To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Monday, October 25, 2010

Beijing vaiko Peking?

Kiinan [nykyisen] pääkaupungin nimestä on monta eri versiota, ja kränää on siitä, miten se pitäisi kirjoittaa sekä lausua. Kiinan kieli on kuitenkin maailman puhutuin kieli [ellei eri romaanisia kieliä lasketa latinan eri murteiksi], joten asialla on sinänsä merkitystä.

Itse asiassa sellaista asiaa kuin "kiinan kieli" ei ole olemassakaan. On valtava määrä sinotiibettiläisiä kieliä ja murteita, joiden puhujat eivät ymmärrä toisiaan. Mutta sensijaan on olemassa kirjoitusjärjestelmä - hanzi - jonka ansiosta toistensa puhetta ymmärtämättömät ihmiset kykenevät saamaan kommunikaation aikaan visuaalisella tasolla. Voidaan siis sanoa, että ei ole olemassa kiinan puhekieltä, mutta kylläkin kiinan kirjakieli. Morfologisesti kiinan eri kielet ovat yksitavuisia isoloivia kieliä, joissa on yksitavuisuuden vuoksi paljon homonyymejä, ja joissa intonaatiolla on suuri merkitys.

Kiinan kirjoitusjärjestelmä siis perustuu ideogrammeille - hanzeille - joissa yksi merkki tarkoittaa yhtä sanaa. On väitetty, että ilman roomalaisvalloitusta ja roomalaisten kirjainten omaksumista Egyptin kirjoituksesta olisi ajan myötä muodostunut samanlainen hanzi-järjestelmä kuin Kiinassakin, sillä pohjimmiltaan hanzit ja hieroglyfit ovat samanlainen järjestelmä.

Mutta hanzeilla ja hieroglyfeillä on yksi vakava puute. Niillä ei kyetä mitenkään tuomaan esiin sanojen äännearvoa - siis sitä, miten ne lausutaan. Aakkosilla me voimme kirjoittaa vaikkapa "lontekopu" - sanan, joka ei merkitse yhtään mitään, ja osaamme ääntää sen, mutta sama ei onnistu hanzeilla. Tästä syystä kaunokirjallisuus on kehittynyt niissä maissa, joissa kirjoitusjärjestelmä on äännepohjainen. Ja samasta syystä Nippo Dzisho on niin merkittävä dokumentti kuin mitä se on. [Ja samasta syystä juuri naiset kehittivät Japanin kirjallisuuden.]

Hanzien maailma on kaunis, runollinen ja kiehtova, ja jos EU ottaisi hanzikirjoituksen käyttöön virallisissa dokumenteissa, niitä ei tarvitsisi kääntää kieleltä toiselle, sillä osaisimme lukea sitä osaamatta vieraita kieliä. Mutta emme osaisi ääntää sanoja emmekä simultaanitulkata tekstiä puheeksi toiskielisille ihmisille. Siksi kiinassakin on käytössä transkribointijärjestelmä - järjestelmä, jolla hanzi-merkkien äännearvot kirjataan roomalaisille kirjaimille. Näin voidaan saada selville hanzien ääntämys - joka helpottaa sekä kiinan opiskelua että nimien lukemista valtavasti.

No. Kiinan pääkaupungin nimi (北京) tarkoittaa yksinkertaisesti Pohjoista pääkaupunkia ja japaniksi se luettaisiin "Hokkyō". [Vastaavasti 南京 tarkoittaa "Eteläistä pääkaupunkia", japaniksi "Dankyō".] Luultavasti kukaan ei osannut lukea kyseisiä merkkejä kurkistamatta linkkien taa. Tästä syystä roomalaiset kirjaimet ovat niin kovin käytännöllisiä hanzeihin, abjadeihin tai hieroglyfeihin verrattuna. Kiinan transkriboinnille on olemassa lukuisia eri järjestelmiä, joista tunnetuimmat ovat brittiläisperäinen Wade-Giles ja natiivikiinalainen pinyin.

