapset osoittaisivat kiintymyksensä vain valtiolle. Kasvatuksen tuli olla militaristista ja valmistaa lapset fyysisesti ja henkisesti sotaan. Valtiossa oli erilaisia rajoituksia, joiden avulla pyrittiin estämään kansa heikentyminen. Heikentävä musiikki, runous ja teatteri tuli hylätä ja korvata sekä miehille että naisille tarkoitetulla koulutusjärjestelmällä. Nämä vaatimukset pätivät kaikkiin yhteiskuntaluokkiin, ja filosofikuninkaille ja vartijoille oli asetettu paljon suuremmat rajoitukset kuin työläisille, koska hallitsijat tuli pitää erossa kaikesta korruptoivasta.

Platonin mukaan rikkauksien hylkääminen hallitsevassa luokassa johtaa myös perheen hylkäämiseen. Lasten ei tullut tietää omia vanhempiaan eikä vanhempien omia lapsiaan. Hallitsijat puolestaan kokoaisivat kelvollisista miehistä ja naisista pareja paritteluun - lisääntymistä varten perustuen valtion jalostuksellisiin tarpeisiin — vakaa populaatio saadaan siis eugeniikan avulla. Sosiaalisen koheesion eli kiinnevoiman katsottiin olevan suuri, koska perheen korvasi koko valtion kansa. Koulutuksessa nuorille opetettiin ainoastaan sellaista kirjallisuutta, joka rohkaisi heitä kehittämään itseään valtion parhaaksi. Samoin jumalat tuli esittää pelkästään täysin hyvinä ja oikeudenmukaisina, eikä kreikkalaisen runouden tavoin juonittelevina temppuilijoina. Tämä oli Platonin mukaan "hyödyllinen valhe", joka auttaisi valtion koossapysymiseen.

Koko kristillisen ajan Platonin ideaalikuvaa pidettiin pelkkänä ihanteena, utopiana. Mutta Giovanni Gentile päätti tehdä utopiasta totta. Hän yhdisti Hegelin dialektiikan Platonin utopiaan. Ei ole väärin sanoa, että Italian fascismi on se, mitä seuraa, jos Platonin valtioutopia toteutetaan reaalimaailmassa - ja tähän kiinnitti ensimmäisenä huomiota juurikin Bertrand Russell.

Ja Italian fascismi oli hegeliläistä platonismia käytännössä. Iskulauseen Usko, tottele, taistele! olisi voinut aivan yhtä hyvin keksiä sekä Hegel että Platon kuin Benito Mussolini. Balilla-organisaatio oli aivan suoraan kuin Platonilta. Ja pahaksi onneksi Giovanni Gentile löysi hengenheimolaisen tarmokkaassa mutta pompöösissä organisaattorissa - Benito Mussolinissa.

Benito Mussolini on ollut historian yksi väärimmin ymmärretyistä hahmoista; hänen suureellisuutensa, pompöösiutensa ja koomisuutensa kätkevät alleen paljon suurempaa tarmoa ja tahdonvoimaa kuin Hitlerissä tai Leninissä. On sanottu, että jos Mussolini olisi syntynyt Yhdysvaltoihin, hänestä olisi tullut 20. vuosisadan eniten Oscareita kahminut näyttelijä tai tuottaja. Mussolini oli paljon vaarallisempi hahmo kuin mitä hän päällepäin näytti. Mutta toisin kuin Stalin, hän ei ollut psykopaatti. Hän oli juuri sellainen keisari, jollaisen Dante Alighieri olisi halunnut Pyhään Saksalais-Roomalaiseen keisarikuntaan. Ja juuri Mussolinin ansiosta Gentilen opit päästiin panemaan täytäntöön. Ja juuri Gentileltä on peräisin käsite totalitarismi

Tuloksia alkoikin syntyä. Mussolini oli syntyisin ja kotoisin Pohjois-Italiasta, Bolognan lähistöltä. Ja Pohjois-Italia - Piedmonte, Toskana, Lombardia, Romagna - on aivan toista maata kuin veltto, köyhä ja korruptoitunut Etelä-Italia; Pohjois-Italia on Italian vaurainta ja tarmokkainta seutua, ja Mussolini oli tämän maan lapsi ja toi mukanaan bolognalaisen tarmon ja temperamentin. Mafia hävitettiin kovalla kädellä. Korruptio kitkettiin. Pohjoisitalialainen kuri ja järjestys levisivät velttoon Etelään. Maa teollistettiin vaikka sitten väkisin - Mussolini oli Italialle samaa kuin Stalin Venäjälle.

