To refuse a hearing to an opinion, because one is sure that it is false, is to assume that one's own certainty is the same thing as absolute certainty. All silencing of discussion is an assumption of infallibility.
- John Stuart Mill -

None shall be one's slave, none shall be one's master; everyone shall have the same rights, same priviledges, same justice.

- Antti Chydenius -

Any sufficiently sophisticated human thought is impossible to distinguish from artificial intelligence.

- The Ironmistress -

Saturday, October 2, 2010

Sodan koirat ja mukavuuslippujoukot

Ruukinmatruunaa on usein kovisteltu siitä, että hän kannattaa ammattiarmeijaa. Syitä on monia, ja triviaalein on se, että hän ei halua jäädä leskeksi jonkun itseään typerämmän päättäjän takia eikä uhrata poikaansa Molokin alttarille samasta syystä, mutta tärkein syy on siinä, että ammattilaiset ovat aina parempia kuin amatöörit.

Mutta ammattilaisten ja amatöörien ohella sodan kuvottavassa maailmassa on olemassa kolmas, vielä vastenmielisempi ilmiö, joka on suunnilleen yhtä vanha ilmiö kuin prostituutio: palkkasoturit.

Palkkasoturi (mercenary, legosoldat) tarkoittaa järjestyneisiin sotijaosapuoliin ja sen vakinaisiin joukkoihin kuulumatonta taistelijaa, joka sekaantuu toisen maan konfliktiin, puolustaen maksukykyisten etuja rahallista korvausta vastaan. Hän on siis sodankäynnin tai pikemminkin rikollisen toiminnan ammattilainen, joka ottaa osaa sotatoimiin rahapalkkaa vastaan pääasiassa yksityisten intressien vuoksi, ilman erityistä ideologista, poliittista tai kansallista motiivia. Ulkomaisia vapaaehtoisia, kuten dzihadisteja, joilla on motiivinaan uskonto tai vakinaiseen väkeen kuuluvia vapaaehtoisia, kuten gurkhia tai muukalaislegioonalaisia, ei katsota palkkasotureiksi YK:n määrittelemässä merkityksessä.

Palkkasoturit ovat ikivanha ilmiö, ja niitä tunnettiin jo muinaisseemiläisissä kulttuureissa, ja jopa kuningas Daavid itse ja hänen gibborim toimivat jonkin aikaa palkkasotureina. Kautta aikojen palkkasotureita on kammoksuttu ja halveksittu, ja nimitykset "sodan koirat", "haaskalinnut", "sell-swords" jne ovat sieltä kauniimmasta päästä. Englannin kielessä sanalla mercenary on sivumerkitys "rahanahne", "moraaliton", "piittaamaton" - siis ylipäänsä ihminen, jonka ainoa lojaliteetti perustuu rahapalkalle. Palkkasoturit ovat kukoistaneet kaoottisina aikoina ja rauha on ollut heille myrkkyä; ja mitä pitemmäksi konflikti käy, sitä enemmän ja enemmän kaikenkarvaisia vapaita komppanioita ja yksityisarmeijoita nousee. Satavuotisen sodan vapaat komppaniat, italialaiset condottat, katalonialainen komppania, kolmikymmenvuotisen sodan yksityisarmeijat - lista on loputon. Nyrkkisääntö on, että mitä pahempi anarkia, sitä enemmän palkkasotureita.

Ketkä sitten ryhtyvät palkkasotureiksi? Vastaus on helppoa: ne ihmiset, jotka toisissa oloissa ryhtyisivät rikollisiksi; täysin piittaamattomat, seikkailunnälkäiset ihmiset, jotka tykkäävät murhata, ryöstää ja raiskata ja jotka haluavat rikastua nopeasti mistään piittaamatta. Riskit ovat valtavat, mutta niin ovat palkinnotkin; ne, jotka selviävät hengissä, usein palaavat porhoina kotiin, elleivät ole narkanneet, ryypänneet tai pelanneet rahojaan. Noin sata prosenttia kaikista palkkasotureista on miehiä.

Palkkasoturit eivät ole milloinkaan piitanneet mistään laeista tai sodankäynnin säännöistä, ja he ovat tunnettuja liipaisinherkkyydestään, julmuudestaan ja piittaamattomuudestaan. Niinpä
Geneve'n sopimus
, joka määrittelee sodan säännöt ja sotavankien aseman ja oikeudet, yksiselitteisesti sanoo, että palkkasoturi ei kiinni jäädessään ole sotavanki. Palkkasoturi voidaan siis periaatteessa teloittaa suoralta kädeltä kiinnisaataessa, ja häntä saa kohdella kuin ketä tahansa järjestäytyneen rikollisjoukkion jäsentä, jota epäillään syylliseksi murhaan tai sen yritykseen. Jollei palkkasoturia haluta ampua samantien, hänet saa tuomita siviilioikeudessa kuten kenet tahansa rikollisen, panna vankilaan - eikä häntä tarvitse kotiuttaa rauhan tullen.

Balkanin hajoamissodat merkitsivät renessanssia palkkasotureille Euroopassa. Sanotaan, ettei sosialismissa ollut muuta järjestäytynyttä kuin rikollisuus, ja sodat merkitsivät erilaisille mafioille ja rikollisorganisaatioille kissanpäiviä; he ryhtyivät yksityisarmeijoiksi ja myivät palveluksiaan eniten tarjoaville. Balkanin sodat keräsivät kaikenkarvaisia onnensotureita ja seikkailijoita ympäri Eurooppaa, ja siellä oli mukana myös muuan turkulainen arkkitehtiteekkari, jonka nom de guerre Luca Moconesi saavutti sitten surullista kuuluisuuttakin Suomessa. Mutta myös Afrikan likaiset konfliktit vetävät puoleensa palkkasotureita kuin hunaja kärpäsiä - sellaiset nimet kuin Executive Outcomes, DynCorp ja Sandline International herättävät kammoa ympäri maailman.

Palkkasoturien käyttö on tullut jatkuvasti ikävällä tavalla yhä houkuttelevammaksi. Asevelvollisuusarmeijoiden aika on lopullisesti ohi; yhdelläkään kansalla ei, Kiinaa lukuunottamatta, enää ole kertakaikkiaan varaa tapattaa omia kansalaisiaan niin siekailematta ja sumeilematta kuin ensimmäisen ja toisen maailmansodan joukkoteurastuksissa ja siviilit eivät tykkää siitä, että heidän puolisoitaan ja poikiaan kohdellaan kuin jauhelihaa, ja toisaalta ammattiarmeijoiden osalta käyttökynnys on hyvin korkea, sillä niissä ihmishenki on hyvin kallis ja toisaalta niitä ei haluta haaskata yhdentekevissä konflikteissa. Mutta palkkasoturijoukot ja yksityisarmeijat ovat käytännössä täsmälleen sama asia kuin ulkoistukset yleensäkin - sodan ulkoistamista yksityisille toimijoille.

Vastoin yleisiä uskomuksia ammattiarmeijat ovat hyvin osaavia ja korkealuokkaisia toimijoita, ja tapa, jolla Britannian joukot murskasivat Argentiinan asevelvollisarmeijan Falklandeilla tai USA:n joukot Irakin asevelvollisarmeijan, ei jätä kenellekään epäilyksiä. Mutta tämä sotilasaineksen korkea laatu puolestaan luo uuden sudenkuopan; entäpä ne sotilaat, jotka lähtevätkin ammattiarmeijoista maitojunalla kotiin?

Yhdysvallat, tuo vapauden tyyssija ja yksityisyritteliäisyyden paratiisi, on myös luonut aivan uuden palkkasoturiuden muodon; yksityiset sopimussotilasyhtiöt, private military contractors (PMC). USA:n asevoimat vastusti voimakkaasti tällaisen yritteliäisyyden sallimista, mutta poliitikot ja teollisuus junttasivat ne läpi. Nämä yhtiöt toimivat sillä harmaalla vyöhykkeellä, joka jää legitiimin turvallisuus- ja vartiontipalveluiden sekä palkkasoturiuden välillä, mutta käsien teot puhuvat voimakkaammin kuin suun sanat: ne ovat täysin puhtaita palkkasoturijoukkoja. Ehkä kaikkein pahamaineisin tällainen yksityisarmeija on Blackwater Worldwide, joka on tullut tunnetuksi Irakin toilailuistaan. Toisin kuin USA:n asevoimilla, joilla on hyvin korkeat standardit miehistönsä ja upseeriensa laadulle, nämä yksityisarmeijat eivät kertakaikkiaan piittaa asiasta. Heidän värväyspohjansa koostuu siitä pohjasakasta ja mätämunista, joille ei ole asiaa legitiimeihin taistelujoukkoihin: maitojunalla armeijasta lähteneisiin sotilaisiin ja upseereihin jotka ovat saaneet sieltä kenkää kurittomuuden, rikollisuuden, korruption tai väärinkäytösten takia tai joilla kotiutuspaperissa lukee dishonorable discharge, ex-poliiseihin ja ex-vartijoihin, seikkailijoihin ja aivan puhtaisiin rikollisiin. Blackwaterin miehistövahvuus on noin 20 000 miestä (siis noin divisioona) ja heillä on omat ilmavoimat ja mekanisoidut joukot. Koska monilla ex-upseereilla on potkuistaan huolimatta yhä kontakteja armeijaan ja aseteollisuuteen, Blackwater (nykyään Xe) ja DynCorp ovat saaneet miljardisopimuksia USA:n liittovaltiolta ilman kilpailutusta.

Mutta nämä yksityisarmeijat ovat Irakissa tärkein syy siihen, miksi amerikkalaisia vihataan. Nämä yksityisarmeijat ovat osoittautuneet hyvin kurittomiksi, korruptoituneiksi, liipaisinherkiksi ja mistään piittaamattomiksi. On myös esitetty epäilyjä, että he olisivat myyneet laittomasti aseita, ammuksia ja tarvikkeitä Irakin islamisteille. USA:n asevoimat yleisesti vihaavat ja halveksivat näitä yksityisyrittäjiä; kenraali Karl Horst totesi:
These guys run loose in this country and do stupid stuff. There's no authority over them, so you can't come down on them hard when they escalate force... They shoot people, and someone else has to deal with the aftermath. It happens all over the place
On esitetty epäily, että Falludzan taistelu 2004 olisi saanut alkunsa juurikin Blackwaterin toilailuista.