Wade-Giles on vanhempi järjestelmä, ja se pohjaa englannin ääntämykselle. Pinyin puolestaan on Kiinassa kehitetty, ja siinä on pyritty löytämään kiinan äänteille mahdollisimman läheinen ääntämysasu. Suomessa ja koko EU:n alueella pinyin on virallinen transkribointijärjestelmä, kun taas USA:ssa käytetään Wade-Gilesiä. Kiinan kansantasavallan perustaja 毛澤東 on Wade-Gilesillä nimeltään Mao Tse-Tung, kun taas pinyinillä hänen nimensä on Mao Zedong.

Mutta miksi Kiinan tasavallan ja sittemmin Taiwanin päämiehen nimi 蔣介石 oli Wade-Gilesillä Ch'iang Kai-Shek kun taas pinyinillä Jiang Jieshi?

Syy on siinä, että hanzi-merkit luetaan eri tavoin riippuen siitä, mistä kiinan kielestä tai murteesta on kyse. Wade-Gilesissä oletusarvoinen lukutapa on eteläkiinalainen Guangdongin (paikallinen nimi Kanton) murre, kun taas pinyinin oletusarvoinen lukutapa on mandariinikiina. Mandariinikiina on valtion "virallinen" kieli, kun taas kantoninkiina on maan "bisneskieli". Tilannetta voi verrata vaikkapa Espanjaan ja kastilian sekä katalaanin suhteisiin toisiinsa. Siksi tuon erityisalueen 香港 nimi on paikallisella kielellä foneettisesti Hong Kong, kun taas mandariinikiinaksi se olisi Xianggang ja Wade-Gilesillä translitteroituna Hsiang-Kong.

Miksi siis kirjoitusmuodot Peking ja Beijing? Beijing - joka siis on pääkaupungin virallinen pinyin-nimi, on hanzien 北京 mandariinikiinan mukainen lukutapa. Wade-Gilesin transskribointimuoto olisi Pei-Ch'ing. Mutta Peking tai Pe-King on fujianilainen, paikallisen väestön lukutapa - he kutsuvat kaupunkia tuolla nimellä. [Vertaa paikan Worchester ääntämys Wuster] Molemmat transskriboinnit siis ovat oikein, ja molemmat kuvaavat hyvin ääntämyksen transskribointia pinyinillä - toinen (Beijing) on mandariinikiinan muoto, toinen (Peking) puolestaan fujianilainen muoto.

Tämä kuvaa varsin hyvin niitä vaikeuksia, mitä kiinan transskriboinnissa on: mitä lukutapaa noudatamme? Jos noudatamme pinyiniä, niin kirjoitammeko Jiang Gaishek vaiko Jiang Jieshi? Hanzeille löytyy yhtä monta lukutapaa kuin Kiinassa on kieliä ja murteitakin. Valittavana on mandariinikiinan lukutapa, kantonilainen lukutapa, fujianilainen lukutapa, wuhanilainen lukutapa ja Luoja yksin tietää kuinka monta eri lukutapaa. Samasta syystä myös Nanking ja Nanjing ovat yhtä hyviä transskribointeja; jiangsun etuvokaalia edeltävä "k" on mandariinikiinassa palatalisoitunut "tsh"-äänteeksi (vertaa latinan c:n muutos e:n, i:n ja y:n edellä ns. pimeänä keskiaikana).

Entäpä sitten pääkaupungin nimi Peiping? Tässäpä onkin catch. Kun guomingdang siirsi hallituksen 1928 Pohjoisen pääkaupungista Eteläiseen pääkaupunkiin - Nanjingiin - he samalla antoivat Pohjoisen pääkaupungille uuden nimen - kaupungin nimen hanzit muuttuivat muotoon 北平 - Pohjoinen Rauha. Ja tämä nimi luetaan Peiping. Peking ja Peiping ovat eri nimiä - aivan kuten vaikkapa Tallinna ja Rääveli.

Eli voimme aivan huoletta käyttää sekä nimiä Beijing että Peking - molemmat ovat yhtä oikeita; toinen on mandariinikiinan nimi ja toinen paikallinen nimi.

22 comments:

Ilmari said...

"Morfologisesti kiinan eri kielet ovat yksitavuisia isoloivia kieliä, joissa on yksitavuisuuden vuoksi paljon homonyymejä."

