Arvokeskustelun akanvirrassa

Arvokeskustelussa Kati Sinenmaa ampuu kovilla. Hän esittää tekstissään teesejä, joista arvokeskustelijat eivät lainkaan pidä.

Arvokeskustelu tarkoittaa erilaisista lähtökohdista ja erilaisista näkökannoista tulevien ihmisten mielipiteiden ja niiden takana olevien arvojen ja arvojärjestelmien analysointia ja pohdintaa; käytännössä se tarkoittaa hymistelyä ja sanahelinää sekä ns. poliittisesti korrektin mielipiteen legitimointia vaikka sitten väkisin. Aito arvokeskustelu nimittäin merkitsisi gutmenschien suoranaista vaivautumista, koska todellisuus tuntuu olevan melko lailla ristiriidassa teorian kanssa.

Sinenmaan pääargumentit (aksioomat) ovat:

1) Länsimainen kulttuuri ja yhteiskunta perustuu länsimaisten arvojen pohjalle, jotka on johdettavissa kristinuskosta.
2) Islamilainen kulttuuri ja yhteiskunta perustuu islamilaisten arvojen pohjalle, jotka on johdettavissa islamista.
3) Islamilaiset arvot ovat epäyhteensopivia länsimaisen yhteiskunnan kanssa.

Nämä varmaan voimme kaikki hyväksyä, eikä näissä ole mitään epäselvyyksiä. Ruukinmatruuna pitää niitä truismeina. Mutta Sinenmaan korollaarit - näistä perusaksioomista johdetut johtopäätökset, saavatkin jo varmaan monet nikottelemaan:

1) Islamilaiseen kulttuuriin kuuluu sen lähtökohdista (Koraani ja hadithit) johtuen joustamattomuus ja periksiantamattomuus ja erehtymättömyysolettamus; islamilainen kulttuuri pitää itseään ainoana absoluuttisen oikeana, turmeltumattomana ja erehtymättömänä kulttuurina ja ikäänkuin "Jumalan säätämänä" järjestelmänä. Tämä on suoraan mainittu Koraanissa.

2) Islamilainen kulttuuri on hyvin huono harjoittamaan itsekritiikkiä, ja yleensä jos sellaista harjoitetaan, se johtaa entistä pahempaan fundamentalismiin.

3) Islamilaisen ja jonkun muun kulttuurin kohdatessa seuraus on väistämättä konflikti - joko kulttuurikonflikti, terrorikampanja tai aseellinen selkkaus, sillä islamilainen kulttuuri on lähtökohdistaan johtuen kyvytön sopeutumaan sen kanssa ristiriidassa oleviin arvojärjestelmiin. Tämä on sama korollaari kuin mihin Samuel Huntingdon on päätynyt omissa analyyseissaan: hänen mukaansa islamilla on veriset rajat. Todettakoon lisäksi, että tuo lausahdus Islam has bloody borders jatkuu Wikiquotesin mukaan ..and bloody innards. Jokainen lukija voi sitten karttaan ja uutisiin vilkaisemalla pohtia Huntingdonin korollaarin todenperäisyyttä, mutta ruukinmatruunan näkemys on, että Huntingdon on osunut varsin hyvin oikeaan konseptissaan kulttuurien (meemipleksien) konflikteista - se on helppoa syllogisoida kulttuurievoluutioon ja meemipleksien väliseen kulttuurievolutiiviseen olemassaolotaisteluun.

4) Islamilaiseen kulttuuriin kuuluu ulkoryhmä-sisäryhmämoraali (partikularistinen etiikka) ja valehteleminen on arvo sinänsä, jos se edistää islamin asiaa. Tätä kutsutaan nimellä taqiyya.

5) Kun länsimainen kulttuuri ja islamilainen kulttuuri joutuvat konfliktiin, länsimainen kulttuuri antaa aina periksi ja islamilainen dominoi. Sinenmaa antaa ymmärtää, että tämä johtuu siitä, että länkkärit kammoavat ja pelkäävät väkivaltaa niin paljon, että mielistelevät islamia ja sen edustajia välttyäkseen väkivallalta. Tästä päätelmästä jokainen voi olla mitä mieltä haluaa.

Mutta Sinenmaan aksioomistaan ja korollaareistaan johtama postulaatti on rumuudessaan julma. Hänen postulaattinsa nimittäin voidaan summata:

Länsimaiden johtajat ylläpitävät kaksinaismoralismia ja kaksoisstandardeja suhteessaan eurooppalaiseen kantaväestöön sekä islamilaiseen väestöön.

Meneepä Sinenmaa vielä niin julkeaksi, että hän esittää että virkamieskäytännössämme muslimeille on sallittua sellaiset teot, jotka ovat suomalaisille ankarasti kriminalisoitu. Esimerkkinä tästä hän esittää teon, joka olisi lain mukaan törkeä asiakirjaväärennös sekä petos, ja josta tulisi seurata ehdotonta vankeutta. Ilkeämielisten huhujen mukaan Suomeen tullaan myös maahan rutiininomaisesti väärennetyillä papereilla tai ne hävitetään siinä toivossa, ettei näin voitaisi maahantulijaa käännyttää.

Huhut ovat toki huhuja, ja väitteen esittäjällä on aina todistustaakka. Mutta jos nämä väitteet pitävät paikkaansa, niin sen, mitä ruukinmatruuna voisi nimittää mädännäisyydeksi, täytyy yhteiskunnassamme olla paljon syvemmälle levinnyt kuin uskallamme aavistaakaan. Varmaa on kuitenkin, että partikularistisessa etiikassa vallitsee eri pelisäännöt sisäryhmälle (ummalle) ja ulkoryhmälle (kääfireille) ja ulkoryhmää voi kohtella miten haluaa ja sen petkuttaminen, huijaaminen ja tylyttäminen ei ole pelkästään sallittua, se on jopa kunniakasta.

Mutta partikularistinen etiikka on myös varma tapa tulla vihatuksi ja nuivituksi. Ulkoryhmä pääsääntöisesti ei ole tyhmä ja se huomaa nopeasti sen tavan, millä sisäryhmä sitä kohtelee, ja jos tuo tapa on ylimielinen, alentuva tai suoraansanoen vihamielinen, reaktio on myös sen mukainen.

Mutta pahinta on silloin, jos tämä reaktio yritetään tukahduttaa väkivalloin ilman että myös partikularistista etiikkaa yritetään samalla tukahduttaa. Tällöin lopputuloksena on väistämättä hyvin verinen konflikti, sisäryhmään kohdistuva pogromi - ja pahimmillaan sen jälkeen sisällissota ulkoryhmässä.

Sinenmaan esittämät argumentit eivät ole miellyttäviä, mutta pitävätkö ne paikkaansa? Argumentin totuusarvo ei tunnetusti riipu sen miellyttävyydestä, mutta jokainen tehköön omat johtopäätöksensä.