Natsit, sosialistit ja kansallismieliset

Ruukinmatruuna on jo aiemmin todennut, että sana "fasisti" on pelkkä blankosana, ja tarkoittaa yksinkertaisesti sellaisen poliittisen järjestelmän kannattajaa, jonka protagonisti kokee itselleen vastenmieliseksi ja että hän itse kirjoittaa fascisti tarkoittaessaan Italiassa 1922-1943 vallassaolleen järjestelmän kannattajaa. Sanan "fasisti" täytyy olla maailman pahimmin väärinkäytetty poliittinen iskusana sanan "äärioikeisto" ohella.

Mutta on olemassa iskusana, jolle on olemassa aivan oikea sisältö - ja jota sisältöä on kovin vaikea mieltää. Se on natsi.

Natsi on tietysti lyhenne saksan kielen sanasta Nationalsozialismus - eli suomeksi kansallissosialismi. Luitte aivan oikein, hyvät ystävät. Natsismi oli sekä kansallista että sosialismia. Aivan kuten nimessä sanottiinkin. Sensijaan natsit eivät tykänneet kansallismielisistä eivätkä sosialisteista - siis maltillisesta oikeistosta eivätkä maltillisista vasemmistolaisista. Natsismi oli se synteesi, johon Hegelistä joudutaan edettäessä Darwinin, Galtonin, Spencerin ja Chamberlainin tietä luonnontieteiden kautta; se oli äärivasemmistolainen totalitaristinen ideologia kuten kommunismikin, mutta sen looginen inverssi, ei vastakohta. Natsismi ja kommunismi; kuin Tittelityy ja Tittelitom, ainoa mistä ne voi erottaa on, että toisella lukee rinnassa TYY ja toisella TOM.

On kiistelty paljon siitä, miten sosialistisia kansallissosialismi ja natsi-Saksa olivat, eikä asiasta ole vieläkään päästy yksimielisyyteen - pääasiassa siksi, etteivät sosialistit halua myöntää myös kansallissosialismin olleen sosialismia. Mutta Leninin maksiimin mukaan älä kuuntele mitä vihollisesi suu puhuu vaan katso mitä hänen kätensä tekevät - ja vain tutkimalla kansallissosialistien käsien töitä voidaan päätellä, että oliko kansallissosialismi tosiasiallisesti sosialismia - ja sehän oli. Sekä ohjelmaltaan että käytännön politiikaltaan ne olivat huomattavasti sosialistisempia kuin nykyisen Vasemmistoliiton ohjelmat tai käytännön politiikka.

Natsipuolueen 25-kohtainen kansallissosialistinen puolueohjelma esitti kymmenen sosialismille läheistä vaatimusta kuten "tulot muusta kuin työstä on lakkautettava", "kaikki yritykset on kansallistettava", "sotavoitot konfiskoidaan", "suurten yritysten voitot jaetaan, "laajennetaan eläkkeitä", "maareformi" - ja nämä kaikki myös toteutettiin. Hitler julisti: "me olemme sosialisteja, me olemme nykypäivän kapitalistisen talousjärjestelmän vihollisia", ja samalla hän korosti, ettei hänen sosialisminsa ole marxilaista sosialismia. Vaikka Hitlerin puheita on pidetty ristiriitaisina ja tilanteeseen ja yleisöön sovitettuina, niin Hitler sanoi mitä hän tarkoitti - ja tarkoitti mitä hän sanoi - hän oli sosialisti mutta ei marxilainen soialisti, aivan kuten Mao Zedong oli kommunisti mutta ei marxilais-leninistinen kommunisti. Hitlerin sosialismi oli aivan yhtä sosialismia kuin Leninkin. Tietysti sillä erolla, että Hitler sai sosialismin toimimaan, Lenin ei - ja tätä sosialistit eivät suostu myöntämään!

Natsi-Saksan käytännön taloudessa oli paljon monille sosialistisille ja suunnitelmatalousmaille yleisiä tunnusmerkkejä:

* Pörssitoiminta kiellettiin ja vapaa pääomakauppa lakkautettiin.
* Osingot rajoitettiin 6% nimellispääomasta - käytännössä alle 0,1% reaalipääomasta.
* Valtio konfiskoi kaikki yli 6% nimellispääomasta menneet yritysvoitot.
* Korporativismi: valtio määräsi sekä minimi- että maksimipalkat.
* Hintasääntely: valtio määräsi maksimihinnat, ja rikkojille oli tiedossa keskitysleiriä.
* Valtiojohtoinen talous, runsaat julkiset työt ja julkiset investoinnit.
* Tuonnin leikkaaminen valtiojohtoisesti. Protektionismi.
* Suunnitelmatalous: Neuvostoliiton malliin määrättiin tuotantotavoitteita (lisää terästehtaita, tekstiilitehtaita jne.)
* Sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen lisääminen - Natsi-Saksa oli 1930-luvun lopulla koko Euroopan tasa-arvoisin ja sosiaalisesti edistynein valtio.
* Omavaraisuuden tavoittelu: siirtyminen osittaisesta vapaakaupasta lähelle omavaraisuutta ja kauppakumppanien määrän ankara rajoittaminen.
* Asevelvollisuus sekä valtion määräämä pakkotyö.

Voimmeko sanoa, että natsismi oli sosialismia? Kyllä voimme. Oliko natsismi oikeistolaisuutta? Ei ollut, sillä natsismilta puuttuivat kaikki oikeistolaisuuden tunnusmerkit. Jos ideologia on vasemmistolaista, se ei tietenkään tällöin voi olla oikeistolaista (vrt. ankkatesti).

Ja myös aikalaiset tunnistivat kansallissosialismin vasemmistolaisuudeksi. Natsit itse, mm. Hitlerin ja Göbbelsin haastattelujen ja puheiden pohjalta pitivät itseään sosialisteina. Vuonna 1939 brittidiplomaatti Ernest Hambloch oli tutkinut Weimarin tasavallan puoluekartastoa ja julkaisussaan luokitteli puolueet kolmeen kategoriaan. Ne olivat:

* Weimar-puolueet: eli puolueet jotka sitoutuivat Weimarin tasavaltaan. Nämä puolueet olivat yleensä liberaalioikeistolaisia tai liberaalivasemmistolaisia.
* Kansallismieliset: puolueet joilla oli kriittinen asenne koko Weimarin tasavaltaa kohtaan. Nämä puolueet olivat usein oikeistokonservatiiveja ja monarkistisia.
* Vallankumoukselliset puolueet: kommunistit ja kansallissosialistit, jotka tavoittelivat ideologiapohjaista totalitarismia.

Valtaannoustuaan natsit toteuttivat tiukkaa sosialistista talous-, kulttuuri- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Tästä kirjoittivat mm. Newsweek, Time sekä monet länsimaiset toimittajat. Ja tämän tiedostivat myös saksalaiset itsekin! Hitlerin menestyksekäs talouspolitiikka perustui siihen, että toisin kuin Lenin, hän ei päästänyt kapitalisteilta ilmoja pihalle eikä raunioittanut Saksan taloutta. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että saksalaiset kapitalistit olisivat jotenkin tykänneet Hitleristä tai olleet hänen kanssaan samaa mieltä. Fritz Thyssen kirjoitti vuonna 1940:

Pian Saksa ei eroa yhtään bolševikkien Venäjästä: yritysten johtajat, jotka eivät täytä ehtoja jotka suunnitelma määrää, joutuvat syytteeseen petoksesta Saksan kansaa vastaan - ja ammutaan

Hän tajusi, mihin Saksa oli menossa. Ja hän saikin maksaa siitä - ensin natsit pidättivät ja tuomitsivat hänet toisinajattelijana 1943 ja sulkivat hänet keskitysleiriin; ja sodan jälkeen liittoutuneet puolestaan tuomitsivat hänet natsina, koska Thyssen oli ollut tärkeä teräksentoimittaja Saksan armeijalle! [Fair dinkum.]

Juutalaiset älykkäinä ihmisinä tajusivat samoin varhain, että missä mennään. Vera Micheles Dean kirjoitti 1939 kirjassaan Europe in Retreat:

...natsit olivat luoneet Saksaan bolševismin, kohdistamalla huomion aluksi juutalaispankkiireihin, teollisuuteen ja liikemiehiin - mutta sitten myös muihin liiketoimintoihin..."

Deanille juutalaisvainot olivat vain preteksti - esivaihe - koko markkinatalouden alasajolle ja kaikkiin yksityisiin toimijoihin kohdistuvalle iskulle. Olivatpa he sitten seemiläis- tai arjalaissyntyisiä. On makuasia, haluaako mieluummin kuolla kaasukammiossa vai nääntyä dehumanisoituna pakkotyöhön. Amerikkalainen Time-lehti osasi ennakoida asian, ja kirjoitti samana vuonna:

...kaikkein julmin pila kaikista on ollut se, millä Hitler kohtelee natseja tukenutta teollisuutta ja pikkuliikemiehiä 'radikalismia vastaan'. Joittenkin liiketoiminta on takavarikoitu, toisten voitot veroitettu valtiolle.