Näin mandariinikiinaa parhaillaan opiskelevana sanon kyllä monitavuisia sanoja löytyy kielestä vaikka kuinka paljon. Homonyymeja löytyy kieltämättä kohtalaisen paljon, mutta linkittämäsi esimerkki runo oli klassista kiinaa merkit luettuna nykymandariinikiinan ääntämyksen mukaisesti. Klassinen kiinan tapauksessa "yksitavuisuus" pitää paljon enemmän paikkansa. Klassinen kiina ei kuitenkaan ole ollut kenenkään puhekieli vuosituhansiin.

"Kiinan kirjoitusjärjestelmä siis perustuu ideogrammeille - hanzeille - joissa yksi merkki tarkoittaa yhtä sanaa."

Yhtä tavua kyllä mutta nykymandariinissahan tämä ei tarkoita yhtä sanaa. Jokaisella hanzilla on ääntämyksen lisäksi myös jonkinlainen merkitys tai merkityksiä, mutta ne saattavat esiintyä sanoissa myös vain ääntämistä osoittamassa. Ja vaikka hanzilla onkin "merkitys" ja yksitavuinen ääntämystapa, se ei tarkoita että sitä käytetään välttämättä sellaisenaan vaan pelkästään monitavuisten sanojen osana.

"Mutta hanzeilla ja hieroglyfeillä on yksi vakava puute. Niillä ei kyetä mitenkään tuomaan esiin sanojen äännearvoa - siis sitä, miten ne lausutaan."

"Mitenkään" on hieman liioittelua - suurimmassa osassa hanzeista suuntaa-antavan merkityskomponentin lisäksi foneettinen komponentti, vaikka se ei olekaan täysin täsmällinen eikä luotettava.

"Mandariinikiina on valtion "virallinen" kieli, kun taas kantoninkiina on maan "bisneskieli"."

Mihin tämän perustat? En itse ole tälläistä kuullut ja se on vähän vaikea uskoa koska vain mandariinikiinaa puhutaan ympäri maata.

Se on kyllä totta että ei olemassa mitään yhtä "kiinan kieltä." Ainakin minusta tuntuu aika luonnolliselta sanoa, että kyseessä on kaksi eri kieltä jos toista ei voi ymmärtää osaamalla toista. Niitä kutsutaan "murteiksi" lähinnä poliittisista eikä kielitieteellisistä syistä.

Tomi said...

Eikö tavu- tai sanakirjoituksen suurin puute ole se, että symboleja on hirveä määrä ?
Lukemisen ja kirjotttamisen oppiminen on vaikeata ja hidasta verrattuna äännekirjoitukseen.

Ironmistress said...

Näin mandariinikiinaa parhaillaan opiskelevana sanon kyllä monitavuisia sanoja löytyy kielestä vaikka kuinka paljon

Näin on - ja ne ovat historiallisesti muodostuneet niin, että kaksi samaa tarkoittavaa tavusanaa ovat "sulautuneet" yhteen. Monitavuisuuden etuna on eksaktius - monitavuisuudelle on paljon vähemmän homonyymejä kuin yksitavuisuudelle, ja monitavuisuuden kautta pystytään välttämään sekaannukset. Klassisessa kiinassa on, kuten sanoit, paljon enemmän yksitavuisuutta kuin nykykiinassa.

[Mielenkiintoista sinänsä, lähes kaikki englannin germaaniset kantasanat (jotka eivät ole normanniranskan, latinan tai kreikan lainaa) ovat yksitavuisia.]

Japanin kieleenhän lainattiin hanzi-merkit aikoinaan. Ongelma on siinä, että japanin kieli on sijamuodoissa taipuva monitavuinen kieli, ja hanzit soveltuvat siihen varsin huonosti. Niinpä japanilaiset kehittivät sitten tavumerkistöt (katakana ja hiragana) foneettista ääntämystä varten. Jokaiselle hanzille (tai kanjille siis japaniksi) on kaksi tai kolme lukutapaa: yksi japaninkielinen (kun-yomi) ja yksi kiinalaisperäinen (on-yomi). Niinpä esimerkiksi "autoa" tarkoittava kanji (車) luetaan kun-yomina "kuruma" kun taas on-yomina se on "sha". Kun-yomia käytetään, kun merkki esiintyy yksinään, on-yomia silloin, kun se on osa yhdyssanaa.

