Korutonta kertomaa

Ruukinmatruuna on saanut epätavallisen paljon osumia eräältä sivustolta, ja aiheeseen liittyen ruukinmatruuna löysi suomenkielisen linkin, jonka itse kunkin soisi lukevan.

Oheinen linkki johtaa murha.infon sivulle, jossa kerrotaan tapauksista, joissa raaka koulukiusaaminen johtaa itsemurhaan. Usein kyseessä on aivan puhdas murha: kiusaajat yksinkertaisesti pahoinpitelevät kohteensa hengiltä.

Neljä sivua oksettavaa tekstiä.

On selvää, että lapset ovat pieniä psykopaatteja. Lapsuus ei ole elämän kulta-aikaa eikä se ole mitenkään ihanaa aikaa. Lapset kohtelevat toisiaan kuin rikolliset - ilman mitään katumusta, ilman mitään empatiankykyä, ilman mitään syyllisyydentunteita. Jos lapsiin sovellettaisiin samaa lainsäädäntöä kuin aikuisiin, noin 90% pojista ja 50% tytöistä joutuisi vielä samana päivänä vankilaan. Lapsuus ei ole viatonta, paratiisinomaista, aikaa. Tosiasiassa lapsuus on painajainen, jonka toivoo vain menevän mahdollisimman nopeasti ohi.

Ei mene päivääkään elämässä, ettei ruukinmatruuna muistaisi sitä päivää, jolloin luokanvalvojamme kertoi luokkatoverimme kuolemasta. Riippumatta siitä, mitä korulauseita voidaan asian tiimoilta heittää ilmoille ja riippumatta siitä, miten asia on juridisesti, me kaikki olemme syyllisiä siihen. Ja tätä osasyyllisyyttä ruukinmatruuna kantaa hautaan saakka. Mutta kaikkein kuvottavinta oli näiden pääpukarien teeskennelty katumus ja teeskennelty empatia ja se, miten he olivat mielinkielin aikuisille. Lasten on helppoa pettää aikuisia, sillä aikuiset eivät halua uskoa mitään pahaa lapsista. Toiset lapset kyllä huomaavat asian oikean tolan.

Jos käytämme roolipelianalogiaa, ruukinmatruuna on yhden kerran elämässään tavannut ihmisen, josta voi täysin oikeutetusti käyttää suuntausta Neutral Evil. Hän on tavannut Lawful Evileitä lukuisan määrän ja Chaotic Evilit kansoittavat vankilat ja mielisairaalat, mutta Neutral Evil tarkoittaa psykopaattia. Natseilla on kunniansa ja kommunisteilla ideologiansa, mutta psykopaateilla ei ole mitään, mikä pidättelisi heidän pahuuttaan - paitsi rangaistuksen pelko. Neutral Evil on oikeastaan kaikkein vaarallisin luonnetyyppi - se ei ole ennustettavissa eikä kunniansa sitoma kuten Lawful Evil, eikä täysin mielipuolinen kuten Chaotic Evil.

Yhteiskunnalla on velvollisuus suojella jäseniänsä kaikkein triviaaleimmalta uhalta: toisten jäsenten mielivallalta. Näin siis teoriassa. Käytännössä yksikään yhteiskunta ei tähän kykene - ja ne, jotka kykenevät, ovat Singaporen kaltaisia natsihelvettejä. Singaporen kouluissa on käytössä yksinkertainen menetelmä - kepittäminen. Koulukiusaajat kepitetään julkisesti, ja rangaistuksesta jää arvet takapuoleen loppuiäksi. Kepitetty poika ei kelpaa enää Singaporen armeijaan asevelvolliseksi, eikä julkiseen virkaan Singaporessa.

Brutaali rangaistus, mutta oppi menee taatusti kerrasta otsaluuhun. Kepittäminen on niin kivulias ja tuskallinen - ja häpeällinen - rangaistus, että sen yleisestävyys on varsin korkea; kepittäminen tulee myös halvemmaksi kuin vankeustuomio. Kepittämisestä jää pysyvät jäljet persauksiin, mutta siitä ei jää vammoja. Seuraava askel Singaporessa onkin sitten vankila ja siitä seuraava hirttäminen. Lopputulos on, että Singaporessa on paljon vähemmän koulukiusaamista kuin muualla Kaakkois-Aasiassa, mutta Singaporessa eletään jatkuvassa pelon ilmapiirissä. Voidaan kuitenkin täysin aiheesta kysyä, onko kepittäminen a) ihmisoikeusrikos b) Yhdysvaltain perustuslain 8. lisäpykälän kieltämä "julma ja epätavallinen rangaistus" ja aiheutetaanko sillä enemmän harmia kuin hyötyä.