Mutta mitä pitkittyneemmäksi konflikti menee, mitä mitättömämmäksi se muuttuu ja mitä kaoottisemmaksi tilanne menee, sitä houkuttelevammaksi käy vaihtoehto korvata vakinaiset joukot palkkasotureilla. Vakinaisten joukkojen - asevelvollisten tai ammattilaisten - ylläpito maksaa rahaa; heillä on omaiset ja heillä on sidosryhmät, ja poliitikot eivät tykkää kun pojat tulevat pakkilaatikossa kotiin. Mutta tällaiset yksityisarmeijat ovat käytännössä sodan mukavuuslippulaivoja - mukavuuslippujoukkoja; ne voidaan palkata täsmälleen niin pitkäksi aikaa kun konfliktia kestää, heitä voidaan tapattaa sumeilematta eikä kukaan jää kaipaamaan heitä. Ja näin käy lopulta molemmin puolin.

Mutta asian kaikkein rumin puoli on vielä mainitsematta, ja se on konfliktin pitkittyminen sissisodaksi.

Jos sissisota onnistuu sotilaallisessa tavoitteessaan - sitoa vihollisen joukot niin että ne eivät kykene toimimaan operatiivisesti tai rauhoittamaan maata mutta epäonnistuu poliittisessa tavoitteessaan - tehdä miehtys sotilaallisesti tai poliittisesti niin epämukavaksi, että miehittäjä joutuu vetämään joukkonsa pois, konflikti väistämättä romahtaa palkkasoturijoukkojen sodaksi. Kun iso ilkeä suurvalta toteaa, että Victor Mike, mutta poliittiset intressit ovat liian isot, niin mikäpä sen helpompaa kuin vetää vakinainen armeija maasta pois - ja korvata se mukavuuslippujoukoilla? Nuo mukavuuslippujoukot eivät piittaa mistään säännöistä eivätkä laeista, ne ovat kurittomia ja pyrkivät terrorilla siihen samaan tulokseen mihin legitiimit joukot pyrkivät rauhoittamalla maa. Ja vastaavasti mitä pitempään sissiosapuoli sotii ja mitä toivottomammalta sissisota näyttää ja sotaväsymys iskee ja mitä pahempia ja julmempia vihollisen palkkasoturit ovat, sitä houkuttelevampaa on värvätä mukavuuslippusissejä - kaikenkarvaisia rosvoja, rikollisia ja mafiosoja "isänmaallisuuden" nimessä. Lopputulos on täysin raiskattu ja ryöstetty maa, valtava pakolaisongelma ja täydellinen anarkia, johon tolkkua tuo vasta se, että jollakin kansainvälisellä yhteisöllä on intressi asiaan. Näin on käynyt kaikkialla, missä sissisotaa on käyty - Balkanilla, Afrikassa, Somaliassa, Afganistanissa ja oli vaarana käydä Irakissa. Vietnamissa onneksi sissisota epäonnistui - jos Viet Congia ei olisi murskattu Tet-hyökkäyksen jälkimainingeissa, ja jos puolestaan Pohjois-Vietnamin vakinainen armeija olisi murskattu, lopputulos olisi ollut Vietnamin romahtaminen täydelliseen anarkiaan.

Sissisota on hirvittävä riski - onnistuessaan vain osittain se johtaa palkkasoturiarmeijoiden ylläpitämään anarkiaan ja maan täydelliseen tuhoon. (Epäonnistuessaan se jothtaa "vain" miehitykseen nöyryytyksineen.)

Palkkasoturit ovat ammattisotilaille todellakin samanlaisia niljakkeita kuin mukavuuslippulaivojen merimiehet ammattimerimiehille; jos kippari paljastuu mukavuuslippulaivan kapteeniksi, hänet jätetään täysin yksin ja häntä kohdellaan kuin spitaalitautista; ja jos mukavuslippumerimies eksyy väärään kapakkaan, sakinhivutus on odotettavissa. Ja mikseivät olisi? Nuo sodan koirat ja mukavuuslippujoukot ovat pelkkiä rikollisia, ja heitä on syytäkin kohdella rikollisina.

He ovat panneet itsensä ihmistapojen ulkopuolelle, ja siellä pysyköön.

43 comments:

Kumitonttu said...

Sorry nyt vaan Matruuna, mutta tämä on huonoin kirjoituksesi ikinä, koska tulkitset niin yksipuolisesti asioita. En jaksa puuttua mihinkään muuhun virheeseesenn kuin tähän:

Kukaan ei ole laskenut Blackwaterin, DynCorpin ja muiden yksityisyrittäjien tappioita Irakissa, mutta parasta asiassa on kuitenkin, ettei kukaan jää heitä kaipaamaan, ja hyvä niin.

Tuollainen ihmisviha on sietämätöntä. Huonojakin ihmisiä, rikollisia, raiskaajia ja ryöstäjiä jää joku kaipaamaan. Palkkasotilas on jonkun lapsi, puoliso ja vanhempi. Ihmiset tekevät vääriä ratkaisuja, mutta ei se tee heistä arvottomia.

juge said...

"...ammattilaiset ovat aina parempia kuin amatöörit."

...paitsi tietysti silloin kun Ruukinmatruuna pauhaa valelääkäreistä ja -opettajista tai itseoppineista "lentäjistä". Näissä ammateissa kuka tahansa pärjää ammattilaisille :)

Ironmistress said...

Juge, on yhdentekevää, miten ammattilainen on ammattitaitonsa hankkinut kunhan hänellä on sitä. Itseoppimallakin voi kasvaa ammattilaiseksi ja monet huippuosaajat ovat juurikin näitä pitkän tien kulkijoita.

Mutta on turhaa olettaa, että laumasta sekalaisia amatöörejä voisi tulla ammattilaisten veroisia vain tuosta vain. Ei tarvitse kuin katsoa jääkiekkopeliä niin ero ammattilaisen ja amatöörin välillä on melkoinen.

Ironmistress said...

Tuollainen ihmisviha on sietämätöntä. Huonojakin ihmisiä, rikollisia, raiskaajia ja ryöstäjiä jää joku kaipaamaan. Palkkasotilas on jonkun lapsi, puoliso ja vanhempi. Ihmiset tekevät vääriä ratkaisuja, mutta ei se tee heistä arvottomia.

Totta. Ruukinmatruuna poistuu häpeillen takavasemmalle - hän rikkoi uskontonsa periaatteita vastaan, joihin kuuluu myötätunto myös roistoja kohtaan.

Tomi said...

RM, vai ammattilaiset ovat aina parempia kuin amatöörit.

Tästä olen samaa mieltä.
Mutta itse et ole johdonmukainen, koska mielestäsi esimerkiksi ilmastotutkimuksessa amatöörit pieksävät ammattilaiset.

MikkoAP said...

Tomi: "Mutta itse et ole johdonmukainen, koska mielestäsi esimerkiksi ilmastotutkimuksessa amatöörit pieksävät ammattilaiset."

Mitään yksimielisyyttä AGW hypoteesista ei ammattilaisten keskusdessa koskaan ole ollutkaan ja toisaalta AGW hypoteesia puoltamaan on kelvannut kuka tahansa ammattillisesta taustasta riippumatta

MikkoAP said...

Brittien SAS erikousjoukkojen veteraani Bob Shepherd on kirjoittanut kirjan The Circuit aiheesta.

En ole kirjaa lukenut, mutta tässä hänen kokemuksistaan kirjoittama artikkeli: http://www.dailymail.co.uk/news/article-563659/The-Iraqi-Dogs-War-An-ex-SAS-veteran-reveals-antics-security-experts-helping-lose-war-terror.html

Monet yksityiselle puolelle siirtyneistätoimijoista ovat itseasiassa taustaltaan ammattisotilaita.

Ilmeisesti joukko on todella kirjavaa. Mukaan mahtuu häikäilemättömiä toimijoita, jotka voitontavoittelussaan asettavat surutta ihmishenkiä vaaraan, eivätkä vaivaudu tarkistamaan, onko työnhakijalla todellisuudessa se kokemus sotilaana olemisesta kuin, mitä hän väittää, mutta ilmeisesti myös rautaisia ammattilaisia, jotka tietävät mitä tekevät, eivätkä ota vastaan töitä, joita eivät varmasti tiedä pystyvänsä suorittamaan.

Mutta kuitenkaan ei voi suoraan olettaa, että joka-ikinen yksityisellä puolella sotilaallista duunia tekevä on häikäilemätön, pelkästään suurinta mahdollista palkkapussia totteleva tyyppi.

Tomi said...

MikkoAP:"Mitään yksimielisyyttä AGW hypoteesista ei ammattilaisten keskusdessa koskaan ole ollutkaan "

Mistään tieteellisestä kysymyksestä ei ole sataprosenttista yksimielisyyttä tiedemaailmassa.

Suhteellisen helposti löytää biologin, jopa evoluutiobiologin, joka kieltää evoluutioteorian.
Samoin voidaan löytää fyysikko, joka kieltää kvanttimekaniikan totuuden.

Yli 90% ilmastotutkijoista on AGW:n kannalla ja tätä minä kutsuisin konsensukseksi.

MikkoAP said...

Tomi:"Mistään tieteellisestä kysymyksestä ei ole sataprosenttista yksimielisyyttä tiedemaailmassa."

Ei tietenkään, mutta AGW hypoteesin ennusteet ovat osuneet huonosti yhteen mittausten kanssa.

Oikeastaan maailmanlopun olisi pitänyt jo tulla.

Tällä hetkellä maailmaloppu on lykätty sen verran kauas, ettei tietenkään voi olla sataprosenttisen varma, ettei se tule tapahtumaan ja lisäksi haarukka lämpötilan nousun ennusteissa on todella laaja.

Hopliitti said...

Paha saa mahdollisuutensa kun hyvät eivit tee mitään. Kansakunnan puolustamisessa mikään osapuoli ei ole motivoituneempi ja tehokkaampi kuin kansakunta itse. Suomi on pieni kansakunta eikä suomalaisilla ole mitään harhakuvitelmia sen suhteen kuka suomalaisia pahana päivänä puolustaa. Kysymys on tahdosta, motivaatiosta.

RM on argumentoinut asevelvollisuudesta luopumista mm. sillä että USA:n varusmiesarmeija sai Vietnamissa turpaansa. RM jättää kuitenkin huomioimatta – Hmm. Miksiköhän? - sen tosiseikan että US Army sai Vietnamissa turpaansa Vietnamin kansanarmeijalta, ei miltään yyber-koulutetulta tai varustetulta ammattiarmeijalta. Mikähän oli argentinalaisten Falklandin saaria miehittämään komennettujen varusmiesten motivaatio?

Omaa maataan puolustava asianmukaisesti koulutettu ja aseistettu kansanarmeija, asevelvollisarmeija on voittamaton koska sen motivaatio menee aina miehitysarmeijan motivaation yli.