Ennen kana-tavumerkistöjen keksimistä japanilaiset käyttivät fonetiikkaan manyóganaa - siinä kanji-merkkejä käytettiin puhtaasti foneettisina merkkeinä. Nimensä se on saanut runokokoelmasta Manyó (Kymmenentuhatta lehteä). Se on puhtaasti kanjeina luettuna täysin käsittämätöntä, mutta se aukeaa, kun se luetaan foneettisesti.

Niin, kumpi on maailman puhutuin kieli - kiina vaiko latina? Eri romaaniset kielethän muistuttavat toisiaan enemmän kuin kiinan eri kielimuodot. Ehkä vain on niin, että kieli on murre, jolla on oma armeija ja laivasto :)

Nähtäväksi jää, itsenäistyykö Taiwan lopullisesti - ja kehittyykö siellä oma kielensä.

Ironmistress said...

Tomi, kyllä. Hanzi-merkkejä on virallisesti käytössä noin 4000 kpl, mutta niitä tiedetään olevan yli 40 000. Japanissa kanjeja on 1852 (Tóhó kanji) virallisessa käytössä, plus sitten 112 katakanaa ja hiraganaa, joilla merkitään japanin tavuja.

Aakkoskirjoituksessa on, kuten totesit, se etu että äänteitä on paljon vähemmän kuin tavuja ja sanoja. Aakkoskirjoituksen haitta on, että se on kielispesifistä - sitä ymmärtää vain saman kielen puhuja.

Abjad - siis pelkkä konsonanttikirjoitus - on kaikkein viheliäisintä. Siinä vokaalit joutuu erikseen arvaamaan. Jiddiš käyttää heprean ääntymättömiä kirjaimia sekä matres lectiones -kirjaimia vokaalimerkkeinä. Onneksi :)

Tomi said...

Olen siinä uskossa, että puhdas äännekirjoitus on keksitty ihmiskunnan historiassa vain kerran, foinikialainen kirjoitus.
Kaikki muut äännekirjoitukset ovat vain sen variaatioita.

Kun taas piktogrammi kirjoitus kehittyi useasti itsenäisesti.
Nähtäväst kuvakirjoitus on ihmisille luonollinen tapa kirjoittaa. Tosin kuvakirjoitukset kehittyivät kaikkialla kohti äännekirjoitusta.

Androgyynihullumies said...

Viittaan blogissani sinuun.

pjt said...

Mandariinikiina (putonghua) on kyllä tosiaan paitsi hallinnon, myös bisneksen kieli ihan koko Kiinassa. Ajatus kantoninkiinasta bisneskielenä perustuu jo menneeseen Hongkongin ja Guandongin (Kwantung) maakunnan asemaan erityisen vahvasti ulkomaankauppaan suuntautuneena alueena.

Ironmistress said...

Äännekirjoitus on itse asiassa keksitty myös Koreassa (hangul), Skandinaviassa (riimut) ja Intiassa (sanskriitti) itsenäisesti. Samoin thain kirjoitus on äännekirjoitusta. On toki totta, että niin roomalaiset, kreikkalaiset, kyrilliset, etruskilaiset, arabialaiset kuin heprealaisetkin kirjaimet pohjaavat foinikialaiseen abjadiin.

Ehkä kaikkein spontaanein kirjoitusjärjestelmä on tsilagin (cherokeen) kielessä jonka Sequoia keksi. Näyttäisi siltä, että kun kirjoitusjärjestelmä keksitään, niin se olisi luonnostaan tavukirjoitusjärjestelmä.

Tomi said...

Riimut ovat kaiketi latinalaisen kirjoituksen muunnelma.

Ironmistress said...

pjt: OK, tuo selittää asian. Tästä syystä tuo Guangdongin lukutavan yleisyys.

Ilmeisesti Guangdongissa tavu voi päättyä myös klusiiliin (k, p, t)?

mystikko said...

rakas Rm.