Mutta ikävä kyllä Italialla ei ollut Neuvostoliiton resursseja haaskattavaksi saakka. Vuosisatojen saamattomuus, köyhyys, korruptio ja feodalismi oli jättänyt Etelä-Italian surkeaan kuntoon, ja Italia oli luonnonvarojen osalta riippuvainen maailmankaupasta. Se on hyvä asia demokratialle (sillä demokratian tärkein pääoma on inhimillinen pääoma) - mutta paha asia diktatuurille, sillä diktatuurit ovat ostajina erittäin epäluotettavia!

Vaikka fascistinen Italia oli sisäisesti vahva, se ei sitä ollut ulkoisesti. Mussolini uskoi Italian olevan paljon voimakkaampi kuin mitä se oli, ja palauttavansa Rooman suuruuden - ja hän uskoi fascismiin ja Gentileen; ja lopputulos oli se, että Italia joutui mukaan sotaan - väärään aikaan, väärässä paikassa ja väärällä kalustolla. Italia meni pahaksi onnekseen v*ttuilemaan Britannialle, ja huonostihan siinä kävi.

Lopputulos on kaikkien tiedossa. Mutta myös Gentilelle kävi ohraisesti. Hän jäi kommunistipartisaanien käsiin, ja he murhasivat 69-vuotiaan filosofin äärimmäisen julmalla tavalla. Jos ajatukset ovat vaarallisempia kuin aseet, niin Stalinin sanoin miksi vastustajillamme pitäisi olla ajatuksia, kun ei heillä saa olla aseitakaan?. Niinpä tuo vanhus piti teloittaa.

Niin - olivatko fascistit fasisteja? Älytön kysymys, mutta siihen löytyy myös älytön vastaus: eivät olleet. Fascismi nimittäin ei täytä niitä tuntomerkkejä, joita kommunistit sisällyttävät fasismiin. Fascismi ei ollut kapitalistista. Fascismi ei ollut rasistista. Fascismi ei ollut epätasa-arvoista eikä se pyrkinyt ihmisten eriarvoistamiseen. Fascismi ei ollut taantumuksellista - vaan se oli pikemminkin ultramodernistista, mitä taiteeseen ja arkkitehtuuriin tulee. Eikä fascismi varsinkaan ollut oikeistolaista - sillä fascismi oli ehdottoman autoritaarista ja vapautta vihaavaa ideologiaa. Fascistit eivät myöskään järjestäneet joukkomurhia, etnisiä puhdistuksia eivätkä perustaneet tuhoamisleirejä. Ne kuuluivat kansallissosialismin ja kommunismin ohjelmaan.

Hannah Arendt puhuu "pahan banaaliudesta", mutta aivan yhtä hyvin voitaisiin puhua "hyvän banaaliudesta". Monille fascisteille fascismi oli nimenomaan rationaalinen valinta raivotautisen kommunismin, kaoottisen demokratian ja taikauskoisen klerikalismin välillä. Ja monet fascistit käänsivät kelkkansa siinä vaiheessa, kun Italia joutui samaan leiriin kansallissosialistisen Saksan kanssa! Kaikkein irvokkainta on, että monet fascistit olivat juutalaisia - Mussolinille "rotu" oli vain typerä myytti - ja eräs fascistiaktivisti on saanut paikkansa Jad Vašemin muistolehdossa Kansojen Oikeamielisten keskuudessa - hän pelasti Budapestissä tuhat juutalaislasta natsien kynsistä. Hyvän banaalius ilmeni Italiassa juurikin amerikkalaisten toimissa - ensi töikseen he pistivät Mafian uudelleen pystyyn saadakseen jonkinlaisen otteen Italiasta ja italialaisista.