Siksi Suomessa jokaisella muurarilla, autokuskilla, ekonomilla, insinöörillä jne. pitää olla sotilaskoulutus. Pitää olla kyky käyttää sotilaskalustoa, aseita ja järjestelmiä tarpeen tullen.

Suomi tunnetaan siitä että meillä on reserviläisiä jotka sotilastaidoissa pystyvät toimimaan samalla tasolla kuin maailman parhaimmat ammattisotilaat. Se vuoden mittainen aktiiviloma maastopuku päällä on hyvin halpa hinta siitä ette Suomessa eivät ”sodan koirat” voi temmeltää samalla tavalla kuin muualla maailmassa.

Ironmistress said...

Kansakunnan puolustamisessa mikään osapuoli ei ole motivoituneempi ja tehokkaampi kuin kansakunta itse.

Pääsääntöisesti ammattiarmeijat kootaan kansakunnan itsensä keskuudesta.

Suomi on pieni kansakunta eikä suomalaisilla ole mitään harhakuvitelmia sen suhteen kuka suomalaisia pahana päivänä puolustaa.

Amatöörit ja orjatko?

Kysymys on tahdosta, motivaatiosta.

Pakko on hyvin huono motivaattori. Pakko ja rangaistuksen uhka saavat ihmisen välttämään tekoja, mutta hyvin huonosti tekemään yhtään mitään. Asevelvollisuus on orjuutta, ja orjat eivät ole parhaita vapauden puolustajia.

RM on argumentoinut asevelvollisuudesta luopumista mm. sillä että USA:n varusmiesarmeija sai Vietnamissa turpaansa. RM jättää kuitenkin huomioimatta – Hmm. Miksiköhän? - sen tosiseikan että US Army sai Vietnamissa turpaansa Vietnamin kansanarmeijalta, ei miltään yyber-koulutetulta tai varustetulta ammattiarmeijalta.

Itse asiassa molemmat saivat turpaansa toisiltaan. USA voitti joka ainoan taistelun - ja hävisi sodan, koska sillä ei ollut tahtoa voittaa. Pohjois-Vietnamin armeijan tappiot olivat hirvittävät ja sen suorittamat julmuudet omaa siviiliväestöä kohtaan mittavat. Vo Nguyen Giap ei ollut taitava kenraali; hänellä vain oli ehtymättömät reservit ja hän haaskasi miehiään sumeilematta.

Mikähän oli argentinalaisten Falklandin saaria miehittämään komennettujen varusmiesten motivaatio?

He puolustivat omaa maataan ja olivat lähellä omaa mannertaan. Todennäköisesti varsin hyvä.

Omaa maataan puolustava asianmukaisesti koulutettu ja aseistettu kansanarmeija, asevelvollisarmeija on voittamaton

Kerro se irakilaisille.

Siksi Suomessa jokaisella muurarilla, autokuskilla, ekonomilla, insinöörillä jne. pitää olla sotilaskoulutus.

Kaikella kunnioituksella meidän möhömahaisia, rapakuntoisia ja ylipainoisia reserviläisiämme kohtaan, kyllä ammattilainen on aina ammattilainen myös sotapuuhissa. Asevelvollisuuden aika on ollut ja mennyt.

Suomi tunnetaan siitä että meillä on reserviläisiä jotka sotilastaidoissa pystyvät toimimaan samalla tasolla kuin maailman parhaimmat ammattisotilaat.

Ja kuinkahan mainioita ammattilaisia meillä olisikaan kun armeijaan otettaisiin vain ne kaikkein motivoituneimmat, osaavimmat ja halukkaimmat vapaaehtoiset, jotka pääsevät sisäänpääsytesteistä läpi - ja jätettäisiin ne latva-B:t ja demotivoituneet tapaukset kokonaan pois?

Se vuoden mittainen aktiiviloma maastopuku päällä on hyvin halpa hinta siitä

Sen verran mitä miespuoliset tuttavat ja sukulaiset ovat paikkaa luonnehtineet, niin se on "aikuisten miesten lastentarha", "organisoitua koulukiusaamista", "kuin mielisairaala", "täyttä pelleilyä", "vankila on vähemmän paha paikka" ja "tehottomuuden maksimointia". Puolison mukaan RUK oli koko firmassa ainoa paikka, joka toimi.

Miksi Suomi takertuu anakronismiin vielä 2010-luvulla?

Rauha said...

"Miksi Suomi takertuu anakronismiin vielä 2010-luvulla?"

Ehkä siksi, että enemmistö kansasta sitä kannattaa.

Mietin mitä tarkoitat, kun sanot ettet halua uhrata poikaasi tai miestäsi jonkun (oletettavasti) itseäsi tyhmemmän päättäjän päätösten vuoksi. Oliko mielestäsi esimerkiksi talvisotaan ryhtyminen seurausta meikäläisisten tyhmistä päättäjistä? Millainen olisi ollut viisas päättäjä tuossa tilanteessa?

Suomi on pieni maa ja on aika epätodennäköistä, että armeijaamme käytetään mihinkään sapelinkalisteluun. Lähinnä kyse on puolustussodasta, jos sotasille aletaan. Vinkki: kehota miespuolisia rakkaitasi hankkimaan lääkärintodistus, ettei tarvitse sotia. On tiettyjä sairauksia, joilla velvollisuuksistaan pääsee livahtamaan ja jättämään ne muille. Saat nukuttua rauhassa yösi, eikä ajatus asevelvollisuudesta ahdista.

Itse en kylläkään tarvitse vaimoa tai äitiä puolustamaan ja suojelemaan minua, mutta meitä miehiä on niin moneen lähtöön.

Ironmistress said...

Todettakoon vielä, että sota ei ole mitään sankarileikkiä eikä se ole urheilua. Se on organisoitua murhaamista, jossa ihmisiä kuolee ja heitä silpoutuu hengiltä ja loppuiäkseen vammaisiksi mitä hirvittävimmillä tavoilla.

Ja mitä heikompi koulutus heillä on ja mitä huonommat suojavarusteet, sitä hirvittävämpää tuo ihmisten silpominen on. Pelkästään jo tuon pitäisi tehdä koko ajatuksesta vastenmielisen. Kyse on toiminnasta, josta rauhan aikana joutuu loppuiäkseen vankilaan.

Mutta vielä vastenmielisemmäksi sen tekee ajatus täysin syyttömien ja täysin viattomien ihmisten, joilla ei ole mitään henkilökohtaista intressiä koko juttuun eikä mitään osaa eikä arpaa koko sopan syntyyn, lähettäminen kuolemaan ja silpoutumaan mitä hirvittävimmillä tavoilla ja kuolemaan tai vammautumaan loppuiäkseen - pakottamalla, rangaistuksen uhalla, orjasotilaina. Edes Amerikan sisällissotaa edeltänyt neekeriorjuus ei ollut niin hirvittävää ja vastenmielistä kuin asevelvollisuus - orjanomistaja ei sentään voinut lähettää orjiaan kuolemaan tuosta vain.

Asevelvollisen henki on halpa; heitä haaskataan ja teurastetaan sumeilematta, ja asevelvollisuus johtaa valtaviin tappioihin. Koska kalusto on niukkuustekijä elävän voiman sijaan, elävää voimaa haaskataan.

Ja jokainen asevelvollinen, joka riskeeraa henkensä, terveytensä ja työkykynsä ilmaiseksi ilman mitään korvausta teloituksen tai pitkän vankeusrangaistuksen uhalla, on aina jonkun naisen puoliso, veli, poika, eno, setä tai muu sukulainen. Heitä vastassa on joko toinen samanlainen piruparka, joka pakotetaan samalla tavoin murhatöihin rangaistuksen uhalla - tai sitten vastassa on huippukoulutettu väkivallan ammattilainen, jolle sotiminen on ydinosaamisaluetta ja joka suhtautuu koko juttuun täysin kliinisesti ja professionaalisti ja jolle vastapuolen amatööriasevelvollinen on pelkkä suupala.

Meillä kumpikaan isoisä ei ikinä puhunut sodasta selvin päin. He olivat nähneet sitä murhaamista, teurastamista ja brutalismia riittävästi. He selvisivät ehjinä kotiin. Kaikki eivät selvinneet. Isosedästä tuli narkomaani - kiitos kranaatinheittimen osuman ja sitä seuranneen hoidon kenttäsairaalassa. Ainoa, mikä tepsi niihin kipuihin, oli heroiini. Jota hän käyttikin sitten loppuikänsä. Ne, jotka eivät saaneet osumaa ruumiiseensa, saivat sen sieluunsa. Sodan psykiatrista hintaa ei ole ikinä mitattu. Miten käy ihmiselle, joka on koko ikänsä elänyt kristillisen etiikan mukaan, ja joka sitten pakotetaan murhaamaan, tappamaan ihmisiä ja toimimaan kaiken sen vastaisesti, mitä hän on siihen mennessä pitänyt eettisenä? Ja he kaikki palvelivat ilmaiseksi, ilman mitään korvausta, ilman mitään palkkaa, ja kiitoksena saivat sitten nuoremmilta v*ttuilua ja päällesylkemistä.

Juuri siksi on mielekkäintä koota armeija vapaaehtoisista, sellaisisita ihmisistä, jotka hyväksyvät tämän kuoleman tai silpoutumisen riskin ja ovat sen myös valmiita ottamaan, ja maksamaan heille palkkaa sen riskin korvauksena.

Meillä ei kertakaikkiaan ole varaa uhrata muurareitamme, insinöörejämme, ekonomejamme ja autokuskejamme sodan Molokin alttarille amatööreinä. Heitä tarvitaan siviilitöissään - tienaamassa se raha, jolla se sotiminen maksetaan. Sotiminen kuuluu niille, joille se on ydinosaamisalue ja jossa työstä maksetaan siitä kuuluva palkka.

Ironmistress said...

"Miksi Suomi takertuu anakronismiin vielä 2010-luvulla?"

Ehkä siksi, että enemmistö kansasta sitä kannattaa.


Argumentum ad populum. (50 miljoonaa Elvis-fania ei voi olla väärässä...)

Mietin mitä tarkoitat, kun sanot ettet halua uhrata poikaasi tai miestäsi jonkun (oletettavasti) itseäsi tyhmemmän päättäjän päätösten vuoksi.

Täsmälleen sitä mitä siinä sanotaan.

Oliko mielestäsi esimerkiksi talvisotaan ryhtyminen seurausta meikäläisisten tyhmistä päättäjistä?

Talvisodasta on 71 vuotta. Se on yhtä pitkä aika kuin Amerikan sisällissodasta ensimmäiseen maailmansotaan.

Millainen olisi ollut viisas päättäjä tuossa tilanteessa?

Sellainen, joka olisi liittoutunut ja pyrkinyt ostamaan aikaa.