Olen saanut teksteistäsi paljon iloa joten haluaisin antaa vastalahjan.
haluaisin lahjoittaa sinulle musiikkia.
http://www.harmoninenlaulu.org/kirjasto/iegor.htm

eli Iegorin levyn

Le Chant de Vézelay – Le vase de parfum; Studio SM 1992.

kuinka voisin toimittaa sinulle levyn? tuskin kuitenkaan luotat minuun niin paljon että uskaltaisit paljastaa oikeaa osoitettasi joten miten voisin toimia? tätä kun ei spotifysta löydy..

toinen asia. kun kerroit henkisestä konkurssistasi ja siitä kun katsoit kuiluun, tapahtuiko tämä ennen kuin aloitit buddhalaiset harjoitteet?
onko käsite sielun pimeä yö tuttu?
minulle oli lohdullista löytää tuo ristin johanneksen teos, ja saada "selitys" niin monille oudoille kokemuksille.

itseeni sopii todella käsite "kun Jumala päätä silittää niin luu paistaa" kuin, no nyrkki silmään..

Jyrsa said...

Suureksi hämmennyksekseni Kotus sanoo nykyään, että muotoa Peking saa yhä käyttää. Voisin vaikka vannoa, että peruskoulussa sitä vielä suositeltiin tai jopa vaadittiin käytettävän. O tempora, o mores!

Täältä pohjoisesta pääkaupungistä käsin voin kertoa terkkuja, että hanzi on tosiaan varsin laajassa käytössä tässä maailmankolkassa. Tsinghuan yliopiston 3000 vaihtarin vuosiotosta noin 1800 tulee Koreasta ja Japanista. Japanilaiset tulevat tänne opiskelemaan kuinka heidän kieltään luetaan kiinaksi ja korealaiset tulevat opiskelemaan nimiä.

Korealaiset tulevat opiskelemaan nimiensä ääntämystä kiinalaisittain. Nimet kun Koreassa kirjoitetaan vielä hanzi-merkein joilla on oma ääntämysasu (kutsutaan nimellä hanja). Ennen kuin kukaan nillittää, kyllä, kampuksella on myös noin 3 Pohjois-Korealaista vaihto-opiskelijaa. Näistä on erikseen ilmeisesti briiffattu opettajakuntaa.

Eli voimme aivan huoletta käyttää sekä nimiä Beijing että Peking - molemmat ovat yhtä oikeita; toinen on mandariinikiinan nimi ja toinen paikallinen nimi.

Tässä joudun huomauttamaan että Peking on paikallinen nimi kaukana varsinaisesta paikasta Fujianin maakunnassa, jossa puhutaan hakkaa, ei putonghuaa. Putonghuan ääntäminen nimenomaan pohjautuu pohjoisen pääkaupungin ääntämistapaan. Paikallinen kielioppi eroaa Kiinan välillä käytännöstä. Kuulemma täkäläisten käyttämät termit ja joka sanan perään tungetut r-äänteet särähtävät muussa Kiinassa kuin aito Oxfordshire-aksentti missä tahansa muualla englanninkielisessä maailmassa.

Huvittavasti paikalliset lyhentävät kaupunkinsa nimen varsin kirkassilmäisesti (varoitus: aukeaa vain tiettyyn suuntaan kieroille).

Juho said...

Tämähän oli opettavainen kirjoitus tällaiselle vanhalle japanin opiskelijallekin. Kiitos siitä. Pari pikku huomiota:

Vastaavasti 南京 tarkoittaa "Eteläistä pääkaupunkia", japaniksi "Dankyō".

Etelää tarkoittavan merkin standardi luenta on "nan".

Japanissa kanjeja on 1852 (Tóhó kanji) virallisessa käytössä

Nojoo, riippuu varmaan mitä tarkoitetaan "virallisella käytöllä". Koulussa japseille opetetaan aina vähintään tuo n. 1900:n merkin setti, mutta sanomalehdissä yms. arkikäytössä vilisee paljon muitakin merkkejä. Sujuva kielitaito vaatii vähintään 2500 merkkiä ja perusjapsi osannee lähemmäs 3000.

Japanilaisten on-yomeissa on tosiaan selviä vihjeitä kiinalaisesta alkuperästä. Yhtäläisyydet tulevat ilmeisiksi, kun yrittää löytää kiinalaiselle äänteelle lähimmmän japanilaisen vastineen. Kaikkien merkkien kohdalla selvää yhteyttä ei ole, mutta usein sellainen löytyy. Esim:

毛澤東 moo takutoo (Mao Tse-Tung)
介石 kaiseki (Kai-Shek)

Narkissos said...