Jos kerran fascismi on Platon sovellettuna reaalimaailmaan, niin miksei Platonia tuomita ja häneen suhtauduta kauhulla? Syy on siinä, että tämä yhteys ei ole yleisessä tiedossa. Kommunistit ja tärähtäneistö sekä heidän hännystelijänsä eivät halua tunnustaa fascismin filosofisia juuria. He eivät halua tunnustaa, että sekä fascismi että kansallissosialismi ovat aivan oikeita filosofioita ja ideologisia järjestelmiä, joilla on yhtä vankka filosofinen perusta kuin marxilaisilla aatteillakin. Fascismi ja kansallissosialismi halutaan leimata "voluntaariseksi irrationalismiksi", "järjettömyydeksi" ja "misantropiaksi", vaikka todellisuudessa kyseessä oli aivan yhtä tieteellis-filosofinen maailmankatsomus kuin kommunismissakin. Ja toisaalta Platon on ollut kristillisessä maailmassa yksi kaikkein kunnioitetuimpia filosofeja.

Mutta Platonin Valtio on silti hyvin pelottavaa, hirvittävää ja vaivauttavaa luettavaa, ja siitä - jos jostakin - voidaan hyvällä syyllä todeta, että vestigia terrent.

Jäljet pelottavat.

13 comments:

Kumitonttu said...

Todella hyvä kirjoitus. Meillä on koko käsitteistö mennyt aivan sekaisin, kun media ei vaan tajua, että vasurithan ne kääntävät kaikki käsitteet ylösalaisin. Fasismi on yksi parhaista esimerkeistä, mutta on niitä muitakin. Tasa-arvo, vapaamielisyys jne. Tai sitten tämä, kun iskut turkistarhoihin ja -liikkeisiin on tärähtäneistön mielestä ok, mutta isku sinne Setaan aiheutti presidentillisen skandaalin.

Mutta siis, hyvä kirjoitus. Joku alkaa toki inttää vastaan jos on omaksunut nykyisen käsitekokonaisuuden, mutta se on oma häpeänsä. Sinä määrittelet hyvin käsitteet ja termit ja selostat taustat. Tällaisia kirjoituksia on ilo lukea. Näitä ei saa Kuukausiliitteistä tai Suomen Kuvalehdistä. Liian vaikea ja omakohtainen toimitajille. Onneksi bloggarit ovat sen verran riippumattomia painotaloista, että täällä on aikaa ja osaamista kirjoitella ja perehtyä kaikenlaisiin asioihin.

Tomi said...

Facisteista on turha kirjoittaa, he olivat vain historian kuriositeetti.

Surkeina vätyksinä ja lapasina facisteista ei ollut edes ihmishirviöiksi.

Tomi said...

Platonista sanoisin (ei liity postaukseen mitenkään) , en ymmärrä mistä nykyinen Platonin maine suurfilosofina johtuu.

Hänen ideaoppinsa oli tuhoisaa empiiriselle tieteelle kauan hänen jälkeensä.

Ja hän oli ilmiselvästi demokratian vastustaja, ja totaltaristi (kuten Matruuna mainitseekin).

Tomi said...

RM, olet tuominnut (ymmärrettävästi) totalitaristiset järjestelmät, mutta et tunnu olevan liberaalin demokratian suuri ystävä.

Minkälainen poliittinen järjestelmä olisi paras, onko brittiläis-usalainen enemmistö vaalitapa ja siitä johtuva kaksipuoluejärjestelmä, sitten edes demokratia ?

Tuntuisit haikailkevan konservatiivista demokratiaa, mutta demokratiassa ihmiset voivat äänestää konservatiiveja vastaan.

Onko tietyt konservatiivi poliitikot kuten Churchill, Thatcher, ja Reagan sinulle idoleita ?

Markku said...

Hyvä kirjoitus. Minuakin epäilyttävät suuresti kaikki Platonia ihailevat.

IDA said...

"Kansallissosialismia (natsismia) on tutkittu paljon paremmin ja syvällisemmin kuin fascismia, ja kansallissosialismi juontaa juurensa täsmälleen samasta lähteestä kuin kommunismikin - Hegelistä."

Tuo on kyllä ihan sinun oma tutkimustuloksesi. Kaikki muuthan tietävät, että loogisen positivismin anglorotuinen sovellus synnyttää kaiken fasismin ;)

vieras said...

Tosi hyvä kirjoitus. Ei ole moitittavaa.