Suomi on pieni maa ja on aika epätodennäköistä, että armeijaamme käytetään mihinkään sapelinkalisteluun.

Suomi on niin pieni maa, ettei meillä kertakaikkiaan ole varaa uhrata koulutettuja siviiliammattilaisiamme sodan Molokin alttarille amatöörisotilaina, joita kuolee kuin kärpäsiä.

Itse en kylläkään tarvitse vaimoa tai äitiä puolustamaan ja suojelemaan minua, mutta meitä miehiä on niin moneen lähtöön.

On hienoa, että vielä on idealistisia, kirkassilmäisiä ja puhdasmielisiä nuorukaisia, joille sota on kivaa leikkiä ja jaloa urheilua ja kuin puhdistava tuli, joka puristaa ihmisestä sen parhaimman ulos.

Reality check: Sota on organisoitua murhaamista. Jokaisessa sodassa on aina kaksi osapuolta. Ne, jotka siinä kuolevat ja ne, jotka siitä hyötyvät. Mitä sinä kuvittelet itse hyötyväsi sodasta ja kenen ajattelet korjaavan hyödyn siitä, että sinä kuolet tai silpoudut mitä hirvittävimmällä tavalla? Minkä katsot olevan riittävän korvauksen itsellesi siitä? Korulauseiden ja latteuksienko?

Tomi said...

RM:"Argumentum ad populum. (50 miljoonaa Elvis-fania ei voi olla väärässä...)"

Olet varmaan lukenut Niilo Paasivirran nettipeelon käsikirjaa ? (:

Hopliitti said...

Roomalla oli legioonansa, Rooman kansalaisista koostuvat ammattiarmeijat. Mutta legioona ei voinut toimia ilman Auxilia-joukkoja. Auxiliat olivat useinmiten ei-kansalaisia, palkkasotilaita jotka eräässä historian vaiheessa saattoivat saada pitkän sotilaspalvelun palkkioksi Rooman kansalaisuuden.

Valitettavasti tässä kotouttamisessa oli rekyylinsä: Monet rooman historiaan kirjatut barbaarien sotapäälliköt olivat oppineet sotataitonsa auxilia-joukoissa. Loppuviimein Rooman valloitti goottien auxilia -armeija.

Sodankäynti on 10% militariaa, 90% logistiikkaa. 10% legioonaa, 90% auxiliaa. Mm. USA:n Irakin ja Afghanistanin joukoista on 10% legioonaa (Army, Marines, SOCOM jne.) ja 90% auxiliaa (Blackwater, Kellogs jne.)

Jos Suomi luopuu asevelvollisuudesta, meidän puolustuksemme on 10% legioonaa, 90% auxiliaa.

Hyvä juttu?

Ei ainakaan halvempi kuin nykyinen systeemi. Enkä näe muutenkaan yhtään mitään etua perustaa Suomeen auxiliaa jonka perimmäinen tarkoitus on vain rahan vuoleminen.

Tomi said...

RM, täytyy antaa tunnustusta sinulle siitä, ettet ole valkoisensulanjakaja.

Minun on vaikeata ymmärtää naisia, jotka vaativat sitä, että miesten olisi kuoltava heidän puolestaan.

Tietenkin moni olisi valmis kuolemaan rakkaittensa puolesta, mutta nykyjärjestelmässä jokaisen (nuoren) miehen olisi oltava jokaisen naisen puolesta.

Ironmistress said...

Hopliitti, mitä pitemmälle keisarikunnan aikajanalla mentiin, sitä tärkeämpiä olivat ratsuväkijoukot.

Legioonien merkitys pieneni, koska ne olivat raskasta jalkaväkeä ja se soveltui huonosti barbaareja vastaan taistelemiseen rikkonaisessa maastossa. Auxiliariukset, jotka olivat kevyttä jalkaväkeä, soveltuivat paremmin rikkonaiseen maastoon.

Täsmälleen samasta syystä Kreikassa hopliitit syrjäytyivät toisaalta peltastien ja toisaalta falangistien tieltä.

Ratsuväki oli nopeaa ja se puolestaan toimi barbaareja vastaan paremmin avomaastossa - barbaareilla ei ollut omaa raskasta ratsuväkeä. Equtes alares oli keskiraskasta ratsuväkeä, equites catafractarii raskasta.

Ratsuväen ongelma on, että se on pirun kallis aselaji. Rooman talous oli ollut tuossa vaiheessa kuralla jo 300 vuoden ajan. Talouden painopiste oli siirtynyt itään, jossa orjanomistajatalous oli pikkuhiljaa korvautunut feodalismilla.

400-luvulle tultaessa Itä-Rooman (Bysantin) armeijat olivat jo lähes kokonaan ratsuväkiarmeijoita. Niistä sitten lisää vaikkapa Vegetiuksessa ja Maurikioksen Strategikonista - molemmat löytyvät meidän kirjahyllystä.

Länsi-Rooma ei luhistunut goottien miekkoihin. Se luhistui siihen, ettei sen talouspohja kestänyt - se oli tuolloin kertakaikkiaan konkurssissa; gootit vain antoivat tuolle konkurssipesälle armoniskun. Itä-Rooma selviytyi ja kukoisti yli 1000 vuotta, koska sen talous oli kunnossa.

Ironmistress said...

Hopliitti, unohdat vielä, että Rooma oli joutunut luopumaan asevelvollisuudesta jo Mariuksen aikana.

Syy oli siinä, että asevelvollisuus oli johtanut yhteiskunnan hirvittävään eriarvoistumiseen ja proletariaatin syntyyn; kun pientilalliset ja käsityöläiset olivat armeijassa, suurmaanomistajat olivat sillä aikaa kaapanneet heidän tilansa, ja toisaalta orjatyö oli sillä aikaa syrjäyttänyt käsityön. Asevelvollisuus merkitsi keskiluokan köyhtymistä ja köyhien kurjistumista.

Lopputulos oli, että asevelvollisuutta toisaalta pyrittiin välttämään kaikin keinoin ja toisaalta riviin ei saatu tarpeeksi miehiä, koska niiden miesten lukumäärä, joilla oli varaa ostaa varusteet, pieneni koko ajan. Ilman Mariuksen reformeja - siirtymistä ammattiarmeijaan - Rooma todennäköisesti olisi luhistunut jo ennen Caesarin aikaa.

Todettakoon vielä, että asevelvollisuus ei sulje pois palkkasoturien käyttämistä. 30-vuotisessa sodassa Ruotsissa oli käytössä asevelvollisuus, mutta se käytti ulkomaisia palkkasotureita täysin sumeilematta. Samoin Venäjä käyttää palkkasotureiksi laskettavissa olevia yksityisarmeijoita turvaamaan intressejään.

Hopliitti said...

Mielestäni RM ei käsittele provokaatioissaan asevelvollisuutta vaan hän kasaa uudestaan ja uudestaan olkinukkea jolle hän on antanut nimeksi asevelvollisuusarmeija. Tämän olkinuken yhtymäkohdat todellisuuden kanssa ovat harvat, vääristyneet ja tarkoitushakuisesti valitut. Suomessa ei ole ”orja-armeijaa”, ei edes pakollista varusmiespalvelusta. Armeijan käyminen on käytännössä täysin vapaaehtoista, ketään ei intissä pidetä vasten omaa tahtoa vaan sieltä pääsee halutessaan pois alta aikayksikön.

Silti suuri enemmistö suomalaisista miehistä suorittaa aseellisen varusmiespalveluksen loppuun saakka ilman mitään ongelmia tai pysyviä vaurioita. Kotiutuvista varusmiehista ylivoimainen enemmistö kannattaa nykyistä järjestelmää ja pitää palvelusaikaansa enimmäkseen positiivisena kokemuksena. Tämänkin tosiasian RM vaikenee kuoliaaksi tai yrittää selittää sen jonkinlaiseksi massapsykoosiksi.

RM:n argumentointi on väsynyttä tunteellista meuhkaamista, fakta-argumentteja on harvassa ja nekin ovat puolitotuuksia. RM käsittelee aihetta, josta hänellä ei ole minkäänlaista omakohtaista kokemusta, toisen käden lausuntojen kautta ja näistäkin hän valikoi omaa tunnepohjaista asennettaan tukevat kliseet ymmärtämättä niiden todellista sisältöä tai semioottisia merkityksiä. RM käyttää varusmiesarmeijaa ja reserviläisiä käsitellessään tarkoituksellisen loukkaavaa ja provosoivaa kieltä peittääkseen tietämättömyyden ja pitääkseen keskustelun pois faktatasolta tunnepohjaisissa vuodatuksissa.

RM:n kuva asevelvollisuudesta on vino ja vääristynyt sysitä joita voimme vain arvailla.

Mahdollisesti kyseessä on yritys käsitellä jotain traumaattista kokemusta. RM:ää vaivaa tässä kohdassa hyvin vahva Kognitiivinen dissonanssi, psykologinen sokeus joka estää tosiasioiden näkemisen ja tunnistamisen.

Ironmistress said...

Suomessa ei ole ”orja-armeijaa”, ei edes pakollista varusmiespalvelusta.

Asevelvollisuuslaki kyllä sanoo toisin.

Armeijan käyminen on käytännössä täysin vapaaehtoista,

Ei todellakaan ole. Vaihtoehtona on joko täysin turha ja rangaistuksenomainen siviilipalvelus, tai sitten 6 kk vankeustuomio. Vapaaehtoisuudesta on turhaa puhua tässä yhteydessä.

ketään ei intissä pidetä vasten omaa tahtoa vaan sieltä pääsee halutessaan pois alta aikayksikön.

Niin, maitojunalla. [Joka puolestaan on sosiologiselta kannalta yksilön osalta hyvin tuhoisa tapahtuma.]

Silti suuri enemmistö suomalaisista miehistä suorittaa aseellisen varusmiespalveluksen loppuun saakka ilman mitään ongelmia tai pysyviä vaurioita.

Suurin osa kotiutuvista varusmiehistä on psyykkisesti täysin hajalla, ja sen paraneminen ja normalisoituminen kestää yleensä 1-2 vuotta. Tätä vain ei yleisesti tiedosteta.

Yhdysvaltojen armeijassa tämä tiedostetaan, ja siksi kotiutuville sotilaille järjestetään "deprogrammointi", jossa heidän "sotilasminänsä" ajetaan alas ja heidät oloutetaan jälleen siviilielämään.

Kotiutuvista varusmiehista ylivoimainen enemmistö kannattaa nykyistä järjestelmää

Sitä kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi.

ja pitää palvelusaikaansa enimmäkseen positiivisena kokemuksena.