Mutta Japanissa idzime on todellinen ongelma; joka päivä kaksi japanilaista lasta tekee itsemurhan koulukiusaamisen takia, ja Japanissa on liki miljoona hikikomori-tapausta. Syy on yksinkertainen: mitä yhteisöllisempi ja kollektiivisempi jokin kulttuuri on, sitä suvaitsemattomampi se myös on sisäisille poikkeavuuksille - ja sitä raaempaa on myös häiriökäyttäytyminen. Koska Japanissa on pahana tapana hemmotella lapsia, heistä kasvaa täysin puolustuskyvyttömiä - ja he ovat kiusaamiselle helppoja uhreja. Singaporessa näin ei ole, mutta Singaporen koko yhteiskunta perustuu vihalle, kovuudelle ja brutalismille.

Ruukinmatruuna on useasti todennut, että yksikään äiti, joka vie lapsensa nyrkkeilysalille tai dójólle, ei voi olla huono äiti. Tämä siksi, että jokainen rakastava äiti opettaa lapsensa pitämään puoliaan. Ei pelkästään henkisesti, vaan myös fyysisesti, ja kamppailulajit ovat paras mahdollinen tapa kasvattaa sekä henkistä kanttia että taistelutaitoja. Koulu on pahimmillaan taistelutanner, viidakko tai barbaarivaltakunta, ja siellä pätevät viidakon lait; opettajilta on viety täysin keinot puuttua oppilaidenvälisiin konflikteihin. Ainoa tapa pärjätä ja selvitä on totuttautua viidakon lakeihin.

Mikä siis avuksi? On selvää, että näin ei voida jatkaa. Lapset ovat pahuutta täynnä, mutta jos opettajalta viedään keinot puuttua fyysisesti lasten pahuuteen, pahuus pääsee rehottamaan vapaasti; pitäisikö opettajille antaa poliisin valtuudet? Samoin kaiken väkivallan kieltäminen kieltää myös itsepuolustuksen - ja yleensä väkivalta ja takaisin lyöminen on ainoa tapa lopettaa kiusaaminen - niin tällöin kiusaamisen kohde vain joutuu paljon pahempaan liriin kuin jos koulussa vallitsisivat täysin viidakon lait ja kaikki väkivalta olisi sallittua.

Voimme sanoa kristinuskosta ihan mitä haluamme, mutta verrattuna kaikkiin muihin uskontoihin ja ideologioihin, kristinusko on ainakin yhdessä asiassa oikeassa. Se on siinä, että kristinusko opettaa että ihminen on pohjimmiltaan paha. Kaikki muut uskonnot tuntuvat kiistävän tämän lähtöolettamuksen. Synnymme pahojen ihmisten pahoiksi jälkeläisiksi, ja ruukinmatruuna itsekin joutuu elämään oman pahuutensa muiston kanssa päivittäin. Pahuuden väistämättömyys on siinä, että vaikka ihminen tietää hyvästä, hänen tahtonsa taipuu ja kieroutuu haluamaan pahaa. Tiedämme esimerkiksi, että sota ja koston kierre ovat järjetöntä toimintaa, mutta silti mikään kehitys ei poista sotia. Ihminen tajuaa voivansa valita "järkevän vaihtoehdon", mutta hän ei tee niin. Me olemme tunteittemme - vihan, kostonhimon, kateuden, katkeruuden, ahneuden - ajamia olentoja ja olemme loppuun asti itsekkäitä. Tässä kristinusko osuu kyllä harvinaisen oikeaan. Se, a) onko Jumalaa olemassa ja b) vihaako Jumala koko ihmiskuntaa sen pahuuden tähden (kuten kristinuskon kaikkein loogisin, kirkasälyisin ja perverssein muoto, kalvinismi, opettaa) on sitten mielipidekysymys. Mahayanabuddhalaisuus lähtee siitä, että ihminen on pohjimmiltaan paha, mutta hänellä on myös kyky hyvään.

Mikä avuksi? Ruukinmatruuna ottaa vastaan ehdotuksia. Kepittäminen on sitten vastoin ahimsa-periaatetta.