Mussolinin ja fascistipuolueen ollessa vallassa voi unohtua se seikka että Italiassa oli kuningas koko tuon ajan, Viktor Emanuel III, kunnes luopui 1946. Hänen poika Umberto II oli hetken aikaa kuningas mutta monarkia lakkautettiin samana vuonna.

Minulle on ollut hieman epäselvää mitä Mussolini ja fascistipuolue tekivät vallassa ollessaan Italian juutalaisille.

Jonkun vitsin kuulin jostain italialaisesta elokuvasta että Mussolinin aikana junat sentään kulkivat aikataulun mukaan.

Tuon tiesin entuudestaan että Mussolini sai mafian kuriin. Siitä ei ole tarkempaa tietoa mitä Sisiliassa tapahtui Mussolinin aikana ja että oliko hän pidetty tavallisen sisilialaisen rahvaan keskuudessa.

Kaino said...

Fasismi luokitellaan kapitalismin muodoksi, koska kapitalismi voi olla äärimmäisen korporatiivista. Fasismia on kutsuttu oikeiston sosialismiksi.

Fasismi oli ensisijaisesti kommunisminvastaista, mutta esittäytyi toissijaisesti kapitalisminvastaisena. Pelättiin, että kapitalismi muodostaa uhkan valtion edulle, ellei pääoman ja valtion välillä ole vahvaa poliittista liittoa.

Alun perin fasismi perustui vain kahteen yksinkertaistettuun periaatteeseen: ensiksi kommunismin vastustamiseen ja toiseksi kansainvälisen kapitalismin vastustamiseen. Myöhemmin nämä olivat perustana vahvalle valtiolle ja sen hallinnointia varten laajalle aatteelliselle koulutusjärjestelmälle ja niin edelleen.

Nykyisen maailman tietyistä valtioista löytyy ajattelua, jonka mukaan ”kapitalismi on hyvä renki mutta huono isäntä. Ultrakapitalismissa, jota Ruukinmatruuna kutsuu äärioikeistoksi, valtion etua taas ei pidetä ensisijaisena arvona.

”Vihollisen vihollinen on ystävä” -ajattelua on äärioikeistolaisten liikkeiden kuten islamismin ja vasemmistoradikalismin liittoutuminen länsimaista poliittista tasa-arvoajattelua ja liberalismia vastaan.

Tie orjuuteen -kirjan kirjoittaja Friedrich A. Hayek esitti, että fasismi on ilmiö joka syntyy, kun oikeisto kaappaa vasemmistolta sen luoman vallankumousajattelun. Näin Hayek selitti muun muassa natsismin synnyn. Orwell puhui samasta asiasta, hän oli lukenut Hayekin kirjan valmistellessaan tunnetuinta romaaniaan.

Kapitalismi puhtaana on ihmisen ”luonnollisia vaistoja” vastaan käyvä ilmiö: Hayek kirjoitti aiheesta Kohtalokas ylimieli -kirjassaan. Yhteiskunnallisena ilmiönä kapitalismin vastaisuus ei tyypillisesti ole egalitaristista vasemmistolaisuutta vaan fasismia tunneperäisenä vasteena, haluna palauttaa lauman hierarkia.

Timo Andersson: Korporativismi, liberalismi ja fascismi/valtiokorporativismi
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/ttanders/post10.htm

observaattorit said...

Fascismi ei ollut taantumuksellista - vaan se oli pikemminkin ultramodernistista, mitä taiteeseen ja arkkitehtuuriin tulee.

Joo, esim. futuristien manifesti sisälsi monta uutta ajatusta - ne tosin olivat melkein kaikki huonoja.

Ironmistress said...

Fasismi luokitellaan kapitalismin muodoksi, koska kapitalismi voi olla äärimmäisen korporatiivista.

Ei. Tämä on puhtaasti kapitalismin luonnetta vastaan. Kapitalismi ja korporativismi ovat keskenään sovittamattomassa ristiriidassa. Tämä on ollut myös yksi kapitalistien sosialidemokratian kritiikki - vasemmistolaista sosialidemokratiaa voidaan tällöin pitää yhtenä fasismin muotona.

Ehdottamaasi määritelmään sopii huonosti oikeistolaisuus jo pelkästään siksi, että monet fascistit olivat entisiä sosialisteja.

