Ruukinmatruuna on useasti kirjoittanut luonnonvarakirouksesta ja siitä, miten vauraat luonnonvarat eivät ole yhdellekään maalle siunaus, vaan hirvittävä kirous ja miten rikkaat luonnonvarat vääristävät maan elinkeinorakennetta alkutuotantoon - kaikkine siitä seuraavine ongelmineen.
Mutta asialle on hyvin läheinen vertauskohta ja se on prostituutio.
Sekä alkutuotannossa että prostituutiossa kyse on pohjimmiltaan samasta asiasta: hupenevan aktiivan hyödyntämisestä ansiotonta arvonnousua ja lisäarvoa tuottamatonta työtä käyttäen. Alkutuotantomaa myy luonnonvarojaan; prostituoitu vuokraa ruumistaan. Kumpikaan ei varsinaisesti tuota mitään lisäarvoa myyntiartikkelilleen.
Luonnonvaroiltaan vauras maa on vähän niinkuin kaunis nainen. Tällainen maa voi aina hyödyntää resurssinsa helposti ja tuotteistaa ne - samalla tavoin kuin kaunis nainen voi ulosmitata kauneutensa joko menemällä rikkaisiin naimisiin tai ryhtymällä ilotytöksi (avioliittohan on tunnetusti vain yksi prostituution muoto). Meillä ei-niin-kauniilla naisilla ei tätä mahdollisuutta ole; meidän on opiskeltava, mentävä töihin ja kilpailtava miesten kanssa miesten säännöillä työelämässä, koska meillä ei ole luonnonvaraa, jota ulosmitata. Samalla tavoin luonnonvaroiltaan köyhä maa joutuu investoimaan inhimilliseen pääomaansa menestyäkseen.
Missään tämä ei näy niin rajusti kuin arabimaissa. Paradoksaalisesti ne arabimaat, joilla ei ole öljyä - Tunisia, Marokko jne - ovat kaikkein teollistuneimpia ja hyvinvoivimpia, kun taas öljyntuottaja-arabimaat ovat läpikorruptoituneita kehitysmaap*rsläpiä, joissa vallitsee islamilainen fundamentalismi ja väestö on jakautunut upporikkaisiin ja rutiköyhiin.
Sananlaskujen kirjan 11:22 sanoo kaiken hyvin mojovasti: נֶ֣זֶם זָ֭הָב בְּאַ֣ף חֲזִ֑יר אִשָּׁ֥ה יָ֝פָ֗ה וְסָ֣רַת טָֽעַם׃ "Kuin kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen vailla älyä". Ja juuri tästähän on kyse. Nainen, joka panostaa pelkkään ulkonäköönsä, voi päästä hyviin naimisiin tai hyville liksoille peppua myymällä. Mutta kauneus on katoavaista ja puolet solmituista avioliitoista päätyy eroon - ja jokainen ilotyttökin joutuu ennemmin tai myöhemmin miettimään exit strategyä urallaan. Entäpä sitten, kun luonnonvara - kauneus - on ulosmitattu ja se hupenevana aktiivana on huvennut? Miten sitten suukki pannaan?
Täsmälleen samasta on kyse luonnonvarakirouksessa. Luonnonvarat ja alkutuotanto yleensäkin on helppoa rahaa. Kuin Manulle illallinen. Maan hallinto voi olla vaikka millainen diktatuuri tahansa - se vain vetää välistä - välistäveto (rent seeking) on helppo tapa saada helppoa rahaa. Mutta samalla tavoin kuin prostituutio, se on lisäarvotonta tuloa. Sen enempää alkutuotanto kuin prostituutiokaan eivät kannusta investoimaan, kehittämään itseään kuin miettimään muita tulonlähteitä. Syistä, jotka on käsitelty jo aiemmin. Kehitysapu voi vaikuttaa samalla tavoin. Ja mitä intressiä yhdelläkään luonnonvaratuottajamaalla on investoida tulojaan tuottavasti?
Siinäpä kysymys. Samasta syystä prostituoidut usein jäävät uransa jälkeen tyhjän päälle - ja se on usein myös eliittirouvan kohtalo.
Mitkä maat sitten vaurastuvat luonnonvaroillaan? Vastaus on paradoksaalinen: ne, jotka ovat jo teollistuneet ennen luonnonvarojen löytämistä - kuten Norja - ja ne, jotka kykenevät parhaimmin kanavoimaan luonnonvaroista saatavan ansiottoman arvon pois talouselämästään - rahastoimalla, maksamalla pois ulkomaanvelkaa jne. Samalla tavoin kauneudesta on eniten hyötyä sellaiselle naiselle, joka ei perusta elämänuraansa sille - eikä tavoittele helppoa rahaa pepunmyynnillä tai Liisa pienen tapaan pääsyä rikkaisiin naimisiin.