Tapani mukaan esitän pieniä korjauksia japanin kieleen liittyviin detaljeihin:
1) 南京 ääntyisi japanilaisittain luettaen nankyou, ei dankyou,
2) vanha kanjijoukko oli touyou kanji (当用漢字), ei touhou kanji,
3) vuodesta 1981 on ollut käytössä uusi, nyt jo useaan otteeseen laajennettu kanjijoukko jouyou kanji (常用漢字).

Ironmistress said...

Sorekara! Kanjille 南, kun-yomi "minami" todellakin on on-yomit "nan" ja "dan". Ilmeisesti tuota on-yomia "dan" käytetään sanan lopussa ja "nan" sanan alussa (vrt. "kenjutsu" vs "bokuto" miekkaa tarkoittavalle sanalle). "Nan" on sama on-yomi kuin kiinalainen lukutapakin.

[Vielä on löytämättä, missä sijaitsee 西京.]

vuokista said...

佩爾凱萊, kyllä hanzeilla pystytään ilmaisemaan äännearvoja, tosin kömpelösti. Muistan jo lapsena lukeneeni, että Mannerheimin kiinalaisessa passissa oli nimenä "Ma-nu-ör-hei-mu". Coca-Colan kommellukset kiinalaisen tuotemerkkinsä kanssa ohitan maininnalla. Lisää:
Champs-Élysées - 香榭丽舍, Xiāngxièlìshè
Medvedev - 梅德韋傑夫 Méidéwéijiéfū

Emme välttämättä pysty lausumaan jotain sanaa pelkästään kirjotusasun perusteella. Suomalainen, joka osaa sanoa "olethan", voi olla fyysisesti kyvytön lausumaan englannin sanaa "than". Kiinalainen saattaa pystyä lausumaan "lontekopu" nähdessään tekstin 朗特科普 ja ihmettelisi mitä tarkoittaa "yleinen kirkas härkäosasto".(Ei, en osaa kiinaa, poiminpahan merkit translitterointitaulukosta.)

Putonghua perustuu Beijingin murteeseen ja beijingiläiset lausuvat kaupunkinsa nimen "Beijing". Fujianilaisten ääntämyksessä en näe mitään paikallista merkitystä, onhan Fujian (tai Fukien, sikäläisittäin) tuhannen kilometrin päässä Beijingistä.

Ironmistress said...

Dattebayo! Tästähän tuli varsin mielenkiintoinen keskustelu, ja ruukinmatruuna on itsekin oppinut paljon. Kiitos kaikille kommentoijille!

Asko Saura said...

"Peking" on se sana, joka pitää maailmalla sanoa siten, että ulkomaalainenkin ymmärtää, mistä on kyse. "Beizhing" ei tarkoita keskimääräisen venäläisen tai turkkilaisen korvaan yhtään mitään.

Peking. Peking. Peking.

Juho said...

Ilmeisesti tuota on-yomia "dan" käytetään sanan lopussa ja "nan" sanan alussa (vrt. "kenjutsu" vs "bokuto" miekkaa tarkoittavalle sanalle).

Ainakaan minun sanakirjani ei tunne luentaa "dan" missään tilanteessa. Esim. koillista tarkoittava sana 東南 lausutaan "toonan", vaikka 南 on sanan lopussa.

Kenjutsun ken on eri kirjoitusmerkki kuin bokutoon too. Kumpikin tarkoittaa miekkaa. (Tämä virhe on muuten korjattu sinulle aiemminkin. :)

Juho said...

Hups, puhuin koillisesta, mutta kyseessä oli tietysti kaakko.

Muutos 2011.fi said...

xacv s

Antti said...

"北平 ... Ja tämä nimi luetaan Peiping"?

Suomalaisen mielestä 北 ja 平 saattavat alkaa samalla äänteellä, meillä kun on vain p, mutta kyllä tuo nyt jonkin verran sekoittaa tätä soppaa taas...

(vanhan kirjoituksen kommenttiin vanha linkki: http://kivivalli.blogspot.com/2007/03/psinds-jiksiao-li.html)