Linkkejä? Referenssejä? Pikemminkin se on "p*skareissu, mutta tulipa tehtyä".

Kaikkein kriittisimmin asevelvollisuuteen suhtautuvat toisaalta miehistön jäsenet ja toisaalta reserviupseerit. Ensimmäiset siksi, että he ovat siellä nokkimisjärjestyksen pohjalla ja heille koko puuha on p*skansyöntiä. Jälkimmäiset siksi, että he edustavat ikäluokan parhaimmistoa, he ovat yleensä hyvin älykkäitä ja kykenevät yhdistelemään asioita ja näkemään kokonaisuuksia ja vertailemaan asioita ja tekemään johtopäätöksiä. Lukuisat heistä sijoittuvat siviilissä joko johtamis- tai erikoisasiantuntijatehtäviin, ja heille tuo armeijan "johtamiskokemus" on lähinnä vaivautumisen aihe - siviilijohtaminen on täysin erilaista. Heille asevelvollisuus merkitsee myös tuhoisaa katkoa opintoihin tai työuraan.

Kaikkein positiivisimmin armeijaan suhtautuvat alipäällystön jäsenet; alikersantit ja kersantit. He myös kannattavat asevelvollisuutta eniten.

Puolison mukaan RUK oli ainoa paikka koko armeijassa, joka todella toimi.

[Ad hominemit poistettu.]

RM:n kuva asevelvollisuudesta on vino ja vääristynyt sysitä joita voimme vain arvailla.

Kerropa, miksi joka ainoassa länsimaassa asevelvollisuus on joko ajettu alas tai se on valikoiva? Ainoat Euroopan maat, joissa on vielä yleinen asevelvollisuus, ovat Suomi ja Turkki.

Venäjällä ei ole enää yleistä asevelvollisuutta; Venäjällä noin 8% ikäluokasta suorittaa armeijan. Venäjä on siirtymässä ammattiarmeijaan.

Ulkomaiset ystävämme ovat ihmetelleet Suomen asevelvollisuutta: "elääkö Suomi jatkuvassa kriisissä tai käykö se sotaa, vai onko Suomi jokin sosialistimaa tai sotilasdiktatuuri kun siellä on asevelvollisuus...?" Siihen on todellakin täytynyt hiukan traumaattisesti todeta, että se on suomalainen perinne. Ehkä vain olemme se Pohjolan Sparta, jossa valtio on kaikki kaikessa ja yksilö ei yhtään mitään.

Tomi said...

RM:"Kerropa, miksi joka ainoassa länsimaassa asevelvollisuus on joko ajettu alas tai se on valikoiva?"

Ammattiarmeija on hyvä keino laittaa sotiminen köyhien ja osattomien kontolle.
Ammattiarmeijan perussotilaat tulevat lähes järkeään alemmista sosiaaliluokista.
Näin rikkaat välttyvät itsensä ja poikien tapattamiselta.

Daath said...

Ammattiarmeijan universaalista ihanuudesta tuskin lienee parempaa todistetta kuin Venäjän ja Georgian välinen maaottelu elokuussa 2008, jossa georgialaiset ammattisotilaat taistelivat sankarillisesti ja menestyksekkäästi venäläisiä vastaan. Perinteisen historian väitteet Georgian armeijan luhistumisesta viidessä päivässä ovat tietenkin pelkkää venäläisten ja asevelvollisuusfanaatikkojen panettelua.

Asevelvollisuusarmeija ei tietenkään toimi, jos sitä yritetään käyttää valloitusoperaatioihin, jotka eivät voisi kansaa vähempää kiinnostaa (Argentiina Falklandin sodassa), tai maa on toivottomasti ristiriitojen rikkirepimä (kuten Saddamin Irak). Mikä tahansa armeija on myös pahoissa ongelmissa, jos vihollinen on sekä suurempi, että paremmin rahoitettu. Se, että Ruukinmatruuna ottaa kaksi tapausta, jossa nämä molemmat tekijät yhdistyvät, ja väittää sen pohjalta, ettei asevelvollisuus sovellu lainkaan melko yhtenäisen, legitiimisti hallitun maan puolustamiseen, ei ole perusteltua.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö reservin kokoa olisi syytä laskea, jotta varustusta ja koulutusta pyritään parantamaan, ja vähiten motivoituneista päästäisiin eroon. Näin käsittääkseni ollaankin toimimassa.

Ironmistress said...

Ammattiarmeija on hyvä keino laittaa sotiminen köyhien ja osattomien kontolle.

Ja näinhän ei todellakaan ole. Sotiminen on perinteisesti ollut aateliston ammatti - ei proletariaatin.

Ammattiarmeijan perussotilaat tulevat lähes järkeään alemmista sosiaaliluokista.

USA:n esimerkki osoittaa kyllä toisin. Perussotilaat tulevat keskiluokasta ja alemmat sosiaaliluokat ovat aliedustettuja. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevat pyrkivät kaikin keinoin välttämään värväytymistä - heille armeija on vähän kuin vankila.

Näin rikkaat välttyvät itsensä ja poikien tapattamiselta.

Itse asiassa suhteettoman suuri osa USA:n sotilaista tulee kaikkein rikkaimpien joukosta. Tämä siksi, että se on heille kutsumusammatti. Heillä olisi tsargoja paljon parempiinkin ja varakkaampiinkin hommiin, mutta he valitsevat mieluummin Setä Samulin. Aateluus velvoittaa?

Ironmistress said...

Ammattiarmeijan universaalista ihanuudesta tuskin lienee parempaa todistetta kuin Venäjän ja Georgian välinen maaottelu elokuussa 2008, jossa georgialaiset ammattisotilaat taistelivat sankarillisesti ja menestyksekkäästi venäläisiä vastaan.

Asiaa on tarkasteltu täällä lisää, mutta todettakoon kaksi asiaa:

1) Joukot ovat minimissään niin hyviä kuin niiden sodanjohto on ja Georgialla se oli /c:stä

2) Venäjällä olivat ammattisotilaat asialla. Kaikki Venäjän joukot, jotka osallistuivat operaatioon, oli koottu vapaaehtoisista ammattilaisista.

Kyseessä oli siis kahden ammattiarmeijan konflikti.

Asevelvollisuusarmeija ei tietenkään toimi, jos sitä yritetään käyttää valloitusoperaatioihin, jotka eivät voisi kansaa vähempää kiinnostaa

Toinen maailmansota käytiin asevelvollisarmeijoilla. Niitä käytettiin surutta valloitusoperaatioihin puolin ja toisin. Myös Suomessa.

Mikä tahansa armeija on myös pahoissa ongelmissa, jos vihollinen on sekä suurempi, että paremmin rahoitettu.

Irakin armeija oli kolme kertaa suurempi kuin USA:n armeija.

Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö reservin kokoa olisi syytä laskea, jotta varustusta ja koulutusta pyritään parantamaan, ja vähiten motivoituneista päästäisiin eroon. Näin käsittääkseni ollaankin toimimassa.

Siitä päästään nopeasti vapaaehtoisuuteen ja edelleen täyteen ammattilaisuuteen.

A-M said...

Minua kiinnostaisi tietää, että mihin oikeastaan vedetääb ero ammatti- ja palkkasotureiden välillä, kun asiasta puhutaan historiallisessa kontekstissa. (Nykymaailmassahan ero on selkeä).

Keskiajallahan käsittääkseni oli niin, että jokaisella linnanherralla yms. oli omat ritarinsa ja muut sotilaansa ja he olivat ymmärtääkseni samaan tapaan palkattua työväkeä kuin piiat ja rengitkin.

Ja entä sitten pitkään käytössä ollut ruotulaitos. Olivatko sen sotilaat asevelvollisia, ammattiarmeijaa, palkkasotureita vai mitä.

Ymmärtääkseni monen miehen vei menneisyydessä palkkasoturiksi käytännön sanelema pakko. Monessa maassa kun oli tapana, että perinnönjaossa koko perintö meni vanhimmalle pojalle, ja nuoremmat veljet joutuivat hankkimaan elatuksensa muualta.

(Olen mahdollisesti väärässä, mutta tällainen käsitys minulla on ainakin)

Ironmistress said...

Keskiajallahan käsittääkseni oli niin, että jokaisella linnanherralla yms. oli omat ritarinsa ja muut sotilaansa ja he olivat ymmärtääkseni samaan tapaan palkattua työväkeä kuin piiat ja rengitkin.

Kyllä. Tyypillisesti nuo toisen palveluksessa olleet aateliset kuuluivat alhaisaateliin eli arvonimettömään aateliin, jolla ei ollut muuta eroa rahvaaseen nähden kuin verovapaus ja aseoikeus. He yleensä olivat varsin köyhiä, eivätkä omistaneet muuta kuin aseet, haarniskan, hevosen ja kivitalon kokoisen egon.

Ja entä sitten pitkään käytössä ollut ruotulaitos. Olivatko sen sotilaat asevelvollisia, ammattiarmeijaa, palkkasotureita vai mitä.

Asevelvollisia. Jokainen ruotu oli velvollinen varustamaan palvelukseen yhden ruotusotamiehen. Tyypillisesti sotamieheksi pantiin tyhmin ja ahkerin renki - sellainen, josta haluttiin päästä eroon.

Sitten oli erikseen vielä rusthollarit eli ratsutilalliset. Rustholli varusti ratsukon; vastineeksi siitä tuli veronalennuksia. Usein isännät ryhtyivät itse rusthollareiksi tai panivat jonkun nuoremmista pojistaan sellaiseksi.

Ymmärtääkseni monen miehen vei menneisyydessä palkkasoturiksi käytännön sanelema pakko. Monessa maassa kun oli tapana, että perinnönjaossa koko perintö meni vanhimmalle pojalle, ja nuoremmat veljet joutuivat hankkimaan elatuksensa muualta.

Kyllä, ja koskaa aateliset perinteisesti halvekseivat kauppaa, sivistystä ja oppineisuutta (ennenkuin aateliston 1400-luvulla oli kertakaikkiaan pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa tykkäämään Athenesta enemmän kuin Areksesta), niin vaihtoehtoja ei juuri ollut.

Varsinaisia palkkasotureita - siis ei kenenkään ylimyksen palveluksessa olevia itsenäisiä väkivaltayrittäjiä - oli tuolloin paljon. Keskiajan historia tuntee brabanttilaiset komppaniat 1100-luvulla, katalonialaisen komppanian, saksalaiset palkkasoturiosastot, satavuotisen sodan vapaat komppaniat, italialaiset condottat ja tietysti Unkarin kuninkaan Matiaksen Mustan Armeijan.

juge said...

"Asevelvollisen henki on halpa; heitä haaskataan ja teurastetaan sumeilematta, ja asevelvollisuus johtaa valtaviin tappioihin."