On Suomi-neidon onni, että maamme on perinteisesti ollut köyhä luonnonvaroiltaan. Näin olemme joutuneet teollistumaan väkisin ja investoimaan omaan kansaamme - ensin halpatyövoimana, sen jälkeen kasvavana taloutena ja nyt huippuosaajina. Näin olemme kyenneet välttämään melko hyvin luonnonvarakirouksen sudenkuopat.
Tuesday, August 31, 2010
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
Posts
11 comments:
RM:"Ruukinmatruuna on useasti kirjoittanut luonnonvarakirouksesta ja siitä, miten vauraat luonnonvarat eivät ole yhdellekään maalle siunaus, vaan hirvittävä kirous ja miten rikkaat luonnonvarat vääristävät maan elinkeinorakennetta alkutuotantoon - kaikkine siitä seuraavine ongelmineen."
Norjahan on ihan helvetillinen paikka elää johtuen luonnonvarakirouksesta.
Viime syksynä jossain iltapäivälehdessä oli muistaakseni juttua jostain *****sta, joka oli *****amalla säästänyt rahat maatilaan tms. ja lopettanut alan hommat sitten kun rahat olivat koossa.
Ergo: Kun kerran ***** voi säästää ja turvata siten tulevaisuutensa, voi samoin myös öljyvaltio käyttää rahat hyödyllisesti tai muuten oikeamielisesti. Valtiomieheily kun takaa lopulta kuitenkin paremman maineen ja statuksen kuin välistävetäminen ja nolo vetäytyminen maanpakoon kulissien kaatuessa.
Tomi, Norjan teollisuus on kärsinyt todella pahasti Norjan kruunun valuuttavolatiliteetista. Syynä on juuri öljy.
Norjalaiset ovat olleet fiksuja - he ovat rahastoineet öljytulonsa eivätkä ole päästäneet äyriäkään mukaan maan talouselämään. Heidän maansa olisi täysin sekaisin, jos öljytulot käytettäisiin kulutukseen.
Sammalkieli, tottakai mutta kuinka moni näin tosiasiallisesti tekee? Naurun tilassa ei ole paljoa nauramista - fosfaatti on loppu, maan asukkaista 90% on työttömiä ja maa on konkurssitilassa.
Ironmistress, jos tuosta valtiosta haluaisi jotain hyvää keksiä, niin ilmeisesti kyse on kuitenkin aika länsimaistuneesta ja jopa demokraattisesta yhteiskunnasta. Diabeetikkoja ja läskejäkin löytyy enemmän kuin jenkeistä konsanaan :)
Valtion toinen tärkeä tulonlähde on ollut toimistotilojen vuokraaminen Nauru Housesta, 52-kerroksisesta tornitalosta, jonka Naurun valtio rakennutti Melbourneen 1970-luvulla fosfaatista saaduilla varoilla. Rakennus myytiin kuitenkin vuonna 2004, jotta valtion miljoonavelat yhdysvaltalaiselle yritykselle saataisiin maksettua. (Wikipedia)
Naurun kiinteistöbisneksetkin menivät näemmä mönkään. Mutta tuo ulkomaille sijoittaminen on juuri sellaista järkevää politiikkaa, jota luonnonvaroja omaavan valtion pitäisi ohikiitävinä hyvinä vuosina harjoittaa.
Norjalaiset ovat olleet fiksuja - he ovat rahastoineet öljytulonsa eivätkä ole päästäneet äyriäkään mukaan maan talouselämään. Heidän maansa olisi täysin sekaisin, jos öljytulot käytettäisiin kulutukseen.
Tuo nyt on taas tuota suhteellisuudentajutonta höpöhöpöä. Totta kai niitä Norjan öljytuloja on päästetty mukaan maan talouselämään, joskaan ei niin paljon kerrallaan, että talouselämä olisi siitä mennyt sekaisin. Norjan öljytuloilla on mm. rahoitettu erittäin kalliita infrastruktuurihankkeita ja löisin vaikka vetoa, että Norjassa on lyhyemmät ohitusleikkausjonot kuin Suomessa.