Fasismia on kutsuttu oikeiston sosialismiksi.

"Oikeiston sosialismi" on oksimoroni.

Fasismi oli ensisijaisesti kommunisminvastaista, mutta esittäytyi toissijaisesti kapitalisminvastaisena.

Ei, vaan ensisijaisesti kapitalisminvastaista. Kommunismi oli fascismille kilpailija; kapitalismi taas vihollinen.

Pelättiin, että kapitalismi muodostaa uhkan valtion edulle, ellei pääoman ja valtion välillä ole vahvaa poliittista liittoa.

Tämä on vasemmistolaisuudelle tunnusomainen katsantokanta. Mielellään vielä niin tulkittuna, että valtion on otettava säätelyote pääomasta ja taloudesta.

Ultrakapitalismissa, jota Ruukinmatruuna kutsuu äärioikeistoksi, valtion etua taas ei pidetä ensisijaisena arvona.

Tämä on historiallinen tendenssi: ristiriita väkivaltaeliitin ja talouseliitin välillä. Väkivaltaeliitille (aateli) valtio oli kaikki kaikessa, talouseliitille (porvaristo) puolestaan valtio oli EVVK - jotain välttämättömän pahan ja sietämättömän riistäjän välillä.

”Vihollisen vihollinen on ystävä” -ajattelua on äärioikeistolaisten liikkeiden kuten islamismin

Islamismia ei voi parhaalla tahdollakaan pitää äärioikeistolaisena. Pikemminkin se on äärivasemmistolaista, sillä se kammoksuu kaikkea vapautta ja puhuu ummasta, uskovien tasaveroisesta yhteisöstä.

Tie orjuuteen -kirjan kirjoittaja Friedrich A. Hayek esitti, että fasismi on ilmiö joka syntyy, kun oikeisto kaappaa vasemmistolta sen luoman vallankumousajattelun.

Molemmat Friedmanit - Milton ja David - ovat kritisoineet tätä käsitettä. Heille kyse on siitä, että osa vasemmistosta ajattelee pragmaattisesti sokean ideologian sijaan.

Kapitalismi puhtaana on ihmisen ”luonnollisia vaistoja” vastaan käyvä ilmiö:

Kapitalismi puhtaana on lähinnä hyvin autistinen tai antisosiaalinen ilmiö. Mutta siltinkin vähemmän paha idea kuin pyrkimys tasa-arvoon väkisin.

Gc said...

Markku:"Hyvä kirjoitus. Minuakin epäilyttävät suuresti kaikki Platonia ihailevat."

Platon kirjoitti paljon muutakin kuin Valtion.

Hopliitti said...

Onko kapitalismia olemassa?

Kommunismihan on yritys muokata todellisuutta vastaamaan teoriaa. Kapitalistista teoriaa taas ei ymmärtääkseni ole vaan koko kapitalismin käsite on vasemmistolaisten luoma olkinukke jonka tarkoitus on osaltaan oikeuttaa vasemmistlaisen maailman luomista.

Markkinatalous on siitä vekkuli värkki ettei sillä ole mitään kiveen kirjoitettua ideologista teoriaa vaan se on jatkuvasti kehittyvä työkalupakki, kokoelma toimintatapoja joiden tarkoituksena on taloudellisten arvojen tuottaminen. Siksi tätä länsimaista talousjärjestelmää on mahdotonta yrittää kuvata ahtaalla teoriamallilla koska todellisuus muuttuu koko ajan ja yritys kuvata sitä teoriamallissa on historiankirjoitusta.

Ajatuksia?

Kaino said...

Liberalistisessa perinteessä esimerkiksi Max Weber eritteli lukuisia kapitalismin muotoja.

Politiikan käsitteenä kapitalismi eli suoraan suomennettuna pääomatalous on järjestelmä, jossa pääomien kasautuminen on ensisijainen poliittinen tavoite. Tässä määritelmässä kapitalismi on poliittinen järjestelmä ja eri asia kuin markkinatalous, joka on talousjärjestelmä. Kapitalismin talousjärjestelmä voi olla markkinatalous tai valtiojohtoinen järjestelmä. Nykyajan kapitalismi on varsin pitkälle korporatiivinen järjestelmä.