Minä en muista tällaista Suomen sotahistorista sellaiselta ajalta, jolloin asevelvollisuus on ollut käytössä. Kiina, Vietnam ym. ovat aivan erikseen.

Ja turha vedota johonkin yksittäiseen vastahyökkäykseen tms.

Daath said...

Kyseessä oli siis kahden ammattiarmeijan konflikti.

Niin. Kyseessä oli myös tapaus, jossa pieni maa epäonnistui surkeasti puolustamaan itseään pienen, hyvin koulutetun ja varustetun ammattilaisarmeijan avulla.

Toinen maailmansota käytiin asevelvollisarmeijoilla. Niitä käytettiin surutta valloitusoperaatioihin puolin ja toisin. Myös Suomessa.

Paino sillä "jotka eivät voisi kansaa vähempää kiinnostaa". Sota Neuvostoliittoa vastaan kiinnosti suomalaisia silloin aivan eri tavalla kuin parin täysin yhdentekevän saaren valtaaminen lähinnä PR-syistä kiinnosti argentiinalaisia. Jos ei olisi kiinnostanut, Suomen armeijan Itä-Karjalan kiertueesta ei olisi tullut yhtään mitään.

Irakin armeija oli kolme kertaa suurempi kuin USA:n armeija.

Ja sen budjetti muutaman prosentin verran. Se, että laatuun panostaminen tuottaa tietyn pisteen jälkeen vähenevää tulosta, ei tarkoita sitä, että pelkällä massalla tekisi yhtään mitään. Ei etenkään Irakin kaltaisessa maassa, missä ilmavoimat (aselaji jossa laatu on kaikkein tärkeimmässä osassa) ovat erityisen tärkeässä roolissa.

Kuten annoinkin jo ymmärtää, mielestäni Suomen asevoimien olisi syytä panostaa jonkin verran nykyistä enemmän laatuun määrän sijasta. En kuitenkaan vääntäisi nuppia yhteentoista.

"Siitä päästään nopeasti vapaaehtoisuuteen ja edelleen täyteen ammattilaisuuteen."

Jos se katsotaan parhaaksi. Voit aivan vapaasti toivoa tämän olevan vain ensimmäinen askel, mutta itse en pidättäisi hengitystäni ammattiarmeijaa odottaessa.

Ironmistress said...

Niin. Kyseessä oli myös tapaus, jossa pieni maa epäonnistui surkeasti puolustamaan itseään pienen, hyvin koulutetun ja varustetun ammattilaisarmeijan avulla.

Ei, vaan surkeasti koulutetun ja surkeasti johdetun. Ei auta jos siirrytään ammattilaisarmeijaan, se pitää myös kouluttaa hyvin ja sitä pitää johtaa hyvin. Georgia epäonnistui molemmissa todella surkeasti.

"Siitä päästään nopeasti vapaaehtoisuuteen ja edelleen täyteen ammattilaisuuteen."

Jos se katsotaan parhaaksi. Voit aivan vapaasti toivoa tämän olevan vain ensimmäinen askel, mutta itse en pidättäisi hengitystäni ammattiarmeijaa odottaessa.


Katsotaan, miten käy.

Markku said...

Joku vs. RM:

"Oliko mielestäsi esimerkiksi talvisotaan ryhtyminen seurausta meikäläisisten tyhmistä päättäjistä?"

Talvisodasta on 71 vuotta. Se on yhtä pitkä aika kuin Amerikan sisällissodasta ensimmäiseen maailmansotaan.

"Millainen olisi ollut viisas päättäjä tuossa tilanteessa?"

Sellainen, joka olisi liittoutunut ja pyrkinyt ostamaan aikaa.


Luuletko, että tuota ei yritetty? Et näköjään tiedä Suomen ulkopolitiikasta itsenäisyyden ensimmäisinä kahtena vuosikymmenenä oikein mitään. Sekä 1920-luvun pohjoismainen suuntaus että reunavaltiopolitiikka menivät myttyyn kaikista yrityksistä huolimatta.

Rauha said...

"Argumentum ad populum. (50 miljoonaa Elvis-fania ei voi olla väärässä...)"

Eikös tämä sitten sovi kritiikiksi mihin tahansa edustuksellisessa DEMOKRATIASSA tehtyyn päätökseen? Enemmistö on tyhmiä juntteja, joten kun joku enemmistön tekemä päätös ei miellytä, niin ei muuta kuin elvistä kehiin? Olisiko parempi, että päätökset tekisi pieni eliitti, harvainvalta?

"Talvisodasta on 71 vuotta. Se on yhtä pitkä aika kuin Amerikan sisällissodasta ensimmäiseen maailmansotaan."

Talvisodasta on aikaa, mutta Suomen geopoliittinen asema ei ole muuttunut mihinkään. Uhkatekijät ovat paljon samat kuin silloin 71 vuotta sitten. Historialla on tapana toistaa itseään.


"Millainen olisi ollut viisas päättäjä tuossa tilanteessa?"

"Sellainen, joka olisi liittoutunut ja pyrkinyt ostamaan aikaa."

Sanopa mistä niitä liittolaisia silloin -39 olisi ollut saatavilla? Ja ettei niitä haettu kissojen ja koirien kanssa. Jonkin verran vapaaehtoisia tuli mitä moninaisimmista maailman kolkista, mutta käytännön merkitys sillä avulla ei ollut suuri. Luuletko oikeasti, että tuolloiset päättäjät tahtoivat sotaa? Kannattaa perehtyä oman maan historiaan.

"On hienoa, että vielä on idealistisia, kirkassilmäisiä ja puhdasmielisiä nuorukaisia, joille sota on kivaa leikkiä ja jaloa urheilua ja kuin puhdistava tuli, joka puristaa ihmisestä sen parhaimman ulos."

Anteeksi, mutta mistäs tämä purkaus nyt tuli? Idealismista en tiedä, mutta sen tiedän että joskus eteen tulee itsestä riippumattomista syistä paskainen paikka ja silloin on pakko tehdä asioita, jotka eivät ole kivoja. Sellaista se elämä on.

Kukaan ei mene riemusta kiljuen sotaan, mutta jotkut sinne menevät ihan velvollisuudentunnosta. Onneksi niille toisenlaisille on nämä mielenterveysvapautukset ja muut vastaavat.

"Mitä sinä kuvittelet itse hyötyväsi sodasta ja kenen ajattelet korjaavan hyödyn siitä, että sinä kuolet tai silpoudut mitä hirvittävimmällä tavalla? Minkä katsot olevan riittävän korvauksen itsellesi siitä?"

En katso hyötyväni mahdollisesta sodasta yhtään mitään. Edustanen enemmistöä kansasta siinä mielessä, että en toivo sotaa. Mutta jos se tulee, niin en taatusti myöskään aio antaa vaimon tai äidin meuhkata itselleni mitään vapautuksia. Kun yksi alkaa luistella velvollisuuksista, niin mikä estää kaikkia muita tekemästä niin? Minusta meidän on kestettävä yhdessä ne ikävämmätkin jutut, ihan niin kuin nautimme hyvinvoinnista ja yhteiskunnan meille suomista eduista yhdessä. Muuten ei pian ole koko yhteiskunnasta mitään jäljellä. Kaikki vain noukkivat rusinat pullasta. Ehkä se ajattelutapa on joidenkin mielestä hyväksyttävä, näinhän tämä on kai ymmärrettävä. Kotikasvatuksesta sekin taitaa olla kiinni.

Muutenkin koko palkka-armeija ajatuksen tasolla on hiukan järjetön. Verotus varmaan nousisi pilviin, jos tarkoitus olisi siis palkata a m m a t t i l a i s i a sotilaiksi. Sellaiset eivät tule töihin pikkurahalla. If you pay peanuts, you get monkeys.

Ironmistress said...

"Sellainen, joka olisi liittoutunut ja pyrkinyt ostamaan aikaa."

Luuletko, että tuota ei yritetty? Et näköjään tiedä Suomen ulkopolitiikasta itsenäisyyden ensimmäisinä kahtena vuosikymmenenä oikein mitään. Sekä 1920-luvun pohjoismainen suuntaus että reunavaltiopolitiikka menivät myttyyn kaikista yrityksistä huolimatta.


Reaalipolitiikan aksiooma #1:

Vihollisesi vihollinen on sinun ystäväsi.

Jos Neuvostoliitto uhittelee, niin silloin liittoudutaan Neuvostoliiton vihollisen kanssa - aivan riippumatta siitä, onko se Natsi-Saksa, imperialistinen Japani, plutokraattinen USA vai imperialistinen Britannia. Ei ystävällismielisten pohjoismaiden eikä ystävällismielisten reunavaltioiden kanssa.

Suomalaiset olivat naiiveja, typeriä ja hyväuskoisia. Reaalipolitiikassa ei ole käsitteitä "oikea" ja "väärä", on vain menestys ja tuho. Suomalaiset kuvittelivat, että moraaliseikoilla ja oikeudentunnolla olisi jotain merkitystä reaalipolitiikassa. Ei ole. Siksi liittoutumishaaveet menivät päin peetä.

Ironmistress said...

Eikös tämä sitten sovi kritiikiksi mihin tahansa edustuksellisessa DEMOKRATIASSA tehtyyn päätökseen?

Vox populi on tietysti vox Dei, mutta se ei tarkoita sitä, että kansa tekisi aina oikeita tai fiksuja päätöksiä.

Talvisodasta on aikaa, mutta Suomen geopoliittinen asema ei ole muuttunut mihinkään. Uhkatekijät ovat paljon samat kuin silloin 71 vuotta sitten. Historialla on tapana toistaa itseään.

Jos siellä rajan takana on Neuvostoliitto yhä edelleen ja siellä Stalin johdossa, niin sitten historiasta ei todellakaan ole opittu yhtään mitään. Meidän kannaltamme tällöin fiksuin veto olisi liittyä NATOon vähän äkkiä eikä leikkiä puolueetonta.

Sanopa mistä niitä liittolaisia silloin -39 olisi ollut saatavilla?

Silloin olisi pitänyt katsoa, että mikä maa on Neuvostoliiton vihollinen ja neuvotella sen kanssa. Vihollisesi vihollinen on sinun ystäväsi.

avulla ei ollut suuri. Luuletko oikeasti, että tuolloiset päättäjät tahtoivat sotaa?

Siitä päätellen, kuinka naiiveja, typeriä ja hyväuskoisia Suomen päättäjät silloin olivat (ja ovat yhä), tällaista todella voisi luulla.