Mutta olihan Joseph Goebbels itse julistanut jo v. 1932:

Sota voittoja tienaavia vastaan, rauha työntekijöiden kanssa! Tuho kaikille tämän maan poliittisen järjestelmän kapitalistisille vaikutteille.

Asiasta ei ole epäilystäkään - natsit todellakin olivat vasemmistososialisteja - sanan joka merkityksessä. On tosin lähinnä makuasia, onko marxisteilla mitään oikeutta monopoliin sanan "sosialismi" ja "sosialisti" suhteen, sillä ruukinmatruuna on sitä mieltä, että tarkasteltaessa sosialismia marxilaisuuden rinnalle täytyy nostaa myös hitleriläinen sosialismi, ja molempia täytyy arvioida niiden aikaansaannosten, ei suinkaan tavoitteiden, perusteella. Nythän marxismia arvostellaan sen tavoitteiden ja natsismia sen aikaansaannosten kautta.

Mutta jos natsit ja kommunistit - saman ideologian Januksen-kasvot - olivat vallankumouksellisia, niin entäpä sitten Weimar-puolueet ja kansallismieliset? Puolueiden luokittelu on tuskallista, sillä 15 vuoden aikana Saksassa toimi liki 40 puoluetta. Weimar-puolueiden tärkeimmät puolueet olivat SPD (sosialidemokraatit) sekä DDP (saksademokraatit). Ne edustivat liberalismia ja olivat maltillisesti vasemmistolaisia - ja sekä tasavaltalaisia että demokraatteja. Kansallismielisten tärkeimmät puolueet puolestaan olivat DP (Deutsche Partei) sekä NVDP (saksalaiskansallinen puolue). Ne olivat avoimesti taantumuksellisia puolueita ja kaipasivat takaisin keisarin Saksan aikoihin. Saksasta puuttui täysin sekä oikeistoliberaali puolue että liberaalikonservatiivinen puolue - sen konservatiivipuolueet olivat kaikki autoritaariskonservatiivisia (mikä on paha merkki).

Mutta natsit eivät tykänneet kansallismielisistä eivätkä kansallismieliset natseista. Kansallismielisille natsit edustivat kansallisbolševismia - ruskeita kommunisteja - jotka veisivät Saksan tuhoon mielettömällä tasa-arvo- ja rotupolitiikallaan. Kansallismieliset edustivat pääasiassa uskonnollista oikeistoa ja vanhaa aristokratiaa, joka oli keisarin kaatumisen myötä menettänyt asemansa ja siihen liittyneet oikeudet. Natseille puolestaan kansallismieliset edustivat aivan puhtaasti taantumusta - sitä, mihin Horst Wesselin laulun säe Kam'raden, die Rotfront und Reaktion erschossen (saksan die Reaktion = taantumus) viittaa. On totta, ettei kansallismielisiä keskitysleiritetty samalla tavoin kuin sosialidemokraateille kävi; mutta natsit suhtautuivat heihin aina epäluulolla.

Toinen maailmansota merkitsi katastrofia kansallismielisyydelle. Saksa oli tuhottu tyystin; saksalaisuudesta tuli kirosana, ja kansallismieliset rinnastettiin kansallissosialisteihin. Minkäänlaista paluuta keisarin Saksaan ei enää voinut olla, sillä voittajat olivat nyt tuoneet myös oman järjestelmänsä omille alueilleen - pääomakapitalismin Länsi-Saksaan, kommunismin Itä-Saksaan - eikä saksalaisilta itseltään enää kysytty yhtään mitään. Ehkä onneksi, sillä se, miten historiallisesti asiassa kävi, oli todennäköisesti ns. pienimmän riesan tie.

Mutta samalla hämärtyi hyvin tärkeä ero kansallismielisten ja natsien välillä. Ero oli paljon suurempi kuin sosialistien ja natsien välillä; kansallismieliset edustavat nimenomaan traditiota ja juontavat juurensa kansallisesta perinnöstä, traditiosta ja kulttuurista, "Blut und Boden", kun taas natsit edustavat edistystä ja radikalismia ja juontavat juurensa toisaalta Hegelin dialektiikasta ja sosialismista ja toisaalta luonnontieteistä - heille evoluutioteorian äpärälapsi, sosiaalidarwinismi, on hyvin tärkeällä sijalla. [Sosiaalidarwinismin paha puoli on siinä, että sitä on mahdotonta falsifioida. Sitä, samoin kuin eugeniikkaakin, voidaan arvioida vain tunnepohjalta, ei järkipohjalta.]