Markku, jos googlaat "Norway resource curse", niin juuri tuon takia niitä öljytuloja ei ole päästetty maan talouselämään, vaan ne on rahastoitu. Se tavallinen Sven-Einar Jensen ei ole hyötynyt niistä äyriäkään.
Norja on poikkeus luonnonvarakirouksen osalta. Norja on viisaalla talouspolitiikalla onnistunut välttämään niin Hollannin-taudin, elinkeinoelämän yksipuolistumisen kuin velkaantumisenkin. Mutta valuuttavolatiliteettia Norja ei ole kyennyt välttämään.
Norjan ero muihin luonnonvaroiltaan rikkaisiin maihin on se, että Norja ei tarvinnut öljyä, kun se löydettiin. Se oli jo maailman rikkaimpia maita. Useimmat luonnonvaramaat ovat olleet köyhiä kuin kirkonrotat siinä vaiheessa, kun rikkaudet on keksitty ja niitä on alettu hyödyntää. Seurauksena luonnonvarakirous, kun muuta tuottavaa ei ole kehitetty. Poikkeuksina Norjan lisäksi tulee mieleen USA ja Kanada. Jos luonnonvarat on löydetty ennen kansainvälisen kaupan merkittävää kehittymistä eli yli sata vuotta sitten tai maa on ollut rikas ennen luonnonvarojen löytymistä, kirous ei ole iskenyt. Veikkaisinpa että mikäli luonnonvarojen viennistä saatava osuus maan taloudesta ylittää jonkin tietyn raja-arvon, kirous iskee. 50 %?
Jos löytää öljyä tai muuta raaka-ainetta vasta sitten kun maassa on jo valmiiksi monipuolinen kansantalous, niin se vaimentaa luonnonvarojen kirousta. Ja jos maa on valmiiksi demokratia, kuten Norja. Tuota olen itsekin pähkäillyt.
Luonnovarakirousta voi laimentaa silläkin jos on mahdollista jalostaa samassa maassa kyseistä raaka-ainetta, kuten malmeja. Matruuna on teräksenvalmistaja joten tietää jalostusteollisuudesta.
Niin ja tuo öljyrahojen rahastointi on tietenkin yksi tapa. Valtionvelka tietysti kannattaa maksaa pois, jos rahaa tulee niin paljon että sen voi tehdä.
Norjassa on myös kaasuntuotantoa mutta siitä ei puhuta yhtä paljon. Eikö se sitten ole yhtä suuri tulon lähde?
Mitä Matruuna arvelee, voisiko Norjan valuuttatilannetta parantaa se jos se ottaisi Euron käyttöön?
Eikö Nokian menestys tuonut samanlaisen tilanteen Suomelle.Hetkeksi.. Aluksi tilanne syntyi onnen ja osaamisen ja yrittämiseen kautta, muuta kun tilanne oli kerran saavutettu, alettiin uskoa että tilanne on pysyvä. Edullinen asema markkinoilla oli kuin raaka-aine.
Eikö Nokian menestys tuonut samanlaisen tilanteen Suomelle.Hetkeksi.. Aluksi tilanne syntyi onnen ja osaamisen ja yrittämiseen kautta, muuta kun tilanne oli kerran saavutettu, alettiin uskoa että tilanne on pysyvä. Edullinen asema markkinoilla oli kuin raaka-aine.
"Alkutuotantomaa myy luonnonvarojaan; prostituoitu vuokraa ruumistaan. Kumpikaan ei varsinaisesti tuota mitään lisäarvoa myyntiartikkelilleen."
Teoriassa näin, mutta käytännössä prostituoitu voi lisätä tuotannon määrää epäsuorasti sitä kautta, että palvelua käyttävien miesten tyytyväisyys kasvaa, jolloin he ovat tuottavampia ja motivoituneempia hoitamaan sitä oikeaa lisäarvoa tuottavat työnsä paremmin.
Japanin armeija käytti tätä keinoa hyvin menestyksekkäästi toisessa maailmansodassa nostaen armeijansa taistelumoraalia ja motivaatiota "lohtunaisilla", jopa siihen pisteeseen asti, että monet japanilaiset miehet taistelivat kuolemaansa asti antautumatta.
Sama vaikutus on muillakin viihdepalveluilla eli epäsuorasti ne nostavat tyytyväisyyttä, jolloin tuottavuus kasvaa. Jos viihdepalveluita ei ole ollenkaan todennäköisesti tuottavuus taantuu hyvin alas nopeasti vaikka viihdepalvelut itsessään eivät tuota välttämättä mitään.
Post a Comment