Anteeksi, mutta mistäs tämä purkaus nyt tuli? Idealismista en tiedä, mutta sen tiedän että joskus eteen tulee itsestä riippumattomista syistä paskainen paikka ja silloin on pakko tehdä asioita, jotka eivät ole kivoja. Sellaista se elämä on.

Ruukinmatruuna mieluummin sellaisessa tilanteessa palkkaa jonkun ammattilaisen jolle tuo paskainen paikka ja sen hoitaminen on ydinosaamisaluetta kuin lähtee sinne itse tai lähettää jonkun amatöörin asialle. Varsinkin jos tuo amatööri on lähiomainen ja siinä on kuoleman tai vammautumisen riski.

Kukaan ei mene riemusta kiljuen sotaan, mutta jotkut sinne menevät ihan velvollisuudentunnosta.

Siinähän menevät. On hienoa, että sellaisia ihmisiä on. Mutta älkää vaatiko ruukinmatruunan lähiomaisia olemaan yhtä idealisteja.

En katso hyötyväni mahdollisesta sodasta yhtään mitään.

Miksi sitten et arvosta omaa elämääsi, omaa työkykyäsi ja omaa terveyttäsi sen vertaa että olet tuosta vain valmis riskeeraamaan sen ilman korvausta?

Ironmistress said...

Mutta jos se tulee, niin en taatusti myöskään aio antaa vaimon tai äidin meuhkata itselleni mitään vapautuksia. Kun yksi alkaa luistella velvollisuuksista, niin mikä estää kaikkia muita tekemästä niin?

Sinun velvollisuudentuntosi kenties?

Jos sinä et piittaa siitä, jääkö vaimosi leskeksi, äitisi lapsettomaksi ja lapsesi orvoksi, niin oma on asiasi, mutta älä vaadi muita ihmisiä ajattelemaan samoin. Kuinka kauan olet amatöörinä laskenut pysyväsi a) hengissä b) yhtenä kappaleena jos vastassa on asiansa osaavia ammattilaisia?

Minusta meidän on kestettävä yhdessä ne ikävämmätkin jutut, ihan niin kuin nautimme hyvinvoinnista ja yhteiskunnan meille suomista eduista yhdessä.

Mistä hyvinvoinnista? Mistä yhteiskunnan meille suomista eduista? Elintasomme on yksi vanhan EU:n alimpia ja meillä on hyvin vähän vapauksia verrattuna muihin EU-maihin, ja systeemimme on todella screwed up verrattuna muihin länsimaihin. Mitä oikeuksia ja vapauksia sinulla on suomalaisena miehenä verrattuna niiden EU-maiden miehiin joissa maissa ei ole asevelvollisuutta? Me jaksamme vouhkata velvollisuuksista, mutta herramme kyykyttävät meitä mielin määrin ja meiltä ollaan viemässä nekin vapaudet ja oikeudet mitä meillä vielä on. Mukaanlukien sananvapaus.

Muutenkin koko palkka-armeija ajatuksen tasolla on hiukan järjetön. Verotus varmaan nousisi pilviin, jos tarkoitus olisi siis palkata a m m a t t i l a i s i a sotilaiksi.

Joka ainoassa maassa, jossa asevelvollisuus on lakkautettu, puolustusmenot ovat laskeneet. Syy on siinä, että asevelvollisuuden piilokulut ja vaihtoehtoiskustannukset ovat realisoituneet - maanpuolustus maksaa nyt sen oikean hinnan eikä sitä enää pidetä keinotekoisesti alhaalla orjatyön kautta.

Piilokulut muodostuvat menetetyistä työvuosista, menetetyistä verotuloista, viivästyneistä opiskeluista, sosiaalisista ongelmista jne joita asevelvollisuus aiheuttaa. Vaihtoehtoiskustannuksista lisää Wikipediassa.

Miksi meillä on ammattipoliisi eikä asevelvollisista koottua miliisiä? Halvemmaksi kai tällainen miliisi tulisi, eikö vain?

Alumiinitaivas said...

Faktat taas vähän blogiemännältä hakusessa, mutta se ei näytä häiritsevän olkiukkojen rakentelua.

Suurin osa noiden palkkasoturiporukoiden henkilökunnasta on itse asiassa juurikin niitä korkeasti koulutettuja ja korkeamoraalisia ammattisotilaita. Esimerkiksi Blackwaterin perustajat olivat SEAL-veteraaneja, ja Fallujassa kuolleet firman työntekijät olivat kaikki entisiä Yhdysvaltojen erikoisjoukkojen sotilaita. Aivan samaa porukkaa, korkeammalla palkalla vain. Katso minkä tahansa suuremman "turvallisuuspalveluita" tuottavan firman sivuja, niin näet, että rekrytoinnissa suositaan vahvasti entisiä ammattisotilaita.

Olen aikaisemminkin huomauttanut asiasta, mutta jännittävää tässä ikuisessa asevelvollisuusväännössä on se, ettet kuitenkaan pidä ammattilaisten mielipidettä mitenkään oleellisena. Nimenomaan puolustusvoimien ammattiupseerit pitävät asevelvollisuutta palkka-armeijaa tehokkaampana ratkaisuna, vaikka karsimisen ja tehostamisen varaa onkin.

Mitä liittoutumiseen tulee, otapa oppia ammattilaisilta ja tarkastele apujoukkojen ja niiden tarvikkeiden kuljetusten logistiikkaa niin saatat huomata muutaman pikku ongelman, miksi sotilaallinen liittoutuminen on käytännössä Suomelle ongelmallisempaa kuin nojatuolista käsin voisi kuvitella. Niin historiassa kuin nykyäänkin.

Daath said...

Ei, vaan surkeasti koulutetun ja surkeasti johdetun. Ei auta jos siirrytään ammattilaisarmeijaan, se pitää myös kouluttaa hyvin ja sitä pitää johtaa hyvin. Georgia epäonnistui molemmissa todella surkeasti.

Perustan tietoni tässä Ruslan Pukhovin kirjaan "Tanks of August", jonka löytää ilmaisena pdf:nä sen nimellä googlaamalla.

Georgian ammatilaissotilaat olivat hyvin palkattuja, koulutettuja ja motivoituneita. Upseerien koulutus oli myöskin varsin tasokasta, ja joukkojen varustus kohtuullisen hyvä. Ongelmat olivat kuitenkin suuria. Nepotismi ja korruptio söivät tehokkuutta pahasti, sinänsä hyvin koulutetut upseerit olivat kokemattomia, ja sinänsä motivoituneet rivimiehet puolestaan usein huonosti koulutettuja. Kurissa oli myös paljon parantamisen varaa.

Ratkaisematon ongelma oli myös se, että Georgia yritti samaan aikaan NATO:n jäseneksi ja rakentaa uskottavan puolustuksen Venäjää vastaan. Edellinen vaati pientä, liikkuvaa, NATO-standardit täyttävää armeijaa. Tässä nyt suurinpiirtein onnistuttiinkin - paha vain, että armeijan paras joukko-osasto, 1. Jalkaväkiprikaati, oli Irakissa. Jälkimmäinen olisi vaatinut isompaa armeijaa ja raskaampaa kalustoa. Georgia yritti rakentaa itselleen asevelvollisreservin, mutta nämä saivat kokonaiset 18 päivää koulutusta, ja varusteiden taso oli ilmeisesti vastaava. Ei liene tarpeen mainita, miten hyvin nämä joukot pärjäsivät.

Ei liene myöskään vaikea arvata, pystyisikö Suomi parempaan. En kuitenkaan pidä mielekkäänä kuvitella, etteikö ammattiarmeijakin voisi olla paikoitellen naurettavan ammattitaidoton ja tehoton. Olen myös melko varma siitä, että suurin osa Suomen armeijan johtamiseen ja organisaatioon liittyvistä ongelmista periytyisi tälle hypoteettiselle ammattiarmeijallemme - yksi syy sille, miksi en usko laadun paranevan alkuunkaan tarpeeksi, jotta se kompensoisi määrän radikaalia putoamista.

Jarkko Pesonen said...

"Silloin olisi pitänyt katsoa, että mikä maa on Neuvostoliiton vihollinen ja neuvotella sen kanssa. Vihollisesi vihollinen on sinun ystäväsi."

RM on pihalla kuin lumiukko tässä asiassa. Neuvostoliitolla ei syksyllä -39 ollut yhtään sellaista vihollista, josta olisi ollut Suomelle jotain hyötyä. Saksan kanssa liittoutuminen onnistui -41 siksi, että Saksa hylkäsi hyökkäämättömyyssopimuksen ja aloitti Barbarossan. -39 Saksa ei olisi missään tapauksessa julistanut sotaa NL:lle samaan aikaan valloittaessaan Ranskaa ja myöhemmin valmistautuessaan Seelöween.

Britannia taas ei tietnkään olisi NL:lle julistanut sotaa (so. liittoutunut Suomen kanssa) tilanteessa, jossa se oli jo Saksan kanssa sodassa.

Daath said...

RM on pihalla kuin lumiukko tässä asiassa. Neuvostoliitolla ei syksyllä -39 ollut yhtään sellaista vihollista, josta olisi ollut Suomelle jotain hyötyä.

Molotov-Ribbentrop -sopimuksen jälkeen oli jo aivan liian myöhäistä, mutta entäs, jos Suomi olisikin neuvotellut Saksan kanssa vuotta aikaisemmin? Neuvostoliitto yritti neuvotella Suomen kanssa sekä syksyllä '38 ja keväällä '39 tarjoten varsin hyviä ehtoja, mutta Suomi sanoi neukuille, että "ei missään tapauksessa", minkä johdosta muuten mm. Mannerheim repi tukuittain hiuksia päästään.

On varsin vaikea sanoa, mitä olisi tapahtunut, jos Suomi olisi ollut tässä vaiheessa Saksan liittolainen. Ehkä Stalin ei olisi yksinkertaisesti uskaltanut käynnistää Talvisotaa? Toisaalta, ehkä hän olisi hyökännyt kahta ankarammin murskatakseen Saksan liittolaisen, joka oli vaarallisen lähellä Leningradia? Historia olisi varmasti ollut erilainen, mutta olisiko se ollut parempi suomalaisten kannalta, siitä en uskalla sanoa mitään. Yksi varsin toimiva ja fiksu valtiostrategia on yrittää pysytellä neutraalina ja liittoutua muiden liittoutumattomien valtioiden kanssa. Monesti se ei tosin toimi - Suomelle ei sopinut silloin - mutta jälkiviisaana on helppo sanoa yhtä ja toista.

Alumiinitaivas said...

On varsin vaikea sanoa, mitä olisi tapahtunut, jos Suomi olisi ollut tässä vaiheessa Saksan liittolainen. Ehkä Stalin ei olisi yksinkertaisesti uskaltanut käynnistää Talvisotaa?