Monet ruukinmatruunan kommentoijista ovat rinnastaneet Persut natseihin, ja monet kommentoijat ovat myös olleet varmoja, että Euroopassa uusnatsit ovat anti-islamilaisen liikehdinnän takana. Mikään ei tosiasiallisesti voisi olla pahemmin pielessä. Persut tai ainakin osa heistä - se halla-aholaisuuden häntä - voivat olla kansallismielisiä kyllä - mutta eivät missään tapauksessa natseja. Samoin toisaalta myös natsit ja muslimit ovat kautta aikojen olleet hyvää pataa keskenään - miksi ihmeessä yksikään uusnatsi ryhtyisi islamvastaiseksi? Natseilla ja muslimeillahan on sitäpaitsi yhteinen vihollinen, juutalaiset - ja monet natsit ovat itse muslimeja ja monet muslimit natseja. Ei ole salaisuus, että Pakistanissa Mein Kampf on lähinnä kulttikirjan maineessa. Monet kristityt voivat olla kansallismielisiä, mutta vain aniharva kansallissosialisti - ja jo pelkästään se, että "juutalaiset ovat sentään Jeesuksen kansa" riitti Suomessa käännyttämään kansallismieliset suomalaiset inhoamaan natseja viime sodan aikana. Ja kaupan päälle natsismi on avoimen antikristillinen ideologia - tästä voi vakuuttua vaikkapa lukemalla William Shirerin mainion opuksen Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho. [Löytyy kirjahyllystämme sekä suomeksi että englanniksi.]

Jolleivät kansallismieliset ole natseja, eivätkä natsit kansallismielisiä, niin miksi sitten tällainen rinnastus?

Syy on siinä, että sekä kapitalistinen oikeisto että marxilaiset sosialistit inhoavat molempia. Kapitalistiselle oikeistolle (joka karikatyyrin mukaan on valmis vaikka myymään vanhan isoäitinsä) kansallismieliset edustavat taantumusta ja markkinarajoitteita sekä sääty-yhteiskuntaa; sosialisteille kansallismieliset puolestaan edustavat chauvinismia ja rasismia. Kapitalistiselle oikeistolle natsit puolestaan merkitsevät totalitarismia ja sosialismia, ja marxilaiselle vasemmistolle kilpailijoita. Politiikka tekee todella outoja petikavereita, ja siksi poliittisessa retoriikassa onkin tapana niputtaa sekä kansallismieliset että natsit samalla nippusiteellä.

Merkitseekö kansallismielisyys rasismia? Ei sellaisenaan. Se on rasismia vasta silloin, jos siihen liittyy chauvinismi tai anti-ismi, kuten antisemitismi tai antiziganismi, mutta kansallismielisyys ei itsessään ole sen enempää rasismia kuin vaikkapa kansallisromantiikkakaan. Myöskään sellaista asiaa kuin "kulttuurirasismi" ei ole olemassakaan - rasismi kohdistuu aina rotuun (synnynnäiseen ominaisuuteen), ei koskaan kulttuuriin (hankittuun ominaisuuteen). Kansallismielisyys on yleensä jonkin kansallisuuden puolesta - harvoin mitään kansallisuutta vastaan, kun taas natsismiin liittyy aina sisäänrakennettuna rotuopit ja rasismi.

Miksi ruukinmatruuna sitten, jos hän vihaa natseja, suhtautuu myös kansallismielisiin tietyllä epäluulolla? Syy on siinä, että ruukinmatruuna on liberaalikonservatiivi, kun taas kansallismieliset edustavat autoritaarikonservativismia. Ruukinmatruuna inhoaa kaikenlaista autoritarismia ja pakkovaltaa, ja vaikka hän onkin kirjoittanut monarkiasta positiiviseen sävyyn, hän kuitenkin kannattaa perustuslaillista monarkiaa - ei autoritaarista eikä autokraattista sellaista. Ja ikävä kyllä näyttäisi siltä, että juurikin kansallismielisyys - ei natsismi eikä fascismi - olisi Euroopassa nouseva voima.

Vaaleista 2011 voi tulla todella mielenkiintoiset. Ei sellaisella tavalla, mitä ruukinmatruuna itse välttämättä haluaisi, mutta ruukinmatruunalla on paha kutina, että perimmäinen kysymys on nyt siitä, että mikä on se pienimmän riesan tie tästä eteenpäin.