Kun ottaa huomioon, että Talvisodan syynä oli Neuvostoliiton pelko siitä, että Suomi antaisi Saksan käyttää alueitamme, on kovasti vaikea kuvitella että liittoutumisessa Saksan kanssa olisi ollut yhtään mitään järkeä.

Täytyy myös muistaa, että Suomen ja Saksan välit eivät 1930-luvulla olleet niin lämpimät kuin joskus ajatellaan. Kaikesta huolimatta, Suomi identifioitui läntisiin demokratioihin - Englanti koettiin tärkeimmäksi liittolaiseksi - ja Saksan toiminta herätti myös epäluuloja.

Uskon myös, että tämä pelasti Suomen sodan loppupelissä. Liittoutuneet tunnustivat Suomen Teheranin konferenssissa parlamentaariseksi demokratiaksi, joka soti erillissotaa Saksan rinnalla mutta akselivaltojen - liittouman - ulkopuolella. Kaikki muut Saksan kanssa liittoutuneet valtiot miehitettiin, mutta Suomelle ja vain Suomelle annettiin mahdollisuus neuvotella erillisrauha. Jos näin ei olisi ollut, puna-armeija ei olisi voinut pysäyttää hyökkäystään kesällä 1944 loukkaamatta liittolaissuhdetta, mahdollisesti jopa Lend-Lease-avun vaarantaen. (Sivuhuomiona, jos joku ruotsalainen tättähäärä joskus taas esittää, että Suomi oli natsien liittolainen, ohjatkaapa se lukemaan tuo Teheranin konferenssin päätöslauselma. Jos itse Stalin oli sitä mieltä, että Suomi ei ole natsien liittolainen, niin kaipa hän tiesi paremmin.)

Muuten, RM, sinulle saattaisi olla opettavaista perehtyä maanpuolustuksemme strategiaan ja sen historiaan. Ajatushan kai pitäisi olla, että ensin määritetään tavoitteet, ja keinot seuraavat sitten tavoitteita. Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen tavoite on 1) ehkäistä konfliktien syttyminen ennakolta; 2) ehkäistä konflikteja leviämästä Suomen alueelle, 3) aseellisessa konfliktissa ostaa aikaa neuvotteluratkaisulle, ja 4) neuvotteluratkaisun epäonnistuessa esittää uskottava uhka tehdä miehityksestä niin verinen ja hyökkääjälle hyödytön, että siihen ei ryhdytä..

Jos tavoitteenamme olisi joko Varsovan liiton panssariarmeijan lyöminen avoimessa taistelussa keskisen Saksan tasangoilla, osana monikansallista ja atomiasein varustettua liittokuntaa, tai osallistuminen poliisioperaatioihin ja ryöstöretkiin alikehittyneissä maissa, kannattaisin lämpimästi palkka-armeijaa. Edellisen kaltaisessa sodankäynnissä laatu vs määrä-yhtälön laskeva rajahyöty tulee paljon myöhemmin vastaan, ja palkka-armeijoiden houkuttelema ihmistyyppi sopii etenkin jälkimmäisen kaltaisiin operaatioihin mainiosti, kuten tässä kirjoituksessasikin osoitat. Mutta kumpikaan noista ei ole Suomen puolustusvoimien tavoitteena. Voit aivan vapaasti pitää asevelvollisuutta alistavana tai vaikka sitten orjatyölaitoksena (tosin olet ristiriidassa itsesi kanssa - kuten tiedät, asepalvelus on nähty myös etuoikeutena), mutta on olemassa hyviä syitä miksi se on ollut ja todennäköisesti tulee olemaan kustannustehokas ratkaisu Suomen maanpuolustuksellisten tavoitteiden täyttämiseen. Vaikka ne vaihtoehtoiskustannukset huomioitaisiin. (Mikset muuten peräänkuuluta kirkossa käymisen tai uskonnollisuuden vaihtoehtoiskustannuksia?)

Markku said...

Reaalipolitiikan aksiooma #1:

Vihollisesi vihollinen on sinun ystäväsi.

Jos Neuvostoliitto uhittelee, niin silloin liittoudutaan Neuvostoliiton vihollisen kanssa - aivan riippumatta siitä, onko se Natsi-Saksa, imperialistinen Japani, plutokraattinen USA vai imperialistinen Britannia. Ei ystävällismielisten pohjoismaiden eikä ystävällismielisten reunavaltioiden kanssa.


Oletko kuullut sellaisesta kuin Molotov-Ribbentrop -sopimus ja sen salaisesta lisäpöytäkirjasta?

USA ei tuossa vaiheessa ollut kiinnostunut ryhtymään mihinkään sotilasliittoihin Euroopassa eikä muuallakaan. Britannia ja Ranska olivat halukkaita tukemaan Suomea, koska eivät halunneet Saksan kanssa liittoutuneen Neuvostoliiton saavan haltuunsa Petsamon nikkeliä, jonka hyödyntämiseen englantilais-kanadalaisella yhtiöllä oli toimilupa, eivätkä myöskään tuolloin Saksan kanssa liittoutuneelle Neuvostoliitolle enempää jalansijaa Pohjoismaissa. Huomaa, että M-R -sopimus lisäpöytäkirjoineen tuli kaikille täydellisenä yllätyksenä ja se solmittiin vasta elokuun 23. 1939.
Koska Stalinin suunnitelmiin ei Molotov-Ribbentrop- sopimuksen ollessa voimassakaan kuulunut sota länsimaita vastaan, hän päätti surkeasti menneen sodan junnatessa paikallaaan tehdä rauhan Suomen laillisen hallituksen kanssa, koska pelkäsi joutuvansa sotaan länsimaiden kanssa ja Bakun öljykenttien (tuolloin Siperian öljyesiintymiä ei vielä tunnettu) joutuvan brittien pommittamaksi Lähi-idän suunnalta. (Länsimaiden kaavailema suora sotilaallinen apu oli tulossa niin myöhään, että sillä olisi tuskin ollut merkitystä talvisodan taisteluiden kannalta.)

Suomella ja Neuvostoliitolla oli voimassaoleva hyökkäämättömyyssopimus vuodelta 1932, jota oli jatkettu vuonna 1934, ja ongelmattomat suhteet Neuvostoliiton kanssa Molotov-Ribbentrop -sopimuksen solmimiseen asti. Suomi yritti silti hakea selkänojaa Pohjoismaista ja reunavaltioyhteistyöstä mutta ei halunnut alkaa ärsyttää Neuvostoliittoa alkamalla viritellä sotilasliittoa Natsi-Saksan kanssa 1930-luvulla. Syksyllä 1939 sekin oli tietysti aivan liian myöhäistä.

Alumiinitaivas said...

Kuin tilauksesta tuli tämä asevelvollisuuden tulevaisuutta pohtinut raportti. Olkaapa niin hyvät, siellä on näemmä kommentointimahdollisuuskin:

http://defmin.dicole.net/main/wiki/show/2._Asevelvollisuus_ja_sen_ulottuvuudet

Valikoituja lainauksia, esim. kustannuksista:

Arvioimme, että nykyisellä puolustusbudjetilla ja kaikki puolustushaarat säilyttäen ammattiarmeijan koko voisi puolustushaarojen painotusten mukaan olla alle 20 000 ammattisotilasta. Nykyisin ammattisotilaita on noin 8 500.

60 000 sotilaan vahvuinen ammattiarmeija edellyttäisi vuosittaisen puolustusbudjetin kasvattamista henkilöstömenojen osalta noin 1,5 miljardilla eurolla, jolloin puolustusvoimien pelkät henkilöstömenot olisivat lähes nykyisen puolustusbudjetin suuruiset.
(Jäljempänä esitetään, että kalustoon uppoaisi ainakin 700 miljoonaa lisää per vuosi.)

laatutasosta:

Ammattiarmeijassa miehistön taso laskisi, koska pienehkö palkka ei houkuttelisi pätevää henkilöstöä miehistötehtäviin. Työaikalainsäädäntö rajoittaisi ammattisotilaiden harjoittelua enemmän kuin varusmiesten harjoittelua, jolloin vuoden koulutuksen saanut ammattisotilas ei välttämättä olisi osaamiseltaan samalla tasolla kuin vuoden koulutuksen saanut varusmies.

mitä sillä saataisiin aikaan:

60 000 sotilaan kokoinen ammattiarmeija olisi vahvuudeltaan riittämätön Suomen puolustuksen tarpeisiin... Ilmavoimien ja merivoimien toimintaedellytykset olisivat nykyistä paljon huonompia, koska niiden tukiorganisaatio pienenisi murto-osaan nykyisestä sodan ajan vahvuudesta vahvuuksien pienenemisen mukana.

Kuten olemme todenneet, armeija tarvitsee myös muita kuin terävän pään joukkoja. Entäpä sitten maavoimat?

Jos maavoimat organisoitaisiin prikaateiksi, niistä voitaisiin tällöin muodostaa enintään kuusi prikaatia, mutta ei juuri muita joukkoja. Prikaatin vahvuus on noin 5 000 sotilasta ja vastuualue on kooltaan noin 30 x 50 kilometriä. Matemaattisesti ajatellen tässä tilanteessa Suomessa olisi kuusi 30 x 50 kilometrin suuruista aluetta, joilla toimisi keskimäärin 3 sotilasta neliökilometriä kohden ja muualla ei käytännössä olisi lainkaan sotilaita! Puolustusvoimat kykenisi puolustamaan vain hyvin pientä aluetta.

...joskus olen tainnut mainitakin, että ongelmia tulee kun ei yksinkertaisesti ole riittävästi nappuloita pelissä...

Taloudellisista vaikutuksista:

Suomen puolustusbudjetin kasvattaminen ei ole realistista kansantalouden tila huomioon ottaen. ... Työvoimapoliittisesti ei olisi järkevää pitää näin suurta joukkoa poissa muusta työelämästä vain valmistautumassa mahdollisen kriisin varalle.

Ts. se siitä "ammattiarmeija olisi yhteiskunnalle halvempaa"-kortista.

Ja niin edelleen. Kannattaa lukea kokonaan ja ajatuksen kanssa.

Daath said...

KURWACHE! Ammuin omaan jalkaani huolimattomuuttani.

Georgian ammatilaissotilaat olivat hyvin palkattuja, koulutettuja ja motivoituneita ... ja sinänsä motivoituneet rivimiehet puolestaan usein huonosti koulutettuja.

Eli miten tyrin? Käänsin englanninkielisestä kirjasta suoraan suomeksi ensin sanan "trained" koulutetuksi, ja sen jälkeen "educatedin" myöskin koulutetuksi.

Facepalm.